Browsing by discipline "Agricultural Economics"

Tiivistelmä/Referat – Abstract Investoinnin strategiavaihtojen kannattavuutta arvioidaan erilaisten investointi- ja rahoituslaskelmien avulla. Niiden avulla voidaan tarkastella investoinnin vaikutuksia maitotilan tulokseen, taseeseen ja kassavirtaan. Budjetti toimii investoinnin suunnittelun ja seurannan välineenä. Sen täytyy olla sidoksissa investointisuunnitelmaan, jotta sitä voidaan käyttää johtamisen työvälineenä. On kaikkien osapuolien etu, että investoinnin suunnittelu on käynnistetty ajoissa ja saatavilla on riittävästi informaatiota päätöksen tekemiseen. Maatalouden toimintaympäristön ja -politiikan muutokset tuotavat päätöksen tekoon vaikeasti ennustettavia elementtejä ja täten estävät aukottomien laskelmien laatimisen. Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää keinoja, miten investointivaiheen talouden suunnittelua ja seurantaa voisi kehittää ja toimintaa yhtenäistää eri toimijoiden välillä. Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmäksi valittiin teemahaastattelu, joka soveltuu tiedon keräämiseen suoraan tarkoituksen mukaisesti valitulta kohdejoukolta. Tutkimus tehtiin tiiviissä yhteistyössä tuloksia hyödyntävien tahojen kanssa. Tutkimuksen perusteella investoinnin onnistumisen kannalta on tärkeää tarkastella kokonaisuutta talouden ja tuotannon näkökulmista. Kannattavuuden ja taloudellisten vaikutusten simulointiin on ProAgrian asiantuntijoilla käytössä Likwi-ohjelma. Sen avulla voidaan simuloida maksuvalmiuteen vaikuttavia muutoksia ja määrittää esim. kuinka alhaista maidon tuottajahintaa investointi kestäisi. Lisäksi omaan yksityiskäyttöön tarkoitetun pankkitilin avaaminen tulisi olla pakollista suureen investointiin ryhdyttäessä. Investoinnin rahaliikenne olisi muutoinkin hyvä hoitaa oman pankkitilin kautta, jotta pääomalla ei rahoita normaalia tuotantoa tai yksityistalouden menoja. Pankin seurantaan rahoituspäätöksen jälkeen, tulee kehittää systemaattisemmaksi.

Maatalouden tuotantosopimukset ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä. Yleistymisen syitä ovat olleet mm. tuotannon riskien hallinta, vakaammat markkinat ja tuottajan mahdollisuus keskittyä ydintoimintaan. Tässä tutkimuksessa perehdyttiin kananmunan sopimustuotantoon eri näkökulmista. Tutkimuksen tavoitteena oli määrittää, millaisia sopimusehtoja kananmuna-alalla käytetään, ja pohtia, miten ne vaikuttavat tuottajiin. Tutkimuksen teoriaosassa käytiin läpi syitä sopimuksien käyttöön sekä tuottajan että pakkaamon kannalta. Munakunnan osuustoiminnallisuuden pitäisi ainakin teoriassa lisätä tuotantosopimuksien tasa-arvoisuutta. Tutkimus tehtiin tuottajan näkökulmasta ja sen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimusote. Tiedonhankinnan strategiana käytettiin tapaustutkimusta ja eri haastattelujen muotoja. Tutkimusaineisto koostui haastatteluista ja Munakunnan luovuttamista dokumenteista, jotka sisälsivät mm. tuottajaluettelon ja sopimuspohjat liitteineen. Tutkimustulosten perusteella pakkaamo ohjaa tuottajaa mm. laajentamiseen kannustavalla hinnoittelulla, sitovilla tuotantoerillä ja kilpailutuksen rajoittamisella. Tähän ovat syynä mm. pakkaamoiden välinen lisääntynyt kilpailu ja kaupan lisääntynyt valta. Tulosten mukaan tuottajat pitävät sopimustuottamisessa tärkeimpinä asioina vakaata tuottajahintaa ja luotettavaa yhteistyökumppania. Nykyisellään tuottajahinta voi muuttua useita kertoja yhden vuoden aikana, jonka tuottajat kokivat ongelmallisena. Sopimuksissa määriteltyjä tuotannon ehtoja oli paljon, mutta niitä oli tuottajien mielestä kohtalaisen helppo noudattaa. Suurin osa ei kokenut sopimusehtojen rajoittavan tilan toimintaa ja tuotantosopimuksien käyttö oli yleisesti hyväksyttyä.