Browsing by master's degree program "Alue- ja kulttuurintutkimuksen maisteriohjelma"

This study centres on co-operation between democracy activists in Hong Kong and Taiwan. It seeks to understand when and how this has developed from occasional connections to more regular and institutionalized collaboration and what has driven this change. It also aims to understand the motivations of activists to work with partners in the other location. Finally, it looks at this co-operation during the Anti-Extradition Law Amendment Bill (Anti-ELAB) Movement in Hong Kong in 2019 and beyond, using the concept of transnational advocacy networks (TANs) and the boomerang pattern as a theoretical framework. This study builds on previous research, news articles, publicly available statistics, statements by Taiwan’s Mainland Affairs Council (MAC) (n=47), and 17 interviews with activists and academics. The interviews seek to explain how activist connections have developed over time, what the collaboration has looked like during the Anti-ELAB Movement, and what the motivations have been. The MAC statements have been used to track the Taiwanese authorities’ official reactions to pro-democracy protests or work in Hong Kong. The analysis of the interviews and the statements have sought out thematic patterns or codes that have been used both quantitatively and qualitatively. Democracy activists in Hong Kong and Taiwan began paying more attention to one another during two major social movements in 2012, both relating to China. The co-operation has since intensified during further social movements, and activists on both sides have formed political parties and run for office. During the Anti-ELAB Movement, top politicians and institutions in Taiwan spoke out in support of Hong Kong’s activists, taking the relationship one step further. This study finds that democracy activists in Hong Kong and Taiwan feel they have a lot in common. Key commonalities include a shared opponent in China and an increasing tendency to identify as Hongkongers and Taiwanese, rather than as Chinese. Using the boomerang pattern, this study shows how pro-democracy activists and politicians experience a blockage in Hong Kong. Taiwanese democracy activists have better access to their authorities. They have co-operated with their counterparts in Hong Kong to raise awareness of the Anti-ELAB Movement in Taiwan and to push the Taiwanese authorities to assist Hong Kong protesters and put pressure on Hong Kong’s government. The Taiwanese authorities have offered some assistance to Hong Kong protesters arriving in the country and the MAC has been a vocal critic of the Hong Kong government and the Chinese Communist Party. While the Hong Kong-Taiwan TANs have been partially successful in their efforts in Taiwan, they have been unsuccessful in Hong Kong.

Tarkastelen tutkielmassani Li Yun kuuden eri elokuvan naishahmoja psykoanalyysin ja diskurssianalyysin avulla. Li Yu on kiinalainen naisohjaaja, joka on aloittanut dokumenttielokuvien parissa 1990-luvulla. 2000-luvun alusta lähtien häneltä on valmistunut kuusi fiktioelokuvaa Fish & Elephant (2001), Dam Street (2005), Lost in Beijing (2007), Buddha Mountain (2010), Double Xposure (2012) ja Ever Since We Love (2015). Viimeisimmät kaksi ovat kaupallisia elokuvia, aiemmat olivat itsenäisiä tuotantoja. Yhteistä näille elokuville on traaginen naiskohtalo. Samalla elokuvat jatkumona kuvaavat kiinalaisen yhteiskunnan nopeaa kehitystä. Tutkimuksessa käytetty metodi on kolmiosainen: 1) alustava analyysi, 2) elokuvien yksittäisten ottojen luokittelu kategorioittain, 3) perusteellinen analyysi käyttäen psykoanalyysia, tele-elokuvallista diskurssianalyysia (telecinematic discourse analysis) ja ns. mindstyle menetelmää, jossa otetaan huomioon kuvaus, puhe ja eleet. Yksittäisten ottojen laskeminen paljasti, että hypoteesin mukaisesti miesten osuus elokuvissa nousee kohti valtavirtaa siirryttäessä. Yllättävää oli, että myös naisten osuus kasvoi aina viidenteen elokuvaan asti, minkä jälkeen naisten osuus vasta laski huomattavasti. Kuudennen elokuvan päähenkilö on miespuolinen, mikä osaltaan selittää naisten osuuden laskua. Li Yun naishahmot ovat itsenäisiä ja melkeinpä jääräpäisiä. Heillä on vaikea äitisuhde ja huono isäsuhde – isä on usein poissa tai väkivaltainen. Li Yun naishahmot elävät usein yhteiskunnan marginaalissa ja kamppailevat olemassa olostaan kiinalaisessa yhteiskunnassa. Elokuvissa on havaittavissa muitakin muutoksia siirryttäessä kohti valtavirtaa ja kiinalaisen yhteiskunnan vaurastuessa. Elokuvat saavat enemmän rahoitusta ja siitä seuraa se, että elokuvien hahmot ja tapahtumapaikat keskiluokkaistuvat ja standardikiina (putonghua) tulee paikallisten murteiden tilalle.

