Browsing by study line "Metsien ekologia ja käyttö"
Now showing items 101-111 of 111
-
(2022)Abstract: Forest education is an essential component in achieving environmental, social, and economic development goals (FAO, 2020). The requirements for new forest professionals are changing (Jegatheswaran et al., 2018). Demands at the workplaces are evolving nowadays relatively fast, putting pressure towards faster adaptation in education programs (Arevalo et al., 2010). In some cases, old education schemes are not able to provide sufficient skills and competencies for new professionals (Jegatheswaran et al., 2018). Comparing the global situation has remained a challenge due to lack of comparable global data. The survey that this study is based on was produced by the Global Forest Education Project during 2020-2021 (Rekola & Sharik, 2022. This survey aimed for all levels of education from primary school to tertiary education (Rekola & Sharik, 2022). This global data set presents a unique opportunity to study forest education at a global scale. The aim of the project was to identify how the current situation is perceived and what the main challenges are for forest education in the future. The globe was split into six regions according toa classification adopted by FAO (Food and Agricultural Organization): (Africa, Asia and the Pacific, Latin America and the Caribbean, Europe and Central Asia, Near East and North Africa and North America). The survey included three different target respondent groups: Professionals, teachers, and students. This study will focus on university-level education. The focus of this study is on following topics: how different forest education topics were perceived to be covered among the study regions? Is resource availability an issue for forest education at tertiary-level? What are the most used teaching and learning approaches and what type approaches educators would like to use more? Do skill and competencies of graduating students meet needs for social and market needs and do all respondent groups have similar views about the situation? Forest education topics had similar trends among the regions, but some topics had some regional variation. E.g., in Europe and Central Asia and North America did put less focus on agroforestry when compared to other regions. The general trend in answers among the regions was that in North America perceived coverage of topics was highest. Near east and North Africa had lowest mean response values and the other regions had quite similar perception about the coverage of different forest education topics. Same trend that was noticeable in education topics can be recognized in resources available for the education, were highest mean response value came from North America and the lowest one from Near East and North Africa. There was also some regional variation E.g., In Africa the availability of teachers was higher than other resources when compared to other regions. Lectures was the most used teaching method in every study region. project-based learning, practical field training and problem-based learning were the three methods that teachers would prefer to use more. The readiness of graduating students to enter the workforce was perceived to be highest in North America and lowest in Near East and North Africa. Among the respondent groups most pessimistic view about the readiness of a graduating student to enter the workforce was from professionals and teachers. All covered topics were perceived to have global mean response value “less then sufficiently covered”, which indicates that the coverage of most of the topics should be increased globally. Only in Europe and Central Asia and in North America resources available for education reached threshold “moderately available”, especially in Africa and Near East and North Africa there seems to be a lack of resources for education. Despite this in Africa the readiness of graduating students was similar to Europe and Central Asia.
-
(2024)Norway spruce (Picea abies) is one of the most economically important tree species in northern and central Europe. Root rot caused by Heterobasidion annosum s.l. and European spruce bark beetle (Ips typographus) are major disturbance agents of Norway spruce, and likely to have even greater impact on spruce-dominated forests as climate warms. This thesis investigated the direct interaction between Heterobasidion root rot and I. typographus. The aim was to examine if presence of root rot and the stress it poses to a tree increases the risk for subsequent bark beetle attack. 442 Norway spruce trees from nine different stands were measured and included in this study. Before the final felling, symptoms caused by I. typographus were evaluated from each tree based on visual assessments of crown and stem conditions. After the final felling, the sample plots were relocated from the clearcut areas, and the stumps of the sampled trees were re-assessed for Heterobasidion root rot. Exploratory analysis and binomial Generalized Linear Mixed Model (GLMM) were used to analyze relationships between different explanatory variables and their affect to I. typographus infestation. The best predictors for I. typographus infestation were incidence of root rot and to a lesser extent, decreased 5-year diameter growth and larger diameter at breast height. 75% of root rot infected trees were also infested with I. typographus, and the amount of root rot was considerably higher within dead and severely infested trees compared to alive and moderately infested trees. Results suggest that root rot is one of the significant factors making trees susceptible to I. typographus infestation, especially when the population density of bark beetles is low and stable. Thus, protecting trees from root rot infection may help to protect trees from I. typographus infestation as well.
