Browsing by discipline "Scandinavian Languages (Second Domestic Language)"

Opettajat kohtaavat työssään päivittäin heterogeenisia ryhmiä, joiden oppilaat eroavat toisistaan niin tarpeiltaan kuin oppimistavoiltaan. Suomessa opettajiin ja heidän ammattitaitoonsa luotetaan, joka antaa opettajille mahdollisuuden toteuttaa työtään omalla tavallaan opetussuunnitelman puitteissa. Luokkahuoneessa tavoitteena on, että jokainen oppilas kehittyy. Jotta kehitystä tapahtuu, täytyy opettajien tuntea oppilaansa ja sitä kautta pystyttävä muokkaamaan työskentelytapojaan sekä materiaalejaan. Pedagogisia ratkaisuja, joita opettajat tekevät päivittäin luokkahuoneessa, kutsutaan eriyttämiseksi. Käytännössä eriyttämisellä tarkoitetaan opetuksen mukauttamista oppilaan taitotasoa vastaavaksi. Eriyttämisellä on kaksi suuntaa: ylöspäin ja alaspäin eriyttäminen. Ylöspäin eriyttämisellä tarkoitetaan opetusta, joka ottaa huomioon lahjakkaat ja nopeasti etenevät oppilaat, kun taas alaspäin eriyttämisellä viitataan opetukseen, joka ottaa huomioon esim. oppilaat, joilla on oppimisvaikeuksia tai tehostetun tuen tarve. Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa peruskoulun ruotsinopettajien kokemuksia liittyen alaspäin eriyttämiseen. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Millaisia metodeja ruotsinopettajat käyttävät eriyttäessään opetustaan alaspäin?, 2) Millaisia materiaaleja ruotsinopettajan käyttävät eriyttäessään opetustaan alaspäin? ja 3) Millaisia haasteita ruotsinopettajat kohtaavat liittyen alaspäin eriyttämiseen?. Tutkimus toteutettiin lomaketutkimuksena ja vastaukset analysoitiin kvalitatiivisesti. Vastauksia tuli yhteensä 39 kappaletta. Keskeisimmät tutkimustulokset osoittavat, että ruotsinopettajat pitävät alaspäin eriyttämistä tärkeänä ja he toteuttavat sitä opetuksessaan päivittäin, jos ei jopa jokaisella oppitunnillaan. Metodit, joita opettajat käyttävät liittyvät suurimmaksi osaksi tehtäviin, joita tehdään sekä tunneilla että kotona, sekä kokeisiin. Tehtäviä ja kokeita muokataan siten, että oppilaat voivat työskennellä omalla tasollaan. Esim. säätämällä tehtävien määrää, vaikeusastetta tai aikaa, jota niiden tekemiseen käytetään, voivat oppilaat itse valita heille parhaiten sopivan työskentelytavan. Myös tietotekniikkaa, erilaisia pelejä ja leikkejä sekä visuaalisia keinoja hyödynnetään. Opettajat tekevät myös paljon omia materiaaleja täydentämään oppikirjan tarjoamia materiaaleja. Erot oppikirjasarjojen sekä etenkin A- ja B-ruotsin välillä voivat olla hyvinkin suuret. Suurimmaksi haasteeksi opettajat nimesivät ajan puutteen. Koska opettajat joutuvat itse tekemään ja muokkaamaan materiaaleja opetustaan varten, vaatii se heiltä motivaatiota, resursseja ja aikaa. Oppitunneilla opetukselta vie aikaa myös esim. työrauhan ylläpitäminen. Tuki, jota voi saada eriytyisopettajilta, koulunkäyntiavustajilta tai kollegoilta, vaihtelee koulun omien resurssien mukaan. Suurimmaksi osaksi opettajat joutuvat selviämään yksin suurienkin ryhmien kanssa. Myös aineenopettajien koulutuksen toivottiin olevan kattavampi, jotta esim. erilaiset oppimisvaikeudet tulisivat tutuiksi jo ennen työelämään astumista.

