Browsing by department "Taloustieteen osasto"

Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten metsäkoneyritysten kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa strategian resurssiperustaisen näkökulman avulla metsäkoneyritysten sisäisiä tekijöitä, jotka tukevat kannattavaa liiketoimintaa. Tutkimuksessa muodostettiin myös toimintaehdotuksia metsäkoneyrityksille kannattavuuden parantamiseksi. Tutkimuksen viitekehys muodostettiin strategisen johtamisen, metsäkoneyrityksen resurssien sekä yrittäjälähtöisten tekijöiden varaan. Tutkimus noudatti kvalitatiivista tutkimusotetta, jossa hyödynnettiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Metsäkoneyritysten vuosien 2012—2016 tilinpäätökset muodostivat määrällisen aineiston ja laadullinen aineisto kerättiin 19 metsäkoneyrittäjän informoituina puolistrukturoituina haastatteluina. Tilinpäätösaineiston avulla yritykset jaettiin korkean ja matalan kannattavuuden ryhmiin ja haastatteluaineiston avulla pyrittiin tunnistamaan teemoja kannattavuuden selittämiseksi. Kannattavuuden lisäksi tarkasteltiin myös yritysten kasvua, tasetta sekä kustannusrakennetta. Metsäkoneyritykset ovat jakautumassa pienyrityskeskeisesti suuntautuneisiin ja yrittäjälähtöisesti suuntautuneisiin yrityksiin. Metsäkoneyrityksistä pienyrityskeskeisesti suuntautuneet ovat kasvua ja muutoksia vastustavia, liikevaihdoltaan pienempiä, mutta kannattavampia. Yrittäjämäisesti suuntautuneet yritykset ovat kasvuhakuisia, liikevaihdoltaan suurempia, mutta heikommin kannattavia. Yrittäjän operatiivinen rooli, alhaisemmat yleiskustannukset, operatiivinen tehokkuus, pääomaintensiivinen liiketoimintamalli sekä pitkät ja vakaat asiakassuhteet ovat korkean kannattavuuden metsäkoneyrityksiä yhdistäviä tekijöitä. Alueyrittäjyys, alhainen autonomia työnsuunnittelussa, kasvaneet yleiskustannukset, ikääntynyt kalusto sekä operaatioiden monimutkaisempi hallinta ovat alhaisemman kannattavuuden metsäkoneyrityksiä yhdistäviä tekijöitä. Kannattava puunkorjuuliiketoiminta on usein täystyöllisyyden tulos, mutta liiketoimintaympäristön kilpailuvoimat heikentävät yritysten mahdollisuuksia mukauttaa kapasiteettinsa vakaasti tarjolla olevaan työmäärään. Myös metsäkoneyritysten yhteenliittymät ovat mahdollisuus skaalaetujen kustannustehokkaaseen hyödyntämiseen ja tätä strategiaa hyödyntäneet metsäkoneyritykset ovat keskimääräistä kannattavampia, mutta osa puunhankintaorganisaatioista kieltäytyy toimimasta yhteenliittymien kanssa. Metsäkoneyrittäjien liiketoiminta- ja johtamisosaaminen on edellytys kannattavalle kasvulle, mutta osaaminen näillä osa-alueilla koetaan puutteelliseksi. Muutoksia karttavat pienet metsäkoneyritykset ovat nyt kannattavimpia, mutta liiketoimintaympäristön keskittymistrendin edetessä kooltaan suuremmilla yrityksillä on paremmat mahdollisuudet pitkän aikavälin selviytymiseen.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kasvinviljelytilojen maksuvalmiutta vuosilta 2003-2025. Tutkielmassa tarkasteltiin kasvinviljelytilojen toteutunutta maksuvalmiutta vuosilta 2003-2018 ja lisäksi arvioitiin kasvinviljelytilojen tulevan maksuvalmiuden kehitystä vuosille 2020-2025. Tutkimusaineistona käytettiin Luonnonvarakeskuksen Taloustohtori-palvelusta saatua kirjanpitotilojen kannattavuuskirjanpitoaineistoa. Kirjanpitoaineisto oli keskiarvoaineisto ja sen avulla selvitettiin maksuvalmiuden kehitystä vuosilta 2003-2018 käyttäen apuna maksuvalmiuden yleisiä tunnuslukuja. Tutkielmassa kasvinviljelytilat