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kasvinviljelytilojen maksuvalmiutta vuosilta 2003-2025. Tutkielmassa tarkasteltiin kasvinviljelytilojen toteutunutta maksuvalmiutta vuosilta 2003-2018 ja lisäksi arvioitiin kasvinviljelytilojen tulevan maksuvalmiuden kehitystä vuosille 2020-2025. Tutkimusaineistona käytettiin Luonnonvarakeskuksen Taloustohtori-palvelusta saatua kirjanpitotilojen kannattavuuskirjanpitoaineistoa. Kirjanpitoaineisto oli keskiarvoaineisto ja sen avulla selvitettiin maksuvalmiuden kehitystä vuosilta 2003-2018 käyttäen apuna maksuvalmiuden yleisiä tunnuslukuja. Tutkielmassa kasvinviljelytilat jaettiin kahteen eri kokoluokkaan taloudellisen kokonsa perusteella. Ensimmäinen tarkasteltu ryhmä oli taloudelliselta kooltaan keskimääräiset kasvinviljelytilat. Toinen tarkasteltu ryhmä oli taloudelliselta kooltaan 100 000–250 000 euron kasvinviljelytilat. Taloudellinen koko kuvaa hehtaari ja eläinkohtaisesti vakioitujen tuettomien tuottojen summaa. Kasvinviljelytilojen maksuvalmiutta tarkasteltiin tutkimuksessa dynaamisen maksuvalmiuden tunnuslukujen avulla, joista kassavirtapohjaisia tunnuslukuja olivat toimintajäämä, rahoitusjäämä, investointijäämä ja kassan ylijäämä. Tuloslaskelmapohjaiseksi tunnusluvuksi valittiin rahoitustulossuhde. Kassavirtapohjaisista tunnusluvuista laskettiin suh-teelliset jäämät jakamalla jäämät kassatuloilla. Suhteellisien jäämien avulla pystyttiin vertaamaan eri tilakokoluokkien maksuvalmiuksia toisiinsa. Tuottajahintojen ja tuotantopanosten ostohintojen kehitystä tarkasteltiin Tilastokeskuksen hintaindeksien avulla. Hintaindeksit muutettiin reaalisiksi suhteuttamalla hintaindeksit kuluttajahintaindeksiin, jolloin saatiin hintaindeksien reaalinen muutos. Maksuvalmiutta tarkasteltiin keskimääräisillä tiloilla vuosien 2003–2018 välillä ja suurilla tiloilla vuosien 2008–2018 välillä. Toisistaan poikkeava ajanjakso aiheutui siitä, että suuren tilakokoluokan tuloksia ei ollut saatavilla vuosien 2003–2007 välillä. Keskimääräisillä tiloilla maksuvalmiuden kehitys oli laskevaa kaikilla tutkielmassa käytetyillä maksuvalmiuden mittareilla. Suuren tilakokoluokan tiloilla maksuvalmiuden vuosittainen vaihtelu oli suurta eikä niin selkeästi trendinomaisesti laskevaa kuin keskimääräisen tilakokoluokan tiloilla. Suuren tilakokoluokan tiloilla rahoitustulossuhteen ja rahoitusjäämän trendit olivat jopa nousevia, mikä tosin aiheutui tarkastelujakson alun poikkeuksellisen heikoista maksuvalmiuden tunnusluvuista. Vuosien 2020–2025 maksuvalmiuden arviointiin käytettiin stokastista simulointimallia, jossa lähtötietoina käytettiin toteutuneita kassatuloja, kassamenoja, investointimenoja, tuotantopanosten ostohintaindeksiä, tuottajahintaindeksiä ja satotasoindeksiä. Näistä muuttujista muodostettiin simulointia varten @Risk ohjelman avulla Risktriang-jakaumat, joissa käytettiin jakaumien minimi-, mediaani- ja maksimiarvoja. Maksuvalmiuslaskelmaa varten simuloitiin kasvinviljelyn kassatulot, kasvinviljelyn kassamenot ja investointimenot @Risk-simulointiohjelmalla. Simulointimenetelmänä käytettiin Latin hybercube menetelmää, jossa iteraatioiden määräksi valittiin 100 kappaletta. Simuloidut arvot sisällytettiin maksuvalmiuslaskelmaan, johon muut tiedot otettiin vuoden 2018 toteutuneesta maksuvalmiuslaskelmasta. Vuosien 2020–2025 maksuvalmiuslaskelmiin tehtiin kassatulojen, kassamenojen ja investointimenojen osalta oletukset historiallisen keskimääräisen kehityksen perusteella. Maataloustukien tulevan muutoksen myötä tehtiin kolme eri skenaariota tukien määrän oletuksina. Maksuvalmiuslaskelmien tulokset vuosille 2020–2025 osoittivat että historiallisen hintakehityksen perusteella ja tukien oletetun laskun myötä keskimääräinen kasvinviljelytilojen maksuvalmius heikkenee kummassakin tarkastellussa tilakokoluokassa vuosien 2020–2025 välillä, ellei tuottavuudessa tai hintasuhteiden osalta tapahdu oletettua suotuisampaa kehitystä. Tutkimuksessa käsiteltävä aineisto oli keskiarvoaineistoa, joten se ei anna kuvaa yksittäisten tilojen maksuvalmiudesta, joka saattaa vaihdella tilikauden aikana ja tilakohtaisesti huomattavasti.