Browsing by discipline "Östasienforskning"
Now showing items 21-40 of 110
-
(2017)Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miksi Kiinassa – erityisesti Pekingissä osana paikallista rockkulttuuria ja ei-kaupallisia musiikkipiirejä – on niin monia musiikkiyhtyeitä, jotka yhdistävät musiikissaan mongolilaisen perinnemusiikin vaikutteita rock- ja metallimusiikkiin, ja miksi nämä yhtyeet ovat menestyneet niin hyvin. Tutkimuskysymys on jaettu useisiin alakysymyksiin, joiden tarkoituksena on auttaa ymmärtämään taustalla vaikuttavia syitä. Tutkielmassa taustoitetaan ensin kiinalaisen rockkulttuurin erityispiirteitä ja perehdytään siihen, mitä oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme kiinalaisesta rockmusiikista. Tutkimuksen yhtenä alakysymyksenä on pyritty selvittämään, onko kiinalaisessa rockmusiikissa jotain erityistä elementtiä, jonka johdosta voisimme puhua siitä omana musiikkityylinään. Tutkielmassa taustoitetaan seuraavaksi Kiinan mongolivähemmistöä ja mongolien musiikkikulttuuria Kiinassa ja pohditaan, miksi mongolilainen musiikki on pitkään nauttinut Kiinassa niin suurta suosiota verrattuna moniin muihin vähemmistömusiikkikulttuureihin. Varsinaisen analyysin kohteena on kuusi musiikkiyhtyettä, joiden jäsenistä ainakin osa kuuluu Kiinan mongolivähemmistöön ja jotka toimivat pääsääntöisesti Pekingissä. Pääasiallisena tutkimusmetodina on käytetty puolistrukturoituja haastatteluja. Tutkielmaa varten tehtiin yhteensä neljätoista haastattelua noin puolentoista vuoden jakson aikana (elokuusta 2014 joulukuuhun 2015). Haastattelut toteutettiin kaikki kenttätyönä Pekingissä ja yhtä lukuunottamatta kaikki kiinan kielellä. Tutkimusaineiston pohjalta voidaan esittää, että yhtyeiden harjoittaman eri musiikkityylien yhdistämisen taustalla on tyypillisemmin ollut kokeilunhalu ja pyrkimys luoda yli rajojen menestyvää musiikkia kuin vähemmistöidentiteetin tietoinen korostaminen. Useat haastatellut muusikot kokivat kuitenkin tärkeäksi herättää tietoisuutta kotiseutunsa ympäristöongelmista ja useimmat heistä toivat esiin vahvan sisämongolialaisen identiteetin. Haastatteluissa ja yhtyeiden sanoituksissa usein esiin tullut “mongolialainen henki” on tulkittavissa ennemmin kulttuurisesti kuin tiettyyn paikkaan sidottuna, ja monet kokivat nationalismin tarpeettomana tai vanhentuneena konseptina. Yhtyeistä useampi on moniin muihin kiinalaisiin rockyhtyeisiin verrattuna poikkeuksellisen suosittu ulkomailla, ja yhtyeiden vaikutus Kiinan ei-kaupallisissa musiikkipiireissä on ollut merkittävä. Olen tutkimustuloksiin pohjaten valmis esittämään, että mongolivaikutteinen rock- ja metallimusiikki on kehittynyt Kiinassa omaksi tyylilajikseen kiinalaisen rockmusiikin alalajina. Samanaikaisesti se vaikuttaa han-kiinalaisesta musiikista poikkeavana omana kulttuurientiteettinään myös kiinalaisen rockkulttuurin rajojen ulkopuolella.
-
(2016)Kiinalainen ruokakulttuuri on maailmankuulu ja ruokailu onkin erityisen tärkeä osa kiinalaista yhteiskuntaa. Yhteisillä ruokahetkillä lujitetaan suhteita niin ystävien, sukulaisten, liikekumppaneiden, valtioiden virkamiehien kuin akateemisten yhteistyökumppaneidenkin välillä. Illalliskulttuuri on niin oleellinen osa Kiinan historiaa ja nykypäivää, että ilman sen ymmärtämistä kansainvälinen yhteistyö Kiinan kanssa on haastavaa. Tämä opinnäytetyö esittelee Kiinan nykyistä illalliskulttuuria peilaten sitä historiaan sekä vertaa kiinalaisten ja suomalaisten liike-elämän edustajien näkemyksiä onnistuneen liikeillallisen kulusta ja käytöskoodistosta. Tutkielmassa käytetään hyväksi Hofsteden teoriaa kuudesta kansallisen kulttuurin ulottuvuudesta sekä kirjallisuutta guanxin eli suhdeverkostojen roolista kiinalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielman tuloksista selviää, että nyky-kiinalaisessa illallistapahtumassa on yhä havaittavissa monia kungfutselaisiin arvoihin pohjautuvia käytöskoodeja, joista ilmeisimmät ovat tarkka istumajärjestys sekä maljan nostamisen ja juhlaruuan tarjoilun perinne. Perinne kuitenkin elää ja muuttuu jatkuvasti erityisesti globalisaation sekä Kiinan poliittisen tahtotilan vuoksi. On oletettavaa, että illallisen rooli tulee jatkossakin muokkaantumaan, mutta ei missään nimessä tule olemaan tulevaisuudessakaan merkityksetön. Lisäksi tähän opinnäytetyöhön sisältyy haastattelututkimus, jonka tutkimusmateriaali on kerätty kiinalaisilta ja suomalaisilta liike-elämän edustajilta. Tutkielmaa varten haastateltiin henkilökohtaisesti viittä kiinalaista informanttia sekä avoimen kyselylomakkeen avulla kuutta informanttia. Suomalaisia Kiinassa työskennelleitä informantteja on yhteensä 17 ja heitä haastateltiin avoimella kyselylomakkeella. Haastattelukysymykset koskevat informanttien näkemyksiä liikeillallisen käytöskoodistosta ja kuinka tilaisuutta voi hyödyntää liiketoiminnan yhteydessä. Kiinalaisten ja suomalaisten informanttien vastauksia verrataan toisiinsa, selvittäen onko näkemyksien välillä ristiriitoja, jotka mahdollisesti vaikeuttavat osapuolien välistä yhteistyötä. Analyysin perusteella kiinalaiset informantit näkevät liikeillalliseen erityisen vahvasti vaikuttavia kulttuurinelementtejä olevan guanxi, mianzi sekä keskinäinen kunnioitus. Suomalaiset informantit tiedostivat erityisen hyvin guanxin merkityksen, mutta kiinnittivät usein huomiota myös keskinäisen kunnioituksen tärkeään rooliin. Vain vähemmistö suomalaisinformanteista mainitsi mianzin, joka on siis käsitteenä suomalaisille vierain. Tulokset osoittavat, että suomalaiset liike-elämän edustajat tunnistavat liikeillalliseen kytkeytyviä kulttuurin elementtejä tarpeeksi kattavasti käyttäytyäkseen liikeillallisella ulkomaalaisille vieraille asetettujen odotusten mukaisesti.
