Browsing by discipline "Käytännöllinen teologia"
Now showing items 21-40 of 165
-
Eteisestä peremmälle : Paavalin seurakunnan vastaus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen toiveille (2019)Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Paavalin seurakunnan toimia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamiseksi Turvallisempi seurakunta -projektin myötä. Projekti on pastori Minna Kumpukallion palvelumuotoilukoulutuksen päätehtävä. Tutkimustehtävänäni on selvittää, kuinka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tuntemat, nettikyselyn vastauksista ilmenevät syrjimiskokemukset, pelot ja toiveet kirkkoa kohtaan huomioitiin projektissa. Tutkimukseni aineisto koostuu pastori Minna Kumpukallion palvelumuotoilukoulutuksen dokumenteista, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tehdyn nettikyselyn vastauksista, Paavalin seurakunnassa henkilökuntaa kouluttaneideiden asiantuntijoiden materiaaleista, kahden henkilökunnan jäsenen oppimispäiväkirjoista, omista havainnoivista muistiinpanoistani sekä Kari Kanalan haastattelusta. Aineisto käsiteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni tuloksena voidaan todeta, että Paavalin seurakunnassa on tehty useita vähemmistöjen asemaa tukevia toimenpiteitä. Henkilökuntaa on perehdytetty asiantuntijoiden toimesta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen, sekä kohtaamaan vähemmistön edustajia seurakuntakontekstissa. Paavalin seurakunta on ilmoittanut tarjoavansa turvallisemman tilan tapahtumiinsa osallistujille sekä tarjoavansa tilojaan seksuaali - ja sukupuolivähemmistöjen käyttöön. Osa Paavalin seurakunnan papeista on ilmoittanut vihkivänsä samaa sukupuolta olevia pareja. Henkilökunta on sitoutettu puuttumaan syrjivään käytökseen välittömästi ja ottamaan huomioon esimerkiksi puhekielessään vähemmistöt
-
(2016)Katekumenaatti-toiminta on aikuistyön kokoontuvaa ryhmätoimintaa, joissa käsitellään aikuisten uskonkysymyksiä ryhmän lähtökohdista käsin. Katekumenaatin tavoitteiksi on määritelty uskon löytyminen ja vahvistuminen, rohkaistuminen kristittynä elämisessä sekä ehtoollisyhteyden ja seurakuntayhteyden voimistuminen. Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa toteutettavasta Katekumenaatti-toiminnasta ja sen osallistujista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Katekumenaatti-toimintaa on toteutettu seurakunnissa sekä mitä merkityksiä osallistujat ovat antaneet osallistumiselleen. Tutkimus suoritettiin laadullisena ja aineistolähtöisenä. Olen haastatellut tutkimukseeni kymmentä seurakuntalaista kolmen eri seurakunnan alueella, joissa on toteutettu Katekumenaatti-toimintaa. Haastateltavista kaksi olivat toimineet Katekumenaatti-ryhmässä maallikko-ohjaajina ja kahdeksan edustivat ryhmien osallistujia. Lähestyn Katekumenaatti-toimintaa ja siihen osallistumista kolmesta näkökulmasta: rakenteiden ja ohjauksen, yksilöllisen etsinnän ja ryhmään sitoutumisen sekä seurakuntayhteyden vahvistumisen näkökulmasta. Katekumenaatti pyrkii yhtymäkohtien löytymiseen osallistujien elämäntarinan ja kristillisen uskon välillä. Tämä ohjaa ryhmän pedagogiikkaa osallistujalähtöisyyteen, jossa osallistujien kysymykset ja kokemukset ovat pääosassa. Vähäinen ohjaus ja tasa-arvoinen vuorovaikutus ryhmässä tukivat osallistujien mahdollisuutta omien uskonkysymysten käsittelyyn. Ryhmä koetaan toiminnaltaan joustavaksi ja ilmapiiriltään sallivaksi ja avoimeksi. Lisäksi ryhmän luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa vertaistuen ja yhteyden kokemuksen, jonka merkitys ryhmään osallistumisessa nousee vahvasti esiin. Hengellinen etsintä ja halu kasvaa uskossa on aineistostani tärkein esiin nouseva motivaatio osallistua Katekumenaatti-ryhmään. Toiminnan luonne houkuttelee mukaan myös ihmisiä, joilla on tarve myös kyseenalaistamiseen ja kriittisyyteen. Katekumenaatin osallistujia voi kutsua etsijöiksi hengellisen etsinnän ja yhteisöllisen etsinnän näkökulmasta. Yhteisön etsintää kuvaa paluu seurakuntaan pidemmän tauon jälkeen sekä oman paikan etsiminen seurakunnan yhteydestä. Seurakuntayhteyttä pyritään Katekumenaatissa tukemaan näkyvästi jumalanpalveluselämän liittämisellä ryhmä toimintaan. Tutkimuksessani tarkastellaan seurakuntayhteyden vahvistumista osallistumisen ja kuulumisen tunteen näkökulmasta suhteessa seurakuntaan. Seurakuntayhteys näyttää vahvistuvan Katekumenaatti-toiminnassa tiedon lisääntymisen, oman hengellisyyden työstämisen sekä yhteisöllisyyden kokemuksen myötä. Tiedon lisääntymisen voidaan havaita kasvattavan osallistumisen merkitystä ja syventävän osallistujien hengellisyyttä. Lisäksi myönteinen kokemus yhteisöstä ja kristillisen identiteetin vahvistuminen kasvattavat kuulumisen tunnetta suhteessa kirkkoon.
-
(2017)Siionin virsillä on herännäisyydessä keskeinen asema. Körttiläisen uskonelämän harjoittamiseen kuuluvat seurat, joissa veisatut Siionin virret ja lyhyet puheet vuorottelevat. Siionin virsissä on sanottu kaikuvan ”herännäisyyden sydänäänet”. Virsikokoelmalla on pitkä historia. 1700-luvun puolivälin Tukholman herrnhutilaisten laulukirjan suomensi Elias Lagus vuonna 1790. Tätä ja muita käytössä olleita laulukokoelmia yhdistelemällä, perusteellisen teologisen tarkastelun suoritettuaan, Wilhelmi Malmivaara julkaisi ensimmäisen varsinaisen Siionin virret – kokoelman vuonna 1893. Toinen kokonaisuudistus toteutettiin Jaakko Haavion johdolla ja tämä, nykyisin käytössä oleva, kokoelma otettiin käyttöön vuonna 1972. Nyt on siis tultu kolmanteen kokonaisuudistukseen. Tutkimuksessani selvitän meneillään olevan Siionin virsien uudistamisen perusteita käyttäen aineistona liikkeen omaa julkaisua, Hengellistä Kuukauslehteä. Vuoden 2008 alusta maaliskuuhun 2017 ulottuvan ajanjakson aikana ilmestyneistä Siionin virsien uudistamista koskevista artikkeleista selvitän, miten uudistus toteutetaan, minkälaisia teologisia painotuksia uudistusperusteista ilmenee ja mitkä ovat sävelmistön uudistamisen tärkeimmät periaatteet. Tutkimukseni on menetelmältään laadullinen, aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Virsiuudistus toteutettiin järjestelmällisen toimintasuunnitelman mukaisena. Herännäisyyden palvelujärjestön, Herättäjä-yhdistys ry:n, musiikkitoimikunta toimi uudistuksen vireille panijana. Työhön osallistui tehtävään nimetty Siionin virsien uudistustoimikunta (SVUT), sen teksti- ja sävelmäjaostot, virsirunoilijat sekä palauteryhmä. Uusissa Siionin virsissä toivotaan korostettavan sielunhoidollisuutta, kristityn ja Kristuksen välistä suoraa yhteyttä sekä ensimmäisen uskonkappaleen aihepiirejä, kuten luomisen teologiaa. Moralistisesta, toisia tuomitsevasta, asenteesta virsissä pyritään pääsemään eroon. Ihmisen ajalliset tehtävät ja lähimmäisistä huolehtiminen saisivat virsissä tulla kirkkaammin näkyviin. Sävelmistön osalta ensisijaisina pidetään liikkeen omasta perinteestä kumpuavia kansantoisintoja, joille luonteenomaista ovat polveilevat, koristesävelin kaunistetut, sävelkulut.
