Browsing by study line "Politics and Organizations"

Pohjoismaissa kaupallinen seksiala on kooltaan suhteellisen pieni, mutta symboliselta merkitykseltään mittava. 1990-luvulla suomalaisen tasa-arvopolitiikan agendan kärkeen noussut seksinmyynti herättää ristiriitoja ja voimakkaita tunteita, jotka kytkeytyvät yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin. Perinteisesti ”naisystävällisiksi” mielletyt Pohjoismaat ovat toimineet pioneereina kaupallisen seksin asiakkuuden kriminalisoinnissa, sillä radikaalifeministien argumentteihin kytkeytyen seksinmyynnin on katsottu esineellistävän naisvartaloa ja ylläpitävän epätasa-arvoa. Tutkielma liittää 2010-luvun prostituutiopolitiikkakeskustelun feminismin uusiin aaltoihin. Niiden myötä intersektionaalisuuden ja queer-teorian nousu ovat vauhdittaneet erilaisuutta huomioimattoman universaalin hyvän määrittelemisen sekä auttaja- ja uhripositioiden ylläpitämisen kyseenalaistamista. Jälkiperustahakuiseen ja -strukturalistiseen teoriaperinteeseen kytkeytyvässä tutkielmassa analysoidaan suomalaisen prostituutiopolitiikan valmistelussa samaistumisen ja ulossulkemisen kautta muodostuvia hegemonisia ja vastahegemonisia käsityksiä seksialasta. Merkitysten tuottamista tarkastellaan vastakkainasettelun, performatiivisuuden ja affektiivisuuden käsitteitä hyödyntäen. Tutkielma analysoi oikeusministeriön vuonna 2014 keräämää lausuntokokoelmaa hallituksen esitysluonnoksesta seksikaupan kohteena olevien henkilöiden hyväksikäyttöä rajoittavan lain uudistamisesta. Lainsäädäntöprosessin seurauksena Suomen rikoslain 20 luvun 8 pykälää kiristettiin niin, että ihmiskaupan tai parituksen kohteelta seksin ostamisesta tuli rangaistavaa myös tilanteissa, joissa ostajan ”olisi syytä epäillä” myyjän olevan seksikaupan uhri. Tutkielmassa vastataan seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitkä arvot ja päämäärät määritellään prostituutiopolitiikan uudistusprosessissa ensisijaiseksi? Minkä tai kenen esitetään uhkaavan niitä? 2) Miten lausuntokokoelma muotoilee hyväksyttynä pidettyjä sukupuolen ja seksuaalisuuden toteutustapoja? Miten hallitsevaksi nousseita käsityksiä vastustetaan? Analyysi tehdään kehittäen jälkiperustahakuiseen teoriaan kytkeytyvää retoris-performatiivisen diskurssianalyysin menetelmää. Tekstiaineiston pohjalta luodaan kaksi mallia, jotka havainnollistavatkeskustelun vastakkainasetteluita ja merkityksenmuodostusprosesseja. Aineiston analyysi osoittaa, että huomattava osa lausunnon antaneista tahoista esittää kaupallisen seksin kysynnän sallimisen johtavan ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuden esiintymiseen. Lausunnoissa muodostuva vallitseva käsitys kiinnittää asiakkaisiin negatiivisia tunteita ja muodostaa itsestään tasa-arvoista ja tehokasta hyvinvointi- ja oikeusvaltiota vaalivan ryhmän, jonka arvoja seksinostajat uhkaavat. Seksinosto halutaan kieltää joko kokonaan tai hallituksen esittämässä mittakaavassa. Seksimarkkinoiden moniulotteisuus jätetään piiloon, kun seksinmyyjistä kehystetään kuva yksinomaa haavoittuvaisiksi uhreiksi. Lausuntokokoelman puheenvuoroista käsitystä haastamaan nousee vastahegemonia, joka kritisoi seksialan yksinkertaistamista kysynnän ja tarjonnan väliseksi suhteeksi ja esittää ostajat pääsääntöisesti yhteistyökykyisinä