-
(2018)Tässä tutkielmassa tarkastelen nuorten käyttämää Gifu-prefektuurin Länsi-Minon alueen murretta LINE-pikaviestisovelluksessa. Lähtökohtana on tarkastella, miten nuoret tänä päivänä käyttävät murretta. Tämän vuoksi valitsin aineistokseni pikaviestikeskusteluja, jotka kattavat yhtenäisen pitkän ajanjakson. Tutkielmani on kattava katsaus nuorten käyttämiin murteellisiin muotovariantteihin murrealueella käytävässä pikaviestikeskustelussa. Lisäksi vertailen aineistoni keskustelijoita keskenään ja pohdin murteen funktiota – käyttötarkoitusta – pikaviesteissä. Aineistoni koostuu seitsemän 20–24-vuotiaan naisen kahdenkeskisistä keskusteluista ja se on kerätty vuoden 2017 aikana. Keskusteluja on yhteensä neljä. Pisin yksittäinen keskustelu kattaa kolme vuotta. Aineistoni on laadullinen ja sisältää yhteensä 3584 viestiä ja 55267 merkkiä. Nuoret ovat kotoisin Gifu-prefektuurin Länsi-Minon alueelta, Oogakin ja Gifun kaupungeista, sekä Yooroon pikkukaupungista. Teoreettinen lähtökohtani on tietokonevälitteisen diskurssin (CMD) tutkimus. Määritän aineistoni kirjoitetuksi puhekieleksi. Tutkimusmetodina olen soveltanut tietokonevälitteisen diskurssin analyysia (CMDA) ja perinteistä deskriptiivistä murretutkimusta. Analyysissa kontrastoin aineistossa esiintyviä murteellisia muotovariantteja (erit. kopula, verbin taivutus: te iru -rakenne ja kieltomuoto, i-adjektiivin taivutus, lausumapartikkelit, konjunktiot ja sanasto) yleiskieleen, Tokion alueen yleispuhekieleen ja Länsi-Minon alueen perinteiseen murteeseen. Monista rakenteista esiintyy murteellista ja yleis(puhe)kielistä versiota. Keskustelijat käyttävät murteellisia ja yleis(puhe)kielisiä muotoja hyvin konsistentisti. Selkeitä tendenssejä on löydettävissä. Esimerkiksi verbin kieltomuoto menneessä ajassa esiintyy pääosin vain murteellisena, vaikka menemättömässä ajassa esiintyy molempia muotoja. Sama pätee kopulan menneeseen aikamuotoon ja potentiaalimuotoon. Yksittäisillä keskustelijoilla on havaittavissa myös tiettyjä syntaktisia ympäristöjä, joissa käytetään joko murteellista tai yleiskielistä varianttia. Esimerkiksi tietyt lausumapartikkelit esiintyvät vain murteellisen ya-kopulan kanssa. Seitsemästä keskustelijasta kaksi käyttää selkeästi enemmän yleiskielisiä muotoja. Loput viisi taas käyttävät enemmän murteellisia muotoja. Näiden viiden keskuudessa kopulasta valitaan mieluummin murteellinen muoto, verbiä taivutetaan murteellisesti ja keskustelussa esiintyy murteellista sanastoa, lausumapartikkeleita ja konjunktioita. Länsi-Mino sijaitsee japanin murrejatkumossa kiinnostavasti itä- ja länsimurteiden rajalla. Kenties tämä on johtanut siihen, että monista muotovarianteista esiintyy samalla keskustelijalla niin yleis(puhe)kielistä kuin murteellista varianttia. Aineistoni perusteella murteen käytölle ei voi määrittää selkeitä funktioita, vaikka yksittäisissä tapauksissa se selvästi piristää keskustelua ja lisää yhteen-kuuluvuuden tunnetta. Päädyn siihen, että nuorten LINE-pikaviestimessä käyttämä Länsi-Minon murre on nähtävä neomurteena eli hybridikielenä.
-
(2018)Oopiumisotien perintönä ulkovaltojen toimilupa-alueet olivat Shanghaita määrittävä piirre. Kaupunkiin sijoittuivat monet ulkomaiset yhtiöt, pankit ja teollisuuslaitokset. Vuoden 1911 vallankumouksen jälkeen Kiina oli hajaannuksen tilassa ja aikaa leimasivat sotaherrojen väliset alueelliset taistelut, Nationalistipuolueen perustama Kiinan tasavallan aika ja vuonna 1921 Shanghaissa perustetun kommunistisen puolueen lietsomat opiskelijamellakat ja lakkoaallot. Lisänä olivat vielä Japanin uhka ja sodan varjo. Kaiken tämän keskellä oopiumin kauppa ja salakuljetus kukoistivat. Shanghaista oli muodostunut huumekaupan keskus, jota pyöritti rikollisjärjestö Green Gang johtajansa Du Yueshengin johdolla. Tämän tutkielman tarkoituksena on etsiä vastauksia kysymykseen siitä, miten rikollisjärjestö Green Gang integroitui Shanghain valtarakenteisiin 1920 – ja 1930 -luvuilla oopiumikaupan avulla. Erityisen tarkastelun kohteena ovat sosiaalisten suhteiden, guanxi, muodostamat verkostot ja se, miten rikollisjärjestö, erityisesti Shanghain Green Gang, käytti näitä verkostoja hyväkseen toiminnassaan. Tämän tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on käsitys siitä, että oopiumikauppaan liittyvät sosiaaliset suhteet, guanxi, määrittelivät niitä verkostoja, joiden avulla rikollisjärjestö Green Gang, ja erityisesti sen johtajaa Du Yuesheng, pystyivät integroitumaan Shanghain valtarakenteisiin 1920- ja 1930 -luvuilla. Lähestymistapani aiheeseen on kahtiajakoinen. Toinen tapa on tutkiva ja toinen määrittelevä. Ensimmäinen nojaa useiden lähteiden laadulliseen tekstianalyysiin ja jälkimmäinen määrittelee eri ryhmien välisiä sosiaalisia suhteita, guanxi. Aineistoa olen etsinyt esim. Helka-kirjastojen tietokannoista (esim. kokoelma- ja artikkelitietokannat), internet -arkistoista (esim. Virtual Shanghai), eri yliopistojen ja instituutioiden internet tietokannoista (koti- ja ulkomaisista) jne. Tutkielman lähdeaineiston laadullinen tekstianalyysi osoittaa, että rikollisjärjestö Green Gangin johtajat, erityisesti Du Yuesheng pyrki läpi 1920 – ja 1930 -lukujen muodostamaan henkilökohtaisia sosiaalisia suhteita, guanxi, pitäen silmällä nimenomaan niitä tekijöitä, jotka edesauttoivat rikollisjärjestö Green Gangiä säilyttämään asemansa oopiumimonopolin (salakuljetus, varastointi ja myynti) haltijana. Rikollisjärjestö Green Gang integroitu perustamiensa klubien, yritysten, pankkien, lahjusten ja suojelutoimintojen kautta hankittujen suhteiden avulla Shanghain valtarakenteisiin. Se osallistui hyväntekeväisyys- ja avustusyhdistysten ja -järjestöjen toimintaan, mikä lisäsi sen yhteiskunnallisia kasvoja. Ilman kaikkia näitä henkilökohtaisten sosiaalisten suhteiden, guanxi, muodostamia verkostoja, rikollisjärjestön olisi ollut mahdotonta integroitua 1920 – ja 1930 -lukujen Shanghain valtarakenteisiin.