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää kierrätysravinteiden lannoituskäyttöä ja käytön kannattavuutta Hykerrys- hankkeen kauran koeruuduilla vuosina 2017-2019. Tutkimusaineisto koostui Helsingin Yliopiston Hykerrys- hankkeessa tehdyistä lannoituskokeista, joissa oli mukana Soilfoodin, Ecolanin ja HSY:n eli Helsingin Seudun Ympäristöhuollon kierrätyslannoitteita. Väkilannoitekäsittelyt muodostuivat typen porraskokeista ja moniravinnekäsittelystä. Lannoitusvasteen selvittämiseksi kokeessa oli jokaisena vuonna käsittelemätön 0-ruutu ja jokaisesta lannoitekäsittelystä oli neljä kerrannetta. Tutkimuksessa Hykerrys-hankkeen koe jaettiin kahteen tarkasteluun. Nopealiukoisia kierrätysravinteita, eli Soilfoodin Boosteja ja HSY:n ammoniumsulfaattia vertailtiin vuoden 2019 aineiston perusteella. Monivvuotiseen vertailuun valittiin mukaan HSY:n, Ecolanin ja Soilfoodin tuotteita. Nämä tuotteet olivat samoja kaikkina koevuosina 2017-2019. Kierrätysravinteiden käytön kannattavuutta tarkasteltiin laskemalla katetuottoja, Katetuoton avulla voidaan vertailla tuotantotapojen- ja kasvien lyhyen aikavälin kannattavuutta. Katetuoton on katettava kiinteänä pidetyt kustannukset, jotta tuotanto olisi kannattavaa. ProAgrian tietoihin perustuen vuonna 2017 viljan myyntituottojen oli oltava 775€/ha, jotta tuotanto olisi kannattavaa. Kun hintataso on 140€/tn, pitäisi kauran satotason olla 5,5tn/ha. Parhaimmillaan kauran satotaso oli Soilfoodin koeruudulla vuonna 2017, jolloin ravinneseoksella lannoitetussa koeruudussa saatiin kauraa 6504kg/ha. Suurin sato lannoituskokeissa saatiin typpilannoituksella, jolloin typpilannoitustaso oli 107kg N/Ha. Käsittelemättömän koeruudun, eli 0-ruudun perusteella huomataan, ettei panostus ollut millään lannoitteella kannattavaa kahtena vuotena 2018 ja 2019. Nämä vuodet olivat sääolosuhteiltaan poikkeuksellisia ja sääolosuhteet rajoittivat sadon muodostusta. Kierrätysravinteiden merkittävimmäksi kulueräksi nousee usein levityksestä aiheutuvat kustannukset. Esimerkiksi Soilfood ravinneseoksella ei ole hintaa lähtöpaikan lähialueille toimitettaessa, mutta levityksen hinta on TTS urakointihintojen mukaan ollut 2,6€/m³. Katetuottolaskelmissa vuonna 2019 Soilfoodin koeruudulla levitysmäärä oli 27,7tn/ha ja täten levityskulu oli 96€/ha. Nopealiukoisten kierrätysravinteiden kokeissa jokaisella lannoituksella saatiin satovastetta, sillä 0-ruudun sato jäi pienemmäksi. Satotasoissa ei ollut suuria eroja. Käytön kannattavuus tulee täten lannoitetuotteiden hinnoittelusta. Väkevien nestelannoitteiden levityksessä m³ hinnoittelu on haastava, sillä kuutioita levitetään pellolle huomattavasti vähemmän kuin laimeampia biokaasulaitoksen lietteitä. Tutkielmassa tarkasteltiin ainoastaan lannoituskäytön kannattavuutta. Orgaanisilla kierrätysravinteilla on myös maaperän kasvukuntoa parantavia vaikutuksia. Näitä vaikutuksia ei kuitenkaan tarkasteltu tässä tutkielmassa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa mitä koulutus- ja tiedonvälitystoimenpiteitä Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma pitää sisällään, kenelle ne on suunnattu, mitä