Browsing by study line "Kauppaoikeus"

I avhandlingen behandlas förutsättningarna för säljarens befrielse från skadeståndsansvar då fullgörelse hindrats till följd av kriget i Ukraina, som påbörjades av Ryssland i februari 2022. Syftet med avhandlingen är att analysera krigets inverkan på säljarens skyldighet att betala skadestånd till den andra parten ifall fullgörelse har hindrats direkt eller indirekt av kriget. I avhandlingen behandlas det skadeståndsrättsliga kontrollansvaret i KöpL 27.1§, vilket bestämmer förutsättningarna för när skadestånd ska betalas vid säljarens dröjsmål på grund av fullgörelsehinder. I samband med detta diskuteras hur de olika rekvisiten i kontrollansvarsregeln kunde tillämpas i ljuset av de följder av kriget som kan inverka på säljarens möjligheter till fullgörelse. Den rättsdogmatiska metoden används som forskningsmetod, vilket innebär att målet är att genom tolkning klargöra, förtydliga och specificera tankeinnehållet i de för avhandlingen relevanta rättsnormerna, speciellt KöpL 27.1§. Som källor används främst inhemsk och nordisk rättslitteratur och rättspraxis. Också diverse nätsidor och nyheter används för att redogöra för följderna av kriget i Ukraina och som stöd för bedömningen i oförutsebarhetsrekvisitet som är en del av det skadeståndsrättsliga kontrollansvaret. I avhandlingen har oförutsebarhetsrekvisitet identifierats som det mest relevanta rekvisitet att analysera för att kunna besvara forskningsfrågan, eftersom det är inom ramen för detta rekvisit som kriget i sig och dess följder är relevanta för bedömningen. I ljuset av rättspraxisen och händelserna innan kriget, anses säljarens möjligheter till befrielse från skadestånd vara små. Det kommer att vara intressant att se hur domstolar förhåller sig till oförutsebarhetsfrågan i rättsfall som högst antagligt kommer till behandling under kommande år, eftersom tidigare fall som behandlats med anslutning till krig är från första och andra världskriget, och således relativt gamla.

Abstract Faculty: Faculty of law Degree programme: Master’s degree programme Study track: Commercial law Author: Getter Villmann Title: ESG Due Diligence in a Share Purchase Transaction from an Investor’s Perspective Level: Master’s thesis Month and year: April 2021 Number of pages: XVIII + 79 Keywords: ESG, ESG due diligence, sustainable investing, mergers and acquisitions Where deposited: The Helsinki University Library Additional information: Supervisor: Jukka Mähönen Abstract: Sustainable or responsible investing has increased its popularity among investors throughout the last decade. Thus, nowadays, a growing amount of investors systematically include environmental, social and governance (ESG) factors as a part of their investment processes. In the context of a share purchase transaction, ESG integration during the investment phase is best achieved through a comprehensive ESG due diligence review performed by the purchaser to support its investment decision. This thesis aims to find answers to the following research questions: (i) what are the benefits and drivers for investors to perform an ESG due diligence review; (ii) how is ESG due diligence process conducted; and (iii) what are the effects of ESG due diligence findings to a share purchase agreement and the proposed transaction. Despite the accompanying financial and time costs, as a conclusion of this thesis, it was identified that performing an ESG due diligence review is beneficial for the investor in several ways. The main benefits of ESG due diligence review are risk mitigation and future ESG related opportunities, impacts on valuation, and higher return opportunities in the long-term perspective. Based on the ESG due diligence findings, an investor can make an informed decision whether to move forward with the share purchase transaction or not. These findings can also be reflected in the share purchase agreement through liability provisions and other terms to help the purchaser mitigate risks. The research suggests that in most cases the ESG integration benefits outweigh the cost issues and other ESG barriers. As indicated by this thesis, ESG due diligence is often performed with the help of external advisors as a desk review. As there is no clear standardisation concerning relevant ESG issues, the scope of ESG due diligence review depends on what is considered material in each particular case. The materiality of ESG issues depends on various circumstances, inter alia, the sector and location of the investment target, investor’s previous knowledge about the target and investor’s other preferences. The conclusions section of this thesis also includes suggestions on how ESG assessments could be developed in the future.