Tutkielmani aiheena on Iranissa asuneiden hazara-vähemmistöön kuuluvien pakolaisten eri elämänalueille sijoittuvat kokemukset Iranin harjoittamasta pakolaispolitiikasta. Tarkastelun kohteena ovat hazara-pakolaisten kokemusten sisällöt asumisen, koulutuksen, terveydenhuollon sekä työn ja toimeentulon teema-alueilla. Edellisten lisäksi tarkastelun kohteena ovat pakolaisten kokemukset rasismista ja syrjinnästä sekä Syyrian sodan vaikutuksista. Iran on useiden vuosikymmenten ajan ollut globaalisti yksi merkittävimmistä pakolaisia vastaanottaneista valtioista. Suurin osa Iranin pakolaisväestöstä kuuluu Afganistanin hazara-vähemmistöön. UNHCR:n arvion mukaan syksyllä 2022 afganistanilaisia oli Iranissa noin 3,5 miljoonaa, joista pakolaisstatuksella olevia oli 780 000 ja laittomasti maassa olevia 2,1 miljoonaa. Iranin pakolaispolitiikkaa ohjaavat ensisijaisesti Iranin kansalliset lait sekä maan omat pakolaisia koskevat määräykset ja ohjeistukset, joita hallinto noudattaa ja toimeenpanee. Edellisen lisäksi Iran on allekirjoittanut YK:n pakolaissopimuksen tietyin varauksin ja toimii yhteistyössä YK:n pakolaisjärjestön, naapurivaltioidensa sekä kansainvälisten ja kansallisten avustusjärjestöjen kanssa mittavan pakolaiskysymyksen ratkaisemiseksi. Irania on myös arvosteltu poukkoilevan pakolaispolitiikkansa takia ja syytetty pakolaisten kaltoinkohtelusta. Tutkielmassani olen käyttänyt laadullisen tutkimuksen lähestymistapaa ja menetelmiä. Aiheen sensitiivisyyden vuoksi eettisiin periaatteisiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Tutkimusaineistoani varten haastattelin seitsemää Suomessa nykyisin asuvaa hazara-kansanryhmään kuuluvaa henkilöä. Henkilökohtaisten tapaamisten lisäksi vastaanotin neljä kirjallisesti toimitettua vastauskoostetta. Tutkielman aineiston muodostavat haastattelut sekä kirjalliset toimitetut vastaukset. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt ovat asuneet Iranissa hieman eri aikoina. Osa vastaajista on syntynyt Afganistanissa ja osa Iranissa. Iranissa pakolaisena eletty aika vaihteli muutamasta vuodesta muutamaan kymmeneen vuoteen. Tutkimusaineistoni osoittaa oleskelustatuksen olleen merkittävin kohderyhmäni kokemuksia määrittävä tekijä lukuun ottamatta rasismin aihepiiriä. Asumisen teema-alueella oleskelulupa loi pakolaiselle lailliset puitteet vuokrasopimuksen solmimiseksi ja siten ainakin teoriassa vähensi hyväksikäytön riskiä. Työn ja toimeentulon teema-alueella keskeisin merkitys liittyi työlupaan. Koulutuksen teema-alueella mahdollisuus viralliseen perusopetukseen oli ainoastaan rekisteröidyillä pakolaisilla. Terveydenhuollossa eriarvoisuus näkyi lähinnä maksullisissa sairausvakuutuksissa, joita oli tarjolla ainoastaan laillisesti maassa oleville. Syyrian sotaan liittyvissä kysymyksissä sotaan lähtemisen todennäköisyys oli suurempi laittomasti maassa olevien osalta. Rasismi nähtiin yleisenä ja vakavana hazara-väestönosaan kohdistuvana ongelmana, jossa henkilön oleskelustatuksella ei ollut merkitystä. Myös rakenteellinen syrjintä kosketti kaikkia pakolaisia