Browsing by Subject "kuluttaja"

Pakkausten ekologisuuden ongelmista puhutaan paljon, mutta etenkin elintarvikkeiden kohdalla pakkaus on usein hyvin oleellinen osa itse tuotetta sen säilyttävyys- ja suojeluominaisuuksien takia. Julkisessa keskustelussa etenkin muovin käyttö pakkauksissa nähdään ongelmallisena. Viime vuosina onkin alettu kehittää runsaasti uusia ekologisempia pakkausvaihtoehtoja vastaamaan ympäristöongelmiin. Pakkausten ekologisuus on monimutkainen ilmiö, minkä takia kuluttajien on hankala ymmärtää, mikä tekee elintarvikepakkauksesta ekologisen. Kuluttajien on kuitenkin todettu olevan huolissaan pakkausten ekologisuudesta. On oleellista ymmärtää kuluttajien käsityksiä pakkausten ekologisuudesta, sillä näin yritykset saavat keinoja viestiä omista ekologisuuspyrkimyksistään tehokkaammin. Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa, millaisia käsityksiä, mielipiteitä ja oletuksia milleniaali-ikäisillä kuluttajilla on siitä, mitkä tekijät ja piirteet vaikuttavat elintarvikepakkauksen ekologisuuteen. Tutkimuskysymystä lähestyttiin haastattelemalla kahdeksaa milleniaali-ikäluokkaan kuuluvaa kuluttajaa, ja haastatteluista saatua tietoa verrattiin aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen. Tutkimustulokset osoittivat, että kuluttajien mielestä pakkausmateriaalit ja niiden loppukäyttömahdollisuudet ovat oleellisia tekijöitä ekologisuuden kannalta ja että pakkausten suhdetta ruokahävikin torjumiseen ei vielä aivan ymmärretä. Materiaalia tulee kuluttajien mielestä käyttää hillitysti ja pakkauksen tulisi olla kierrätettävä, jotta se voidaan mieltää ekologiseksi. Lisäksi havaittiin, että kuluttajat mielellään ottaisivat vastaan lisää tietoa pakkausten ekologisuudesta, ja tiedolta he toivovat sen olevan selkeää ja luotettavaa. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että yritysten tulisi korostaa materiaaleja ja loppukäyttöä ekologisuuteen vaikuttavina tekijöinä ja yritysten tulisi myös viestiä pakkausten ekologisuudesta enemmän ja kansantajuisemmin.

The study was performed to clarify if women consumers´ objective and subjective knowledge and general attitudes to their attitude have effect, and if the attitude to the information desire about the genemodified crops (=GM-crops) has effect. The results could be utilised in the informing about the GM-crops. The about 13 000 members of Marttaliitto ry was chosen as a sample which represents Finnish women consumers. The material was collected as email survey and the female interviewees' answers that were used for analysis came altogether 2 241 pieces. In a multinomial logistic regression analysis the attitude towards the GM-crops (=the GM-attitude) as explanatory variables was obtained, subjective and objective information, general attitudes towards nature, plant breeding and organic food, and confidence to information about the GM-crops given by the journalists, researchers, the European Union and environment organisations. From demographic variables the age and the place of residence explained the GM-attitude. The information desire was explained by the GMattitude. The woman consumer's subjective and objective knowledge and the general attitudes towards nature, plant breeding and organic food affect an attitude towards the GM-crops and the attitude affects an information desire about the GM-crops. In the K-means cluster analysis it was formed based on the GM-attitude, four different women consumer segments: green opponents, green fighters, non-green supporters and acceptors. The green opponents and acceptors wanted to have information about the matter areas concerning GM-crops more than the non-green supporters and the green fighters from the segments. The results can be used as help for the communication when the women consumers informing of the matters which are related to the GM-crops. More information is wanted so there should be it easily available. To maximise the effectiveness of the communication, communication should be focused according to different consumer segments. In the future it would be interesting to know how women consumers will be reacted to the information about the GM-crops if there is information from the desired sources available. Would the women consumers use information and would they be interested in the information for real?

