Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i finska och finskugriska språk och kulturer"

Sort by: Order: Results:

  • Xu, Ke (2023)
    Tässä tutkielmassa keskityn kiinankielisten suomenoppijoiden kirjoitelmissa esiintyviin eksistentiaalikonstruktioihin. Tutkimuksen aineisto koostuu kiinalaisen yliopiston suomen kielen opiskelijan 70 tekstistä. Tekstit sisältävät sekä alkeistason opiskelijoiden tekstejä että edistyneiden opiskelijoiden tekstejä. Kaikki opiskelijat puhuvat äidinkielenään kiinaa, ja kaikilla on kokemusta englannin kielen oppimisesta ensimmäisenä vieraana kielenä. Tämä kielitausta tekee aineiston opiskelijoista ainutlaatuisen ryhmän suomenoppijoita. Teen havaintoja mahdollisesta kiinan ja englannin kielen vaikutuksesta opiskelijoiden teksteissä. Konstruktiokieliopin teoreettisen viitekehyksen mukaisesti tarkasteen eksistentiaalikonstruktioita opittavana yksikkönä kielenoppimisessa. Tästä näkökulmasta keskityn analyysissani myös eksistentiaalirakenteiden käytön vaihteluun eri opiskeluvuosien teksteissä. Analyysissani poimin aineistosta ensin 99 esiintymää, jotka voidaan tulkita eksistentiaalisuutta ilmaiseviksi konstruktioiksi. Vertaamalla aineistossa esiintyviä eksistentiaalirakenteita Ison suomen kieliopin kriteereihin olen luokitellut niitä konstruktioita, jotka eivät ole yleiskielen mukaisia. Poikkeavien esimerkkien analyysissäni pyrin selvittämään kiinan- ja englanninkielisten eksistentiaalirakenteiden mahdollista vaikutuksta oppilaiden tuotosten rakenteeseen vertaamalla aineiston konstruktioiden kiinan- ja englanninkielisiä vastineita. Analysoin myös kvantitatiivisesta näkökulmasta aineiston eksistentiaalirakenteiden käytön vaihtelua eri vuosikurssien opiskelijoiden tekstien välillä.  Analyysi osoittaa, että aineiston opiskelijat hallitsevat yleisesti ottaen hyvin eksistentiaalirakenteiden käytön. Eksistentiaalirakenteet ovat yleisempiä edistyneiden opiskelijoiden kuin alkeistason oppijoiden teksteissä. Edistyneet opiskelijat käyttävät kirjoituksissaan myös monimutkaisempia eksistentiaalirakenteita. Eksistentiaalirakenteiden käytön haasteet ja vaikeudet ovat myös erilaisia alkeistason oppijoiden ja edistyneiden oppijoiden välillä. Alkeistason oppijoille eksistentiaalirakenteiden käytön haasteet johtuvat rakenteiden tuntemattomuudesta ja kielellisten resurssien puutteesta. Edistyneille oppijoille vaikeuksia aiheuttavat kirjoittamisen ja ilmaisun monipuolisuus ja monimutkaisuus. Analyysissani olen tunnistanut opiskelijoiden teksteissä myös mahdollista englannin ja kiinan vaikutusta. Englanninkielisen eksistentiaalirakenteen vaikutus näkyy suoraan lauseen rakenteessa: esimerkiksi sanajärjestys, kun paikka ilmaiseva adverbiaali esiintyy lauseen lopussa. Kiinan vaikutus näkyy selvemmin suomen kielen uusien kieliopillisten käsitteiden ymmärtämisessä. Esimerkiksi elatiivi-sijamuoto ja sen kiinan vastineen kieliopillisten piirteiden erilaisuus asettaa oppijoille haasteita eksistentiaalirakenteiden käytössä. Tämän tutkimuksen analyysi kiinankielisten suomenoppijoiden eksistentiaalirakenteista rikastuttaa suomea vieraana kielenä ja toisena kielenä käsittelevaa tutkimusta. Tutkimuksen tuloksia voidaan samalla myös soveltaa edelleen, erityisesti suomen kielen opetuksessa ja oppimisessa Suomen ulkopuolella.  
  • Niukkanen, Alina (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan elaboroidun tekstin ymmärrettävyyttä kotoutumiskoulutuksen alkeistason S2-aikuisopiskelijoiden näkökulmasta. Tekstin elaborointia on tutkittu Suomessa vähän, monet tekstien muokkaamisen menetelmiä käsittelevät tutkimukset keskittyvät selkokieleen. Elaboroinnissa tavoitellaan tekstin monipuolistamista ja selkokielisen tekstin kirjoittamisessa suositaan ytimekkyyttä. S2-opetuksessa tekstillä on usein sekä tietoa välittävä että kielen oppimista edistävä rooli. On johdonmukaista olettaa, että rikastettu, elaboroitu teksti sopisi tähän tarkoitukseen paremmin. On kuitenkin syytä epäillä, että alkeistason oppijalle elaboroidun tekstin pituus voi vaikuttaa lukukokemukseen negatiivisella tavalla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten alkuvaiheen hitaan ryhmän opiskelijat suoriutuvat tekstin lukemisesta ja heijastuvatko kielitaitotason erot tekstin ymmärtämisen tuloksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, kumpaan tekstiversioon, elaboroituun vai selkokielistettyyn opiskelijoiden valinta kohdistuu ja mistä syystä. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, mitkä tekstuaaliset keinot vaikuttavat ymmärrettävyyteen tekstiä elaboroidessa. Tutkimukseen osallistui 14 kotoutumiskoulutuksen hitaan polun opiskelijaa, heidän kielitaitotasonsa oli A1.3–A2.1. Informantteja pyydettiin lukemaan elaboroitu teksti ja tekemään siihen liittyvät tehtävät sekä täyttämään itsearviointilomake. Tämän jälkeen informantit tutustuivat selkokieliseen versioon ja kertoivat omat mielipiteensä. Aineisto kerättiin kirjallisten tehtävien, nauhoitettujen yksilöhaastattelujen ja ryhmätehtävien kautta. Tehtävien ja kyselyn tulokset taulukoitiin, yksilöhaastattelujen sekä ryhmätehtävän puheenvuorot litteroitiin ja analysoitiin. Elaboroitu versio kirjoitettiin selkokielisen tekstin pohjalta. Tutkimuksesta käy ilmi, että elaboroitu teksti tukee sekä yksityiskohtien että kokonaisuuksien ymmärtämistä ja tarjoaa riittävästi vihjeitä onnistuneeseen leksikaaliseen päättelyyn. Selkokielisellä ja elaboroidulla tekstillä on paljon yhteisiä piirteitä (mm. yhtä suuri leksikaalinen tiheys, helpommat ja yleisimmät nominien ja verbien taivutusmuodot, lukijan sinuttelu), mutta elaboroitu teksti tukee uuden oppimista, koska se sisältää yleiskielelle ominaisia ilmaisuja. Elaboroidusta tekstistä pitivät pääosin A2.1-tason opiskelijat, heidän mielestään elaboroitu teksti oli selittävä ja sisälsi tarpeellista sanastoa. A1.3-tason opiskelijat puolestaan kritisoivat elaboroidun tekstin pituutta. Tutkimus osoittaa, että elaboroidut tekstit soveltuvat myös alkeistason opetukseen. Elaboroimisen selittävät keinot, kuten parafraasit, toistot ja esimerkit, parantavat tekstin ymmärrettävyyttä mahdollistaen vaikeamman kieliaineksen säilyttämistä.