-
(2023)Due to climate change, the period with snow cover is shortening and the amount of snowfall is decreasing in the boreal region. In Finland, even the probability of snowless winters is increasing in southern and coastal areas of the country. Bilberry (Vaccinium myrtillus) is a keystone species of boreal forests and adapted to overwinter under insulative and protective snow cover. The effects of changing snow cover on bilberry are studied more in Artic and alpine ecosystems but are not well known in forest environments. In this master’s thesis, the effect of snow cover on growth and performance of bilberry was studied in field conditions using snowless treatment area and control area with natural snow cover in a forest environment in Southern Finland. The experiment was carried out during two consecutive winters between the years 2020 and 2022. In the snowless treatment area, the snow shelters prevented snow reaching the ground and shrubs overwintered without protective snow cover, which exposed them to lower air and soil temperatures. Shrubs at the control area overwintered under natural snow cover. Bilberry samples were collected, and field measurements were done in late August 2022. At the field, the number of dead ramets per square meter and the proportion of dead shoots per ramet were counted. In the laboratory, the elongation growth, leaf area and mass, and specific leaf area (SLA) were measured for growing season 2022, and the stem diameter growth was measured for growing seasons 2021 and 2022. After two consecutive snowless winters, the shoot and ramet mortality increased in snowless treatment area compared to control with natural snow cover. The length of an average shoot increased and the number of living shoots per ramet decreased in the treatment area compared to control. The treated ramets also had greater leaf area, leaf mass, and SLA. This indicates changes in bilberry’s resource allocation, and ability to compensatory growth after winter damages. However, increased mortality could lead to decrease in bilberry coverage in forest understory in a long-term. Changes in bilberry growth and performance can have unpredictable and complex effects on forest ecosystems, and there is a need for future research to show how longer snow-free periods and increased cold stress affect this keystone species in boreal forests.
-
(2022)Pristine mires are an important carbon storage, but after drainage, the carbon is released from the peat through aerobic decomposition. In Finland, half of the original mire area has been drained, mainly for forestry purposes. Majority (83 %) of the drained area is suitable for forestry. Out of the forestry-suited drained peatlands, the nutrient-rich forestry drained peatlands emit high amounts of CO2 due to high aerobic decomposition as nutrient-rich conditions are favourable for decomposing bacteria. Rewetting of these nutrient-rich peatlands could offer a solution for halting the CO2 emission, but the CH4 emission increases after rewetting. The studies show differing results of CH4 emission from nutrient-rich rewetted peatlands. There are studies reporting both high and low emission of CH4 from nutrient-rich peatlands, and differing studies on how the emission evolves in time. This thesis focused on three variables that could affect the CH4 emission: time from rewetting, water level and site type. There were 27 different study sites at 8 locations. These sites were rewetted 3 to 28 years prior to measurements and represented nutrient-rich tree-covered peatlands (Rhtkg, Mtkg, Ptkg). Ptkg was the least nutrient-rich site type in the study. The CH4 flux was measured with a chamber method from July to November of 2021. Water level was monitored with loggers and manual measurements. The data was analysed with linear regression and analysis of variance, depending on the independent variable. Mean CH4 fluxes were used to compare sites with each other. The results show that water level affects the CH4 emission at statistically significant level. When water level is deeper than 10cm below ground level, the CH4 emission is low. One site differed from this trend and despite the high water level, the CH4 emission was close to zero. Time from rewetting did not affect CH4 emission at statistically significant level, but there was a visible trend of older rewetted peatlands emitting less than more recently rewetted ones. This finding was contradicting to the literature as it was supposed that the more recently rewetted peatlands emit less CH4. Out of site types, the Mtkg2 and Rhtkg site types emitted most, but there was no statistical significance. When analysed with using both the water level and site type, there were statistical differences between site types. When comparing mean CH4 emissions from nutrient-rich (Rhtkg+Mtkg) and least nutrient-rich (Ptkg) peatlands at the same water level, the Ptkg sites emitted less, but not at a statistically significant level. The findings indicate that, when rewetting a nutrient-rich tree-covered peatland, it should be done so that the water-level does not rise above 10cm, but this is very difficult or impossible to regulate. Restoration process and how it develops is difficult to foresee and the end-result might differ. Research on CH4 emissions from rewetted nutrient-rich peatlands and what affects it is increasingly important as CH4 affects the climate change in the near future.