asiakkaina hyväksikäyttäjien sijaan. Inklusiivisuutta painottava puhe ottaa huomioon sekä seksinmyyjien että -ostajien asemien moninaisuuden ja kyseenalaistaa seksinostokiellon laajentamisen tarkoituksen-mukaisuuden. Seksinmyyjien toimijuutta vahvistavissa puheenvuoroissa esitetään huoli palveluntarjoajien oikeudellisesta asemasta Suomessa, jossa näennäisesti seksinoston osittain sallivan lainsäädännön katsotaan tekevän lähes kaikesta kaupallisen seksin ostamisesta lainvastaista, sillä hyväksikäytöksi nimitetään muilla aloilla normaaliksi liiketoiminnaksi miellettyjä käytäntöjä. Vastakkainasettelusta huolimatta keskustelun sävy on vuosituhannen vaihteen politiikkaan verrattuna maltillisempi ja konsensuaalisempi. Tutkielma argumentoi, että ihmiskauppaa ja paritusta ylläpitävästä seksinkysynnästä on tullut kohde, jonka vastustamisen valtaosa toimijoista mieltää luonnolliseksi vallitsevien yhteiskunnallisten arvojen puitteissa. Kiinnittämällä ongelma seksinostajiin kaupalliseen seksiin liittyvät moniulotteiset haasteet voidaan sivuuttaa osoittamalla, että yhteiskunta on hoitanut moraalisen velvollisuutensa seksinostoa rajoittamalla. Samalla kaupallinen seksi esitetään vallitseviin arvoihin sopimattomana ja marginalisoidaan seksinostajia- ja myyjiä. Tutkielman päätelmät resonoivat aiemman seksityötutkimuksen kanssa osoittaen, että kaupallista seksialaa koskevaa politiikkaa muotoilee ensisijaisesti yhteiskunnan yleisiin intresseihin ja vallitsevaan moraalikäsitykseen sidottu käsitys sallitusta seksuaalisuudesta ja ideaalista sukupuolesta, jolloin alalla toimivien kokemuksille ei jää merkittävää sijaa heitä koskevien päätösten teossa.

Suomessa vuonna 2019 voimaan tulleen tiedustelulainsäädännön myötä Suojelupoliisin tehtävät laajenivat ja muuttuivat entistä tiedustelullisempaan suuntaan. Vaikka tiedustelutoiminta on osa valtionhallintoa ympäri maailmaa, se on usein salaperäiseksi tai jopa epäilyttäväksi miellettyä, ja tiedusteluorganisaatioihin liittyy vahva salassapidon vaatimus. Samaan aikaan tiedustelun toimijoilla on kuitenkin myös velvollisuus viestiä toiminnastaan ulospäin, ja suomalaisessa yhteiskunnassa läpinäkyvyys on noussut 2000-luvulla voimakkaaksi ihanteeksi. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten läpinäkyvyyden ihanteen ja salassapidon vaatimuksen ristiriita näkyy kansalaisten näkemyksissä Suojelupoliisia koskien. Tutkimuskysymyksinä on, millaisia näkökulmia Supoon liittyvissä keskusteluissa on löydettävissä ja miten näkökulmat ilmentävät organisaatioihin kohdistuvia odotuksia läpinäkyvyydestä tai tiedusteluun liittyvästä salassapidon vaatimuksesta. Tutkielman aineistona on otos Helsingin Sanomien verkkosivujen keskustelukommenteista Suojelupoliisia ja tiedustelua käsittelevistä artikkeleista vuosilta 2020–2022. Laadullista, teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen aineistosta on tunnistettu neljä pääteemaa, joita keskusteluissa Supoon liittyen esiintyy. Näitä teemoja ovat laillisuus, historia ja suomettuminen, uhkakuvat sekä tiedustelun politisoituminen. Kansalaiskeskustelussa suhtautuminen Supoon liittyvään julkisuuteen on ristiriitaista: toisaalta kansalaiset ymmärtävät salassapidon vaatimuksen, toisaalta uhkista ja toimintatavoista tiedottamista pidetään tärkeänä.

