Browsing by study line "Viestintä"

This study examines how corporate sustainability discourses are constructed and utilized for building corporate legitimacy during global crises by the Nordic international financial institutions (Nordic Finance Group) through the conceptual lens of strategic corporate sustainability communication and discursive legitimacy theory and held up against the scrutiny of critical discourse analysis. In the analysis, two overarching ways to talk about corporate sustainability were found: Integrative and Instrumental. In practice, instead of more integrated understanding(s) of corporate sustainability, the Nordic IFIs seem to construct most of their argumentative legitimacy schemes on interdiscursive framings of corporate sustainability. Furthermore, the critical discourse analysis revealed that this legitimacy is signalled through ‘Purpose’, ‘Responsibility’, ‘Conformity’, and ‘Capability’ corporate sustainability discourses, respectively. Importantly, by mimicking the crisis specific topical discursive patterns, the Nordic IFIs attempt to seize the communicative opportunities to convey legitimacy narratives and mitigate the risks the sudden societal disturbances might create. The sustainability discourses utilized by the Nordic IFIs seem to advocate neoliberal ideology and global capitalism by building a narrative of action and utility around ´sustainable finance´. The analysis reveals that the Nordic IFIs rely on various co-existing discursive legitimation strategies during crises. The analysis identifies the use of four distinctive discursive legitimation strategies, namely, authorization, rationalization, narrativization and moralization. This study also argues that the concepts of ‘corporate sustainability’ and ‘sustainable finance’ can be seen as discursive legitimation tools. Furthermore, strategic corporate sustainability communication should be seen as a proactive corporate strategy and strategic practice to seek legitimacy.

This study is focused on creating a wholesome picture of the strategic measures utilized by companies when referring to consumers in sustainability reports. The goal of this study is to find out the type of strategic value placed on interaction with consumers as stakeholders and to find out if they have a fundamental influence on CSR (Corporate Social Responsibility) communication or not. Studies show, that consumers are becoming increasingly aware of the effects their consumption might have on the environment. Hence, communicating about sustainability and responsible actions play an integral part of image building and value creation for companies. This increased awareness has also changed consumption patterns and ways of addressing value and legitimacy to companies. By focusing on the ways companies connect sustainability communication and ways of communicating about consumers, this study aims to create a wholesome picture of how companies connect society and consumers to their sustainability communication and what strategic measures are used. This study uses content analysis to map out What is the role of consumers in the communicative strategy presented in sustainability reports and to scope what kind of communicative strategies regarding consumers can be identified from sustainability reports. The material for this study consists of 16 sustainability reports from four Finnish companies, Marimekko, Stockmann, Fiskars and Kesko. Sustainability reports by these companies have been analyzed by identifying all mentions of consumers and stakeholders. These mentions or quotes have then been placed under themes that signify the degree of consumer interaction in communication. Quotes are identified as either stakeholder information strategy, stakeholder response strategy or stakeholder involvement strategy. From under these themes, clusters of quote types have been identified. These clusters underline the diversity of stakeholders, the effects of society and the long-term goals companies have. The results of this study show that companies have included consumers into their communication and are using communicative strategies that take dialogue into account. This indicates that communicative strategies are created in dialogue with consumers and society and that companies find these influences important. However, companies included in this study have not fully adopted a consumer centric communication strategy, as most of the mentions fit the description of the stakeholder response strategy. From the content placed under the themes, clusters show how there are multiple ways with which communication is connected to consumers and society and how there are various viewpoints on the benefits of interactive communication. Social media also proves to play an important role in this dynamic. Based on this study it can be concluded that companies take consumers changing interest and current trends into account in their communicative processes. The results of this study provide a focused view on the inclusivity of communication by these Finnish companies but also shows how, on a greater scope, there is a clear link between society, consumers and the strategic communicative choices made by companies.