-
(2019)Tutkimuksen aiheena on Markku Pääkkösen alttaritaideteos Gabrielin siipi vuodelta 2002. Gabrielin siipi on Pakilan seurakunnan Hyvän Paimenen kirkon alttariartefakti. Pakilan seurakunta on osa Helsingin seurakuntayhtymää. Gabrielin siipi tunnistetaan ja huomioidaan formaalin kuvauksen keinoin, valokuvien toimiessa havainnollistavina viitteinä. Tutkielmassa huomioidaan esteettinen ja hengellinen tila, sekä näiden elementtien yhtäläisyys suhteena taideteoksen ominaisuuksiin. Gabrielin siiven ollessa taideteoksena uskonnollisessa tilassa, yhdistyy artefaktissa hengellinen ja esteettinen perinne. Tutkimuskysymys luo tekstin kontekstin, jolla Gabrielin siipi merkityksellistyy C.S. Peircen semioottisen teorian viitekehyksellä. Tutkimuskysymys on: miten Gabrielin siiven materiaaliset ja valoelementit ovat suhteena valoon, luontoon ja hengelliseen tilaan? Tutkimuskysymys rakentaa analyysin pääluvut; Valo, Luonto ja Hengellinen tila, joissa huomioidaan C.S. Peircen semioottisen merkkiteorian taustakehyksenä ja kivijalkana oleva fenomenologia, joka on jaoteltu kolmeen olemisen ja olevaisen rakenteelliseen ominaisuuteen; laadulliseen, suhteeseen (relation) ja representaatioon. C.S. Peircen fenomenologinen ja semioottinen teoria avataan tutkimuksen edetessä; päälukujen Valo, Luonto ja Hengellinen tila merkityksellistäen Gabrielin siipi alttaritaideteoksen. Tutkimuksen aiheen ollessa taideteos, niin taidehistoria kuin estetiikka ovat osallisena Gabrielin siiven materiaalisten ja valon elementtien sisäistämisessä uskon ja filosofian historiaan, mitkä ovat suhteena luomassa valon, luonnon ja hengellisen tilan olemuksellisuutta mahdollistaen Hyvän Paimenen alttaritaideteoksen erityisyyden ja identiteetin Gabrielin siipenä. Prosessuaalisuus kolmen fenomenologialla on tutkimustulos Gabrielin siipi taideteoksesta. Kolmen fenomenologia on dimensionaalisesti vapaina suhteina ja keskinäisinä sulautumina muodostaen taideteoksen struktuurin, joka elää keskinäisinä suhteina, muodostaen olemassaolon ja olevan. Toinen tutkimustulos on mysteerin ja tiedon luova dialogi, mahdollistaen tiedon avoimuuden, joka on myös tieteellisen tekstin etenemisen edellytys, tarkoittaen myös säännön ja tottuvuuden suhteuttamista opitun tiedon sisällön uudelleen kasvuun.
-
Hautakammiosta Sateenvarjoon : Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäen hautamuistomerkkien kertoma (2015)Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin Hietaniemen hautausmaan yhdellä alueella, Taiteilijainmäellä (kortteli V21A), sijaitsevia hautamuistomerkkejä. Taiteilijainmäki sai alkunsa vuonna 1943, jolloin kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallela haudattiin rinteeseen rakennettuun hautakammioon. Alueelle haudatuille suomalaistaiteilijoille on pystytetty 50 hautamuistomerkkiä. Hautamuistomerkkien osalta alue on tullut valmiiksi 2010-luvulla. Tutkimuksen pääkysymys on, mitä Taiteilijainmäen hautamuistomerkit kertovat. Pääkysymys jaetaan kolmeen osakysymykseen. Mitä hautamuistomerkit kertovat haudatuista henkilöistä? Mitä hautamuistomerkkien symboliikka merkitsee? Miten hautamuistomerkit suhteutuvat aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen? Tutkimusaineisto muodostuu eri aineistotyypeistä. Hautausmaalla olevat hautamuistomerkit on tallennettu valokuvin, jotka on liitetty tutkimukseen. Arkistolähteiden ja tutkimuskirjallisuuden lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu haastatteluja, joiden teemana on ollut yksittäinen hautamuistomerkki. Tutkimuksessa käytetään laadullista tutkimusmenetelmää. Hautamuistomerkit kertovat haudattujen elämäntyöstä, luonteesta ja harrastuksista. Joissakin taustakertomus on niin henkilökohtainen, ettei sitä voi päätellä muistomerkkiä tarkastelemalla. Yhdessä muotokuvallisessa muistomerkissä vainajan kuvaamisen tapa poikkeaa entisestä hiekkapuhalletun kuvan myötä. Yhteen on kasvokuvan lisäksi liitetty ratsastajapatsas, joka on harvinainen hautausmaakontekstissa. Haudattuihin liittyvät henkilökohtaiset asiat suuntaavat kertoman muistoihin ja taaksepäin. Kristinuskon keskeinen symboli, risti, esiintyy hautakivissä kahdessa muodossa. Latinalainen tyhjä risti on neljässä ja krusifiksi yhdessä hautakivessä. Yksi hautamonumentti on T-ristin muotoinen. Kristilliset symbolit suuntaavat kertoman eteenpäin, ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivoon. Tutkimuksen perusteella on mahdoton päätellä tutkittujen symbolien yleistä esiintyvyyttä hautausmailla Taiteilijainmäen kuriositeettiluonteen vuoksi. Neljässä veistoksellisessa ja yhdessä monumentaalisessa hautamuistomerkissä pohditaan kuolemaa ja sen väistämättömyyttä. Ne eivät anna vastausta. Niiden kertoma suuntautuu taaksepäin, sillä niistä puuttuu kristillisten symbolien sisältämä toivo. Suurin osa Taiteilijainmäen hautamuistomerkeistä pohjautuu aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen. Klassisia ja niihin perustuvia hautakiviä on lähes puolet, veistoksellisia muistomerkkejä on reilu kolmannes ja monumentaalisia vajaa viidennes. Alueella voi seurata suomalaisten kuvanveistäjien taidetta 1930-luvulta 2010-luvulle. Uusklassisen suunnan suurten sileäksi hiottujen kivien päälle on asetettu abstrakteja metallisia veistoksia. 2010-luvulla on uutta nykytaiteen mukaisen abstraktin metallisen veistoksen asettaminen suoraan maahan ilman näkyvää jalustaa, mistä esimerkkinä on veistos nimeltä Sateenvarjo.
-
(2016)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin Saalem seurakunnan saarnoja niiden sisältämän teologisen aineksen näkökulmasta. Saarnoista nousevaa teologiaa verrataan sekä Suomen Helluntakirkon teologisen julkilausuman Uskon pääkohtien sisältämään teologiaan, että laajemmin helluntaiteologiaan. Tässä aineistolähtöisessä tutkimuksessa tutkimusote on kvalitatiivinen ja saarnojen analysointiin on käytetty tutkimusmenetelmänä sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa analysoitiin 15 saarnaa, jotka kaikki ovat Saalem-seurakunnan omien pastoreiden pitämiä saarnoja. Suomen Helluntaikirkon eettis-opillinen toimikunta muodosti vuonna 2001 helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat sekä julkaisi niitä avaavan kirjan Uskon pääkohdat vuonna 2014. Aineistosta esiin nousseiden teemojen pohjalta muodostettiin aihepiireittäin yläkäsitteitä, kuten kolminaisuus, sekä alakäsitteitä, kuten Isä, joita tarkasteltiin lähemmin. Tarkasteltavia teemoja verrattiin uskon pääkohtia avaaviin selityksiin ja tehtiin huomioita siitä, millaisia korostuksia esimerkiksi saarnojen puhetilanne saattaa tuoda käsiteltävään aiheeseen verrattuna tarkasti muotoiltuun opin julkilausumaan. Selkeästi puhetilanteen värittämä tyyli saarnoissa oli puhe Jeesuksen aktiivisesta toiminnasta suhteessa ihmiseen. Monissa kohdissa kuitenkin lauseyhteydet antoivat ymmärtää olevan puhe esimerkiksi Jumalasta kokonaisuudessaan, vaikka sanana käytettiin sanaa Jeesus. Uskon pääkohdissa kolminaisuuden eri persoonat erotellaan huolellisesti ja Pyhä Henki on nimenomaan se persoonista, joka toimii ihmisessä ja antaa ihmiselle lahjojaan. Myös muunlaisia huomioita pyrittiin tekemään ennen kaikkea niistä asioista, jotka selkeästi nousivat saarnoissa eroavaisuuksiksi verrattuna uskon pääkohtiin. Tällaisia esiin nousseita teemoja saarnoissa olivat esimerkiksi armolahjojen korostaminen sekä Jumalan ihmiselle antamien koettelemuksien välttämättömyys. Uskon pääkohdissa vain todetaan Hengen jakavan lahjojaan liiemmin korostamatta esimerkiksi kielillä puhumisen lahjan merkitystä ja yksittäisen ihmisen kokemien koettelemuksien välttämättömyyteen ei oteta millään tavalla kantaa uskon pääkohdissa. Lisäksi perinteisesti helluntailiikkessä on korostuneena Jeesuksen toisen tulemisen immanentti luonne, mutta tästä aiheesta saarnoissa ei puhuttu. Myöskään uskon pääkohdissa ei oteta selkeää kantaa lopunaikoihin, vaikkakin se on laajin teema asiakirjassa. Tämä kertoo aihepiirin tulkinnan vaikeuksista helluntailaisuuden historiassa.