Tarttumattomat taudit ovat Suomessa ja useissa muissa korkean tulotason maissa johtava syy terveysongelmille ja toimintakykyisten elinvuosien vähenemiselle. Ruokavalioon liittyvät riskit ja ruokavaliosta välillisesti aiheutuvat ongelmat, kuten korkea verenpaine, ovat erityisen merkittäviä riskitekijöitä. Riskitekijöihin voidaan vaikuttaa ravitsemuspolitiikan kautta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten suomalaisissa kunnissa edistetään terveellistä ravitsemusta ja miten nykytilannetta voitaisiin parantaa. Teoreettisena näkökulmana oli sosioekologinen lähestymistapa terveyden ja hyvän ravitsemuksen edistämiseen. Tutkielman aineisto koostui 75:stä satunnaisotannalla valitusta kunnallisesta hyvinvointikertomuksesta sekä viidestä haastattelusta. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Hyvinvointikertomuksista tarkasteltiin, miten laajasti ja millaisin toimenpitein kunnissa edistetään terveellistä ravitsemusta ja miten vaikuttavia käytetyt toimenpiteet sosioekologisen mallin näkökulmasta ovat. Haastatteluilla kartoitettiin, mitä haasteita ja hyviä käytäntöjä kunnissa oli terveellisen ravitsemuksen edistämiseen ja millaisia toiveita kunnilla olisi tilanteen parantamiseksi. Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että ravitsemuksen potentiaalia kansanterveyden edistäjänä ei kunnissa tunnisteta. Haasteita on sekä terveyden edistämisen toteuttamisessa että ravitsemuksen näkemisessä terveyden tärkeänä osatekijänä. Ongelmat liittyvät päätöksentekoprosessiin, tavoittavuuteen, resursseihin, kunnan johdon sitouttamiseen ja terveyden edistämisen juurruttamiseen. Suurin osa kunnista (60%) ei käytännössä huomioi ravitsemusta hyvinvointityössään. Osa kunnista kuitenkin huomioi ravitsemuksen laajasti ja näiden kuntien kehittämiä hyviä käytäntöjä tulisi levittää muihin kuntiin. Johtopäätöksenä todettiin, että tilanteen parantamiseksi tärkeää olisi hyvinvointikoordinaattorien aseman vakiinnuttaminen ja maakunnallisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyön vahvistaminen. Kunnissa, joissa ravitsemusta edistetään jo laajasti voitaisiin parantaa terveyden edistämisen vaikuttavuutta toteuttamalla poliittiselle tasolle ja yhteisön tasolle kohdistettuja toimenpiteitä. Lisätutkimukselle terveyden edistämisen päätöksenteon prosesseista, paikallisen terveyden edistämisen toteutumisesta sekä toteutuksen haasteista on selkeästi tarvetta.

Tämän maisterintutkielman tutkimuskohteena on, Suomen ja eduskunnan päätös hakea Naton jäsenyyttä. Jäsenyyskeskustelua lähestytään kehysanalyysin kautta. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka kansanedustajat kehystävät Natosta ja sen jäsenyydestä käytyä keskustelua eduskunnassa keväällä 2022 lähetekeskusteluissa pitämissään puheissa. Tutkielman aineistona käytän näitä valtioneuvoston ajankohtaisselvityksien lähetekeskusteluita. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa konstruktivismiin lukeutuva identiteettiteoria, jonka avulla Suomen identiteettiä tutkitaan. Teorian kautta pystyn tutkimuksessani vetämään johtopäätöksiä Nato-jäsenyydestä käydyistä lähetekeskusteluista pintaa syvemmältä, analysoimaan erilaisia tapoja kehystää Nato- keskustelua identiteetin näkökulmasta sekä pohtimaan Suomen identiteettiä materiaalista havaittujen identiteettinäkemysten pohjalta. Tutkimuksen analyysimenetelmä on kaksiosainen. Ensin aineisto on käyty läpi niin, että aineistosta on tunnistettu tutkimuskohteen kannalta mielenkiintoisia nostoja, joiden perusteella on rajattu keskeisimmät näkökulmat: identiteetti, puolustuspolitiikka ja uhkakuva. Tämän jälkeen analyysia syvennetään kehysanalyysilla korostamalla löydettyjä näkökulmia neljän eri Nato-puhujatyypin kautta. Puheenvuorot lajitellaan puhujatyyppien mukaan omiin ryhmiinsä, joita ovat kannattaja, neutraali, skeptikko ja vastustaja. Analyysin perusteella kansanedustajat kehystävät Nato-jäsenyydestä käytyä keskustelua Nato-puhujatyyppien havainnollistamalla tavalla. Natoon hakemista perustellaan ensisijaisesti turvallisuudella ja Ukrainan kohtalon välttämisellä, lisäksi identiteetin näkökulma korostuu. Suomen identiteetti on lähetekeskustelujen perusteella muuttunut Nato-Suomen identiteetiksi, ja suurin osa kansanedustajista on puheidensa perusteella Nato-jäsenyyden kannalla.