Henkilökohtaiset kokemukseni diplomi-insinööriopinnoista ja työelämästä herättivät kiinnostukseni tutkia, kuinka työelämätaitoja voitaisiin integroida yliopiston ruotsinkielen opetukseen ja siten edesauttaa opiskelijoiden siirtymistä työmarkkinoille. Työn teoreettisena pohjana toimi Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tehty tuore selvitys Suomessa tarvittavista työelämätaidoista. Myös muita lähteitä käytettiin selvitettäessä, minkälaisia taitoja ja valmiuksia suomalaisilla työmarkkinoilla tarvitaan. Useimmat löydökset olivat sosio-emotionaalisia, ja tästä johtuen työni käsitteli myös tunnetaitoja ja sosiaalista kompetenssia. Koska työn empiirinen osuus oli pedagoginen kokeilu, sisällytettiin teoriaosuuteen Kraschenin kuvauksia toisen kielen oppimisesta sekä pedagogisia aspekteja liittyen motivaatioon, opettajan lähestyttävyyteen (engl. teacher immediacy) ja opettajan havaittuun välittämiseen (engl. perceived teacher caring). Pedagoginen kokeilu suoritettiin Aalto-yliopistossa maaliskuussa 2017. Tutkimuksen otosjoukon muodosti 17 insinöörialojen opiskelijaa, joista suurin osa oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Empiirinen osuus sisälsi kolme erillistä ruotsin oppituntia, joissa käytiin läpi työelämätaitoja. Tunneilla sekä osin kotiläksynä opiskelijat testasivat kaksi harjoitustehtävää. Kyseessä oli pääosin kvantitatiivinen selvitys, mutta opiskelijat saivat täydentää vastauksiaan myös kvalitatiivisin kommentein. Sosio-emotionaalisten työelämätaitojen yhdistäminen ruotsinkielen opetukseen onnistui hyvin. Opiskelijat pitivät tehtäviä sekä kielitaidon että työelämätaitojen harjoitteluun sopivina. Pedagogiset teoriat tukivat substanssiopiskelun yhdistämistä kielenharjoitteluun. Tällöin opiskelijoiden motivaatio kasvaa ja kielioppiin liittyvä jännitys pienenee. Koska Aalto-yliopiston strategisiin tavoitteisiin kuuluu mm. yhteistyökykyisten osaajien kouluttaminen, eettisten toimintamallien omaksuminen ja työelämätaitojen lisääminen, voisi yliopiston kieltenopetus toimia tehokkaana kanavana opiskelijoiden kehittämiseksi kohti näitä tavoitteita. Syksyllä 2016 astui Suomessa voimaan uusi opetussuunnitelma. Suunnitelman mukaan huomiota tulee vastedes kiinnittää mm. opiskelijoiden itsensä johtamisen taitoihin sekä empatiakykyyn. Nämä taidot ovat tunnetaitoja, sosio-emotionaalista osaamista, jonka harjoittelu yliopistossa toimisi luonnollisena jatkumona oppimiselle, joka on aloitettu alakoulussa. Koska tunneälyn kasvattaminen vie pitkän ajan, varsinkin jos ensin pitää oppia pois vanhoista ajattelumalleista, on näiden taitojen harjoittelu hyvä aloittaa aikaisessa vaiheessa. Sosio-emotionaalisten taitojen harjoittelu kannattaa niin yksilön, yritysten kuin koko kansakunnan kannalta. Tunneälykkäät ja sosiaalisesti kompetentit yksilöt ovat onnellisempia ja terveempiä. He sitoutuvat työhönsä paremmin ja ovat työelämässä pidempään. He osaavat hallita kanssakäymistään sekä motivoida itseään. Yrityksille tunneälykäs henkilöstö tuo parannusta tuottavuuteen, tiedonhallintaan, yhteistyön sujumiseen sekä kannattavuuteen. Kansanterveyden ja yritysten kannattavuuden paraneminen on puolestaan elintärkeää Suomen kansantaloudelle. Tämä tutkimus tehtiin pienellä otosjoukolla, joten se ei ole erityisen kattava. Tulokset ovat kuitenkin kannustavia. Olisi mielenkiintoista laajentaa tätä tutkimusta useampiin harjoituksiin, eritasoisille ruotsinopiskelijoille sekä toisiin kieliin. Potentiaali, jota työelämä- ja sosio-emotionaalisten taitojen osaaminen tarjoaa, on ehdottomasti lisätutkimuksen arvoista.