-
(2019)Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Kiinaa ja sen rooleja Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvostossa, erityisesti Pohjois-Koreaan liittyen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii kansainvälisen politiikan rooliteoria. Rooliteoriassa valtioilla nähdään olevan erilaisia rooleja, jotka vaikuttavat valtioiden toimintaan kansainvälisessä järjestelmässä. Rooliteoria analysoi sitä, miten poliittiset päätöksentekijät näkevät edustamansa valtion aseman, velvollisuudet ja normit suhteessa muihin kansainvälisen järjestelmän toimijoihin. Nämä kansalliset roolikäsitykset määrittelevät valtion ulkopoliittista toimintaa. Valtion kansallinen roolikäsitys muotoutuu sen omien normien ja odotusten sekä muiden toimijoiden odotusten vuorovaikutuksessa. Tämä tutkielma tarkastelee sitä, miten rooliteoriaa voidaan käyttää Kiinan ulkopoliittisen identiteetin analysoimiseksi, sekä sitä, millaisia rooleja Kiina näkee itsellään YK:n turvallisuusneuvostossa Pohjois-Koreaan liittyen ja miten Kiina rakentaa näitä rooleja puheissa ja lausunnoissa. Tässä tutkimuksessa Kiinan rooleja tarkastellaan analysoimalla Kiinan edustajien puheita YK:n turvallisuusneuvostossa liittyen Pohjois-Korean ydinaseohjelmaan sekä ihmisoikeustilanteeseen. Ajallisesti tutkimus on rajattu vuosien 2012–2017 välille, kattaen Kiinan presidentti Xi Jinpingin ensimmäisen kauden maan johdossa. Aineiston analyysi toteutetaan laadullisena sisällönanalyysinä, yhdistäen teoria- ja aineistolähtöistä analyysiä. Aineiston analyysi osoittaa Kiinalla olevan YK:n turvallisuusneuvostossa kolme selvästi erottuvaa roolia Pohjois-Koreaan liittyen. Nämä roolit ovat multilateralismin puolustaja, pasifisti ja uhri. Kiina rakentaa näitä rooleja monin eri tavoin. Kiina korostaa rooliaan multilateralismin puolustajana alleviivaamalla monenkeskisten neuvotteluiden tärkeyttä ratkaisukeinona Pohjois-Korean ydinaseohjelman luomaan uhkaan. Kiina painottaa myös yhteistyötä ja pitää tärkeänä, että kaikkien osapuolten turvallisuus ja etu otetaan huomioon. Kiina rakentaa multilateralismin puolustajan roolia myös painottamalla YK:n periaatteiden ja auktoriteetin merkitystä. Pasifistin roolia Kiina rakentaa vaatimalla aktiivisesti rauhaa Korean niemimaalle sekä kritisoimalla eri osapuolten toimia, joiden se näkee kasvattavan jännitteitä alueella. Kiina myös vaatii loppua kovalle retoriikalle sekä pyrkii muistuttamaan uhkista, joita tilanteen kiristyminen tuo mukanaan. Kiinan kolmas, uhrin rooli rakentuu vastauksena muiden toimijoiden odotuksiin Kiinan toimintaa kohtaan. Kiina rakentaa uhrin roolia korostamalla muiden välttelevän vastuuta ja odottavan Kiinan yksin ratkaisevan Pohjois-Korean luoman haasteen. Se kokee, että muiden odotukset ovat suhteettomia verrattuna maan kykyihin. Kiina rakentaa uhrin roolia myös nostamalla esiin, kuinka paljon se on jo tehnyt Korean niemimaan suhteen. Kiinan kolme roolia linkittyvät laajemmin sen aseman muutokseen kansainvälisessä järjestelmässä ja tämän muutoksen seurauksiin, sekä Kiinan pyrkimykseen osoittaa maan olevan vastuullinen toimija. Samalla roolit heijastelevat Kiinan perinteisiä ulkopolitiikan periaatteita ja tukevat maan tavoitteita Korean niemimaan suhteen.
-
(2020)Overwork has been a major part of Japanese work culture ever since the second world war. Currently the diminishing working population and growing economic pressure have led to a situation where workers are required to commit their days and lives to work for companies to bloom. If overwork is temporary and controlled, it may be justified. However, there are cases in Japan where excessive overwork has become a norm inside the company. This may cause not only serious health problems and reduced working capacity but even death. This master’s thesis examines how two cases of overwork suicides (karōjisatsu) were dealt in two Japanese newspapers, Asahi Shimbun and Yomiuri Shimbun. The newspaper articles were based on two court decisions in which employees of Dentsu Inc. (Dentsu) killed themselves due to over work. In 1991 Ichiro Oshima hanged himself at his home, and in 2015 Matsuri Takahashi killed herself by jumping out of dormitory window. There were several similarities between the cases: both employees were only 24-year-old and they had been working for Dentsu only for approximately a year. Both of them had worked hundreds of hours over time. In Oshima’s case, the Supreme Court of Japan found in 2000 that he had died due to mental problems which were caused by the excessive overwork. The court deemed Dentsu to be responsible for his death as the company knew about his situation but chose not to do anything about it. In Takahashi’s case the Summary Court of Tokyo found that her death was caused by unreasonable overwork and found that this was caused by Dentsu’s actions. This paper starts with an introduction to the phenomenon, terminology, and presents some features of Japanese work culture. The next section explains the methodology of the research, which is qualitative analysis of the documents with features from case study. This is followed by presenting the gathered materials. The materials consist of 16 Japanese articles which were published on the date or the following day of the court decisions. In the analysis the goal is to find out what themes the newspapers reported from the cases, were they critical towards it, and whether they had any original comments or arguments regarding how these kinds of incidents could be prevented. Interest is also in whether the values of Japanese citizens can be read from the articles. Based on the analysis of the articles there were not many suggestions regarding what kind of changes could be made to the existing situation. The articles were mainly descriptive although some of them did have critical aspects about society’s role in the issue. Asahi Shimbun had more empathy on the victim’s side while Yomiuri Shimbun was more neutral. The articles brought up some problematic themes such as that working time is not controlled by the management, but it is left to the employees themselves. There were also statements from the bereaved parents of the victims and also some comments from experts and other Dentsu’s employees. Overall, based on these articles it is not possible to draw a clear picture regarding how the ordinary citizens in Japan feel about this issue. There is a need for further research because karōjisatsu is a serious problem which needs to be solved. At the moment there is plenty of research from medical and psychological perspective but not much research from the sociological, cultural and legal perspective. Comparative study between different countries could be fruitful.
-
(2019)Vuonna 2013 Japanissa luotiin maskottihahmo, jonka tehtävänä on levittää tietoa Japanin ja Venäjän saarikiistasta ja saada nuoria japanilaisia mukaan aluevaatimustoimintaan. Yhtenä alustanaan maskotti käyttää Twitteriä, jossa keskusteluun voi osallistua kommentoimalla. Maskotti sai suuren suosion julkaisemalla nationalistisia ja provokatiivisia tviittejä, joissa vaadittiin saaria takaisin ja syytettiin Venäjää laittomasta miehityksestä. Maskotti kuitenkin muutti sävyään vuoden 2017 kuluessa, mikä suututti sen Twitter-seuraajat ja he alkoivat sättiä maskottia. Tässä tutkielmassa tarkastelen kielteisen suhtautumisen ilmaisukeinoja. Tutkimusaineistoni koostuu edellä mainitun maskotin vuodenvaihteessa 2018–2019 julkaisemien tviittien yhteensä 400 kommentista. Hyödynnän analyysissäni diskurssianalyyttisiä työkaluja (Jokinen, Juhila & Suoninen 2016; Gee 2011, 2014; Maynard 2004, 2005). Analyysi paljasti, että kommentoijat käyttävät monipuolisia ilmaisukeinoja kielteisen suhtautumisen osoittamiseen. Leksikaalisista valinnoista keskeisenä havaintona on, että valitut sanat usein itsessään sisältävät kielteisen merkityksen. Analyysi paljasti myös, että kommentit sisältävät useita pragmaattisia funktioita kuten herjausta, käskyjä, ironiaa ja sodanlietsontaa. Maskotin lisäksi kommentoijat osoittavat kielteistä suhtautumistaan esimerkiksi Japanin ja Venäjän valtioita kohtaan. Tutkimus oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa keskitytiin saarikiistaa mainostavan maskotin tviittien sävynvaihdon seurauksena syntyneeseen kommentoijien kielteisen suhtautumisen ilmaisun aaltoon. Diskurssianalyysi teoriana ja metodina soveltui tutkimukseen, koska sen käyttö mahdollisti tutkijan kiinnittämään huomiota aineiston tarkastelun ohessa myös laajempaan kontekstiin eli koko aluekiistan ympärillä vellovaan keskusteluunkin. Tutkimusaiheeni eli ”epäihmisolennon” tai robotin kaltaisen maskottihahmon kirjoituksiin reagointi lienee jatkossakin relevantti, sillä tekoälyn ja robotiikan kehittyessä palveluita luultavasti on saatavilla kasvavissa määrin automatisoidusti. Tällöin tutkimukseenkin syntynee uusia lähestymistapoja.