Sosiaalisen median palveluita hyödynnetään muun viestinnän ohella poliittiseen keskusteluun, mutta tutkimuksessa palveluiden on myös todettu edistävän vihapuheen, valheellisen tiedon leviämisen sekä polarisaation kaltaisia ongelmia. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan käyttäjien näkemyksiä siitä, millaisia mahdollisuuksia sosiaalisen median palvelut tarjoavat poliittiseen keskusteluun ja millä tavalla palveluita tulisi kehittää keskustelun kannalta. Teoreettisenä viitekehyksenä tutkielmassa toimii affordanssi, jolla viitataan siihen, millaista toimintaa palvelut mahdollistavat niiden käyttäjille, ja millaista taas rajoittavat. Affordanssit syntyvät vuorovaikutuksessa teknisten ominaisuuksien, kontekstin sekä käyttäjän välillä. Käytössä oli neljän ylätason affordanssin jaottelu, jossa sosiaalisen median keskeisiksi affordansseiksi on nostettu näkyvyys, pysyvyys, muokattavuus ja yhteenliittyminen. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin seitsemän yhteiskuntatieteiden ja informaatiotieteiden opiskelijan virikehaastatteluilla sekä niiden temaattisella analyysilla. Haastattelujen virikeosuudessa ammennettiin myös muotoilun tutkimuksesta, ja tutkittavia pyydettiin tekemään kehitysehdotuksia kolmea eri sosiaalisen median palvelua esittäviin tulosteisiin. Haastatteluaineiston analyysin perusteella politiikasta kiinnostuneet ja sosiaalista mediaa aktiivisesti käyttävät opiskelijat suhtautuivat kriittisesti palveluissa käytyyn poliittiseen keskusteluun. Esille nousi esimerkiksi epäilyksiä siitä, suodattaako palvelu sisältöä parhaalla mahdollisella tavalla ja palveleeko se yksilöä riittävästi. Sosiaalisen median keskusteluiden nähtiin olevan kärkkäitä ja tunteiden ohjaamia, mihin vaikuttivat haastateltavien mukaan sekä käyttäjät että palveluiden tekninen toiminta. Palveluita parantaakseen haastateltavat ehdottivat palveluihin esimerkiksi lisää moderointia, läpinäkyvämpää sisällön suodattamista, uusia keinoja löytää mieluisan sisällön äärelle, perustelukehotuksia sekä sääntöjen näkyvyyden kasvattamista. Tutkimuksen perusteella affordanssi-viitekehys on edelleen toimiva väline hahmottamaan sosiaalisen median palveluiden käyttömahdollisuuksia. Käytetyn jaottelun affordanssien uudenlaiselle hahmottamiselle löytyi myös perusteita, sillä esimerkiksi näkyvyys tulisi tulosten perusteella ulottaa myös siihen, millä perusteella eri sisällöille jaetaan näkyvyyttä, ja muokattavuus siihen, millä tavalla yksittäinen käyttäjä voi muovata koko palvelua mieleisekseen. Muotoilukirjallisuudesta sekä muotoilun tutkimuksen menetelmistä ammentaminen osoittautui myös hedelmälliseksi, mikä tukee tutkijoiden suosituksia poikkitieteellisestä yhteistyöstä digitaalisten järjestelmien tutkimuksessa.