-
(2022)The expanding road network and increasing traffic volumes impose a barrier between different wildlife habitats and populations. Wildlife-vehicle collisions are a factor that affects wildlife, human safety, and property. Road Wildlife crossing structures, such as overpasses and underpasses, are built to enable landscape connectivity, improve traffic safety, and mitigate the impact roads have on wildlife. Crossings structures include structures that are built only for wildlife use or for the use of both wildlife and humans. The latter are called multiuse overpasses. Building large structures, like crossing structures, is expensive, therefore it is more cost-effective to build crossing structures suitable for both wildlife and humans. Human disturbance can influence the effectivity of crossing structures. Information about how human disturbance affects wildlife is needed to study the effectiveness of multiuse overpasses. In this thesis I evaluated the effects human disturbance have on ungulate multiuse overpass use. Using camera trap data from 9 multiuse overpasses located in southern Finland, I studied the effect of different human disturbances (non-motorized, motorized) on different ungulate species, and possible spatiotemporal avoidance. The overpasses were located on highway 1 between Helsinki and Turku, on highway 7 between Loviisa and Vironlahti, and on highway 4 in Heinola. All overpasses had a landscaped side with vegetation and a gravel or dirt road. The camera traps were located in the middle of the overpass, approximately one meter above ground level. I considered one camera trap picture to be one individual crossing event, regardless of the number of animals in the picture. During the monitoring period from December 2019 to May 2020, and November 2020, I detected 730 ungulate crossings, made by moose (Alces alces), white-tailed deer (Odocoileus virginianus), and roe deer (Capreolus capreolus). There were 4 707 crossings made by humans hiking, dog walking, cycling, driving a car, a motorbike, a snowmobile, a tractor, or a truck. While ungulates used the overpasses most active during the early evening, human activity peaked during the day. The results show that the time between non-motorized disturbance and an ungulate crossing was longer than the time between motorized disturbance and an ungulate crossing. The presence of spatiotemporal avoidance was evaluated by comparing time differences between crossing type pairs. I studied the possible spatiotemporal avoidance by calculating time differences between an ungulate crossing after an ungulate, and an ungulate crossing after a human. The reaction to human disturbance differed between the species, with only moose showing signs of spatiotemporal avoidance when comparing times between a moose crossing after a moose and a moose crossing after a human. Roe deer and white-tailed deer did not show signs of spatiotemporal avoidance. An explanation for the results regarding spatiotemporal avoidance, can be linked to the differences in ungulates natural habitats when comparing moose, roe deer and white-tailed deer. Moose ́s preferred habitat is large, forested areas, whereas roe deer and white-tailed deer occupy farmland, suburban areas, and areas in proximity to humans. The natural habitat of moose in itself results in minimal contact with humans. The results of this thesis show that multiuse overpasses are to some extent successful, in working as a crossing structure for both ungulates and humans. The results regarding avoidance from moose, indicate that the effects of human-caused disturbance need to be considered with severity. Therefore, we cannot cling to the thought that multiuse overpasses would be sufficient for all species in every situation, but we need to be prepared to provide crossing structures for only wildlife use or limit the human use of crossing structures if needed.
-
(2021)Climate change will cause an especially pronounced temperature rise in the northern latitudes. These sensitive ecosystems will likely experience significant, rapid, and even irreversible changes. The outbreaks of autumnal moth and winter moth in northern Fennoscandia have already been documented to be prolonged and spread out to new geographical areas. The two species share very similar ecological traits as forest pests, whose population densities fluctuate in approximately ten-year cycles. They can defoliate vast mountain birch forests during the epidemic peaks. This study focused on jointly analyzing the population dynamics of these two geometrids and the regulatory effects of winter temperatures. The aim was to see whether the populations fluctuate synchronously, does elevation have an effect in species occurrence, and can winter temperature variables be used to model the population development of the species. The study was based on a 33-year long light trap time series from Värriö research station and local climate data from Finnish Meteorological Institute. The data was analyzed with time series analysis methods. Population fluctuations of autumnal moth and winter moth were observed to be well synchronized regardless of the difference in magnitude of the actual catch numbers. Both species occurred in less numbers with the increase in elevation. Winter moth catch numbers had an increasing trend whereas autumnal moth catch numbers were declining. The trends also differed with elevation. Winter moth was most prominently increasing in mountain birch belt and the decrease in autumnal moth numbers was most significant in traps outside of the mountain birch belt. The regulatory effect of winter temperature variables could be modeled only for winter moth with the methods utilized in this study. The minimum temperatures of December, January, and April seemed to have the most notable effect on the population development. Temperatures in December and January featured the most significant increasing trends based on many different temperature variables examined in this study. This points to the conclusion of winter moth having good potential to increase its abundance in the future.