-
(2017)Turismi ei ole Kiinassa kehittynyt vielä täyteen potentiaalinsa. Vain noin viidellä prosentilla kiinalaisista on passi, mutta jo nyt kiinalaiset käyttävät eniten rahaa turismiin maailmassa. Viimeisen vuosikymmenen aikana myös kiinalaisten turistien määrä Suomessa on kasvanut merkittävästi. Viime aikoina suomalaiset yritykset ovat huomanneet, että Suomessa on tarvetta kiinalaisen kulttuurin ja kiinan kielen osaajille. Suomalainen lehdistö on kiinnittänyt paljon huomiota tilastoihin, joissa kerrotaan kiinalaisten Suomessa viettämistä öistä. Sen sijaan kiinalaisten asiakastyytyväisyyteen hotelleissa ei ole vielä kiinnitetty merkittävästi huomiota. Tästä johtuen tämä tutkimus käsittelee kiinalaisten asiakastyytyväisyyttä suomalaisissa hotelleissa. Tässä tutkimuksessa keskitytään siihen, onko suomalaisissa hotelleissa tarvetta palveluiden parantamiselle kiinalaisten asiakkaiden houkuttelemiseksi ja palvelemiseksi sekä sitä, että jos tarvetta on, millaisia parannuksia hotellien tulisi tehdä palveluilleen. Tämän työn teoreettinen tausta nojaa turismin markkinoinnin teoriaan. Teoria osoittaa, kuinka asiakkaan erikoistarpeiden huomiointi ja asiakastyytyväisyys vaikuttavat asiakkaan uskollisuuteen, asiakkaan todennäköisyyteen suositella palvelua ja asiakassuhteen säilyttämiseen. Tässä tutkielmassa tietoa on kerätty eri lähteistä. Lähteinä on käytetty aikaisempaa tutkimusta sekä suomalaisissa uutisissa julkaistuja artikkeleita. Lisäksi työtä varten on haastateltu viittä kiinalaisten turistien opasta. Tämän vuoksi tutkimus on niin empiirinen kuin teoreettinen, koska työhön on käytetty niin tutkimusta kuin haastatteluita, joissa yksilöt pääsevät ääneen. Tämä työ on kvalitatiivinen etenkin johtuen kiinalaisten oppaiden haastatteluista. Työssä huomattiin, että suomalaisissa hotelleissa on asioita, joita voisi kehittää kiinalaisten turistien asiakastyytyväisyyden parantamiseksi. Kehityskohteet vaihtelivat pienistä, helposti toteutettavista asioista suuriin, merkittävämpiä investointeja vaativiin muutoksiin. Useimmiten toivottuja muutoksia oli kuuman veden tarjoaminen hotelleissa sekä aamupalan muuttaminen enemmän kiinalaista makua vastaavaksi. Lisäksi kirjallisissa lähteissä mainittiin usein asiakkaiden toive saada palvelua sekä informaatiota kohteesta kiinaksi. Tämän tutkimuksen tulokset ovat varsin samanlaisia ulkomailla tehtyjen tutkimusten kanssa. Haasteet ja ratkaisut kiinalaisten ymmärtämisessä ympäri länsimaita näyttävät olevan varsin samanlaisia.
-
(2016)Tutkielmassani käsittelen kitsune- ja tanuki-hahmoja japanilaisissa Edo-kauden (1603-1867) hyakumonogatari-kauhutarinakokoelmissa. Kitsune ja tanuki ovat japanilaisessa kansantarustossa esiintyviä yliluonnollisia voimia omaavia kettu- ja supikoirahahmoja. Yksi niiden tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky muuttaa muotoa ja tämä muodostaa usein tarinoiden ytimen. Tutkielman keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat millaisia hahmoja kitsune ja tanuki ovat ja millaisia piirteitä niihin liitetään. Olen ottanut myös selvää hahmojen suhteesta ihmisiin. Lisäksi olen pohtinut tarinoiden suosiota narratiivisuuden (mm. Prince 1982, Fludernik 1996) käsitteen avulla. Narratiivisuudella viitataan ominaisuuksiin, jotka tekevät tarinasta ns. ”hyvän tarinan”. Tutkielman aineistona on käytetty Edo-kaudella julkaistuja hyakumonogatari-kokoelmia Shokoku hyakumonogatari (1677), Taihei hyakumonogatari (1732), Kokon hyakumonogatari hyōban (1751), Shinsetsu hyakumonogatari (1767) sekä Kindai hyakumonogatari (1770). Teoksista poimin tarinat, joissa esiintyi kitsune- ja tanuki-hahmoja. Aineiston analyysissa olen käyttänyt apunani sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin kautta olen etsinyt tarinoissa toistuvia motiiveja ja pohtinut niiden merkityksiä. Lähestymistapani on ollut aineistolähtöinen ja olen pyrkinyt analysoimaan aineiston tarinoita niiden kulttuurisessa kontekstissaan. Tarinoissa hahmoihin liitetään sekä positiivisia että negatiivisia mielikuvia. Kitsune on samalla Inari-jumalan pyhä lähettiläs ja toisaalta myös ihmisiä huijaava ja nöyryyttävä trickster-hahmo. Tanuki on samalla vaarallinen, ihmisiä syövä olento ja kaupankäynnille onnea tuova hahmo. Uskon, että kitsunen ja tanukin monimuotoisuus ja niihin liittyvät tarinat ovat säilyttäneet hahmot mielenkiintoisena. Tarinoiden narratiivisuus ja se, että ne ovat käsitelleet aikalasten mielestä kiehtovia ja päätä vaivaavia aiheita joko pelottavalla tai hauskalla tavalla, on myös vaikuttanut siihen, että kitsunea ja tanukia käytetään yhä nykyään japanilaisessa popkulttuurissa.
