Browsing by study line "Translation and Interpreting Communication"

Maisterintutkielmani käsittelee kulttuurin kääntymistä tekstityksissä. Aineistoni koostuu negatiivisista ja toiseuttavista ilmauksista, jotka keräsin Outlander-sarjan ensimmäisen ja toisen kauden jaksoista. Analysoin, mikä erottaa skotlantilaisen ja englantilaisen toiseuttamisen keinoja, eli sitä, mihin toista koskeva kommentti tai kritiikki kohdistetaan. Tutkin myös kääntyvätkö nämä keinot suomenkielisiin tekstityksiin niin, että repliikin lausujan kansallisuus on mahdollista erottaa pelkän tekstityksen perusteella ilman kontekstia. Tutkimukseni on monimenetelmäinen: ensin keskityn kvalitatiiviseen sisällönanalyysiin, jonka osana on käännösten luokitus strategioittain, minkä jälkeen pyrin kyselytutkimuksen avulla selvittämään, kääntyykö kulttuuri tekstityksissä myös suomenkielisten vastaajien mielestä. Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat toinen, toiseus ja toiseuttaminen. Toinen on joku ulkopuolinen ja erilainen. Toiseus on toisen piirre, ja toiseuttaminen on tapa, jolla toinen erotetaan sisäryhmästä tai itsestä. Kyseessä on siis vastakkainasettelu, jossa toinen on usein syrjitty ja/tai alistettu. Tutkimuksessa selvisi, että skotlantilaisten ja englantilaisten toiseuttaminen on erilaista, ja tämä kulttuurinen ero välittyy myös käännetyissä tekstityksissä ilman kontekstia.

Tässä tutkielmassa tarkastelen Venäjän informaatiovaikuttamista ja sen yhteyttä uutiskääntämiseen. Tutkimuskysymyksenäni on, miten Venäjä aseellistaa verkkouutistekstejä venäjänkielisessä informaatiovaikuttamisessa strategisten narratiivien avulla. Rajauksena toimii uutiskääntäminen suomesta venäjään. Monitieteellinen tutkimusasetelma yhdistää käännöstieteen, journalismitutkimuksen ja sotataidon tutkimusta. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu pääkäsitteisiin informaatiovaikuttaminen, uutiskääntäminen ja strateginen narratiivi. Määrittelen aseellistamisen verkkouutiskäännösten yhteydessä informaatioympäristössä tapahtuvaksi informaatiovaikuttamiseksi tai sitä edeltäväksi toiminnaksi. Siinä uutiskäännökset otetaan vaikuttamisen kohteiksi ja välineiksi uutisvalikoinnin, käännösmanipulaation, narratiivimuutosten tai kuvitusvaihdosten avulla. Aineistolähteeksi on valittu venäläinen InoSMI-uutissivusto, joka kuuluu Venäjän valtioon kytkeytyvän mediayhtiön Russia Today portfolioon. Aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa (ks. esim. Spiessens &Van Poucke 2016) sivustoa on luonnehdittu journalistisen riippumattomuuden suhteen selkeän ongelmalliseksi muttei täysin propagandistiseksi. Tutkimusaineistona toimii käännöskorpus, joka on rajattu ajallisesti vuoteen 2021. Korpus käsittää InoSMI-sivuston 52 venäjänkielistä uutiskäännöstä sekä niiden suomalaismediassa julkaistut lähtötekstit, jotka on julkaistu suomeksi, ruotsiksi tai venäjäksi. Narratiivianalyysi keskittyy Venäjän strategisten narratiivien tunnistamiseen. Analyysin perusteella voidaan todeta, että informaation aseellistamista tapahtuu suurimmassa osassa kohdetekstejä. Aseellistaminen painottuu erityisesti narratiivimuutoksiin, joihin kytkeytyy käännösmanipulointia ja kuvitusvaihdoksia. Käännöskorpuksessa esiintyy kaikkia kuutta tutkimuskirjallisuudesta noussutta Venäjän strategista narratiivia: Suuren isänmaallisen sodan narratiivi, läntisen hegemonian narratiivi, EUrooppalaisen hegemonian narratiivi, Venäjän lähinaapuruston ja Ukrainan narratiivi, slaavien johtajuuden narratiivi ja ”normaalin” läntisen suurvallan narratiivi. Lisäksi olen tunnistanut kohdetekstikorpuksesta kaksi lisänarratiivia, joista toinen edustaa suomalaistoimittajia koskevaa kriittistä journalisminarratiivia ja toinen suomalaisvenäläisen yhteisen historian ja yhteyden narratiivia.

