Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Praktisk filosofi"

Sort by: Order: Results:

  • Kovalainen, Hannu (2021)
    Tiedekunta: Valtiotieteellinen Koulutusohjelma: Filosofian maisteriohjelma Opintosuunta: Käytännöllinen filosofia Tekijä: Hannu Kovalainen Työn nimi: Vankkaa metanormatiivista etiikkaa – David Enochin näkemys korvaamattomuudesta ja normatiivisista totuuksista kriittisen tarkastelun kohteena Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Kesäkuu 2021 Sivumäärä: 57 Avainsanat: Etiikka, metaetiikka, normatiivisuus, harkinta Ohjaaja: Teemu Toppinen Säilytyspaikka: Keskustakampuksen kirjasto David Enoch esittää, että matematiikan filosofiasta ja tieteenfilosofiasta tuttu selitysvaatimus voidaan korvata metanormatiivisessa keskustelussa harkintaprojektilla. Siinä missä selitysvaatimus on korvaamaton esimerkiksi luonnontieteessä, on harkintaprojekti rationaalisesti ei-valinnaista ja täten korvaamaton normatiivisessa päätöksenteossa. Lisäksi Enoch päätyy johtopäätökseen, jonka mukaan normatiivisten tosiasioiden olemassaolo on korvaamatonta. Voimme siis todeta, että Enochin mukaan redusoimattomien normatiivisten tosiasioiden olemassaolo on välineellisesti korvaamatonta sisäisesti korvaamattomassa harkintaprojektissa. Enoch tiivistää argumenttinsa vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan, Taking Morality Seriously, sen kolmosluvussa , seuraavasti: (1) Jos jokin asia on välineellisesti korvaamaton sisäisesti korvaamattomalle projektille, silloin olemme episteemisesti oikeutettuja uskomaan tämän asian olemassaoloon. (2) Harkintaprojekti on sisäisesti korvaamaton. (3) Redusoimattomat normatiiviset totuudet ovat välineellisesti korvaamattomia harkintaprojektille. (4) Täten olemme episteemisesti oikeutettuja uskomaan, että on olemassa redusoimattomia normatiivisia totuuksia. Tämän maisterintutkielmani tehtävänä on arvioida Enochin argumenttia harkintaprojektin korvaamattomuudesta (deliberative indispensability) normatiivisessa keskustelussa ja perustelua normatiivisten totuuksien olemassaolosta sekä James Lenmanin, Tristram McPhersonin ja David Plunkettin, Brendan Clinen sekä Alex Worsnipin esittämiä vastauksia. James Lenman esittää, että suurin osa siitä, mikä on sisäisesti korvaamatonta harkintaprojektissa, on selvästi ”ohutta harkintaa”, jossa normatiiviset totuudet eivät ole alkuunkaan korvaamattomia. Lenmanin mukaan harkinta ei kuitenkaan ole mielivaltaista, voimme menestyä siinä eri tavoin. Lenmanin mukaan ”normatiivisuus” nousee omista haluistamme ja toiveistamme. Lenman kuitenkin hyväksyy sen näkemyksen, että harkintaprojekti on sisäisesti korvaamaton. McPhersonin ja Plunkettin mukaan se, että jokin entiteetti on harkintaprojektille korvaamatonta, voi tarjota eettisen perusteen uskomukselle, mutta tämä uskomus ei täytä episteemistä vaatimusta entiteetin olemassaolosta. Pohtiminen, ”mitä tehdä,” ei kerro siitä, että siinä olisi mukana episteemisesti perusteltua uskoa tosiasioihin. Tarvitsisimme relevantin positiivisen yhteyden harkintaprojektin korvaamattomuuden ja siinä tarvittavien totuuksien välille. Harkintaprojektilla ei kuitenkaan ole heidän mukaansa yhteyttä totuuteen. He ovat skeptisiä harkintaprojektin korvaamattomuuteen. Brendan Cline pyrkii esittämään vastineessaan, kuinka harkintaprojektin korvaamattomuus ja selitysprojektin korvaamattomuus eivät ole symmetrisiä keskenään, ja kuinka täten normatiivisten totuuksien ontologinen perusta on perusteeton. Clinen mukaan Enochin tulisi tehdä työtä, joka selittäisi ilmiötä. Täten saataisiin selville, mitä todella on olemassa, edellyttäen, että löydämme aktuaalisia selityksiä. Tähän selittävään strategiaan Enoch oli siis nimenomaan pidättäytynyt ryhtymästä. Cline ei kuitenkaan tuo kritiikissään esille, mitä pitäisi selittää eikä sitä, milloin selityksestä tulee aktuaalinen. Alex Worsnipin mukaan selitysprojekti ja Enochin esittämä harkintaprojekti eivät ole analogisia keskenään, koska harkintaprojektilta puuttuu kelvollinen metodi ja koska meillä ei ole perusteita uskoa normatiivisten totuuksien olemassaoloon. Enochilla on vaikeuksia vakuuttaa siitä, että harkintaprojekti ja selitysprojekti olisivat analogisia. Vielä suuremmaksi haasteeksi hänelle muodostuu vakuuttava episteeminen perustelu normatiivisten totuuksien olemassaolosta.