  • Miettinen, Iina (2020)
    Tutkielma tarkastelee Whatsapp-pikaviestikeskustelualustalla lähetettyjä viestejä, joissa emoji sijaitsee keskellä viestin tekstiä. Päämääränä on selvittää, millaisia eri funktioita emojeilla on pikaviesteissä, kun niitä käytetään tässä niille epätyypillisessä paikassa. Tutkimus hyödyntää keskustelunanalyysin ja digitaalisen keskustelunanalyysin metodeja. Aineiston viestit on kerätty satunnaisotannalla. Viestit on lähetetty vuoden 2018 syyskuun ja vuoden 2019 toukokuun välillä kahdenkeskisiin keskusteluihin ja yhteen seitsemän hengen ryhmäkeskusteluun. Lähettäjät ovat kaikki 24-30-vuotiaita, ja keskustelut ovat sävyltään arkista ystävien välistä viestittelyä. Emojien käyttötavat on jaettu tutkimuksessa kolmeen eri ryhmään, joista ensimmäinen on emojien välimerkinkaltainen käyttö, toinen affektin ilmaiseminen ja korostaminen emojein ja kolmas käyttötapa samassa viestissä olevien eri toimintojen erottaminen toisistaan. Lisäksi tutkielma sivuaa sarkasmin ilmipanemista emojien avulla käsitellessään affektia. Analyysin perusteella havaitaan, että vaikka emojit voivatkin sijaita keskusteluissa paikoissa, joissa välimerkkejä käytettäisiin, kantavat ne ortografisia välimerkkejä enemmän vihjeitä viestin sisällöstä. Emojit edesauttavat pikaviestikeskusteluille tärkeää nopeaa ja ongelmatonta etenemistä ennaltatehkäisten väärinkäsityksiä. Niiden avulla voidaan tuoda viestiin ilmi juuri oikeanlainen affekti, joka ei muuten tekstitse välittyisi. Lisäksi emoji tuo viestin osien ja toimintojen välille voimakkaamman rajan kuin esimerkiksi pilkku, ja emojit kantavat tärkeää informaatiota muun muassa viestin lähettäjän tarkoittamasta äänenpainosta ja voimistavat tai täsmentävät viestissä jo eksplikoitua tunnetilaa. Lisäksi emojein voidaan tehokkaasti ilmipanna sarkasmia, kun viesti sisältää emojin, joka on ristiriidassa muun tekstin sisällön kanssa. Tutkielmassa ilmenee, että emojien käyttö pikaviesteissä tekstin keskellä ei ole satunnaista, vaan olemassa on tiettyjä sääntöjä ja käyttötapoja.
  • Tamminen, Olli (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan 15 emojin merkitystä, ja huomio keskittyy erityisesti siihen, miten eri-ikäiset vastaajat tulkitsevat emojeita. Tarkasteltavat ikäryhmät ovat lukioikäiset eli noin 16–19-vuotiaat sekä keski-ikäiset eli noin 40–60-vuotiaat. Motiivina tälle on se, että 40–60-vuotiaat voisivat olla lukioikäisten vanhempia, minkä seurauksena pystytään helposti tarkastelemaan sukupolvien välisiä eroavaisuuksia emojeille nähtävissä merkityksissä. Aineisto on kerätty pääosin erään lukion oppitunneilla sekä internetissä jakamalla kyselyloma-ketta, johon vastaajat pääsivät sekä kirjoittamaan näkemyksensä emojien merkityksistä että liit-tämään mukaan autenttisia viestejä, joissa ovat kyseisiä emojeita käyttäneet. Analyysissa noste-taan esille sekä vastaajien kuvailuja että autenttisia viestejä. Vastaukset on jaettu merkitysryh-miin sen perusteella, millaisia ominaisuuksia, tekoja, tunteita tai muita ilmiöitä ne vastaajien mu-kaan välittävät. Yksi vastaus voi kuulua useampaan merkitysryhmään. Tulokset ovat monipuolisia, mutta voi tiivistää, että keski-ikäiset tulkitsevat emojeita konkreetti-semmin kuin lukioikäiset. Lukioikäisten keskuudessa joillekin emojeille on muodostunut hyvin spesifejä käyttötarkoituksia tai merkityksiä, joihin otetaan usein mallia sosiaalisesta mediasta. Tällaiset spesifit käyttötavat voivat esimerkiksi kääntää emojin alkuperäisen merkityksen pääla-elleen tai tuottaa alleviivauksen kaltaisia korostavia käyttötarkoituksia.
  • Hirvonen, Nea (2022)
    Tutkielman tavoitteena on hahmottaa kuinka suomea toisena kielenä opiskelevien kyky sanallistaa omia mielensisäisiä kokemuksiaan kehittyy aiheeltaan vapaan kertomuskirjoitelman kontekstissa Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoilla A1-C1. Tutkimuskysymyksiä ovat (1) Millaisia emootio- ja kognitioverbejä S2 kirjoittajat käyttävät taitotasoilla A1-C1? (2) Mitkä ovat psykologisen kokemuksen kuvauksessa käytettävät tyypilliset lauserakenteet eri taitotasoilla? ja (3) Millä tavalla psykologisen kokemuksen kuvauksen semantiikka kehittyy taitotasolta toiselle? Aineistona on Jyväskylän yliopiston ja Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen Topling -hankkeen yhteydessä kerätyt koulukirjoitelmat. Tutkimuskysymyksiä lähestytään yhdistelemällä kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimustapaa. Kvantitatiivista tutkimusmetodia on käytetty emootio- ja kognitioverbien esiintymien variaation ja distribuution laskemisessa. Laskelmien perusteella on analysoitu kvalitatiivisesti ilmaisujen merkitysten kehittymistä taitotasolta toiselle siirryttäessä. Tutkielman teoreettinen tausta on M.A.K Hallidayn funktionaalinen kieliteoria, erityisesti siihen liittyvä referentiaalinen metafunktio. Lisäksi verbien semanttisessa luokittelussa ja lauseiden erittelyssä teoriataustana on Anneli Pajusen ja Susanna Shoren kuvausmallit suomen kielen lauserakenteista. Jonkin verran tutkielmassa hyödynnetään myös Mann & Thompsonin retorisen rakenteen teoriaa. Tutkielmassa huomataan, että emootioverbien tyypit pysyvät melko samoina taitotasoilla A1-C1. Variaatio kasvaa tasaisesti läpi taitotasojen. Merkittävää on tuttujen verbityyppien käyttäminen yhä vaativammissa kompleksisissa yhdyslauseissa. Emootiokuvauksen semantiikka laajenee ja tarkentuu. Kirjoittajat siirtyvät asteittain tunnereaktion kuvauksesta itse tunnetta erittelevään ilmaisuun. Kognitoverbien osalta käytössä olevien verbityyppien variaatio kasvaa hieman taitotasolta toiselle, samalla kun myös verbityyppien valikoima kasvaa. Huomattavin on kehitys alkeistason ja kynnystaitotason välillä. Tiedollisten prosessien ja tilojen kuvaus siirtyy yhä abstraktimmalle, mielen toimintaa kuvaavalle tasolle. Huomio siirtyy myös tiedollisesta prosessista sen lopputulokseen. Emootion kuvauksessa tyypilliset lausetyypit ovat kopula- ja eksistentiaalilause, kokija-objektillinen tunnekausatiivilause ja emootioverbi transitiivisena predikaattina. Taitotasoilla lausetyypit eivät muutu, mutta niiden rakenne monimutkaistuu ja emootioihin liittyvä leksikko kasvaa. Kognitiivisessa kuvauksessa tyypillinen on lauserakenne, jossa kognitioverbi järjestyy alisteisen sivulauseen tai nominiobjektin kanssa. Kynnystaitotasolta mukaan tulevat myös lauseenvastike ja infinitiivirakenteet. Retorisen rakenteen näkökulmasta emootiota kuvaava lause voi sijoittua virkkeen retoriseksi ytimeksi ja se voi saada perustelua, syytä tai olosuhteita kuvaavia satelliittilauseita. Toisaalta emootiolause voi sijoittua lausesatelliittiin, jos virkkeen ydin kuvaa toiminnallista prosessia ja emootiolause suhtautumista siihen. Kognitiivista kokemusta kuvaavassa virkkeessä kognitiolause toimii usein virkkeessä alustavana lauseena johtolauseen tavoin, kun kognitiivisen prosessin esittäminen itsessään asettuu retorisen virkkeen ytimeksi. Kuitenkin eräät kognitioverbit, kuten aikoa semanttisen merkityksensä vuoksi asettuvat virkkeen retoriseen ytimeen.