Ylävatsan ultraäänitutkimus (UÄ-tutkimus) on yksi yleisimmistä lääketieteellisistä diagnostisista kuvantamismenetelmistä. Ylävatsaan kuuluvat maksa, sappirakko, haima, perna ja munuaiset. Elimien lisäksi UÄ-tutkimuksessa tarkastellaan myös sappiteitä, vatsa-aorttaa, mahdollista vatsaontelon nestettä, imusolmukesuurentumia ja muita poikkeavuuksia. Tutkielman tavoitteena on laatia toimiva suomalais-venäläinen diagnostisen ylävatsan UÄ-tutkimuksen sanasto, joka auttaa Suomessa UÄ-tutkimuksen erikoisalan kanssa tekemisissä olevia kääntäjiä ja tulkkeja valmistaututumaan toimeksiantoihin ja suoriutumaan niistä. Tarkoituksena on myös esitellä lääketieteellinen UÄ-tutkimuksen ala käännös- ja tulkkaustieteen erikoisalana ja -kielenä, sillä aiheesta ei ole vielä laadittu sanastotöitä. Tutkielma on aineistopohjainen sanastotyö, jossa etsin suomen kielen käsitteille venäjänkieliset vastineet. Keskeiset käsitteet olen poiminut suomen- ja venäjänkielisistä ylävatsan UÄ-tutkimuksen lausunnoista, joita olen täydentänyt terveyskeskusten verkkosivuilta, oppikirjoista ja tieteellisistä artikkeleista poimituilla käsitteillä. Sanasto on tehty sanastotyön periaatteiden mukaisesti yhteistyössä erikoisalan asiantuntijoiden kanssa. Analyysin teoriapohjana toimivat terminologisen teorian perusteet. Keskeisiä käsitteitä ovat käsitesuhteet, vastineenmuodostus, termien rakennetyypit, kotouttavat ja vieraannuttavat terminmuodostustavat sekä synonymia. Tutkielmassa analysoin käsitteiden suhteita, käsitevastaavuutta, termien rakennetta ja muodostusta, niiden merkityksiä ja käyttöä. Aineiston pohjalta olen laatinut sanaston, joka koostuu 26 käsitteestä ja yhteensä 113 suomen- ja venäjänkielisestä termistä. 26 käsitteestä täydellinen suomen ja venäjän termivastaavuus löytyi 23 käsitteelle. Kolme muuta käsitettä osoittautuivat ongelmallisiksi. Sanaston lähtö- ja kohdekieliset termit olen jaotellut yhdistämättömiin termeihin, yhdyssana- ja sanaliittotermeihin sekä lyhenteisiin. Jaottelu osoitti, että sanaston lähtökielen termeissä on eniten yhdyssanatermejä, kun taas kohdekielisissä termeissä on eniten sanaliittotermejä, jotka sisältävät usein sekä kotoisaa että vierasta ainesta. Lähtö- ja kohdekielen yhdistämättömien termien joukosta löytyi mielenkiintoisia primitiivitermejä. Suurelle osalle termeistä on löytynyt useita synonyymejä. Erikoisala osoittautui mielestäni hedelmälliseksi tutkimuskohteeksi, ja terminologiaa riittäisi useampaankin sanastoon.

