Browsing by discipline "Obstetrics and Gynecology"

Narttukoiran valeraskaus on fysiologinen ilmiö. Oireet ilmenevät luteaalivaiheessa, yleensä noin 6-12 viikkoa ovulaation jälkeen. Valeraskauden taustalla on seerumin progesteronipitoisuudenlaskun aikaansaama prolaktiinitason nousu. Prolaktiini siis saa aikaan valeraskauden oireet. Hormonaaliset tapahtumat imettävillä ja valeraskailla ovat hyvin samanlaiset. Tyypillisiä oireita koiralla ovat sekä käytöshäiriöt, kuten vihaisuus, pesänteko ja lelujen hoivaus, että utareturvotus ja maidoneritys. Valeraskauden hoidossa on aikaisemmin käytetty monia eri hormonivalmisteita, kuten estrogeenejä, androgeenejä ja progestiinejä. Näiden syventävien opintojen tarkoituksena on ollut tutkia valeraskauden yleisimpiä oireita koiralla sekä kaberkoliinia valeraskauden hoidossa. Kaberkoliini on ergot-alkaloidi johdannainen. Se toimii prolaktiini-inhibiittorina estäen prolaktiinin vapautumisen aivolisäkkeestä. Yleisimpiä valeraskauden oireita olivat pesänteko, utareturvotus ja maidontulo. Kaberkoliinin todettiin soveltuvan koiran valeraskauden hoitoon hyvin. Kaikki oireet vähenivät viikon kuluessa hoidon aloittamisesta 80 %:lla hoidetuista. Oireet vähenivät ja loppuivat vielä lääkityksen lopettamisen jälkeenkin. Yhteensä 84% potilaista parani kokonaan ja kaikenkaikkiaan 91 %:11a hoidetuista tutkitut oireet vähenivät lääkityksen aikana tai sen loputtua. Sivuvaikutuksia havaittiin 34 %:lla hoidetuista. Tyypillisin sivuvaikutus oli oksentaminen, jota esiintyi 12 %:lla hoidetuista. Koirat oksensivat 1.- 4. hoitovuorokautena.

Azoospermia is an important cause of male infertility. It can be obstructive (OA) or non-obstructive (NOA). The aim of this study was to evaluate known etiology of NOA and OA, differences between their clinical characteristics and find candidates for future GATA4 research. Another aim was to explore known GATA4 gene variants in Finnish population as GATA4 is found to play a critical role in testicular function in mice. The characteristics, hormone levels and histological diagnoses of 147 azoospermia patients were collected and categorized as OA (49) or NOA (98). The NOA patients were younger, had smaller and softer testes and higher gonadotropin levels than OA patients. Known etiology was found in 10 % of NOA and 24 % of OA patients. Maturation arrest, hypospermatogenesis and Sertoli cell only patients would be the best candidates for further studies regarding GATA4 transcription factor and male infertility. GATA4 variants were searched from an open database and analyzed. 13 variants were found in Finnish population but with no data on fertility.

Teksti käsittää kirjallisuusosan, jossa käsitellään koiran kohdun histologiaa ja lyhyesti lehmän ja hevosen kohdun histologiaa ja histopatologiaa, sekä tutkimusosa. Tutkimusosassa selvitetään 12 koiran kohtunäytteen avulla koiran kohdun histologiaa sekä kliinisesti terveillä nartuilla kiimakierron eri vaiheissa, että muutamissa patologisissa tiloissa. Näytteiden vähäisestä määrästä johtuen tutkimus ei antanut kovin kattavaa tietoa muutoksista eri kiimakierron vaiheista, mutta löydökset tukivat tietyiltä osista aikaisempia tutkimuksia. Saman kohdun eri osista otetut näytteet olivat lähes toistensa kaltaisia, joten näytteenotto kohdalla ei vaikuta olevan merkitystä tutkimustulokseen. Tämän tutkimuksen mukaan koiran kohtu on varsinaisessa anestruksessa, kuten hevosella ja naudalla anestrus-ajan kohtu kuvataan, vain varsin lyhyen ajan kiimakierron aikana. Hevosella ja naudalla patologisena muutoksena pidettyä fibrinogeenin lisääntymistä esiintyi tässä tutkimuksessa lähes kaikissa myöhäisimmissä menstruskohduissa (yli 2kk kiimasta).