  • Aulio, Emili (2021)
    Tutkielma käsittelee työntekijöiden asenteita, tuntemuksia ja kokemuksia englannin kieleen liittyen suomalaisilla työpaikoilla. Kansainvälistymisen, viestintäteknologian kehittymisen sekä globalisaation vaikutuksesta erilaisten työyhteisöjen kieli on muutoksessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten näihin muutoksiin ja kielenkäyttöön suhtaudutaan työntekijätasolla: se pyrkii vastaamaan kysymyksiin kielitaidon riittävyydestä, yritysten kielilinjauksista ja kielitaito-odotuksista. Lisäksi se tarkastelee kielen vaikutusta sosiaalisiin tilanteisiin työyhteisössä. Tutkielma kytkeytyy sosiolingvistiseen kieliasennetutkimukseen ja yritysmaailman kielipolitiikasta tehtyyn tutkimukseen. Aineistona on kyselylomake, johon vastasi 30 työntekijää viiden eri alan yrityksestä. Vastaajien äidinkieli on suomi, mutta he käyttävät työssään englannin kieltä. Tutkimuksessa havaittiin, että englannin kieltä käytetään laajasti erilaisissa yhteyksissä työpaikalla. Vaikka moni vastaaja koki kielitaitonsa riittäväksi, aiheutti englannin kielen käyttö kuitenkin myös negatiivisia tuntemuksia, esimerkiksi epävarmuutta ja kokemuksia itseilmaisun rajallisuudesta. Suullinen kielenkäyttö koettiin haastavampana kuin kirjallinen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että virallinen, kirjattu kielipolitiikka ja erilaiset kielilinjaukset puuttuvat useista yrityksistä. Englannin kielen taito näyttäytyy työpaikoilla olettamuksena, ja kielikäytännöt muotoutuvat ilman virallisia linjauksia eri tavoin neuvottelemalla tai osallistujien äidinkielestä tai kielitaidosta riippuen. Linjausten puuttuminen koetaan myös hankalana ja turhauttavana. Asenteet englannin kieltä ja sen tarpeellisuutta kohtaan ovat kuitenkin tulosten mukaan myönteisiä, eikä kieltä tai sen käyttöä koeta uhaksi suomen kielelle. Englannin kieli nähdään tarpeellisena, jopa välttämättömänä kansainvälistyvän työelämän ja kilpailukyvyn kannalta. Englannin kielitaidolla on käyttäjälleen myös henkilökohtainen hyöty, ja kielitaitoa ollaan valmiita kehittämään.
  • Karhu, Anni (2021)
    Tutkimuksen tarkoituksena on kertoa ja verrata Puolankajärven koulun yläkouluikäisten oppilaiden lukuharrastustottumuksia vuoden 2018 PISA-tutkimustuloksiin lukemiseen sitoutumisen osalta. Tutkimuksen keskiössä on oppilaiden kiinnostus lukemista kohtaan, lukemiseen käytetty aika sekä se, mitä oppilaat vapaa-ajallaan lukevat. Lisäksi tarkastellaan lukuharrastukseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tuloksia vertaillaan yleisesti PISA-tuloksiin, mutta huomioon otetaan myös sukupuolten väliset erot. Tutkimus mukailee teoreettisesti ja toteutukseltaan PISA-tutkimusta vuodelta 2018 ja joiltakin osin myös vuodelta 2015. Lisäksi oppilaiden lukuharrastuksen taustalla olevia tekijöitä tarkastellaan lukuharrastustutkimuksen näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin marraskuussa 2020 sähköisen kyselylomakkeen avulla Puolankajärven koulusta. Tutkimukseen osallistui 54 yläkoululaista, joista tyttöjä oli 31 ja poikia 23. Kyselylomake pohjautui vuosien 2018 ja 2015 PISA-tutkimuksiin. Kyselylomake sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä, jotka analysoitiin kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimus eroaa PISA-tutkimuksesta siten, että mukana on myös avoimia kysymyksiä. Vastausten perusteella kartoitettiin muun muassa pitävätkö oppilaat lukemista tärkeänä, lukevatko he itse vapaa-ajallaan ja minkälaisia lukukokemuksia oppilailla on. Lisäksi tarkasteltiin lukemiseen käytettyä aikaa ja luettavaa materiaalia. Myös oppilaiden verkkokäyttäytymisen vaikutus lukuharrastukseen otettiin huomioon. Tutkimustulokset osoittavat, kuinka PISA-tutkimuksissa esiin noussut huoli lukemisen laskevasta trendistä on havaittavissa myös Puolangalla. Oppilaiden kiinnostus lukemista kohtaan on vähäistä. Yleisesti Puolankajärven koulun yläkouluikäiset nuoret eivät lue vapaa-ajallaan, ellei ole pakko. Vain yksi oppilas kertoi harrastavansa lukemista. Syyt oppilaiden lukemattomuudelle ovat tämän tutkimuksen mukaan erityisesti aiemmat tylsät lukukokemukset sekä muihin harrastuksiin menevä aika. Tutkimuksen lopussa on esitelty konkreettisia toimintaehdotuksia lukemisen lisäämiseen koulussa.
  • Kopsa, Karoliina (2022)
    Tutkielma tarkastelee peruskoulun äidinkielenopettajien suhtautumista S2-oppimäärän opettamista kohtaan. Aineistona on yhteensä kuusi vuonna 2021 toteutettua teemahaastattelua, joiden litteraateista poimittujen asenteellisten ilmausten tarkastelu paljastaa niiden rakentavan erilaisia koulumaailman diskursseja. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia asenteellisia ilmauksia äidinkielenopettajat käyttävät puhuessaan S2-oppimäärän opettamisesta, minkälaisia S2-opetukseen liittyviä asioita opettajat arvioivat asenteellisten ilmausten avulla sekä minkälaisina opettajat kuvaavat S2-opetuksen näkökulmasta koulun keskeisimmät toimijat: opettajat, oppilaat ja koululaitoksen? Tutkielmassa asenteelliset ilmaukset on ensin luokiteltu suhtautumisen teorian alasysteemien mukaisesti asennetta, sitoutumista sekä intensiteettiä edustaviin kategorioihin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssintutkimus, jonka avulla asenteelliset ilmaukset liitetään osaksi haastatteluissa syntyneitä koulumaailman diskursseja. Systeemis-funktionaalinen kieliteoria puolestaan auttaa haastatteluissa rakentuneen toimijuuden selvittämisessä. Haastatteluissa rakentui kuva koulumaailman toimijoista, joita olivat opettajat, oppilaat sekä koululaitos, sekä koulun perusfunktiosta, oppilaan oppimisesta. Toimijoiden tarkastelu toimii lähtökohtana analyysissa, joka koostuu neljästä alaluvusta. Luvut käsittelevät opettajien suhtautumista S2-oppilaisiin, omaan S2-opettajuuteensa, muihin opettajiin sekä S2-opetuksen järjestämiseen kouluissa. Analyysissa käytetyt esimerkit sisältävät opettajien näihin diskursseihin sisällyttämiä asenteellisia ilmauksia, joista suurin osa on negatiivisia. Tutkimuksessa käy ilmi, että opettajat käyttävät asenteellisia ilmauksia oppilaiden inhimillisten ominaisuuksien, käytöksen, opettajan oman työn onnistumisen, hyvän opettajuuden sekä pätevyyden arvioimiseen. Opettajat muodostavat erilaisilla intensiteetti-ilmauksilla sekä negaatioilla subjektiivisia arvoasteikoita, joiden avulla he määrittävät muun muassa ”hyvää opettajuutta”. Opettajat kohdistivat itseensä sekä muihin opettajiin paljon odotuksia, joiden vuoksi he tunsivat usein riittämättömyyttä. Opettajien erilaiset ideologiat näyttäytyivät toisinaan ristiriitaisina, mutta he osoittivat olevansa valmiita muuttamaan työhönsä liittyviä asenteita ja toimineensakin jo niin. Koulumaailman toimijoiden toiminta suuntautui epätasaisesti siten, että vain oppilaan ja opettajan toimijuus oli vastavuoroista. Oppilaiden toimijuus määrittyi sen mukaan, miten motivoituneita ja taitavia he olivat. Oppilaan aktiivisuus vähensi ja passiivisuus lisäsi opettajan toimijuutta, mikä vaikutti opettajan työn raskauteen. Sen sijaan koululaitos näyttäytyi ”saavuttamattomana” vallanhaltijana, joka määritti opettajien opetusta sekä oppilaiden opiskelua. Koululaitokseen vaikutti koulumaailman ulkopuoliset resurssit sekä määräykset, joihin yksikään toimijoista ei pystynyt vaikuttamaan.