-
(2024)Huoltovarmuuden merkitys kasvaa maailmalla ja Suomessa. Yksityisteiden kunto ja ylläpitäminen tukevat Suomen huoltovarmuutta ja kestävää metsätaloutta. Maastoinventoinneilla yksityisteiden kunnon määrittäminen vie paljon resursseja ja on hidasta, joten kunnon määrittämiselle tarvitaan kaukokartoituspohjaisia ratkaisuja. Laserkeilaus loisi suuren edun yksityisteiden kunnon kartoittamisessa, koska näin saadaan kerättyä laajalta alueelta nopeasti tietoa. Lisäksi samaa metsävarojeninventointiin kerättävää laserkeilausaineistoa voidaan hyödyntää myös yksityisteiden tarkastelussa. Tässä maisterintutkielmassa tutkittiin TIESIT-hankkeelle tuotetun tiheäpulssisen laserkeilaustulkinnan tarkkuutta ja epäkohtia yksityisteiden kuntotiedon määrityksessä. Maisterintutkielma on tehty Suomen metsäkeskuksen toimeksiantona ja on osana TIESIT-hanketta. Tuotettua tulkintaa vertailtiin todellisiin yksityisteiden kuntoa määrittäviin arvoihin, jotka kerättiin maastomittauksilla. Tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää lasertulkinnan yhteneväisyys todelliseen tien kuntoon ja löytää mahdolliset ongelmakohdat. Tutkimuskysymyksissä pohdittiin tiheäpulssisen laserkeilausaineiston tulkinnan vastaavuutta yksityisteiden kunnolle verrattaessa todelliseen kuntoon, ja minkä kuntomuuttujan määritys oli lasertulkinnalle haastavinta. Lisäksi pohdittiin mahdollisia syitä virheiden ja epätarkkuuksien tapahtumiselle. Tutkimuksella oli tavoitteena tuoda esille TIESIT-hankkeelle tuotetun lasertulkinnan täsmällisyyttä sekä mahdollisia parannuskohtia. Kuntomuuttujina tutkimuksessa käytettiin ajoradan leveyttä ja urasyvyyttä. Lasertulkinnan mittausvirhettä tarkasteltiin harhan, RMSE: n ja RMSE-% avulla. Lisäksi aineistolle selvitettiin kuntoluokkien oikeinluokitukset koealoittain, tarkimmat ja epätarkimmat tulkinnat sekä paritettu t-testi ja Spearmanin korrelaatioita. Kuntoluokat jaettiin TIESIT-hankkeessa kolmeen luokkaan, joita noudatettiin myös tässä tutkielmassa: hyvä, kohtalainen ja huono. Aineistona käytettiin TIESIT-hankkeelle tuotettua lasertulkintapilottia tien eri kuntomuuttujille ja maastoaineistoa. Lisäksi käytin erilaisia lisätietolähteitä kohteiden ominaisuuksien ja mahdollisten virheidenaiheuttajien tulkinnassa. Koealoja oli tutkimuksessa 104 ja ne sijoittuivat eteläiseen Kouvolaan. Koealat satunnaistettiin ennen maastomittauksia ja otokseen varmistettiin yksityisteiden ominaisuuksien sekä ympäröivän puuston erilaisuus. Lasertulkinnan onnistuminen kuntoluokkien määritykselle oli 44 %. Eri kuntomuuttujien sekä luokkien onnistuminen asettui 6—65 % välille. Heikoiten lasertulkinta luokitteli leveydeltään huonossa kunnossa olevat tiet. Kuntomuuttujista urasyvyyden määrittäminen oli lasertulkinnalle haastavinta. Lasertulkinta tuotti tilastollisesti merkitsevästi yliarviota urasyvyyksien määrittämisessä. Lasertulkinta epäonnistui eniten niillä koealoilla, joilla esiintyi matalaa kasvillisuutta, varttunutta puustoa ja heikkoja tieprofiileja, joten nämä ominaisuudet voisivat olla syitä tulkinnassa tapahtuneisiin virheisiin. Lisäksi tuotetun tulkinnan malleissa ja algoritmeissa, jotka olivat tässä tutkimuksessa tuntemattomat, voi esiintyä myös virheidenaiheuttajia. TIESIT-hankkeelle tuotettu lasertulkinta ei ollut tarpeeksi tarkka yksityisteiden kuntomuuttujien määrityksessä ja kuntoluokkien luokittelu epäonnistui yli puolella tapauksista. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin myös onnistuneita kohteita ja löydettiin lasertulkinnalle mahdollisia virheidenaiheuttajia. Tiheäpulssisen laserkeilausaineiston käyttö luo silti tehokkaan apuvälineen yksityisteiden kuntotiedon arviointiin. Lasertulkinnan avulla maastokäyntejä pystytään vähentämään ja suurempia alueita saadaan inventoitua lyhyessä ajassa. Tulevaisuudessa on tärkeää ottaa huomioon erilaiset virhelähteet ja tuottaa referenssimittauksia lasertulkinnan tuloksille maastossa, jotta voidaan parantaa yksityisteiden kuntokartoituksen tarkkuutta ja luotettavuutta.
