Browsing by discipline "Religionsvetenskap"

Tutkielman tavoite on tarkastella sukupuoliroolien pyhittämistä. Pyhittämisen kohteena ovat transihmiset ja sen perusta on mallinnettu muinaiskulttuurien kolmas sukupuoli-roolista ja shamanismiin yhdistetystä transvestismista. Tutkimusaineistona toimivat modernit kirjat, Raven Kalderan vuonna 2010 julkaistu Hermaphrodeities ja Sakhi Bhavan vuonna 2012 julkaistu Transgender Spirituality, jotka on suunnattu hengellisiksi opaskirjoiksi transihmisille. Aineistoa tukevana materiaalina käytän myös Transtukipisteen Maarit Huuskan kanssa suorittamaani sähköpostihaastattelua aiheen tiimoilta. Ilmiön taustoituksessa hyödynnän tutkimuskirjallisuuden ohella omaa kandidaatintyötäni Pohjois-Amerikan intiaanikansojen monisukupuolisista. Hypoteesini on, että pyhittäminen on tarkoituksenmukaista ja tapahtuu suojamekanismina. Tutkimusmenetelmänä sovellan aineistoon uskontososiologi Hans Molin luomaa identiteetin sakralisaatioteoriaa. Hypoteesini on että sakralisaatioprosessilla on tavoitteita ja teemoja. Tutkimuskysymyksillä etsin ja jaottelen aineistosta pyhitysmekanismeja, narratiivisia teemoja ja pyrkimyksiä. Molin sakralisaatioteoria rajaa neljä mekanismia, joilla identiteettiä pyritään rakentamaan pyhäksi. Näitä ovat objektifikaatio, sitoutuminen, rituaali ja myytti. Aineisto yhdistelee muinaisperinteiden mytologiaa uuspakanuuden ja psykologi C.G. Jungin individuaatioteorian anima/animus-arkkityyppien konteksteihin. Aihepiirin arkaluonteisuus ja termistön sekavuus muodostavat omat haasteensa, mutta analyysi osoittaa aineiston esittelemän pyhittämisen niin ikään noudattavan sakralisaatioteorian mukaisia mekanismeja. Jaottelen kolme keskeistä teemaa: yhteiskunnallisuus, henkilökohtainen kasvu ja seksuaalisuus. Pyrkimyksistä rajaan tärkeimmiksi muutoksen käynnistämisen, arvokkuuden lisäämisen ja historiallisen juurruttamisen. Muodostan näistä yleisemmän hypoteesin, jonka mukaan yhtenäisen uskonnollisen liikkeen sijaan aineisto esittelee uskonnollisia ihanteita. Näitä ovat ajatus transihmisten pyhästä heimosta ja ajatus kirouksen kääntämisestä siunaukseksi. Transtukipisteen haastattelu paljasti samansuuntaisia pyrkimyksiä, mutta vähemmän organisoidusti. Muinaisen ja modernin perinteen oleellisimmaksi eroavaisuudeksi paikallistan roolia hallinnoivan tahon, joka on muinaisessa perinteessä yhteisö, mutta modernissa tulkinnassa usein yksilö. Yleisesti tutkimuskenttää tarkastellessani koen kolmannen sukupuolen tutkimuksen ja määrittelyn monimutkaiseksi ja etenkin queer-näkökulmasta helposti harhaanjohtavaksi ja anakronistiseksi. Esitän kuitenkin jatkotutkimusideoiksi syvempää haastattelututkimusta transihmisten hengellisyydestä.