  • Numminen, Heli (2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan kielteisen suhtautumisen ilmaisukeinoja kirjablogissa. Tutkimuskysymyksiä ovat, millä kielen keinoilla kirjablogin kirja-arvioissa ilmaistaan kielteistä suhtautumista teosta tai jotakin sen osaa kohtaan, millä tavoin bloggaaja esittää puheena olevaan teokseen kohdistuvia kielteisesti arvottavia väitteitä, kielteisiä kannanottoja, kritiikkiä ja kielteistä asennoitumista, miten bloggaaja sitoutuu sanomaansa ja huomioi bloginsa lukijat sekä miten kielteisen suhtautumisen ilmauksia voi lieventää tai vahvistaa. Tutkielman aineisto koostuu viidestä blogitekstistä vuodelta 2018. Aineisto on peräisin ”Mitä luimme kerran” -kirjablogista, joka on yhden henkilön pitämä, henkilökohtainen, julkinen blogi. Tutkimusmetodina käytetään lingvististä tekstintutkimusta ja diskurssianalyysia. Tutkielman taustaluvussa käsitellään tekstilajia sekä yleisesti että kirjablogin näkökulmasta. Luvussa myös esitellään aineiston blogitekstien ja postausten rakennetta. Teorialuvussa kolme esitellään Martinin ja Whiten suhtautumisen teoriaa ja suhtautuvaa kielenkäyttöä suomenkielisessä tutkimuksessa. Luvussa neljä tarkastellaan kielteisen suhtautumisen ilmaisukeinoja kirjablogissa esimerkkikatkelmien avulla. Tarkastelun kohteena ovat kielteiset sanavalinnat, kieltäminen, odotuksenvastaisuus, jäädä-verbin sisältävät rakenteet, metaforat ja ironia. Luvussa viisi käsitellään kielteisen suhtautumisen ilmaisukeinojen modifiointia vahvistimien, maksimaalistajien, varausten ja solidaarisuuden ilmaisun avulla. Luvussa kuusi esitellään tutkielman keskeiset johtopäätökset. Tutkielmassa havaitaan, että kirjabloggaajalla on käytössään lukuisia kielellisiä resursseja, joiden avulla voi tuoda esiin kielteistä suhtautumista. Subjektiivisten sanavalintojen ja erilaisten rakenteiden kautta syntyy bloggaajan persoonallinen, tunnistettava tyyli. Käy ilmi, että aineistossa esiintyy runsaasti keinoja, joilla lievennetään ja pehmennetään sanotun intensiteetin astetta. Näin voidaan osoittaa varauksellista suhtautumista väitteen totuusarvoon ja suojella sekä omia että toisen kasvoja mahdollisessa erimielisyystilanteessa. Sanotun intensiteetin astetta vahvistavia keinoja puolestaan esiintyy vähemmän. Koska kielteisen suhtautumisen ilmaisukeinoja esiintyy runsaasti rajatussakin aineistossa, niistä riittäisi aiheita useampaankin tutkimukseen. Pelkästään odotuksenvastaisuutta voisi tutkia lisää, sillä tässä tutkielmassa tarkasteltujen rakenteiden lisäksi se näyttää ulottavan juurensa myös kieltoilmiöön ja jäädä-verbin sisältäviin rakenteisiin.
  • Väisänen, Tara (2024)
    Tutkielmassa tarkastellaan epäsymmetrisiä dialogeja Emma Puikkosen romaaneissa Matkamusiikkia (2013) ja Lupaus (2019). Tutkielmassa epäsymmetrialla tarkoitetaan henkilöhahmojen epätasa-arvoisia tiedollisia ja sosiaalisia asemia keskusteluissa. Matkamusiikkia ja Lupaus motivoituvat epäsymmetrisistä ihmissuhteista, kun toinen henkilöhahmo on epätasa-arvoisessa roolissa toista henkilöhahmoa kohtaan. Tutkimuskohteena ovatkin dialogit lapsen ja aikuisen sekä muistisairaan ja hänen läheisensä välillä. Epäsymmetrian toteutumista tarkastellaan episteemisen ja deonttisen auktoriteetin kautta. Tutkielmassa pyritään osoittamaan, miten episteemisyys ja deonttisuus jäsentävät epäsymmetriaa ja miten teosten teemoja voidaan tulkita epäsymmetrian kautta. Tutkielmassa sovelletaan keskustelunanalyysiä romaanien dialogien tutkimiseen. Lisäksi hyödynnetään kirjallisuudentutkimuksen näkökulmia ja käsitteitä. Analyysissa on kaksi tasoa: Ensinnäkin aineistoa tutkitaan keskustelunanalyyttisesti episteemistä ja deonttista auktoriteettia osoittavien piirteiden kautta, lisäksi tarkastellaan keskustelun sekventiaalista jäsentymistä. Mikroanalyyttinen tutkimusote auttaa tulkitsemaan dialogista epäsymmetriaa osoittavia piirteitä. Toiseksi analyysissa huomioidaan aineiston luonne kaunokirjallisuutena eli se, että useimmat dialogit rakentavat teosten kokonaismerkityksiä. Henkilöhahmoilla on keskusteluissa lähtökohtaisesti epäsymmetriset asemat, esimerkiksi lapsen ja aikuisen roolit. Tutkielmassa osoitetaan, että episteemisistä ja deonttisista oikeuksista voidaan kuitenkin neuvotella tilanteisesti. Roolit voivatkin kääntyä päinvastaisiksi esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi kertoo aikuiselle satua. Tiedollinen epäsymmetria vähenee, jos keskustelun episteeminen auktoriteetti jakaa tietoa toisen puhujan kanssa, ja kasvaa, jos tietämättömyys tuodaan julki. Tutkielman aineistossa episteemistä auktoriteettia osoitetaan esimerkiksi indikatiivimuotoisilla episteemisesti varmoilla väitelauseilla. Episteemistä auktoriteettia voivat alentaa epävarmuutta osoittavat kielenainekset. Toinen puhuja voi kohdella toista episteemisenä auktoriteettina esimerkiksi esittämällä vaihtoehtokysymyksiä. Analyysi osoittaa, että toiseen kohdistuvat käskyt ja muut direktiivit tekevät näkyväksi deonttisen auktoriteetin, mikä osoittaa henkilöhahmojen roolien välistä epäsymmetriaa. Deonttista auktoriteettia voidaan osoittaa esimerkiksi direktiiveinä toimivilla väitelauseilla, toimintaa velvoittavalla indikatiivimoduksella, imperatiiveilla, 2. persoonan puhuttelumuodoilla ja modaalisilla verbeillä. Deonttiset ja episteemiset oikeudet voivat limittyä niin, että on mahdotonta tarkastella niitä toisistaan erillään. Tutkielmassa osoitetaan, että episteemisillä ja deonttisilla asemilla rakennetaan teosten teemoja ja henkilöhahmojen identiteettejä. Tutkielma osoittaa, että teosten dialogeja, teemoja ja henkilökuvausta on mielekästä tarkastella epäsymmetrian kautta. Henkilöhahmot motivoituvat epäsymmetrisistä identiteeteistä, kuten äitiydestä ja hoivaajaroolista, ja tilanteittain esimerkiksi asiantuntijaroolista. Romaanien edetessä henkilöhahmojen voi nähdä irtautuvan lähtökohtaisista rooleistaan identiteettien muuttuessa, mikä vähentää rooleista johtuvaa epäsymmetriaa.