Tämän maisterintutkielman keskiössä ovat suomen kielen uniikkiainekset ruututekstityksissä. Uniikkiainekset ovat kielellisiä elementtejä, joille ei löydy monissa muissa kielissä yksiselitteistä vastinetta ja joita lähdekielen ilmaus ei yksiselitteisesti stimuloi käyttämään käännöksessä. Suomen kielen uniikkiaineksia ovat muun muassa useat liitepartikkelit (-kin, -kAAn, -hAn ja -pA) ja tietyt modaalisuutta ilmaisevat verbit (mm. ehtiä, joutua, jaksaa, viitsiä). (Tirkkonen-Condit, 2005) Uniikkiainesten tutkiminen ja siihen liittyvät hypoteesit liittyvät käännösuniversaaleihin eli käännösprosessissa toistuviin ilmiöihin. Käännöstieteissä uniikkiaineksia tutkitaan esimerkiksi korpusaineistoista. Muun muassa Sonja Tirkkonen-Conditin tutkimus (2005) antaa viitteitä siitä, että suomen kielen uniikkiaineksia, esimerkiksi liitepartikkeleita esiintyy vähemmän käännetyssä kuin ei-käännetyssä suomessa. Tutkielman tarkoitus on havainnoida uniikkiaineksia kahden espanjankielisen televisiosarjan suomenkielisissä tekstityksissä ja pohtia, mikä on stimuloinut kääntäjää käyttämään uniikkiaineksia. Lisäksi tutkielmassa perehdytään ruututekstittämiseen käännösympäristönä ja tekstittämiseen liittyviin rajoituksiin ja lainalaisuuksiin, esimerkiksi AV-kääntäjien laatusuosituksiin. Tavoitteena on pohtia ja osoittaa tekstityksistä poimittujen esimerkkien avulla, miten käännösympäristö, tekstitysten rajoitteet ja universaaliteoria vaikuttavat käännöstuotokseen ja erityisesti uniikkiaineksen ilmenemiseen. Teorialuvussa tarkastellaan kääntämisprosessin ja käännösuniversaalien vaikutusta kohdekieliseen tuotokseen. Tutkielmassa käsitellään myös käännöstekstittämistä omana käännösympäristönään ja esitellään alalle laaditut laatusuositukset. Teorialuvun tarkoitus on antaa kuva siitä, mitä kääntämiseen liittyviä universaaleja on, mitä uniikkiaineshypoteesi väittää, mitä kielelle tapahtuu käännettäessä sekä minkälaisia rajoitteita ja sääntöjä on ruututekstittämiselle. Esitellyt teoriat ja käännöstekstityksissä sovellettavat käytännöt sopivat tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi, koska ne vaikuttavat yleisesti käännösprosessiin, tekstitysten ulkoasuun, laatuun ja kääntäjän käyttämiin käännösratkaisuihin. Tutkimusaineistoa analysoidaan kvalitatiivisin menetelmin: selektiivisen esimerkkien taulukoinnin ja havainnoinnin avulla. Lisäksi uniikkiainesta sisältäville tekstitysratkaisuille laaditaan niin kutsutut varjokäännökset eli rinnakkaiskäännökset, joiden avulla uniikkiaineksia voidaan analysoida ja niitä voidaan vertailla keskenään. Samalla voidaan myös hahmotella, kuinka paljon uniikkiaineksia sarjojen jaksoissa esiintyy, sillä uniikkiaineshypoteesin (jonka mukaan uniikkiainekset ovat käännöksissä aliedustettuja) toteutuminen audiovisuaalisessa kääntämisessä saattaa hyvin olla pohtimisen arvoista. Tulokset osoittavat, että uniikkiaineksia (liitepartikkeleita, modaaliverbejä, UtU-verbejä ja partikkeleita) esiintyi monipuolisesti ja melko runsaasti tekstityksissä: 45 kappaletta molemmissa jaksoissa, joiden pituus oli noin 50 minuuttia. Liitepartikkeli -hAn oli yleisin, minkä lisäksi aineistosta nousi esiin myös harvinaisempia tapauksia (mm. partikkelit muka ja kas). Uniikkiaineksia