Tämän tutkielman lähtökohtana on kysymys, miksi apokalyptiset uskomukset nykyisen maailmanjärjestyksen päättymisestä toistuvat huomattavan samankaltaisina ajasta ja kulttuurista toiseen. Tutkielmassa kysymystä lähestytään ihmisen kognition ja erityisesti sen narratiivisuuden näkökulmasta. Teoreettisesti kognition ei katsota rajoittuvan pelkkään yksilön informaationkäsittelyyn, vaan sijaitsevan suurelta osin yksilöiden aivojen muodostamissa kulttuurisissa verkostoissa. Narratiivi on ihmisen lajityypillinen tapa jäsentää todellisuutta. Tutkielmassa pyritään osoittamaan, että apokalyptisten narratiivien vetovoima on niiden kyvyssä tehdä maailman tapahtumia ymmärrettäväksi. Teoreettisen lähestymistapansa tutkielma ammentaa sekä narratiivi- että apokalyptiikkatutkimuksesta. Narratiivien merkitystä todellisuuden rakentumisessa tarkastellaan erityisesti Jerome Brunerin kognitiivisen psykologian teorian avulla. Teoreettinen pohja apokalyptiikkaan puolestaan tulee ennen kaikkea Richard Landesilta, jonka kehittämän mallin avulla tutkielmassa hahmotetaan apokalyptiikan eri muotoja. Narratiivi- ja apokalyptiikkateorioiden pohjalta määritellään seitsemän prototyyppisen apokalyptisen narratiivin peruselementtiä, jotka muodostavat pohjan tutkimuksen analyysille. Peruselementit toimivat teoreettisina käsitteinä, joiden avulla tutkimusaineisto koodataan ja analysoidaan sisällönanalyysia käyttäen. Keskeisimpiä näistä käsitteistä ovat narratiivin konflikti ja konfliktin luoman jännitteen purkava sulkeuma. Analyysin tavoitteena on osoittaa, että eri apokalyptiset narratiivit sisältävät toistuvia elementtejä, jotka ovat keskeisiä todellisuuden narratiivisessa hahmottamisessa. Tutkimusaineistona ovat Valkoisen talon entisen päästrategin Stephen Bannonin, äärijärjestö Isisin sekä sähköautovalmistaja Teslan toimitusjohtajan Elon Muskin apokalyptiset narratiivit. Lähtökohtana analysoitavien narratiivien valinnalle on pyrkimys toisaalta antaa riittävän kattava kuva apokalyptiikan monimuotoisuudesta, toisaalta taas pystyä osoittamaan yhteneväisyydet eri narratiivien välillä. Analysoitava aineisto koostuu Bannonin ohjaamasta Generation Zero -dokumentista ja kahdesta videoidusta puheesta, Isisin propagandalehden Dabiqin neljästä ensimmäisestä numerosta sekä kahdeksasta videoidusta Muskin haastattelusta. Analyysi osoittaa, että määritellyt peruselementit toistuvat kaikissa kolmessa tarkasteltavassa narratiivissa. Samalla esiin nousee myös apokalyptisten uskomusten alatyyppi, joka ei täysin istu Landesin esittämään jaotteluun. Analyysin johtopäätöksenä esitetään, että luomalla visioita mahdollisista tulevaisuuden maailmoista apokalyptinen narratiivi toimii kognitiivisena välineenä, jonka avulla yksilöiden ja ryhmien on mahdollista tulkita maailmaansa ja sen tapahtumia sekä omaa suhdettaan niihin. Prototyyppinen apokalyptinen narratiivi sisältää tulevaisuuteen sijoittuvan narratiivisen sulkeuman, joka tekee nykyhetkessä koetun konfliktin ymmärrettäväksi ja auttaa suuntaamaan omaa toimintaa konfliktin ratkaisemiseksi toivotulla tavalla.

Tutkielma ristivalottaa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvien muslimitaustaisten turvapaikanhakijoiden sosiaalista lokaatiota, jota ulossulkeminen sekä siirtymä tunnusomaisesti määrittävät edelleen. Tutkielmaa varten haastateltujen irakilaisten turvapaikanhakijoiden elettyjen kokemusten kautta pohditaan, kuinka sosiaaliset kategoriat kuten ”homo”, ”rotu/etnisyys”, ”muslimi” ja niiden risteämät muovaavat pakolaisuuden kokemusta sekä asemoi tutkimuskohteen alisteisesti moninaisissa yhteyksissä. Tutkielmassa tarkastellaan kuinka homoseksuaalit muslimipakolaiset neuvottelevat identiteettejään ja kuinka he rakentavat niitä diskursiivisesti. Lisäksi pohditaan, millainen itseymmärrys siitä