vaikutuksia niillä on ollut alueen elinkeinotoimintaan ja työllisyyteen, mitä tuloksia on saatu aikaan sekä mitä hyötyä hankkeista on ollut alueelle. Tutkimuksen kohteena olivat kolmen ELY-keskusalueen, Häme, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Pohjanmaa, koulutus- ja tiedonvälityshankkeita toteuttaneet tahot. Nämä alueet valittiin mukaan, koska ne ovat maantieteellisesti etäällä toisistaan ja sijaitsevat eri puolilla Suomea. Tutkimuksen teoriaviitekehys koostui yrittäjän teoriasta jaettuna sisäiseen ja ulkoiseen yrittäjyyteen sekä yrityksen teoriasta. Tutkimus tehtiin sekä kvantitatiivisena että kvalitatiivisena kyselytutkimuksena, jossa kohderyhmänä olivat hankevetäjät tutkimusalueilla. Tutkimusmenetelminä käytettiin ristiintaulukointia sekä summamuuttujia, joiden avulla muodostettiin neljä ryhmää, joita vertailtiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Laadullisilla kysymyksillä saatiin yksityiskohtaisempaa ja täydentävää tietoa. Tutkimustuloksista selviää, että suurin osa hankkeista kohdistui metsätalouteen, maaseudun yrittäjyyteen sekä nuoriin, joiden kohdalla esimerkiksi yrittäjyyskoulutus on tärkeää tulevaisuuden kannalta. Hankkeilla pyrittiin luomaan esimerkiksi uusia ansaintamahdollisuuksia, yrityksiä, työpaikkoja ja palveluja sekä monipuolisempaa kehittämistoimintaa maaseudulle. Hanketoimijat painottivat vastauksissaan yhteistyön tärkeyttä. Vertailtaessa alueita keskenään tutkimustuloksista ilmenee, että vastaukset olivat hyvin samankaltaisia kaikilla tutkimusalueilla. Tämä saattoi johtua siitä, että aineisto oli pieni tai ohjelma ei anna tilaa eroille.

Tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteina ovat kilpailukykytekijöiden merkityksen ymmärtäminen lähiruokayrityksille ja se miten eri jakelukanaviat mahdollistavat kilpailukyvyn yrittäjän näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää lähiruokayritysten tärkeimmät kilpailukykytekijät sekä se, onko yritysten välillä huomattavissa eroja siinä, miten kilpailuhaasteisiin suhtaudutaan ja miksi suhtautuminen on erilaista. Tavoitteena on myös saada lisää tietoa tämänhetkisestä lähiruokayritysten tilasta, kuten koetusta kannattavuudesta. Lisäksi halutaan selvittää, mitä ruoan jakelukanavia lähiruokayritykset käyttävät ja mitkä jakelukanavat koetaan kannattaviksi tai houkutteleviksi. Myös siitä, onko toimialalla merkitystä siinä, mitä jakelukanavia lähiruokayritykset käyttävät, halutaan saada tietoa. Tutkimuksen aineisto hankittiin lähiruokayrittäjille suunnatulla kyselyllä, joka kerättiin sähköpostilla marras-joulukuussa 2016. Alun perin aineisto kerättiin Luonnonvarakeskuksen Lähikanna -hankkeeseen, mutta osaa kyselyn kysymyksistä hyödynnettiin erillisesti maisterintutkielmassa. Vastaajia saatiin 335, ja niihin sisältyi alkutuotannon, elintarvikkeiden jatkojalostuksen, kaupan ja ravintola- sekä matkailualan yrityksiä. Kysely sisälsi avoimia- ja monivalintakysymyksiä sekä Likert -asteikollisia kysymyksiä. Kyselyn avoimet vastaukset luokiteltiin SWOT -analyysia varten ja yrittäjät klusteroitiin koettujen kilpailuhaasteiden mukaan mahdollisimman samanlaisiin ryhmiin hierakkisella klusterianalyysillä. Teoriana käytettiin Michael E. Porterin viiden kilpailuedun mallia. Toimialan ja jakelukanavan välisiä tilastollisia eroja selvitettiin ristiintaulukoinnilla ja Khii -neliötestillä. Kyselyssä kävi ilmi, että lähiruokayrittäjät kokevat taloudellisen tilansa tyydyttäväksi, mikä on linjassa yleisen maatalouden kannattavuuden kanssa. Suoramyyntiä ja vähittäiskauppaa pidettiin kannattavimpana ja houkuttelevimpana jakelukanavina. Verkkokauppaa puolestaan ei pidetty kannattavana jakelukanavana. Toimialalla