näyttäisi stimuloivan lähdeilmauksen äänensävy, ekstralingvistiset piirteet, subjunktiivi, äänen ja kuvan tulkinta, eksplisiittistyminen sekä kääntäjän kompetenssit. Tutkimustulokset ovat jokseenkin ristiriitaisia, sillä aineiston perusteella ei voida varmasti sanoa, johtuuko uniikkiaineksen käyttö esimerkiksi eksplisiittistymisestä vai tarkoituksellisesta koheesiokytkentöjen lisäyksestä. Osa kääntäjien ratkaisuista osoitti sen, että tekstityksiin oli luotu lisää koheesiota esimerkiksi liitepartikkelien, keskeneräisten lähdeilmausten loppuun kirjoittamisen tai pronominien lisäysten avulla. Tutkimusta tulisi jatkaa yksityiskohtaisemmin ja määrällisin menetelmin, jotta saataisiin lisää varmuutta edellä mainituille havainnoille.

Tässä tutkielmassa perehdyn suomi–japani-kieliparin tulkkauksen erityispiirteisiin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset japanin kielen ominaisuudet aiheuttavat haasteita suomalaistaustaisille tulkeille ja minkälaisia kulttuurieroja tulkit kohtaavat tulkkaustilanteissa. Japanin kieli eroaa suomesta niin sanaston, kieliopin ja rakenteen tasolla kuin pragmaattisella ja kielen käyttötilanteisiin liittyvällä sosiolingvistisellä tasolla. Suomen ja japanin välisissä tulkkaustilanteissa tapahtuu myös kulttuurien kohtaamista. Koska tulkki on kielten ja kulttuurien välisen viestinnän ammattilainen, on tärkeää selvittää, millaisia kieleen ja kulttuuriin liittyviä seikkoja tulkkien on otettava huomioon tässä kieliparissa tulkatessaan. Toteutin tutkimuksen haastattelemalla neljää suomi–japani-tulkkia. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja ne olivat metodiltaan avoimia teemahaastatteluja. Kysymysrunko koostui taustakysymysten lisäksi kieleen ja kulttuuriin liittyvistä kysymyksistä sekä muutamasta lisäkysymyksestä. Haastattelut olivat keskustelunomaisia, eikä niissä noudatettu täysin samanlaista formaattia. Litteroin haastatteluaineiston ja käytin analyysin apuna teemaluokittelua. Tulkatessaan suomi–japani-kieliparissa tulkit kokevat haasteelliseksi muun muassa japanin kielen erilaisen sanajärjestyksen, subjektin puuttumisen, sanaston ja sen sisältämät lukuisat homonyymit, kiteytyneet (kohteliaisuus)fraasit ja erilaisen numerojärjestelmän. Japanissa verbi sijoitetaan virkkeen loppuun, ja koska verbi sisältää koko viestin kannalta keskeistä informaatiota, tulkit joutuvat odottamaan sitä ennen tulkkaamisen aloitusta. Japanin kielessä subjekti jätetään usein pois kuuntelijan päätellessä sen kontekstista, mikä ei ole tulkille aina helppoa. Vaikeita tulkattavia ovat myös kiinalaisperäiset kango-sanat, koska niitä on runsaasti ja niitä on vaikeaa erottaa toisistaan, sekä fraasit, joille ei löydy suomen kielessä vastineita. Haastateltavat eivät koe kulttuurieroja voimakkaiksi, eivätkä kulttuurierot vaikuta heidän mielestään merkittävästi tulkkaustilanteisiin. Kulttuurintuntemusta pidetään kuitenkin tärkeänä. Tulosten perusteella tärkeää on esimerkiksi huomioida japanilaiset kohteliaisuussäännöt, mikä konkretisoituu tulkeilla kohteliaisuusrekistereiden käyttönä ja joskus ilmaisutavan huolellisella valinnalla heidän tulkatessaan japaniin päin. Lisäksi tulkit törmäävät työssään kulttuurisiin käsitteisiin, joita saattaa olla vaikeaa tulkata.

