Browsing by department "Department of Biological and Environmental Sciences"
Now showing items 41-48 of 48
-
(2005)Perinteisesti ympäristönsuojelussa on kiinnitetty huomiota lähinnä myrkyllisiin yhdisteisiin. Suuret sinällään vaarattomien aineiden materiaalivirrat ovat jääneet huomiotta. Schmidt-Bleek (2002) korostaa näiden materiaalivirtojen merkitystä ja nostaa tavoitteeksi tuotteiden ja palveluiden dematerialisoinnin. Tuotteiden ja palveluiden materiaalienkulutusta mittaamaan on kehitetty Wuppertal-instituutissa MIPS-mittari. MIPS tulee sanoista material input per service-unit eli materiaalipanos palvelusuoritetta kohti. Kuljetuksien materiaalienkulutusta on tutkittu Suomen oloissa vähän ja maailmallakin vain rajoitetusti. Tämän vuoksi kuljetuksien materiaalien kulutusta tutkimaan perustettiin FIN-MIPS-Liikenne -hanke, jonka tarkoituksena on verrata keskenään eri kuljetusmuotoja. Tämän osatutkimuksen tarkoituksena on selvittää raideliikenteen materiaalienkulutus MIPS-laskentamenetelmän avulla. Tarkastelun kohteina olivat Kouvola–Pieksämäki-rata ja rakenteilla oleva Kerava–Lahti-oikorata. Kouvola–Pieksämäki-rata on vanha yksiraiteinen rataosuus, joita on runsaasti Suomen rataverkolla. Kerava–Lahti-oikorata taas edustaa modernia ratarakentamista. Rataosuuksilta poimittiin erilaisia ratatyyppejä: normaalirakenne, kallioleikkaus, silta ja tunneli. Näiden materiaalinkulutus tutkittiin, jotta saataisiin kuva siitä, mitkä rakenteet ovat olennaisia ratainfrastruktuurin materiaalipanoksessa. Myös kaluston materiaalipanos tutkittiin. Tämän lisäksi rataosuuksia tarkasteltiin tapaustutkimuksina. Tällöin tutkittiin myös ratapihojen, varikoiden, konepajojen, asemien, tehtaiden ja radanpidon vaikutus raideliikenteen materiaalipanokseen. Palvelusuoritteena oli henkilö- ja tonnikilometrit, joita tarkasteltiin kolmella erilaisella liikennetasolla. MIPS-luvut laskettiin neljässä eri kategoriassa: abioottiset luonnonvarat, bioottiset luonnonvarat, vesi ja ilma. Bioottiset materiaalipanokset olivat kuitenkin hyvin pieniä ja liittyivät ainoastaan muutamaan kulutettuun aineeseen. Abioottisen materiaalipanoksen muodostumisen kannalta olennaisimpia olivat maarakennustoimenpiteet. Veden kulutus taas koostui suurimmaksi osaksi pois paikoiltaan siirretystä sadevedestä. Ilman kulutuksen muodostumisessa keskeinen merkitys oli sähkönkulutuksella ja rakenteilla, joissa käytettiin runsaasti betonia. Kouvola-Pieksämäki radan materiaalipanos oli kaikissa kategorioissa Kerava-Lahti oikoradan materiaalipanosta alhaisempi, koska Kouvola-Pieksämäki rata on yksiraiteinen ja maarakennustoimenpiteiltään yksinkertaisempi. Kaluston osuus MIPS-luvusta oli alhaisin abioottisessa kategoriassa. Vesi-MIPS-lukuun ja erityisesti ilma-MIPS-lukuun kalusto vaikutti huomattavasti. Kaluston merkitys kasvoi liikenteen vilkastuessa.