Tämän maisterintutkielman tutkimuskohteena on eurooppalaisen identiteetin rakentaminen eurooppalaisen poliittisen eliitin toimesta. Tätä tutkittiin komission puheenjohtajien vuosittaisten Unionin tila -linjapuheiden kautta ja tutkielmassa pyrittiin erityisesti selvittämään, millä tavalla identiteetti ja arvot tulevat komission puheenjohtajien puheissa esiin. Lisäksi oltiin kiinnostuneita siitä, miten komission puheenjohtaja muuten strategisesti muokkaa ja kehystää EU-keskustelua, ja onko tämä muuttunut poliittisen kontekstin muutosten ja puheenjohtajavaihdosten myötä. Tutkielman aineisto koostuu Euroopan unionin tila -puheista vuosilta 2010–2021. Unionin tila -puhe on vuosittain Euroopan komission puheenjohtajan pitämä linjapuhe, jossa hän pohjustaa ja esittelee Euroopan parlamentille komission työohjelmasta vuoden poliittiset painopisteet, tulevan vuoden prioriteetit sekä uudet keskeisimmät aloitteet. Postfunktionalistinen Euroopan integraation teoria muodostaa tutkielman teoreettisen viitekehyksen. Edeltävistä Euroopan integraation teoriasuuntauksista poiketen postfunktionalistinen integraatioteoria sisältää ajatuksen eurooppalaisen tai EU:n yhteisestä identiteetistä integraation selittäjänä. Tutkimuksen analyysimenetelmä taas on kaksiosainen. Ensin aineisto käytiin läpi teemoitellen niin, että aineistosta tunnistettiin tutkimuskohteen kannalta mielenkiintoisia mainintoja, jotka lajiteltiin teemoittain. Tämän jälkeen analyysiä syvennettiin kehysanalyysillä, joka sopii syvempien merkityssisältöjen etsimiseen ja strategisen poliittisen keskustelun tai todellisuuden jäsentämisen tarkasteluun, sillä poliittinen keskustelu sisältää aina kilpailevia narratiiveja. Kehykset rakentavat sosiaalista maailmaa ja kehystämällä valitaan havaitusta todellisuudesta jokin puoli, jota korostetaan. Analyysin perusteella komission puheenjohtajan puheissa on havaittavissa teoreettisen viitekehyksen mukainen ajatus eurooppalaisesta identiteetistä. Tämä kehys on yhdessä talouden ja tehokkuuden kehyksen sekä globaalin toimijuuden kehyksen kanssa hallitsevimpia komission puheenjohtajien käyttämiä kehyksiä. Poliittinen konteksti myös vaikuttaa käytettyjen kehysten esiintyvyyteen. Lisäksi havaittavissa on aikaisemmankin kirjallisuuden tunnistama havainto siitä, että eurooppalaiset instituutiot ja poliittinen eliitti pyrkivät rakentamaan uutta, jälkinationalistista kansallisidentiteettiä alleviivaamalla yhteisesti jaettua arvomaailmaa. Analyysin avulla on myös todettavissa, että identiteetin rakentamista ja EU-keskustelun kehystämistä eurooppalaisuuden, yhteisen identiteetin ja arvopohjan kautta tapahtuu.