Prenatal screening for fetal abnormalities is part of prenatal care in Finland. Participation is voluntary, but most pregnant women choose to take part. Earlier studies have indicated imperfections in the way pregnant women are being informed about the screening process. This study examines the experiences of women who have been offered further examinations after an initial abnormal screening result. The study population consists of 168 women who attended further examination appointments at the Women's Hospital in Helsinki during autumn of 2014. Data were collected using questionnaires that contained a mixture of closed- and open-ended questions. The results show that the information given at the initial screening appointment is often unclear or insufficient. Many women are not aware of the risks and possible negative outcomes of participating in prenatal screening. Providing understandable and thorough information at every point in the screening process is essential, especially when informing a pregnant woman about a possible fetal abnormality.

Glukokortikoidia (tavallisesti beetametasonia) annetaan raskaana olevalle naiselle ennenaikaisen synnytyksen uhatessa sikiön keuhkojen kypsyttämiseksi. Glukokortikoidin haittavaikutuksena, etenkin diabeetikoilla, on verensokerin nousu useaksi päiväksi. Naistenklinikalla on hoito-ohje lisäinsuliinin annostelusta glukokortikoidin annon jälkeen diabeetikoilla. Aikaisempia tutkimuksia siitä kuinka insuliinia tulisi annostella beetametasonin annon jälkeen on vähän. Tämän tavoitteena oli selvittää, onko nykyinen hoito-ohje riittävä. Tutkimukseen valikoitui lopulta 22 tyypin 1 diabeetikkoa. Potilaiden tiedot kerättiin jälkikäteen potilastietokannasta. Jokaisen potilaan kohdalla selvitettiin diabetekseen käytössä ollut lääkitys, HbA1c viimeisimmän kuukauden ajalta, syy sairaalahoitoon ja raskausviikot. Lisäksi kirjattiin beetametasonin annon jälkeen kolmen vuorokauden ajalta korkeimmat ja matalimmat plasman glukoosiarvot sekä tieto siitä kuinka paljon kukin potilas sai lisäinsuliinia. Tämän tutkielman perusteella näyttää siltä, että useilla potilailla esiintyi beetametasonin annon jälkeen huomattavan korkeita verensokeriarvoja ja tämänhetkinen ohjeistus on riittämätön. Verensokeriarvojen nousu on yksilöllistä, mutta niillä potilailla, joilla oli aikaisemmin huono sokeritasapaino sekä jo valmiiksi suuri vuorokausi-insuliiniannos, näyttäisi kehittyvän suurempi hyperglykemia. Tutkielman luotettavuutta heikensi vähäinen potilasmäärä sekä puutteelliset merkinnät potilastietojärjestelmässä.

Målet med undersökningen är, att samla information av patienter angående loop-behandling på grund av cellförändringar i livmoderhalsen som orsakas av papillomvirus, HPV. Vissa av dessa förändringar kräver inga åtgärder, medan andra svårare förändringar kräver loop-behandling eller/och uppföljning. I uppföljningen efter loop-behandlingen beaktas behovet av fortsatta åtgärder och komplikationer, bland annat infektioner och blödningar. Studien undersöker kvaliteten av loopbehandlingsprotokollen i huvudstadsregionen. En liknande undersökning har inte tidigare utförts i Finland. Undersökningsmetoden innebär en retrospektiv undersökning, i vilken information samlades från patientdatabaser (Miranda och Endobase). Mängden av patienterna är 908. Informationen har samlats i Excel-format, varefter materialet analyserats. Kvaliteten av loop-behandlingsprotokollen är enligt resultaten bra. Det är dock vissa parametrar som inte alltid registreras efter en loopbehanding, t.ex konusens volym och djuphet (endast 1/3 del). Instrumentens storlek var dock oftast anmäld (95%). Efterkontrollen lyckades i allmänhet bra, bland annat Papa-prov (99%) och HPV-test (94%) togs nästan av alla. Mängden av patienter med allvarliga PAD- och Papa-fynd var i efterkontrollen låg (under 2%) Mängden CIN2+-fynd i loopbehandlingarna var utmärkt (>90%), men sjukdomsfria marginalernas mängd var aningen sämre (65%).