-
(2007)Suomessa pitkään harjoitettu maatalous on luonut elinympäristöjä lukuisille kulttuuriympäristöihin erikoistuneille eliölajeille. Viime vuosikymmeninä maaseutumaisemamme luonne on muuttunut ja perinnemaisemiin sopeutuneiden lajien elinympäristöt käyneet harvinaisiksi. Uhanalaisia lajeja on metsien jälkeen toiseksi eniten juuri perinnebiotoopeilla. Eräs maatalouden muutoksista kärsinyt lajiryhmä on lantakuoriaiset, sillä muun muassa rehupeltojen laidunnus ja karjan sisäruokinta ovat johtaneet niittyjen ja luonnonlaitumien umpeenkasvuun. Lantakuoriaisiin lukeutuu myös tutkimukseni kohde isolaakasittiäinen (Onthophagus gibbulus). Se on ainoa maassamme jäljellä oleva laakasittiäisten sukua edustava laji. Suomesta jo hävinneeksi luultu isolaakasittiäinen löydettiin uudestaan vuonna 1995 Someron Häntälän Rekijokilaaksosta. Tämä on tiettävästi edelleen lajin ainoa esiintymä Suomessa. Maamme isolaakasittiäiskannasta tiedetään hyvin vähän, vaikka laji onkin suppean esiintymisalueensa takia äärimmäisen uhanalainen. Tämän työn tarkoituksena on hankkia perustietoa isolaakasittiäiskannan koosta, lajin fenologiasta, sekä esiintymän laajuudesta lajin suojelun tueksi. Tutkimukseni pyrkii vastaamaan kysymyksiin: Minkälainen elinkierto lajilla on Suomessa? Missä ja kuinka runsaana isolaakasittiäistä Suomessa tavataan? Tätä selvittääkseni tarkastelin uhanalaisten lajien löytörekisteritietoja, sekä suoritin havainnointia maastossa syyskesällä 2004. Populaatiokoon arvioimista varten käytin pyynti-jälleenpyynti -menetelmää, missä elävänä pyytävistä kuoppapyydyksistä saadut yksilöt merkittiin kukin omalla koodillaan. Analyyseissä käytin kahta toisiaan täydentävää populaatiokoon estimoimiseen tarkoitettua menetelmää. Tutkin myös lajin tilajakaumaa pääesiintymän sisällä, eli selvitin ovatko yksilöt sijoittuneet elinalueelleen tasaisesti, vai suosivatko ne erityisesti tietynlaisissa paikoissa sijaitsevia lantaläjiä. Mikäli suosivat, niin miksi? Näin sain merkittävää lisätietoa paikallisten ympäristöolojen vaikutuksesta isolaakasittiäiskantaan. Suojelun kannalta yksilöiden keskittyminen tiettyihin läjiin voi toisaalta lisätä kannan häviämisriskiä, mutta siitä voi olla myös etua yksilöiden lisääntymismenestykselle. Tutkimuksessani selvisi, että isolaakasittiäinen lentää läpi kesän ja ainakin osa kannasta kykenisi lisääntymään myös keväällä, mikäli lantaa olisi saatavilla. Tunnettu pääesiintymä on ainoa paikka, missä lajia on runsaslukuisena. Populaation koko on siellä noin 3000 5000 yksilöä. Laji on jossain määrin kyennyt levittäytymään myös uudelleen laidunnuskäyttöön otetuille lähilaitumille. Lisäksi löysin pääesiintymältä linnuntietä 3,3 km koilliseen toisen aiemmin tuntemattoman paikalliskannan, jossa isolaakasittiäistä esiintyy - joskaan ei runsaslukuisena. Isolaakasittiäisen tilajakauman analysointi osoitti, että yksilöt ovat sukupuolesta riippumatta merkittävissä määrin kasautuneet nimenomaan tiettyihin läjiin. Kasautumista selittäviksi tekijöiksi osoittautuivat pienen mittakaavan ympäristövaihtelut. Laji suosii lantaläjiä, jotka sijaitsevat avoimilla ja paahteisilla rinteillä, joilla myös aluskasvillisuuden on oltava lyhyttä. Isolaakasittiäiskanta on pääesiintymällä runsaslukuinen ja ylittää sekä demografiselle että geneettiselle stokastisuudelle yleisesti asetetut raja-arvot. Lajin esiintymisalue on kuitenkin niin suppea ja riippuvainen jokavuotisesta laidunnuksesta, että laji on vaarassa kuolla sukupuuttoon, mikäli sen suojeluun ei kiinnitetä jatkuvasti huomiota. Häntälässä suojelu on tähän asti toteutettu lähinnä sopimuksilla maanomistajien kanssa. On kyseenalaista riittävätkö nämä toimet turvaamaan lajin säilymisen. Niin isolaakasittiäisen kuin monien muidenkin perinnemaisemien eliölajien säilymisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että jokilaakson laiduntamista jatketaan vuosittain ja riittävässä mittakaavassa.