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomenkielisten peruskoulun yhdeksättä luokkaa käyvien nuorten kykyä tuottaa ruotsin kielistä tekstiä sekä verrata eri oppimääriä opiskelevien nuorten kohdekielen hallintaa. Tarkemmat tutkimuskohteet olivat sanaston laajuus ja vaihtelevuus sekä oikeakielisyys. Lähtökohtana tutkimukselle olivat opettajan ammatillisen osaamisen kehittäminen ja vahvistaminen sekä oppilaiden tuentarpeen laajamittaisempi huomioiminen opetustyössä. Tutkimuksessa kartoitetaan kielitaidon osa-alueita, joiden opetusta kehittämällä ja tehostamalla mahdollisimman moni oppilas saisi tukea kielenopiskeluunsa ja kohdekielen osaaminen paranisi. Tutkimukseen osallistui 33 yhdeksäsluokkalaista, joista 12 oli osallistunut ruotsinkieliseen kielikylpyopetukseen esikoulusta lähtien, 7 oli opiskellut ruotsia vapaaehtoisena A2-kielenä 4. luokalta lähtien ja 14 opiskeli ruotsia 7. luokalla alkaneena pakollisena B1-kielenä. Osallistujat kirjoittivat lyhyen kohdekielisen tuotoksen itselleen tutusta aihepiiristä. Aineiston keruu toteutettiin sähköisesti siten, että oppilaat jakoivat tuotoksensa opettajalleen, joka kootusti toimitti aineiston tutkijalle. Näin oppilaiden henkilöllisyydet jäivät vain opettajan tietoon ja osallistujien anonymiteetti kyettiin takaamaan. Tutkimusaineiston sanastoa analysoitiin käyttämällä Björnsonin luettavuusindeksiä sekä sanavaihtelua mittaavaa TTR-arvoa. Oikeakielisyyttä puolestaan tutkittiin virheanalyysiä soveltaen. Tutkimus osoitti kielikylpyyn osallistuneiden ja A2-ruotsia opiskelleiden kielitaidon olevan lähes saman tasoista. B1-ruotsia opiskelevien sanastonhallinta oli puolestaan selkeästi heikompaa. Kohdekielen rakenteiden hallinnassa erottui kolme osa-aluetta, jotka aiheuttivat kaikkien oppimäärien opiskelijoille haasteita. Nämä osa-alueet olivat substantiivi- ja verbioppi sekä päälauseen sanajärjestys. Edellä mainittujen asioiden opetusta kehittämällä ja monipuolisempaa sanastoa käyttämällä voidaan parantaa kohdekielen hallintaa kaikissa oppimäärissä

Tutkielma käsittelee neuvonantosekvenssejä terveydenhuoltoon liittyvissä keskusteluissa. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella neuvonantosekvenssien rakennetta sekä niiden aiheuttamaa keskustelua. Tarkemman analyysin kohteena on erilaiset neuvonantostrategiat sekä niiden ympäristö keskusteluissa. Metodina työssä on keskustelunanalyysin alalaji sekvenssianalyysi. Työn materiaali koostuu tutkimusprojektissa Interaktion och variation i pluricentriska språk kerätystä materiaalista, josta tässä työssä käytetään kahdeksaa ravintoterapeutin ja asiakkaan välistä keskustelua. Tutkielma jakaa neuvonantosekvenssit kahteen ryhmään: implisiittisiin ja eksplisiittisiin. Implisiittisissä neuvonantosekvensseissä asiantuntija viittaa aiempaan keskusteluun ja siellä jo käsiteltyyn teemaan. Näissä sekvensseissä ohjetta ei enää toisteta, vaan ainoastaan aihepiiri mainitaan. Eksplisiittisissä sekvenseissä asiantuntijan neuvo perustuu asiakkaan samassa sekvenssissä esittämään tietoon. Eksplisiittisissä neuvonantosekvensseissä asiantuntija yleensä perustelee antamansa ohjeen. Implisiittisissä sekvensseissä näin ei tapahdu, vaan asiantuntija esittää tarvittavat lisäkysymykset, minkä jälkeen sekvenssi loppuu dialogipartikkeleihin.