Tutkielmani keskittyy tarkastelemaan suomalaisten sosiaalisen median vaikuttajien näkemyksiä omasta vaikutusvallastaan ja vastuullisuudestaan ja näiden merkitystä heidän roolissaan digitaalisina mielipidevaikuttajina. Laajemman vastuullisuuskeskustelun kasvaessa somevaikuttajat ovat uniikisti muodostuneen vaikutusvaltaisuutensa vuoksi liitetty niin julkisen keskustelun kuin akateemisen tutkimuksen tarkasteluun. Heidän vaikuttaessa seuraajiensa mielipiteisiin ja toimiin, erityisesti ostokäyttäytymiseen, korostuu heidän vaikutusvaltansa ja vastuu. Tutkielman teoreettisena taustana toimivat parasosiaalisen vuorovaikutussuhteen ja mielipidejohtajan teoriat. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluin. Analyysi toteutettiin teoriasidonnaisena sisällönanalyysina, jolloin sitä tukee kirjallisuuden jäsentämät käsitykset mielipidejohtajiista, vaikutusvallan ja vastuun suhteesta sekä itse somevaikuttajien työn etiikasta ja vastuullisuudesta. Haastatteluissa keskustelua pohjustettiin ensin heidän oman vaikuttajuutensa ja ammatillisen aikajanan pohdinnalla. Haastatteluissa nousi esiin, että vaikuttajat ovat hyvin tietoisia omasta vaikutusvallastaan ja mielipidevaikuttajuudestaan sekä seuraajiensa heijastamasta parasosiaalisesta suhteesta. Tämän pohjalta vaikuttajat pyrkivät eri keinoin ylläpitämään tätä hauraaksi todettua luottamusta. Vastuullisuutta pidetään merkittävänä sisällöntuotannon ohjenuorana, mutta sen käsittelemisessä ja soveltamisessa havaittiin eroavaisuuksia vaikuttajien välillä. Erityisesti omia ammatillisia valintoja taustoitettiin julkisen kritiikin, sosiaalisen paineen ja taloudellisen menestyksen vaikutteilla. Tutkielmani antaa syvempää ymmärrystä suomalaisten somevaikuttajien vastuullisuuskäsityksestä ja sen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Tämä tutkimus asettuu osaksi akateemista keskustelua tämän päivän digitaalisten mielipide- tai somevaikuttajien vaikutusvallasta ja vastuusta. Tutkielma tarjoaa viitteitä siitä, mitä vaikuttajilta odotetaan, miten he tämän tiedostaessaan päättävät toimia ja miten he taustoittavat näitä valintoja.

Ilmastonmuutos on tutkijoiden mukaan ehkä suurin ympäristöriski, jonka maailma kohtaa 2000-luvulla ja jatkuva osa yhteiskunnallista keskustelua. Sosiaalisen median alustat, kuten Twitter, mahdollistavat suoran yhteyden yleisöihin ja sekä kansalaisjärjestöt että yritykset hyödyntävät tänä päivänä sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia ilmastoviestinnässään. Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella suomalaisten kansalaisjärjestöjen ja yritysten Twitterissä tapahtuvaa ilmastonmuutosta koskevaa viestintää ja selvittää, millä erilaisilla tavoilla kansalaisjärjestöt ja yritykset kehystävät ilmastoviestintänsä. Kehys on tulkinta, joka liittää asiaan tiettyjä arvotuksia, painottaa tiettyjä näkökulmia ja kertoo meille miksi jokin asia on tärkeä tai ongelmallinen. Pyrin selvittämään, miten näkökulma, suostuttelu, ihmisten tarpeet ja viestinnän strateginen ulottuvuus kehystetään ja millaisia kehysyhdistelmiä ja kehysten synergioita kansalaisjärjestöt ja yritykset hyödyntävät viestinnässään. Tutkimukseni teoriaosuudessa tarkastelen aluksi ilmastoviestinnän haasteita ja sosiaalisen median alustoilla toteutettavan ilmastoviestinnän erikoispiirteitä. Määrittelen kehystämisen konseptin, esittelen aiempaa tutkimusta tavoista, joilla kansalaisjärjestöt ja yritykset ovat kehystäneet ilmastoviestintäänsä ja siirryn näiden askelten kautta esittelemään erilaisia ilmastoviestinnän kehystämisen typologioita. Tutkimukseni menetelmänä toimii teorialähtöinen laadullinen sisällönanalyysi, jonka toteuttamisessa on hyödynnetty kvantitatiivisia menetelmiä. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että tarkastelemani yritykset olivat ilmastoviestinnässään keskittyneet ratkaisujen esittelyyn ja itsensä asemoimiseen näiden ratkaisujen tarjoajina ja tuottajina. Yritykset kehystivät ilmastoviestintänsä useimmiten toimintansa positiivisten seurausten kautta ja pyrkivät antamaan itsestään kuvan vastuullisina ympäristön hoitajina. Kokonaisuudessaan yritysten viestintä oli erityisesti esillä olevien näkökulmien osalta huomattavan yksipuolista. Tarkastelemieni kansalaisjärjestöjen viestinnässä oli esillä todella monia erilaisia näkökulmia. Poikkeuksellisesti suomalaiset kansalaisjärjestöt hyödynsivät kaikista eniten kehyksiä, joissa tarkasteltiin yritysten ja valtioiden roolia ilmastoasioissa ja yritysten ja valtioiden toiminnan yhteensovittamista. Järjestöt kehystivät ilmastoviestintänsä suurimmaksi osaksi ilmastonmuutosten negatiivisten seurausten kautta. Ihmisten tarpeet jäivät molemmilla ryhmillä useimmiten huomioimatta. Järjestöjen viestintä ei seuraa uusimpien kehystämistä koskevien tutkimusten suosituksia. Erityisesti ihmisten tulosherkkyyden huomioimisen näkökulmasta yritykset kehystivät viestintänsä vaikuttavammilla tavoilla kuin kansalaisjärjestöt. Sekä järjestöt että yritykset voisivat hyödyntää toisiaan tukevia kehysten yhdistelmiä suuremmassa määrin.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan Venäjän hybridioperaatioksi nimettyjä tapahtumia, jotka johtivat Suomen ja Venäjän välisen maarajan sulkemiseen marraskuun ja joulukuun 2023 välisenä aikana. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää, millaista itärajan tapahtumiin liittyvää turvallistamista suomalaisessa uutismediassa esiintyy, sekä voidaanko uutismedian nähdä pyrkivän purkamaan turvallistamista. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, millaisen roolin turvapaikanhakijat saavat suhteessa turvallistaviin sekä turvallistamista purkaviin lausumiin. Tutkielman pääasiallisena teoreettisena viitekehyksenä toimii Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoria, joka pohjautuu käsitykseen turvallistamisesta puhetekona. Kööpenhaminalaisen turvallistamisteorian tukena hyödynnetään koulukuntaa kritisoineiden ja eteenpäin kehittäneiden teoreetikoiden työtä sikäli, kuin se tukee tutkimusasetelmaa. Tutkielma nojautuu myös tutkimuksellisesti vähemmän huomiota saaneeseen turvallistamisen purkamisen teoriaan. Tutkielma edustaa laadullista tutkimusta, jonka tutkimusmenetelmänä hyödynnetään diskurssianalyysia. Diskurssianalyysiin sekä turvallistamisteoriaan nojaten tutkielma pyrkii havainnoimaan uutisjournalismin rakentamaa käsitystä itärajan tapahtumista. Koska turvallistaminen seuraa kööpenhaminalaisen ymmärryksen mukaan turvallistamisen retorista rakennetta, joka pyrkii vakuuttamaan yleisönsä väitteestään, hyödynnetään diskurssianalyysin tukena sen alaan kuuluvaa retorista analyysia. Tutkimuksen aineistona toimivat Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien verkkolehtien uutisartikkelit aikavälillä 11.11.2023–31.12.2023. Aineistosta voidaan havaita viisi diskurssin lajia, joista kolme ensimmäistä edustavat turvallistavia diskursseja ja kaksi viimeistä turvallistamisen purkamiseen pyrkiviä diskursseja. Turvallisuudelle annetut merkitykset muodostuvat diskursseissa sen mukaan, mikä asia tai ilmiö kussakin diskurssissa esitetään ensisijaisena uhkakuvana. Diskurssista riippuen uhkakuvat vaihtelevat Venäjän ja turvapaikanhakijoiden välillä. Turvallistamista purkavat diskurssit puolestaan pyrkivät purkamaan tai vähentämään turvallistavien diskurssien nimeämää uhkaa. Venäjän toimijuus ja käsitys tapahtumista hybridivaikuttamisena voidaan nähdä sulautuvan tiiviisti osaksi muuttoliikettä, tosin kahdesta vastakkaisesta näkökulmasta.