-
(2018)Tällä tutkimuksella selvitetään murrosiän ja uskonnollisuuden kokemuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten kokemuksia murrosiästä ja sen merkityksestä uskonnollisuudelle. Tutkimuksessa käsitellään erityisesti niitä kokemuksia ja haasteita, joilla on vaikutusta nuorten uskonnollisuuteen. Keskeistä on myös tyttöjen ja poikien väliset erot kaikkien kokemuksien osalta. Tutkimuksella arvioidaan niitä tekijöitä, joilla nuorten uskonnollisuuteen on vaikutusta. Tutkimus on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus ja sen tuloksia tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Tutkimukseen osallistui yhdeksäsluokkalaisia Helsingin alueen viideltätoista yläkoululta ja kyselyyn vastasi yhteensä 250 oppilasta. Vastaajajoukko käsitti 10 % koko Suomen yhdeksäsluokkalaisista. Tilastollisilla menetelmillä vastataan neljään tutkimuskysymykseen: 1) Miten murrosikä koetaan?, 2) Miten uskonnollisuus koetaan?, 3) Miten sukupuoli selittää vastauksia? ja 4) Mitkä tekijät vaikuttavat murrosikäisten uskonnollisuuteen? Tutkimustulokset osoittivat, että murrosikäiset kokivat oman murrosikänsä sopivaksi ja eivät nähneet sen olleen heillä liian hankala. Vastaajat myös kokivat oman murrosikänsä olleen nuorten yleistä murrosikää helpompia. Tämä osoittaa, että vastaajajoukon murrosikä tuntui olleen heistä helppo. Murrosiässä ei pääosin koettu suuria elämänmuutoksia tai haasteita. Murrosiän suurimpia ongelmia olivat stressi ja yksinäisyys, joita vastaajat kokivat eniten. Näitäkin kokemuksia nuorilla oli suhteellisen vähän, mutta niiden osalta lisätutkimukselle olisi varmasti tulevaisuudessa tarvetta. Uskontoon vastaajat suhtautuivat neutraalisti ja sen nähtiin olevan osa suomalaista yhteiskuntaa. Omaa uskonnollista vakaumusta pystyi vastaajien mielestä näyttämään muille vapaasti muille. Kirkkoon kuuluminen oli vastaajille tärkeää ja tämä osoittaa aiempien tutkimusten kanssa yhteneväisyyttä. Aikuistumisleirit olivat vaikuttaneet nuorten uskonnollisuuteen kohtalaisesti ja tutkimustuloksista selvisi, että leirien vaikutus korreloi uskonnollisuuden vahvistumisen kanssa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että murrosiän uskonnollisuudelle merkityksellisempiä tekijöitä ovat sosiaaliset tekijät. Perhe, ystävät ja uskonnollinen yhteisö vahvistavat selkeästi murrosikäisten uskonnollisuutta. Uskonnollista kasvatusta saaneet ovat myös murrosiässä selvästi uskonnollisimpia. Myös koulun katsomusopetus koetaan omaa uskoa vahvistavaksi tekijäksi. Aikuistumisleirit ovat nuorille positiivisia kokemuksia, joiden uskonnollinen merkitys korostuu erityisesti uskonnollisilla ja hengellisillä nuorilla. Murrosiän kokemuksilla ei havaittu olevan merkitystä uskonnollisuuteen ja uskonnollisuuteen eivät vaikuttaneet erilaiset negatiiviset tilanteet elämässä. Uskonnollisuuteen negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä ei tutkimuksessa noussut juurikaan esille. Murrosikä ei suurimmaksi osaksi vaikuttanut uskonnollisuuteen. Jos vaikutusta kuitenkin havaittiin, oli se lähes aina positiivista.
-
(2020)Mies ja nainen kertovat kokemuksensa parisuhdekriisistä ja tiivistävät että rukoileminen ja Jumalan puoleen kääntyminen pelasti heidät avioerolta. Kyseessä on tilanne, jossa pariskunta on hyödyntänyt yhtä hengellisen toimintamuodon menetelmää, joka tässä tapauksessa on ollut rukoileminen. Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää, minkälaisia hengellisiä toimintamuotoja parisuhteessa käytetään ja millaisia vaikutuksia näillä hengellisillä toimintamuodoilla on parisuhteessa. Hengellinen toimintamuoto on käytännöllistä toimintaa kuvaava käsite, jonka avulla voidaan tutkia parisuhteen dynamiikkaa hengellisestä näkökulmasta katsottuna. Tutkimuksen hengellisenä kontekstina on kristillinen maailmankuva, jonka välityksellä Jumala ja parit kommunikoivat ja ylläpitävät hengellistä suhdetta toinen toisiinsa. Tutkimusmetodina on sisällönanalyysi. Haastateltavien parien hengelliset toimintamuodot saavat puheenvuoron, kun hengellisiä toimintamuotoja kuvataan niihin liitettyjen kokemusten ja vaikutusten kautta. Tämä tarkoittaa aineiston sanallista kuvaamista. Tutkielma on toteutettu ryhmähaastatteluilla, haastattelemalla yhdeksää paria eri puolelta Suomea yhteistyössä Parempi avioliitto ry:n toiminnan kautta. Johdanto luvussa perehdytään tutkimuksen lähtökohtana toimivaan Parempi avioliitto ry:n toimintaan, joka antaa tutkimukselle hengellisen kontekstin, sekä luodaan käsitteet hengellisyydelle ja tarkastellaan tutkimukseen liittyvää aiempaa tutkimusta. Tutkimuksen pääpaino on kansainvälisessä tutkimuksessa, koska parisuhde ja hengellisyys on vähän tutkittu aihe. Kolmannessa luvussa keskitytään analysoimaan parisuhteessa esiintyviä erilaisia hengellisiä toimintamuotoja ja niihin liittyviä kokemuksia. Neljäs luku käsittää tutkimuksessa saavutetut tulokset ja sen, miten tutkimusta parisuhteen hengellisyydestä voisi edistää tulevaisuudessa. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että hengellisyys toimii eräänlaisena voimavarana parisuhteessa arkeen liittyvissä tilanteissa ja ennaltaehkäistä parisuhdekriisien syntyä. Toisaalta, se voi myös auttaa selviämään parisuhdekriiseistä. Tutkimustulosten perusteella hengelliset toimintamuodot luovat yhteyttä parien välillä ja ylläpitävät hengellistä identiteettiä.
