Browsing by department "Avdelningen för ekonomi"

Uusien suomalaisten lastenvaatemerkkien ympärille muodostunut suuri suosio on ollut mediassa esillä viime vuosina. Lastenvaatteisiin panostetaan ja niitä ostetaan niin uutena kuin käytettynäkin. Erityisesti äidit ovat perustaneet lastenvaatemerkkeihin kytkeytyneitä brändiyhteisöjä ja keskustelevat uutuuksista muiden yhteisön jäsenien kanssa. Tarkastelen tutkielmassani lastenvaatteiden kuluttajayhteisöä, joka toimii sosiaalisessa mediassa. Yhteisössä vanhemmat keskustelevat tietyistä lastenvaatemerkeistä. Tarkastelen sitä, miten vanhemmat kokevat brändiyhteisöt lastenvaatteiden ympärillä ja miten brändiyhteisö on muokannut vanhempien suhtautumista lastenvaatteisiin. Lähestyn aihetta laadullisella tutkimusotteella. Tutkielmaani varten haastattelin yhdeksää äitiä brändiyhteisöstä. Käytin menetelmänä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkielman analyysiin hyödynsin teemoittelua. Tutkimukseni mukaan vanhemmat saavat yhteisöstä ohjeita, seuraa muilta yhteisön jäseniltä ja uutta tietoa. He jakavat ajatuksiaan, löytöjään ja vinkkejään toisille vanhemmille. Erityisesti tutkimuksessani näkyi se, kuinka vanhemmat ovat saaneet yhteisöstä tietoutta vaatteiden materiaaleista ja valmistustavoista. Ekologisuus ja eettisyys korostuivat arvoina haastatteluissani. Samoin vanhemmat ovat alkaneet ryhmästä saadun tietouden kautta kiinnittämään huomiota myös omiin vaatteisiinsa, niiden materiaaleihin ja valmistukseen. Aikuiset ja lapset rakentavat identiteettiään vaatteilla. Lapsilla on paljon tietämystä ja ymmärrystä vaatteista, vaatekaupoista ja brändeistä, ja he lujittavat suhteita ikäisiinsä muodin ja brändien kautta. Luksustuotteet liitetään perinteisesti korkeaan hintaan ja sosiaaliseen statukseen. Statushakuisen luksuksen ohelle on syntynyt kuitenkin uusi luksus, jota ovat elämyksellisyys, eettisyys ja ekologisuus. Luksuskulutus on myös siirtynyt käytetyn tavaran markkinoille. Haastattelemani äidit kertoivat ostavansa ja myyvänsä paljon lastenvaatteita kirpputoreilta ja yhdistävänsä ekologisuuden kulutukseensa ostamalla ja myymällä vaatteita kirpputoreilla.

Tutkielman aiheina ovat lihan ja kasviproteiinien kulutuksen muutos sekä niiden kulutus ja tärkeys syömisen ja ruoanlaiton käytännöissä. Tutkielmassa tarkastellaan lihan ja kasviproteiinien kulutuksen muutosta ruokatapojen ja ruokatottumuksen muutoksen käsitteellisiin vastinpareihin perustuen. Lisäksi tarkastellaan lihan ja kasvisproteiinien kulutusta käytäntöjen teorian pohjalta. Tutkimus on määrällinen, ja sen aineisto on kerätty Taloustutkimuksen toteuttamana kyselynä tammikuussa 2018. Tutkielman aineistosta on etsitty taustamuuttujia ja yleisiä ruokaan liittyviä arvostuksia, jotka selittävät lihan tärkeyttä ruoka-aineena syömisen ja ruoanlaiton käytännöissä. Samoin on tarkasteltu papujen arvostusta ruoka-aineena selittäviä muuttujia. Tämän lisäksi aineistosta on muodostettu kolme kuluttajaryhmää vastaajien ilmoittaman lähimenneisyyden lihan, kasvisten ja kasviproteiinien kulutuksen muutoksen perusteella. Näitä kolmea ryhmää eli keventäviä kuluttajia, kasviproteiineja lisänneitä kuluttajia ja muuttumattomia kuluttajia on verrattu keskenään lihan ja papujen tärkeyden, yleisten ruokaan liittyvien arvostusten ja kasviproteiineihin liittyvien mielikuvien suhteen. Tämän lisäksi on tarkasteltu ryhmien eroja sen suhteen, kuinka usein lihaa ja kasviproteiineja kulutetaan, korvataanko lihaa kasviproteiinituotteilla ja miten vastaajat aikovat muuttaa kulutustaan lähitulevaisuudessa. Tutkielman mukaan kaksi ryhmää on vähentänyt lihan kulutustaan. Keventävät kuluttajat ovat jossain määrin