todettiin olevan osittain merkitystä siinä minkä jakelukanavan yrittäjä valitsee. Vahvaa vaikutusta todettiin olevan tuotteiden myynnissä vähittäiskaupan, julkisten ruokapalveluiden, ravintola-ja matkailuyritysten sekä muiden verkkokaupassa siten, että elintarvikkeiden jatkojalostuksen yrityksille nämä olivat tärkeämpiä jakelukanavia. Tilastollista merkitystä löytyi myös suoramyynnissä tilalta tai omasta myymälästä sekä REKO -renkaan tai ruokapiirin kautta siten, että ne olivat tärkeämpiä jakelukanavia alkutuotannon yrityksille. Sopeutuminen elintarvikemarkkinoille tapahtuu suojautumalla kilpailun uhkia vastaan ja löytämällä yrityksen kilpailuedut. Aikaisempi tutkimus pienten elintarvikeyritysten kilpailuvalteista sai vahvistusta maisterintutkielmassa. SWOT- analyysissä saatiin selville, että vahvuuksina yrityksillä on ammattitaito ja motivaatio sekä laatu ja toimitusvarmuus. Heikkouksina oli työvoimanpuute, pätevyys ja ajanhallinta sekä taloudellinen tilanne. Lähiruoan mahdollisuudeksi koettiin vienti ja uhaksi tuonti. Koetut kilpailuhaasteet erosivat lähiruokayrittäjillä ja aineistosta hahmottui viisi erilaista yrittäjäryhmää siinä, miten voimakkaaksi kilpailu koettiin toimialan rakenteellisten tekijöiden kannalta. Klustereista muodostui; Osaamista korostava ulkoisia haasteita huomioimaton-, Kaupan sekä raaka-ainetoimittajien vaikutusvaltaa korostava-, Nykyistä kilpailua korostava-, Kilpailuhaasteisiin kokonaisvaltaisesti suhtautuva-, sekä Ison toimijan vaikutusvaltaa korostava yrittäjäryhmä.

Kotieläintalouden eettisyys ja eläinten hyvinvointi on ollut vahvasti esillä yhteiskunnallisessa kes-kustelussa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lihasikojen hyvinvoinnin ja tuotannon taloudellisen tuloksen välistä yhteyttä. Tutkimus koostuu kahdesta aineistosta: Welfare Quality-menetelmällä saadusta hyvinvointiaineistosta ja katetuottomenetelmällä hankitusta talousaineistosta. Tutkimus-aineiston tilat ovat jossain määrin valikoituneita, koska mm. hyvinvointimittauksien kohteena ol-leita tiloja ei ole valittu satunnaisesti. Tutkimuksen tilat edustavat hyvinvoinniltaan hyvää tai erit-täin hyvää tasoa. Aineistoa analysoitiin korrelaatiota, ristiintaulukointia ja regressioanalyysia hyväksi käyttäen. Tutkimuksessa tarkasteltiin vain hyvinvoinnin ja taloudellisen tuloksen välistä yhteyttä. Syy-seuraussuhteita ei tässä tutkimuksessa tarkasteltu. Tutkimuksessa havaittiin viitteitä positiivisesta yhteydestä paremman hyvinvoinnin ja taloudelli-sen tuloksen välillä. Tilastollinen merkitsevyys on heikko hyvinvoinnin kokonaisarvosanan ja taloudellisen tuloksen välillä. Myös hyvinvoinnin osa-alueiden ja taloudellisen tuloksen välisen yhteyden tilastollinen merkitsevyys on heikko. Tilastollisesti merkitseviä tuloksia saadaan jonkin verran, kun tarkastellaan WQ:n kriteerien eli yksittäisten hyvinvointitekijöiden ja taloudellisen tuloksen välistä yhteyttä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että taloudellista tulosta voidaan parantaa panostamalla ruokintaan, riittävään nippojen määrään, sikojen vaurioiden ja sairauksien ehkäisyyn sekä hyvään hoitaja-eläinsuhteeseen, vaikka tilan hyvinvoinnin tason olisi arvioitu olevan hyvä. Työkustannuksen havaittiin olevan erityisen mielenkiintoinen kustannuserä. Se on yhteydessä sekä tuotannon taloudelliseen tulokseen että hyvinvointiin. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aikaisempia samantyyppisiä tutkimuksia. Taloudellisen tu-loksen ja lihasikojen hyvinvoinnin välinen positiivinen yhteys ei kuitenkaan ole kovin vahva, mut-ta aineiston pienuus (32) ja mahdollinen valikoituminen rajoittavat johtopäätösten tekemistä.