-
(2017)Tutkimustehtäväni oli tutkia Kristillistä Taideseuraa kristillisen taiteen määrittelijänä. Tutkimuskysymyksiäni olivat kristillisen taiteen määrittely Kristillisen Taideseuran mukaan, kristillisen taiteen tehtävät sekä näkemykset kirkkotaiteesta Kristillisen Taideseuran mukaan sekä Kristillisen Taideseuran näkemys omasta paikastaan ja tehtävästään yhteiskunnassa. Primäärisenä tutkimusmateriaalina oli Kristillisen Taideseuran julkaisema Ars Magna -lehti, ja tutkittava janjakso käsitti vuodet 1976-1990. Tutkin aineistoa hyödyntäen sisällönanalyysia ja soveltaen myös diskurssianalyysin ja retorisen analyysin metodeja. Löysin tutkimusaineistosta kristilliseen taiteeseen liittyviä diskursseja, kuten totuudellisuus, raaamatullisuus, ymmärrettävyys, julistavuus, taiteilijan kristillisyys sekä taiteen laadukkuus.Kristilliselle taiteelle asetettiin tehtäviä liittyen Jumalan suhteeseen ihmiseen ja toisaalta ihmisen lähimmäissuhteeseen, toisiin ihmisiin. Lisäksi kristillisen taiteen odotettiin puhuttelevan, herättävän tunteita ja välittävän arvoja. Sen toivottiin välittävän todellisuuden koko kuvan, toisinsanoen paradoksaalisenkin kuvan maailmasta jumallisen ja inhimillisen, hyvän ja pahan, maallisen ja taivaallisen leikkauspisteenä. Taiteen julistavuudesta vs. autonomiasta oli aineistossa moniäänistä keskustelua. Kirkkotaiteesta puhui eniten Kristillisen Taideseuran silloinen puheenjohtaja Tauno Sarantola. Hän painotti erityisesti kirkkoihin sijoitettavaan taiteeseen liittyen sitä, että kirkkotaiteen on oltava esittävää, perustellen Kristuksenkin ihmiseksi tulolla ja sillä, että ”Kristus ei ole abstraktio”: Kristillinen Taideseura oli löytänyt oman tehtäväkenttänsä kristillisen taiteen edistäjänä ja sitä kautta seurakuntien ja muidenkin ihmisten elämän rikastuttajana.
-
(2014)Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon palkkaamien oppilaitospappien kokemuksia siitä, miten nämä työssään voivat. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mistä elementeistä oppilaitospappien työhyvinvointi ja työpahoinvointi koostuvat. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää oppilaitospapappia alkuvuodesta 2014. Tyyliltään haastattelut olivat teemahaastatteluja. Haastateltaviksi valikoitui niin miehiä kuin naisia, jotka toimivat oppilaitospapin virassa joko toisen asteen tai korkeakouluasteen oppilaitoksissa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen tarkoituksena kuvata mahdollisimman tarkastihaastateltujen omia näkemyksiä ja kokemuksia tutkittavasta aiheesta. Vaikka tutkimuksen keskeisimmät teema-alueet nostettiin pääosin itse aineistosta, tarjosi laajaalainen työhyvinvoinnin tutkimus teoreettisen viitekehyksen, jonka avulla oppilaitospappien työhyvinvointia ja työpahoinvointia voitiin osittain tarkastella. Aineiston ja teoreettisen viitekehyksen vuoropuhelulla pyrittiin ennen kaikkea osoittamaan tehtyjen havaintojen luotettavuus ja keskeisyys sekä luomaan mahdollisimman kattava kuva käsitellyistä ilmiöistä. Oppilaitospappien kokemukset omasta työhyvinvoinnista ja työpahoinvoinnista muodostuivat hyvin monimuotoisiksi. Tämä on erittäin tyypillistä tutkittaessa työhyvinvointia, sillä työtä on vaikea määritellä yksiulotteisesti joko hyväksi tai huonoksi. Työhyvinvoinnin määritelmän voidaankin sanoa olevan riippuvainen jokaisen työntekijän omasta kokemuksesta, johon vaikuttavat niin henkiset, fyysiset kuin aineelliset tekijät. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella pystyttiin nostamaan tiettyjä teema-alueita, joiden nähtiin olennaisesti vaikuttavan siihen, miten oppilaitospapit työssään kokivat voivansa. Karkeasti ottaen kokemukseen mielekkäästä työstä ja työhyvinvoinnista voitiin nähdä vaikuttavan työn hyvät edellytykset sekä sosiaaliset suhteet. Näistä ensimmäinen jaettiin pappien omiin asenteisiin ja taitoihin sekä työn ulkoisiin hyviin resursseihin. Oppilaitostyö määriteltiin ainutlaatuiseksi ja tärkeäksi työksi, ja se oli muodostunut useille tärkeäksi osaksi omaa elämää. Ylipäätään pappeuteen ammatinvalintana oltiin erittäin tyytyväisiä, ja siihen koettiin kutsumusta. Näiden lisäksi työhyvinvoinnin kokemukseen nähtiin positiivisesti vaikuttavan työsuhteen vakituisuus, hyvät työtilat, työn monipuolisuus sekä seurakuntatyöhön verrattuna eri tavoin painottuva työaika. Työpahoinvoinnin kokemuksen voitiin määritellä aiheutuvan niin ikään sosiaalisista suhteista tai niiden puutteesta, työn johtajuudesta ja työalan monimuotoisuudesta. Erityisen merkittävää oli, etteivät oppilaitospapit muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olleet juurikaan sitoutuneita nykyiseen työpaikkaansa. Työn erityislaatuisesta, työntekijää palkitsevasta sekä monipuolisesta luonteesta huolimatta oppilaitostyön voitiin nähdä olevan henkisesti erittäin paljon työntekijää kuormittavaa sekä vaativaa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan perustellusti todeta kirkon oppilaitostyön tutkimuksen olevan myös jatkossa laajemmassa määrin relevanttia ja ajankohtaista. Saatujen tulosten avulla voidaan parhaimmillaan hahmottaa niitä ongelmakohtia, joita yksin työskentelevät työntekijät kohtaavat paitsi kirkossa myös koko yhteiskunnassa.
