Browsing by discipline "Germaaninen filologia"
Now showing items 21-27 of 27
-
(2017)Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan saksalaisen heavy metal -yhtye Rammsteinin kappaleiden sanoituksista löytyviä intertekstuaalisia viittauksia sekä muiden kirjailijoiden teksteihin, että yhtyeen omiinsa teksteihin, näiden viittausten lähteitä, intertekstuaalisten viittausten kehittymistä yhtyeen uran varrella sekä niiden funktioita ja merkityksiä yhtyeen teoksissa. Tutkielman ensimmäisessä osassa esitellään aihe, toisessa taas Rammsteinin historia ja sen kappaleissaan yleiseti käsittelemät teemat. Kolmanneessa osassa määritellään tutkimuskirjallisuuden avulla intertekstuaalisuuden käsite Pfisterin ja Ulrich Broichin intertekstuaalisuusteorian mukaisesti sekä se, kuinka intertekstuaaliset viittaukset voivat esiintyä teksteissä. Intertekstuaalisuudella tarkoitetaan tässä sitä, kuinka kaikki tekstit perustuvat aikaisempiin teksteihin tavalla tai toisella ja saattavat muuttaa, integroida tai kommentoida niitä. Siinä missä laajemmat intertekstuaalisuusteoriat esittävät intertekstuaalisuuden abstraktina, kaikkien tekstien universaalina ominaisuutena, Pfisterin ja Broichin suppea intertekstuaalisuusteoria keskittyy käytännön teksteistä löytyviin konkreettisiin viittauksiin muihin teoksiin ja tarjoaa välineitä niiden analysoimiseen käytännössä. Neljännessä osassa esitellään analyysin kohteena oleva korpus ja Pfisterin ja Broichin intertekstuaalisuusteorian perusteella kehitetty analyysimetodi ja tutkitaan kappaleista löytyviä intertekstuaalisia viittauksia. Työn aineistona toimivat Rammsteinin saksankieliset sanoitukset, joista on valittu 17. Analyyseissä etsitään ensin intertekstuaaliset viittaukset ja se, mihin teksteihin niissä viitataan, minkä jälkeen niitä verrataan alkuperäisiin teksteihin. Lopuksi pohdiskellaan, mikä intertekstuaalisten viittausten funktio sanoituksessa on. Viidennessä osassa kootaan analyysin tulokset ja pohditaan niiden merkityksiä. Analyysin perusteella Rammsteinin sanoituksissa esiintyy viittauksia raamatusta ja kristillisestä liturgiasta aina satuihin ja saksalaisen kirjallisuuden klassikoihin ja nettikirjoituksista yhtyeen omiin sanoituksiin. Tekstit, joihin sanoituksissa viitataan on integroitu Rammsteinin teksteihin monenlaisilla tavoilla tekstuaalisella ja rakenteellisella tasolla. Viittauksilla on monenlaisia funktioita: Usein ne tarjoavat viittauksen kohteena oleville teksteille vaihtoehtoisia merkityksiä ja tulkintoja, toisinaan ne kommentoivat niitä suoraan, ja toisinaan ne kommentoivat Rammsteinin asemaa saksalaisena kulttuurientiteettinä ja yhtyeen musiikkia saksalaisina kulttuurituotteina. Koska yhtye on kansainvälisesti merkittävimpiä saksalaisen kielialueen kulttuuria ja kieltä levittäviä tahoja, mm. opetus- ja kulttuurityössä on tärkeää tiedostaa, millaisia tekstejä Rammstein käyttää inspiraationaan ja kuinka niitä voi hyödyntää.