Tutkimuksen aiheena on monialaisten maatilayritysten liitännäiselinkeinojen liikevaihdon ja vahinkojen suhde. Työn tavoitteena oli tutkia LähiTapiolan Agro-maatilavakuutuksella vakuutettuja maatilayrityksiä, joilla on myös vakuutettua liitännäiselinkeinotoimintaa. Liitännäiselinkeinon liikevaihdon kasvaessa toiminta alkaa olla yhä yritysmäisempää, jolloin myös isojen vahinkojen riski on olemassa. Tutkimuksen keskiössä ovat liitännäiselinkeinon liikevaihdon ja vahinkoriskin yhteyden tutkiminen sekä liitännäiselinkeinojen tuotantosuuntien ja vahinkoriskin yhteys. Lisäksi tutkittiin vakuutussopimuskohtaisia korvaussummakeskiarvoja, vahinkomääriä, sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Aineistosta muodostettiin logistisia ja multinomiaalisia regressiomalleja, joilla pyrittiin ennustamaan , mikä on todennäköisyys, että vakuutussopimukselle tapahtuu vakuutuksesta korvattava vahinko. Liikevaihdon yhteys vahinkoriskiin oli vahva kaikilla mittareilla mitattuna. Vahingonto-dennäköisyys kasvoi lineaarisesti suhteessa liitännäiselinkeinon liikevaihdon kasvuun. Kun ajan vaikutus vahinkotapahtuman todennäköisyyteen poistettiin, saatiin laaditun mallin avulla tulos, jonka mukaan korvattavan vahinkotapahtuman todennäköisyys kasvoi 9 %:ä liikevaihdon kasvaessa 10 000 eurolla. Liikevaihto ei vaikuttanut vahinkosummakeskiarvoihin tai korvattavien vahinkotapahtumien määrään. Liitännäiselinkeinon tuotantosuunnan ja vahingon todennäköisyyden väliltä ei löytynyt merkitsevää korrelaatiota. Tutkimusaineiston perusteella korvattavan vahinkotapahtumantodennäköisyyttä ennustavat parhaiten aika ja liikevaihto.