jaettiin kahteen eri kokoluokkaan taloudellisen kokonsa perusteella. Ensimmäinen tarkasteltu ryhmä oli taloudelliselta kooltaan keskimääräiset kasvinviljelytilat. Toinen tarkasteltu ryhmä oli taloudelliselta kooltaan 100 000–250 000 euron kasvinviljelytilat. Taloudellinen koko kuvaa hehtaari ja eläinkohtaisesti vakioitujen tuettomien tuottojen summaa. Kasvinviljelytilojen maksuvalmiutta tarkasteltiin tutkimuksessa dynaamisen maksuvalmiuden tunnuslukujen avulla, joista kassavirtapohjaisia tunnuslukuja olivat toimintajäämä, rahoitusjäämä, investointijäämä ja kassan ylijäämä. Tuloslaskelmapohjaiseksi tunnusluvuksi valittiin rahoitustulossuhde. Kassavirtapohjaisista tunnusluvuista laskettiin suh-teelliset jäämät jakamalla jäämät kassatuloilla. Suhteellisien jäämien avulla pystyttiin vertaamaan eri tilakokoluokkien maksuvalmiuksia toisiinsa. Tuottajahintojen ja tuotantopanosten ostohintojen kehitystä tarkasteltiin Tilastokeskuksen hintaindeksien avulla. Hintaindeksit muutettiin reaalisiksi suhteuttamalla hintaindeksit kuluttajahintaindeksiin, jolloin saatiin hintaindeksien reaalinen muutos. Maksuvalmiutta tarkasteltiin keskimääräisillä tiloilla vuosien 2003–2018 välillä ja suurilla tiloilla vuosien 2008–2018 välillä. Toisistaan poikkeava ajanjakso aiheutui siitä, että suuren tilakokoluokan tuloksia ei ollut saatavilla vuosien 2003–2007 välillä. Keskimääräisillä tiloilla maksuvalmiuden kehitys oli laskevaa kaikilla tutkielmassa käytetyillä maksuvalmiuden mittareilla. Suuren tilakokoluokan tiloilla maksuvalmiuden vuosittainen vaihtelu oli suurta eikä niin selkeästi trendinomaisesti laskevaa kuin keskimääräisen tilakokoluokan tiloilla. Suuren tilakokoluokan tiloilla rahoitustulossuhteen ja rahoitusjäämän trendit olivat jopa nousevia, mikä tosin aiheutui tarkastelujakson alun poikkeuksellisen heikoista maksuvalmiuden tunnusluvuista. Vuosien 2020–2025 maksuvalmiuden arviointiin käytettiin stokastista simulointimallia, jossa lähtötietoina käytettiin toteutuneita kassatuloja, kassamenoja, investointimenoja, tuotantopanosten ostohintaindeksiä, tuottajahintaindeksiä ja satotasoindeksiä. Näistä muuttujista muodostettiin simulointia varten @Risk ohjelman avulla Risktriang-jakaumat, joissa käytettiin jakaumien minimi-, mediaani- ja maksimiarvoja. Maksuvalmiuslaskelmaa varten simuloitiin kasvinviljelyn kassatulot, kasvinviljelyn kassamenot ja investointimenot @Risk-simulointiohjelmalla. Simulointimenetelmänä käytettiin Latin hybercube menetelmää, jossa iteraatioiden määräksi valittiin 100 kappaletta. Simuloidut arvot sisällytettiin maksuvalmiuslaskelmaan, johon muut tiedot otettiin vuoden 2018 toteutuneesta maksuvalmiuslaskelmasta. Vuosien 2020–2025 maksuvalmiuslaskelmiin tehtiin kassatulojen, kassamenojen ja investointimenojen osalta oletukset historiallisen keskimääräisen kehityksen perusteella. Maataloustukien tulevan muutoksen myötä tehtiin kolme eri skenaariota tukien määrän oletuksina. Maksuvalmiuslaskelmien tulokset vuosille 2020–2025 osoittivat että historiallisen hintakehityksen perusteella ja tukien oletetun laskun myötä keskimääräinen kasvinviljelytilojen maksuvalmius heikkenee kummassakin tarkastellussa tilakokoluokassa vuosien 2020–2025 välillä, ellei tuottavuudessa tai hintasuhteiden osalta tapahdu oletettua suotuisampaa kehitystä. Tutkimuksessa käsiteltävä aineisto oli keskiarvoaineistoa, joten se ei anna kuvaa yksittäisten tilojen maksuvalmiudesta, joka saattaa vaihdella tilikauden aikana ja tilakohtaisesti huomattavasti.