-
(2017)Die Arbeit untersucht die Rolle von Textsorten- und Textmusterwissen beim fremdsprachlichen Textverstehen in theoretischer Hinsicht und mittels empirischer Untersuchungen. Theoretisch wird das Untersuchungsobjekt aus den Perspektiven der Psycholinguistik, Textsortenlinguistik und der finnischen Bildungspolitik betrachtet. Die Untersuchung wird auch durch empirische Belege gestützt, die in zwei kleinen Studien mit finnischen Deutschlernern gesammelt wurden. Die Prozesse des Textverstehens werden seit mindestens 40 Jahren von ForscherInnen im Bereich der Psycholinguistik untersucht. Viele ForscherInnen sind davon ausgegangen, dass das Textverstehen in der Mutter- und in einer Fremdsprache in gleicher Weise abläuft. Jedoch wurde in mehreren Studien nachgewiesen, dass das Lesen in einer Fremdsprache von vielen Faktoren beeinflusst wird, wie z.B. Alter, Grad der Beherrschung der Fremdsprache, Motivation zum Fremdsprachenlernen und allgemeines Wissen der LernerInnen. Das fremdsprachliche Textverstehen muss also mit Rücksicht auf allen beteiligten leser- und kontextabhängigen Faktoren untersucht werden. In der Textlinguistik hat sich die Auffassung durchgesetzt, dass alle Texte einer bestimmten Textsorte zugeordnet werden können. Textsorten und die ihnen zugrunde liegenden Textmuster sind Kommunikationsmuster, mittels derer die Mitglieder einer Sprachgemeinschaft erfolgreich kommunizieren können. Textmuster sind als Teil des allgemeinen Wissens eines Sprechers zu verstehen, als eine Art Schemata, die im Verstehensprozess aktiviert werden und die Erkennung von Textsorten ermöglichen. Die Fähigkeit, mit solchen Textmustern in der Kommunikationspraxis umzugehen, wird Textsortenkompetenz genannt. Die Entwicklung von Textsortenkompetenzen ist im Sinne einer ausdifferenzierteren Arbeit mit Lesetexten im Fremdsprachenunterricht von großer Bedeutung. Leider ist eine Textsortenorientiertheit des Fremdsprachenunterrichts im Moment noch nicht spürbar. In den neuesten finnischen Rahmenlehrplänen für die allgemeinbildende Schule und für Gymnasien spielt die Erweiterung von Sprachbewusstheit und Sprachkompetenzen im Mutter- und Fremdsprachenunterricht eine wichtigere Rolle. Dabei sollte auch das Einüben von Textsortenkompetenzen zu den Zielen des Sprachunterrichts gehören. Jedoch spiegelt sich diese Zielsetzung in der Auswahl von Texten in den Lehrwerken für Deutsch als Fremdsprache bisher nicht wider. Die empirische Untersuchung besteht aus zwei kleinen Studien, an denen insgesamt 22 Probanden aus finnischen Gymnasien teilnahmen. Die Probanden beschäftigten sich mit einem für die Untersuchung speziell hergestellten Lesetest, der ihre Kenntnisse in Bezug auf die Textsorten Bedienungsanleitung und Stellenanzeige messen sollte. Die Ergebnisse der Untersuchung weisen darauf hin, dass die Probanden über ein Textsorten- und Textmusterwissen bezüglich der beiden Textsorten verfügen und es beim Lesen eines fremdsprachlichen Textes verwenden können.
-
(2016)Bei zeitgenössischen literarischen Werken der zweiten Generation deutsch-türkischer Autoren und Autorin-nen kommt die Frage auf, wie diese über ihre Erfahrungen bezüglich ihrer Integration, Assimilation und Zugehörigkeit schreiben. In dieser Abhandlung werden die autobiografischen Werke der Autorin Hatice Akyün von verschiedenen Ansätzen aus untersucht, und es werden Schlüsse gezogen, die zu einem weit-gehenden Verständnis dessen führen, was für Emotionen und Krisen die Deutsch-Türken der zweiten Ge-neration zu bewältigen haben. Unter anderem Leslie Adelson und Stuart Taberner haben sich mit der Frage beschäftigt, welche Themen in der jüngeren deutsch-türkischen Kultur und Literatur aktuell sind, und Karin E. Yeşilada hat sich dieser Fra-ge insbesondere bezüglich der deutsch-türkischen Autorinnen gewidmet. Hatice Akyüns drei Bücher bilden sodann das Korpus zur Analyse derjenigen Elemente, welche die Identität konstituieren und stärken, wobei als Referenzmaterialien Abhandlungen u. a. von James Marcia, Rolf Oerter, Astrid Erll und Maurice Halb-wachs herangezogen werden. Die Charaktere in Akyüns Werken werden daraufhin untersucht, in welchem Maße sie sich in die Identitätsgemeinschaft integriert oder von dieser isoliert haben. Ein weiteres wichtiges Thema neben den verschiedenen Identitätsformen bilden das kollektive Gedächtnis sowie die Frage der Vergangenheitsbewältigung. Zum Schluss komme ich auf das für diese Aerbeit zentrale Konzept der Zugehörigkeit zu sprechen. Insgesamt gesehen möchte diese Masterarbeit neue Perspektiven auf die aktuelle deutsch-türkische Migrationsliteratur bieten.