ESG-tekijät eli ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät ovat olleet pinnalla viime vuosina. ESG-liitännäisten ongelmien esiinnousu viimevuosina on tuonut paljon aloitteita ja tavoitteita koskien näiden ongelmien ratkaisua. Jotta asetettuihin tavoitteisiin päästään, tulee myös pääomavirrat ohjata kestäviin kohteisiin ja pääomamarkkinat valjastaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös sijoittajien kiinnostus ESG-tekijöitä kohtaan on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina ja ESG-tiedon saatavuudesta markkinoille onkin kovaa vauhtia tulossa välttämättömyys. Vaikka vastuullista sijoittamista ja ESG-tietoa koskeva sääntely on lisääntynyt viime vuosina EU:ssa, sääntely ei ole kuitenkaan yltänyt kaikille markkinoiden sääntelyosa-alueille. Esitesääntely on yksi arvopaperimarkkinaoikeudellinen sääntelyosa-alue, jota ei toistaiseksi ole päivitetty vastaamaan ESG-tietojen lisääntynyttä tarvetta. Esitesääntely soveltuu, kun arvopapereita tarjotaan tai haetaan kaupankäynnin kohteeksi säännellylle markkinalle. Esitteiden julkaisu- ja sisältövaatimukset perustuvat esiteasetukseen. Esitteiden tarkoitus on antaa sijoittajille tarpeelliset tiedot perustellun sijoituspäätöksen tekemiseksi. Tällä hetkellä esitesääntely velvoittaa kuitenkin ESG-tietojen esittämiseen vain hyvin rajallisesti, minkä johdosta käsillä on informaatioepäsymmetrinen tilanne sijoittajien tietotarpeen ja tämän hetkisen esitesääntelyn välillä. Tilanne, jossa sijoittajat eivät pysty ottamaan riittävästi huomioon ESG-liitännäisiä riskejä ja mahdollisuuksia, vähentää markkinoiden tehokkuutta ja voi aiheuttaa rahoitusvakautta uhkaavia järjestelmäriskejä. Tämän hetkinen esitesääntely ei vastaa näin ollen sijoittajien eikä markkinoiden tarpeita. Komissio onkin tunnistanut sijoittajien tarpeen ESG-tiedoille ja todennut tarkastelevansa vuoden 2022 aikana tarvetta ESG-liitännäisten tietovaatimusten lisäämistä niin sanottujen ESG-arvopaperien osalta. Huomattavaa on, että komission ehdotus koskisi nimenomaisesti erillistietovaatimuksia ESG-arvopapereille, eikä esitesääntelyn muuttamista kokonaisuudessaan. Kun otetaan kuitenkin huomioon sijoittajien kiinnostuksen lisääntyminen ESG-tekijöihin ja esitesääntelyn funktio tarjota sijoittajille tarpeelliset tiedot perustellun päätöksen tekemiseksi, herää kysymys siitä tulisiko ESG-tietojen antamista edellyttää kaikissa tilanteissa, kun esite tulee laadittavaksi. Tutkielmassa tarkastellaan ESG-tietojen julkaisuvaatimuksia esitesääntelyssä tällä hetkellä, sekä mahdollisia vaihtoehtoja ESG-tietovaatimuksien lisäämiseksi esitesääntelyyn. Tutkimustehtävänä on tarkastella sitä millainen esitesääntelyn tulisi olla, jotta kestävyyttä koskevan sääntelyn sekä esitesääntelyn tavoitteet saavutettaisiin mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Osana ESG-tietoa koskevan sääntelykehikon uudistamista EU:ssa on valmisteilla uusi yritysten kestävyysraportointia koskeva direktiivi (Corporate Sustainable Reporting Directive, CSRD). CSRD:n ehdotuksen keskeisimpiä muutoksia ovat raportoitavien tietojen yksityiskohtaisempi täsmentäminen sekä sen edellyttäminen, että raportointi on tehtävä EU:n pakollisten kestävyysraportointistandardien mukaisesti. EU:n kestävyysraportointistandardit tulevat olemaan yhdenmukaiset tiedonantovelvoiteasetuksen ja taksonomia-asetuksen kanssa. Olennaista kestävyysraportointia koskevassa uudistuksessa onkin yhteys näiden asetusten kanssa. CSRD:n tavoite onkin yhdessä tiedonantovelvoiteasetuksen, taksonomia-asetuksen sekä muun ESG-tietoa koskevan sääntelyn kanssa luoda yhtenäinen oikeudellinen kehys ja kestävyystietojen virta koko rahoituksen arvoketjussa. CSRD:n ehdotuksen esittämät uudet kestävyysraportointivaatimukset voisivat toimia hyvänä lähtökohtana myös esitesääntelyn ESG-tietovaatimuksille. Jotta pääomavirrat saataisiin ohjattua kestäviin kohteisiin ja muut kestävyyssääntelyä koskevat tavoitteet saavutettaisiin, tulisi esitesääntelyn myös olla osa tätä ESG-tiedon yhtenäistä oikeudellista kehystä.