Abstract Finland's goal is to significantly increase the use of renewable energy sources in energy production and to be carbon neutral in 2035. This poses challenges to the flexibility of electricity production and security of electricity supply. In this work, I examine the possibilities of Finnish electricity gen-eration, focusing especially on production forms that act as a regulating force and solutions that increase demand response. My intention is to answer questions about how it is possible to increase control capacity in the electricity network, what kind of technological solutions to increase flexibility can be expected in the next few years and what issues in the electricity system affect the cost-effectiveness of the system. In particular, the theoretical basis is the economic concept of cost-effectiveness. In addition, I deal with demand response, overall economic efficiency and decen-tralized electricity generation. The work is a literature review, in which the relevant scientific litera-ture, reports, recommendations, and roadmaps have been used as source material. Decentralized energy production, electricity storage, for example as heat, and the role of the con-sumer in maintaining the system are particularly important in the work. The development of tech-nological solutions is still ongoing and investment in new solutions is needed. There are already examples of large-scale electricity storage in the world, and in Finland, for example, various heat pumps are used, which can be used to store heat and thus increase demand response. The elec-tricity system of the future will not only utilize one technology, but the system will be built on many different solutions. Alongside large power plants, smaller plants will emerge that generate electric-ity for, for example, the neighborhood or several farms. The electricity generation system must be able to support new innovations on the part of society without compromising security of electricity supply. Based on my results, the various solutions must be treated openly and their introduction must be supported by economic instruments, but the old centralized forms of energy production should still be considered part of the system.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää kierrätysravinteiden lannoituskäyttöä ja käytön kannattavuutta Hykerrys- hankkeen kauran koeruuduilla vuosina 2017-2019. Tutkimusaineisto koostui Helsingin Yliopiston Hykerrys- hankkeessa tehdyistä lannoituskokeista, joissa oli mukana Soilfoodin, Ecolanin ja HSY:n eli Helsingin Seudun Ympäristöhuollon kierrätyslannoitteita. Väkilannoitekäsittelyt muodostuivat typen porraskokeista ja moniravinnekäsittelystä. Lannoitusvasteen selvittämiseksi kokeessa oli jokaisena vuonna käsittelemätön 0-ruutu ja jokaisesta lannoitekäsittelystä oli neljä kerrannetta. Tutkimuksessa Hykerrys-hankkeen koe jaettiin kahteen tarkasteluun. Nopealiukoisia kierrätysravinteita, eli Soilfoodin Boosteja ja HSY:n ammoniumsulfaattia vertailtiin vuoden 2019 aineiston perusteella. Monivvuotiseen vertailuun valittiin mukaan HSY:n, Ecolanin ja Soilfoodin tuotteita. Nämä tuotteet olivat samoja kaikkina koevuosina 2017-2019. Kierrätysravinteiden käytön kannattavuutta tarkasteltiin laskemalla katetuottoja, Katetuoton avulla voidaan vertailla tuotantotapojen- ja kasvien lyhyen aikavälin kannattavuutta. Katetuoton on katettava kiinteänä pidetyt kustannukset, jotta tuotanto olisi kannattavaa. ProAgrian tietoihin perustuen vuonna 2017 viljan myyntituottojen oli oltava 775€/ha, jotta tuotanto olisi kannattavaa. Kun hintataso on 140€/tn, pitäisi kauran satotason olla 5,5tn/ha. Parhaimmillaan kauran satotaso oli Soilfoodin koeruudulla vuonna 2017, jolloin ravinneseoksella lannoitetussa koeruudussa saatiin kauraa 6504kg/ha. Suurin sato