-
(2020)In this work I examine how imōto-moe, a recent trend in Japanese animation and manga in which incestual connotations and relationships between brothers and sisters is shown, contributes to the sexualization of girls in the Japanese society. This is done by analysing four different series from 2010s, in which incest is a major theme. The analysis is done using visual analysis.The study concludes that although the series can show sexualization of drawn underage girls, reading the works as if they would posit either real or fictional little sisters as sexual targets. Instead, the analysis suggests that following the narrative, the works should be read as fictional underage girls expressing a pure feelings and sexuality, unspoiled by adult corruption.To understand moe, it is necessary to understand the history of Japanese animation. Much of the genres, themes and styles in manga and anime are due to Tezuka Osamu, the “god of manga” and “god of animation”. From the 1950s, Tezuka was influenced by Disney and other western animators at the time. His stories and themes had intellectual and philosophical depth that the western counterparts did not have. The works also touched themes that the western animation steered away from, including sexuality, which was not compartmentalized in a similar fashion in Japan as it was in the Western world. His works not only created new genres by themselves, but the constant combination by future generations created thethematic complexity that can be seen in manga and anime today.Tezuka also had a role in underage girl sexualization: his girl characters were an inspiration for the sexuality of little girls, both real and fictional, in the 70s. The western works of Vladimir Nabokov’s Lolita and Lewis Carroll’s Alice’s Adventures in Wonderland drew attention to the cuteness of little girls. In combination, sexualized versions of Tezuka’s characters were drawn, at first as a parody. In the 80s there was a boom of drawn girls in sexually compromised situations, or loliconart. Duringthe 80s, the focus shifted away from connotations to real girl imagery and drawn rape imagery towards less violent forms.In 1989, a dubious connection was drawn between otaku, fans of popular culture, including loliconimagery, and a serial killer of small children. The moral panic that followed slowed the spread of loliconin the 90s.Meanwhilein the 90s, an idea of moebegan to form: if fictional little girls are not corrupted by adult sexuality, the girls cause feelings of affection in the viewer. The viewers are affected by moe via isolated, but recognizable tropes, such as cat ears and tail, a speech habit, or twin tails. A part of this research is to examine how well imōto-fits under the loliconcriteria, and undermoe: the characters are sexualized: they are showing having sexual thoughts and expressing sexual activity. After the examination, I conclude that, at least in the works examined, imōto-moe fits under the latter category: the male partners are passive and follow the girl’s lead, the ages are very close, and many of the series emphasize the virtual aspect: to enjoy little sisters, they have to be two-dimensional, outside the laws of reality.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan ympäristödiskursseja maatalouspoliittisessa massakampanjassa, joka toteutettiin Mao Zedongin aikaisessa Kiinassa 1960- ja 1970-luvuilla. Kyseisen kampanjan tarkoituksena oli saada koko Kiina ottamaan mallia Dazhai-nimisestä kylästä, jonka Kiinan kommunistinen puolue katsoi edustavan esimerkillistä maanviljelyskulttuuria kaikilla mittareilla mitattuna. Ympäristödiskurssien lisäksi tässä tutkielmassa haetaan vastausta siihen, miten ihmisen ja luonnon välinen suhde esitettiin Dazhai-kampanjan yhteydessä. Näin tarkoituksena on tuottaa lisäymmärrystä Kiinan ympäristötuhoihin Maon hallinnon aikana. Tämän tutkimuksen tarkastelun kohteena olevat asiat sijoittuvat Kiinan kulttuurivallankumouksen aikakauteen. Tutkielman teoreettinen ja metodinen puoli nojautuu kriittiseen diskurssianalyysiin. Analyysin teossa on lisäksi käytetty apukeinona Norman Fairclough’n kolmijakoista analyysimallia. Aineisto koostuu yhteensä 21:sta lehtiartikkelista, jotka on julkaistu vuosien 1965 ja 1976 välillä lehdessä nimeltä China Pictorial. Tutkimusaineisto on kokonaisuudessaan kiinankielinen. Aineiston perusteella on havaittavissa neljä erilaista ympäristöön liittyvää diskurssia, joiden kautta Dazhai-kampanjasta kirjoitetaan. Diskurssit on nimetty ”luonto vallankumouksen jatkumona”–, ”luonnon muuttaminen kamppailun kautta”–, ”luonto välinearvona”– ja ”luonto sotilaallisena kohteena”–diskursseiksi. Näistä diskursseista ensimmäisessä näkyy ajatus siitä, että muiden yhteiskunnan osa-alueiden lisäksi myös luonto tulee mullistaa ja saattaa Kiinan kommunistisen puolueen hallintaan. Toisessa diskurssissa luonto nähdään asiana, jota on mahdollista muuttaa äärimmäisyyteen asti tahdonvoiman ja fyysisen kamppailun tuloksena. Kolmas diskurssi näkee luonnon sen tuoman hyödyn näkökulmasta, sekä heikentää perinteisiä kiinalaisia luontokäsityksiä. Neljännessä diskurssissa luonto on kohde, joka on voitettava, jota kohden pitää hyökätä ja jota vastaan pitää aloittaa sota. Näiden neljän diskurssin kautta havaittava ihmisen ja luonnon välinen suhde on vahvasti antroposentrinen sekä tiukasti poliittiseen ideologiaan kietoutuva.
-
(2018)The thesis is intended to be like a snapshot on a particular aspect of China, India and Iran that has not yet received much scholarly attention: the perceptions of their Generation Y, or “Millennials”, populations. It aims to describe what Generation Y is like in China, India, and Iran, what they think and how they describe their own countries, why they developed in this way, and how that is connected to their home country’s historical, religious, and political context. The work aims to avoid the common research mistake of being Western-centric, and instead, points out Millennials’ reciprocal similarities and differences in each country. You will find three sections. The first section is a general introduction about Millennials in the three countries, a review of the existing literature on the topic. The second section is about how the government has been using religion in order to strengthen nationalism a unite these countries. I will be analysing the development of Asian values in China, Hindu nationalism in India and political Islam in Iran, and I will review these countries’ history to explain how the three movements developed like they did. Finally, I will show the output of my interviews in the last section. I have been interviewing around sixty young people divided by country and social attributes and I let them speak about their home countries. The section will point out the main themes that came up during the interviews and we will see how they are connected to the concepts we discussed before.
-
(2020)Tutkielmassa vertaillaan japanilaisia ja suomalaisia eläinsananlaskuja. Tarkoituksena on selvittää, mitkä ovat japanilaisen ja suomalaisen aineiston perusteella yleisimmät eläimet molempien kielten sananlaskuissa, ja millaisia ominaisuuksia ja merkityksiä eläimiin liitetään. Suomenkieliset sananlaskut on poimittu Kansainvälinen Matti Kuusi sananlaskutypologia ja -tietokanta -sivustolta, ja japanilaiset sananlaskut on kerätty sananlaskusivustolta Kotowaza jiten online (ことわざ辞典オンライン). Molemmat aineistot ovat saatavilla internetissä ja niissä voi etsiä sananlaskuja hakusanojen perusteella. Teoriaosuudessa esitellään sananlaskujen historiaa, keskeisten termien määritelmiä, aikaisempaa tutkimusta sekä sananlaskujen käyttöä. Useat sananlaskut ovat syntyneet maatalousyhteiskunnan pohjalta, joten niiden alkuperäinen merkitys voi olla nykyihmisille vaikea ymmärtää. Siitä huolimatta niitä käytetään edelleen nykypäivänä esimerkiksi tehokeinona viestinnässä. Niiden sisältämien metaforisten merkitysten avulla voidaan asioita sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi. Analyysissä tutkitaan aluksi kvantitatiivisesti eläinten määrää sananlaskuissa. Aineistoista on kerätty kymmenen yleisintä eläintä. Tämän perusteella selviää, että suomalaisessa aineistossa yleisin eläin on koira ja toiseksi yleisin hevonen. Japanilaisessa aineistossa järjestys menee päinvastoin. Koska eri eläimiä esiintyy sananlaskuissa paljon, tutkielmassa keskitytään koira- ja hevossananlaskujen tarkasteluun kvalitatiivisesti. Japanilaisia ja suomalaisia koiraan ja hevoseen viittaavia sananlaskuja on vertailtu keskenään sen mukaan, millaisia metaforisia merkityksiä ja ominaisuuksia niistä löytyy. Analyysissä selviää, että japanilaisessa aineistossa yleisimpiä koiraan liittyviä aiheita ovat arvottomuus, turhuus ja uskollisuus. Lisäksi petos, ymmärtämättömyys ja rehvastelu esiintyvät niissä usein. Hevoseen liitetään turha toiminta, vanhuuden tuoma viisaus, kasvatus ja inhimillisyys. Suomalaisessa aineistossa koirasananlaskujen yleisimmät aihepiirit ovat hierarkia, petos ja petturuus, uskollisuus ja rehvastelu. Hevossananlaskujen yleisimpinä teemoina näkyvät taas taloudellinen hierarkia, avioliitto ja kasvatus. Tutkimuksesta selviää, että kulttuurilla on suuri vaikutus sananlaskuissa esiintyvien eläinten kautta heijastuviin ominaisuuksiin ja metaforisiin merkityksiin. Eri kielessä sama merkitys voidaan tuoda esiin myös eri eläimen avulla. Vaikka kulttuurierot näkyvät sananlaskuissa, löytyy myös lähes merkitykseltään identtisiä sananlaskuja kielten välillä. Tämä selittyy ihmismielen samankaltaisuudella kulttuurista riippumatta. Myös muista kielistä tulleet lainat voivat selittää sananlaskujen samankaltaisuuksia. Mielenkiintoinen jatkotutkimus eläinsananlaskuihin liittyen olisi vertailla niitä useamman kielen välillä, jolloin sananlaskujen yleismaailmallisia piirteitä ja kulttuurisia eroja voisi tarkastella laajemmassa mittakaavassa.