This master's thesis investigates the role of competition law in addressing the issue of excessive data collection and its implications in the context of big data. With the rapid shift towards a data-driven economy, the significance of data protection has grown exponentially, prompting an examination of its interconnectedness with competition policy. Although consumers have access to free products and services, the absence of monetary costs raises concerns about the need for appropriate action and regulation. The thesis argues that a competition policy solely focused on prices may overlook potential welfare harms linked to non-price factors like privacy and consumer choice. Moreover, it contends that excessive data collection can be deemed anticompetitive under EU competition law. The main research objectives of this thesis revolve around exploring whether excessive data collection can be classified as exploitative abuse under competition law and, if so, how it can be addressed. The findings reveal existing inadequacies in competition law and propose potential avenues for competition policy to combat excessive data collection effectively. The suggested approach aims to extend competition law's intervention beyond a narrow focus on prices and integrate a framework based on fair trading conditions and privacy considerations. The topicality and relevance of this research are evident in the current digital economy landscape. By providing a comprehensive examination of competition policy's implications in the era of big data, with a particular emphasis on personal data, this thesis contributes valuable insights and policy considerations to ongoing discussions. Notably, it goes beyond previous articles by encompassing various theories of harm and privacy as quality parameter. Overall, this thesis enriches the understanding of competition law's role in managing excessive data collection, safeguarding consumer welfare, and promoting fair practices in the digital age.

Specialförvärvsbolag (“SPAC-bolag”) är bolag som grundas utan egen operativ verksamhet med avsikten att genomföra ett företagsförvärv. Bolaget ansamlar medel från investerare genom ett offentligt erbjudande för att finansiera ett efterföljande företagsförvärv. Företaget skall inom en förutbestämd tidsperiod på 36 månader genomföra förvärvet, och ifall detta misslyckas skall bolaget likvideras och bolagets aktier avlistas från börsen. I förvärvet väljs ett eller flera privata operativa bolag ut som målbolag, som sedan fusioneras med det börsnoterade SPAC-bolaget. Genom fusionen tas det onoterade företaget således upp till offentlig handel utan att genomgå en traditionell börsnoteringsprocess. I SPAC-affärsmodellen har de grundande aktieägarna, även kallade sponsorer, ofta en betydande maktposition i bolaget såväl genom sitt betydande aktieinnehav som genom nära förhållande med bolagets ledning. Detta har lett till att bolagsmodellen kommit att kritiseras inom den internationella rättslitteraturen för att strida mot vissa grundläggande aktiebolagsrättsliga principer såsom principen om aktieägarnas likställighet. Likväl har det nya marknadsfenomenet gett upphov till frågor kring SPAC-bolagets informationsplikter gentemot investerarna, i och med den osäkerhet som råder kring SPAC-bolagen. Bottnande i dessa problemområden undersöker avhandlingen således hur fenomenet SPAC passar in i den finska värdepappersmarknads- och aktiebolagsrätten. Särskilt granskas SPAC-bolagets natur, vilka krav på informationsplikt som finns för SPAC-bolag, samt hur vissa corporate governance -relaterade frågor gällande ledningens och aktieägarnas inbördes ställning och gränsdragning skall komma att tolkas inom SPAC-kontexten. Som stöd för granskningen utförs en praktisk fallstudie av ett nyligen börsnoterat finskt SPAC-bolag, Virala Acquisition Company. Slutsatserna som dras i avhandlingen är att SPAC-bolag inte skiljer sig avsevärt från traditionella börsbolag vad kommer till reglering. Avgörande är de strukturella val man i det enskilda fallet valt att implementerat i bolagets SPAC-modell. Den främsta skillnaden bolagsformerna emellan följer av att bolaget inte har någon egentlig operativ verksamhet, utan endast letar efter ett lämplig målbolag att förvärva och fusioneras med. Således kan SPAC-bolag ur investerarnas synvinkel ses som en form av private equity för småsparare, medan man ur målbolagens synvinkel kan se SPAC-bolag som en icke-konventionell finansieringskanal. Eftersom SPAC-bolagen skall anses erbjuda nya lösningar på gamla problem skall ytterligare reglering ännu inte anses behövlig, även om det står klart att det är för tidigt att förutspå hur SPAC-fenomenet kommer utvecklas och vilka praktiska följder fenomenet kommer få på den finska värdepappersmarknaden.