Twitter on yksi Internetin areenoista, joilla julkista keskustelua tänä päivänä käydään. Internetiin on liitetty suuria odotuksia siitä, että se voisi toimia yhteiskunnassa vuorovaikutteisen, demokraattisen julkisen keskustelun paikkana ja sosiaalisen median piirissä rakentuva henkilökohtainen joukkoviestintä on luonut uudenlaisia mahdollisuuksia kenelle tahansa osallistua julkisiin keskusteluihin. Viestintä sosiaalisen median piirissä on lisääntynyt lähes räjähdysmäisesti 2010 -luvulla, mikä on lisännyt myös tutkijoiden kiinnostusta sähköistä vuorovaikutusta, sen rakenteita sekä yhteiskunnallista vaikutusta kohtaan. Syrjäytyminen puolestaan on ilmiö, joka nousee säännöllisesti esille mediassa, tutkimuksissa ja näihin liittyvissä keskusteluissa. Syrjäytymiseen voidaan nähdä olevan yhteiskunnan yhteinen huolenaihe. Tutkimuksen tavoitteena on Twitteristä haetusta aineistosta selvittää minkä teemojen ympärillä #syrjäytyminen – aihetunnisteella käydään keskustelua ja millaiseksi keskustelu rakentuu. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 170 tviitistä, jotka on haettu #syrjäytyminen – aihetunnisteella. Tutkielman teoreettinen tausta ja sen keskeiset käsitteet muodostetaan seuraavista kokonaisuuksista: julkisuusnäkemyksen muutos (McKee, Benkler, Habermas), julkinen keskustelu Internetin aikakaudella (Benkler, Castells), Twitter julkisen keskustelun areenana (mm. Bruns & Moe, Matikainen) sekä katsaus syrjäytymisen käsitteeseen ja aiempaan syrjäytymistutkimukseen (mm. Ahola & Galli, Myrskylä). Tutkielmassa aineistoa lähestytään sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin. Laadullisen sisällönanalyysin tukena käytetään määrällistä tarkastelua aineistosta havaittujen teemojen analysoinnissa. Tutkimusaineiston sisällönanalyyttisen tarkastelun perusteella nuorten syrjäytyminen on keskeinen, lähes koko aineistoa yhdistävä aihe. Muiksi aineistosta havaituiksi syrjäytymiseen liittyviksi keskeisiksi teemoiksi nousevat sukupuoli, lapset, palvelut ja hankkeet sekä harrastukset. Diskurssianalyysin kautta teemoja tarkasteltaessa aineistosta nousee esiin merkityksiä, joiden kautta keskeisiksi tunnistetaan eliitin ja ulkopuolelta puhumisen, sukupuoleen liittyvä sekä auttamiseen liittyvä ja huolidiskurssi. Aineistosta havaittuja teemoja ja diskursseja tarkastellaan tutkielmassa suhteessa Twitteriin julkisena keskusteluareenana sekä suhteessa laajempaan yhteiskunnalliseen syrjäytymiskeskusteluun. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että Twitter voi toimia areenaa, josta nousevasta keskustelusta rakentuu yhteiskunnallisesti kiinnostavaa syrjäytymiseen liittyvää puhetta ja merkityksiä. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella todetaan, että oletus Twitteristä eliitin verkostoitumismediana sekä aiemmasta syrjäytymistutkimuksesta tunnistettu huolipuhe on havaittavissa tutkimusaineistosta. Tutkimuksen johtopäätös on, että näiden kahden yhdistelmästä nousee julkista keskustelua, joka vaikkakin syrjäytymistä ulkopuolelta katsoessaan, muokkautuu auttamis- ja ratkaisuja hakevaksi puheeksi.