siirtyneet punaisesta lihasta broileriin, kalaan ja kasviksiin, kun taas kasviproteiineja lisänneet kuluttajat ovat vähentäneet kaikkea lihan kulutusta ja siirtyneet kuluttamaan kasviproteiineja. Näitä kahta ryhmää yhdistää ruoan terveellisyyden ja luonnollisuuden arvostus, mutta erottelevana muuttujina ovat uutuudenpelko sekä lihantuotantoon ja kulutukseen liittyvien eettisten ongelmien tärkeys. Keventävät kuluttajat ovat kasviproteiineja lisänneitä kuluttajia uutuudenpelkoisempia, kun taas kasviproteiineja lisänneet kuluttajat kiinnittävät enemmän huomiota eettisiin ongelmiin. Tarkasteltaessa lihan tärkeyttä syömiseen ja ruoanlaittoon liittyvissä käytännöissä, liha on tärkeä ruoka-aine keventäville kuluttajille ja muuttumattomille kuluttajille. Kasviproteiineja lisänneille kuluttajille liha on selvästi vähemmän tärkeä ruoka-aine kuin muille ryhmille, ja kasviproteiineja lisänneet kuluttajat myös käyttävät kasviproteiineja säännöllisesti. Tällä ryhmällä on myös myönteisimmät mielikuvat kasviproteiineista verrattuna muihin ryhmiin.

It is common for farmers to have momentary problems with liquidity. This is because of long cycle of capital. Most of the production costs needs to be bought before selling any products. In agriculture production of products may last even over one year. Target of this research was to develop excel-based tool for liquidity budgeting. Excel was chosen because it is a common program and many farmers may have high threshold to buy programs that are made for liquidity budgeting. The Excel-tool was used for studying liquidity of dairy farms with sensitivity analysis. Excel-tool was filled with information from base material. Base material was from ProAgria. Base material was divided to four different sizes. Size classification was made by number of dairy cows. According to the study, dairy farms need more cash assets than Finnish listed companies in order to cope with production outages and significant changes in product prices. According to the study, dairy farms are really dependent on milk prices. Best liquidity was with group that had least dairy cows. This is because they had more field relative to dairy cows and least of dept.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä eri tekijät vaikuttavat kuluttajan ostopäätökseen, kun ostetaan maitoa kaupasta. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin yksilöhaastattelua. Haastatteluiden avulla haluttiin selvittää, että mitä eri tekijöitä kuluttajat pitivät tärkeinä maidon ostopäätökseen liittyen. Tutkimuksessa haastateltiin kahtakymmentä eri-ikäistä ja eri sosiaalisen aseman omaavaa henkilöä. Rajauksena tutkimuksessa oli ainoastaan, että haastateltavan henkilön oli ostettava säännöllisesti maitoa kaupasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin kirjallisuuskatsauksen ja aikaisempien tutkimuksien perusteella. Tutkielmassa keskityttiin seuraaviin tärkeisiin tekijöihin: brändi ja imago, hinta, kotimaisuus ja ostopäätösprosessi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että maidon brändillä ja imagolla oli suuri merkitys kuluttajan ostopäätösprosessiin. Myös maidon kotimaisuus oli tärkeä tekijä kuluttajille. Haastatteluissa selvisi myös muita tekijöitä, jotka vaikuttivat maidon ostopäätösprosessiin, kuten maidon hinta tai maitopurkin koko. Nykyään kuluttajat keskittyvät paljon ruoan tuotantotapojen eettisyyteen, mistä seurauksena monet yritykset tuovat tulevaisuudessa markkinoille yhä enemmän luomutuotteita ja lähiruokaa. Tulevaisuudessa kuluttajat suosivat kestävän kehityksen mukaan tuotettuja elintarvikkeita ja yritysten on pystyttävä vastaamaan tuotevalikoimalla tähän trendiin.