  • Leksis, Sanni (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan, millaisin ilmaisuin suomenkielisen fanifiktion seksikohtauksissa viitataan intiimeihin kehonosiin. Intiimeillä kehonosilla tarkoitetaan tutkielman kontekstissa sukuelimiä ja takapuolia. Fanifiktio puolestaan tarkoittaa fanien toisilleen kirjoittamaa ei-kaupallista tekstiä, joka pohjautuu johonkin yleisesti saatavilla olevaan emätekstiin. Aineistona ovat Archive of our Own -sivustolta kerätyt suomenkieliset fanifiktiotekstit, jotka sisältävät yhden tai useampia seksikohtauksia. Teksteissä esiintyy yli 4000 intiimialueiden mainintaa, joita tutkielmassa tarkastellaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Teoreettisesti työ yhdistää kognitiivista ja leksikaalista semantiikkaa, ja huomioon otetaan myös seksin ja seksuaalisuuden tabuluonne. Analyysin työkaluina toimivat käsitemetafora ja -metonymia, leksikon vakiintuneet paradigmaattiset suhdetyypit sekä tabusanastoon kietoutuva x-femismi. Analyysissa havaittiin, että yleisin tapa viitata intiimialueisiin niin kerronnassa kuin dialogissakin on käyttää niistä [hän]-tyyppisiä ilmaisuja eli sen henkilön nimeä, jonka kehonosasta on kyse tai vaihtoehtoisesti henkilöön viittaavia pronomineja. Anukseen ja vaginaan viitatessa käytetään lisäksi [sisä]-adpositiota. Tällöin käsitemetonymiaan KOKONAISUUS EDUSTAA OSAA liitetään käsitemetafora IHMINEN ON SÄILIÖ. Analyysin perusteella [hän]-ilmaisujen ohella tyypillisiä nimityksiä intiimialueille ovat erilaiset epämääräistävät eufemismit, kuten hyperonyymit ja käsitemetaforista tai -metonymioista motivoituvat ilmaisut. Ortofemismit ja niiden tavoin toimivat vakiintuneet vieraskieliset eufemismit penis ja klitoris ovat myös paljon käytettyjä. Monet muodoltaan epätyypillisetkin ilmaisut motivoituvat vakiintuneista seksistä käytetyistä käsitemetaforista. Analyysi osoitti lisäksi, että kerronnasta poiketen dialogissa käytössä on alatyylisinä pidettyjä ilmaisuja, jotka saavat kontekstissaan kvasi-eufemistisia sävyjä. Eri kehonosien ilmaisuja tarkasteltaessa huomattiin, että vaginasta ja anuksesta käytetään keskenään hyvin samankaltaista sanastoa, kun taas penikseen viittaavat ilmaisut eroavat näistä. Peniksen todettiin saavan muita tarkasteltuja kehonosia aktiivisemman roolin ja siitä puhutaan itsenäisenä toimijana. Tutkielman tulokset osoittavat, että intiimialueisiin viitataan monipuolisesti erilaisin ilmaisuin. Aineistossa seksiä kuvataan yksityiskohtaisesti, mutta seksiin liittyvät tabut näkyvät sanaston tasolla. Intiimialueista puhuttaessa käytetään enimmäkseen erityyppisiä eufemismeja.
  • Lehmuskoski, Laura (2021)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien maisteriohjelma Opintosuunta: Suomen kieli Tekijä: Laura Lehmuskoski Työn nimi: Episteemisen pääsyn säätely tietäväksi asettumisen resurssina kirjoitetussa keskustelussa Työn laji: Syventävien opintojen tutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 70 Avainsanat: episteemisyys, kognitiivinen kielentutkimus, vihapuhe Ohjaaja tai ohjaajat: Tiina Onikki-Rantajääskö Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tutkielmassa tarkastellaan kahta kielen ilmiötä, episteemisen pääsyn säätelyä ja tietäväksi asettumista. Tavoitteena on selvittää, millä tavalla episteemisen pääsyn sääteleminen toimii tietäväksi asettumisen resurssina kirjoitetussa keskustelussa. Tutkielman analyysissa tarkastellaan, millaisia ilmiöitä episteemisen pääsyn sääteleminen ja tietäväksi asettuminen ovat, miten ne ilmenevät keskustelun kielenkäytössä ja millaisia tehtäviä ne saavat. Tutkielman aineistona on yhdeksän Facebookin Rajat kiinni! -ryhmästä huhtikuussa 2016 tallennettua keskusteluketjua, joissa on yhteensä 507 kommenttia. Tallennushetkellä Rajat kiinni! -ryhmä oli kaikille avoin, julkinen keskusteluryhmä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssianalyysi, ja analyysissa tukeudutaan kognitiiviseen kielioppiin, sosiaalisen kategorisaation teoriaan sekä suhtautumisen teoriaan. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään tekstintutkimuksen ja keskustelunanalyysin analyysivälineitä. Tutkielmassa episteemisen pääsyn säätely jaetaan kolmeen kategoriaan: episteemisen pääsyn rajaamiseen, episteemisen pääsyn avaamiseen ja episteemisen pääsyn sulkemiseen. Episteemisen pääsyn säätelyllä voidaan havaita olevan useita tehtäviä tietäväksi asettumisen resurssina. Lähteisiin pääsyä säätelemällä keskustelijat konstruoivat keskusteluun erilaisia positioita ja näkökulmia, joista käsin keskustelun topiikkeja ja asiantiloja tarkastellaan. Episteemisen pääsyn sääteleminen tietäväksi asettumisen resurssina palvelee keskusteluryhmän ideologisen arvomaailman vahvistamista ja oikeuttaa ryhmän agendaa ja tavoitteita. Tutkielmassa havaitaan, että keskusteluun konstruoidaan yhteiseen tietoon samastumisen paikkoja episteemisen kutsun avulla. Episteeminen kutsu on intersubjektiivinen keino, jonka avulla keskustelija voi luoda keskusteluun tietävän ja episteemisesti varman näkökulman, johon hän pyrkii sitouttamaan muita. Episteemisen kutsun tehtäviä kommenteissa saavat erityisesti -hAn-sävypartikkeli, retoriset kysymykset sekä kommentteihin konstruoituvan käsitteistäjän tarkastelupisteen siirtymät. Referoinnin keinoja käytetään kommenteissa tuomaan keskusteluun ääniä, jotka tukevat episteemisen yhteisön yksimielistä maailmankuvaa. Edellä mainittujen, tämän tutkielman aineistoja koskevien havaintojen yleistettävyys olisi yksi mahdollinen jatkotutkimuksen aihe.