Människan har sedan länge använt sig av tecken för att särskilja sin egendom och sina handelsvaror från andras. Betydelsen och värdet av dessa tecken har ändrat avsevärt under de senaste århundraden i takt med förändringar i samhället och på marknaden. Varumärken förekommer nuförtiden överallt och är bland de mest inflytelserika symbolerna i världen. Det varumärkesrättsliga skyddet och varumärkesfunktionerna har utvecklats och utvidgats betydligt inom Europa. Idén om varumärken har funnits redan länge men först under den industriella revolutionen ansågs det finnas ett behov att skydda varumärken rättsligt för att kunna särskilja tillverkarens varor från konkurrenternas och mot förfalskningar. Varumärkets funktion var att skydda innehavarens varor i handeln för att särskiljas från konkurrenterna. Varumärket fungerade som en indikator av kommersiellt ursprung och detta var och är ännu idag varumärkets grundläggande funktion. Den optimala nivån på varumärkesskyddet har redan länge varit omtvistat i Europa. EU-domstolens rättspraxis påbörjade en utvidgning av varumärkesrätten genom att utvidga de varumärkesrättsliga funktionerna. EU-domstolen utvecklade de så kallade nya moderna funktionerna, nämligen reklam-, kommunikations- och investeringsfunktionen. Dessa nya moderna funktioner har väckt mycket diskussion och meningsskiljaktigheter. I samband med utvidgningen av funktionerna har även rättigheterna anknutna till varumärken utvecklats och deras räckvidd har blivit bredare. För samhället och marknaden idag är varumärken betydande speciellt för varors och tjänsters försäljningskraft och för att locka till sig en konsumentkrets. Tack vare utvidgningen av varumärkesfunktionerna skyddas varumärken från mer än bara förväxling. Kända varumärken skyddas även i situationer där det inte finns en förväxlingsrisk i och med att de nya moderna funktionerna även skyddar varumärkets kommunikativa värde, det vill säga renommé. Utvecklingen av skyddet har följt med utvecklingen av den moderna marknaden, men har skyddet blivit för brett? Det moderna varumärkets roll som kommunikationsverktyg är komplext och har fört med sig utmaningar framförallt vad gäller tolkningen av när varumärkesintrång har skett. Till de framtida utmaningarna hör bland annat kopplingen mellan brands och varumärken, skyddsomfånget för icke-traditionella varumärken och utnyttjande av lyxvarumärkens starka skydd. Under de senaste åren har även diskussionen gällande sambandet mellan de grundläggande fri- och rättigheterna och varumärkesskyddet återupplivats. Speciellt yttrandefrihetens inverkan på balansen mellan de konkurrerande parternas intressen har fått synlighet. För de immateriella rättigheterna, men speciellt för varumärkesrätten är balansen mellan de konkurrerande parterna grundläggande. Den moderna varumärkesrätten borde sträva efter att skapa ett system som på bästa sätt balanserar alla parters intressen. Syftet med avhandlingen är att redogöra för hur varumärkessystemet och -funktionerna utvecklats hittills samt att beskriva framtidsutsikten för skyddsomfånget och skapandet av balansen.