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä, kielipari ruotsi ja suomi Tekijä: Satu Hannula Työn nimi: Suunnistusta kääntämisen eettisten periaatteiden johdattamana: Miten eettisyys näkyy modernin runon kääntäjien kokemuksissa, erityisesti kieliparissa ruotsi ja suomi? Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Syyskuu 2023 Sivumäärä: 52 s., liitteitä 2 kpl, ruotsinkielinen lyhennelmä 11 s. Avainsanat: Modernin runouden kääntäminen, runouden kääntämisen eettisyys, kulttuurin sisäinen kääntäminen Ohjaaja tai ohjaajat: Svetlana Probirskaja Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tarkastelen tutkielmassani modernin runouden kääntäjien kokemuksissa ilmeneviä eettisiä periaatteita, erityisesti kieliparissa ruotsi ja suomi. Ammattieettiset periaatteet ohjaavat eri ammateissa toimivia ihmisiä, niin myös kääntäjiä. Kääntämisen etiikkaa on tutkittu erityisesti deskriptiivisessä käännöstieteessä, ja tutkimuksen kohteena ovat olleet kääntäjät. Aineisto tutkielmassani on kahdenlainen ja koostuu sekä kääntäjien paratekstejä (alku- tai loppulauseita) että erilaisia julkaisuja, joissa kääntäjät kertovat kokemuksistaan käännöstyössä. Aineisto koostuu kuudesta eri nettihaulla saadusta julkaisusta, joista neljä on artikkeleita, yksi on haastattelu ja yksi on blogikirjoitus. Parateksteistä koostuva materiaali on Edith Södergranin kuuden runoteoksen suomentajien alku- tai loppulauseita. Kaksi aineiston kuudesta julkaisusta on muuta kieliparia kuin ruotsi ja suomi. Menetelmä tutkielmassani on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka toteutan kolmivaiheisena. Kolmivaiheisen analyysin avulla aineistosta löytyvä eettisyyteen viittaava materiaali jakautuu eri piirreluokkiin. Piirreluokitus nousee aineistosta, eikä menetelmässä käytetä valmista matriisia tai teoriaa. Analyysin perusteella aineisto jakaantuu kahteentoista eri piirreluokkaan, jotka ovat esiintyvyydeltään suuruusjärjestyksessä seuraavat: 1) Ammattitaito käännöstyössä 2) Runouden kääntämisen haasteellisuus 3) Suhde runouteen 4) Kirjailijan tekstien tunteminen 5) Runon tulkinta 6) Suhde lähtökieleen 7) Runouden puolesta tekeminen 8) Kollegiaalinen tuki 9) Suhde lähtö- ja kohdekieleen 10) Kääntäjän vapaus 11) Kriittisyys omaa työtä kohtaan 12) Suhde kohdekieleen. Tutkielman tulosten perusteella modernin runouden kääntäjien kokemuksissa eettisyys käännöstyössä näkyy aineistossa 134 alkuperäisilmauksessa. Eniten (49/134) eettisyys näkyi piirreluokassa Ammattitaito käännöstyössä. Tähän piirreluokkaan kuului sellaisia alkuperäisilmauksia, jossa kääntäjä kertoi esimerkiksi käyttäneensä käännöstyössä apunaan sanakirjoja tai taustakirjallisuutta. Vähiten eettisyys modernin runon kääntäjien kokemuksissa ilmenee piirreluokissa Kriittisyys omaa työtä kohtaan tai Suhde kohdekieleen (3/134). Tutkielman tuloksissa ilmeni myös, että kulttuurin sisäisessä kääntämisessä kieliparissa ruotsi ja suomi ei voitu osoittaa muista tuloksista merkittävästi poikkeavaa trendiä.