-
(2022)Suomen metsiin kohdistuu paljon erilaisia tarpeita ja tavoitteita, joita meidän on yritettävä sovittaa yhteen. Metsätalous ja metsäteollisuus tarjoavat työtä ja toimeentuloa, ja metsät ovat tärkeä uusiutuvan raaka-aineen lähde. Suomalaisille metsät ovat tärkeitä paikkoja, ja niitä käytetään monipuoliseen virkistäytymiseen, jolloin myös metsien maisemalliset arvot korostuvat. Samaan aikaan luontomme monimuotoisuus on kuitenkin uhattuna. Erityisesti avohakkuista puhuttaessa nämä keskenään usein ristiriitaiset arvot ja tavoitteet nousevat esiin. Jaksollinen kasvatus avohakkuineen on ainakin toistaiseksi vallitseva menetelmä metsätaloudessamme, vaikka suomalaiset suhtautuvatkin avohakkuisiin hyvin kielteisesti. Erilaisten metsäsuhteiden ja metsiin liittyvien näkemyksien ymmärtäminen auttavat edistämään vuorovaikutusta ja erilaisten metsiin liittyvien tavoitteiden yhteensovittamista. Metsäalan hyväksyttävyyden edistämiseksi tarvitsemmekin syvällisempää ymmärrystä siitä, miksi suomalaiset vastustavat avohakkuita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ihmisten näkemyksiä avohakkuista kirjallisen muistitiedon avulla. Muistitieto tarjoaa aiheeseen omanlaisensa näkökulman. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankeen kanssa. Tutkimuksessa aineistosta etsittiin tärkeimmät aiheet, joista vastaajat kirjoittavat avohakkuisiin liittyen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, miten avohakkuisiin vastauksissa suhtaudutaan ja miten omia näkemyksiä mahdollisesti perustellaan. Tutkimuksessa käytettiin aineistona Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeen sekä Suomen Metsämuseo Luston vuonna 2020 järjestämän Suhteeni metsään -muistitietokeruun vastauksia. Metsämiesten Säätiö on ollut mukana rahoittamassa keruuta. Keruun tarkoituksena oli tavoittaa ja tallentaa suomalaisten metsäsuhteiden nykykirjoa. Vastauksia kertyi kaikkiaan 309 kappaletta, joista tämän tutkimuksen analyysiin otettiin mukaan 277. Kyse on nimenomaan vastausten eikä vastaajien määrästä, joka ei ole tiedossa. Keskenään vastaukset ovat hyvin erilasia. Kirjoituskeruulla kerätyssä kirjallisessa muistitiedossa ihmiset saivat apukysymysten avulla kertoa vapaasti omalla tyylillään suhteestaan metsään. Luonteeltaan tutkimus on laadullista tutkimusta, jossa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysin aluksi aineistosta etsittiin kohdat, joissa kirjoittajat käsittelevät avohakkuita. Laajaa aineistoa järjesteltiin ja pelkistettiin koodaamalla sitä Atlas.ti -ohjelmiston avulla johtopäätösten tekoa varten. Analyysissä aineistosta havaittiin erottuvan neljä selkeää teemaa, joita tässä tutkimuksessa tarkasteltiin. Tutkimuksessa havaittiin, että valtaosassa niitä vastauksia, joissa avohakkuut mainitaan, suhtautuminen niihin on pääosin negatiivinen. Avohakkuut saavat vastauksissa kuitenkin myös selvää kannatusta. Tutkimuksessa aineistosta erottui neljä isoa teemaa, joista vastaajat kirjoittavat paljon: avohakkuiden herättämät tunnereaktiot, hakkuiden vaikutukset maisemaan ja metsien virkistyskäyttöön, avohakkuut osana metsätaloutta sekä hakkuiden vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. Kaikissa teemoissa voitiin havaita esimerkiksi ihmisten henkilökohtaisen metsäsuhteen vaikuttavan taustalla. Tässä tutkimuksessa ihmisten suhtautumista avohakkuisiin lähestyttiin metsätieteissä harvoin käytetyn muistitiedon avulla. Menetelmän etuna on erityisesti se, että se antoi ihmisille mahdollisuuden kertoa näkemyksistään ja kokemuksistaan vapaasti omalla tyylillään. Muistitieto rikastuttaakin muuta tutkimusta tavalla, jota muuten on vaikeaa saavuttaa. Tässä tutkimuksessa vastaajia ei erikseen pyydetty kirjoittamaan avohakkuista, mutta monet nostivat aiheen esiin siitä huolimatta. Tutkimuksessa korostui erityisesti tunteiden rooli, joka metsäalalla jää usein sivuun. Tutkimuksessa saadut tulokset ovat hyvin samanlaisia aikaisemman tutkimustiedon kanssa ja täydentävät sitä monipuolisesti.