Englanti on globaali kieli, jota käytetään laajasti työelämässä, tieteessä ja populäärikulttuurissa. Englanninkielisiä sanoja käytetään korvaamaan ruotsinkielisiä sanoja puhutussa, mutta myös kirjoitetussa kielessä. Eri naistenlehdet ovat suunnattu eri ikäryhmille, mutta niissä käsitellään usein samoja teemoja. Tämän vuoksi naistenlehdet ovat hyvä tutkimuskohde englanninkielen käytölle nykyruotsissa. Tutkielman aineistona ovat Ruotsissa julkaistavat naistenlehdet Amelia ja Tara (3 numeroa kummastakin), joista on jätetty pois mainokset ja haastattelut. Aineistosta on poimittu englanninkieliset sanat ja sanat, jotka ovat muodostuneet englannin kielen sanoista viime aikoina (ord med engelskt inslag; OMEI). Sanat on luokiteltu Svenska Akademins ordlistan (SAOL) mukaan vakiintuneisiin ja vakiintumattomiin sanoihin. Aineisto on analysoitu ensin laskemalla sanojen määrä lehtien kullakin teema-alueella ja suhteuttamalla se kunkin teema-alueen sivumäärään. Sen lisäksi sanojen käyttöä on tutkittu sisältöanalyysilla, sen selvittämiseksi, miksi jotain tiettyä ilmausta käytetään tietyssä kohdassa (Why that now?). Yhteensä OMEI-sanoja oli Amelian numeroissa 182 ja Taran 122. Lehtien sisältö jakautui seuraaviin teemoihin: ajankohtaista, ihmissuhteet, kauneus & muoti, liikunta, terveys, ruoka, sisustus, matkat, kulttuuri ja muut. Eniten sanoja sekä Ameliassa että Tarassa oli matkat-teemassa. Sanoja käytettiin sekä ruotsinkielisen vastineen asemesta että tilanteissa, joissa ruotsinkielistä sanaa ei ole tai se ei ole käyttökelpoinen. Käytetyissä sanoissa oli eroja lehtien välillä ja vaikutti siltä, että sanat oli kohdennettu lukijakunnan mukaan. Sanoja käytettiin harkitusti ja niillä oli tarkoitus; esim. herättää huomiota, häivyttää tai korostaa viestiä sekä vaikuttaa ajankohtaiselta. Englanninkielisiä sanoja käytetään ruotsinkielisissä naistenlehdissä paljon, mikä viittaa siihen että englannilla on merkittävä rooli myös ruotsalaisten naisten arkielämän kielessä.