Kohdunkaulan syöpä on maailmanlaajuisesti yleinen naisten syöpä. Suomessa sen kokonaisilmaantuvuus on laskenut, mutta nuorilla naisilla ilmaantuvuus on nousussa meillä ja muualla maailmassa. Ikäjakauma on myös kaksihuippuinen, jonka toinen huippu koskee hedelmällisessä iässä olevia naisia. Perinteinen kohdunkaulan syövän hoitomuoto on ollut radikaali kohdunpoisto aina 2000 -luvulle asti, jonka myötä potilaiden hedelmällisyys menetettiin. Trakelektomia on hedelmällisyyden säästävä kohdunkaulan syövän leikkaus. Leikkauksia on tehty Helsingissä vuodesta 2004 asti 24 kappaletta. Tarkastelimme retrospektiivisesti potilaiden gynekologista, onkologista ja obstetrista vointia. Verrokkiryhmänä toimivat iältään vakioidut CIN 3 – kohdunkaulan muutoksen takia loop-hoidon läpikäyneet potilaat. Tautivapaana seurannan aikana säilyi 21 potilasta eli 87,5 %. Tauti uusiutui yhdellä potilaalla, ja yhden potilaan vartijaimusolmukkeesta löytyi tautia myöhemmässä tarkastuksessa. Yhden potilaan primäärileikkaus oli riittömötön. Potilailla todettiin 10 raskautta, joista vain yksi päättyi keskenmenoon ja yksi syntyi ennenaikaisesti. Intra-operatiivisia komplikaatioita ei todettu. Postoperatiivisia komplikaatioita oli noin kolmasosalla potilaita.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tunnutusruokinnan vaikutuksia kiimakierron käynnistymiseen poikimisen jälkeen, verrata kuntoluokan muutoksen sekä maksan rasvoittumisasteen vaikutusta lypsylehmien hedelmällisyyteen. Kirjallisuusosassa käsitellään yleisimpiä hedelmällisyyden mittaamiseen käytettäviä tunnuslukuja, poikimisen jälkeisiä tapahtumia lehmän kohdussa ja munasarjoissa, sekä energia- ja proteiiniruokinnan vaikutuksia lehmän fertiliteettiin. Eläimet (12 hiehoa ja 18 lehmää) jaettiin kuusi viikkoa ennen poikimista ruokintaryhmiin. Tunnutuskauden ajan eläimet olivat parsiosastossa, ne ruokittiin yksilöllisesti rehunjakoautomaatilla, jolloin niiden rehunkulutus oli helppo mitata. Ryhmät nimettiin energian ja proteiinin saannin perusteella: MEOP= dieetin matala energia- (66 % tarpeesta) ja optimaalinen proteiinipitoisuus (100 %), 0EKP = optimaalinen energia- (90 %) ja korkea proteiinipitoisuus (153 %) sekä KEEKP = korkea energia- (116 %) ja erittäin korkea proteiinipitoisuus (2 1 1 %). Kiimakiertojen käynnistymiseen dieetillä ei ollut vaikutusta. Lepokauden pituus ruokintakokeen eläimillä oli keskimäärin 66 päivää, tyhjäkauden 84. Tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien hedelmällisyydelle ei saatu, mutta tyhjäkausi näytti olevan pisin lehmillä, joiden maksan rasvoittumisaste poikimisen jälkeen oli yli 10 % (102 vrk). Uusimattomuusprosentti oli heikoin eniten energiaa ja valkuaista saaneella KEEKP-ryhmällä (33 %), kun se kokeen eläimillä keskimäärin oli 58 %. Käytännön työssä eläinlääkäri joutuu usein vastatusten ruokintakysymysten kanssa. Eläinten energian ja proteiinin saannin ja tarpeen pystyy laskemaan navettaolosuhteissakin. Tässä ruokintakokeessa suhteellisen suurilla tunnutuskauden energian ali- ja yliruokinnoilla, sekä runsaalla proteiiniyliruokinnalla ei karjan hedelmällisyystulosta saatu heikkenemään merkittävästi. Joten, jos ruokintalaskelmat suunnilleen näyttävät olevan kunnossa, eläimet ovat terveitä ja kohtuullisessa lihavuuskunnossa, syövät ja märehtivät tyytyväisinä, kannattaa syytä hedelmällisyysongelmaan ensisijaisesti etsiä jostakin muualta kuin tunnutusruokinnasta.