The aim of the present research was to get information about housewives' consumption of daily consumer goods and shopping habits linked to food supplies in a middle-size Finnish town. A study of the regular customership of participants was also made, and if the customers' age had some influence on consumption behaviour. Besides, the object of the research was, if the housewives think to have got any advantage of the regular customership and of focusing their consumption as well as how much the housewives spent money on the purchase of daily consumer goods for their families' food supplies. The used research method was a quantitative research and a questionaire as material collecting method. The questionaire consisted of multiple decision questions and of some open ones. The target group composed of housewives, in whose families at least one of the children was living in the same household. I got 70 answers, which I anlysed by quantitative and qualitative methods. In my research came out that whatever the children number was in the family, it has no influence on the frequency of shopping visits. Usually mothers do the shopping two times a week then when there are two children in the family. The results also show that an ordinary average family spends in one shopping visit about 50 – 80 euro. Then the family spends for daily consumer goods at least 400 euro in a month, that makes 4800 in a year. The regular customers have normally got some discounts and bonus, that were considered as principal advantages. The age of the customers had no statistically remarkable connection with their food purchase habits.

Consumers are told to eat seasonally to reduce the environmental impacts of food. Finnish food culture has a long tradition of eating seasonally. Although, it seems that consumers perceptions of the seasons of food products have disappeared due to the wide variation of groceries and changes in lifestyle. The aim of this study is to find out the perceptions of seasonal food of one consumer group, university students. The more detailed aims are to find out university students' perceptions of seasonal food, how do students see seasonal eating as a part of environmentally friendly choices and do students consider seasons of the food products when choosing food. The data for the study were collected from students studying at University of Helsinki with a web-based questionnaire in December 2014. There were all together 401 respondents, and they came from all faculties. 339 of the respondents were women and 62 of them were men. The age varied from 19 years old to 59 years old and the average age was 27. Both quantitative and qualitative data were gathered with the questionnaire. The quantitative data were analyzed statistically using cross tabulation and Khii square test, independent groups t-test, one way analysis of variance and Tukey's test, and Spearman's correlation. The qualitative data from open questions were categorized and the frequencies of categories were counted. Students were familiar with the term seasonal food. The most frequently named seasonal foods were vegetables, berries and fruits. Meanings related to food availability, production and cultural traditions were most common for the seasonal food concept. Most of the respondents were considering seasons of the food products when choosing food. Students seemed to recognize the role of eating seasonally in reducing the environmental impacts associated with food. Cheaper price, better taste and quality and the variety they brought to the diet were most mentioned reasons to eat seasonally. Students who did not eat seasonally mentioned the lack of information as the biggest reasons not to do so. There should be a clear definition of seasonal food in order to guide consumers to eat seasonally. Consumers' perceptions could be useful when building these definitions. More information about seasonal foods should be available and seasonality should be more clearly seen in supermarkets. Even though eating seasonally would not have huge impact on reducing the environmental impacts of food production and consumption, it could be the first and quite easy step towards more sustainable eating. It could also provide a way to get people to pay more attention towards food they are eating.