muotoutuu ja kuinka se suhteutuu länsimaiseen seksuaaliepistemologiaan. Tämän kvalitatiivisen tutkielman teoreettinen lähtökohta on intersektionaalisuus sekä queer-teoria, joiden lisäksi identiteetti määritellään itseymmärrykseksi, joka väistää ”identiteetin” mukanaan kuljettaman käsitteellisen painolastin ja soveltuu siten paremmin poikkikulttuuriseen intersektionaaliseen analyysiin. Taustoittavana materiaalina käytettiin lehtiartikkeleita, teoksia ja tutkimusartikkeleita, jotka käsittelevät homoseksuaalisuutta islamilaisessa maailmassa sekä queer-muuttoliikettä ja -pakolaisuutta. Tutkielmaa varten haastateltiin neljää Suomeen vuosina 2015–2016 saapunutta irakilaista homoseksuaalia turvapaikanhakijamiestä sekä yhtä samaan aikaan saapunutta irakilaista turvapaikkaa hakenutta transnaista. Haastatteluissa sovellettiin puolistrukturoitua menetelmää, jonka avulla oli mahdollista ottaa mukaan mahdollisesti esiin nousevia uusia aihepiirejä, mutta silti pysyä alkuperäisen tutkimusaiheen puitteissa. Analyysi esitetään keskustelua jäljittelevänä kerrontana, joka pyrkii tavoittamaan aihealueen kompleksisuuden, mutta osoittaa kuitenkin moninaisia merkityksiä, rakenteita, konteksteja sekä vaikutuksia. Tutkimustulokset ovat linjassa aihepiirin aiemman tutkimuksen kanssa ja viittaavat homoseksuaalin muslimimaahanmuuttajan moninkertaisesti alisteiseen asemaan, johon keskeisimpinä vaikuttavat yhdessä tai erikseen rasismi, heteroseksismi ja kansallismielisyys. Lopuksi ”homomuslimimaahanmuuttaja” näyttäytyy ”mahdottomana” lokaationa ja siten häirikköhahmona, joka tarjoaa queer-näkökulman normatiivisen järjestyksen epäoikeudenmukaisuuksien paljastamiseksi.

Japanilainen kukkien katselu saa ihmiset sekä Japanissa, että ulkomailla liikkeelle keväisin. Etenkin ulkomailla japanilainen kukkien katselu on synonyymi kirsikankukkien kanssa. Kirsikankukat ovat kukkien katselun suosituin kohde, mutteivat suinkaan ainoa. Tämä tutkimus selvittää mistä japanilaisessa kukkien katselussa on kysymys ja millainen rituaali on kyseessä. Tutkimuksen teoria ja näkökulmat ovat eletty uskonto, rituaali sekä sekularisaatio. Tutkimuksen hypoteesi on, että japanilainen kukkien katselu on eletyn uskonnon rituaali. Ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä haetaan vahvistusta tälle hypoteesille. Toinen tutkimuskysymys on: edustaako kukkien katselu japanilaista kulttuuria sekularisoituneena rituaalina? Aineistona työssä on vuonna 2017 keväällä Japanissa (Kiotossa ja Tokiossa) suoritettu kenttätyö. Kenttätyö koostuu tarkkailu- ja osallistuvasta havainnoinnista sekä kymmenen japanilaisen haastatteluista. Haastattelut on suoritettu japaniksi ja käännetty englanniksi. Aineisto analysoidaan grounded theory-metodia käyttäen. Metodina grounded theory on lähellä aineistolähtöistä sisällön analyysiä, mutta siihen sisältyy oman teorian muodostaminen aineiston pohjalta. Kyseinen teoria esitetään ennen johtopäätöksiä. Tutkielman aineisto puoltaa alkuperäistä hypoteesia kukkien katselusta eletyn uskonnon rituaalina. Aineistosta nostetaan seitsemän teemaa, jotka muodostavat Japanissa kukkien katseluun liitettäviä merkityksiä. Nämä seitsemän teemaa ovat: seurustelu, kommunikaatio, ruoka ja juoma, kauneuden arvostus, kevään rituaali, henkinen kokemus sekä kukkien katselu japanilaisen kulttuurin symbolina. Aineiston pohjalta löytyneet teemat muodostavat kuvan japanilaisesta kukkien katselusta tärkeänä kansanjuhlana, jossa on sekä käytännöllisiä, että symbolisia merkityksiä. Kukkien katselussa yhdistyy monta japanilaisten rakastamaa asiaa. Osa näistä on japanilaisille tyypillisiä, jonka takia ne yhdistämällä saadaan rituaali, joka edustaa japanilaisuutta. Rituaali on uniikki japanilaisille, vaikka kirsikankukkien katselua harrastetaan muuallakin maailmassa.

Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata sitoutuneiden astangajoogan harjoittajien harjoituskokemuksia. Astangajoogaharjoitus on esimodernit uskonnollis-filosofiset juuret omaava modernin joogan muoto. Tarkastelen modernia astangajoogaharjoitusta osana post-sekulaaria henkisyyden maisemaa. Post-sekulaarin käsitteellä viittaan klassisen sekularisaatioteesin murtumisen jälkeiseen tilanteeseen, jolloin traditionaalisen uskonnon tyhjentynyttä paikkaa täyttävät lukuisat vaihtoehtoiset henkisyyden muodot. Institutionaalisten uskontojen suosion hiipuessa yksilöt uskovat, tuottavat ja artikuloivat merkityksiä elämäänsä erilaisten harjoitusten ja käytänteiden avulla. Kun yksilöt ottavat etäisyyttä kulttuurisesti määrittyneeseen uskonnolliseen traditioon, uskonnontutkimus kohdistuu uskon ja uskomusten (belief) sijaan enenevässä määrin instituutioiden ulkopuolella esiintyviin arkipäiväisiin kokemuksiin (experience) ja käytänteisiin (practice). Post-sekulaarista positiosta käsin kiinnostuksen kohteeksi muotoutuu se, kuinka uskonto toimii yksilöiden elämässä ja miten yksilöt itse määrittelevät kokemuksiaan. Kuvaan tutkielmassani narratiivisen analyysin menetelmällä sitä, millaisista kokemuksellisista säikeistä astangajoogaharjoitus rakentuu. Miten ruumiillisesta harjoituskokemuksesta rakentuu henkisyydeksi luonnehdittava kokemuksellinen ulottuvuus? Kuinka harjoitus on muuttanut haastateltujen elämää? Millä tavoin harjoittajat mieltävät suhteensa uskonnolliseksi tai henkiseksi ymmärrettyyn? Kokemuskuvauksen analysoinnin ja tulkinnan lähtökohtana on ruumiinfenomenologiaan pohjaava näkemys, jonka mukaisesti ruumis ja mieli eivät ole toisiinsa nähden binaarisessa oppositiossa. Ruumis ei ole passiivinen ja mykkä mielen objekti, vaan kokemisen ja kokemuksen eksistentiaalinen ehto. Tämän mukaisesti ruumiillistunut kokemus (embodied experience) ymmärretään kielellistetyn kokemuskuvauksen muodostumiseen keskeisesti vaikuttavana kontekstina. Tutkielman tavoitteena ei ole objektiivisen tai yleistettävän tiedon tuottaminen, vaan tutkivan subjektin läpi suodattuneen uuden narratiivin luominen. Tällöin haastateltavien kerronta muodostaa tämän tarinan moniäänisen kudelman. Henkistynyt liha on kuvaus siitä, kuinka ruumiillinen ja henkinen kutoutuvat harjoituskokemuksessa yhteen. Ruumiillistuneen kokemuksen käsitteellistäminen dualismeihin taipuvalla kielellä on haasteellista sekä haastatelluille että tutkivalle subjektille. Sen keskeisiksi elementeiksi muodostuvat fokusaation ja kehotietoisuuden käsitteisiin liittyvät kuvaukset. Asanaharjoituksen myötä mahdollistuva radikaali yhteys kehoon tarjoaa tihentynyttä, arkipäiväisen kokemuksen ylittävää, mutta immanenttia läsnäolon ja eksitenssin tunnetta, johon liittyy avautumisen, vapautumisen ja puhdistumisen kokemuksia. Harjoituksen henkisyys on yhteydessä sen kokonaisvaltaisesti terapeuttiseksi koettuihin vaikutuksiin. Harjoitus generoi muutoksia harjoittajan itseymmärryksessä, arjen käytännöissä ja sosiaalisissa suhteissa. Se tarjoaa myös eksistentiaalista turvaa ja lohtua. Harjoituksen uskonnollis-filosofinen tausta harjoituskokemusten merkityksiä avaavana kontekstina nousee vahvemmin esiin vuosia kestäneen kurinalaisen harjoittelun jälkeen.