-
(2009)The Baltic Sea suffers from eutrophication caused by the increased use of nitrogen- and phosphorus based fertilizers in agriculture. When these nutrients end up in the water ecosystem, they increase the growth of filamentous algae causing turbidity at many locations. The three-spined stickleback (Gasterosteus aculeatus) breeds at the shallow coastal waters of the Baltic Sea, which are often eutrophied. In these locations turbidity of the water may interfere with the mating cues used by the three-spined stickleback, which in turn may lead to decreased fitness of the population. I attempted to find out how turbidity alters the use of visual and olfactory cues in the mate choice of the three-spined stickleback, as well as to see if these changes decrease the viability of the following generation. Female three-spined sticklebacks choose their mates based on visual and olfactory cues. During the reproductive season stickleback males turn bright red and attract females to their nests by a conspicuous courtship dance. Females use males' red colouration, size and courtship intensity as visual cues when choosing an appropriate mating partner. They also pay much attention to olfactory cues. Female sticklebacks are able to smell MHC-encoded peptides which are secreted to the males' skin. The allelic combination of MHC determines which pathogens the individual has resistance for, and this resistance may be inherited by the offspring. I empirically tested the use of olfactory and visual cues in the mate choice of the three-spined stickleback using turbid and clear water as treatments. In mate choice tests a female was made to choose from two males in circumstances where she was allowed to use only one of the cues (visual or olfactory) or both cues simultaneously. The redness and size of the males was measured. Artificial inseminations were performed to produce offspring, whose growth rate was measured to evaluate fitness. Based on the results of these experiments, turbidity alters the use of mating cues of the three-spined stickleback. Visual cues seem to be important in clear water, whereas in turbid water olfactory cues increase in importance in relation to visual cues. The sample size was limited to reliably test offspring fitness effects, but it seems that the alteration in the use of mate choice cues may influence population viability in the long term. However, additional research is needed to determine this.
-
(2007)The aim of the study was to explore the impact of commuting and location of the residence on a consumer's total emission of greenhouse gases. The subject was chosen because many Finns move to a dwelling that is situated far away from their place of work. The research questions were: 1. How big a proportion of the total emission of consumers' greenhouse gases is due to the passenger traffic? 2. What would be the increase of greenhouse gas emission if an employee moved from Helsinki (Finland's capital city) to Nurmijärvi (a municipality located 37 km from Helsinki) assuming that the employee works in Helsinki and the commuting mode is switched from the metro to a private car. (There is no metro nor train connection between Helsinki and Nurmijärvi.) Passenger traffic forms with its estimated 33% the biggest source of consumption caused greenhouse gas emissions in Finland. Private car use is the main source of greenhouse gas emissions deriving from passenger traffic. If an employee moved to an electrically heated single-family house located about 40 km from the place of work the emission rate would increase by 75% assuming that the commuting mode is switched from the metro to a private car. Most of the increase would be due to the change of commuting mode. Most public transport in Helsinki takes place by rail (metro, tram, and train). Metro is the most favorable transportation mode in regard to greenhouse gas emission. Automobiles are the most damaging commuting alternative. A car with driver and no passengers on a motorway emits about 8 times more greenhouse gas (21.84 kg per 100 km or 62.5 miles) than travel by metro in Helsinki (2.87 kg per 100 km or 62.5 miles). A car moving in city streets emits about 10 times more greenhouse gas (27.3 kg per 100 km or 62.5 miles) than does metro travel. Substituting diesel for gasoline reduces emissions by very little. The use of diesel on a motorway decreases emissions by only 7% whereas diesel driving in a city increases emissions by 4%. Travel distances between home and work in Finland increased by about 80% between 1980 and 2003. In the same period the number of private cars increased by 86% and kilometers driven per year per car increased by 92%. The results are based on statistics and calculations based on these statistics concerning traffic, housing, heating, and electrical use. Also previous studies dealing with residential sprawl, traffic, energy production, and greenhouse gas emissions produced by Finnish consumers were referred to.