-
(2020)Tässä tutkimuksessa tarkastelen ikääntyneiden ajatuksia omaan elämänkulkuun, ikääntymiseen ja uskonnollisuuteen liittyen. Tutkimuksen tavoitteena on löytää vastauksia siihen, mitkä asiat ikääntyneille ovat merkityksellisiä, millaisista asioista syntyy heidän elämänsä mieli, ja millaiset asiat tätä elämän mieltä horjuttavat. Haluan ymmärtää, kuinka mennyt elämä on vaikuttanut tämän päivän kokemiseen, ja mikä merkitys ikääntymisen elämään tuomilla muutoksilla on heidän elämäänsä, osallistumiseensa, ja elämän mielen kokemukseen. Tutkimuksen taustamateriaalina on Lauttasaaren seurakunnan vuonna 1996 tekemä kyselytutkimusaineisto, josta ilmenee, kuinka vähän ikääntyneet seurakunnan toimintaan osallistuvat. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja aineisto on koottu teemahaastatteluin. Varsinainen tutkimusaineisto koostuu kuuden vuonna 1921 syntyneen, haastatteluhetkellä 77-vuotiaan, lauttasaarelaisnaisen haastatteluista syntyneestä litteroidusta haastatteluaineistosta. Teoreettisena viitekehyksenäni on vanhuusteoriat, erityisesti osallisuuden ja merkityksellisen ikääntymisen näkökulma huomioiden. Aineistoa olen lähestynyt sisällönanalyysin keinoin, lähinnä aineistolähtöisesti. Menetelmä soveltuu hyvin valmiiden tekstien tarkastelutavaksi. Naisten haastatteluista nousee esiin viisi teemaa. Nämä ovat heidän elämänkulkunsa ja koetun elämänlaadun kannalta merkittäviä, ja ovat luomassa heidän elämäänsä myös tarpeellisuuden ja tarkoituksen tunnetta, sekä toivoa. Nämä teemat ovat terveys ja toimintakyky, uskonnollisuus, muistot, ihmissuhteet ja vapaus. Naiset kokevat, että heidän elämällään on tarkoitus ja merkitys, ja että heidän elämänsä on monella tapaa hyvää. Aineistosta nousee kuitenkin selkeästi esiin ikääntyneen tarve vuoropuheluun ja kohtaamiseen. Heillä on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Ikääntyneet elävät suurelta osin yksin, ja kaipaavat vuorovaikutukseen. Pohdin, miten kirkko voisi olla vahvistamassa elämän mielekkyyden kokemista ikääntyneiden elämässä. Sielunhoidon ytimessä on ihmisen kuuleminen ja läsnäolo. Olisiko seurakunnalla diakoniatyössä ja sielunhoidossa mahdollisuutta olla ikääntyville jäsenilleen läsnä, kuulla seurakuntalaisiaan ja nähdä heidät. Ikääntyneiden kanssa käytävissä keskusteluissa voisi antaa mahdollisuuden turvallisesti kohdata ja käsitellä elämäntapahtumia ja menetyksiä, lähestyvää kuolemaa. Kirkolla voisi olla merkittäväkin rooli ikääntyneen ihmisen kokemus- ja merkitysmaailmassa. Ja ennen kaikkea, kirkon tulisi nähdä se rooli tärkeänä.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tutkin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä, millaiselta ihmisen ja Jumalan välinen kontakti näyttää ihmisen näkökulmasta ET-lehden ”Jumalan etsintä”-verkkokeskustelussa. Tutkimustehtäväni on analysoida, millaista ihmisen ja Jumalan ja välinen kontakti on tutkimusaineiston perusteella katsottuna. Ihmisen ja Jumalan välisellä kontaktilla tarkoitan tämän tutkielman kehyksessä ihmisen ja Jumalan välistä yhteydenpitoa, kommunikaatiota ja vuorovaikutusta ihmisen kokemuksesta käsin katsottuna. Tässä tutkielmassa Jumala-sana viittaa juutalais-kristillisen uskontoperinteen Jumalaan, ellei toisin mainita. Luokittelen aineistoa laadullisen sisällönanalyysin avulla ihmisen ja Jumalan välisen kontaktin määrän ja laadun mukaan ja kuvailen viesteissä näkyvää kontaktia sanallisesti. Tutkimusaineistoni on osa julkista verkkokeskustelua, johon kuka tahansa suomen kieltä osaava voi osallistua anonyymisti. Verkkokeskustelu alkoi joulun aikaan vuonna 2011 ja se jatkuu edelleen tutkielman kirjoittamisen aikaan syksyllä 2019. Aineistoni koostuu verkkokeskustelun alkuosasta ja olen rajannut aineistosta sisällöllisesti tutkimustehtävääni liittyvät viestit. Tutkielman teoreettinen viitekehys muotoutuu kolmesta osasta. Tutkielman alkuosassa kuvailen, miten uskonnollisuuden ja hengellisyyden toteutumista verkkoympäristössä on tutkittu ja tulkittu. Tämän jälkeen etenen esittelemällä aineistoni, tutkimusmenetelmäni sekä aineiston käsittelyn sisällönanalyysin menetelmällä. Ryhmittelen aineiston viestien sisältöjä sen mukaan, ilmeneekö teksteissä vähän vai paljon kontaktia ihmisen ja Jumalan välillä sekä sen mukaan, onko kontakti persoonallista vai ei-persoonallista. Näiden ryhmittelyn lisäksi mukana on ryhmiä niille viesteille, jotka eivät ole sijoitettavissa näihin ryhmiin. Kuvailtuani aineiston ryhmittelyn ja luokittelun tuloksia, eli ihmisen ja Jumalan välisen kontaktin laatua ja määrää aineistossa, esittelen muutaman uskonnonpsykologian alaan kuuluvan tavan jäsentää ihmisen ja Jumalan kontaktia. Tämän jälkeen siirryn kuvaamaan tieteellisiä keskusteluja ihmisen kokemuksen merkityksestä hengellisyyden ja uskonnollisuuden kentällä. ”Jumalan etsintä”-aineistossa ihmisen oma kokemus uskonasioista esitettyjen väitteiden ja näkemysten perustana on tärkeässä asemassa. Kokemuksellisuuden merkitystä korostetaan monessa yhteydessä hengellisyydestä keskusteltaessa. Tutkielmani loppupuolella esittelen muutaman erilaisen tavan ymmärtää ja jäsentää nykyajassa suositun vapaan hengellisyyden ja perinteisemmän uskonnollisuuden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskustelutan myös valitsemieni teoreettisia viitekehyksiä aineiston analyysissa saamieni tulosten kanssa. Tutkielmani tulokset koostuvat aineiston perusteella luomastani jaottelusta sekä aineiston analyysin tulosten liittämisestä laajempaan teologiseen keskusteluun. Kuvailen aineistossa näkyvää kuvaa ihmisen ja Jumalan kontaktista sekä erittelen, millä tavalla viesteissä puhutaan Jumalasta, uskomisesta Jumalaan sekä suhtautumisesta hengellisiin auktoriteetteihin. Tutkielman lopussa esittelen uskonnon ja hengellisyyden medioitumista koskevia keskusteluja. Medioituminen tarkoittaa median logiikan ulottumista yli median oman toimintakentän. Uskontojen ja hengellisyyden medioituminen tarkoittaa siis sitä, että uskonnot ja hengellisyyden alalla toimivat henkilöt ja instituutiot alkavat noudattaa omassa toiminnassaan medioiden toimintalogiikkaa.
-
(2017)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, toteutuuko ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen internetlähetystyössä. Tarkoituksena oli selvittää, millaista internetlähetystyö on ja kuinka internetin kautta tehtävässä lähetystyössä voidaan toteuttaa lähetystyön periaatetta ihmisen auttamista julistustyön lisäksi. Tarkastelu keskittyi siihen, kuinka ihminen voidaan kohdata kokonaisvaltaisesti eli fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja hengellisesti internetin välityk-sellä. Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus. Aineiston keruun menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineistona oli kahdeksan inter-netlähetystyötä tekevän työntekijän haastattelut. Mukana oli haastateltavia kuudesta eri lä-hetysjärjestöstä, jotka tekevät internetlähetystyötä. Teemahaastattelujen lisäksi aineistona olivat kohdattujen ihmisten antamat palautteet. Haastattelujen tarkoituksena oli selvittää, millaista internetlähetystyö on ja kuinka ihminen kohdataan internetlähetystyössä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Keskeisinä tuloksina aineistosta muodostui kaksi pääteemaa ihmisen kohtaamiseen liittyen: kohtaamisen luonne ja kohtaamisen sisältö. Ihmisen kohtaaminen on internetlähetystyössä luonteeltaan virtuaalista ja paradoksaalisesti se voi olla samanaikaisesti myös aitoa kohtaa-mista verkossa. Se on samanaikaisesti anonyymia ja henkilökohtaista. Virtuaalisuutta ku-vaaviksi teemoiksi nousivat anonyymiys, kontaktin lyhytaikaisuus, kosketuksen puuttuminen, epävarmuus ja alueellisuuden häviäminen. Aitoa kohtaamista verkossa kuvaaviksi teemoiksi nousivat luottamus, kuuntelemisen tärkeys, rakkaus ja halu auttaa, henkilökohtaisuus sekä ystävyyden rakentaminen. Kohtaamisen sisällön muodostavat konkreettinen apu, tiedollinen opastus, sosiaalinen ohjaus sekä psyykkinen ja hengellinen tuki. Tutkimuksen mukaan inter-netlähetystyössä konkreettista apua voidaan antaa yhteistyökumppaneiden tai paikallisten seurakuntien avustuksella, mutta ei suoraan internetlähetystyössä. Muut auttamisen muodot eli tiedollinen, sosiaalinen, psyykkinen ja hengellinen apu ovat internetin välityksellä mahdol-lisia. Näistä erityisesti psyykkinen ja hengellinen tuki toteutuvat esimerkiksi sielunhoidollisis-sa keskusteluissa joko puhuen tai kirjoittaen. Yleisimpinä kontaktivälineinä ovat sähköposti, Facebook, Chat -tyyppiset toiminnot ja Skype. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että internetlähetystyö on osa lähetystyön kokonaisuutta ja se toimii parhaiten rinnakkain perinteisen lähetystyön kanssa toisiaan tukien. Internetlähetys-työtä tekevillä järjestöillä on käytettävissään kaikki internetin ja sosiaalisen median palvelut, joiden avulla voidaan tavoittaa valtavia määriä ihmisiä ja heitä voidaan sen jälkeen ohjata paikallisiin seurakuntiin. Kohtaaminen ja pidempiaikainen vuorovaikutus on mahdollista to-teuttaa myös internetin välityksellä. Internetlähetystyötä tekevät työntekijät näkevät pääteh-täväkseen evankeliumin julistamisen, mutta ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja aut-taminen nähdään erittäin tärkeinä. Aito kohtaaminen verkossa on tutkimustulosten perusteel-la mahdollista, silloin kun siinä ovat mukana ihmisten väliselle vuorovaikutukselle tyypilliset piirteet kuten aito läsnäolo, kuunteleminen ja välittäminen. Aidon kohtaamisen kannalta oleellista ei olekaan se, tapahtuuko kohtaaminen fyysisesti vai virtuaalisesti, vaan oleellisia elementtejä ovat inhimilliselle vuorovaikutukselle tyypilliset piirteet. Aihe liittyy laajemminkin yhteiskunnassa ja maailmassa käytävään keskusteluun ihmisen toimimisesta virtuaalimaailmassa ja internetyhteisöissä.