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Voi hyvin -lehden muutosta lehden ensimmäisen ja nykyisen päätoimittajan silmin. Tutkielman näkökulmaa rajaa kolme kysymystä, joihin työ pyrkii ehdottamaan vastauksia. Mitä henkisyys ja hyvinvointi ovat? Miten henkisyys ja hyvinvointi kietoutuvat toisiinsa? Miksi henkisyydestä ja hyvinvoinnista on tärkeää kirjoittaa juuri nyt? Tutkimusta varten on haastateltu Marika Borgia, joka toimi Voi hyvin -lehden päätoimittajana vuosina 1986-1997, ja Riitta Nykästä, joka on luotsannut Voi hyvin -lehteä vuodesta 2018 lähtien. Tutkimuksen lähtökohta on fenomenologis-hermeneuttinen. Sen mukaan haastateltavien kokemukset ja niiden merkitykset pyritään tavoittamaan mahdollisimman autenttisina. Haastatteluaineiston keräämisessä käytetään menetelmänä teemahaastattelua ja materiaalin käsittelyssä temaattista analyysia. Teoreettisessa osassa perehdytään uushenkisyyden nousuun Suomessa ja maailmalla, henkisyyden ja uskonnon käsitteisiin, holistiseen hyvinvointiin, naistenlehtien markkinoihin ja henkisyyden sekä kaupallisuuden suhteeseen. Läpi tutkimuksen kulkevia teemoja ovat henkisyyden ja hyvinvoinnin käsitteet, holistinen näkemys hyvinvointiin ja henkisyyden ja kaupallisuuden suhde. Taustateorioina käytetään muun muassa Paul Heelasin holistisen henkisyyden teoriaa ja Wouter J. Hanegraaffin uushenkisyyden luonnehdintaa. Tutkielman tuloksista selviää, että henkisyys ja hyvinvointi kiinnostavat ihmisiä yhä enemmän – ja että ne kietoutuvat tiiviisti toisiinsa. Holistinen eli kokonaisvaltainen hyvinvointi tarjoaa vastapainoa kiireiselle arjelle ja materialismille. Toisaalta henkisyys ja hyvinvointi ovat kasvava bisnes joogastudioineen ja vaihtoehtoisine hoitomuotoineen. Henkisyydestä ja hyvinvoinnista on tärkeää kirjoittaa nyt, koska moni voi huonosti. Kokonaisvaltaisen – fyysisen, psyykkisen ja henkisen – hyvinvoinnin trendin uskotaan kasvavan tulevaisuudessa. Samalla suorittamisen ajan arvellaan olevan ohi, ja armollisuuden nousevan trendiksi. Ihmiset kaipaavat myös ripauksen lumoa ja mystiikkaa elämäänsä. Kiinnostus henkisyyttä ja hyvinvointia kohtaan tekee alasta myös kasvavan bisneksen. Tutkimus piirtää kuvaa Voi hyvin -lehden muutoksesta sen yli 30-vuotisen taipaleen ajalta. Lehden arvot ja aihepiirit ovat pysyneet vuosien varrella melko samoina. Lehti rohkaisee ihmisiä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja henkiseen kasvuun, aivan kuten se teki lehden alkuaikoina 1980-luvulla. Eniten muutosta on tapahtunut Voi hyvin -lehden toimitusprosessissa, joka on ammattimaistunut ja tullut toimintatavoiltaan lähemmäksi muita suuria aikakauslehtiä. Vaikka tässä tutkimuksessa tutkitaan ensisijaisesti yksittäisten Voi hyvin -lehden päätoimittajien käsityksiä, tutkielma osallistuu myös laajempaan keskusteluun henkisyyden noususta ja uskonnollisuuden merkityksen vähenemisestä länsimaissa.

The conditions of social life that are reflected in the conditions leading to the formation of the individual’s identity may be changing due to the influences of postmodernity. In Finland today, Jews form a small minority group within the borders of secularized Lutheranism. How does the Finnish Jewry cope with the constant transformation of social values in this context? How does Jewishness appear in their self-perception and in their daily lives? The purpose of this thesis is investigate how members of the Jewish Community of Helsinki view Judaism in their own lives and in their community and how do they observe the rules of the Halakhah – the Jewish law. This work provides an introduction to traditional perspectives of the questions that are often topics of debates in postmodern Jewish communities. In one sentence: How do they Jew in public and private life in modern Finland? The research was put into practice by combining quantitative and qualitative methods, including a quantitative questionnaire that was