Tutkielmassa tarkastellaan työmarkkinakeskusjärjestöjen antamia merkityksenantoja sukupuolten palkkaerolle. Merkityksenantoja lähestytään tarkastelemalla Sanna Marinin hallituksen aikana valmisteltua palkka- avoimuusuudistusta, jonka kolmikantaisessa valmistelutyöryhmässä mukana olivat myös tutkielmassa tutkittavat työmarkkinakeskusjärjestöt – EK, SAK, STTK ja Akava. Palkka-avoimuusuudistuksella haluttiin tarttua perusteettomiin palkkaeroihin ja varmistaa samapalkkaisuuden toteutuminen, mutta uudistus kaatui ennen eduskuntakäsittelyä hallituspuolueiden erimielisyyksiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten työmarkkinakeskusjärjestöt ovat kehystäneet sukupuolten palkkaeron tämän politiikkaprosessin aikana. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten järjestöt käyttävät näitä kehystyksiä keinona palkka-avoimuuslainsäädännön edistämiseksi tai sen voimaantulon estämiseksi. Aiemman tutkimuksen mukaan kolmikantatoimijat voivat käyttää erilaisia diskursiivisia keinoja tasa-arvouudistusten estämiseksi, laimentamiseksi tai hidastamiseksi. Tämän havainnoimiseksi tutkielmassa hyödynnetään päätösten tekemättä jättämisen teoriaa, joka auttaa analysoimaan hienovaraista vallankäyttöä, jolla politiikan agendalle pääsevien aiheiden sisältöä ja laajuutta yritetään diskursiivisesti rajoittaa. Tutkielman aineisto koostuu työmarkkinakeskusjärjestöjen antamista lausunnoista palkka-avoimuuslakiehdotukselle sekä 111:sta palkka-avoimuuteen ja sukupuolten palkkaeroon liittyvästä verkkosivutekstistä, jotka ovat julkaistu vuosien 2018–2023 aikana järjestöjen omilla verkkosivuilla. Aineistossa esiintyviä merkityksenantoja analysoidaan hyödyntäen kriittistä kehysanalyysia sekä policy-konstruktivistista ”What is the Problem Represented to be?” -lähestymistapaa. Tutkielman analyysissa eroavaisuuksia löydetään erityisesti työnantajapuolen ja palkansaajajärjestöjen kehystystapojen välillä. EK kehystää sukupuolten palkkaeron joko saman työn sisällä esiintyväksi ilmiöksi tai vaihtoehtoisesti työmarkkinoiden segregaatiosta ja perhevapaajärjestelmästä johtuvaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Tutkielman analyysiosiossa osoitetaan, kuinka nämä kehystykset toimivat EK:lle keinona puhua sukupuolten palkkaero-ongelmaa pois. Tutkielmassa havaitaan myös, että erityisesti EK käyttää päätösten tekemättä jättämisen taktiikoita, kuten ongelman supistamista, viivyttelyä ja vastustajan delegitimointia diskursiivisina keinoina estää palkka-avoimuuslain voimaantulo. Palkansaajajärjestöjen kehykset puolestaan ovat keskenään pääosin yhteneväisiä. Kaikki palkansaajajärjestöt kehystävät sukupuolten palkkaeron samanarvoisten töiden välillä esiintyväksi ilmiöksi, jonka ympärille rakentuu kolme ongelmakehystä – hitaan etenemisen kehys, palkkaeron historiallisuuden kehys sekä nykyjärjestelmän riittämättömyyden kehys. Analyysissa osoitetaan, kuinka järjestöt käyttävät näitä ongelmakehyksiä diskursiivisena keinona palkka- avoimuuslain edistämiseksi. Palkansaajajärjestöjen kehysten kesken esiintyy nyanssieroja siinä, kenen ongelmana palkkaero nähdään ja miten palkka-avoimuus tulisi toteuttaa. Tutkielman tulokset osoittavat, että sukupuolten palkkaero on kolmikantatoimijoiden kesken kiistelty käsite. Tulokset osoittavat myös, että palkka-avoimuus on kiistanalainen poliittinen avainkysymys, joka tekee päätösten tekemättä jättämisestä näkyvämpää ja mahdollistaa siten myös kolmikannassa tapahtuvan implisiittisemmän vallankäytön tarkastelun.