Tasa-arvo on ollut pinnalla julkisessa keskustelussa erityisesti muutamana viimeisenä vuotena muun muassa #metoon luoman keskustelun takia. Vaikka yritysten yhteiskuntavastuuta ja siihen liittyviä arvomaailmoja on tutkittu, on tutkimusta tasa-arvosta yhteiskuntavastuun osana tehty suhteellisen vähän. Kiinnostavaa on, ovatko yritykset hyödyntäneet omissa viestinnällisissä toimissaan tasa-arvoa kertoessaan yhteiskuntavastuullisista toimistaan. Yhteiskuntavastuu on ainakin ollut viime aikoina jonkinlaisessa muutoksessa, sillä yhteiskuntavastuuraporteissa on alettu kiinnittämään enemmän huomiota sukupuolten välisen tasa-arvon raportointiin (ks. Grosser & Moon 2008). Yhteiskuntavastuun viestintä on myös saanut rinnalleen yrityskansalaisuuden käsitteen, joka painottaa erityisesti yritysten dialogisempaa vuorovaikutusta kuluttajien kanssa, osana yhteiskuntaa (ks. esim. Juholin 2004). Myös organisaatioiden kampanjat tasa-arvon edistämiseksi ovat olleet viime aikoina ajankohtaisia lähtien laajamittaisesta #metoo-ilmiöstä yksittäisten yritysten tekemiin nostoihin, kuten Finlaysonin vuonna 2017 tekemään kampanjaan naisten eurosta, minkä tarkoituksena oli herättää keskustelua palkkatasa-arvosta. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, ovatko tasa-arvon teemat alkaneet korostua yritysten viestinnässä viime vuosina. Tutkimus pyrkii vastaamaan tähän kahden tutkimuskysymyksen kautta: 1) Mikä on yritysten rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa? ja 2) Miksi yritykset viestivät tasa-arvosta? Kysymyksiin vastataan aiemmin tehdyn tutkimuksen ja kerätyn aineiston perusteella. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu ensimmäisessä teorialuvussa yhteiskuntavastuun teoriasta ja yritysten arvomaailmoista sekä siitä, mikä on yritysten rooli yhteiskunnassa (esim. Malmelin 2011; Porter ja Kramer 2006; Anttiroiko 2004). Yhteiskuntavastuun yleisen teorian rinnalle nostetaan tasa-arvo yhteiskuntavastuussa, jota pohjustetaan ensin moninaisen tasa-arvon käsitteen avaamisella (esim. Ylöstalo 2012; Kantola, Nousiainen ja Saari 2012) sekä sillä, miten tasa-arvo yhteiskuntavastuun viestinnässä on nähty aiemmin tehdyssä kansainvälisessä tutkimuksessa (esim. Grosser 2009; Calkin 2016; Pearson 2007). Toisessa teorialuvussa syvennytään puolestaan yhteiskuntavastuun viestintään: yrityskansalaisuuteen ja brändiin sekä näille esitettyyn kritiikkiin. Yrityskansalaisuuden tutkimuksessa käytetyimpiä lähteitä ovat Elisa Juholinin (2002 ja 2009) ja Carrollin (2001) tekemä tutkimus, kun taas bränditutkimuksessa nojataan Aulan ja Mantereen (2008) tutkimukseen brändistä ja maineesta. Tutkimuksen menetelmänä on teemahaastattelu, jossa aineistona käytetään viiden viestintätoimistoissa työskentelevän asiantuntijan haastatteluja. Aineiston analyysissa on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yritysten yhteiskunnalliseen rooliin vaikuttaa se, millä toimijoilla mielletään olevan valtaa yhteiskunnassa ja niiden rooliin yhteiskunnallisessa keskustelussa puolestaan vaikuttaa se, millaisia piirteitä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu ottaa. Kuluttajat odottavat yrityksiltä enemmän avoimuutta ja merkityksellisyyttä, mutta toisaalta yritykset ovat sosiaalisen median arvaamattomuuden takia varovaisia ottamaan kantaa keskusteluun, jolla on riskinä polarisoitua. Tasa-arvo yhteiskuntavastuun viestinnässä voidaan nähdä brändihyötynä yritykselle ja keinona erottautua kilpailijoista, mutta sen hyödyntäminen on vielä toistaiseksi vähäistä. Kuitenkin tasa-arvosta viestimisen nähdään lisääntyneen viimeisen viiden vuoden aikana. Tasa-arvon viestimisestä voidaan tunnistaa kevyen osallistumisen piirteiden lisäksi se, että sitä saatetaan käyttää pelkästään puhtaan markkinoinnillisiin tarkoituksiin. Tasa-arvosta, kuten muustakin arvopohjaisesta toiminnasta viestiminen on tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella uskottavinta silloin, kun se on osa yrityksen strategiaa, eikä pelkästään viestintä- tai markkinointiosaston toteuttama yksittäinen toimenpide. Tutkimuksen teemahaastattelujen perusteella tasa-arvosta viestimistä kaivattaisiin kuitenkin lisää.