-
(2018)Tutkimuksessa tarkasteltiin hyvinvointikurssille osallistuneiden voimavaroja, ja miten koetut voimavarat näyttäytyvät suhteessa Shared Story -menetelmän resilienssikäsitykseen. Shared Story on tutkimuksen tekijän kehittämä dialoginen ja toiminnallinen malli, joka kuvaa ihmisen resilienssin osatekijöitä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys sijoittuu hyvinvoinnin tutkimuksen kenttään, jossa resilienssi kuvaa ihmisen kykyä ottaa vastaan, sopeutua ja joustaa erilaisissa elämäntilanteissa ja toipua vaikeista tilanteista. Werner & Smithin 60-luvulla alkanut resilienssitutkimus tarjoaa teoreettisen kehyksen aineiston tarkasteluun. Yksilöön, perheeseen ja lähipiiriin ja yhteisöön liittyvät suojaavat tekijät ennustavat ilmetessään hyvää resilienssiä elämän jatkumolla. Nykyhetken resilienssiä kuvataan ihmisyyden, jaetun ihmisyyden, hengellisen ja henkisen sekä resurssien ulottuvuuksien kautta, joista muodostuu Shared Storyn käsitys resililienssin osatekijöistä. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin kyselyillä ja teemahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin kahteen kertaan. Teoriasidonnaisen sisällönanalyysin metodein analysoitu aineisto tuotti teoreettisen viitekehityksen mukaisia yksilöön, perheeseen ja lähipiiriin sekä yhteisöön liittyviä suojaavia tekijöitä. Toinen aineistolähtöinen sisällönanalyysi tuotti konstruktion, Shared Storyn käsityksen resilienssistä, jonka osatekijät ovat ihmisyys, jaettu ihmisyys, hengellinen ja henkinen ulottuvuus ja resurssit. Tapaustutkimus voi tarjota vaihtoehtoisia selityksiä tutkitulle ilmiölle: 1. Resilienssi on geneettisten ja ympäristötekijöiden muodostama kokonaisuus, joka kehittyy elämän jatkumolla. Hyvää resilienssiä ennustavat keskeiset suojaavat tekijät lapsuudessa ja nuoruudessa ovat: 1) helppo temperamentti ja usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa asioihin, 2) vähintään yhden emotionaalisesti vakaan aikuisen tuki ja avoimuus lapsen tarpeille ja 3) yhteisöön kuuluminen ja yhteisön tuki. Aikuisiällä työ ja toimeentulo sekä realistiset tulevaisuudensuunnitelmat ja vakaa parisuhde ovat yhteydessä hyvään resilienssiin. 2. Nykyhetken resilienssi on konstruktio, jonka osatekijät ovat ihmisyys, jaettu ihmisyys, hengellinen ja henkinen ulottuvuus ja resurssit. Resilienssin osatekijöiden tunnistaminen ja harjoittaminen lisäävät hyvinvointia. Tutkimus tarjoaa tietoa vahvan resilienssin kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä, mistä voi olla hyötyä vanhemmille, kasvattajille ja kaikille, joiden lähipiirissä on kasvuvaiheessa olevia lapsia ja nuoria. Toiseksi tutkimus kuvaa ihmisen resilienssiä nykyhetkessä, mikä auttaa lukijaa tiedostamaan osatekijät, joihin hän voi vaikuttaa parantaakseen hyvinvointiaan kokonaisvaltaisesti.
-
(2016)Tämän tutkimuksen keskiössä ovat moottoripyörä, moottoripyöräilyn harrastajat ja rituaalit. Moottoripyöräilyn lisääntyessä on harrastuksen ympärille muodostunut valtakulttuurista erottuva elämäntapa ja orientoitumisjärjestelmä. Historiallisesti sekulaarin moottoripyöräkerhotoiminnan rinnalle on syntynyt viime aikoina myös yhteisöjä, jotka ilmoittavat kristilliset arvot toimintansa perustaksi. Tutkijoita moottoripyöräkerhot eivät ole juuri kiinnostaneet mutta omaleimaisina yhteisöinä ne avaavat kiehtovan maailman myös kulttuurin sisällä esiintyvien ilmiöiden uskontotieteelliseen, rituaaliteoreettiseen ja teologiseen pohdintaan. Tässä työssä tutkimustehtävänä on henkilökohtaisesti osallistumalla havainnoida, dokumentoida ja kuvata rituaalisia ilmiöitä moottoripyöräkerhon heinäkuussa 2015 organisoiman 7XSF kiertueen aikana. Mielenkiintoni kohdistuu rituaaleihin, esineistöön, merkistöön ja symboleihin, yksilöiden ja yhteisön käyttäytymiseen sekä viestintään. Tutkimuskysymykset ovat: ”Mitä rituaaleja voidaan havaita ja miten ne ilmenevät kristillisten motoristien 7XSF kiertueella” ja alakysymyksinä ”mitä rituaalit ja rituaaliset prosessit merkitsevät ja mitä vaikutuksia niillä on osallistujiin ja yhteisöön.” Rituaalisten ilmiöiden rakennetta ja muotoa tarkastelen rituaalitutkimuksen valossa. Emile Durkheimin, Victor Turnerin ja Arnold van Gennepin sekä Catherine Bellin teoriat muodostavat kivijalan aineiston analyysiin mutta ilmiöiden tulkintahorisontti on myös poikkitieteellinen. Lähestymistapa tutkimusaiheeseen on aineistolähtöinen, osin abduktiivinen, laadullinen ja etnografinen. Lähdeaineisto koostuu editoidusta videomateriaalista, jota kertyi noin 30 tuntia, litteroiduista havaintopäiväkirjamerkinnöistä ja haastattelumuistiinpanoista yhteensä 135 sivua sekä valokuvista yhteensä 338 kpl. Aineistoa täydentää internetistä ja lehdistä valikoituneet artikkelit ja kuvamateriaali. Tutkimuksen etnografisen lähestymistavan vuoksi aineisto sisältää runsaasti kiertueelle osallistuneiden kommentteja, tutkijan henkilökohtaisia ja kokemuksellisia havaintoja sekä reaaliaikaisia kuvauksia autenttisista tilanteista. Keskeisinä tuloksina aineiston analyysissä nousi kiertueen kaksi rinnakkaista ja toisiinsa kietoutunutta rituaalitodellisuutta. 7XSF kiertue muodostaa kokonaisuutena siirtymäriitillisen, useita liminaalitiloja sisältävän prosessin, jota nimitän makrorituaaliksi. Kiertueyhteisön sisällä elää toinen rituaalimaailma, mikrorituaali, missä yksilöt irtaantuvat vanhasta, kulkevat oman rituaalikylvyn läpi ja asemoituvat kulttuurin hierarkiaan osallistuen rituaaleihin rituaalin sisällä. Näiden kahden tason välissä toimivat ikään kuin suodattimina miditason kerhot, jotka tuottavat ja jalostavat osallistujia ”makrorituaaliin” ja estävät kulttuuriin soveltumattoman aineksen pääsyn yhteisön sisään. Nämä rituaalioliot ovat jatkuvassa liikkeessä ja vuorovaikutuksessa toisiinsa. Olennainen huomio tutkimusaineiston perusteella on, että kristillisen kiertueyhteisön, sekulaarin toimintaympäristön toimintatavoissa, hierarkiassa ja rituaalisissa prosesseissa voidaan nähdä huomattavaa homogeenisuutta sekä yksilöiden että yhteisön tasolla. Molempien kulttuurien eetos kiteytyy moottoripyörään ja kerholiiviin pyhinä, toteemisina symboleina, joiden kautta yhteisö rakentaa todellisuutta, operoi ja toteuttaa missiotaan. Yleisen tason johtopäätös on, että moottoripyöräkulttuuri kiinteänä, pitkälti suljettuna ja sosiaalisesti tarkoin määriteltynä ryhmänä näyttäytyy ikään kuin yhteiskuntana yhteiskunnan sisällä määritellen itse arvonsa ja norminsa käyttäytymissääntöineen.