Kvantitatiivisia kuluttajatutkimuksia tehdään, kun halutaan kuluttajilta tietoa arvioitavien tuotteiden hyväksyttävyydestä ja miellyttävyydestä. Yrityksen työntekijöiden käyttäminen talon sisäisessä kuluttajaraadissa ei lähtökohtaisesti anna aidon kuluttajatutkimuksen kaltaista vastetta. Työntekijöitä voidaan käyttää aistinvaraisessa miellyttävyys- ja hyväksyttävyystesteissä, kunhan raatia verrataan samoilla kriteereillä toteutettuun kuluttajatestiin talon ulkopuolella. Tämä maisterin tutkielma toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Oy Gustav Paulig Ab:n kanssa. Kokeellisen osan tavoitteena oli selvittää, miten talon sisäisen ja ulkoisen kuluttajaraadin tulokset eroavat toisistaan. Erojen perusteella tehtiin yhteenveto asioista, jotka tulisi ottaa huomioon, jotta raatia voitaisiin käyttää luotettavasti. Tutkittavat kahvityypit olivat cappuccino (osakoe 1) ja vaaleapaahtoinen suodatinkahvi (osakoe 2), joista molemmat arvioitiin eri ajankohtina. Osakokeessa 1 arvioitiin kaksi varianttia ja osakokeessa 2 kolme varianttia. Edellytyksenä arviointiin osallistumiselle oli täysi-ikäisyys ja se, että joi kahvia vähintään kerran viikossa. Talon sisäinen kuluttajatesti järjestettiin Pauligin Vuosaaren aistilaboratoriossa, ja raati koostui toimeksiantajan työntekijöistä (osakoe 1 n=43; osakoe 2 n=44). Ulkoinen kuluttajaraati koostui satunnaisista kuluttajista (osakoe 1 n=114; osakoe 2 n=120), jotka olivat Helsingin yliopiston Viikin kampuksella. Koehenkilöt arvioivat näytteiden miellyttävyyttä 9-portaisella strukturoidulla luokka-asteikolla ja valittujen ominaisuuksien voimakkuutta (aromi, täyteläinen, makea, karvas) 9-portaisella strukturoimattomalla luokka-asteikolla. Tutkimuksen perusteella talon sisäisen ja ulkoisen kuluttajaraadin toiminnassa on eroja, jotka on hyvä ottaa huomioon suunniteltaessa tuotetta valitulle kohderyhmälle. Tutkimus osoitti, että testattavan ryhmän tulee olla tarkemmin rajattu sen mukaan, mikä on tuotteen kohderyhmä. Sisäinen kuluttajaraati osoittautui harjaantuneemmaksi kuin satunnaisista kuluttajista koottu ulkoinen raati. Havaintoa voidaan selittää sillä, että sisäisen kuluttajaraadin kahvimieltymykset eivät vastaa satunnaisten kuluttajien mieltymyksiä. Talon sisäistä kuluttajaraatia voidaan käyttää, kun vääristymät tiedostetaan ja ne osataan ottaa huomioon.

Lihankulutuksen tulevaisuudennäkymiin vaikuttavat kuluttajien mieltymysten muutokset, joita ohjaavat muun muassa lihan suhde terveyteen, ympäristöön, eläinten hyvinvointiin sekä ilmastovaikutukset. Suomalaisten kulutus elintarvikkeiden suhteen on muuttunut vuosikymmenten aikana. Elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista on vähentynyt. Lihan kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 1950 lähtien, mutta punaisen lihan osuus kulutuksesta on vähentynyt ja broilerin osuus on sen sijaan kasvanut. Globaalisti lihankulutuksen kasvun ajureita ovat muun muassa väestönkasvu, tulojen kasvu kehitysmaissa, lihan reaalihintojen lasku, kaupan vapautuminen, kaupungistuminen ja ruokajärjestelmän globalisaatio. Tämän Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka lihan kulutuksen useus on muuttunut vuosien 2009-2019 aikana. Useutta mitattiin likert-asteikolla, jossa vaihtoehtoina oli ”päivittäin tai lähes