Tässä tutkielmassa selvitetään mitä diskursseja Ylen uutisartikkeleissa käytetään neljästä eri joukkosurmasta, miten diskurssit rakentuvat ja miten ne eroavat toisistaan. Aiempi tutkimus on osoittanut että joukkosurmia ja -surmaajia käsitellään mediassa hyvin eri lailla riippuen heidän etnisistä taustoistaan. Tavoitteena on selvittää miten joukkosurmaajan ihonväri tai uskonto näkyvät Ylen artikkeleissa tekojen tulkinnassa ja kuvauksessa, varsinkin miten se linkittyy uutisointiin joukkosurmasta terrorismina. Tutkielma perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka mukaan se miten asioista puhutaan tai kirjoitetaan vaikuttaa siihen miten niistä ajatellaan. Metodiksi on valittu van Dijkistä ja Faircloughista inspiroitunut kriittinen diskurssianalyysi joka on tapa tutkia sosiaalisen todellisuuden rakentumista kielen avulla ja asettaa tekstien tuottamisessa läsnä oleva vallankäyttö näkyväksi. Tutkielman aineistona toimii Yle uutisten nettisivuilla julkaistut uutisartikkelit neljästä eri joukkosurmasta: Tukholman kuorma-autoisku 7.4.2017, Turun puukotus 18.8.2017, Las Vegasin ampuminen 1.10.2017 sekä Kuopion koulusurma 1.10.2019. Aineistoon on valittu ainoastaan tekstit jotka julkaistiin vuorokauden sisällä ensimmäisen tapauksesta kertovan artikkelin ilmestymisen jälkeen. Tämä jotta päästäisiin käsiksi tapoihin hahmottaa tekijää ja tapahtunutta kun tietoa on vasta vähän. Tutkimuksen tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Kaksi terrorismiksi luokiteltua joukkosurmaa saivat runsaasti enemmän mediatilaa kuin kaksi muuta surmaa. Artikkeleista on eroteltavissa erillinen terrorismidiskurssi, koulusurmadiskurssi sekä joukkoampumisdiskurssi. Terrorismidiskurssissa terrorismista puhutaan jo aikaisessa vaiheessa ja tekijän ulkomaalaisuutta korostetaan kun taas koulusurma- ja joukkoampumisdiskursseissa korostetaan tekijän tavallisuutta. Uhan torjumiseksi tulevaisuudessa esitetään diskurssista riippuen erilaisia tapoja. Terrorismidiskurssissa ehdotetaan torjuntaa ulkoisin keinoin tiedustelulakia muuttamalla kun taas muissa tapauksissa halutaan muuttaa yhteiskuntaa sisältä parantamalla mielenterveyspalveluita tai muuttamalla aselakeja. Las Vegasin tapauksessa huomio kiinnittyi aseisiin kun taas Kuopion koulusurmassa koulumaailma ja siinä näkyvät vaikutukset olivat jatkuvasti läsnä. Terrorismidiskurssissa sekä tekijän tausta että hyökkäyksen tekotapa toimivat ikään kuin vihjeinä jihadistisesta terrorismista, ja niitä korostetaan. Tämä vastaa Kimberly Powellin (2018) tutkimuksen tuloksia siitä että tekijän tausta selvitetään ensin, jonka jälkeen tekoa tulkitaan taustaa vasten. Ulkonäkö ja uskonto liitetään Ylen uutisoinnissa vahvasti jihadistisen terrorismin mahdollisuuteen. Tästä tutkimuksesta voi vetää johtopäätöksen että tapa uutisoida joukkosurmista vahvistaa ennakkoluuloja muslimeja kohtaan sekä ei-länsimaisen näköisiä henkilöitä kohtaan. Heistä annetaan ulkopuolisempi kuva ja heidät eriytetään länsimaisesta yhteiskunnasta. Aineistosta löytyi artikkeleita joissa ulkomaalaistaustaiset silminnäkijät pääsivät kertomaan kokemastaan ja tuomitsemaan terroriteon, mutta ne jäivät vähemmistöön.