Tässä maisterintutkielmassa tutkin, heikentävätkö tekstitys kauhuelokuvan katselukokemusta. Tutkimus on kyselylomakkeella toteutettu vastaanottotutkimus, jonka vastauksien analysointiin sovellan kehittämääni metodia. Tutkimuksen osallistujat vastasivat 1–5 portaisella järjestysasteikolla kysymyksiin, joissa arvioivat oma subjektiivista näkemystään meksikolaisesta kauhuelokuvasta Veneno para las hadasista (1986) katsomistaan otteista. Kyselyyn osallistui kaksi ryhmää: suomenkielinen ryhmä ja espanjankielinen verrokkiryhmä. Suomenkielinen ryhmä katsoi otteet tekstityksen kanssa ja espanjankielinen verrokkiryhmä katsoi otteet ilman tekstitystä. Otteista ensimmäinen sisälsi paljon dialogia ja siten myös paljon tekstitystä, toinen ote taas ei sisältänyt juuri laisinkaan dialogia ja siten ei myöskään tekstitystä. Tutkin, laskivatko suomenkielisen ryhmän jäsenten subjektiiviset arviot aineiston pelottavuudesta ja laadusta toisen otteen kohdalla tavalla, jota ei ilmennyt espanjankielisen verrokkiryhmän vastauksissa. Oleellista on siis ymmärtää, että en tutkinut sitä, kumpi ryhmä piti elokuvaa pelottavampana tai laadukkaampana, vaan sitä, arvioko suomenkielinen ryhmä ensimmäisen ja toisen otteen katsomiskokemuksen välille samanlaisen eron kuin espanjankielinen verrokkiryhmä. Analysoin tuloksia sekä tilastollisesti että sisällöllisesti. Kauhuelokuvaksi Veneno para las hadas on suhteellisen kevyt sisällöltään ja ehkä myös vanhanaikainen nykyaikaiselle nykykatsojalle, mikä saattoi heikentää tutkimuksen validiteettia. Kehittämäni metodi osoittautui toimivaksi. Tutkimukseni ei antanut syytä epäillä, että tekstitys heikentäisi kauhuelokuvan katsomiskokemusta. Tähän tulokseen viittasivat sekä sisällöllinen että tilastollinen analyysi.

Tutkielmassa tarkastellaan eteläkorealaisen Show Me The Money -ohjelman fanitekstityksissä esiintyviä kääntäjän kommentteja, niiden sisältöjä, funktioita ja merkitystä faniyhteisölle. Fanitekstitykset on tarkoitettu tietylle ja tarkasti tunnetulle yleisölle, eikä niitä koske ammattitekstityksiä ohjailevat standardit tai konventiot, joten niille on muodostunut omintakeinen luonne, jota ilmentävät esimerkiksi kääntäjän kommentit. Kääntäjän kommentit ovat paratekstuaalisia elementtejä, joiden avulla kääntäjä voi pyrkiä selittämään tai tarkentamaan esimerkiksi teoksessa esiintyviä intertekstuaalisia ja kulttuurisia viittauksia tai tarjota niiden kautta omia tulkintojaan ja mielipiteitään. Fanitekstittäjä voi kääntäjän kommenttien kautta tehdä itsestään näkyvän toimijan ja olla tekstittämiseen osallistumisen kautta arvokas osa faniyhteisöä ja sen toimintaa. Ohjelman fanitekstityksissä esiintyvät kääntäjän kommentit liittyvät useisiin moodeihin, kuten kuvaan ja ääneen, ja ovat funktioiltaan usein selittäviä, eli ne lisäävät audiovisuaaliseen teokseen kerroksen lisätietoa, jonka avulla katsojan on mahdollista saavuttaa syvällisempi tulkinta teoksesta. Kommenteissa on kuitenkin myös diskursiivisia piirteitä, eli niissä fanitekstittäjä selittämisen lisäksi tuo ilmi omia tulkintojaan esimerkiksi sanavalintojen kautta ja saattaa myös rakentaa katsojalle kuvaa omasta faniudestaan lisäämällä kattavia kommentteja tiettyihin ohjelman kohtiin. Fanitekstittäjien ja muiden fanien keskinäisestä viestinnästä sosiaalisessa mediassa voidaan päätellä, että fanit arvostavat fanitekstittäjien tarkkaa ja yksityiskohtaista työtä ja pitävät kääntäjän kommentteja ohjelman syvällisen ymmärtämisen kannalta hyödyllisinä.