-
(2018)Metsäkanalinnut (Tetraonidae) elävät talousmetsissä, jotka kattavat 86 % Suomen maa-alasta. Metsänuudistaminen tehdään usein avohakkuuna ja metsikkötasolla tapahtuvat muutokset vaikuttavat metsäkanalintujen elinmahdollisuuksiin. Uudistusaloilla on pyritty turvaamaan riistan elinympäristöjä säästämällä luontaisia alikasvosryhmiä riistatiheiköiksi. Metsäkanalintujen elinympäristövaatimuksena on metsän rakenteellinen suoja ja riittävä ravinto. Ravintoa löytyy varpukasvillisuudesta ja lehtipuista ja suojaa tarjoaa alikasvos. Alikasvosryhmiä on hyödynnetty metsänuudistamisessa jo aiemmin ja sitä käytetäänkin esimerkiksi eri-ikäisrakenteisen metsän uudistamisessa. Riistatiheikköjen hyödyt perustuvat olettamuksiin eli tutkittua tietoa ei ole. Riistametsänhoitoon on kuitenkin tehty oppaita ja työohjeita. FSC-sertifioinnissa säästetään alikasvosryhmiä ja pyritään vaikuttamaan metsikön lehtipuuosuuteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia metsänuudistamisen aikana säästettyjä riistatiheikköjä ja säästöpuuryhmiä. Aineistoa kerättiin Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan alueelta UPM Metsän maanmuokkauksen laadunvalvonnan yhteydessä yhteensä 45 kuviolla, joista 39 oli riistatiheikköjä ja 23 säästöpuuryhmiä. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena selvittää uudistusaloille säästettyjen riistatiheikköjen ja säästöpuuryhmien topografisen sijainnin vaikutusta tiheikköihin ja ryhmiin. Myös metsänomistajan käyttämän sertifiointijärjestelmän vaikutusta lehtipuuosuuteen sekä tiheikköjen määrään hehtaarilla selvitettiin. Tiheiköistä selvitettiin peittävyyttä, lehtipuuosuutta ja aluskasvillisuuden esiintymistä. Säästöpuuryhmistä selvitettiin lehtipuuosuus, pituus ja läpimitta. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmistolla ja tilastollisissa testauksissa käytettiin Kruskal-Wallis -testiä. Tuloksena saatiin tiheikön topografisen sijainnin vaikuttaneen tiheikön peittävyyteen. Säästöpuuryhmän topografinen sijainti ei sen sijaan vaikuttanut puustoryhmän pituuteen tai läpimittaan, kun taas säästöpuuryhmän sijainti vaikutti ryhmän lehtipuuosuuteen. Metsänomistajan käyttämä sertifiointijärjestelmä ei vaikuttanut tiheikköjen hehtaarinkohtaiseen määrää, mutta FSC-sertifioiduilla kuvioilla olleissa tiheiköissä lehtipuuosuus oli suurempi kuin PEFC-kuvioilla. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä, mutta vaihtelu oli suurta. Tutkimuksessa tuotettiin riistatiheiköistä myös kuvailevaa tietoa. Riistaiheikköjen keskimääräinen osuus koko uudistuskuvion pinta-alasta oli 3,6 % ja säästöpuuryhmien 2,2 %. Tuloksilla pystytään havainnoimaan riistatiheikköjen ja säästöpuuryhmien optimaaliset sijainnit. Riistatiheikköjen sekä säästöpuuryhmien ennakkosuunnittelussa tulee löytää uudistusaloilta metsäkanalinnuille suotuisimmat elinympäristöt, mutta tärkeintä olisi tutkia riistatiheikköjä lisää. Riistatiheikköjen hyöty metsäkanalinnuille ja muulle riistalle tulee tutkia esimerkiksi riistakameraseurannoilla. Alikasvosryhmien selviytyminen uudistushakkuun jälkeen tulee selvittää, jotta saadaan tietoa ovatko alikasvosryhmät käyttökelpoisia riistatiheiköiksi Nykytiedon valossa tiheiköt sekä säästöpuuryhmät tulee jättää alaville paikoille, jotta tiheiköt olisivat mahdollisimman peittäviä ja säästöpuuryhmissä olisi enemmän lehtipuita. Elinympäristöjen huomioiminen on 20 vuodessa lisääntynyt ja tehokkaan koulutuksen myötä metsäkanalintujen elinympäristöt pystytään huomioimaan yhä tehokkaammin tulevaisuudessa. Jatkossa tärkein toimenpide on kuitenkin uuden tutkimustiedon tuottaminen.