ja ilmeni kaikilla tutkielman teema-alueilla. Kaksi muuta tekijää ovat perheen pääasiallisen elättäjän tai elättäjien tietotaito-pääoma ja perheen vanha varallisuus. Tietotaito-pääomalla tarkoitetaan Afganistanissa hankittua koulutusta tai erityisosaamista ja vanhalla varallisuudella varallisuutta, joka oli peräisin ajalta Afganistanissa. Tutkimustulosten yleistettävyyden näkökulmasta oleskelustatus nousee esiin vakuuttavana ja merkittävänä tekijänä. Sen sijaan kahta muuta tekijää, tietotaito-pääomaa ja vanhaa varallisuutta, ei käytettävissä olevan aineiston koon takia voi suoraan pitää yleistettävinä tekijöinä. Yksittäisinä havaintoina ne on kuitenkin syytä mainita, esimerkiksi pohdittaessa mahdollista jatkotutkimusta.

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Alue- ja kulttuurintutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Euroopan kulttuurit Tekijä: Lauri Lindbohm Työn nimi: Ihmisoikeuksien sankarit: sankaruus televisiosarjassa Invisible Heroes Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 60 Avainsanat: Sankaruus, televisiosarja, Chile, diplomatia, maskuliinisuus Ohjaaja tai ohjaajat: Anu Korhonen & Jouni Järvinen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Sankaruus audiovisuaalisessa kerronnassa rakentuu pitkälti toiminnan kautta ja hädänalaisia auttava henkilö kasvaa sankariksi moraalisesti oikeiden tekojensa myötä. Audiovisuaalisessa kerronnassa sankaruuksia on monenlaisia. Väkivaltaisia kriisitilanteita käsittelevissä elokuvissa ja televisiosarjoissa sankaruus kuvataan useimmiten fyysisen taistelukyvyn lopputuotteena. Historiallisiin tositapahtumiin perustuvassa, kuusiosaisessa Invisible Heroes -televisiosarjassa sankaruus on kuitenkin rauhanomaisen prosessin tulos. Tässä tutkielmassa tarkastelen diplomaattien avunantoa vainottujen chileläisten hyväksi fiktiivisessä Invisible Heroes -sarjassa. Ajallisesti enemmistö sarjan tarinasta sijoittuu Chilen vuoden 1973 sotilasvallankaappausta seuranneeseen, puolen vuoden mittaiseen ajanjaksoon, jonka aikana sarjan päähenkilöt, suomalaiset Tapani Brotherus, Lysa Brotherus ja Ilkka Jaamala sekä ruotsalainen Harald Edelstam auttavat poliittisen vainon kohteina olevia chileläisiä tarjoamalla heille aluksi suojaa. Sarjan lopulla päähenkilöt auttavat vainottuja saamaan maastapoistumislupia Chilestä maan ulkoministeriössä neuvottelemalla. Analysoin tutkielmassani päähenkilöiden sankaruutta. Tutkin sankaruuden kehittymistä päähenkilöiden tekojen ja toiminnan kautta sekä sarjan hahmojen keskinäisiä dialogeja sankarillisiin tekoihin kannustavina vaikuttimina. Tarkastelen tutkielmassani sankaruutta sarjan yksittäisten kohtausten toimintaa ja dialogeja lähilukemalla. Sarjan päähenkilöt nauttivat diplomaattisesta suojasta ja hyödyntävät diplomaatin asemaansa hädänalaisia chileläisiä auttaakseen. Tutkielmassani analysoin myös diplomatian merkitystä sarjan sankareiden auttamistoiminnan kannalta. Analysoin tutkielmassani sarjassa rakentuvaa kuvaa maskuliinisuuksien moninaisuudesta. Invisible Heroes -sarjan miespuolisista