distributed to all 777 adult members of the community and personal interviews with 8 individuals among them. Both the qualitative and the quantitative research questions explored issues of Jewish life and traditions as well as attitudes towards the most common Jewish issues in contemporary Finland. The results showed that the vast majority of the respondents strongly identify as Jews. They have loyalty towards their Jewish heritage, but also feel a strong sense of belonging to Finland. They are generally lenient towards Halakhah, and despite being members of the Modern-Orthodox community, they do not necessarily live orthodox Jewish lifestyles according to the traditional – orthodox – perspective.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Suomen, Ruotsin ja Norjan uskonnonopetuksen ihmisoikeusperustaisuutta suhteessa uskonnonopetuksen merkitykseen ja tavoitteisiin. Arvioin erityisesti, kuinka ihmisoikeudet toteutuvat Ruotsin ja Norjan yhtenäistävässä sekä Suomen eriyttävässä opetusmallissa. Suomessa on keskusteltu uskonnonopetuksen luonteesta pitkään ja pohdittu mahdollisuutta siirtyä yhtenäistävään uskonnonopetukseen. Keskusteluissa ei ole kuitenkaan tuotu esiin mallin toteuttamisen haasteita, eikä niitä ole juuri tutkittu, vaikka kysymykset Norjan uskonnonopetuksesta on viety aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka. Toisaalta tutkijat ovat painottaneet nimenomaan yhtenäistävän opetuksen edistävän ihmisoikeuksia ja opetuksen tavoitteita. Siksi tavoitteeni on selvittää kuinka ihmisoikeusperustaisuus ja uskonnonopetuksen tavoitteet toteutuvat todellisuudessa kolmen Pohjoismaan kohdalla, ja lopulta peilata johtopäätöksiäni Suomen opetusmallin tulevaisuuden näkymiin ja tuoda näin uusia näkökulmia keskusteluun. Norjan tapaus on luonut tarpeen ihmisoikeuksien tutkimiselle uskonnonopetuksessa. Aiheeseen on perehdytty, erityisesti eri ihmisoikeustahojen uskonnonopetusta käsitteleviä tapauksia arvi-oimalla, nostaen esiin keskeisiä kysymyksiä uskonnonopetuksen ihmisoikeudellisista haasteis-ta. Näiden pohjalta muodostui myös työni keskeisin näkökulma, joka keskittyy opetuksen laa-dun, tasa-arvon ja syrjimättömyyden sekä uskonnonvapauden toteutumisen arviointiin uskon-nonopetuksessa. Aineistoni koostui Suomen, Ruotsin ja Norjan uskonnonopetusta käsitteleväs-tä tutkimuskirjallisuudesta, jota analysoin arvioinnin ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysini osoittaa, että ihmisoikeusperustaisuus ei toteudu minkään maan kohdalla ongelmat-tomasti, ja saman mallin toteuttamisessa kahdessa eri yhteiskunnassa on merkittäviä eroja. Yh-tenäistävän mallin haasteet ovat kuitenkin yksiselitteisempiä ja kiteytyvät kysymykseen oppiai-neen neutraalin ja objektiiviseen luonteen takaamisesta, kun Suomen eriyttävässä mallissa on-gelmia on laajemmalla alueella. Oppiaineen tavoitteiden puolesta Suomen mallin suurimpana heikkoutena on eri katsomuksia edustavien oppilaiden välisen dialogin puute, ja sen myötä vaikeudet edistää ymmärrystä uskonnollisesta moninaisuudesta. Yhtenäistävän mallin kriteerejä noudattaen Ruotsi onnistuu toteuttamaan ihmisoikeuksia sekä opetuksen tavoitteita monipuoli-simmin, vahvistaen näin yhtenäistävän mallin omaavan toimivimmat edellytykset niiden toteut-tamiselle. Kun uskonnonopetusta perustellaan yhä useammin muuttuvan yhteiskunnan tarpeesta käsin, on suomalaisessakin uskonnonopetuksessa tärkeää huomioida tähän tarpeeseen vastaaminen ke-hittämällä edelleen aineen ihmisoikeusperustaisuutta, sekä tarjoamalla oppilaille paremmat valmiudet ymmärtää katsomuksellista moninaisuutta.