-
(2022)Tässä pro gradu -tutkielmassa käydään läpi kuinka alkuperäisten suovesien palauttaminen kuivahtaneille aapasoille Pohjois-Pohjanmaalla vaikuttaa sammal- ja putkilokasvillisuuteen, ja näin uhanalaisten suotyyppien palautumiseen erilaisilla suojelusoilla Suomessa. Aihetta tutkittiin 144 kasviruudun avulla seitsemällä vesienpalautuskohteella ja viidellä kontrollikohteella. Kasviruuduista mitattiin lajien kokonaispeittävyyksiä. Kasviruutujen lajiyhteisöjä ja lajimäärää analy-soitiin ja vertailtiin niin ajallisesti kuin spatiaalisesti suhteessa vesien purkautumispisteeseen (kaivettu johdeuoma). Kasviyhteisöjen yleiseen havainnointiin ja muutokseen käytettiin hyväksi PC Ord -ohjelmistoa ja Non-Metric Multidi-mensional Scaling -ordinaatioanalyysiä. Vuonna 2015 perustettu elinympäristöjen tilan edistämistyöryhmä (ELITE) sai tehtäväkseen arvioida kuinka Suomen luontoa ja sen monimuotoisuutta pystyttäisiin suojelemaan mahdollisimman tehokkaasti niin vaikuttavuudeltaan kuin kustannustehokkuudeltaan (Kotiaho ym. 2015). Suoympäristöihin keskittynyt asiantuntijaryhmä totesi, että kuivahtaneille avosoille (aapasuokompleksit), joiden vesitalous on heikentynyt ympärillä toteutettujen ojitusprojektien takia, olisi kus-tannusvaikuttavinta toteuttaa alkuperäisten suovesien palauttamista ympärillä tapahtuvien kunnostusojituksien yhtey-dessä (Kotiaho ym. 2015). Tämä toimenpide edesauttaa esimerkiksi kuivahtaneiden aapasoiden rimpipintojen palautumista, sillä alkuperäistä lajis-toa oletettavasti on vielä jonkin verran ojittamattomalla avosuolla jäljellä (Kotiaho ym. 2015). Tällä toimenpiteellä edes-autetaan myös vesiensuojelua ympäröivissä vesistöissä, sillä toimiva suoekosysteemi toimii eräänlaisena luonnollisena valumavesien suodattimena, jolloin soiden käytöstä johtuvaa kiintoainekuormitusta saadaan hillittyä. Työryhmän mukaan ELITE-raportin pohjalta jäi kuitenkin vielä avoimia kysymyksiä sekä epävarmuuksia, joihin tässä pro gradu -tutkielmassa pyritään vastaamaan. Aapasoita kartoitettiin soiden ennallistamisen asiantuntijatyöryhmä SuoELO:n kanssa keväällä 2021, ja päädyttiin valitsemaan seitsemän vespakohdetta, jotka oli ennallistettu 3-36 vuotta sitten. Kont-rollikohteiksi valittiin viisi kuivahtanutta kohdetta, joiden ojitushistoria vaihtelu 25-51 vuoden välillä. Koealat perustettiin keväällä 2021 ja kasvillisuutta mitattiin kesällä 2021. Jokaiselle kohteelle perustettiin 12 kappaletta 1 neliön kasvillisuus-koealaa eli yhteensä 144 kappaletta. Mikrotopografia mitattiin jokaiselle ruudulle myös. Kivennäismaan etäisyys ruutua kohden arvioitiin jälkikäteen paikkatietoaineiston perusteella. Aineistoa jatkoanalysoitiin syksyllä lajitunnistuksen osalta mikroskoopilla syksyllä 2021. Tuloksissa ilmeni, että kohteiden ojitus- ja ennallistamishistorialla on yhteys aapasoiden kasvillisuuden palautumiseen, kun ennallistustoimenpiteitä oli tehty ympäröivällä ojitusalueella. Yleisesti tarkasteltuna vespakohteiden suotyypit olivat pääasiassa ruoho- ja saravaltaisia rimpi- ja ruoppanevoja, kun taas kuivahtaneet kontrollikohteet rahkasammalvaltaisia oligotrofisia tai heikosti minerotrofisia lyhytkorsinevoja. Vespakohteissa ilmeni ruohojen, karikkeen/paljaan turpeen, välipintasammalten ja sarojen yleistymistä heti kaivetun johdeuoman lähettyvillä verrattuna kontrollikohteisiin. Ruohojen keskimääräinen palautuminen ylitti kontrollikohteiden keskipeittävyydet vasta 30 vuotta ennallistuksen jälkeen. Kari-ke/paljas turve indikoi ojitus- ja ennallistusmuutosta erityisen hyvin aineistossa. Kokonaistarkastelussa lajien jaottelu trofiatasojen mukaan ei selittänyt aineistoa tilastollisesti merkittävästi, funktionaaliset kasviryhmät olivat tällaisen muu-toksen havaitsemiseen merkitsevämpiä. NMS-ordinaatioanalyysillä saatiin kohteiden kasviyhteisöiden samankaltaisuut-ta ja spatiaalista vaihtelua hyvin havainnollistettua, ja se sopii menetelmänä tällaisen muutoksen tarkasteluun. Koeasetelman laadinnassa ei kuitenkaan ollut otettu huomioon tarkasti kohteiden ojitushistoriaa, joka paljasti kolme kohteen osalta epävarmuuksia, muun muassa kahdella kontrollikohteella oli yritetty ennallistusta epäonnistuneesti ja yhdellä vespakohteella valuma-alueen ojituksien tulkinnassa oli epäselvyyksiä. Aineisto oli muutenkin hyvin pieni ja tällaisten virheiden osuus todennäköisesti vähensi aineiston tilastollista luotettavuutta. Ympäristömuuttujia mitattiin myös kohteilta vähän, mihin tulevaisuuden tutkimuksissa pitää kiinnittää enemmän huomiota, jotta ennallistusvaikutusta saa-daan selkeämmin esille. Luonnontilaisen verrokin puuttuminen oli myös haasteena, sillä positiivista kasvillisuuden vastetta ei pystytty täysin varmentamaan vespaustoimenpiteistä johtuvaksi, sillä osa soiden lajeista on hyvin resilienttejä ympäristön muutoksille ja ne voivat sinnitellä vedenpinnan laskusta huolimatta pitkääkin.