An unforgettable, unique and individually felt customer experience can be called a memorable experience. One of the ways enterprises are able to gain competitive advantage is to produce memorable experiences to customers. This has become more and more essential in the success of all kinds of products and services. Service organizations design the customer experience in order to become specialized and to increase customer loyalty. This is also perceived in the restaurant business, which so far has not much utilized the principles of experience economy. The objective of this study is to understand how a memorable customer experience is created in a fine dining restaurant, particularly through food, and how this kind of an experience can be designed and developed to become a competitive asset and means of differentiation of a restaurant. In this study, the characteristics of customer experience and the means of impacting its quality and the depth of the experience are researched. The memorability of an experience is strongly attached to feelings experienced, through which the experience produces value and meaning to the customer. Meaningfulness in a customer experience increases the engagement with the enterprise and produces new visits, which in turn enhances competitive advantage and differentiation on the market. The study is based on the qualitative approach. The framework consists of researches and literature focusing on the nature and development of customer experience. In this research, the restaurateur and the designer of a fine dining restaurant specialized in experiences and originality were interviewed. The secondary material consisted of the social media channels and commenting platforms of the restaurant, the restaurateur's blog, and restaurant reviews both on Finnish and international websites. The restaurant is specialized in vegan food, and wildfood in particular, the aim of which has been to increase the differentiation and feeling of experience of the restaurant concept. Because of this, wildfood specialists have also been interviewed, which has resulted in a versatile insight of wildfood and its special nature as a restaurant concept. In this study, the tools of a restaurant to produce memorable experiences and develop the customer experience are analysed based on the framework. Based on the findings of the study, a memorable experience consists of multisensory individual and personal experiences, feelings and memories and stories built on these, and the feeling of authenticity which is perceived through ethical and ecological food with transparent origins. The pursuit of memorable experiences, particularly through food, works in the restaurant in question as a distinct asset. The speciality of the restaurant, wildfood, is also an essential part of the concept and creation of memorable experiences.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella työnhakijoiden hakijakokemusta ja ymmärtää sen muodostumista rekrytointiprosessissa. Tutkielma pyrkii selvittämään, mistä elementeistä hakijakokemus nuorten suomalaisten IT-ammattilaisten näkemysten mukaan muodostuu, ja mitkä tekijät rekrytointiprosessissa vaikuttavat siihen, että hakijakokemus on hyvä tai huono. Tutkielman tavoitteena on näkemyksiä hyvästä ja huonosta hakijakokemuksesta vertailemalla luoda käsitys hyvän hakijakokemuksen edellytyksistä IT-alalla, jotta rekrytointiprosesseja voidaan kehittää entistä hakijalähtöisemmiksi. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin eläytymismenetelmää. Eläytymismenetelmällä kerättiin sähköisesti 38 vastausta suomalaisilta informaatioteknologia- eli IT-alan nuorilta ammattilaisilta, joilla tässä tarkoitetaan alan opiskelijoita tai alalla työskenteleviä, korkeintaan viisi vuotta sitten valmistuneita. Tutkimuksen vastaajat eläytyivät kuvitteelliseen IT-alan rekrytointiprosessiin ja kuvailivat hyvään tai huonoon hakijakokemukseen johtaneita tapahtumia ja asioita kertomuksen muodossa. Aineisto analysoitiin luokittelemalla ja teemoittelemalla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hakijakokemuksen voidaan ymmärtää muodostuvan asiakaskokemuksen tapaan seitsemästä elementistä: fyysisistä, teknologisista, viestinnällisistä, prosessi-, työnhakijan ja yrityksen edustajan väliseen vuorovaikutukseen liittyvistä, työnhakijoiden väliseen vuorovaikutukseen liittyvistä sekä työtehtävään ja organisaatioon liittyvistä elementeistä. Nämä elementit voivat vaikuttaa nuorten IT-ammattilaisten kokemukseen työnhausta joko positiivisesti tai negatiivisesti. Ainoastaan työnhakijoiden väliseen vuorovaikutukseen liittyvillä elementeillä ei tässä tunnistettu negatiivista vaikutusta hakijakokemukseen. Hakijakokemuksen muodostumisessa korostuvat viestintään, työnhakijan ja yrityksen edustajan vuorovaikutukseen, prosessiin sekä fyysisiin elementteihin liittyvät tekijät. Kriittisintä hakijakokemuksen onnistumisessa on avoin ja selkeä viestintä sekä prosessinkulusta että työnkuvasta ja yrityksen erottautumistekijöistä, hakijoiden ajan ja osaamisen arvostaminen rekrytointiprosessin aikana sekä rekrytoivan tiimin osallistuminen prosessiin. Lisäksi oleellista on viestintä rekrytoinnin lopputuloksesta myös valitsematta jääneille sekä palautteenanto prosessin läpikäyneille. Tutkielma antaa yleiskuvan hakijakokemuksesta ilmiönä ja tarjoaa merkittävää uutta tietoa sen muodostumisesta IT-alalla nuorten ammattilaisten näkökulmasta. Tutkielma tarjoaa myös käytännön suosituksia IT-alan rekrytoijille hyvän hakijakokemuksen mahdollistamiseksi.

Talous on kasvanut nopeasti teollisesta vallankumouksesta lähtien. Talouden kasvu on perustunut neitseellisten materiaalien käyttöön, niistä tuotteiden valmistamiseen ja tuotteiden hävittämiseen niiden käyttöiän päätyttyä. Neitseellisiä materiaaleja ei kuitenkaan ole maailmassa loputtomasti. Ihmiskunnan jatkuvasti kasvaessa onkin alettu edistämään malleja, kuten kestävä kehitys ja kestävä talouskasvu. Näiden mallien mukaan talouskasvun tulisi olla myös ympäristön kannalta kestävää, eli kasvua, joka voisi toimia myös ympäristön rajoitteiden rajoissa. Kiertotalous nähdään yhä enenevissä määrin yhtenä mahdollisuutena kestävän talouskasvun saavuttamisessa, osa näkee kiertotalouden päätavoitteena kestävän kehityksen. Kiertotaloudessa neitseellisten materiaalien käyttö vähenee, eikä jätettä käsitellä enää jätteenä, vaan yhtenä raaka-aineena muiden joukossa. Kiertotalouden edistäminen on monen maan tavoitteena ja se vaatii päättäjiltä erilaisia ohjauskeinoja – kuten kiertotalouteen ohjaavaa verotusta. Tämä tutkimus pohjautuu kiertotalouden konseptiin ja kiertotalouden ohjaamiseen käytettyihin ohjauskeinoihin – varsinkin kiertotalouteen ohjaavaan verotukseen. Kiertotalouteen siirtyminen vaatii sitä tukevia ohjauskeinoja. Yksi mahdollisista ohjauskeinoista on kiertotalouteen ohjaava verotus. Monella maalla on tavoitteet kasvattaa kiertotaloustoimintaansa ja vähentää neitseellisten materiaalien käyttöä. Tähän tutkimukseen on valittu esimerkiksi kaksi maata, Suomi ja Hollanti, sillä näillä mailla on selkeät tavoitteet kiertotalouden suhteen. Tämä tutkimus pohjautuu yhteiskunnan hyvinvointia kuvaavaan hyvinvointifunktioon, jonka avulla kuvataan kiertotalouteen ohjaavan verotuksen vaikutuksia talouteen yksinkertaistetulla tavalla. Tutkimuksessa tarkastellaan hyvinvointifunktion toimintaa teoriapohjalta erilaisissa skenaarioissa, jotka simuloivat erilaisia maita ja tilanteita. Teoriaan pohjautuva malli sovitetaan myös kahden maan esimerkkiin käyttäen oletuksia ja tutkittua tietoa. Käytetty malli sisältää paljon oletuksia, eikä se siten voi tarkasti kuvata reaalimaailmaa. Tutkimuksen tavoitteena onkin tarkastella ohjaavan verotuksen vaikutuksia yleisellä tasolla. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan havaita, kuinka kiertotalouteen ohjaava verotus vaikuttaa talouteen. Tutkimuksessa havaitaan verotuksen vaikutuksia kiertotaloustoimijoiden osuuteen, sekä mahdolliseen verokertymään, joka verotuksella on mahdollista kerätä. Mallin perusteella päättäjien tulee maksimoidessaan yhteiskunnan hyvinvointia tasapainotella kiertotalouteen siirtymisen hyötyjen ja toisaalta kiertotalouteen ohjaavan verotuksen mahdollistaman verokertymän kanssa. Verotason noustessa verokertymä aluksi kasvaa, mutta saavuttaa huippunsa, kun verotaso on 40 % maksimitasostaan. Tällä verokertymää maksimoivalla tasolla kiertotaloustoimijoiden osuus taloudessa on vain 30,9 %. Voimme myös mallin perusteella todeta, että yhteiskunnan hyvinvointi voi saavuttaa maksiminsa missä kiertotalouden tasossa tahansa. Mallin perusteella huomaamme kahden esimerkkimaan tilanteiden olevan hyvin erilaiset. Suomessa kiertotalouteen ohjaavalla verotuksella on mahdollista kerätä suurempi verokertymä ja samalla kasvattaa myös kiertotalouden osuutta, Hollannissa verotuksen lisäämä kiertotalouden osuus voisi laskea mahdollista verokertymää. Voimme todeta tutkitun mallin pohjalta, että kiertotalouteen ohjaavalla verotuksella voi mahdollisesti olla myös muitakin hyötyjä suoran ohjaavan vaikutuksen ohella. Mikäli maat haluavat siirtyä kohti kiertotaloutta yhä tehokkaammin, voi ohjaava verotus olla yksi hyvä työkalu vauhdittamaan tätä siirtymää. Kiertotaloudesta tulisi olla enemmän tutkittua tietoa ja mittareita, jotta malli voitaisiin sovittaa paremmin vastaamaan oikeaa maailmaa.

Yritys- sekä tuotebrändit ovat yrityksille tärkeitä ja niiden arvon ylläpitämiseksi tehdään valtavasti töitä. Sisäinen brändijohtaminen on yrityksen sisällä tapahtuvaa toimintaa, jonka tavoitteena on saada yrityksessä työskentelevät henkilöt käyttäytymään brändien mukaisesti ja välittämään brändi-identiteettiä sekä haluttua brändiviestiä asiakkaille sekä muille sidosryhmille. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää tekijöitä, jotka mahdollistavat useita brändejä edustavissa yrityksissä onnistuneen sisäisen brändijohtamisen. Onnistuminen voidaan nähdä brändinmukaisena käyttäytymisenä läpi yrityksen. Tutkimus keskittyy henkilöihin, joiden työnkuvana on johtaa ja kehittää brändejä. Tämä luo uuden näkökulman aiheeseen verrattuna aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin, jotka ovat keskittyneet asiakasrajapinnassa työskenteleviin henkilöihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aikaisemmin tehtyjen tutkimusten pohjalta, joista nousee esiin neljä eri aihealuetta: johtaminen, henkilöstöhallinto, kommunikointi sekä brändisitoutuneisuus, -uskollisuus ja brändi-identiteetin tunnistaminen. Aihealueiden on aikaisempien tutkimusten perusteella todettu parantavan sisäistä brändijohtamista. Tutkimus on tehty laadullisella tutkimusmenetelmällä teemahaastatteluja käyttäen. Tutkimukseen on haastateltu seitsemää henkilöä, joiden työnkuvaan kuuluu brändin / brändien johtaminen ja kehittäminen, sekä niistä vastuussa oleminen. Kaikki haastateltavat työskentelevät yrityksissä jotka edustavat useita eri tuotebrändejä. Tulokset on analysoitu teorialähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi sisäisen brändijohtamisen tärkeys yrityksissä. Sen onnistumiseksi johdon on oltava tukena, ja luotettava brändin parissa työskenteleviin henkilöihin. Kommunikoinnin on oltava koko yrityksen läpileikkaavaa ja avointa kaikille. Eri sisäisen brändijohtamisen keinot koetaan kasvattavan brändisitoutuneisuutta, joka taas nähdään erittäin tärkeäksi oman työn onnistumisen kannalta. Tuloksissa korostuu eri työkalujen monipuolisuus ja niiden yhtäaikainen käyttö, joita pidetään edellytyksenä onnistumiselle. Verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin, henkilöstöhallinnon roolia ei tässä tutkimuksessa pidetä juurikaan merkittävänä. Yhteistyön brändin parissa työskentelevien henkilöiden ja henkilöstöhallinnon välillä toivotaan kuitenkin olevan tiiviimpää, jotta brändiviesti saataisiin tärkeämmäksi osaksi koko organisaation toimintaa.