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan geneeristä du-pronominia saksan- ja ruotsinkielisissä foorumikeskusteluissa. Kyseessä on kontrastiivinen tutkimus, jonka tarkoitus on selvittää yhtäältä, mitä referenttejä ja funktioita geneerisellä du-pronominilla on saksassa ja ruotsissa, toisaalta, mitä eroja du-pronominin käytössä on kielten välillä. Teoriataustana toimivat tutkimukset, jotka käsittelevät geneeristä yksikön toista persoonaa yleisesti sekä sen referenssiä ja funktioita eri kielissä. Aiempi tutkimus nostaa esiin, että ilmiön tulkinta sijoittuu jatkumolle geneerisen ja kuulijaviitteisen väliin ja että tulkinta on aina vahvasti kontekstisidonnainen. Lisäksi tutkielmassa esitellään foorumitekstit tekstilajina ja kontrastiivisen kielitieteen peruskäsitteitä ja periaatteita. Tutkimus on kontrastiivinen ja pääasiassa kvalitatiivinen, mutta sitä havainnollistetaan kvantitatiivisin tuloksin vertailun tukena. Aineistona on käytetty World of Warcraft -peliin liittyviä foorumikeskusteluja, joista on kerätty kaksisataa du-pronominia kummastakin kielestä. Pronominit luokitellaan referenssi- ja funktiokategorioihin, jotka perustuvat aiemmissa tutkimuksissa käytettyihin kategorioihin sekä itse aineistoon. Saksankieliset du-pronominit viittaavat aineistossa yhteensä neljään eri referenttiin: yleiseen mutta rajattuun ryhmään, lukijaan ja yleiseen rajattuun ryhmään, kirjoittajaan itseensä sekä kirjoittajaan itseensä ja yleiseen rajattuun ryhmään. Ruotsinkieliset du-pronominit viittaavat kuuteen eri referenttiin: yleiseen rajaamattomaan ryhmään, yleiseen rajattuun ryhmään, lukijaan ja yleiseen rajattuun ryhmään, kirjoittajaan itseensä, kirjoittajaan itseensä ja yleiseen rajattuun ryhmään sekä kolmanteen persoonaan. Du-pronominin funktiot on jaettu primääreihin eli yleisiin sekä sekundääreihin eli kontekstisidonnaisiin funktioihin, jotka on nimetty esiintymiskontekstinsa mukaan. Primäärit ja sekundäärit funktiot esiintyvät aina samanaikaisesti ja päällekkäin. Primäärejä funktioita ovat sekä saksan- että ruotsinkielisessä aineistossa samaistuminen, yleistäminen ja itsestä etäännyttäminen. Saksan aineistossa sekundäärejä funktioita ovat neuvo, fakta, mielipide, hypoteesi, kokemus ja itsenpuhuttelu. Ruotsin aineistossa esiintyvät samat sekundäärit funktiot paitsi itsenpuhuttelu. Primäärien ja sekundäärien funktioiden ulkopuolelle jää tehtävä, joka toteutuu pronominien vaihtelussa referenssin ja funktioiden suuntaamisena tai rajaamisena. Tutkielman lopulla kuvataan, kuinka konteksti, referenssi ja funktiot nivoutuvat toisiinsa. Tutkimuksen tulos on, että saksankielistä du-pronominia käytetään lukijaviitteisemmin, kun taas ruotsinkielistä käytetään viittaamaan yleisempään referenttiin. Saksankielisissä keskusteluissa funktiot painottuvat samaistumiseen neuvoissa ja faktoissa. Ruotsinkielisissä keskusteluissa funktiot painottuvat niin ikään samaistumiseen neuvoissa ja faktoissa mutta myös samaistumiseen hypoteeseissa ja itsestä etäännyttämiseen kokemuksissa. Tutkielmassa päädytään siihen johtopäätökseen, että saksassa pronominilla pyritään voimakkaammin, henkilökohtaisemmin ja autoritäärisemmin samaistamaan neuvoihin ja faktoihin ja hyväksymään ne. Ruotsinkielisissä keskusteluissa tavoite on välttää omien kokemusten tai itsen korostamista, ja niissä pyritään solidaarisuuteen, yhteisymmärrykseen, kokemusten jakamiseen ja niihin samaistamiseen.