-
"Isn't Japan Wonderful!" : Constructing Japaneseness in the Variety Television Series Wafu Sohonke (2016)Tämän tutkielman tavoite on selvittää, millainen Japani-kuva rakennetaan japanilaisessa televisiosarjassa Wafū Sōhonke, ja miten sarjassa rakentuva kuva vertautuu akateemiseen näkemykseen japanilaisesta identiteetistä. Työn aineistona on yhteensä kuusi kappaletta Wafū Sōhonke -televisiosarjan jaksoja, ja aineisto on vuosilta 2010 – 2016. Yhden jakson pituus on 45 tai 90 minuuttia, ja jaksot ovat japaniksi. Wafū Sōhonke on TV Osaka -kanavan viihteellinen keskusteluohjelma, ja on ollut tuotannossa vuodesta 2008 lähtien. Sarjan nimi on vapaasti käännettynä ”japanilaisuuden alkuperä”, ja sarjan virallisen kuvauksen mukaan ohjelman perimmäinen tarkoitus on esitellä japanilaista kulttuuria, sitä tukevia henkilöitä, ja vakuuttaa katsojat uudestaan Japanin suurenmoisuudesta. Sarjan iskulause on ”Eikö Japani olekin mahtava!”. Jotta japanilaisuuden rakentumista sarjan puitteissa voidaan tutkia, käytetään työn teoreettisena pohjana kansallisidentiteettiin, japanilaiseen identiteettiin ja nationalismiin liittyvää kirjallisuutta. Nationalismin osalta olennaisimpaan osaan nousee kulttuurinationalistinen nihonjinron -lajityyppi, joka korostaa japanilaisen identiteetin uniikkiutta, japanilaisten erilaisuutta ja rodullista paremmuutta. Näiden lisäksi teoreettiseen taustaan kuuluu myös representaatioihin ja mediaan liittyviä tutkimuksia. Tutkimusmenetelmänä on sarjan jakson tarkastelu ja sisällönerittely. Sarjassa oleva japanilaisuus määrittyy kuuden eri näkökulman kautta; perinteiden tärkeys, ruokakulttuuri, työnteko ja artesaanit, Japania ylistävät fraasit, ulkomaalaisten näkökulma, sekä sarjassa esiintyvien henkilöiden ikä ja sukupuoli. Näiden perusteella japanilaisuus määrittyy työorientoituneeksi ja perinteitä suojelevaksi identiteetiksi, jossa esteettisyys, ainutlaatuisuus, työn laatu ja ikääntyneen miehen arvovalta työmaailmassa ovat keskeisessä osassa. Toisin kuin akateemisessa näkemyksessä, ei Wafū Sōhonken japanilaisuuden määritelmässä mainita moderneja keksintöjä, kykyä soveltaa ulkomaisia keksintöjä tai Japanin taloudellista mahtia. Sarjassa mainitaan usein, että artesaanien tehtävänä on suojella japanilaista kulttuuria, ja oikean japanilaisuuden uskotaan olevan katoamassa, ja yksi syy japanilaisen kulttuurin erinomaisuuden painottamiseen on se, että sen katsotaan olevan uhan alla. Japanilaisuutta uhkaa sekä länsimaistuminen että liika modernisoituminen. Toinen syy Japanin erinomaisuuden korostamiselle on kansallisen itsetunnon kohottaminen taloudellisesti vaikeina aikoina. Wafū Sōhonke pyrkii todistamaan katsojilleen, että japanilaisilla on yhä paljon tarjottavaa maailmalle, ja että japanilaisilla on syytä olla ylpeitä kulttuuristaan. Mahdollisia jatkotutkimusaiheita ovat kansallisidentiteetin syvempi tarkastelu japanilaisessa populaarikulttuurissa, ”perinteen” määrittely sekä kansallisten stereotypioiden ja representaatioiden tarkastelu japanilaisessa televisiossa.
-
(2020)Regional mascots in Japan are utilized in several different ways from place branding, tourism marketing and business to administrative soft power functions. With the Japanese tourism industry relying heavily on domestic travel, regional mascots are parts of campaigns designed to market rural travel locations to domestic audiences. Predating the use of mascots, these campaigns have long marketed rural destinations as imagined homeplaces utilizing the culturally bound nostalgic imagery of hometown, furusato. The concept of homeplace is intimately connected to the locally observable phenomenon of indulgent interdependence in Japan, amae. This study aims to find nostalgic triggers identifiable in the framework of furusato and amae in regional mascots and their campaigns through qualitative representational analysis. Nostalgia is conceptualized as an emotional response containing a mixture of positive and negative feelings for things no longer available. In addition to personal nostalgia, nostalgia can be experienced towards a collectively shared cultural past or a historical time, in which case the nostalgic experience is simulated. In advertising texts, nostalgic triggers provide a means for greater consumer involvement. In the Japanese cultural context, nostalgic experience is often connected to the sense of homelessness and yearning for homeplace. While personal nostalgia for furusato is possible, the majority of nostalgic experience can be categorized as collective or historical. Things like local specialty products, events and activities may serve as nostalgic triggers. Amae ties in with furusato through the collective nature of village life and interdependence, whereas cute culture connects with amae through feelings of comfort and indulgence. Character culture enables affective consumption and escape into simulated worlds. The representation analysis utilized follows the constructionist approach to representation and meaning making, where reality is constituted from meaning making processes. This approach allows the search of denotative and connotative connections between mascot campaign content and furusato imagery. The analysis focuses on four regional mascots and their campaigns. The material introduced includes design, promotional activities, products and content produced for the characters. Content analysed is multimodal including audiovisual material, websites, blogs and social media channels. The representations in the campaigns are found to constitute locations as imagined homeplaces and communities. Similarly, the analysis discovered possibilities for nostalgia through experiences of amae. Nostalgic triggers identified through the analysis evoke either personal, collective or historical nostalgia. Notions of tradition, home, childhood, nature, festival culture, cuisine and local specialties are identified as powerful nostalgic triggers in the Japanese cultural context. As the outcome of nostalgic feeling cannot be guaranteed, further study is recommended for the confirmation of the occurrence of nostalgic reactions to these triggers from a larger sample of material.
-
(2020)This thesis deals with the visual preferences of Japanese Instagram users. Concentrating on the question of whether they prefer photographs with people in them over other types of photo-graphs and what are their reasons for preferring specific photographs. Material used in this study is collected with an online survey and analysed quantitatively and qualitatively with the theories and concepts of cultural studies and semantics in visual communication. Previous studies have shown that people are drawn to human faces, but as photographs with partly covered faces are also common on social media the study focuses on photographs of people where the faces are not fully visible. The survey was conducted online in Japanese language and aimed for Japanese Instagram users. 60 participants answered the survey from which 50 were eligible for the survey. The aim of the survey was to get the participants report their preferred photographs of sets of photo-graphs presented to them, and explain their choices. Gender, age and types of accounts fol-lowed in Instagram are also taken into account in analysis. The participants are mostly of ages 20–29 which makes the data highly the results for the case of these ages. The results show that no clear preference of photographs with people over other kind of photo-graphs is noticed based on the data, but the people as content in a photograph are an important factor for the preference amongst Japanese Instagram users. Other important factors that seem to affect the preference of the Japanese users were colours of the photograph, nature without any indications of people, a clear message of the photograph and highly polished visual appearance in case of food photography.