päivittäin”, ”useamman kerran viikossa”, ”noin kerran viikossa” ”harvemmin”, ”en lainkaan” ja ”en osaa sanoa”. Lisäksi selvitettiin taustatekijöiden, kuten iän, sukupuolen ja sosioekonomisen taustan vaikutusta lihan kulutuksen useuteen. Analysoinnissa hyödynnettiin Excel-taulukkolaskentaohjelmaa sekä IBM SPSS 27.0-ohjelman tilastollisia testejä ja järjestettyä probit-mallia. Probit-mallissa lihankulutuksen järjestysasteikollinen useus oli selitettävänä muuttujana, jota selitettiin eri taustatekijöillä. Aiemmat tutkimukset osoittivat, että lihan kulutuksen kasvu vaihtelee paljon alueiden välillä ja on merkkejä siitä, että joillakin alueilla lihankulutuksen kasvu on taittumassa. Lihan kulutus kasvaa eniten keskituloisissa maissa. Sen sijaan korkeatuloisissa maissa lihankulutus on vakaata tai vähenevää. Matalatuloisissa maissa kulutus on yhä melko vähäistä ja pysyttelee vakaana. Myös kuluttajien keskuudessa on erilaistumista ja mikäli kulutuskäyttäytymistä halutaan ohjata ja kuluttajia halutaan valistaa, erilaisia kuluttajia tulisi lähestyä erilaisella informaation kärjellä. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa hyödynnettiin kahta Kantar TNS Agrin toteuttamaa suomalaisten lihankulutusta käsittelevää haastattelututkimusta. Toinen hyödynnetty kyselytutkimus oli osa Lihatiedotus ry:n teettämää Lihankulututusta ohjaavat tekijät -kyselyä. Tästä kokonaisuudesta hyödynnettiin vuosina 2009-2019 toteutettua osuutta. Toinen tutkimuksista oli vuonna 2019 suoritettu poikkileikkaustutkimus lihan kulutuksen useudesta ja lihaan liittyvistä asenteita. Näiden kyselytutkimusten avulla pyrittiin löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin. Pitkittäistutkimuksen mukaan vuosina 2009-2019 kulutuksen ääripäiden osuus on kasvanut ja keskimääräinen kulutus on vähentynyt. ”Ei lainkaan” ja ”usein” lihaa kuluttavien osuudet ovat lievästi kasvaneet, kun taas harvoin lihaa kuluttavien osuus on melko voimakkaasti laskenut. Keskeisiä syitä lihankulutuksen taustalla ovat hyvä maku, proteiinin saanti, lihan kuuluminen ruokavalioon, tottumus, hyvä ravitsemus, helppous ja edullisuus, kun taas eettiset syyt, ympäristösyyt, vegaanisuus ja terveydelliset syyt nousevat esiin syinä, miksi lihaa ei kulutettu. Järjestetyssä probit -mallissa 10 % luottamustasolla merkitsevästi lihankulutusta selittäviä tekijöitä löytyi useista selittävistä muuttujista. Ikä, sukupuoli, tulot, asema ja asuinpaikka selittivät kaikki osaltaan lihankulutuksen useutta. Miehet kuluttivat kyselyiden mukaan lihaa enemmän kuin naiset. Nuorimmat ikäryhmät ilmoittivat kuluttavansa lihaa harvemmin kuin vanhemmat ikäryhmät. Johtavassa asemassa olevat kuluttivat lihaa ja lihatuotteita harvemmin kuin työttömät. Alhaisimmassa tuloluokassa lihaa kulutettiin harvemmin kuin korkeimmissa tuloluokissa. SPSS-tarkastelun mukaan taajaan asutuissa kunnissa kulutettiin lihaa useammin kuin maaseutumaisissa kunnissa. Molemmista taustana käytetyistä kyselytutkimuksista löydettiin lihankulutuksen useutta selittäviä tekijöitä. Erityisesti ikä ja sukupuoli nousivat esiin lihankulutuksen useutta selittävinä tekijöinä. Kattavan kuvan rakentamiseksi tarvitaan lisäksi tietoa esimerkiksi kulutetuista määristä, lihan osuudesta ruokavalion kokonaisuudessa sekä siitä, mitä ja missä muodossa lihaa kulutetaan.

Pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin taloudellisen eriarvoisuuden vaikutusta elintarvikkeen valintaan. Aihetta lähestyttiin taloudellisen eriarvoisuuden ja elintarvikkeiden kulutuksen näkökulmista. Taloudellisen eriarvoisuuden perspektiivistä pureuduttiin sen syntyyn ja vaikutuksiin Suomessa. Kulutuksen näkökulmasta tarkasteltiin kuluttajan ostoprosessia, erityisesti elintarvikkeen valintaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman tavoitteena oli hahmottaa, miten kuluttajan taloudellinen asema vaikuttaa elintarvikkeen valintaan tai onko taloudellisella asemalla ylipäätään vaikutusta. Valintaa tarkasteltiin elintarvikkeen valintamallissa esitettyjen valintamotiivien kautta. Tutkielman empiria perustui kvantitatiiviseen survey-tutkimukseen. Aineisto koostui 124:sta vastauksesta. Aineistonanalyysi suoritettiin tilastollisia menetelmiä hyödyntäen. Sosiodemografisten taustatekijöiden nähdään yleisesti vaikuttavan kuluttajan ostokäyttäytymiseen etenkin koulutuksen, tulojen ja ammattiaseman näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella saatiin käsitys, että tuloerot saattavat aiheuttavaa kulutuseroja erityisesti hinnan ja laadun merkityksessä valintaa tehtäessä. Tutkimuksessa havaittiin, että hinta on tärkeä elintarvikkeen valintaan vaikuttava arvo kaikissa sosiodemografisissa ryhmissä. Saaduista tuloksista voitiin päätellä, että suurituloisille hinnan merkitys valintaa tehtäessä oli pienempi, kuin muille ryhmille. Suurituloiset kuluttajat erosivat pienituloisista kuluttajista erityisesti siinä, kuinka suuri merkitys koetulla laadulla oli valintaa tehtäessä. Koulutuksen ja tulotason on havaittu nostavan kulutusstandardeja. Statusmerkityksen ja mielihyvän tavoittelun on tunnistettu vaikuttavan elintarvikkeiden kulutukseen. Mediassa laajasti esillä ollut näkemys pieni- ja suurituloisten elintarvikkeiden kulutuseroista saattaa osaltaan johtua statusmerkityksestä. Peruselintarvikkeita ostavat saattavat kokea ravitsemuksensa heikommaksi, vaikka terveellisyyden ja ravitsemuksellisuuden näkökulmasta näin ei olisikaan. Tutkimuksen aineisto oli varsin pieni ja aineistossa painottuivat hieman keksi-iän alapuolelle sijoittuvat korkeakoulutetut naishenkilöt, joten tutkimuksen tulos ei ole yleistettävissä ja saatuja tuloksia voidaan hyödyntää vain tähän aineistoon. Jatkotutkimusaiheina nähdään tarve kvalitatiiviselle tutkimukselle, jossa voitaisiin paneutua syvemmälle eroihin. Toinen mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisi paneutua pienituloisten ja suurituloisten ostokorien eroihin.

Kiire, vapaa-ajan arvostus sekä muuttunut kulutuskäyttäytyminen ovat johtaneet helppouden ja mukavuuden arvostuksen korostumiseen ruokailukäyttäytymisessä. Muutoksen seurauksena kiinnostus käyttövalmiita välipalatuotteita kohtaan on kasvanut sekä tarjonta monipuolistunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli tarkastella välipalatuotteiden kasvanutta ilmiötä ja pyrkiä ymmärtämään, millaiset ominaisuudet saavat kuluttajat kiinnostumaan ja valitsemaan tuotteita. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä perusteella kuluttaja valitsee välipalatuotteen ympäristössä, jossa runsas valikoima luo kuluttajalle lukuisia vaihtoehtoja. Aihetta lähestyttiin luomalla teoreettinen viitekehys vuorovaikutteisesta yhteydestä ruoan valinnan mallien, ja yritysten kilpailukeinojen kautta. Käyttövalmiita välipalatuotteita tarkasteltaessa on ymmärrettävä yksilön painottamien arvojen muodostuvan ympäristössä, jota muokkaavat yrityksen tarkoituksenmukaiset sekä yksilön elinympäristön vaikutteet. Jotta ymmärrettäisiin ilmiötä kokonaisuudessaan ja sitä, millaisia arvoja muodostuu vaikutteiden kautta, valikoitiin menetelmäksi laadullinen tutkimus. Teemahaastatteluina kerätty aineisto koostui 11:sta haastateltavasta. Tutkimuksen varsinainen arvo syntyy analyysin kautta, jossa hyödynnettiin teemoittelua sekä sisällönanalyysiä. Tutkimus toteutettiin toimeksiantona liha-, lihavalmiste-, siipikarja- ja valmisruoka-alalla toimivalle yritykselle. Tutkimuksen empiirisestä aineistosta huomattiin, ettei ole täysin yksiselitteistä, millaiset ominaisuudet ja tekijät lisäävät tuotteen vetovoimaisuutta. Suurimmissa määrin valintaan on vaikuttamassa rajoitteita luova tilanne sekä valinnan tilannetta yksinkertaistavat ja todennäköistävät rutiinit. Pienistä yksilökohtaisista ja tilannekohtaisista eroista huolimatta pystyttiin tutkimuksessa nimeämään kolme ominaisuutta, joiden merkitys itse valinnan näkökulmasta on merkittävin: maku, hinta ja käsitys terveellisyydestä. Näitä ominaisuuksia verrataan ja sopeutetaan toisiinsa nähden ja luodaan edelleen mielikuvia tuotteen kiinnostavuudesta. Välipalatuotteen valinnan dynaamisuudesta huolimatta, tutkimus kykeni luomaan näkemyksiä siitä, millaisessa tilanteessa kuluttajien nähdään painottavan hintaa, makua ja/tai terveellisyyttä todennäköisimmin.