-
(2016)Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä keinoja saksanopettaja käyttää edistääkseen oppilaidensa suullisen kielitaidon kehittymistä. Tarkasteluni kohdistuu etupäässä siihen, minkälaisissa tilanteissa opettajat ja oppilaat käyttävät oppitunnilla saksaa ja suomea ja minkälaiset harjoitukset opettajien mielestä parhaiten edistävät oppilaiden suullisen kielitaidon kehittymistä. Edelleen pyrin selvittämään, kuinka paljon ja minkälaisin keinoin opettajan täytyy kannustaa tai ohjata oppilaita puhumaan saksaa, ja miten opettajat reagoivat kielen vaihtumiseen kesken keskustelun tai tehtävän. Tutkimusaineisto koostuu kahden kokeneen saksanopettajan oppituntien videoinnista sekä heidän haastatteluistaan. Lisäksi kaksi omaa opetustuntiani videoitiin, sillä halusin tapaustutkimukseni syventämiseksi tarkkailla oppitunteja myös toimintatutkimuksen kautta. Tutkimus on otteeltaan laadullinen, ja pyrin jäsentämään ja ymmärtämään opettajien ja oppilaiden toimintaa näillä yhteensä kuudella videoidulla oppitunnilla. Opettajien haastattelut toimivat tutkimuksessa selventämässä opetuksen taustalla vaikuttavaa opetusfilosofiaa. Tutkimuksen taustaksi avaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita sekä Eurooppalaista viitekehystä kielille samoin kuin kielenopetusmetodien kehitystä. Lisäksi taustateorioina toimivat kielenoppimisteoriat ja motivaatioteoriat. Tutkimustuloksista käy ilmi, että opettajat suhtautuvat annettuun syötteeseen ja saksan kielen käyttöön tunnilla eri tavoin. Kummankin haastatellun opettajan mielestä suullisen kielitaidon kehittäminen on erittäin tärkeää opetuksessa, ja molemmat teettävätkin paljon suullisia harjoituksia oppilaillaan. Molemmat opettajat arvioivat oppilaidensa puhuvan eniten saksaa silloin, kun he tekevät suullisia harjoituksia pareittain tai ryhmissä. Kumpikin haastatelluista opettajista pyrkii puhumaan opetuksessaan mahdollisimman paljon saksaa, mutta suhtautuvat eri tavoin siihen, millä kielellä oppilaiden tulee reagoida: toisen mielestä on tärkeää antaa mahdollisimman paljon syötettä saksaksi, vaikka oppilaat vastaisivatkin suomeksi; toinen opettajista taas korostaa sen tärkeyttä, että kieli pysyy samana keskustelun sisällä, ja vaihtaa kielensä suomeksi, jos toteaa oppilaiden vaihtavan keskustelukielen suomeksi. Peruskoulun uudessa opetussuunnitelmassa (2014) oppilaan rooli aktiivisena toimijana oppimisprosessissa korostuu, ja jatkossa olisikin mielenkiintoista tutkia oppilaan kokemusta suullisen kielitaidon kehittämisestä. Samoin olisi kiinnostavaa selvittää, vaikuttaisiko oppilaiden osallistaminen opetuksen suunnitteluprosessiin ja teemavalintoihin heidän motivaatioonsa ja oppimistuloksiinsa.