Vastuullisuutta pidetään nykypäivänä yhä enemmän osana yrityksen normaalia toimintaa, jolloin niiltä myös odotetaan enemmän kuin pelkästään kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita. Vastuullisuus on näin ollen yhä useammin osa yrityksen strategiaa ja yritykset investoivat merkittävästi vastuullisuustoimenpiteidensä esille tuontiin ja viestintään eri sidosryhmille. Vastuullisuuden kehittämisen työkaluiksi on kehitetty erilaisia standardeja ja sertifikaatteja sekä yleisesti hyväksyttyjä normeja ja ohjeistuksia, joiden avulla yritys voi mm. vaikuttaa kilpailuetuunsa, maineeseensa, työntekijöidensä motivaatioon ja sitoutumiseen, sijoittajiin, rahoittajiin ja suhteisiin esim. julkisen hallinnon, median ja asiakkaisen kanssa. Eri yritysmuodoilla on erilainen olemassa olon tarkoitus: sijoittajaomisteisen yrityksen tarkoituksena on tuottaa voittoa sen omistajille, kun taas osuuskuntamuotoisen yrityksen tavoitteena on tuotteiden ja palveluiden tuottaminen osuuskunnan jäsenille. Osuustoiminnan eettisiin arvoihin kuuluu mm. yhteiskunnallinen vastuu, jolloin vastuullisuuden pitäisi näkyä osuuskunnan toiminnassa. Kuitenkin esim. kuluttajaosuuskuntia on arvosteltu siitä, että niiden ja sijoittajaomisteisen yrityksen toiminnassa on vaikeaa nähdä eroja. Tutkielmani tavoitteena on selvittää kuinka vastuullisuusviestinnän aihepiirit ja yleisimmin käytetyt vastuullisuuden standardit voivat erota toisistaan organisaatioissa, jotka toimivat pitkälti samalla toimialalla, asiakasrajapinnassa (B2C) ja omaavat vastaavanlaisen markkinaosuuden, ja pohtia missä määrin eroavaisuuksien voidaan nähdä olevan yhteydessä organisaatioiden yritysmuotoon, tässä tapauksessa osuuskuntaan ja osakeyhtiöön. Tutkielmani on laadullinen ja tutkimusotteeltaan vertaileva tapaustutkimus. Valitsin vertailtaviksi tapauksiksi osuustoiminnallisen Sryhmän ja sijoittajaomisteisen K-ryhmän. Tutkielman aineistona on käytetty vapaasti S-ryhmän ja K-ryhmän nettisivuilta löytyviä vuosikatsauksia ja vastuullisuusraportteja. Tutkielman analyysimenetelmänä käytin teemoittelua, joka perustui Souza-Monteiron ja Hookerin (2017) tutkimuksen teemoihin hieman mukailtuna. Tämän tutkielman valossa voidaan todeta, että yritysmuodolla ei ole vaikutusta siihen, mitä standardikokonaisuuksia yritys valitsee, mutta sillä on vaikutusta siihen, millaisia tarkempia osa-alueita kustakin standardista valitaan käyttöön. Osuuskunnalla korostui yhteisöllisyyteen ja yhteistyöhön liittyvät standardit kun taas sijoittajaomisteisellä yrityksellä korostui markkinoihin, viestintään ja määräysten mukaisuuteen liittyvät standardit. Tulosten perusteella voidaan myös sanoa, että yritysmuodolla ei ole vaikutusta siihen, mitkä ylemmän tason vastuullisuusaihepiirit saavat eniten mainintoja yritysten vastuullisuusraportissa, mutta toisaalta voidaan