hahmoista auttamistyössään menestyksekkäimmät ovat useiden erilaisten ja muuttuvien maskuliinisuuksien sankareita. Sen sijaan hegemoninen maskuliinisuus kuvataan sankaruuden kannalta haitallisena. Hegemoninen maskuliinisuus on sarjassa tietynlainen oletus miehenä olemisesta, johon kuuluu olemuksellisesti oman toiminnan korostaminen, auktoriteettien ohjeiden säntillinen noudattaminen ja väkivaltaisuuden hyväksyntä joko fyysisenä toimintatapana tai uhkaavana sanallisena ulosantina. Sarjan sankareista enemmistö on miespuolisia hahmoja, mutta Lysa Brotheruksen hahmon kautta tarkasteluun asettuu feminiininen sankaruus. Hänen hahmossaan yhdistyy huolehtiva, hoivaava sankaruus ja itsenäinen, älykäs toimijuus hädänalaisten chileläisten auttamiseksi. Invisible Heroes -sarjassa sankareiksi kasvetaan vainottuja chileläisiä auttamalla ja sotilasvallankaappauksen jälkeen Chilen johtoon nousseen sotilasjuntan väkivaltaa vastustamalla. Rauhanomaisuus ja empaattisuus ovat keskeisimpiä sankareiden ominaisuuksia sarjassa.

I study the conflict between the state and the social movement in Oaxaca, Mexico since 2006. The recent phase is the resistance to the national educational reform. My research question is: what are the main issues to advance and views of the Indigenous teachers and citizens on the grassroot level in the Oaxacan social movement and in its conflict with the Mexican state? My method is an Indigenous collaborative method, which is holistic and relational and includes dialogue. My research results consist of three thematic findings. I conducted semi-structured collaborative ethnographic interviews in 2013 and 2016 with fourteen people, 8 men and 6 women, 9 of whom were teachers, all from one of the following Indigenous cultures: Zapotec, Mazatec, Mixe, Afro Mexican and Mixtec. Within the Indigenous discourse emphasis is on the non-fragmented, holistic nature, the metaphysical and pragmatic, language, place, values, and relationships. Indigenous pedagogies are intergenerational, relational and land based. Schools should offer differentiated educational plans in the bioregions and should care for the interdependence between language, culture, and territory, and consider multispecies thinking. The first thematic finding was that the Oaxacan teachers have the special knowledge needed: concerning environmental issues, Indigenous epistemology, pedagogies, and learning systems, all in the Sección 22 proposed land-based PTEO -educational reform plan. The second important theme was the cultural changes in Oaxaca connected to the Guelaguetza Popular making it an Indigenous celebration and the Indigenous women’s empowerment in the context of taking over the Canal 9 TV station. The third finding is that the teachers and other actors in the social movement have a strong social commitment, which is the optimal goal for a teacher to have. But there cannot be reciprocal cooperation if the governments of Oaxaca and Mexico do not start respecting the national and international law, especially concerning the human rights.