Maahanmuuttajien määrä Suomessa on kasvanut 1980-luvulta vuoteen 2017 mennessä viisitoistakertaiseksi. Intialaisten määrä Suomessa on lisääntynyt tasaisesti vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Suurin muuttosyy intialaisilla on työ ja heidän merkityksensä Suomen työmarkkinnoilla onkin kasvanut. Intialaisten akkulturaatiota on tutkittu vasta varsin vähän. Akkulturaatiotutkimus on keskittynyt pitkään pakolaisten ja paluumuuttajien akkulturaation tutkimiseen. Koska suurin osa pakolaisista on tullut muslimimaista, on uskontoon liittyvä akkulturaatiotutkimuskin luonnollisesti keskittynyt muslimeihin. Pro gradu -tutkielmani tarkastelee intialaisten maahanmuuttajien akkulturaatioasenteita ja sopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä näiden eroja intialaisten etnisten uskontojen (hindut, sikhit ja jainalaiset), universaalien uskontojen (kristityt, muslimit ja henkisyyttä harjoittavat) ja uskonnottomien (ateistit ja agnostikot) sisällä. Tutkimusmetodina käytettiin lomaketutkimusta, joka toteutettiin marraskuussa vuonna 2016 Indians in Finland Facebook-ryhmässä. Lomaketutkimuksessa hyödynnettiin mixed methods research (MMR) -menetelmää. Kvalitatiivisen aineiston analyysissä hyödynsin temaattista sisällönanalyysiä, joiden vastauksia tarkastelin Berryn akkulturaatioteorian läpi. Tutkimus heijastelee intialaisten Facebook-käyttäjien sisällä koettua sopeutumista suomalaiseen kulttuuriin. Tutkimukseen vastasi 145 henkilöä ja heistä 116 oli 23-35-vuotiaita, jotka olivat muuttaneet Suomeen opiskeluiden tai työn vuoksi. Miehiä vastaajista oli 112 ja naisia 33. Yli puolet vastaajista oli asunut Suomessa 1-4 vuotta. Integraatio oli merkittävin akkulturaatioasenne vastaajien joukossa. Akkulturaatioaste oli alhaisin etnisten uskontojen ryhmässä ja paras uskonnottomien ryhmässä. Akkulturaatioasenteista etnisten uskontojen parissa vaikuttavat separaatio- ja integraatioasenteet. Separaatioasenne tässä ryhmässä esiintyi todennäköisemmin miehillä, jotka olivat muuttaneet Suomeen työn vuoksi. Universaalien uskontojen ja uskonnottomien ryhmässä assimilaatio- ja integraatioasenteet olivat tavallisimmat. Universaalien ryhmässä tavattiin viitteitä myös marginalisaatiosta. Integraatioasenne oli todennäköisin uskonnottomilla. Etnisten uskontojen ja universaalien uskontojen ryhmässä kulttuurien kohtaamiseen liittyvän kriisin laukaisi 7-9 vuoden tienoilla tapahtuva päätös Suomeen jäämisestä. Maahanmuuton alkuvaiheessa esiintyvää ihannointivaihetta ilmeni eniten universaalien uskontojen ryhmässä, mutta myös yksittäistapauksina etnisten uskontojen parissa. Uskonnottomien ryhmässä ihannointivaihetta ei näyttänyt esiintyvän. Intialaisen kulttuurin merkitys ja etninen identiteetti olivat voimakkaampia etnisten uskontojen ryhmän naisilla, jotka ovat muuttaneet Suomeen puolison tai perheen vuoksi. Haasteet sopeutumisessa liittyvät kulttuurien väliseen etäisyyteen. Ihmissuhteiden luomista suomalaisiin pidettiin vaikeana. Intiasta kaivattiin perhettä, sukulaisia, festivaaleja sekä intialaista ruokaa. Vastaajiien kokemat muutokset maahanmuuton jälkeen liittyivät kasvuun ihmisenä sekä suvaitsevaisuuden ja luonnon arvostuksen lisääntymisenä.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Artemis Miriam Kankare Työn nimi – Arbetets titel – Title Islam Ahmadiyyan uskonnollinen vaino Pakistanissa: Vihapuheen diskurssianalyysi Oppiaine – Läroämne – Subject Uskontotiede Työn laji – Arbetets art – Level Maisteri Aika – Datum – Month and year 11/2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 80 Tiivistelmä – Referat – Abstract Dynaaminen islamilainen reformistiliike on saanut institutionaalisen vainon osakseen Pakistanissa uuden edistyksellisen ja rauhanomaisen islamintulkinnan myötä. Uskonnollista vainoa ja toiseutta käsittelevä pro gradu työni valottaa Suomessa vähän tunnetun rauhanomaisen islamin liikkeen, Islam Ahmadiyyan poliittista vainoa Pakistanissa, jota on kuvattu ihmisoikeusjärjestöjen ja Aasian Ihmisoikeusraportin mukaan Ahmadies