-
(2020)Tiivistelmä Referat Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten ilmastonmuutos näyttäytyy kirkon diakoniatyössä diakoniatyöntekijöiden kokemana. Ilmastonmuutokseen liittyviä ilmiöitä tarkastellaan diakoniatyön ydinosaamisalueiden kautta. Ilmastonmuutos on yhteiskuntaan laajasti vaikuttava, ajankohtainen ilmiö ja se vaikuttaa myös kirkon diakoniatyöhön sen eri osa-alueilla. Tutkimuksessani on kaksi tutkimuskysymystä. 1) Miten ilmastonmuutos näkyy diakoniatyössä diakoniatyöntekijän kokemana? 2) Millaisia valmiuksia diakoniatyöntekijöillä on kohdata ilmastonmuutokseen liittyviä asioita/ilmiöitä työssään? Tutkimuksen tausta pohjautuu ilmastonmuutosta koskevaan aikaisempaan tutkimukseen, jonka pohjalta on muodostettu ymmärrystä sen vaikutuksista suomalaisten talouteen, terveyteen, hyvinvointiin ja yhteiskuntaan. Näiden lisäksi käytetään Panu Pihkalan teoksia ympäristötunteista. Keskeisenä käsitteenä on myös ympäristökasvatus. Ilmiöitä tarkastellaan diakoniatyön ydinosaamisalueiden kautta, jolloin osaamisalueiden ulottuvuuksissa on käytetty esimerkiksi Leena Nygårdin diakoniakasvatuksen määrittelyä sekä sielunhoidon ja yhteiskunnallisen ulottuvuuden määrittelyä. Keskeisimpiä käsitteitä ovat ilmastonmuutos, ympäristötunteet, diakoniatyön ydinosaamisalueet, ympäristö- ja diakoniakasvatus, sielunhoito. Tutkimus on kvalitatiivinen ja toteutettu diakoniatyöntekijöiden teemahaastatteluilla. Haastatteluja on 10 ja analysoitua tekstiä 72 sivua. Haastattelut analysoitiin temaattisen analyysin keinoin. Tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa laajasti diakoniatyöhön. Diakoniatyön tarkasteleminen ydinosaamisalueiden kautta antaa kuvan näistä ilmiöistä, kuten ympäristötunteista sekä niistä ammatillisista valmiuksista, joita diakoniatyöntekijältä odotetaan. Suorat vaikutukset diakoniatyönasiakkaisiin ovat vielä vähäisiä, mutta kirkon ja seurakuntien diakoniatyössä ilmastonmuutos näkyy esimerkiksi kasvatuksessa, yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa sekä seurakunnan omassa toiminnassa. Diakoniatyön rooli korostuu nimenomaan arvo- ja asennekasvatuksessa. Ammatillisia haasteita ovat ovat ympäristötunteiden tunnistamisen vaikeus, tiedon ja koulutuksen puute sekä työn resurssit. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettäviä, mutta antavat näkemyksen siitä, mihin kaikkeen ilmastonmuutos voi diakoniatyössä heijastua ja vaikuttaa. Yksittäisten ulottuvuuksien kohdalla on toki tarpeen tehdä lisää syvällisempiä tutkimuksia. Tutkimus voi auttaa näkemään niitä haasteita, joita diakoniatyöntekijät kohtaavat työssään asian tiimoilta sekä millaiset valmiudet heillä tällä hetkellä on. Tutkimus kertoo myös koulutuksen tarpeesta. Tutkimus haastaa myös pohtimaan diakoniatyön teologiaa muuttuvassa yhteiskunnassa ja sen ympäristöulottuvuutta.
-
(2016)Tämä tutkimus käsittelee Instagramia, joka on Facebookin omistamaa sosiaalisen median sovellus. Vuoden 2014 aikana useat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat ovat liittyneet käyttämään Instagramia. Esitän tutkimuksessa kaksi tutkimuskysymystä: ”Millaisia kuvia kirkosta, kristinuskosta ja elämästä seurakunnat viestivät Instagramissa?” ja ”Minkälaisia kuvia seurakunnat jakavat uudessa viestintäkanavassa käytön alkuvaiheessa vuonna 2014?” Tutkimuksen aineistona olivat kymmenen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan Instagram-tilit ja niiden kuvat kolmen ensimmäisen kuukauden ajalta. Seurakunnat olivat Haapavesi, Hamina, Kuopio, Kymi, Lieto, Mynämäki, Helsingin Paavali, Rovaniemi ja YläSavo. Kuvia kertyi yhteensä 262. Luvussa neljä tapahtuvaan syvempään analyysiin valittiin seitsemän seurakuntaa ja kultakin seurakunnalta enintään kahdeksan ensimmäistä kuvaa. Valitut seurakunnat ovat Haapavesi, Hamina, Kuopio, Lieto, Helsingin Paavali, Rovaniemi ja Ylä-Savo. Aineisto kerättiin 25.5.2015 ja tässä tutkimuksessa aineistoa käsiteltiin sellaisena kuin se kyseisenä päivänä oli katsojille näkyvissä. Tutkimusmenetelmänä käytin Janne Seppäsen laadullista mediakuvien analyysimenetelmää. Menetelmässä kuvissa keskeisesti näkyvät havaintoyksiköt luokiteltiin koodausyksiköiksi. Tässä tutkimuksessa yhdellä kuvalla oli vähintään yksi ja enintään neljä koodausyksikköä. Aineistosta löytyi vastauksia molempiin kysymyksiin. Aineistosta rakentui kuva eloisasta ja nuorekkaasta kirkosta, joka on ensisijaisesti nuorten ihmisten muodostama yhteisö. Toiseksi kuvissa esiintyi paljon rakennuksia ja luontoa sekä jonkin verran kristillisiä symboleja. Alkuvaiheessa kuvissa ei juurikaan näkynyt huumoria, vaikka kuvien tunnelma olikin pääasiassa hyvin positiivinen. Seurakunnat näyttivät käyttävän Instagramia yhtenäisyyden luomiseen, tiedottamiseen ja oman toimintansa mainostamiseen.