  • Lindsberg, Peter (2022)
    Keskustelu yksityisyydestä nousee pintaan eritoten silloin, kun jonkun yksityisyyttä on loukattu. Uudet teknologiat mahdollistavat halvan ja tehokkaan tiedonkeruun ihmisistä. Elinympäristöömme ja käyttämiimme teknologioihin liittyykin enenevissä määrin mahdollisuus, että joku ulkopuolinen tarkkailee meitä. Tiedonkeruu on kuitenkin yhä useammin automatisoitu niin, että järjestelmä kerää tietoa itsestään riippumatta järjestelmän käyttäjän havainnoinnista. Tutkielmassa kysytään, kaventaako tällaisella automatisoidulla valvonnalla kerätty tieto ihmisten yksityisyyttä. Yksityisyydellä on monipuolinen merkitys inhimilliselle elämälle. Sosiologi Erving Goffmanin sosiaalisia rooleja koskevan teorian pohjalta voidaan sanoa, että ihmiset välttämättä tarvitsevat yksityisyyttä elämässään. Tämä johtuu siitä, että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja tarkkailun alaisena ihminen joutuu jatkuvasti muokkaamaan käytöstään suhteessa muihin. Yksityisyys tarjoaa ihmiselle levähdyspaikan kuluttavasta vuorovaikutuksesta. Yksityisyydellä nähdään olevan arvoa, minkä vuoksi filosofisessa keskustelussa on muodostunut käsitys oikeudesta yksityisyyteen. Filosofi Judith Thomson kuitenkin esittää, että tällaista itsenäistä oikeutta ei ole olemassa, sillä yksityisyys palautuu muihin ensisijaisiin oikeuksiin. Siksi puhe yksityisyydestä on turhaa. Thomsonin reduktionistisen argumentin analyysi kuitenkin osoittaa, että oikeutta yksityisyyteen ei voi kokonaan palauttaa muihin oikeuksiin. On esimerkiksi epäselvää, miten jonkun intiimejä kirjeitä julkaisemalla tapahtunut yksityisyyden loukkaus voidaan paremmin ilmaista muiden oikeuksien nojalla. Näin ollen yksityisyyden käsitteellä on tärkeä rooli esimerkiksi automatisoitua valvontaa koskevassa keskustelussa. Kirjallisuudessa nousee esiin kaksi vaikutusvaltaista tapaa käsittää yksityisyys. Hallintaan perustuvan käsityksen mukaan henkilön yksityisyys kaventuu, kun henkilö menettää hallinnan tiedoistaan. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön yksityisyys kaventuu esimerkiksi silloin, kun joku ottaa haltuunsa tämän päiväkirjan. Pääsyyn perustuvan käsityksen mukaan henkilön yksityisyys kaventuu, kun joku muu pääsee käsiksi häntä koskeviin tietoihin. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että henkilön yksityisyys kaventuu vasta silloin, kun joku lukee hänen päiväkirjaansa. Käsitysten välinen vertailu osoittaa, että pääsyyn perustuva käsitys yksityisyydesta onnistuu paremmin tavoittamaan yksityisyyttä koskevat huolemme. Automatisoidulla valvonnalla kerätään ihmisistä valtavasti tietoa. Kevin Macnishin argumentaation mukaan yksityisyys kuitenkin kaventuu vain niissä tapauksissa, joissa joku ihminen tarkastelee näitä tietoja. Tutkielman tulos on, että automatisoitu valvonta ei kavenna yksityisyyttä siinä määrin kuin usein pelätään. Meistä kerätyt tiedot aiheuttavat kuitenkin toisenlaisen, tietojen hallintaan liittyvän haitan. Kun ihmiset menettävät hallinnan tiedoista, he joutuvat ihmiset elämään sen uskomuksen varassa, että he saattavat olla milloin tahansa tarkkailun kohteena. Tästä syystä automatisoidulla valvonnalla on ihmisen elämän kannalta haitallinen vaikutus. Se pienentää elämän piiriä, jossa ihmisen on mahdollista levähtää vuorovaikutuksesta todellisen tai kuvitellun tarkkailijan kanssa.