Tutkielmassa tarkastellaan sanelutekstityksessä tarvittavia taitoja webinaarien kielensisäisessä suoratekstityksessä. Sanelutekstittäjän taitojen kuvaamisessa hyödynnetään Pablo Romero-Frescon (2011) taksonomiaa, joka tarkastelee sanelutekstitystaitojen limittymistä ohjelmatekstityksessä ja simultaanitulkkauksessa tarvittaviin taitoihin. Tämän tutkielman avulla halutaan selvittää erityisesti sitä, liittyykö juuri webinaarien sanelutekstittämiseen sellaisia taitoja, joita Romero-Frescon (2011) taksonomia ei huomioi. Lisäksi tarkastellaan sitä, onko saneluprosessin jälkeen koetulla onnistumisen tai epäonnistumisen tunteella yhteyttä syntyneen sanelutekstityksen tarkkuuteen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on audiovisuaalisessa kääntämisessä ja erityisesti intermodaalisessa kääntämisessä, jolla tarkoitetaan lähtötekstin välittämistä toisella aistikanavalla vastaanotettavaan muotoon. Yksi intermodaalisen kääntämisen muoto on av-teosten kielensisäinen tekstitys. Tämän tutkielman näkökulma on kielensisäisessä suoratekstityksessä ja erityisesti sanelutekstityksessä, joka on yksi suoratekstityksen tuottamisen menetelmistä. Tutkimus on itse tuotettua aineistoa hyödyntävä tapaustutkimus, jonka tuloksia analysoidaan kvalitatiivisin ja osin kvantitatiivisin menetelmin. Analysoitava aineisto koostuu seitsemästä sanelujaksosta, jotka on tuotettu itse kahden eri webinaaritallenteen pohjalta. Sanelutekstittäjän taitoja kuvataan kaksivaiheisen retrospektiivisen analyysin avulla. Retrospektion lisäksi tutkimusmetodina käytetään NER-analyysiä, jossa tekstityksen tarkkuutta arvioidaan harkittujen editointien ja virheiden luokittelun avulla. Analyysi osoitti, että webinaarien sanelutekstittäminen edellyttää Romero-Frescon (2011) määrittelemien taitojen lisäksi nopeaa päätöksentekoa tilanteissa, joissa alkuperäisen puheen sisältämää informaatiota on näkyvissä myös luentokalvoilla. Webinaarin sanelutekstittäjän taitoihin kuuluukin analyysin mukaan kyky käyttää monipuolisia kielellisiä strategioita, joilla voi viitata luentokalvoilta saatavaan informaatioon. NER-analyysin mukaan sekä onnistuneimmaksi että epäonnistuneimmaksi koettu sanelu ylsivät samaan 95 %:n tarkkuusarvoon. Johtopäätösten mukaan NER-analyysi ei kuitenkaan välttämättä sellaisenaan sovellu webinaarien sanelutekstityksen tarkasteluun, sillä NER-analyysin virhepisteytys ei huomioi luentokalvoilta saatavaa informaatiota. Onnistumisen tai epäonnistumisen tunteen ja sanelutekstityksen tarkkuuden välistä yhteyttä ei siis pystytty luotettavasti osoittamaan. Mahdollisissa jatkotutkimuksissa voisikin tarkastella sitä, miten NER-analyysiä voisi soveltaa webinaarien sanelutekstitysten tarkkuuden arvioinnissa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan valtioneuvoston kanslian kieliasiantuntijoiden (kääntäjien) kokemuksia ja näkemyksiä vuonna 2019 kanslian käännös- ja kielitoimialalla