Tutkielmassa analysoidaan kahden hahmon sukupuolen muodostumista kirjailija Tove Janssonin romaa-nissa Muumipappa ja meri. Sukupuolta tarkastellaan hahmojen repliikkien avulla sekä tutkimalla teks-tissä esiintyviä sukupuolittuneita diskursseja mm. Talbotin (2010) ja Litosselitin (2006) teorioita apuna käyttäen. Romaanista on ensin kerätty kaikki Muumimamma ja Muumipappa -hahmojen repliikit. Repliikkien pi-tuutta, sanavalintoja, verbimuotoja, typografisia piirteitä ja sisältöä on sitten verrattu miesten ja naisten kielenkäytöstä tehtyihin tutkimustuloksiin. Sukupuolittuneita diskursseja on nostettu esiin repliikeissä esiintyneiden piirteiden avulla, mutta myös muuta kirjan kerrontaa apuna käyttäen. Analyysin perusteella Muumipappa ja Muumimamma ovat varsin perinteiset mies- ja naishahmot, kun heidän kielenkäyttöään ja käyttäytymistään vertaa sukupuolesta tehtyihin tutkimuksiin. Muumipappaa voidaan pitää mm. suojelevana, valtaa kaipaavana ja kaikkitietävänä perheenpäänä, ja Muumimammaa puolestaan alistuvana, muiden hyvää ajattelevana ja suojelevana kotiäitinä. Heidän kielenkäyttönsä eroavaisuudet ovat myös juuri sellaisia, joita on noussut esiin aiemmissa naisten ja miesten kieltä tutki-vissa teoksissa: Muumipappa esimerkiksi käskee enemmän ja puhuu miehisiksi koetuista aiheista (meri, kalastus), kun taas Muumimamma tukee usein muita repliikeillään ja puhuu kukkien hoidosta. Hahmot eivät kuitenkaan ole täysin tyytyväisiä rooleihinsa, vaan pyrkivät niistä eri tavoin ulos.

Tämä pro-gradu tutkielma selvittää uudehkon sukupuolineutraalin pronominin hen kirjallista käyttöä ruotsin kielessä Suomessa. Selvitys on tehty pääasiassa analysoimalla pronominin hen esiintymistä Hufvudstadsbladet-lehdessä sekä etsimällä ja arvioimalla sanan yleisyyttä ja käyttöä muista lähteistä. Selvitys sisältää katsauksen siitä, käytetäänkö muita sukupuolineut-raaleja ilmaisuja yhä sellaisissa tapauksissa, joissa muun pronominiviittauksen voisi korvata pronominilla hen. Taustaosuudessa kuvaillaan hen-pronominin syntyhistoriaa ja käyttöönottoa. Osuudessa tut-kitaan niitä olemassa olevia tieteellisiä tutkimuksia ja selvityksiä, joita voidaan käyttää pro-nominin yleisyyden, käytettävyyden ja levinneisyyden arviointiin. Tuloksia yhteensovitetaan muista lähteistä löytyvään informaatioon ja tätä kaikkea käytetään hyväksi kvantitatiivisessa ja kvalitatiivisessa hen-pronominin käytön sekä sen vaihtoehtoisen käytön analyysissa. Analyysi vuodelta 2019 pohjautuu kirjoittajan aiempaan tutkimukseen samasta aiheesta vuodelta 2016 ja vertailee tuloksia keskenään. Tutkielman lopputuloksena vahvistetaan sama käyttötapa, kuin aiemmassa tutkimuksessa ja todetaan, että hen-pronominin käyttö on yleistynyt hitaasti. Nyt todennettiin myös, että muita sukupuolineutraaleja ilmaisuja kuin hen käytetään yhä paikoissa, joissa vaihtoehtoisesti voi-taisiin käyttää hen-pronominia. Näyttää kuitenkin siltä, että hen-pronominin käyttö yleistyy ja hiljalleen korvaa muut ilmaisut, jotka näyttäytyvät pitkinä ja hankalina.