-
(2017)”Japanilaisuuden” ainutlaatuista ydintä on pyritty sanoittamaan vuosikymmenien saatossa jopa tuhansien, teosten ja artikkeleiden verran niin japanin kuin englannin kielellä. Kollektiivisesti kirjoituksiin viitataan japanin kielen sanalla nihonjinron – ”teoriat japanilaisista”. Kirjoitukset ovat nostattaneet paljon kritiikkiä. Tämän tutkielman tarkoituksena ei ole lisätä uutta nihonjinronin kriittistä katsausta jo olemassa olevien joukkoon, vaan suunnata mielenkiinto nihonjinronin ja sen väittämille altistuneiden japanilaisten väliseen suhteeseen. Tähän liittyen olemassa olevaa tutkimusta on melko vähän verrattuna nihonjinronin kriittisten tarkasteluiden määrään. Tutkielman perustana on Japanissa kahdessa korkeakoulussa kerätty ja yhteensä 48 vastausta käsittävä kyselytutkimusaineisto. Kyselylomake sisälsi viisi suoraa väittämää nihonjinron-teoksesta ja tiivistelmät kahden teoksen keskeisistä väitteistä. Korkeakoulututkintoa suorittavat nuoret ovat mielenkiinnon kohteena muun muassa siksi, että aikaisemmassa tutkimuksessa nihonjinronin havaittiin olevan suosituin vanhempien henkilöiden keskuudessa ja tulevaisuudessa korkeakouluttautumisen arveltiin vähentävän kirjoitusten suosiota. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on selvittää, miten japanilaiset nuoret korkeakouluopiskelijat suhtautuvat nihonjinroniin: ovatko he samaa mieltä kirjoitusten väittämien kanssa vai torjuvatko he ne? Lisäksi tarkastelun aiheena on väittämien kuin myös yksittäisten kirjoittajien ja teosten tunnettuus vastaajien keskuudessa sekä se, ovatko he teoksia itse lukeneet. Kolmannen tutkimuskysymyksen lähtökohtana on avoimissa vastauksissa heijastuvat tavat ymmärtää kulttuuri. Stereotypioita rakentavan ja ylläpitävän nihonjinronin voi nähdä perustuvan klassiseen kulttuurikäsitykseen, mikä ymmärtää kulttuurin objektiivisesti sanoitettavissa olevana. Vastakkainen kulttuurikäsitys painottaa erilaisten kulttuurillisten todellisuuksien olemassaoloa, jolloin yhden kansallisen kulttuurin sanallinen naulitseminen on mahdotonta. Suurilta osin nihonjinronille kohdistetun kritiikin voi nähdä punoutuvan osaksi tätä lähestymistapaa. Mielenkiintona on, kuinka vastaajien suhtautumistavoissa nihonjinroniin on nähtävillä nämä erilaiset kulttuurikäsitykset. Oletuksena on, että myötämielisyys väittämiä kohtaan näyttäytyy avoimissa vastauksissa klassisen lähestymistavan elementteinä, kun taas väittämät torjuva vastaaja tuo esille vastakkaisen lähestymistavan argumentteja. Kyselyyn vastanneiden keskuudesta nousee vahva myötämielisyys nihonjinron-väittämiä kohtaan: viiden väittämän kohdalla yli puolet vastaajista on joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämien kanssa. Yli puolet vastaajista kertoo kuulleensa viiden väittämän kaltaisia väittämiä aikaisemminkin. Noin 30 % kertoo lukeneensa itse teoksia. Tekijöiden ja teosten tunnettavuuteen liittyvissä vastauksissa on epäselvyyksiä ja siten epäluotettavuutta. Myötämielisyys väittämiä kohtaan näyttäytyy avoimissa vastauksissa klassisen kulttuurikäsityksen elementteinä, vaikkakin etenkin sen epäsuoraa kyseenalaistamista on huomattavissa. Tutkimuksen suppean otannan takia yleistyksiä nihonjinronin yleisestä hyväksymisestä ei voida tehdä, mutta tulokset nostavat näkökulman sen mahdollisuuteen. Japanin yhteiskunnan muuttuessa yhä monimuotoisemmaksi, on ”standardin japanilaisuuden” ja vahvoja rajapintoja ”meidän” ja ”heidän” välille rakentavan nihonjinron-diskurssin asemaa julkisessa keskustellussa merkityksellistä tarkastella kriittisesti. Lisäksi tutkielmassa nousee esille tarve ”kulttuurin” täsmälliselle ja kriittiselle määrittelylle Japanin tutkimuksessa.
-
(2020)Työpaikan huonot ihmissuhteet voivat Japanin terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriön mukaan johtaa työntekijöiden itsemurhiin. Tutkimusten mukaan nuoret japanilaiset toivovat ja arvostavat hyviä ihmissuhteita. Tutkimusta työpaikan ihmissuhteista japanilaisessa kontekstissa on tehty vain vähän ja siksi se on tärkeää. Tutkielmassa tarkastelen japanilaisten työntekijöiden käsityksiä pääasiallisesti työpaikan horisontaalisista ihmissuhteista. Tutkielman tavoitteena on ensisijaisesti selvittää, millaisia diskursseja löytyy puhuttaessa työpaikan ihmissuhteista. Toissijaisesti tarkastelen sitä, mitä funktioita näillä diskursseilla on ja millainen kokonaiskuva ihmissuhteista syntyy japanilaisen työmaailman kontekstissa. Perehdyn tutkimuskysymyksiin keväällä 2018 Japanissa keräämäni aineiston pohjalta. Aineisto koostuu 20 japanilaisen työntekijän haastattelusta. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu työyhteisöön liittyvän kirjallisuuden ja Japanin työelämän kontekstin pohjalta. Paneudun tutkimusongelmaan diskurssianalyyttisin keinoin. Haastateltavien puheesta nousee esiin neljä diskurssia. Ne käsittelevät työpaikan ihmissuhteiden määrittäviä tekijöitä, merkitystä, hierarkkisuutta ja keinoja, joilla ihmissuhteita yritetään kehittää. Tutkimukseen osallistujat kokevat merkitykselliseksi myös kommunikaation roolin ihmissuhteissa. Havaitsemillani diskursseilla on erilaisia funktioita: ne konstruoivat, ylläpitävät, muuntavat ja purkavat työpaikan ihmissuhteita ja hierarkiaa. Diskurssit myös kuvaavat työyhteisöä, luovat käsitystä sosiaalisista suhteista ja viestivät työpaikan ihmissuhteista. Kokonaiskuva työpaikan ihmissuhteista on hyvä, koska enemmistö haastatelluista kokee ihmissuhteiden olevan hyvät tai neutraalit. Tutkimukseen osallistuneet tiedostavat ihmissuhteiden ongelmallisuuden ja niiden tärkeyden. Tutkielman perusteella voidaan lisäksi sanoa, että japanilainen työelämä on murroksessa. Selkeimmin tämä näkyy siinä, että nuoret tutkimukseen osallistujat purkavat puheessaan hierarkiaa. Murros ilmenee myös yritysten toimintatapojen muutoksena.