käyttöönotetun EU Council Presidency Translator konekääntimen (lyhyemmin Presidency Translator) käytöstä ja konekääntämisestä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia vaikutuksia Presidency Translatorin käytöllä kääntäjien mielestä on heidän työskentelyynsä ja miten kääntäjät toisaalta suhtautuvat konekääntimen käyttöön käännöstyössä ja konekääntämisen kasvavaan merkitykseen käännösalalla. Tutkielman teoriaosiossa taustoitetaan aihetta esittelemällä käännösteknologiaa ja konekääntämisen historiaa ja nykypäivää. Tavoitteena on muodostaa yleiskuva siitä, miten käännösteknologian kehitys on vaikuttanut käännösalaan ja sitä kautta kääntäjän toimenkuvaan. Teoriaosiossa tarkastellaan myös käännöstyön ergonomiaa ja sosioteknisiä haasteita, joita käännösteknologian käyttöön liittyy. Tutkimuksen kontekstin kuvaamiseksi teoriaosiossa esitellään lisäksi valtioneuvoston kanslian käännös- ja kielitoimialaa ja konekäännöshankkeita, joissa kanslia on ollut mukana. Tutkimus toteutettiin kaksiosaisena kyselynä, joka lähetettiin yhteensä 62:lle valtioneuvoston kanslian englannin ja ruotsin kääntäjälle tammi–helmikuussa 2020. Ensimmäisen osan vastausprosentti oli 68 % ja toisen osan 52 %. Aineistona on kyselyn avulla kerätty vastausaineisto. Kyselyn vastauksia analysoidaan neljässä osassa: vastaajien taustatiedot, Presidency Translatorin käyttö, Presidency Translatorin käytön vaikutukset työskentelyyn ja kääntäjien suhtautuminen konekääntämiseen. Analyysissa hyödynnetään teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysia. Analyysista käy ilmi, että Presidency Translatorin käytön keskeisin vaikutus kanslian kääntäjien työhön on työskentelyn nopeutuminen. Vaikutus perustuu siihen, että kääntäjä saa konekäännöksestä ideoita ja pohjan käännökselle, sekä siihen, että mekaaninen työ, kirjoitus, vähenee. Analyysissa todetaan, että kirjoittamisen vähenemisellä voi myös olla positiivinen vaikutus ergonomiaan. Lisäksi analyysissa havaitaan, ettei Presidency Translatorin käyttö keskimäärin kuormita kääntäjiä, vaan pikemminkin helpottaa kääntäjien työskentelyä, vaikka konekääntimen käyttöön joitain haasteita liittyykin. Analyysin perusteella valtioneuvoston kanslian kääntäjät suhtautuvat konekääntimen käyttöön käännöstyössä pääosin positiivisesti ja pitävät konekäännintä hyödyllisenä työkaluna. Suhtautuminen konekääntämisen yleistymiseen kääntäjän ammatin ja ammattiosaamisen kannalta on vaihtelevampaa, ja vastaajat näkevät kehityksessä samaan aikaan niin myönteisiä kuin kielteisiäkin puolia. Myönteisenä nähdään erityisesti konekääntimen hyödyllisyys käännösprosessissa. Vastaajissa aiheuttaa kuitenkin jonkin verran huolta kääntäjän ammatin arvostuksen ja kääntäjien ammattiosaamisen mahdollinen lasku tulevaisuudessa konekääntimien käytön yleistyessä. Enemmistö aihetta kommentoineista ei tosin usko, että konekääntimien käytön kasvu olisi uhka kääntäjän ammatille.