in Pakistan Face an Existential Threat erääksi maailman vainotuimmaksi uskonnolliseksi ryhmittymäksi. Olen tehnyt teemahaastatteluni Suomessa asuvien ahmadimuslimien kokemuksista vainosta entisessä kotimaassaan, jotka toivat esille systemaattisen ja valtion perustuslain muutoksilla sanktioiman vainon, perustuen heidän luokitteluunsa ei-muslimeiksi. Tämä kategoria perustuu tiukkoihin oikeaoppisen islamin määritelmiin, jotka korostavat profeetta Muhammedin asemaa viimeisenä profeettana. Ahmadit puolestaan uskovat oman liikkeensä perustajan asemaan Luvattuna Messiaana ja Mahdina, jonka epäpoliittinen islamin tulkinta on rauhanomainen, kieltäen poliittisen jihadin. Pakistania leimaa valtion sunnalainen eetos, jonka oikeaoppisuutta on korostettu erityisillä ulaman eli oppineiston antamilla fatwoilla, eli uskonnollisilla määräyksillä. Ahmadien toiseutta on korostettu ei-muslimikategorialla ja jumalanpilkkalaeilla, jotka kriminalisoivat ahmadien uskonnon harjoittamisen, levittämisen, äänioikeuden ja islamilaisten ilmauksien käyttämisen missään muodossa, jopa musliminimien antamisen lapsille. Sosiaalista etäisyyttä ahmadeihin rakennetaan antiahmadijärjestöjen, (Khatme Nabuwwat, Profeettojen Sinetti järjestö) vihapuheessa, joka on avoimen hyökkäävää ja kehottaen joukkoväkivaltaan ahmadeja vastaan. Ahmadien toiseutta yhteiskunnassa kuvaan työssäni Van Dijkin teoksen Discourse, Racism and Ideology pohjalta, joka analysoi rasismin ilmentymistä puheessa ja diskurssissa. Haastatteluaineistoa analysoin ahmadien vainoa Van Dijkin esittämien rasismin pääkategorioiden kautta, joita ovat maahanmuutto, integraatio, koulutus, työllisyys, sosiaaliset etuudet ja toimeentulo, politiikka sekä laki ja järjestys. Sosiaalista etäisyyttä ja toiseutta rakennetaan me (sunnalaiset) vastaan qadianit ja kafirit diskurssissa, jota esiintyy Pakistanin katukuvaan asetetuissa julisteissa ja kylteissä, sekä maan poliittisessa retoriikassa yleensäkin. Ahmadien vaino herättää kysymyksen vallasta ja uskonnosta sekä haastaa laajentamaan käsitystä islamilaisen maailman heterogeenisyydestä länsimaisessa stereotypioiden värittämässä islam-kuvassa. Ahmadit ovat olleen Pakistanissa keskeisissä asemissa politiikassa, armeijassa, liike-elämässä, kuuluisimpina Zafrullah Khan, kansainvälisen oikeuden tuomari ja Pakistanin ensimmäisen pääministeri sekä fysiikan Nobel palkinnon saanut Abdus Salam. Haastattelut kattoivat laajan kirjon vainokokemuksia aina Loharen 2010 moskeijahyökkäyksestä, jossa kuoli 86 poliisin seistyä vieressä toimettomana. Toinen haastateltava kertoi oikeusistunnoista, joihin mullat eli uskonoppineet osallistuivat tuomarien painostamiseksi ahmadienvastaisiin päätöksiin. Toista syytettiin väärin perustein ja hän joutui lopulta lähtemään maasta ahmadiutensa takia. Terroristivankiloissa pidettiin ahmadilähetyssaarnaajia jumalanpilkasta syytettyinä. Naiset eivät voineet asioida paikallisissa kaupoissa, vaan he yrittivät salata ahmadi-identiteettinsä ja asioida suuremmissa kaupungeissa. Lapset joutuivat kokemaan vainoa koulussa ja opiskelijoita syrjittiin ja uhkailtiin yliopistolla. Suuri osa ahmadeista asui Rabwah:ssa, joka oli ahmadeille erityisesti varattu alue. Rabwah:ssa kuitenkin järjestettiin säännöllisesti ahmadienvastaista toimintaa paikallisen sunnamoskeijan taholta. Talousministeriksi nimetty Atif Mian joutui eroamaan virastaan sen jälkeen, kun selvisi hänen olevan ahmadi. Ahmadien vaino ulottuu myös Bangladeshiin ja Indonesiaan, jossa ahmadienvastaisten fatwojen yllyttämän joukkoväkivallan seurauksena on kuollut monia ahmadeja. Wahhabbilaisen islamin hallitsemassa Saudi-Arabiassa islamilaiset vähemmistöt, kuten shialaiset on niinikään julistettu jumalanpilkkaajiksi. Pakistan on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, joiden rikkomista se ei ole kuitenkaan myöntänyt. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Islam Ahmadiyya, toiseus, rasismi, vihapuhe, diskurssianalyysi Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information