  • Jordan, Jenny (2024)
    Tutkielmassa tarkastellaan eriyttämisen kielellisiä keinoja yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjassa. Tavoitteena on selvittää, millaisia eriyttämisen kielellisiä keinoja ilmenee 7. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden eriytetyssä tekstikirjassa. Äidinkielen ja kirjallisuuden eriytettyjä oppikirjoja on tutkittu tiettävästi vain vähän, joten tavoitteena on saada eriyttämisessä hyödynnetyistä kielellisistä keinoista lisää tietoa. Tutkimusaineistona on kaksi Loisto-kirjasarjaan kuuluvaa 7. luokan oppikirjaa, yleisempään käyttöön tarkoitettu tekstikirja sekä eriytetty tekstikirja. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin ja tekstianalyysin avulla siten, että yleisempään käyttöön tarkoitettua tekstikirjaa ja eriytettyä tekstikirjaa vertaillaan toisiinsa. Tutkimuksessa havaittiin, että keskeinen eriyttämisen kielellinen keino ilmeni oppikirjan kappaleiden ingresseissä ja tekstiin lisätyissä esimerkeissä. Niiden lisäksi eriyttämisen kielellisiksi keinoiksi hahmottuivat parafraasit, lauseenvastikkeiden välttely, sanavalintojen yksinkertaistaminen ja konkreettisuus sekä tehtävänantojen kielellinen eriyttäminen. Eriyttämisen kielellisillä keinoilla pyrittiin tukemaan tiedon omaksumista, lisäämään konkreettisuutta ja havainnollisuutta, helpottamaan ymmärrettävyyttä ja selkeyttämään ilmauksia sekä tutumpien ilmausten valinnoilla esimerkiksi tukemaan lukijan toiminnan ohjausta ja oppimista. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että eriytetyn oppikirjan kielelliset keinot ovat selkeää kieltä ja mahdollisesti motivoituvat kielenhuollon tradition suosimista selkeän kielen piirteistä sekä selkokielessä määritellyistä piirteistä. Eriytetty oppikirja voi antaa tukea eriyttämisessä sellaisille oppijoille, jotka hyötyvät juuri niistä keinoista, joita oppikirja sisältää. Eriytettyjen oppikirjojen tutkiminen on tärkeää, jotta saadaan lisää tietoa siitä, miten eriyttämistä toteutetaan oppikirjoissa.
  • Raivio, Milla (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan verkossa julkaistun asuntomyynti-ilmoituksen esittelytekstiä ja sen roolia asuntomyynti-ilmoituksen tekstilajin osana. Tavoitteena on selvittää, minkälainen on asuntomyynti-ilmoituksen esittelytekstin funktionaalinen rakenne ja millainen esittelyteksti on osatekstilajina asuntomyynti-ilmoituksen tekstilajin kokonaisuudessa. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on kielitieteellinen genreanalyysi tekstilajin rakenteen näkökulmasta. Tutkielmassa sovelletaan ESP-teoreetikko Swalesin (1990) kehittämää vaiheanalyysia ja systeemis-funktionaalista suuntausta edustavan Hasanin (1989) näkemystä tekstilajin rakennepotentiaalista. Aineisto koostuu Oikotie.fi -verkkosivustolla julkaistuista asuntomyynti-ilmoitusten esittelyteksteistä. Esittelytekstejä analysoidaan ensin vaiheanalyysin keinoin erottelemalla niin semanttisin kuin kielellisin piirtein erottuvia vaiheita ja vaiheita toteuttavia askeleita, minkä jälkeen vaiheiden frekvenssien pohjalta määritellään esittelytekstin rakennepotentiaali. Osatekstilajina esittelytekstiä tarkastellaan funktionaalisen rakenteen kautta suhteessa koko asuntomyynti-ilmoituksen tekstilajin tavoitteisiin. Tutkimuksen perusteella esittelyteksti koostuu seitsemästä vaiheesta: ASUNNON ESITTELEMISESTÄ, TALOYHTIÖN ESITTELEMISESTÄ, SIJAINNIN KUVAILEMISESTA, OSTAJAN HOUKUTTELEMISESTA, ILMOITUKSEN TÄYDENTÄMISESTÄ, KUTSUSTA ESITTELYYN ja YHTEYSTIEDOISTA. Rakennepotentiaalissa ainoa pakollinen vaihe on ASUNNON ESITTELEMINEN. Muut vaiheet ovat valinnaisia, vaikka suurin osa niistä hahmottuu kuitenkin tyypillisiksi, prototyyppiseen esittelytekstiin kuuluviksi vaiheiksi. Asuntomyynti-ilmoituksen kontekstissa esittelyteksti näyttäytyy vahvasti promotionaalisena, houkuttelevuutta ilmentävänä osatekstilajina. Houkuttelevuus käy ilmi rakennepotentiaalissa esittelytekstin läpäisevänä funktiona, sillä melkein jokaisessa vaiheessa pyrkimyksenä on vedota sekä potentiaalisen ostajan järkeen että tunteisiin faktatietoja kertomalla ja mielikuvia luomalla. Tutkimus osoittaa esittelytekstin olevan asuntomyynti-ilmoituksessa hyvin tärkeä ja monifunktioinen osa, jossa ilmoittaja kielenkäyttäjänä voi vaikuttaa potentiaalisiin ostajiin monella eri tavalla.
  • Ristikartano, Uliana (2023)
    Maisteritutkielmassani tutkin, kuinka essiivin muodot ja merkitykset hahmottuvat eri kielitaitotasoilla analysoimalla essiivisijaisia ajan, paikan ja olotilailmauksia aikuisten suomenoppijoiden teksteissä. Essiivi sijamuotona on suomen kielessä marginaaliasemassa. Suomen kieliopissa essiivi ei kuulu kieliopilisiin sijoihin, eikä sisä- ja ulkopaikallissijojen systeemiin, vaan se on niputettu translatiivin kanssa yhteen. Essiivi ei tule esiin oppikirjoissakaan. Tutkimuksessa selvitän miten suomenoppijat hallitsevat essiivin muodostuksen ja käytön, ja mikä vaikuttaa essiivin muotojen ja merkitysten hahmottamiseen suomenoppijoiden eri kielitaitotasoilla. Tutkimuksessani hyödynnän Testipisteen kirjoitetun kielen korpusaineistoa, joka on valmiiksi jaettu kolmeen tasoryhmään: A2.1, A2.2 ja B1. Hakemalla essiiviesiintymiä ja seulomalla aineistoa siitä löytyi yhteensä 2360 essiivisijaista paikan, ajan ja olotilan adverbiaalia. Tarkastelun tulokset osoittavat, että essiivisijaisia ajan- paikan- ja olotilan ilmauksia käytetään suomenoppijoiden kirjoitetuissa teksteissä kaikilla kielitaitotasoilla. Suomenoppijoiden essiivin ajan-, paikan ja olotilamuotojen ja merkitysten osaaminen kehittyy vaiheittain ja edellyttää suomenoppijoilta paitsi essiivin päätteen ja merkitysten hahmottamista myös suomen kielen morfologian, syntaksin ja semantiikan laajaa osaamista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että essiivin muodot ja merkitykset tuottavat monenlaisia vaikeuksia eri kielitaitotasoilla oleville suomenoppijoille. Tasolla A2.1 eniten vaikeuksia tuottavat sanat kotona, mukana, ulkona, kotiin, mukaan, ulos, ensi vuonna, tänä vuonna, viime talvena. Vartaloiden ja essiivinpäätteen muodostaminen on hyvin epäjohdonmukaista, eikä suomenoppijoilla ole selkeää käsitystä vokaaliharmoniasta, astevaihtelusta, olo-, tulo- ja erosijaisuudesta eikä määritteellisen ajan adverbiaalin pääsanan ja sen määritteen kongruenssista. Tasolla A2.2 vaikeuksia tuottavat edelleen sanat kotona, ulkona, viikonloppuna ja raskaana. Morfologisia virheitä esiintyy lähinnä tapauksissa, jotka edellyttävät astevaihtelun ja vokaaliharmonian osaamista (esim. kesänä) sekä vaativammissa taivutusvartaloissa (esim. iloinen, raskas, valmis, terve). Täydennyksen suuntaisuus, olo-, tulo-, erosijaisuus, essiivimuotoiset kiteytymät sekä essiivin käyttö ajan adverbiaaleissa eivät vielä täysin hahmotu tason A2.2 kirjoittajille. Tason B1 kirjoittajille ongelmia tuottavat enää vain harvinaiset ja vaativammat taivutusvartalot (esim. valmis, iloinen, työtön). Ajan adverbiaalien aikana ja vuonna merkitykset ja käyttö, translatiivin ja essiivin työnjako (esim. toimin lääkärinä vs. opiskelen lääkäriksi) sekä muutosalttius tai tilapäisyys (esim. olen opettaja vs. toimin opettajana) tuottavat vielä vaikeuksia tason B1 suomenoppijoille. Pohdinnoissa esittelen millä tavalla essiivin funktiopohjainen tarkastelu voi hyödyntää suomi toisena kielenä -opettajia, jotta opetusmenetelmät ja materiaalit vastaisivat paremmin suomenoppijoiden tarpeisiin.