-
(2017)Tutkin diskursseja, joilla Ristin Voitto -lehden (RV) Israel-keskustelussa puhutaan Israelista 1960 – 1990-luvuilla valtion sotilaallisten konfliktien aikoina ja niihin välittömästi liittyen. Tutkimustehtävänä oli vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisen position RV:ssa sotilaallisten konfliktien aikoina julkaistujen kirjoitusten diskurssi rakentaa Israelille, minkälaisia teemoja RV:n Israel-diskurssissa muodostuu sotilaallisten konfliktien aikoina, miten hengellinen suhteutuu poliittiseen RV:n Israel-diskurssissa sotilaallisten konfliktien aikoina ja millainen teologinen kuva Israelista RV:n Israel-diskurssista sotilaallisten konfliktien aikoina rakentuu? Tutkimustehtävään ja -kysymyksiin vastatessa aineistona toimivat Israelin sotilaallisiin konflikteihin ajoittuvat Israel-keskustelua sisältävät RV-lehdet 1960-, 1970-, 1980- ja 1990-luvuilta. Analysoin aineistoa ja luokittelin diskurssianalyysia hyödyntäen aineistosta nousevat yksittäiset nimittäjät teemoiksi, joiden pohjalta muodostuivat tutkimuskysymykset. RV:n Israel-diskurssi antaa Israelille useita positioita, joista merkittävimmät ovat nykyisen Israelin valtion asemoiminen Jumalan omaisuuskansaksi, raamatullisten ennustusten mukaisesti jälleen syntyneeksi Vanhan testamentin Israeliksi, Jumalan lopunajallisten suunnitelmien kohteeksi ja toteuttajaksi sekä hengellisestä todellisuudesta nousevan naapurimaidensa ja maailman yleisen vihan kohteeksi. RV:n Israel-diskurssia hallitseviksi teemoiksi nousevat raamatullisuus ja lopunajallisuus; kaikki Israeliin liittyvä perustellaan Raamatulla ja liittyy lopun aikoihin. Vahvaksi teemaksi kehittyy myös se, että suhtautuminen Israeliin vaikuttaa yksilöiden ja kansakuntien kohtaloihin joko siunauksen tai tuomion muodossa. Hengellinen ja poliittinen suhtautuvat RV:n Israel-diskurssissa toisiinsa siten, että hengellinen näkökulma antaa ylivoimaisen näkökyvyn ja ymmärryksen verrattuna poliittiseen näkökulmaan Israelin toiminnasta ja Lähi-idän tilanteista. RV:n Israel-diskurssin luoma teologinen kuva Israelista kiteytyy Israel-diskurssien positioiden ja siihen liittyvien teemojen kautta ajatukseen: Israel, kärsivä Herran palvelija. RV:n teologinen kuva myös tiivistää suurelta osin tutkimuksen Israel-diskurssin: Nykyinen Israel on asemastaan Jumalan omaisuuskansana kärsivä valtio, joka tänä päivänä toteuttaa Jumalan suunnitelmia maailman historian suhteen. Kristityn tulee puolustaa ja siunata nykyistä Israelia sen toimista riippumatta välttääkseen Israelin arvostelijoille varatun tuomion.
-
(1998)Tämän tutkimuksen tehtävä on selvittää, millä tavalla Raamatun maantieteeseen liittyvät erisnimet toimivat kirkon kuvana vuoden 1938 ja 1986 virsikirjan lisävihossa. Päälähteinä toimivat mainitut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjat. Muista lähteistä on etsitty virsien alkutekstejä ja syventävää vertailumateriaalia. Tutkimus ei käsittele virsien sävelmiä. Tutkimuksen metodi on kolmen menetelmän synteesi. Nämä ovat runoanalyysi sekä geneettinen ja systemaattinen metodi. Kirjallisuustieteellinen runoanalyysi toteutetaan tarkemmin sanottuna sanaston analyysin ja viitekehysanalyysin avulla. Tutkimustermejä on runsaimmin pietismin ja puhdasoppisuuden aikana kirjoitetuissa virsirunoissa. Runsaasti niitä on myös 1800-luvun virsissä. Virsikirjaan on 1938-1986 myös lisätty huomattavasti tutkimustermejä. Tutkimuksessa on analysoitu yhteensä 84 tutkimustermin esiintymää 54 eri virressä. Termeistä yleisimmät ovat Siion, Israel ja Jerusalem. Tutkimuskohteista nousee esille kymmenen ekklesiologista sisältöluokkaa, joiden tausta on klassisen teologian kirkon olemusta kuvaavat vastakohtaparit ja joista keskeisimmät ovat kirkko toisaalta taistelevena (ecclesia militans) ja toisaalta riemuitsevana (ecclesia triumphans) sekä toisaalta matkalla olevana ja toisaalta perille päässeenä seurakuntana (taivaallinen Jerusalem). Ne ovat samalla tutkimuksen sisältöluokkia. Mainittujen lisäksi esiintyy seuraavia sisältöluokkia. Vanhan liiton Jumalan kansa sekä kirkon typoksena että luopioseurakuntana. Kirkko esiintyy maanpäällisessä tilassaan tutkimusaineistossa myös vainottuna ja marttyyriseurakuntana. Lisäksi esiintyy kirjon valinta Jumalan omaisuuskansaksi ja väärä kirkko (Baabel) . Kirkon olemuksen ja sen valinnan kuvauksen lisäksi tulee esille sen perusfunktio, joka on missiologinen tehtävä. Määrällisesti eniten kaikki virsikirjat yhteenlaskettuina kuvataan riemuitsevaa seurakuntaa. Kuvaus on toteutettu pääasiassa termien Siion, Israel ja Jerusalem avulla. Yleisesti tiedetään, että Raamatun maantieteellisiä erisnimiä käytetään kristillisen sanoman välittäjinä kuvakielessä. Tutkimuksen käsittelemää kaanaan kielen osa-aluetta ei ole tiettävästi aiemmin tutkittu.
-
(2019)Herännäisyys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vaikuttava herätysliike, jonka laulukirja on Siionin virret. Siionin virsistä toimitettiin uusi laitos, joka otettiin käyttöön kesällä 2017 Nilsiän herättäjäjuhlilla. Herännäisyydelle on tunnusomaista ikävöivä usko ja alhaalla liikkuva armo. Ihminen on pieni, Jumala on suuri ja luotujaan rakastava ja armahtava. Kristuksen ja ihmisen väliin ei saa asettaa mitään estettä, vaan Jumala armahtaa Kristuksen tähden syntisen ihmisen. Tutkimukseni käsittelee ystävyyttä Siionin virsissä. Herännäisyyden sydänäänet ja kristinuskon tulkinta on luettavissa Siionin virsistä. Virsissä ja puheissa puhutaan usein ystävyydestä. Heränneet kutsuvat toisiaan ystäviksi. Myös suhde Jeesukseen Kristukseen kuvataan usein ystävä-käsitteen avulla. Tämä tekee Jeesuksesta helposti lähestyttävän. Jeesus-ystävä paljastaa salatun Jumalan armolliset kasvot. Ystävyyttä voidaan pitää herännäisyyttä avaavana avainkäsitteenä. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena niin, että virsistä on tehty temaattinen sisällönanalyysi, mutta sen rinnalla on käytetty lähiluvun (close reading) metodia. Ystävyys ymmärretään Siionin virsissä ystävyydeksi, joka muodostuu seura- ja veisuuystä-vyydeksi, jossa jaetaan yhteinen hengellinen kokemusmaailma ja jossa toista tuetaan ja kannetaan Jumalan eteen. Ystävät tarvitsevat vuorotellen toistensa tukea. Moralisointia vältetään ja sitä tulee välttää. Uudistetuissa Siionin virsissä on paljon niitä virsiä, joissa edellisten laitosten minä-muotoisten virsien sanat on muutettu me-muotoisiksi, jota kautta vahvistetaan yhteisöllisyyttä ja uskonkokemusten kollektiivista luonnetta. Ystävyydellä tarkoitetaan Siionin virsissä ja herännäisyydessä eri asioita kuin tavanomaisesta ystävyydestä puhuttaessa. Kun tavallisesti ystävyys määritellään sosiologisesti ja psykologisesti, Siionin virsien ystävyys on ystävyyttä yhdessä veisattavien virsien ja seuraliikkeen sisällä. Arkisia ohjeita ja ihmissuhteiden mutkikkuutta ei Siionin virsissä ilmene. Sielunhoidollisuus ei poissulje ystävyyttä myös sellaisena ilmiönä, kuin se näyttäytyy sekulaarissa ympäristössä ja nykymediassa, mutta se ei ilmene Siionin virsien ystävyydessä. Ystävyyden korostus herännäisyydessä ja Siionin virsissä on osaltaan peräisin herännäisyyden piirissä 1800-luvulla vaikuttaneesta Margareta Högmanin johtamasta ystäväliikkeestä. Siionin virsissä ystäviä ovat ne, jotka jakavat samankaltaisen hengellisen kokemuksen ja todellisuuden. Ystävät jakavat keskenään hengellisen köyhyyden ja armon ikävöinnin. Siionin virsien Jumala on salattu. Hänen syvin olemuksensa paljastuu ystävässä Jeesuksessa Kristuksessa, jossa Jumala ilmoittaa rakkautensa ja armonsa.
Now showing items 21-40 of 165