-
(2005)In this thesis I used paleolimnological methods to study changes in two lakes in Kilpisjärvi region, Somas and Vallijärvi, during the last c. 400 years. I examined the remains of cladocera preserved in sediments to find out species composition and population size in the past. The objective of this study is to reveal if the cladoceran species compositions have changed in the lakes and what is has been driving these changes. In addition, I will use cladoceran resting eggs from the sediment of lake Somas to examine the applicability of resting eggs as a new paleolimnological method. In April 2002 I cored sediment sequences from the lakes and sliced them into 0,5-1 cm subsamples. The samples were dated with led isotope, 210Pb, to reveal the sedimentation rate. From the sediments I determined the organic carbon content, counted the proportions of different cladoceran species, the absolute numbers of individuals and the yearly accumulation of cladocera to the sediment. In addition I calculated the relative share of resting eggs. I examined relationships between the samples and between the samples and measured environmental variables with a set of multivariate methods (DCA, DCCA, PCA, RDA). I tested a previously created cladoceran-water depth model to Vallijärvi data in order to reconstruct past water level development in the lake. In the turn of the last century a distinct interface between two different species compositions can be seen in both lakes. Also the accumulation of cladocera into the sediments has increased in both lakes, and the planktic species have out paced the littoral ones during the last century indicating an increase in productivity. Also sedimentological processes have develop similarly in the lakes. Due to the location of the lakes, their differing morphology and history the changes in biological and sedimentological processes have been stronger in the lake Vallijärvi. The model on past water levels seemed to perform well in the lake Vallijärvi. Water level reconstruction was not, however, problem free, as similar development in species composition could be a consequence of increase in productivity. The amounts of resting eggs seemed to follow negatively the air temperatures of the open water period. However, before the resting egg method can be applied as a paleolimnological indicator, a more extensive data set on the relationship between resting eggs and temperatures is required.
-
(2004)This research examines the environmental attitudes of the employees in the City of Tampere. This research is one of the goals in the city’s environmental strategy in 2003 and it is made for the environmental protection department of City of Tampere. The purpose of this study was to find out the environmental attitudes of the employees in the City of Tampere, the behaviour related to the attitudes and the relationship between the attitudes and the behaviour. The results will be utilized when planning the environmental work of the city. The theoretical frame structure in this study is based on the Theory of Planned Behaviour and it is applied to fit for the research. The Theory of Planned Behaviour is used a lot in the attitude-behaviour studies. There is a one-component model of the attitudes in the background of this theory. In this study the examination of the environmental attitudes is based on the one-component model. In the examination of the relationship between attitudes and behaviour the whole Theory of Planned Behaviour is used instead. A term ‘free rider behaviour’ is also included in the theoretical frame structure although it will not be studied with any special questions. Quantitative methods were used in this research. The research was conducted through a mail survey study to 1000 employees in the beginning of June 2003. 462 people out of 1000 returned the questionnaire. The results showed that the employees consider concern about the environment in Tampere well-founded. Trashing and littering in a public place or in the nature worries the employees by far the most. The second most worrying thing is the pollution of the air and water. They are also worried about the destruction of the constructed environment for example culturally valuable buildings and places. Concern is clearly higher among women than among men. The employees in the City of Tampere believe in their own possibilities to influence the state of the environment. Environmentally friendly behaviour is seen important although other people would not behave at the same way. Majority of the employees support the intervention of the society with limitations and by far more than half of the employees support different kinds of payments and taxes that advance the sale of environmentally friendly products. These results also show some kind of readiness to lower the standard of living. The employees think that conservation of the environment is important and its position in the society’s decision-making should be strengthened. Despite of the employees’ environmentally friendly opinions, even two out of three employees admit that they are able to behave more environmentally friendly than they do now if they just want to. The employees for example sort and recycle their waste well, but the behaviour in regard to consumption and commuting has a lot to improve.