Tutkimuksessani tarkastelen islamin opettajien oman katsomuksen vaikutusta tai merkitystä heidän työssään. Esiin pääsevät nimenomaan opettajien subjektiiviset kokemukset aiheesta. Tutkimukseni taustatieto perustuu aihetta sivuavaan tieteelliseen kirjallisuuteen, asiantuntija-artikkeleihin sekä aikaisempiin tutkimuksiin. Pääpaino tutkimuksessani on vuosina 2016–2017 keräämälläni teemahaastattelumateriaalilla, joka koostuu kolmen muslimiopettajan ja kolmen ei-muslimi opettajan näkemyksistä. Teemahaastatteluiden lisäksi lähetin haastatelluille vielä kymmenen tarkentavaa lisäkysymystä kirjallisesti kesä-elokuussa 2019. Aineistoni analysoimiseen käytin aineistolähtöistä analyysia sekä teemoittelua. Tutkimus osoitti, että islamin opettajan omalla katsomuksella on vaikutusta ja merkitystä työkentällä. Sillä, onko opettaja muslimi vai ei, on vaikutusta hieman eri asioihin. Muslimiopettajilla olennaisimmat katsomukseen perustuvat vaikutteet työssä tulivat esiin motivaatiossa hakeutua alalle, aineenhallinnassa, tiettyjen opetussuunnitelman aihealueiden opettamisessa, tunnustuksettomuudessa pitäytymisen haasteellisuudessa, sekä suhtautumisessa islamin opettajien katsomukselliseen taustaan. Ei-muslimi opettajilla katsomukseen perustuvat vaikutteet tulivat eniten esiin suhteessa oppilaisiin, huoltajiin ja jossain määrin muslimiopettajiin sekä koulun muihin opettajiin. Molemmissa ryhmissä jatkuva itsenäinen lisäkouluttautumisen tarve koettiin olennaiseksi työssä pärjäämisen kannalta. Opetussuunnitelmaa arvostettiin työn ohjenuorana ja kaikki opettajat tuntuivat viihtyvän islamin opettajan työssä hyvin sen haasteista huolimatta. Kaikki pitivät myös tärkeänä positiivisuuteen pyrkivää yhteistyötä eri sidosryhmien välillä. Yhteiset katsomusainetunnit koettiin hedelmällisiksi tiettyjen aihealueiden puitteissa, jos opettajien monipuolisuuteen ja asiantuntijuuteen satsataan tarpeeksi. Kuitenkin myös oman uskonnon eriytettyjä tunteja pidetään edelleenolennaisina ja tärkeinä. On hyvin todennäköistä, että islamin opettajien katsomuksellinen moninaisuus tulee tulevaisuudessa entisestään moninaistumaan. Siksi on tärkeää pohtia tutkimuksessani esiin tulleita seikkoja jo ainedidaktiikan ryhmissä opettajan pedagogisisten opintojen yhteydessä. Muslimi- ja ei-muslimiopettajien aito tasavertainen toistensa kohtaaminen ja keskinäinen dialogi voi olla hyvin opettavaista ja silmiä avaavaa, sekä lisätä ymmärrystä molempien osapuolten välillä.

Ilmasto- ja ympäristöaktivismi on Suomessa jälleen näkyvässä roolissa ympäri maata, ja siitä on tullut yhä tutumpi osa tavallista kaupunkimaisemaa. Koska ilmastoaktivismi on erityisen affektiivista toimintaa, jolla pyritään liikuttamaan ihmisten tunteita ja saamaan haluttua muutosta aikaan, se herättää usein keskustelua sosiaalisen ja perinteisen median kanavilla. Tämä keskustelu tarjoaa arvokasta tutkimusmateriaalia ihmisten ilmastokysymyksiin ja -aktivismiin liittyvistä asenteista. Ympäristöliike Elokapinasta on tullut merkittävä osa suomalaista julkista ilmastokeskustelua, ja mediassa on esiintynyt voimakasta tunteiden kuohuntaa sekä liikkeen puolesta että sitä vastaan. Tarkastelen tutkielmassani liikkeen vuonna 2021 järjestämän mielenosoitustapahtuman Kesäkapinan herättämää tunnelatautunutta keskustelua. Aineistoni koostuu Mannerheimintien mielenosoituksen aikaan julkaistuista twiiteistä. Tulkitsen kommentteja ja keskusteluun osallistumisen tapoja aineistolähtöisen temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Lähestyn tutkielmani aihetta tunteiden tutkimuksen viitekehyksestä, ja tutkimuksessani keskeisenä teemana ovat affektit ja niiden tahmaisuus. Tarkastelen, kuinka affektien toisto ja liike näkyvät havaitsemissani teemoissa, kuten kansalaistottelemattomuudessa, aggressiossa, vähättelyssä, liikkeen toiminnan kannattamisessa, vastustamisessa sekä huumorissa. Pohdin tutkielmassani, kuinka Elokapinan kannattajat ja vastustajat rakentavat sosiaalista todellisuutta affektiivisesti latautuneiden twiittiensä kautta. Tutkielmani ilmentää ilmastoaktivismia käsittelevissä keskusteluissa esiintyvää mielipiteiden polarisoitumista. Havaitsen aineistossani samoja teemoja käsitteleviä positiivisia ja negatiivisia kommentteja, jotka sisällöllisesti asettuvat toisiansa vasten. Liikettä tukevissa kommenteissa tunnistetaan Elokapinan toiminnan tärkeys, ja se koetaan arvokkaana. Liikettä vastustavat ihmiset puolestaan tuomitsevat mielenosoituksen ja vähättelevät liikettä sekä siihen yhdistettyjä toimijoita. Havaitsemissani teemoissa korostuvat ajatukset oikeanlaisesta ja vääränlaisesta yhteiskunnallisesta toiminnasta, johon etenkin Elokapinan hyödyntämä kansalaistottelemattomuus kytkeytyy. Kommenteissa esiintyvä huumori sisältää molemminpuolista vähättelyä, jolla vastapuolta pyritään asettamaan naurunalaiseksi. Huumori osoittautuu merkittäväksi keskusteluun osallistumisen tavaksi, jonka kautta ihmiset asemoituvat suhteessa toisiinsa.