lannoituskokeissa saatiin typpilannoituksella, jolloin typpilannoitustaso oli 107kg N/Ha. Käsittelemättömän koeruudun, eli 0-ruudun perusteella huomataan, ettei panostus ollut millään lannoitteella kannattavaa kahtena vuotena 2018 ja 2019. Nämä vuodet olivat sääolosuhteiltaan poikkeuksellisia ja sääolosuhteet rajoittivat sadon muodostusta. Kierrätysravinteiden merkittävimmäksi kulueräksi nousee usein levityksestä aiheutuvat kustannukset. Esimerkiksi Soilfood ravinneseoksella ei ole hintaa lähtöpaikan lähialueille toimitettaessa, mutta levityksen hinta on TTS urakointihintojen mukaan ollut 2,6€/m³. Katetuottolaskelmissa vuonna 2019 Soilfoodin koeruudulla levitysmäärä oli 27,7tn/ha ja täten levityskulu oli 96€/ha. Nopealiukoisten kierrätysravinteiden kokeissa jokaisella lannoituksella saatiin satovastetta, sillä 0-ruudun sato jäi pienemmäksi. Satotasoissa ei ollut suuria eroja. Käytön kannattavuus tulee täten lannoitetuotteiden hinnoittelusta. Väkevien nestelannoitteiden levityksessä m³ hinnoittelu on haastava, sillä kuutioita levitetään pellolle huomattavasti vähemmän kuin laimeampia biokaasulaitoksen lietteitä. Tutkielmassa tarkasteltiin ainoastaan lannoituskäytön kannattavuutta. Orgaanisilla kierrätysravinteilla on myös maaperän kasvukuntoa parantavia vaikutuksia. Näitä vaikutuksia ei kuitenkaan tarkasteltu tässä tutkielmassa.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää ruokakassipalvelun käyttäjien ostopäätösprosessia ja ruoan valintaan vaikuttavia tekijöitä. Tutkielmassa kiinnitettiin huomiota koko ostopäätösprosessiin tarpeen tunnistamisesta lopulliseen päätökseen ja sen jälkeiseen käyttäytymiseen. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat 1) kuinka kuluttajien ostopäätösprosessi muodostuu ja 2) mitkä tekijät keskeisesti vaikuttavat ruoan valintaan? Näihin tutkimuskysymyksiin vastaamalla saatiin selville kuluttajien ostopäätösprosessin vaiheiden vuorovaikutusta sekä ruoan valinnan tekijöiden vaikutusta koko ostopäätösprosessiin. Tutkielman lähestymistapa oli kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu. Haastatteluilla pyrittiin selvittämään kuluttajien ostopäätösprosessin etenemistä ja ruoan valintaan vaikuttavia tekijöitä ruokakassipalvelun käyttäjillä. Tutkielman haastatteluihin osallistui kahdeksan ruokakassipalvelu Ruokaboksin käyttäjää ja haastatteluiden runko oli muodostettu teoreettiseen viitekehykseen nojaten, jolla pyrittiin saamaan mahdollisimman relevantti aineisto. Tutkielman viitekehyksessä tuotiin esille ostopäätösprosessin sekä ruoan valinnan sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vaikutusta ostopäätöksen syntymiseen. Sisäisiksi tekijöiksi määriteltiin muun muassa arvot, asenteet, aiemmat kokemukset ja sitoutuneisuus ja ulkoisiksi tekijöiksi tuotteen ominaisuudet, läheisten tai markkinoinnin vaikutus. Tutkielman perusteella ostopäätösprosessi muodostuu olemassa olevista tarpeista, informaatiolle altistumisesta, harkinnasta sekä valinnasta ja sen jälkeisestä käyttäytymisestä. Prosessin jokaiseen vaiheeseen nähdään vaikuttavan myös ruoan valinnan vaikuttavat tekijät. Tutkielman perusteella kuluttajat pitävät ruokakassipalvelua aikaa säästävänä erityisesti aterioiden suunnittelun ja ostosten teon näkökulmasta. Ostopäätösprosessin kannalta näillä palvelun ominaisuuksilla koettiin olevan suuri vaikutus, jotta palvelu tuli valituksi. Kiireisen elämäntilanteen kanssa kamppaileville palvelu vastaa heidän tarpeisiin, mutta huomioiden niin ulkoiset, sisäiset kuin tilannetekijät. Hinnan vaikutus ostopäätöksen nähtiin rajoittavana tekijänä ostopäätöksen muodostumiseen. Tällöin tarpeiden tyydyttämisen sijaan vaikuttaviksi tekijöiksi nousivat taloudelliset tekijät. Vastaavalla tavalla tarvetta ei koettu viikoittain tyydytettäväksi, vaikka tarve olikin koko ajan läsnä.

Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella vaikuttajamarkkinointia sosiaalisen median markkinoinnin muotona sekä tarkastella tarkemmin sosiaalisen median vaikuttajia ja vaikuttajaksi tulemista. Nykyään jokainen voi tuottaa sisältöä Internetiin, mutta kaikki eivät ole vaikuttajia. Kuluttajien viettäessä yhä enemmän aikaa sosiaalisessa mediassa ja heidän altistuessaan sosiaalisen median vaikuttajille, tarkoituksena on tutkia, miten kuluttajasta (influencee) tulee sosiaalisen median vaikuttaja (influencer). Tarkoituksena on selvittää, mitkä ominaisuudet vaikuttavat vaikuttajaksi tulemiseen sekä mitkä tekijät vaikuttavat vaikuttajan uskottavuuteen. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, miten vaikuttajasta tulee tunnettu ja mikä vaikuttaa vaikuttajan menestymiseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiaaliseen mediaan ja vaikuttajamarkkinointiin sekä lähteen uskottavuuteen ja vaikuttamisen keinoihin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua, joka pohjautuu tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimusaineisto koostuu viiden sosiaalisessa mediassa aktiivisen vaikuttajan yksilöhaastatteluista. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja analyysitapana teemoittelua. Tutkimustulosten perusteella tehtiin neljä johtopäätöstä. Ensinnäkin voidaan todeta, että henkilön tietyt ominaisuudet ja persoona sekä omat motiivit tekemiseen vaikuttavat vaikuttajaksi tulemiseen. Toisekseen tulokset osoittavat, että vaikuttajaksi tuleminen sekä siinä menestyminen vaativat vaikuttajalta aktiivisuutta ja vuorovaikutusta seuraajien kanssa. Kolmantena johtopäätöksenä todetaan, että sosiaalisen median vaikuttajan uskottavuuteen vaikuttavat erityisesti vaikuttajan luotettavuus ja samaistuttavuus. Kielteisenä uskottavuuteen vaikuttavana tekijänä nähtiin puolestaan liiallinen kaupallisuus, jonka todettiin vähentävän vaikuttajan aitoutta ja sitä kautta luotettavuutta ja samaistuttavuutta. Neljäntenä johtopäätöksenä todetaan, että vaikuttajaksi tulemiseen, tunnettavuuteen ja menestymiseen vaikuttavat myös vaikuttajan maine, sisällön laatu sekä seuraajien sitoutuneisuus. Tutkimus osoittaa, että vaikuttajaksi tulemiseen vaikuttavat useat eri tekijät ja tekemisen kentän ollessa laaja, mahtuu sinne myös paljon erilaisia toimijoita. Tietyistä ominaisuuksista ja tekemisen tavoista voidaan nähdä olevan enemmän hyötyä kuin toisista. Tärkeintä kuitenkin on, että motiivit tekemiseen tulevat omasta intohimosta, tahdosta ja mielenkiinnosta aiheeseen. Yritysten ja vaikuttajamarkkinoinnin parissa työskentelevien tulisi näin kiinnittää huomiota erityisesti vaikuttajan motiiveihin, aktiivisuuteen, luotettavuuteen ja samaistuttavuuteen seuraajien keskuudessa, sisältöihin, maineeseen sekä seuraajien sitoutuneisuuteen. Näin pystytään löytämään sopivia vaikuttajia ja toteuttamaan entistä onnistuneempia vaikuttajamarkkinoinnin kampanjoita sekä pidempiä yhteistöitä.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää minkälaisia mahdollisuuksia ja esteitä kuluttajilla on vaikuttaa yritysten vastuulliseen tuotetarjontaan. Lisäksi pyrittiin saamaan selville mitä kanavia kuluttajat käyttävät vaikuttaessaan vastuulliseen tuotetarjontaan sekä miten yritykset tukevat kuluttajien osallistumista tuotetarjontaan vaikuttamisessa. Kyseessä oli tapaustutkimus päivittäistavarakaupan kontekstissa. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelun avulla haluttiin saada kokonaisvaltaisempi käsitys erilaisista kuluttajien mahdollisuuksista ja esteistä vaikuttaa vastuulliseen tuotetarjontaan. Tutkimuksen empiirisessä vaiheessa haastateltiin kymmentä eri-ikäistä kuluttajaa ja kolmea yrityksen edustajaa, jotka toimivat päivittäistavarakaupassa. Kaikki haastateltavat valittiin Uudeltamaalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui vastuullisen liiketoiminnan, vastuullisen kuluttamisen sekä tuoteryhmäjohtamisen pohjalle. Tämän tutkimuksen mukaan kuluttajien mahdollisuudet ja esteet vaikuttaa yrityksen vastuulliseen tuotetarjontaan ovat moninaisia. Kuluttajan mahdollisuuksiin vaikuttaa vastuulliseen tuotetarjontaan liittyvät kaupan tarjoamat kanavat, joista tämän tutkimuksen valossa suosituimpia ja parhaiten toimivimpia väyliä ovat myymälän henkilökunta sekä päivittäistavarakaupan nettisivut. Kuluttajien mahdollisuuksia parantaa myös se, miten hyvin kauppa tukee kuluttajan osallistumista. Tämän tutkimuksen mukaan yritykset tukevat kuluttajien osallistumista vastuulliseen tuotetarjontaan opastamalla ja neuvomalla kuluttajia siitä mikä on vastuullista muun muassa myymälässä ja informoimalla nettisivujen tai sosiaalisen median välityksellä. Kaupat myös valvovat ja ovat asettaneet tarkat vastuullisuuskriteerit omien tuotteidensa tuotannossa ja tarjonnassa, jotta kuluttaja voisi tehdä ainakin näiden tuotteiden osalta vastuullisen valinnan. Lisäksi voidaan todeta, että kaupan suuri koko voi edesauttaa sekä kuluttajan että kaupan mahdollisuuksia ottaa vastuullinen tuote valikoimiinsa. Kuluttajien esteisiin vaikuttaa kaupan vastuulliseen tuotetarjontaan vaikuttivat puolestaan myymälän koko, koska pieneen myymälään ei voi mahduttaa kaikkea kuluttajien pyytämää. Tämä nähtiin myös kaupan puolella olevan esteenä. Lisäksi kuluttajan perinteiset valintakriteerit näyttivät edelleen vaikuttavan enemmän kuin vastuullisuus myös tuotetarjontaan vaikuttamisessa, mikä on linjassa aikaisemman tutkimustulosten kanssa. Kuluttajat pitävät tuotteista, jotka ovat tuttuja, laadukkaita ja edullisia, minkä vuoksi ne toistuvat myös tarjontaan vaikuttamisessa. Kaupan puolelta kuluttajan vastuulliseen tarjontaan vaikuttamisen esteenä voi olla toivotun tuotteen heikko kysyntä. Kaupan tehtävä kuitenkin on tehdä voittoa myymillään tuotteilla.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan tekijöitä, jotka vaikuttavat pääkaupunkiseudun kuluttajien lounasravintolan valintaan. Tavoitteena on selvittää työikäisten kuluttajien kriteerit lounasravintolalle ja sen tarjoamalle ruualle, sekä löytyykö eri kuluttajaryhmien välillä eroavaisuuksia näissä kriteereissä. Lisäksi tutkimuksessa perehdytään kuluttajien suhtautumista ravintoloiden markkinointiin, siihen millaisia asioita he toivoisivat ravintoloiden korostavan markkinointiviestinnässä sekä mitkä markkinointi kanavat tavoittavat kuluttajat parhaiten. Aikaisemmat ravintolan valintaan käsittelevät tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä illallisravintolan valintaan, tämä tutkimus tutkii erityisesti lounasravintolan valintaan vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus on toteutettu laadullisen ja määrällisen tutkimuksen välimuotona, jossa menetelmänä on käytetty puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin 109:ää pääkaupunkiseudulla asuvaa työikäistä kuluttajaa, jotka käyttävät ravintoloiden palveluita. Haastateltavat olivat 17–65-vuotiaita. Tutkimuksen aineiston analyysissä käytettiin laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmiä. Analysointiin käytettiin sisältöanalyysiä, teemoittelua, erittelyä ja ryhmittelyä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kuluttajan ostopäätösprosessista ja siihen vaikuttavista tekijöistä, sekä palveluiden markkinoinnin kilpailukeinoista, joita kuvataan markkinointimix 7P:n -mallilla. Tutkimustulosten perusteella kuluttajien lounasvalintaan vaikuttaa suuresti yksilön henkilökohtaiset mieltymykset ja olemassa olevat vaihtoehdot. Pääkaupunkiseudun kuluttajilla on havaittavissa samankaltaisia mieltymyksiä ravintoloiden ja niiden tarjoaman ruuan suhteen. Lounasruoan kriteereiksi muodostui ruuan laatu, terveellisyys, kasvisvaihtoehdot, ruuan eettisyys ja kotimainen alkuperä. Lounasravintolan valintaan vaikuttaa oleellisesti saatavuus, merkittävimpänä ravintolan sopiva sijainti. Palvelun nopeus ja helppous, sekä ravintolan viihtyvyys. Tutkimuksessa kartoitettiin myös eri markkinointikanavien tavoittavuutta, kohderyhmässä, joista tavoittavimmiksi osoittautuivat sosiaalinen media ja ulkomainonta. Lisäksi ystävien ja tuttavien suosituksilla havaittiin olevan erittäin suuri vaikutus kuluttajien valintoihin. ilmenevät ruokaan littyvään elämäntyylin Tutkimuksessa on ollut osittain mukana case -ravintola, jota käytettiin tutkielmassa havainnollistajana ja esimerkkinä.

Till följd av förändringar i både detaljhandeln och i konsumentbeteende har kundrelaterad information växt konstant. Kunddata är en källa till värdefull information som traditionellt sett har utnyttjats till företagets fördel. Fördelarna som fås utav insamling av kunddata är många och företagen kan använda dessa fördelar till att försöka maximera sin vinst. Den enorma mängden kunddata som samlas in har föranlett att kunder vill veta hur den insamlade informationen i slutändan används och vill ha skäligt värde i utbyte mot det data som företagen utvinner på basen av insamlingen. Syftet med denna avhandling är att undersöka hurudan nytta kunder kan tänkas erhålla av tillgången till information i form av det kunddata S-gruppen delar med sig av i tjänsten ”Mina köp”. Forskningsmetoden som används är temaintervju och analysmetoden utgörs av en innehållsanalys. Som stöd för avhandlingens forskning presenteras kunddata och dess dimensioner. Hur kunden kan gynnas av insamling av kunddata behandlas genom att se på hur kundvärde skapas och hur kunddata kan användas på ett sätt som kunden drar fördel av. Teman som identifierades i innehållsanalysen var hälsa, ekonomi samt klimatpåverkan. Dessa tre teman speglar olika perspektiv om hurudan nytta kunden kan få av att använda tjänsten och utav informationen som erbjuds i den. Kunddata som S-gruppen delar med sig av kan ses som ett sätt att erbjuda kunder omvänd användning av kunddata. Genom att göra informationen tillgänglig för kunder såsom S-gruppen gjort, kan kunddata omvandlas till information som är användbar i kundens värdeskapandeprocess. Även om användarnas tankar och åsikter inte nödvändigtvis speglar verkliga handlingar fullt ut kan man få en helhetsbild av hurudan nyttan skulle kunna se ut.