-
(2003)Tutkimuksen lähtökohtana on tutkia hevosesimerkin avulla eri ulottuvuuksia ympäristönsuojelusta, kulttuurista, kotieläimistä ja luonnosta. Luonnontieteet eivät kotieläimiä kovinkaan arvosta, kotieläintiede sen sijaan usein katselee eläimiä puhtaasta hyötyajattelun näkökulmasta. Jos kotieläimet eivät kuulu enää luontoon, ovatko ne osa kulttuuriamme? Tähän kysymykseen tutkimus pyrkii hevosesimerkin kautta vastaamaan. Myös villi- ja kotieläinten välistä suhdetta ja statusta ympäristönsuojelussa tarkastellaan tässä tutkimuksessa. Tutkimuksen viitekehys on ympäristönsuojelutieteellinen analyysi, jonka avulla haetaan vastausta siihen, mitä eri rooleja hevosesta ympäristönsuojelun kentässä voidaan löytää. Hevoselle löytyi ainakin neljä eri roolia: hevonen voi toisaalta olla ympäristönsuojelun kohde, ympäristömuutosten kohde, ympäristömuutosten aiheuttaja ja ympäristöongelmien ratkaisija. Tutkimus ei osoittanut, että hevonen olisi merkittävä ympäristönsuojelullinen toimija, mutta merkittävää oli, että nämä "inhimilliset" roolit pystyy sille löytämään. Tärkein hevosen rooli on suojelukohteena oleminen: jotkut hevosmuodot ja käyttömuodot ovat uhattuina. Suojeltavia kohteita on ainakin hevosen työkäyttö sekä monet maatiaisrodut. Suojelukohteena olemisen tutkimiseen kehiteltiin tässä työssä käsite kulttuuris-ekologinen lokero. Sen avulla pyrittiin osoittamaan, että myös kotieläimet ansaitsevat suojeluarvon ympäristönsuojelussa, vaikkakin inhimillinen kulttuuri on vaikuttanut niihin vuosisatojen ja -tuhansien ajan. Suojelun argumentteina voidaan käyttää muitakin kuin puhtaasti ekologisia perusteluja. Esimerkkeinä käytetään mm. suomenhevosta ja Amerikan ja Australian villiintyneitä hevosmuotoja. Ihminen on aikanaan ensin metsästänyt hevosta, sitten kesyttänyt se. Ympäristömuutosten aiheuttaminen hevoselle jatkuu nykyäänkin esim. jalostuksen ja ympäristövaikutusten (esim. melun) kautta. Nykyään hevosia elää keskuudessamme pääosin vain domestikoituneessa muodossaan. Kotieläinten kesyttäminen yleensäkin on vaikuttanut vastavuoroisesti valtavasti myös ihmisen kulttuureihin. Hevonen voi aiheuttaa ihmisen kumppanina ympäristöongelmia esim. eroosion, maastovaurioiden ja ravinnekuormituksen muodossa. Hevonen voi olla myös ympäristöongelmien ratkaisija mm. vertailtaessa hevosvoimaa polttomoottorilla käyviin koneisiin.
Now showing items 41-48 of 48