Tiivistelmä Tutkimusaiheen valinta oli ajankohtainen, koska hallitusohjelmassa kesäkuussa 2011 Suomen maatalouspolitiikan tavoitteeksi asetettiin luomuruoan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun. Suomen hallituksen Lisää Luomua – kehittämisohjelman tavoitteena on lisätä luonnonmukaisen tuotannon osuutta 20 % viljellystä peltoalasta vuoteen 2020 mennessä. Tämän tutkimuksen tavoitteina oli selvittää suomalaisen luomun lähitulevaisuuden vaihtoehtoisia kehityssuuntia sekä alan tulevia mahdollisuuksia Suomessa viljelyn, kaupan, jalostuksen, neuvonnan ja hallinnon näkökulmista. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Maa- ja metsätalousministeriön ruokaosaston markkinayksikön kanssa. Elintarvikealan toimijoilla on tarve saada kaikki mahdollinen tieto siitä, kuinka eri sidosryhmät näkevät luomun kehityksen suunnat. Tutkielman teoriaosassa käsitellään aikaisempia tutkimuksia luomutuotannosta ja sen kehittymisestä. Tämän lisäksi selvitetään EU:n maatalous- ja ympäristöpolitiikan keskeisiä teemoja. Näiden ohella teoriaosassa käsitellään luomun osaa EU:n maatalouspolitiikassa sekä luomun kehitysvaiheita Suomessa 1990-luvulta lähtien. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmäksi valittiin teemahaastattelu. Haastateltaviksi asiantuntijaryhmiksi muodostuivat: viljelijät, neuvonta/kehittäminen/tutkimus, hallinto/politiikka sekä jalostus ja kauppa. Haastatteluja tehtiin 12. Aineisto jäsenneltiin teemoittelun avulla. Teemoittelun jälkeen aineiston jäsentelyä jatkettiin tyypittelyllä. Tutkimustuloksista tehtiin myös SWOT-nelikenttäanalyysi. Tutkimustuloksissa markkinoiden kehittymiseen ja luomun lisääntyvään käyttöön vaikuttavat julkisten keittiöiden tukeminen, jatkojalostuksen kehittäminen, tuontiluomun kulutus, ympäristönsuojelulliset näkökohdat, luomun laatu ja luomutuotteen hinta. Maatalouspolitiikan osalta hallituksen luomualan kehittämisohjelma on välttämätön luomun kehittymiseksi. Luomutuki tulee olla näkyvää ja viljelijälle kannattavaa. Tukipolitiikan tulee keskittyä luomuviljelyn tukemiseen ja kehittämiseen. Tuottajat tulee sitouttaa tuottamiseen ja julkisia keittiöitä tulee tukea luomutuotannon lisäämiseksi. Valvonta takaa luomutuotteen laadun. Valvonta koetaan usein liian tiukkana ja tämä on este luomun lisääntymiselle. Valvontaa tulee yksinkertaistaa ja muuttaa neuvonnallisemmaksi. Tuotannon tulevaisuuden näkymät ovat kasvavat. Erityisesti viljelijöiden kannustamiseen, aktivointiin ja verkostoitumiseen tulee panostaa järjestötyöllä. Luomutukia ei tule heikentää luomutuotannon kannattavuuden säilymiseksi. Edellytyksenä luomutuotannon lisääntymiselle on vähintäänkin kohtuullinen hintataso. Suoramyyntiin suuntautuminen sekä vienti ovat tulevaisuuden kehittämiskohteita.

Tutkielmassa arvioitiin maanparannustoimenpiteiden kannattavuutta Opal Life -hankkeen pilottitilojen esimerkkitapausten pohjalta. Maanparannustoimenpiteiksi luettiin viljelykierron monipuolistaminen ja kertaluonteiset perusinvestoinnit. Tutkimuksessa tarkastel-tiin, kuinka pian parannustoimenpiteet investointina maksavat itsensä takaisin eri satohyöty- ja hintaskenaarioilla, sillä toimenpitei-den vaikutusta maan sadontuottokykyyn ja siitä saatavaan satohyötyyn on erittäin vaikea arvioida. Kasvinviljelytuotteiden tuotta-jahintojen hintatason vaikutusta lopputulokseen tutkittiin herkkyysanalyysilla. Maanparannustoimenpiteiden taloudellista kannattavuutta (investointien takaisinmaksuaikaa) tarkasteltiin tässä tutkimuksessa vertailemalla peltolohkon nykytilassa antamaa taloudellista tuottoa siihen, mitä olisi saatavissa parantamalla pellon kasvukuntoa. Paremman kasvukunnon oletettiin tuottavan suuremman sadon. Tilatason taloudellisissa laskelmissa huomioitiin kunkin peltoloh-kon viljelykierrot, tuotot ja kustannukset kasvukuntoa parannettaessa ja ilman parannusta. Maanparannustoimenpiteistä saatava hyöty perustuu mahdollisesti saatavaan sadonlisäykseen. Herkkyysanalyysin tulosten mu-kaan sadonlisäyksellä on merkittävä vaikutus maanparannuksen takaisinmaksuaikoihin. Näissä tapauksissa korkea sadonlisäys lyhentää takaisinmaksu aikaa merkittävästi. Kasvinviljelytuotteiden tuottajahintojen taso vaikutti myös merkittävästi tulonmenetyksiin ja maanparannuksen kannattavuuteen. Korkea hintataso pidentää takaisinmaksuaikaa, koska uuden tuotantojärjestelmän ensimmäisten vuosien myyntituottojen menetyk-set kasvavat, jos perusinvestointivuosina ei ole myytävää satoa kuten tämän tutkimuksen esimerkkitapauksissa.