Kiinalainen sosiaalisen median alusta TikTok nousi maailmanlaajuisen lanseerauksensa jälkeen nopeasti maailman suosituimmaksi sosiaalisen median alustaksi. Globaalin menestyksen lähtölaukauksensa sovellus sai koronapandemian myötä, mutta alusta onnistui myös luomaan jotakin uutta ja vastaamaan uudenlaisen sisällön kysyntään. Lyhytvideosovellus ei ottanut haltuunsa globaalia markkinaa ilman haasteita. TikTok on herättänyt paljon epäilyksiä sen kiinalaislähtöisyyden ja tietosuojakäytäntöjen takia. TikTokin erilaiset käytännöt verrattuna yhdysvaltalaisiin kilpailijoihinsa on saanut poliitikot ja kansalaiset varpailleen. TikTokista on tullut Yhdysvaltojen dominoiman sosiaalisen median pelikentän haastaja. Kiinan ja Yhdysvaltojen tulehtuneiden välien selvittely on epätodennäköistä ja kauppasotaa käydään etenkin teknologian kautta. Siksi sovelluksesta on muodostunut kiistakappale Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä kauppasodassa. TikTok on otettu erityisten rajoittavien toimenpiteiden kohteeksi etenkin Yhdysvalloissa, mutta rajoituksia ja kieltoja on tehty myös muualla maailmassa. Rajoitus- ja kieltotoimenpiteet tulevat todennäköisesti lisääntymään niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa. Julkisessa keskustelussa TikTokia on vaivihkaa alettu käsitellä turvallisuusuhkana. Uhka kohdistuu niin yksilöön kuin valtioon. Barry Buzanin, Ole Wæverin ja Jaap de Wilden turvallistamisteorian avulla tarkastelen tässä työssä, kuinka TikTok on turvallistettu Yhdysvalloissa ja Suomessa maakohtaisten uutismedioiden kautta. Käytän turvallistamisteorian tukena diskurssianalyysia analysoidessani The New York Timesista ja Helsingin Sanomista vuosilta 2022 ja 2023 kerättyä aineistoa. Tarkastelen kuinka kyseiset mediat ovat rakentaneet TikTokin turvallistamisprosessia ja millaisia toimijoita prosessiin osallistuu. Sosiaalisten medioiden kasvava suosio ja valta on herättänyt huolta yksilöiden tietoturvan toteutumisesta. Etenkin TikTokin kohdalla myös mahdolliset uhkat kansallista turvallisuutta kohtaan ovat herättäneet epäilyksiä sovellusta kohtaan. Medioilla on suuri valta tuoda tietoa saataville ja rakentaa diskursseja, jotka vaikuttavat ihmisten mielikuviin ja poliittiseen päätöksentekoon asti. Sosiaalinen media ja sen toimintaympäristö muuttuvat nopeasti hybridissä mediaympäristössä. Se, millaisia diskursseja media rakentaa ja kuinka turvallistamispuhe TikTokista mediassa leviää vaikuttaa sovelluksen tulevaisuuteen. TikTokiin on kohdistettu lukuisia erilaisia rajoitus- ja kieltotoimenpiteitä, jotka tulevat luultavasti tulevaisuudessa lisääntymään. Yhtiön ja sovelluksen luotettavuus on heikentynyt, kun erilaiset ristiriitaiset käytännöt ovat tulleet ilmi selvitysten ja oikeudenkäyntien myötä. Suomessa rajoituksia ei ole toistaiseksi näköpiirissä ja luultavasti mahdolliset tulevat muutokset tulevatkin Euroopan unionin digipalvelusäädöksen kautta. Rapakon takana Yhdysvalloissa kuitenkin rajoituksia on tehty jo paikallistasolla ja mahdollinen liittovaltion laajuinen kielto on mahdollinen. Osakseen TikTokin maineeseen on vaikuttanut sen kiinalainen alkuperä, mutta sovelluksen omat toiminnot ovat aiheuttaneet myös paljon kritiikkiä. Sovelluksen tietoa janoava algoritmi kerää paljon dataa käyttäjistä, eivätkä käyttäjät voi olla varmoja mihin tiedot päätyvät ja mitä niillä tehdään. TikTok on tehnyt paljon muutoksia omiin käytäntöihinsä ja vastannut vaatimuksiin siitä, miten alustan tulisi toimia globaaleilla markkinoilla, mutta epäilyksiä ei ole onnistuttu täysin taltuttamaan.