Denna avhandling handlar om läromedlens medieinnehålls användbarhet, dvs. usabilityn. I denna avhandling försöker jag fastställa usabilityn (användbarheten) för medieinnehållet av läromedel i svenska som andra främmande språk enligt den finska läroplanen från 2014. De läromedel jag koncentrerar mig på är Megafon 1, Hallonbåt 1 och Pä gång 1. Elevernas åldersgrupp är årskurs 6, som enligt den nya läroplanen har påbörjat undervisningen i svenska redan på klass 6 istället för klass 7. Läraren kan därmed antingen vara en klasslärare eller en ämneslärare med mycket varierande pedagogisk och ämnesdidaktisk utbildning. För att kunna göra en bedömning av läromedlens usability, måste man definiera de finländska läroplanens kompetensmål i svenska, som bygger på de allmänna kompetensmålen samt på finsk lagstiftning. Ett läromedel som inte uppfyller dessa krav är inte användbar i undervisningen. Jag går tillbaka till de allmänna pedagogiska målen som ligger bakom kompetensmålen och som stöder Lim & Lees usabilitykriterier för undervisning i främmande språk. Jag kontrollerade dessa användbarhetskriterier för sjätte klassens Megafon 1, Hallonbåt 1 och Pä gång 1 (dvs. läromedlens första halva). Jag kom fram till att enbart den tekniska usabilityn kan mätas någorlunda tillförlitligt, för den pedagogiska usabilityn beror såväl på användarens kunskaper och personlighet samt målgruppens behov och förväntningar. I sista kapitlet tar jag även upp olika förbättringsförslag för framtida digitala läromedel.

Tämän tutkielman aiheena on aikuisten maahanmuuttajien ruotsinopetus Ruotsissa. Tutkielma pohjautuu Lindbergin (2005) esittelemään COLT (Communicative Orientation of Language Teaching)-kaavioon. Kaaviota käytetään, kun halutaan tutkia eroja kommunikatiivisen ja formaalisen kieltenopetuksen välillä. Tarkastelun kohteena kaaviossa ovat luokkahuoneaktiviteettien työtavat ja sisältö sekä opettajien ja oppilaiden kielenkäyttö. Kielenkäyttöä tutkittaessa kiinnostuksen kohteina ovat muun muuassa opettajien esittämät kysymykset, reagoinnit oppilaiden vastauksiin ja oppilaiden puheen korjaus. Kaaviossa huomioidaan myös oppilaiden mahdollisuudet oma-aloitteisuuteen ja kielen käyttöön pidemmissä sekvensseissä. Tämän tutkielman tarkoituksena on ensiksi selvittää, millä tavoin ja kuinka paljon suullista kielitaitoa harjoitellaan. Toisena tavoitteena on tutkia suullista interaktiota eri aktiviteeteissa COLT-kaavion näkökulmia hyödyntäen. Tutkielma perustuu osallistuvaan havainnointiin ja ääninauhoituksiin. Aineistona on noin 30 tuntia ääninauhoituksia yhden koulun oppitunneilta. Oppitunteja on jokaiselta kolmelta eri opintopolulta, ja oppilaiden joukossa on niin aloittelijoita kuin myös edistyneempiä oppijoita. Aineiston suuruuden vuoksi vain osa siitä on transkriboitu ja analysoitu. Oppitunneilla istuin luokkahuoneen perällä ja tein muistiinpanoja havainnointilomakkeeseen sekä kiersin auttamassa oppilaita ja keskustelin heidän kanssaan. Tutkielmani osoittaa, että suullista kielitaitoa harjoiteltiin eniten kaikista taidoista. Oppitunneilla toteutettiin yhteensä 61 aktiviteettia, joista 16 suoranaisesti harjoitti suullista kielitaitoa. Suurin osa näistä aktiviteeteista sijoittui opintopolulle, jossa oppilailla on pidempi koulutustausta. Käytetyimmät työtavat suullisen kielitaidon harjoitteluun olivat pienryhmäkeskustelut ja opettajajohtoiset keskustelut koko luokan kanssa. Korkeammalla tasolla hyödynnettiin myös roolipeliä ja esitelmiä, kun taas alemmalla tasolla opettajajohtoiset keskustelut pienryhmien kanssa olivat suosituin työtapa. Tutkielman keskeinen havainto on, että pienryhmäkeskustelut ja roolipeli johtivat luovaan kielenkäyttöön ja autenttisiin keskusteluihin oppilaiden kesken. Tutkielmassa korostui kuitenkin pienryhmätehtävän suunnittelun ja opettajan antaman tuen tärkeys. Myös pienryhmän koolla oli väliä keskustelujen sujumisessa. Lisäksi tutkimuksessa ilmeni, että mielenkiintoinen esitelmä voi herättää paljon keskustelua oppilaiden välillä ja esimerkiksi tekstin läpikäymisen voi toteuttaa myös oppilaita innostavalla ja interaktiivisella tavalla. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella voidaan todeta, että tutkielmaan osallistuneet opettajat pyrkivät työskentelemään kommunikatiivisesti ja luomaan dialogisen opiskeluilmapiirin. Opettajat valitsevat usein sellaisia aktiviteetteja ja työtapoja, jotka johtavat suulliseen interaktioon niin opettajan ja oppilaiden välillä kuin myös oppilaiden kesken. Sosiaalinen vuorovaikutus toimii lähtökohtana kielen oppimiselle.