This study sought to find how the Japanese newspaper media address climate change and its impacts, and how they view the government’s decarbonization efforts. The study was also interested in finding what kind of energy sources do the newspaper media support and oppose to reduce the country’s emissions and especially, how do they see nuclear power’s role in this. To answer these questions, editorial articles of three newspapers were analyzed: Yomiuri Shimbun, Asahi Shimbun and Nihon Keizai Shimbun. The analysis contained eighteen editorial articles, six from each newspaper, and they were collected between 2020 and 2022. The analysis was conducted by using Fairclough’s three-dimensional approach, and it was divided into six sections: (1) Suga’s climate pledge on October 26, 2020, (2) the Green Growth Strategy on December 25, 2020, (3) the new emission reduction target by 2030 on April 22, 2021, (4) the Sixth Strategic Energy Plan on July 22, 2021, (5) the end of Glasgow Climate Change Conference on November 15, 2021, and (6) Kishida’s speech for nuclear power on August 24, 2022. The first section analyzed the papers response to the prime minister’s net-zero pledge, while the second section paid attention to the publication of the ministry’s Green Growth Strategy. The third section observed the paper’s stances toward the government’s decision to upgrade the country’s medium-term emission reduction target, and the fourth section analyzed the papers response to the publication of the Sixth Strategic Energy Strategy. The fifth section associated with the Glasgow Climate Change Conference and its commitments, while the final section was about the prime minister’s policy speech on expanding nuclear power. The findings of this study suggests that there are differing views on climate change and the government’s decarbonization measures among the country’s three largest newspapers. These views can roughly be divided into progressive, conservative, and semi-conservative groups, in which Asahi represents progressive, Yomiuri conservative, and Nikkei semi-conservative stance. Asahi addresses climate change with full seriousness, criticizing the government’s backwardness and calling for more ambitious climate policy. It sees renewables as the solution, strongly opposing nuclear power or coal-related energy sources. Yomiuri, on the other hand, takes more cautious approach towards climate issues, giving a rather indifferent impression at times. It gives its support for nuclear power yet does not exclude the possibility using of coal plants equipped with CCUS technology or ammonia co-firing. Nikkei’s stance on climate change is somewhere between these two yet clearly more conservative than progressive. It also supports nuclear power and coal-firing by alternative methods, but it shows more interests in renewables than its conservative competitor.