Tutkimuksessa tarkasteltiin maatilapohjaisia lähiruokayrityksiä, niiden strategioita selvitä kilpailussa, kilpailuetuja ja niiden käyttämiä jakelukanavia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten maatilat, jotka harjoittavat lähiruokatoimintaa, menestyvät ja millaisia jakelukanavia ne käyttävät. Tutkimus oli toimeksianto Luonnonvarakeskukselta ja aineistona käytettiin valmista aineistoa, jonka Luonnonvarakeskus oli kerännyt vuonna 2016 kyselytutkimuksella. Kohderyhmänä oli alkutuotantoa pääelinkeinona harjoittavat maatilat, joiden liikevaihdon osuus liiketoiminnasta oli yli 11 %. Tutkimuksen teoriapohjana ja mallina käytettiin Porterin Viiden kilpailuvoiman mallia ja kilpailustrategioita. Lisäksi tutkimuksen teoriaosuudessa on selvitetty lähiruoka-käsitettä ja lähiruoan merkitystä elintarviketaloudessa. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvantitatiivinen tutkimusote. Aineistoa tiivistettiin ryhmittelyanalyysillä, jonka jaottelun perustana käytettiin taloudellisia mittareita kannattavuus, nettotulos ja rahoituksen saatavuus. Ryhmittelyanalyysin perusteella yritykset jaettiin menestysluokkiin ja yrityksiä tutkittiin menestysluokittain. Lähiruokayritysten kilpailustrategiana voidaan pitää differointia. Pienet lähiruokayritykset eivät pysty haastamaan keskusliikkeiden volyymeja ja resursseja mutta ne voivat menestyä tuotteella ja laadulla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että laatu on tärkein kilpailuetu lähiruokayrityksille ja isoin haaste oli keskusliikkeiden valta. Laadun lisäksi kilpailuetuja olivat puhtaus, luomu, paikallisuus, luotettavuus ja pienen organisaation tuomat edut. Uhkaaviksi tekijöiksi kilpailutilanteessa nousivat esille yrityksen taloudellinen tilanne, lainsäädäntö, yrittäjän jaksaminen ja alhainen jalostusaste. Menestyvän lähiruokayrityksen liikevaihdolla mitattuna eniten harjoitettu päätoimiala oli yleensä hedelmien, marjojen tai maustekasvien viljely ja toiseksi eniten harjoitettu päätoimiala oli muu nautakarjatalous. Kannattavimpana jakelukanavana pidettiin suoramyyntiä. Menestysluokkien välillä havaittiin eroja taloudellisissa muuttujissa, kuten tulevaisuuden nettotuloksessa ja kannattavuudessa ja jakelukanavien käytössä. Menestysluokka ja liikevaihto olivat riippuvaisia toisistaan, ison liikevaihdon yritykset kuuluivat tutkimuksen menestyneisiin yrityksiin. REKO-rengas jakelukanavana nousi tutkimuksessa esille. Osa menestyvistä yrityksistä eivät käyttäneet REKO-rengasta lainkaan jakelukanavana, eikä sitä pidetty kannattavana jakelukanavana. REKO-renkaan ongelmana pidettiin pieniä asiakasmääriä ja volyymeja ja tuotteiden samankaltaisuutta eri yrittäjillä. Lähiruoalle on olemassa tarve mutta jakeluketjussa on edelleen ongelmia. Kuluttajat ostavat tuotteita eniten kaupasta ja yrittäjillä on hankaluuksia saada tuotteita kaupan valikoimiin. Lähiruokayritysten resurssit ovat pienet verrattuna elintarvikealan isoihin toimijoihin. Kilpailutilanteessa lähiruokayritys voi menestyä laadulla.