Tutkielmassa arvioidaan, millaisia edellytyksiä Suomessa vuonna 2024 käyttöönotettavalla avoimuusrekisterillä on onnistua sille annetussa tehtävässä parantaa päätöksenteon läpinäkyvyyttä, eli tuoda tietoa lobbauksesta kansalaisten saataville. Läpinäkyvyyden paraneminen ei ole kuitenkaan vain ideaali, joten tutkielmassa selvitetään, millaisia edellytyksiä rekisterin tietosisällöllä on aiheuttaa käytösmuutoksia ja näin vaikuttaa lobbareiden toimintaan. Tutkielmassa sovelletaan ohjatun läpinäkyvyyden teoriaa (Fung, 2008), joka on kehitetty läpinäkyvyyspohjaisen sääntelyn onnistumisen edellytysten arvioimista varten. Teoria arvioi sääntelyn tuottamia käytösmuutoksia kestävyyden ja tehokkuuden kriteereillä. Avoimuusrekisterin kontekstissa kestävyys tarkoittaa sitä, että sääntelyn kohteet kunnioittavat rekisteriä, kokevat sen hyödylliseksi ja sitoutuvat sen käyttöön. Tehokkuus tarkoittaa sitä, että säännellään relevantteja tahoja ja rekisterin tieto pystyy aiheuttamaan käytösmuutoksia. Tiedonkäyttäjien käytösmuutosten tulee myös välittyä sääntelyn kohteille ja aiheuttaa sääntelyn tavoitteita edistäviä muutoksia. Ohjatun läpinäkyvyyden teorian avulla teoriaohjaavan sisältöanalyysin keinoin eritellään Suomen avoimuusrekisterin valmisteluasiakirjoja sekä hallituksen esitystä. Tutkielmassa havaitaan, että Suomen rekisterin kestävyyttä vahvistaa muun muassa sääntelyn kohteiden positiivinen suhtautuminen rekisteriin ja sen kehittämiseen. Sen sijaan rekisterin tehokkuutta heikentää se, että rekisterin tietosisältö on varsin yleisluontoista ja sen soveltamisala on varsin kapea. Näin ollen rekisterillä on edellytykset olla kestävä, mutta keskinkertaisen tehokas lobbauksen sääntelykeino.

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan vakavin ongelma. Tämä ongelma ja se, mitä sen hillitseminen vaatii, on jo pitkään tiedostettu tieteellisen tutkimuksen piirissä. Poliittiset ratkaisut asiaan liittyen ovat kuitenkin edenneet hitaasti. Suomen eduskuntavaaleissa huhtikuussa 2019 ilmastonmuutos oli ehkä ensimmäistä kertaa eduskuntavaalien historiassa keskeisin vaaliteema, herättäen runsaasti mediakeskustelua vaalien ympärillä. Kyseessä olivat myös maailman ensimmäiset merkitykselliset vaalit, jotka käytiin YK:n alaisen ympäristöpaneeli IPCC:n niin sanotun puolentoista asteen raportin lokakuussa 2018 tapahtuneen julkaisun jälkeen, joka tekee vaaleista kansainvälisestikin mielenkiintoisen tapauksen. Tässä tutkimuksessa tutkitaan ilmastonmuutoskeskustelua suomalaisessa mediassa eduskuntavaalien 2019 ympärillä syksyllä 2018 sekä keväällä ja kesällä 2019. Tutkimuksessa tarkastellaan ilmastonmuutosta käsitteleviä artikkeleita Helsingin Sanomissa, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Perussuomalainen-lehdessä. Tutkimuksessa tarkastellaan, ketkä artikkeleissa olivat äänessä, minkä aiheiden kanssa ilmastonmuutosta käsiteltiin ja minkälaisia niin sanottuja oikeuttamismaailmoja keskustelussa käytettiin. Ilmastonmuutoskeskustelun analyysiin luodaan luokittelujärjestelmä, ja keskustelussa esiintyviä argumentteja analysoidaan yhdistäen kyseistä luokittelujärjestelmää laadulliseen sisällönanalyysiin ja oikeuttamisanalyysiin. Tutkimuksen mukaan keskustelussa oli äänessä runsaasti erilaisia toimijoita, erityisesti poliitikkoja, toimittajia ja monien eri alojen asiantuntijoita. Ilmastonmuutosta käsiteltiin keskustelussa laajasti eri aiheiden kuten eduskuntavaalien, maa- ja metsätalouden sekä energiantuotannon yhteydessä, ja erityisesti niin sanottuja ekologian, kansalaisuuden sekä teollisuuden oikeuttamismaailmoja käyttäen. Tutkimuksen ensimmäinen päätulos on, että vaaleja ympäröineessä mediakeskustelussa ihmislähtöisen ilmastonmuutoksen todellisuudesta ja siitä, että se edellyttää joitain poliittisia toimenpiteitä, oli laaja konsensus tai jopa hegemonia. Tätä konsensusta kohtaan esiintyi kuitenkin myös kritiikkiä, eikä ilmastonmuutoksen edellyttämien toimenpiteiden sisällöstä ollut konsensusta. Tutkimuksen toinen päätulos on, että IPCC:n puolentoista asteen raportilla oli vaikutusta ilmastonmuutoskeskusteluun eduskuntavaalien 2019 ympärillä. Tutkimus auttaa ymmärtämään paremmin suomalaisen ilmastonmuutoskeskustelun ja ilmastonmuutoksen politiikan luonnetta, joka on tärkeää, koska ilmastonmuutoksella on 2020-luvulla ja todennäköisesti myöhemminkin valtava vaikutus myös yhteiskunnalliseen todellisuuteen.