This thesis provides a transnational perspective to Lebanese Kurds, particularly regarding their activism and networks related to Rojava, the Kurdish areas in northern Syria. After Armenians, Kurds form the second-largest non-Arab ethnic group in Lebanon. By estimate, around 100,000-150,000 Kurds reside in Lebanon, most of them holding Lebanese citizenship. Since 2011, the war in Syria has led around 20,000 Syrian Kurds to seek shelter in neighboring Lebanon. In January 2018, Turkey launched an attack against the Kurdish forces in Afrin in northern Syria, which resulted in demonstrations in Kurdish communities worldwide, including Lebanon. The objective of the study was to find out whether, and by which means, Kurds in Lebanon try to influence the Rojava issue and whether they are part of some transnational networks related to Rojava. The primary material of the study is based on five semi-structured interviews conducted with the presidents of four Lebanese Kurdish associations and one unaffiliated Syrian Kurd in Beirut in July 2019. The material was transcribed, and thematic content analysis was used as the method to examine the textual data. The theoretical framework of the research is based on the study of transnational activism, transnational networks, and processes of transnational contention. Furthermore, characteristics of transnational practices of ethnic diasporas, transnational impacts on domestic activism, and transnationalism among the Kurds are presented. The substance of the study is also contextualized by an overview of the history of the Kurds in Lebanon, the recent political developments in northern Syria, the Kurdish women’s movement in Rojava, and media coverage regarding the Kurds in Lebanon. The research found out that the limited political opportunities of the Kurds in Lebanon have weakened their chances to influence the Rojava issue. The community is divided along the borderlines of the Kurdish party political, which affects the attitudes of the Kurds towards Rojava. The transnational networks and processes between Lebanese Kurds and Rojava center on the sympathizers of the PKK leader Abdullah Öcalan. Furthermore, transnational women’s organization networks form the most significant transnational links between Lebanese Kurds and Rojava. Two of the Lebanese Kurdish associations have relations with the women’s umbrella organization Congress Star in northern Syria, and their local activism is largely influenced by the women’s movement in the area. Thus, it is argued that the relationship between the Lebanese Kurds and Rojava is reciprocal.

Tarkastelen tutkielmassani kuukautisten ja menstruoivan kehon kulttuurissosiaalista asemaa Chilen kontekstissa. Tutkielmani aineistona toimivat chileläisen poplaulaja Mon Laferten tämän Valparaíson kaupunkiin maalaamaa kuukautisaiheista Día Uno -seinämaalausteosta esittelevän Instagram-julkaisun keräämät kommentit. Tutkielmani tavoitteena on vastata, miksi Día Uno -teoksen kuukautisteema aiheutti reaktioita, ja miten kyseiset reaktiot heijastavat kuukautisten ja menstruoijien asemaa ja niille annettuja merkityksiä chileläisessä kulttuurissa. Tutkielmani päämetodina toimii kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla tutkin kuukautisten ja menstruoijan merkitysten rakentumista suhteessa sukupuoli-identiteettiin ja tilaan. Lisäksi tarkastelen sitä, kuinka diskursseissa tuotetut ilmaisut ja nimeämiset havainnollistavat menstruaation ja cisfeminiinisnormatiivisen ajattelun sekä patriarkaatin välillä vallitsevia valtasuhteita. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa myös vahvasti affektiteoriaan tarkastellessani diskursseissa kuukautisiin ja menstruoivaan kehoon liitettäviä tunteita ja affekteja. Tutkimukseni osoittaa, että Chilen yhteiskunnassa ja kulttuurissa vallitsevat patriarkaaliset valtasuhteet sekä cis- ja heteronormatiiviset olettamukset muokkaavat ihmisten käsityksiä menstruoijan identiteetistä, kuukautisten suhteesta sukupuoleen sekä kuukautisiin liittyvistä soveliaisuuskäytännöistä. Nämä käsitykset heijastuvat Día Uno -teokseen reagoivissa diskursseissa ja niistä välittyvissä affekteissa. Joillekin kommentoijille Mon Laferten tarjoama menstruoijan representaatio on inhottava ja häpeällinen abjekti, joka sotii yhteiskunnan soveliaisuussääntöjä vastaan halventaen menstruoivia ihmisiä. Monen mielestä todisteet kuukautisista kuuluu piilottaa julkisesta tilasta yksityisyyden ja feminiinisyyden suojelemiseksi. Julkaisun keräämät iloa ja ihastusta ilmentävät kommentit osoittavat kuitenkin, että monelle Día Uno -teos on voimaannuttava ja arvokas esimerkki Chilessä tapahtuvasta yhteiskunnallisesta kehityksestä ja feministisestä kuukautisaktivismista, joka pyrkii normalisoimaan menstruoivan kehon julkisessa tilassa menstruoijien yhteiskunnallisen aseman ja hyvinvoinnin edistämiseksi.