-
(2017)Tässä pro gradu -tutkielmassani tarkastelen käännösuniversaaleja, käännösnormeja ja käännösprosessia. Kääntäminen on ollut oma tieteenalansa vasta suhteellisen lyhyen aikaa 1900-luvun puolivälistä alkaen. Tutkijat ovat alkaneet viime vuosikymmenien aikana tarkastelemaan käännöksille yhteisiä piirteitä ja täten luoneet teoreettista perustaa niin sanotuille käännösuniversaaleille eli piirteille, jotka ovat yhteisiä kaikille käännöksille. Tällaisiksi universaaleiksi piirteiksi voidaan nähdä muun muassa yksinkertaistaminen, selventäminen ja lisääminen. Tutkielmani tavoite on selvittää kvalitatiivisen deskriptiivisen tutkimuksen avulla, löytyykö tutkimusaineistosta teoriaosassa kuvailtuja käännöksille universaaleja piirteitä kuten lisäämistä ja interferenssiä. Samalla tutkimukseni antaa myös pienen läpileikkauksen kirjallisesta kääntämisprosessista. Läpileikkauksessa nähdään, kuinka käännös muuttuu eri käännösvaiheissa ja kuinka tärkeä korjausprosessi on kääntämisessä. Tutkielmani teoriaosassa luon katsauksen ensin Touryn 1990-luvulla esittämiin deskriptiivisiin käännöslakeihin: standardisointiin ja interferenssiin. Ne luetaan tässä työssä käännösuniversaaleiksi. Lisäksi esittelen Chestermanin ehdottomat käännösuniversaalit. Niistä tärkeitä tälle tutkimukselle ovat niin sanotut S-universaalit (S niin kuin source eli lähtökieli), jotka ilmenevät kun käännöksiä verrataan lähtötekstiin. Mahdollisia S-universaaleja ovat eksplikoituminen, interferenssi, piteneminen, standardisoituminen sekä toiston väheneminen. Tämän työn tutkimusaineisto koostuu Wolfgang Büscherin saksankielisestä romaanista Berlin – Moskau. Eine Reise zu Fuß, kirjan kolmesta suomenkielisestä käännösversiosta ja lopullisesta käännösromaanista Berliini – Moskova. Jalan kohti itää. Koska aineisto on laaja, mukana on rajallinen määrä esimerkkejä, joista ilmenee mahdollisia käännösuniversaaleja piirteitä. Listaan saman universaalin alle useita esimerkkejä tutkimusaineistosta. Esimerkkeinä ovat sanat, lauseet ja virkkeet, jotka ovat olleet käännöstyössä haasteellisia ja muuttaneet muotoaan käännösprosessin aikana. Työni osoittaa, että korjattujen käännösversioiden avulla käännöksestä tulee kieliasultaan ja suomenkieliseltä ilmaisultaan sujuvampi. Ensimmäisessä käännösversiossa lähtöteksti paistaa vielä läpi, ja siinä on havaittavissa interferenssiä. Toisessa käännösversiossa lukijalle epäselviä kohtia on eksplikoitu ja selkeytetty. Suomenkielinen käännös on selkeää ja sujuvaa luettavaa. Totean työni lopuksi, että näyttö käännösuniversaalien tieteellisestä olemassa olosta ei ole kiistatonta. Aiheesta tarvitaan laajempaa tutkimusta. Kääntäjän tietoisuus kääntämisen universaaleista piirteistä ja normeista käännöstyötä tehdessä näyttäisi kuitenkin vaikuttavan käännöksen laadukkaampaan lopputulokseen.