  • Pyykönen, Sanna (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan eteläpohjalaispoliitikko Antti Kurvisen murteellisuutta. Tutkielmassa selvitetään, missä määrin yleiskielen d:n murteelliset vastineet sekä švaavokaalit esiintyvät Kurvisen puheessa. Keskiössä on yksilön kielen eli idiolektin tilanteinen vaihtelu poliittisissa puheenvuoroissa. Tutkielma edustaa sosiolingvististä variaatiotutkimusta. Aineisto koostuu seitsemästä kaupunginvaltuustopuheenvuorosta ja yhdeksästä eduskunnan täysistuntopuheenvuorosta vuodelta 2020 sekä neljästä ministeripuheenvuorosta vuodelta 2021. Ministeripuheenvuoroista kaksi on tiedotustilaisuutta ja kaksi televisiohaastattelua. Kahdessa aiheena on korona ja kahdessa koulutuspolitiikka. Aineistoa tarkastellaan sekä laadullisesti että määrällisesti. Tutkimuksessa havaitaan, että yleiskielen d:n murteellista r-varianttia esiintyy Kurvisen puheessa enemmän kuin murteellista švaavokaalia. Valtuustopuheenvuoroissa yleiskielen d edustuu murteellisena kahdessa kolmasosassa tapauksista ja eduskunta- ja ministeripuheenvuoroissakin vajaassa puolessa tapauksista. Švaavokaalia esiintyy valtuustopuheenvuoroissa hieman yli puolissa tapauksista sekä eduskunta- ja ministeripuheenvuoroissa kolmanneksessa tapauksista. Sanoissa, joissa esiintyy molempien näiden murrepiirteiden esiintymäpaikka, esiintyy useimmiten vain toinen piirteistä murteellisena. Tällöin murteellisena esiintyy useammin yleiskielen d. Kurvisen puheenvuoroista murteellisimpia ovat kaupunginvaltuustopuheenvuorot. Eduskunta- ja ministeripuheenvuoroissa murteellisia muotoja esiintyy vähemmän kuin valtuustopuheenvuoroissa, ja niiden murteellisuusaste on keskenään melko samankaltainen. Ministeripuheenvuoroista televisiohaastattelut ovat murteellisempia kuin tiedotustilaisuuspuheenvuorot. Tutkielman tulosten perusteella voidaan nähdä, että puhetilanteella on merkittävä vaikutus kielen variaatioon ja murteellisuuteen. Suurin vaikutus näyttäisi olevan sillä, millaisessa kielellisessä ympäristössä toimitaan. Lisäksi murteellisuuteen vaikuttaa sanojen frekvenssi sekä se, missä määrin puheenvuoroa on valmisteltu.
  • Tukiainen, Jemina (2019)
    Tutkielma käsittelee erilaisten sosiaalisten kriteerien kautta rajattuihin kielenkäyttäjäryhmiin kohdistuvia, kielenkäyttöä koskevia, käsityksiä ja asenteita. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisin kriteerein erilaisia kielenkäyttäjäryhmiä rajataan ja millaisia odotuksia eri ryhmien kielenkäytölle asetetaan. Tutkielma sijoittuu sosiolingvistiikan alalle, tarkemmin rajaten sen kansanlingvistiseen kenttään. Tutkielman aineistona on 300 Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston vuonna 2016 käynnistämistä yleiskielen seurantatalkoista kerättyä kommenttia. Analyysissa hyödynnetään kriittisen diskurssintutkimuksen näkökulmia: kommenteista tarkastellaan tapoja nimetä kielenkäyttäjäryhmiä, kielenkäytön tapojen luonnehdintoja sekä ennen kaikkea sitä, millainen kielenkäyttö miltäkin ryhmältä koetaan neutraaliksi ja millainen tästä poikkeavaksi. Tutkimuksessa havaittiin, että yleisin tapa rajata kielenkäyttäjäryhmiä on luokitella kielenkäyttäjiä heidän ammattinsa tai yhteiskunnallisen asemansa perusteella. Lisäksi kielenkäyttäjiä kategorisoidaan ikä- ja asuinpaikkaperustaisesti. Yksittäisistä kielenkäyttäjäryhmistä eniten kommentoidaan toimittajien kielenkäyttöä, seuraavaksi kommentoiduimpia ovat nuoret, poliitikot, aikuiset sekä asiantuntijat ja korkeakoulutetut. Analyysin perusteella ammatin tai aseman mukaan luokiteltujen ryhmien norminvastainen kielenkäyttö koetaan pääosin negatiivisesti, kun taas ikään perustuvien ryhmien norminvastaiseen kielenkäyttöön suhtaudutaan pääosin neutraalisti. Vaikuttaisi siis siltä, että ammattiin tai yhteiskunnalliseen asemaan liitetään enemmän kielenkäyttöä koskevia odotuksia ja rajoituksia kuin ikään. Tutkimustulokset antavat viitteitä vastaajien kieli-ideologisista käsityksistä sekä niihin sekoittuvista muista ideologioista. Tällaisten kielenkäyttäjäryhmiin kohdistuvien kieliasenteiden sekä niiden takana vaikuttavien yleisempien asenteiden risteämäkohtien syvempi tarkastelu jää odottamaan jatkotutkimusta.