  • Partanen, Lauri (2021)
    Yksityisyys käsitteenä on monipuolinen ja moniulotteinen, se on ajankohtainen ja usein läsnä yksilöiden toiminnassa. Yksityisyydelle ei välttämättä ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Tutkielman tavoitteena on tuoda esiin sitä, mitä yksityisyys tarkoittaa, mitä erilaisia ulottuvuuksia siihen liittyy sekä millaisina näyttäytyvät yksityinen ja julkinen alue. Tutkielma on filosofinen tutkimus, jonka menetelmänä on käsitteellinen analyysi ja argumentointi. Tutkielmassa määritellään yksityisyyttä eri näkökulmista. Yksityisyyttä lähestytään eri ulottuvuuksien kautta, jotka on liitetty yksityisyyteen. Näistä ulottuvuuksista merkittävimpiä ovat erilaiset normit ja lait, teknologia, feminismi sekä fyysinen tila ja intimiteetti liittyen yksityisyyteen. Lisäksi yksityisyyteen liittyvät yksityisen ja julkisen alueet. Tutkielmassa käytetyn aineiston ja kirjallisuuden perusteella yksityisyys näyttäytyy käsitteenä, joka on hyvin monipuolinen, mutta ei välttämättä monimutkainen. Tutkielmassa käytetyssä kirjallisuudessa korostuvat muun muassa Juha Räikän, Hannah Arendtin ja Anita L. Allenin tekstit. Yksityisyyteen liittyy eri ulottuvuuksia, joita mainittiin edellä. Tutkielmassa esitetyt yksityisyyden ulottuvuudet ovat sellaisia, jotka nousevat usein esiin yksityisyyden yhteydessä. On kuitenkin niin, että yksityisyyteen voidaan liittää myös muita ulottuvuuksia. Arkikokemukseen liittyen voidaan katsoa, että yksityisyys on esimerkiksi yksilön elämässä hyvin monissa eri kohdin läsnä. Normien ja lakien yhteydessä yksityisyydestä käytävä keskustelu kiteytyy usein vaatimukseen oikeudesta yksityisyyteen. Yksityisyys voi normien valossa olla sinänsä selkeää, mutta haastetta tuo se, milloin yksityisyyteen voidaan puuttua erilaisten normien tukemana. Kehittyvä teknologia haastaa yksityisyyttä siten, että yksityisyys voidaan myös tällaisessa kohdassa nähdä selkeänä, mutta uhkakuvana voi olla yhä helpompi puuttuminen yksityisyyteen, myös luvaton puuttuminen. Feminismin kohdalla yksityisyys on jotain, jota on toisaalta vaadittu, mutta sen on nähty myös haittaavan naisten aseman parantumista, koska yksityisyyden on nähty muun muassa yksityisyyden alueella mahdollistavan epätasa-arvoisen ympäristön ja aseman luomisen naisille. Fyysisen ulottuvuuden kohdalla nousee esiin muun muassa vaatimus fyysisestä yksityisestä tilasta. Yksityisen ja julkisen alueen kohdalla on yksityisen alueen yleisesti katsottu koostuneen kotitaloudesta tai perhepiiristä ja sen usein katsotaan myös nykyään koostuvan näistä. Julkinen alue voi edustaa esimerkiksi poliittista elämää. Yksityisen ja julkisen alueen välissä voidaan katsoa toimivan muun muassa tiedotusvälineiden, jotka voivat myös tuoda yksityisen alueen asioita julkisen alueelle. Tutkielman perusteella yksityinen ja julkinen alue voidaan erottaa toisistaan, mutta ne kuitenkin käytännössä ovat vuorovaikutussuhteessa toisiinsa nähden. Ylipäänsä yksityisyyden katsotaan tutkielman perusteella liittyvän monesti informaation hallintaan koskien muun muassa yksilöä. Lisäksi yksityisyys on tutkielman perusteella jotain, joka on läsnä hyvin monessa eri yhteiskunnan osa-alueessa ja siihen liittyy monia eri ulottuvuuksia, jotka voivat lisääntyä. Yksityisyys on monipuolinen käsite ja samaan aikaan käsite, joka on kaikesta huolimatta ymmärrettävä, vaikka se on liitoksissa hyvin moniulotteisesti eri asioihin.