Tutkielmassa tarkastellaan sekä suomea että ruotsia simultaanisesti omaksuvan lapsen koodinvaihtoa. Koodinvaihdolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kielen vaihtamista toiseen kesken ilmaisun tai pidemmän keskustelujakson aikana. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten noin kaksivuotias lapsi käyttää koodinvaihtoa vuorovaikutuksen resurssina keskustellessaan joko suomenkielisen äitinsä tai ruotsinkielisen isänsä kanssa. Tutkielmassa kartoitetaan, mitä eri funktioita informantin koodinvaihdolla on ja vertaillaan koodinvaihtoa suomenkielisessä ja ruotsinkielisessä kontekstissa. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään millaisia korjausstrategioita lapsi käyttää havaitessaan keskustelun sujuvuuden ja yhteisymmärryksen kannalta ongelmallisia tilanteita. Aineisto koostuu videotallenteista, joissa lapsi on vuorovaikutuksessa joko suomenkielisen äitinsä tai ruotsinkielisen isänsä kanssa. Vapaita leikkitilanteita nauhoitettiin perheen kotona kahden viikon välein molemmissa kielikonteksteissa. Videot ovat puolen tunnin mittaisia ja äiti-lapsi sekä isä-lapsi -keskusteluja on molempia yhteensä 9. Molemmista kielellisistä konteksteista videomateriaalia on n. 4,5h eli yhteensä materiaalia on n. 9 tuntia. Aineisto on litteroitu Elan 5.1 ohjelmalla. Tämän lisäksi aineistoon kuuluu päiväkirja-aineisto informantin kumulatiivisesta sanavarastosta ensisanan ilmaantumisesta tutkimusjakson loppuun saakka. Tutkimuksesta selviää, että jo alle kaksivuotiaalla lapsella on käytössään osittain samoja koodinvaihdon funktioita kuin aiemmin tutkituilla vanhemmilla lapsilla. Tutkittavan lapsen koodinvaihto johtui useimmiten joko puutteellisen sanaston paikkaamisesta tai mieltymyksestä tiettyyn sanaan. Tämän lisäksi koodinvaihtoa tapahtui tilanteissa, joissa lapsi oli alun perin oppinut sanan tietyssä kielikontekstissa, lapsi oli kokenut aktiviteetin tietyllä kielellä, lapsi toisti kuulemansa alkuperäiskielellä sekä lapsi tarkensi keskustelukumppanin valintaa. Suomenkielisessä keskustelussa koodinvaihto selittyi useimmin puutteellisen sanaston paikkaamisella, kun taas ruotsinkielisessä keskustelussa koodinvaihto suomeen johtui usein lapsen mieltymyksestä tiettyyn sanaan. Korjausstrategiana tutkittava lapsi käytti useimmiten toistoa. Tutkimustulokset antavat tietoa aiemmin tutkittuja lapsia nuoremman kaksikielisen lapsen koodinvaihdosta. Tapaustutkimuksen tulokset eivät ole laajasti yleistettävissä, mutta ne kuvaavat yhden informantin kielenkäyttöä. Tutkimus herättää jatkotutkimustarpeen, sillä eri tapaustutkimuksia vertailemalla voidaan nähdä kielenkäytön yleisiä taipumuksia.