Namn på produkter med en särskild anknytning till geografisk plats kan idag skyddas i EU genom systemet för registrering av geografiska ursprungsbeteckningar. Skydd kan beviljas för produkter som härstammar från ett visst geografiskt område och som till följd av detta fått en särskild kvalitet eller ett särskilt rykte. I nuläget omfattar EU:s system för skydd av geografiska ursprungsbeteckningar livsmedel, jordbruksprodukter, vin och spritdrycker. För andra produktklasser finns inget motsvarande skydd. Detta har lett till en diskussion i EU om att utvidga det rådande systemet till att omfatta även andra produkter än jordbruksprodukter, vilket kunde möjliggöra skydd för exempelvis traditionella hantverk. En utvidgning av det nuvarande skyddssystemet till att omfatta andra produkter än jordbruksprodukter har ansetts vara en lösning på det idag fragmenterade rättsläget, där dessa produkter skyddas genom nationella kvalitetsordningar, olika varumärkesrättsliga lösningar eller annan produktspecifik reglering. Samtidigt kan en utvidgning av systemet för geografiska ursprungsbeteckningar också medföra potentiella negativa effekter. Avhandlingens syfte är därför att utreda vilka alternativa rättsliga instrument som i nuläget kan skydda geografiskt anknutna produkter som faller utanför EU:s system för geografiska ursprungsbeteckningar. I avhandlingen utreds möjligheten till skydd genom EU:s reglering om otillbörliga förfaranden i affärsverksamhet samt unionens varumärkeslagstiftning, eftersom dessa delar många funktioner med skyddet av geografiska ursprungsbeteckningar. Den redan befintliga lagstiftningen verkar kunna ge ett grundläggande skydd för geografiskt anknutna produkter. Skyddets omfattning är ändå inte jämförbart med skyddet av geografiska ursprungsbeteckningar, som i vissa situationer åtnjuter ett mer omfattande skydd än varumärken, även om dessa skyddsformer på många punkter är jämförbara. Regleringen av geografiska ursprungsbeteckningar bygger på en mångfald av bakomliggande intressen, så som konsumentskydd, reglering av konkurrens samt jordbruksrelaterade frågor. Av dessa orsaker anses ofta reglering av otillbörliga affärsmetoder eller varumärkesrätten medföra ett otillräckligt skydd för geografiskt anknutna produkter. Det finns emellertid skäl att behålla en restriktiv inställning till en utvidgning av skyddet av geografiska ursprungsbeteckningar i EU. Därmed bör även alternativa instrument för att skydda icke-jordbruksprodukter beaktas i utredningen av ett möjligt framtida skyddssystem för andra produkter än jordbruksprodukter.

Lohkoketjuteknologian yleistyminen ja kehittyminen on tuonut mukanaan uusia, mielenkiintoisia oikeudellisia ilmiöitä, kuten älykkäät sopimukset sekä niille perustuvan hajautetun autonomisen yhtiömuodon. Hajautettu autonominen yhtiö on sen osakkeenomistajien ja itse itseään toteuttavien älykkäiden sopimusten avulla hallinnoitu entiteetti. Sen omistus jakautuu sen osakkeita vastaavien tokeneiden haltijoille, joilla on myös osakkeiden omistuksesta seuraava oikeus osallistua yhtiön päätöksentekoon ja saada osuutensa yhtiön tuottamasta voitosta. Hajautetun autonomisen yhtiön toiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa sen osakkeenomistajille, ja se voi toimia osittain tai joissain tapauksissa myös kokonaan lainkaan ilman ihmisten vuorovaikutusta. Hajautettujen autonomisten yhtiöiden oikeudellinen asema on epäselvä, mikä hankaloittaa niiden toimintaa monella tavalla. Ne eivät rinnastu mihinkään Suomen lainsäädännössä kattavasti säännellyistä yhtiömuodoista ja niillä ei ole Suomessa oikeussubjektin eikä oikeushenkilön oikeusasemaa. Hajautettujen autonomisten yhtiöiden kanssa samankaltaisin Suomen oikeusjärjestyksen tuntema yhtiömuoto on siviiliyhtiö, jonka oikeusasemaan ne tällä hetkellä rinnastuvat. Siviiliyhtiöitä ei ole Suomessa kattavasti säännelty, vaan siviiliyhtiöksi järjestäytyneiden