Tiedekunta: Maatalous- ja metsätieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Elintarviketalouden ja kulutuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Elintarviketalous Tekijä: Julia Kajas Työn nimi: Ympäristömerkkien kuluttajille tuoma arvo elintarviketuotteissa: Tapaustutkimus ympäristömerkillä varustettujen salaattien arvoketjun toimijoiden näkemyksistä Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: 09/2022 Sivumäärä: 89 Avainsanat: Ympäristömerkit, sertifikaatit, elintarvikkeet, kuluttaja, arvoketju Ohjaaja tai ohjaajat: Pasi Heikkurinen Säilytyspaikka: E-thesis Muita tietoja: - Tiivistelmä: Kasvava ympäristömerkintöjen määrä luo hämmennystä kuluttajalle, ja voi aiheuttaa skeptisyyttä ympäristövastuumarkkinointia kohtaan elintarvikealalla. Tiedon lisääminen ympäristömerkeistä, ja siitä miten ne tuovat tuotteeseen arvoa on oleellista kestävän kulutuksen edistämisen kannalta, sillä tiedon ja läpinäkyvyyden puute ruokavalintojen vaikutuksista ympäristöön haastaa kestävää kuluttamista. Ratkaisuksi on ehdotettu usein kolmannen osapuolen sertifiointia ympäristömerkintöjen selkeyttämiseksi, mutta niidenkin määrä kasvaa ja kuluttajat eivät välttämättä ymmärrä eroja niiden välillä tai sitä, mikä merkki on sertifioitu. Empiirinen tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa tarkasteltiin kahden Suomessa toimivan sertifioidun ympäristömerkin arvoketjun toimijoita. Tutkimus rajattiin IP Sigill -sertifioidun salaatin, sekä luomusertifioidun salaatin arvoketjujen toimijoihin. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten ympäristömerkin taustalla toimivassa arvoketjussa ymmärretään ympäristömerkin tuotteeseen tuoma arvo kuluttajalle. Analyysissa tarkasteltiin arvoketjun toimijoiden näkemyksiä suhteessa ympäristömerkin tuomaan arvoon, arvoketjun yhteistyöhön ja tiedon kulkuun kuluttajalle sekä ympäristömerkkiin arvoa tuovien osien taustalla oleviin prosesseihin; standardeihin, valvontaan sekä ympäristövaikutuksiin.Ympäristömerkin taustalla toimivassa arvoketjussa ympäristömerkin tuoma arvo kuluttajalle ymmärrettiin tulevan ensinäkin sillä, että ympäristömerkki vahvistaa tuotteen ympäristövastuullisuuden mielikuvaa. Ennen kaikkea arvoa nähtiin tulevan alkutuotannon ympäristöä huomioivilla toimilla, joita sertifikaatti edellyttää. Näitä olivat luonnon monimuotoisuuden tukeminen ja kemiallisten torjunta-aineiden rajoittaminen. Merkit edellyttävät myös viljelykiertoa, joka parantaa maaperän hyvinvointia ja torjuu tuholaisia luonnollisesti. Myös keinolannoitteiden käytön rajoituksilla ja energian kulutuksen seuraamisella nähtiin tulevan tuotteeseen arvoa. Sertifikaattien arvoa tuovat ympäristötoimet vaikuttavat enemmän avomaatuotannossa, kuin kasvihuoneella. Arvoketjun toimijat näkevät paljon haasteita merkkien arvon viestimisessä kuluttajalle, ja ympäristömerkkien arvon avaamisessa kuluttajalle arvoketjusta käsin on kehitettävää.