-
(2016)Tutkimukseni keskittyy sovinnontekoprosessin tarkasteluun Japanin ja Etelä-Korean välillä jo kauan maiden suhteita hiertäneen lohtunaisongelman näkökulmasta. Vaikka tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista on aikaa jo kymmeniä vuosia, lohtunaiset alkoivat puhumaan kokemuksistaan vasta 1990-luvulla, mistä lähtien ongelma on hiertänyt aktiivisesti maiden välejä. Vielä tähänkin päivään mennessä Japanilla ja Etelä-Korealla on toisistaan poikkeavat katsantokannat sen suhteen, oliko lohtunaisjärjestelmä Japanin valtion järjestelmällisesti johtamaa seksiorjuutta vai naisten omasta vapaasta tahdosta tapahtunutta prostituutiota. Aineistonani toimii kaksi Japanin suurimpiin sanomalehtiin lukeutuvaa sanomalehteä: liberaalimpaa lähestymistapaa edustava Asahi shinbun ja konservatiivisempaa otetta edustava Yomiuri shinbun. Tutkimani aineisto levittäytyy vuoden 2015 kesäkuun alusta saman vuoden lokakuun loppuun. Vuosi 2015 merkitsi 70:ttä juhlavuotta Etelä-Korean vapautumisesta Japanin vallan alaisuudesta, minkä lisäksi samainen vuosi toimi 50:nä juhlavuotena normalisaatiosopimuksen allekirjoittamiselle maiden välillä. Hakusananani toimii lohtunais-sanaa tarkoittava japaninkielinen ianfu-termi, jonka avulla olen valinnut tutkimani artikkelit. 2000-luvulla on yhä enenevissä määrin alettu puhua "sovinnonteosta" kriisitilanteen ohittaneista maista puhuttaessa. Kuitenkaan mitään tarkkaa määritelmää tai suoranaista teoriakehystä termin ympärille ei ole vielä kehitetty. Yksi työni päämääristä onkin ensin selvittää, mitä termi "sovinnonteko" käytännössä tarkoittaa ja mistä toisista oleellisista teemoista käsite muodostuu. Yhdistelemällä kehittämääni sovinnonteko-teoriakehystä kvalitatiiviseen teorialähtöiseen sisällönanalyysiin pyrin tutkailemaan kuinka sovinnonteko-teoriakehyksestä nousevat analyysiyksiköt esiintyvät kummankin lehden lohtunaisiin keskittyvässä raportoinnissa. Selvitän myös miltä maiden välinen sovinnontekoprosessi vaikuttaa lohtunaisongelman osalta lehtien raportoinnin välityksellä saadun kuvan pohjalta, minkä lisäksi pohdin voisiko lohtunaisongelman lopullisella sopimisella todella saavuttaa vahva sovinnonteon taso maiden välille. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sovinnonteko-konseptia tarkastelleista tutkijoista kaikilla on omat käsityksensä sen suhteen mitä termi käytännössä tarkoittaa, mutta tietyt ideakokonaisuudet nousevat esille melkein kaikkien tutkijoiden pohdinnoissa: historian ja menneisyyden vääryyksien molemminpuolinen tunnustaminen; uudet luottamuksentäytteiset, rauhaan tähtäävät suhteet ihmisten välillä; sekä vastuun ottaminen väärintekijän osalta ovat kolme pääpiirrettä, jotka ovat olennaisia sovinnonteon kannalta. Siirtymäkauden oikeus, anteeksianto ja sovinnonteon erotteleminen poliittiseen ja yksilölliseen ulottuvuuteen sekä näiden kahden eri tason näkeminen sekä prosessina että lopputulemana ovat teemoja, jotka nähdään tutkijoiden keskuudessa oleellisina vaikuttajina sovinnonteon taustalla. Japanin ja Etelä-Korean kohdalla myös ideat vahvasta ja heikosta sovinnonteosta; anteeksipyynnön tärkeydestä anteeksiannon rinnalla sekä kansalaisyhteiskunnan roolin tärkeydestä ovat asioita, jotka tulisi ehdottomasti ottaa huomioon maiden välisessä suhteidenrakennusprosessissa. Asahi pyrkii raportoinnillaan selkeästi kannattamaan ns. pro-lohtunaisongelma -puolta, joka kannattaa Etelä-Korean edustamaa käsitystä totuuden esilletuomisesta, minkä lisäksi artikkelit ovat Yomiuriin verrattuna useammin objektiivisen informatiivisia kuin raskaan mielipiteellisiä. Yomiuri toimii puolestaan konservatiivisen Japanin puolestapuhujana sekä korealaisen hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan suurena kriitikkona, joka näkee syyn lohtunaisongelman ratkaisemattomuudelle olevan Etelä-Koreassa. Monet tutkimistani analyysiyksiköistä näyttivät toteutumisensa puolelta puutteelliselta ja viittasi näin myös siihen suuntaan, ettei maiden välinen sovinnontekoprosessi näytä lohtunaisongelman osalta olevan vahvalla pohjalla. On mielestäni myös kyseenalaista väittää, että ainoastaan lohtunaisasian ratkaiseminen toisi lopullisen, vahvan sovinnonteon maiden välille, vaikka se toimisi varmasti suurena edistysaskeleena maiden välisessä suhteidenrakennusprosessissa.
-
(2018)Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen maakuvaa Kiinassa. Kiina on vuosina 2016-2018 yksi Suomen maakuvatyön fokusmaista, ja tutkielman tavoitteena onkin tarkastella maakuvatyön vaikutusten nykytilaa sekä tunnistaa Suomen vahvuuksia Kiinassa. Tutkimus toteutettiin laajana 1004 vastaajan verkkokyselynä kuudessa kiinalaisessa suurkaupungissa. Kysely tehtiin yhteistyössä ulkoministeriön viestintäosaston kanssa. Kyselyn perusjoukkona toimi kiinalainen korkeastikoulutettu työssäkäyvä keskiluokka. Kyselyaineiston analyysissa käytettin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia metodeja. Kyselyvastausten analysointia varten maakuva-käsitettä lähestyttiin Kevin Lane Kellerin (1993) muodostaman brändimielikuvien ominaisuuksia käsittelevän teorian mukaisesti. Tätä hyödyntäen kyselyaineistosta mitattiin Suomi-kuvan tietoisuus-, vahvuus-, myönteisyys- sekä ainutlaatuisuus-aspektit kiinalaisten vastaajien keskuudessa. Tulokset osoittavat, että kyselyyn vastanneet olivat hyvin tietoisia Suomen olemassaolosta, sekä suhtautuivat Suomeen ensisijaisesti hyvin positiivisesti. Suomi on yleisesti ottaen erittäin tunnettu kylmästä ja lumisesta ilmastosta, revontulista, kauniista luonnosta, joulupukista, Nokiasta sekä pohjoismaalaisuudestaan. Vaikka Suomi yhdistettiinkin mielikuvissa vahvasti Pohjoismaihin, iso osa vastaajista osasi nimetä myös ainutlaatuisesti suomalaisia kuvailuelementtejä. Sillä, kuinka lähelle Suomea vastaaja oli aiemmin matkustanut, oli heikko korrelaatio kykyyn kuvailla Suomea ainutlaatuisesti suomalaisilla attribuuteilla. Sille, että preferenssillä matkustaa Suomeen yli muiden Pohjoismaiden, sekä kyvyllä kuvailla Suomea ainutlaatuisilla attribuuteilla olisi korrelaatio, ei tutkimustulosten perusteella löytynyt vahvistusta. Tutkielma tarjoaa uutta tietoa kiinalaisten mielikuvista Suomesta, sekä siitä miten Suomen maakuva Kiinassa suhteutuu muihin pohjoismaalaisiin mielikuviin. Tutkimus hyödyttää suomalaisia maakuvatyön parissa työskenteleviä organisaatioita ja yrityksiä Kiinassa niin julkisuusdiplomatian, vienninedistämisen kuin myös viestinnän alalla. Tulokset valottavat Suomen valtteja, joita voidaan tehokkaasti hyödyntää tulevaisuuden maakuvatyössä.
Now showing items 21-40 of 110