-
(2021)Useiden maassa pesivien lintujen kannat ovat olleet laskusuuntaisia viime vuosikymmeninä Suomessa ja yhtenä merkittävimmistä syistä tälle on maiseman pirstaloituminen ja elinympäristöjen muutokset. Yhtenä syynä lisääntymismenestyksen heikentymiselle pidetään maassa pesiviin lintuihin kohdistuvaa pesäpredaatiota. Villisika (Sus scrofa) on tulokaslaji Suomessa ja sen kanta on vakaa. Villisika on opportunistinen sekasyöjä, jonka tiedetään syövän myös lintujen munia. Lajin vaikutuksista Suomen luonnolle ei silti tiedetä juuri mitään ja tutkimustietoa villisian aiheuttamasta pesäpredaatiosta on saatavilla vain vähän. Tässä tutkielmassa tarkastellaan villisian vaikutuksia maassa pesivien lintujen pesimämenestykseen pesäpredaatiokokeiden avulla. Kokeissa käytettiin keinopesiä ja tulosten avulla tehtiin johtopäätöksiä villisian vaikutuksista pesäpredaatioon. Ympäristön vaikutusta pesimämenestyk-seen ja petoyhteisöjen lajisuhteita tarkastellaan myös. Pesäpredaatiokokeet suoritettiin koepesiä käyttämällä ja niillä vierailleita petoja tarkasteltiin riistakameroilla hankitun materiaalin avulla. Koealueiden nisäkäspetoyhteisöjen koostumuksesta saatiin tietoa hajupostikokeiden avulla, joissa käytettiin myös riistakameroita petojen tunnistamiseen. Kokeet suoritettiin pelto-metsämosaiikeilla sekä villisikojen ruokintapaikkojen läheisyydessä. Pesiä aineistoon kertyi yhteensä 150. Koealat sijaitsivat alueilla, joilla villisikatiheyksien tiedettiin olevan keskimääräistä korkeampia ja koealoja kertyi yhteensä 28. Saatuja tuloksia verrattiin samoilla menetelmillä hankittuun vertailuaineistoon villisioista vapailta alueilta. Villisika tuhosi kokeiden aikana yhteensä neljä pesää, eikä sen aiheuttaman pesäpredaation todettu olevan tilastollisesti merkitsevää. Villisian vaikutuksista petojen välisiin lajisuhteisiin ei aineiston perusteella voitu vetää johtopäätöksiä, vaikka supikoiran aiheuttama pesäpredaatio oli villisikojen esiintymisalueilla vertailuaineistoa vähäisempää. Suurin pesäpredaatiota aiheuttanut lajiryhmä oli varislinnut (Corvidae). Varislintujen aiheuttama pesäpredaatio sijoittui enimmäkseen peltoaloille sekä pellon ja metsän rajavyöhykkeelle, kun taas nisäkkäiden aiheuttama predaatio keskittyi enemmän metsäaloille. Villisian ei havaittu tutkimuksen perusteella aiheuttavan merkittävää pesäpredaatiota. Tulokset antavat lieviä viitteitä siitä, että villisialla voisi olla vaikutuksia esiintymisalueidensa petoyhteisöjen koostumukseen. Tutkimusta villisiasta ja sen vaikutuksista tarvitaan kuitenkin vielä lisää luotettavamman ja monipuolisemman tiedon saamiseksi.
Now showing items 101-111 of 111