todeta, että yritysmuodolla on jonkin verran vaikutusta siihen, mitä tarkemman tason vastuullisuusaihepiirejä yritysten vastuullisuusraportissa mainitaan. Vaikutus rajautuu kuitenkin vain tiettyihin aihepiireihin; terveyteen ja turvallisuuteen sekä työntekijöihin. Osuuskunnalla korostui terveyden ja turvallisuuden osalta terveet elämäntavat kun taas sijoittajaomisteisella yrityksellä korostui tuoteturvallisuus. Työntekijöihin liittyvissä vastuullisuusviestinnän aihepiireissä osuuskunnalla korostui työntekijöiden hyvinvointi ja työtyytyväisyys, kun taas sijoittajaomisteisella yrityksellä korostui hyvä hallintotapa ja toimintaperiaatteet sekä työntekijöiden koulutus.

Internetin kehittymisen myötä mainostajat ovat huomanneet perinteisen mainonnan keinojen menettäneen tehoaan kuluttajien vältellessä keskeyttäviä mainoksia ja keskittäessä tiedonhankintansa hakukoneiden välityksellä aidosti merkityksellisiin ja arvoa tuottaviin sisältöihin. Ratkaisuna kuluttajien muuttuneisiin medioiden käyttötapoihin yritykset ovat siirtyneet tuottamaan ostettujen- ja ansaittujen medioiden rinnalla yhä enemmän sisältöjä omien sähköisten medioidensa välityksellä. Uutta digitaalisen aikakauden kilpailukykyä on alettu hakemaan sisältömarkkinoinnista eli menetelmästä, jossa keskitytään tuotteiden tai palvelujen myynnin sijasta luomaan ja jakamaan sisältöjä, jotka houkuttelevat ja vetävät kohdeyleisöt mukaansa, ja lopulta kannustavat yleisöt yritykselle tuottoisiin toimenpiteisiin. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella kuluttajille kohdistetun ruoka-aiheisen sisältömarkkinoinnin käyttöä ja muotoja päivittäistavarakaupan omissa medioissa Suomessa. Tutkielman viitekehys rakennettiin tarkastelemalla kirjallisuutta painottaen sisältömarkkinoinnin sijoittumista markkinointiviestinnän pääkenttään sekä mediaympäristöön, jonka lisäksi sisältömarkkinointia tarkasteltiin sidosryhmistä kuluttajille suuntautuvana markkinointiviestintänä. Tutkimus toteutettiin laadullisena ja sen empiirinen aineisto koostui sekundaarisista, päivittäistavarakaupan toimijoiden omista medioista, hankituista aineistoista. Aineiston analyysissa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin perusteella voidaan todeta, että päivittäistavarakaupan toimijat hyödyntävät sisältömarkkinoinnin muodoissaan useita samoja teemoja hieman erilaisilla painotuksilla, mutta myös muutamia teemojen eroavaisuuksia on löytynyt. Kokonaisuudessaan tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuluttajia lähestytään sisältömarkkinoinnin avulla yhdeksän teeman kautta. Nämä teemat ovat: ruokailu, tuotteen ominaisuudet, tiedostava kulutus, asiantuntijan näkökulma, sesonkiajattelu, ruoan ja juoman yhdistäminen, vastuullisuus ruoan tuotannossa, jakelussa ja kulutuksessa, haastattelu sekä hyväntekeväisyys ja yhteistyö.