tahojen välisiä suhteita sääntelee eräistä yhteisomistussuhteista annettu laki (180/1958) sekä sopimusoikeuden yleiset periaatteet. Siviiliyhtiöt eivät ole omistajistaan erillisiä oikeushenkilöitä ja ne eivät voi tehdä omissa nimissään oikeustoimia. Siviiliyhtiön puolesta tehtävät oikeustoimet on tehtävä siten sen yhtiömiesten nimissä. Tarkastelen tutkimuksessani sitä, mihin hajautettujen autonomisten yhtiöiden edustajien toimivalta voi tällä hetkellä perustua Suomessa. Siviiliyhtiön ja siten tällä hetkellä myös hajautetun autonomisen yhtiön puolesta tehdyistä toimista vastaavat toimiin ja niitä koskevaan päätöksentekoon osallistuneet tahot yhteisvastuullisesti. Mikäli hajautettujen autonomisten yhtiöiden osakkeenomistajat haluavat valtuuttaa edustajan toimimaan heidän puolestaan ja heitä sitovasti, on se mahdollista tällä hetkellä toteuttaa ainoastaan siviilioikeudellisella valtuutusoikeustoimella, kuten valtakirjavaltuutuksella, tai erityiseen tai julkiseen ilmoitukseen perustuvalla valtuutuksella. Näiden valtuutuskeinojen hyödyntämiseen liittyy kuitenkin tutkimuksessani tarkemmin eriteltyjä käytännön ongelmia, jotka tekevät niiden hyödyntämisestä epätarkoituksenmukaista esimerkiksi kansainvälisessä liiketoiminnassa.

Kuluttajien kiinnostuessa yhä enemmän tuotteiden vastuullisuudesta yritykset pyrkivät markkinoimaan tuotteitaan erilaisilla vastuullisuusväitteillä. Väitteiden todenperäisyyttä ei kuitenkaan aina ole riittävästi osoitettu tai markkinointi antaa kokonaisuudessaan harhaanjohtavan kuvan kuluttajalle. Harhaanjohtavan markkinoinnin osalta Suomessa on käsitelty oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa laajasti esimerkiksi ympäristöväitteitä, mutta eläinten hyvinvointiväitteet ovat jääneet vähemmälle huomille. Tutkielma käsittelee harhaanjohtavaa markkinointia koskien eläinten hyvinvointia kuluttajansuojan ja sopimattoman menettelyn näkökulmasta. Tutkielmassa pyritään selvittämään, minkälainen eläinten hyvinvointia koskeva markkinointi muodostuu harhaanjohtavaksi sekä millä tavalla oikeustilaa voitaisiin kehittää, jotta parannettaisiin kuluttajien riittävää tiedonsaantia eläinten hyvinvoinnista ja yritysten reilua kilpailua. Tutkielman kannalta keskeistä markkinointisääntelyä ovat kuluttajansuojalaki, laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa, sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi, luomulainsäädäntö sekä elintarvikelainsäädäntö. Markkinointia koskeva sääntely perustuu pitkälti yleislausekkeisiin, minkä takia oikeuskäytännön, itsesääntelyn ja viranomaisohjeiden merkitys tulkinnoissa korostuu. Markkinointisääntelyn lisäksi eläinsuojelulainsäädäntö toimii tutkielmassa keskeisenä lähtökohtana sille, mitä eläinten hyvinvointia markkinoitaessa voidaan odottaa. Keskeisiksi muodostuvat esimerkiksi yleisluontoisten väitteiden sallittavuus ja erilaiset eläinten elintilaa koskevat väitteet. Lisäksi erilaiset vastuullisuusmerkit ovat lisääntyneet markkinoinnissa ja niitä koskevaa sääntelyä myös pyritään tehostamaan. Tarkasti säännellyt merkit, kuten EU:n luomutunnus, ovatkin toimineet hyvänä tapana valvoa ja säännellä eläinten hyvinvoinnin markkinointia. Tutkielmassa käsitellään hyvinvointiväitteitä myös analogisesti ympäristöväitteitä koskevan käytännön kautta. Suomessa on käsitelty ympäristömarkkinointia oikeuskäytännössä paljon, minkä pohjalta voidaan muodostaa yleisiä tulkintalinjoja myös eläinten hyvinvointia koskevien väitteiden harhaanjohtavuudelle. Tutkielman johtopäätöksissä tuodaan esille oikeuskäytännön ja viranomaisohjeiden pohjalta tehtyjä tulkintoja siitä, mitä eläinten hyvinvointia markkinoitaessa on otettava huomioon. Lopuksi myös käsitellään tulevaisuuden kehityssuuntia hyvinvointiväitteitä koskevassa markkinoinnissa sekä eläinsuojelulainsäädännön muuttumisen vaikutuksia markkinoinnin sallittavuuteen. Lisäksi tuodaan esille kehitysehdotuksia oikeustilan parantamiseksi.