  • Ruutu, Aino (2023)
    Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten Ylen uutisaineistossa puhutaan feminismistä. Feminismi on polarisoitunut aihe, sillä osa näkee sen tärkeänä ihmisoikeusliikkeenä, kun taas osa turhana tai jopa miesvihaisena aatteena. Tutkielmani tukeutuu kielen ja yhteiskunnan yhdistävään tutkimusperinteeseen, sosiaaliseen konstruktivismiin ja systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Tarkempana viitekehykse-nä tutkielmalleni toimii kriittinen diskurssianalyysi, mikä näkyy kiinnostuksena kielenkäytön ja vallan suhteeseen. Lisäksi tutkielmani tukeutuu feministisen tutkimuksen määritelmään feminismistä. Aineistoni olen kerännyt Kielipankin tekstiaineistojen hakupalvelusta Korpista Ylen vuoden 2017 uutisarkistosta hakusanalla feminismi. Aineisto koostuu 47 tekstistä. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia diskursseja aineistosta löytyy. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaisia feminismidiskursseja Ylen uutisaineistosta löytyy? 2) Millä kielellisillä keinoilla näitä diskursseja rakennetaan? Olen nimennyt kaksi aineistosta löytyvää diskurssia: kannatusdiskurssi ja vastustusdiskurssi. Kannatusdiskurssi on määrällisesti aineiston suurin diskurssi. Kannatusdiskurssi määrittelee feminismin pääosin samalla tavalla kuin feministinen tutkimus. Feminismi määritellään kannatusdiskurssissa tasa-arvoa ajavaksi liikkeeksi, jonka tavoitteena on purkaa sukupuo-lirooleja. Lisäksi feminismi käsitetään aktiiviseksi toiminnaksi. Kannatudiskurssissa on myös paljon intertekstuaalisia viittauksia vastus-tusdiskurssiin, joilla kumotaan vastustusdiskurssin esittämiä väitteitä feminismistä ja feminismin kannattajista. Vastustusdiskurssi puo-lestaan määrittelee feminismin päinvastaisena kuin feministinen tutkimus. Vastustusdiskurssi esittää, että feminismi on miesten vihaa-mista ja turhaa nykypäivänä länsimaissa. Aineistossa on selvästi huomattavissa jako kahteen diskurssiin, joissa toisessa eksplisiittisesti kannatetaan feminismiä ja toisessa vas-tustetaan. Kannatusdiskurssi on määrällisesti aineistossa suurin diskurssi, mutta vastustusdiskurssilla on valta ohjata keskustelua femi-nismistä. Aineisto kuvaa feminismikeskustelun polarisoitumista laajemminkin yhteiskunnassa.
  • Pajukallio, Outi (2021)
    Tutkielma tarkastelee Facebook-parodiaa, jossa pilkan kohteena ovat maahanmuuttovastaiset ja heidän kielenkäyttönsä. Tavoitteena on selvittää, millaisia kielenpiirteitä parodiassa käytetään ja minkälaisina kielenkäyttäjinä maahanmuuttovastaiset niiden avulla representoidaan. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia diskursseja parodiassa kaiutetaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssintutkimus, mutta analyysissa hyödynnetään myös perinteistä tekstianalyysia. Aineistona on sata julkaisua maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvien humoristisesta Facebook-ryhmästä Terrorismin ja sukkien vastainen kansanliikeryhmä vuodelta 2019. Luvussa 3 tarkastellaan parodian kielellistä ilmiasua. Analyysi osoittaa, että maahanmuuttovastaiset representoidaan kielenkäyttäjinä, jotka eivät osaa kirjoitetun yleiskielen normeja eivätkä välitä niistä, vaan kirjoittavat tunteen vallassa. Kirjoitusvirheinä esitettyjä piirteitä, etenkin yhdyssanavirheitä ja lyöntivirheiltä vaikuttavia piirteitä, käytetään paljon ja liioitellusti niin, että myös johdoksia ja muita sanoja on kirjoitettu erikseen morfeemirajojen kohdalta. Puhutun ja kirjoitetun kielen erottamisen vaikeus osoitetaan käyttämällä suomalaistettua fonotaksia sekä nasaaliassimilaatiota muistuttavaa ilmiötä, jossa sananloppuinen n kirjoitetaan m:nä. Parodiatyylin piirteet esiintyvät liioiteltuina niin, että ne eivät sellaisinaan voisi esiintyä verkkokielessä, mikä korostaa julkaisun ironista sävyä. Lisäksi typografinen äänensävy on voimakkaan affektinen ja huutava, sillä aineistossa käytetään runsaasti suuraakkosia, huutomerkkejä ja huutomerkkejä edustavia numeroita 1. Luvussa 4 osoitetaan, miten parodiassa hyödynnetään ironista diskurssien omimista. Toistuvien aiheiden kuten sukkien, kaljan, katupartioiden ja median puolueellisuuden kautta kaiutetaan maahanmuuttovastaiseen diskurssiin kuuluvaa apokalyptista retoriikkaa sekä populistista ja arvokonservatiivista diskurssia. Tällä pyritään esittämään maahanmuuttovastaiset argumentit naurettavassa valossa, millä sekä vahvistetaan omaa kantaa että vastakkainasettelua maahanmuuttokeskustelun osapuolten välillä. Luvussa tarkastellaan myös parodiassa runsaasti esiintyvää metakielenkäyttöä, jossa esitetään kohteen olevan tietoinen ja ylpeä omasta tavastaan kirjoittaa. Tutkielmassa käy ilmi, että parodiassa kohde representoidaan hysteerisinä ja kouluttamattomina, mikä sopii aiempien tutkimusten tuloksiin siitä, millaista kuvaa maahanmuuttovastaisista rakennetaan maahanmuuttokeskustelussa. Kielenpiirteiden käytölle on nähtävissä malleja esimerkiksi Timo Soinin kielenkäytössä ja humoristisista ilmauksista "isäm maan puollustaja" ja "elämäm koulu". Tutkielman tulokset ovat relevantteja verkkokielen tutkimukselle yleisesti, sillä analyysissa käy ilmi, että aineiston piirteitä arvioidaan muissakin konteksteissa ärsyttäväksi tai huonoksi verkkokieleksi.
  • Väisänen, Kaisa (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälaisia kielellisiä valintoja ja merkityksiä suomalaisten vaate- ja asusteyritysten nimissä on ja millä tavoilla niistä tulee ilmi kytkeytyminen Suomeen ja suomalaisuuteen. Aineisto koostuu 92 Suomen tekstiili & muoti -liiton jäsenyrityksen markkinointinimestä eli niin sanotusta kutsumanimestä. Markkinointinimiä analysoidaan funktionaalis-semanttisen analyysimallin avulla. Nimien rakenteen tarkastelun perusteella nimistä voidaan tunnistaa liikeideaa ilmaiseva nimenosa ja yksilöivä nimenosa. Liikeideaa ilmaistaan useammin toimialaa tai -paikkaa kuvailevalla sanalla (esim. Flare Trading, Pikkupuoti). Suurin osa yksilöivistä nimenosista sisältää tekosanan (Makia) tai leksikaalista merkitystä kantavan ilmaisun (Pikkupuoti). Aineistossa on vain yksi niin sanottu muu erisnimi (Biancaneve). Suomalaisuuteen viitataan suoran merkityssuhteen avulla esimerkiksi viittaamalla suomalaiseen paikkaan (esim. Lapuan Kankurit), suomalaisiksi miellettyjen nimien avulla (AINO) tai suomenkielisellä ilmauksella (esim. Kutomo Holopainen). Epäsuorassa merkityssuhteessa suomalaisuus tulee esiin viittaamalla suomalaisiin paikkoihin tai luontoon (Halti, PIHKA collection), kun pakatut nimet sisältävät suomenkielisen sanan (esim. Moiko). Katkaistu merkityssuhde esiintyy aineistossa, mutta sen avulla suomalaisuuteen viittaaminen on vaikeaselkoista. Lisäksi aineiston nimet kytkeytyvät suomalaisuuteen individualisoivan, informatiivisen, integroivan, käytännöllisen ja houkuttelevan funktion avulla. Nimien kirjoitusasut myös noudattavat paljolti suomen yleiskielen normeja, vaikka monet nimistä ovatkin esimerkiksi mukakielisiä tai englanninkielisiä. Aineiston yritykset on perustettu 1900–2010-luvuilla. Nimistä pystyy havaitsemaan sen, että monet Suomen historiaan liittyvät tapahtumat ovat vaikuttaneet nimeämiseen. Lisäksi jotkin nimeämismallit, kuten nimen kirjoittaminen versaalein, esiintyvät ensin yksittäisinä ja myöhemmin valtaavat enemmän alaa. Vanhemmissa nimissä on useammin suomenkielinen aines ja uudemmissa mukakielinen aines.