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen uusien, vuonna 2019 voimaanastuneiden tiedustelulakien esitöitä – ministeriöiden ja niiden yhteydessä toimivien työryhmien valmisteluasiakirjoja ja mietintöjä, hallituksen esityksiä sekä eduskunnan valiokuntien asiakirjoja – turvallistamisteorian näkökulmasta. Tiedustelulainsäädännöksikin kutsuttu lainsäädäntökokonaisuus sisälsi useampia kokonaan uusia säädöksiä sekä voimassa oleviin säädöksiin tehtäviä muutoksia. Tiedustelulait säätivät ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisesti sekä Suomen sotilas- ja siviilitiedusteluviranomaisten toimivallasta, tiedustelun valvonnasta että lakien vaatimasta perustuslain muutoksesta viestisalaisuuden suojan osalta. Tutkimuskysymyksinä ovat, miten turvallistamisprosessi ilmenee aineistossa, mitä asioita turvallistetaan lainsäädännön esitöissä ja millaisin keinoin turvallistaminen on toteutettu. Tutkielman viitekehyksenä toimii turvallistamisteoria, joka ei nimestään huolimatta ole yhtenäinen teoria, vaan monimuotoinen teoriaperinne. Turvallistamisteorian ytimessä on ajatus siitä, miten turvallistamispuhetta harjoittamalla voidaan nostaa erilaisia teemoja turvallisuuskysymyksiksi ja tämän kautta edesauttaa erilaisten turvallisuustoimien implementointia. Turvallisuustoimet tyypillisesti ovat aiemmista menettelyistä poikkeavia, kuten tässä tapauksessa uusi lainsäädäntö ja sen mukanaan tuomat toimivaltuudet. Aineiston analyysissa menetelmänä käytetään diskurssianalyysia. Diskurssianalyysi on osaltaan laajapohjainen lähestymistapa, jota voi käyttää hyvinkin monipuolisesti niin teksti- kuin puhemuotoisen aineiston analyysiin. Tässä tutkielmassa diskurssianalyysin käyttö rakentuu aineistosta nousevien lainsäädännön perusteiden havainnointiin – mitä perusteita havaitaan, miten ne tuodaan esiin ja miten lainsäädännön tarvetta niiden avulla perustellaan. Vastauksena tutkimuskysymyksiin havaitaan, että aineistossa on turvallistettu trendejä, joiden ei normaalisti oleteta olevan turvallisuuskysymyksiä. Tällaisia havaittuja trendejä ovat etenkin kansainvälistyminen sekä digitalisaatio. Turvallistamisen avulla on pyritty perustelemaan tiedustelulainsäädännön tarvetta Suomessa, ja aineistossa ilmenevä turvallistamisprosessi heijastelee teoriakirjallisuudessa esitettyjä ajatuksia, kuten Buzanin, Waeverin ja de Wilden hahmottelemia onnistuneen turvallistamisprosessin piirteitä. Käytännössä turvallistamisprosessi ilmenee turvallistamalla edellä mainittuja trendejä, johtamalla niistä uhkia sekä esittelemällä näiden uhkien konkreettisia esimerkkejä. Turvallistamisprosessi toteutetaan kohdistamalla puhetoimintaa yleisölle, jolle turvallisuustoimi, eli tiedustelulainsäädäntö, tulee oikeuttaa. Diskurssianalyysin myötä esiin nousevat myös aineistossa käytetyt diskursiiviset strategiat. Nämä strategiat ovat oletettuja tietoisia toimia, joiden avulla pyritään saavuttamaan jokin lopputulos eli tässä tapauksessa tiedustelulainsäädännön voimaansaattaminen. Ne siis vastaavat kysymykseen siitä, millaisin keinon turvallistaminen on toteutettu. Diskursiivisia strategioita ovat muun muassa tiedustelulainsäädännön välttämättömyytenä ja luonnollisena jatkumona esittäminen tai kansallisen turvallisuuden ja sen suojelun itseisarvona pitäminen. Tutkielman rooli akateemisella kentällä on tarjota katsaus ja analyysi tiedustelulakien perusteisiin sekä tutkimusaineistoon turvallistamisteorian näkökulmasta. Uuden lainsäädännön verrattain lyhyt voimassaoloaika, perustuslain muuttaminen, jatkuvasti muuttuva toimintaympäristö sekä keskustelu mahdollisista uusista tulevista tiedusteluvaltuuksista luovat relevanssia tutkimukselle. Jatkotutkimustarpeena onkin syytä syventyä tulevaisuudessa tarkemmin etenkin mahdollisten uusien lailla säädettävien tiedusteluvaltuuksien perusteluihin sekä mahdollisen jatkumon havainnoimiseen. Ennen kaikkea tutkielma osaltaan valaisee, miten Suomessa on lainsäädännöllä lähestytty sitä dilemmaa, mikä syntyy, kun turvallisuustoimia tarvitaan yhteiskunnan suojelemiseen, mutta samalla tulee huomioida näiden toimien mahdolliset negatiiviset vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksien kannalta.