-
Zur Wiedergabe von Helsinkier Toponymen in den deutschen Übersetzungen von drei finnischen Romanen (2011)Tutkielma keskittyy tarkastelemaan, kuinka Helsingin erilaiset paikannimet on välitetty kaunokirjallisuuden saksannoksissa kohdekieliselle lukijalle. Helsingin paikannimiin lukeutuvat tutkielmassa mm. Helsingissä tai pääkau-punkiseudulla sijaitsevien katujen, kaupunginosien, tunnettujen tavaratalojen ja ravintoloiden, julkisten rakennusten ja patsaiden nimet. Tutkimusmateriaalina on kolme suomenkielistä romaania ja niiden saksankieliset käännökset: Joel Haahtelan Perhoskerääjä (Der Schmetterlingssammler), Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie (Aus dem Leben eines unglücklichen Mannes) ja Outi Pakkasen Punainen pallotuoli (Der rote Sessel). Yhteistä näille kolmelle kaunokirjalliselle teokselle on, että niiden tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin. Tutkimusmateriaalin keskeisenä valintakriteerinä on ollut, että kunkin romaanin on saksantanut eri kääntäjä. Tutkielman tarkoitus on havainnollistaa esimerkein deskriptiivis-kvalitatiivisesti, kuinka kääntäjä voi toimia, kun lähtöteksti sisältää pulmia tuottavia kulttuurisidonnaisia paikannimiä. Tutkielman teoriaosuudessa tarkastellaan paikannimiä kulttuurisidonnaisina käännösongelmina sekä esitellään, millaisia funktioita paikannimillä voi olla kaunokirjallisessa teoksessa. Teoriaosuudessa pohditaan myös aiempien teorioiden avulla, ovatko paikannimet ylipäätään käännettävissä vieraalle kielelle. Lisäksi esitetään käännöstieteellisiä näkemyksiä siitä, kuinka kääntäjän olisi välitettävä kaunokirjallisen lähtötekstin paikannimet kohdekieleen. Helsingin katujen nimeämisperiaatteita esitellään lyhyesti historian ja nykyajan valossa keskittyen tutkielman kannalta relevantteihin nimiin. Tutkimusmateriaalin analyysin yhtenä perustana on Bödekerin ja Freesen (1987) luoma prototypologia, jossa käännösratkaisuja tarkastellaan ensin leksikaalisella tasolla ja sitten lähtö- ja kohdekielen välisenä etäisyytenä. Kujamäki (1998) on omassa tutkimuksessaan kehittänyt tätä prototypologiaa eteenpäin sulauttamalla yhteen nämä molemmat ulottuvuudet. Samalla hän on jakanut käännösstrategiat yksityiskohtaisempiin luokkiin: vieras-sanalaina (Fremdwortübernahme), käännöslaina (Lehnübersetzung), selittävä kääntäminen (erklärendes Übersetzen), analogia (Anwendung einer Analogie in der Zielsprache), hyperonyyminen käännös (hyperonymische Übersetzung), kohyponyyminen käännös (kohyponymische Übersetzung), assosioiva käännös (assoziative Übersetzung), poisto (Auslassung) ja lisäys (Hinzufügung), jotka toimivat tässä tutkielmassa käännösratkaisujen tarkastelun lähtökohtana. Kujamäen (1998) luokituksesta poiketen lisään luokitukseen puolittaisen käännöslainan (Halblehnübersetzung), määrittelen selittävän kääntämisen luokan siten, että siihen sisältyvät sekä eksplikaatio (Explikation) että kiertoilmaus (Umschreibung), ja jätän Kujamäen käyttämän lisäyksen pois. Analyysissä pyritään esittelemään kulloisenkin paikannimen funktio tekstiympäristössään, minkä pohjalta tarkastellaan kääntäjien tekemiä ratkaisuja. Edellä mainitun luokituksen ohella tuon jokaisen käännösratkaisun kohdalla esiin Bödekerin ja Freesen (1987) luokituksen mukaisen luokkayhdistelmän, jota kulloinenkin kääntäjän tekemä valinta edustaa. Lopputuloksena on pääteltävissä, että ensisijaisesti paikannimen funktio tekstissä vaikuttaa siihen, kuinka nimi välitetään käännöksessä kohdekieliselle lukijalle. Lopuksi todetaan vielä, ettei tämän tutkielman perusteella voi antaa suosituksia, kuinka tulisi toimia välitettäessä kaunokirjallisen tekstin paikannimiä kohdekieleen, vaan tarkoitus havainnollistaa, mitä mahdollisuuksia kääntäjällä on, ja jokainen ratkaisu on punnittava kontekstissaan.
Now showing items 21-27 of 27