Työssäni tutkin, miten hyvin tietosuojalainsäädäntö suojaa yksilöä verkkopalveluissa esiintyvältä tungettelevalta markkinoinnilta, joka hyödyntää henkilötietoja. Keskityn nimenomaisesti kahteen lainmukaisen käsittelyn oikeusperusteeseen: rekisteröidyn suostumukseen ja rekisterinpitäjän oikeutettuun etuun, jotka ovat myös tärkeimmät käsittelyperusteet, kun henkilötietoa käsitellään markkinointitarkoituksiin. Lisäksi tutkin, miten viimeaikainen lainsäädäntö saattaa mahdollistaa myös kuluttajalle kuuluvien oikeuksien soveltamisen tungettelevan markkinoinnin estämisessä, kun markkinointia esitetään henkilötietoja keräävässä ja liiketoiminnassaan hyödyntävässä verkkopalvelussa, jota tarjotaan yksilölle ilman rahallista vastiketta. Verkkopalvelut keräävät käyttäjistään paljon tietoa, jota ne hyödyntävät markkinointiviestinnän tehostamiseksi. Tiedon kerääntyminen ja uusien päätelmien tekeminen yksilöstä ja tämän toiminnasta tekevät mahdolliseksi vaikuttamisen yksilöön tavalla, joka ei muutoin olisi mahdollista. Yksilölle voidaan esittää materiaalia, joka liittyy hänen elämänsä yksilöllisiin stressitekijöihin tai henkilökohtaiseen tilanteeseen. Kun materiaali on markkinointia, voidaan yksilöä näillä keinon painostaa tuotteiden ostamiseen. Toisaalta tietoa kerätään ja analysoidaan niin paljon, että siitä voidaan johtaa ja päätellä asioita, joita yksilö pitää yksityisenä, eikä uskoisi verkkopalvelun käytön paljastavan ja mainostajan tietävän. Markkinointi verkossa voidaankin kokea tungettelevana. Yksilöön liittyvien henkilötietojen hyödyntäminen markkinoinnissa verkkopalvelussa vaatii EU:n tietosuoja-asetuksessa säädetyn oikeusperusteen olemassaoloa. Rekisteröidyn suostumus on käytetyin oikeusperuste, mutta lainsäädäntöön ja sen käytännön soveltamiseen liittyy ongelmia, jotka edesauttavat häiritsevän markkinoinnin esittämistä verkkopalvelun käyttäjille. Toisaalta rekisterinpitäjät, kuten verkkopalvelut, voivat pyrkiä perustelemaan tällaista henkilötietojen käsittelyä sillä saavuttamallaan oikeutetulla edulla, mihin liittyy omat ongelmansa. Rekisterinpitäjän suorittamaan monimutkaiseen punnintaan, sekä rekisteröidyn informointiin ja rationaaliseen valintaan luottava tietosuojalainsäädäntö ei onnistukaan suojaamaan yksilöitä markkinoinnin tungettelevuudelta verkkopalveluissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu lainsäädännöstä, oikeuskirjallisuudesta ja verkkopalveluiden tietosuojaan liittyvistä käytänteistä. Tutkimus keskittyy erityisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetukseen (2016/679) ja kuluttajansuojadirektiiveihin