Työelämän tasa-arvo on suomalaisen tasa-arvopolitiikan kannalta merkittävässä roolissa. Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, mutta työelämän tasa-arvoon liittyvät ongelmat nähdään olevan vielä osin ratkaisematta. Suomalaista työelämää varjostavat naisten ja miesten väliset palkkaerot, työmarkkinoiden vahva segregaatio naisten ja miesten aloihin, hoivavastuun sukupuolittuneisuus sekä naisten vähäisyys johtopaikoilla. Tutkielmassa tarkastellaan, millä tavoin tasa-arvo-ohjelmissa kehystetään työelämän tasa-arvoon liitettävät ongelmat. Palkkaeron ja työelämän segregaation, työn ja perheen yhteensovittamisen sekä johtopaikkojen tasa-arvon teemoja käytetään havainnollistamaan tasa-arvo-ohjelmissa esiintyviä tasa-arvo-ongelmia. Tutkielmalla painotetaan ongelmien representaatioiden tärkeyttä, jotta tasa-arvopoliittisia tavoitteita voidaan ajaa onnistuneesti. Tutkielmassa väitetään, että ongelman määrittely määrittää sen, miten ongelma nähdään ratkaistavaksi. Hallitusten tasa-arvo-ohjelmat ovat merkittävimpiä suomalaista tasa-arvopolitiikkaa ohjaavia asiakirjoja, joita on laadittu hallituskausittain vuodesta 2004. Ohjelmia tarkastellaan 16 vuoden ajalta, vuosien 2004–2020 ajanjaksolla. Ongelmakehysten analysoimiseksi käytetään Carol Lee Bacchin feministisdiskursiivista sekä Mieke Verloon ja Emanuela Lombardon kriittisen kehysanalyysin lähestymistapoja. Lähestymistapojen lähtökohtana on mahdollistaa tasa-arvo-ongelmien representaatioiden tulkinta tarkastelemalla ohjelmissa esitettyjä ongelmia ja niihin liitettyjä ratkaisuja, sekä keneen ongelma kohdistuu ja kenen ratkaistavissa ongelma nähdään. Suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa ovat vuosi vuodelta yleistyneet hyvän hallinnon periaatteet ja strategisuus. Hallinnan muutoksessa tasa-arvopolitiikka teknistyy hallinnollisiksi menettelyiksi, joissa painottuvat saavutettavissa olevat tavoitteet ja selvityskulttuuri. Hallinnan muutoksen ongelmallisuus yhdistetään tasa-arvopolitiikan epäpolitisointiin, jossa tasa-arvopolitiikan arvoja ja ongelmia ei haasteta keskustelulla. Tutkielma osoittaa, että samat tai samankaltaiset työelämään liitettävät ongelmat ja ratkaisut toistuvat tarkasteluvälin tasa-arvo-ohjelmissa vuodesta toiseen. Ongelmiin liitettävät kehykset kuitenkin vaihtelevat ohjelmien välillä. Ongelmallisena tutkielmassa nähdään samojen ongelmien toistuminen ja niissä saatujen saavutusten vähäisyys. Tulokset yhdistetään suomalaisen tasa-arvopolitiikan hallinnan muutokseen ja strategisuuden korostumiseen.