Browsing by department "Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies"

Tutkielman tavoitteena on selvittää, missä määrin ja kuinka kaunokirjallisuutta käytetään ruotsi toisena kielenä opetuksessa suomalaisissa lukioissa. Näiden lisäksi pyrin selvittämään syitä, miksi opettajat käyttävät tai eivät käytä kaunokirjallisuutta. Näihin kysymyksiin pyrin vastaamaan opettajille suunnatun kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa ja tutkimuksessani olen jakanut käsitteen kaunokirjallisuus kolmeen kategoriaan: lyriikka, proosa ja draama. Käsittelen näitä kategorioita erikseen selvittäessäni vastauksia tutkimuskysymyksiini. Kyselylomake sisältää avoimia ja suljettuja mielipidekysymyksiä ja se on lähetetty opettajille elektronisena kevään 2017 aikana. Aineistoni koostuu 36 opettajan vastauksista. Kyselyyn vastanneet opettajat jakaantuvat ikävuosittain tasaisesti 25- ja yli 55-vuotiaiden välille. Myös opettajien työssäolovuodet jakaantuvat tasaisesti yhdestä vuodesta yli 31 vuotta opettaneiden välille. Tutkimuksessa on käytetty kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. Analyysissä on käytetty sisällönanalyysimenetelmää. Teoriaosassa käsittelen kaunokirjallisuuden käyttöä toisen kielen opetuksessa. Selvitän kaunokirjallisuuden käytön hyötyjä ja haasteita sekä kaunokirjallisuuden erilaisia käsittelytapoja. Tämän lisäksi tarkastelen suomalaisten nuorten lukutapoja omalla äidinkielellään. Tutkimukseni osoittaa, että kaunokirjallisuutta käytetään varsin vähän ruotsi toisena kielenä opetuksessa. Lyriikkaa käytetään kategorioista eniten ja draamaa vähiten. Suurimmat syyt kaunokirjallisuuden vähäiselle käytölle ovat aikapula, oppilaiden huono kielitaito ja sekä oppilaiden että opettajien puuttuva kiinnostus kaunokirjallisuutta kohtaan. Opettajat, jotka käyttävät kaunokirjallisuutta, käsittelevät sitä monin eri tavoin. Aineistosta löytyy esimerkkejä tavoista, joissa kaunokirjallisuutta tarkastellaan lukijan, kontekstin, kielen ja tekstin kautta. Kukaan opettajista ei kuitenkaan käytä kaikkia tarkastelutapoja yhdessä. Keskustelussa tuon esille opettajien kokemukset siitä, ettei nykyisessä lukiomaailmassa ehdi tai voi ottaa kaunokirjallisuutta osaksi opetusta. Esitänkin, että kaunokirjallisuutta voisi käyttää eriyttävästi vahvempien opiskelijoiden kanssa tai ainakin käsittelyssä eriyttää tehtäviä eritasoisten oppilaiden välillä. Lisäksi, jos lukemista halutaan edistää myös ruotsi toisena kielenä tunneilla, tulisi se ilmetä Opetussuunnitelman perusteista, jolloin siitä tulisi pakollinen osa kielenopiskelua. Myös oppikirjoilla on suuri rooli kaunokirjallisuuden käyttämisessä. Tämä ilmeni opettajien vastatessa käyttävänsä kaunokirjallisuutta, joka löytyy oppikirjoista. Kaunokirjallisuuden käyttö saattaisi lisääntyä lisäämällä kaunokirjallisia tekstejä ja tehtäviä niihin liittyen oppikirjoihin.

Tutkielmassa tarkastellaan moderneja suomenruotsalaisia lastenkirjoja sukupuolinäkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten lastenkirjojen nais- ja miespuolisia henkilöhahmoja kuvataan koskien ulkonäköä, käyttäytymistä, ominaisuuksia sekä ammatteja ja harrastuksia. Henkilöhahmojen kuvauksia verrataan stereotyyppisiin käsityksiin naisista ja miehistä. Tavoitteena on tutkia, vahvistavatko vai rikkovatko henkilöhahmojen kuvaukset stereotyyppisiä sukupuolikäsityksiä. Tutkielman aineistona on neljä vuosina 2010−2014 julkaistua suomenruotsalaista lastenkirjaa: Ellens annorlunda fest (2010), Singer (2012), Johanssons och dyngbaggarna (2014) ja Yokos nattbok (2014). Tutkielma on pääosin kvalitatiivinen, mutta lisäksi siinä lasketaan, kuinka monta mies- ja naispuolista henkilöhahmoa kirjoissa esiintyy. Tällä tavoin selvitetään, onko jompikumpi sukupuoli vahvemmin edustettuna kirjoissa kuin toinen. Tulokset osoittavat, että kirjojen nais- ja miespuolisilla henkilöhahmoilla esiintyy sekä stereotyyppisiä että ei-stereotyyppisiä piirteitä. Monet kirjoissa esiintyvät miehet ja pojat näyttävät tunteitaan ja käyttäytyvät empaattisesti muita ihmisiä kohtaan, mikä rikkoo stereotyyppistä käsitystä miehestä. Suurinta osaa kirjojen naispuolisista hahmoista voidaan puolestaan kuvata sanoilla empaattinen, emotionaalinen, pelokas ja epävarma, jotka vastaavat stereotyyppisiä naisellisia ominaisuuksia. Kirjoissa esiintyy kuitenkin myös muutamia itsenäisiä, aktiivisia ja vahvoja tyttöjä ja naisia, jotka rikkovat stereotyyppisiä sukupuolikäsityksiä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että miespuoliset hahmot ovat tyypillisesti vahvemmin edustettuina lastenkirjallisuudessa kuin naispuoliset hahmot. Tämä tulos ei kuitenkaan päde tässä tutkielmassa, sillä analysoiduissa lastenkirjoissa keskeisinä henkilöinä oli enemmän tyttöjä kuin poikia. Lisäksi kaikissa kirjoissa päähenkilönä oli tyttö tai tyttöjä. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että tarkastelluissa lastenkirjoissa esiintyy joitakin hahmoja, jotka voivat toimia hyvinä esikuvina lapsille, sillä hahmojen kuvaukset ovat ainakin osittain ei-stereotyyppisiä. Kirjoista löytyy kuitenkin myös piirteitä, jotka välittävät stereotyyppisiä sukupuolimalleja, koskien esimerkiksi vanhempien rooleja, sillä näissä lastenkirjoissa päävastuu kotitaloustöistä ja lastenhoidosta on perheiden äideillä. Lastenkirjojen tarkastelu sukupuolinäkökulmasta on tärkeää, jotta voidaan välttää sellaisia kirjoja, jotka välittävät ainoastaan stereotypioiden mukaisia sukupuolimalleja. Stereotyyppisten sukupuolikäsitysten sijaan lapsille tulee tarjota monipuolisia malleja siitä, millaisia naiset, miehet, tytöt ja pojat saavat olla.

Denna studie belyser relationsbygget mellan egenföretagare och personer i deras professionella nätverk där fokus ligger på kommunikationen i samarbetssituationer. Att ha nätverk är mycket värdefullt för egenföretagare, som i många avseenden gynnas av att ha ett professionellt kontaktnätverk (se t.ex. Leskinen 2012). I och med fördelarna nätverk för med sig för egenföretagare är det viktigt att åskådliggöra de kommunikativa mönstren i relationsbyggande sammanhang. Vilka kommunikationsmetoder entreprenörer använder sig av för att skapa och bevara önskvärda relationer med personer i sitt nätverk är ett hittills oreflekterat område. Undersökningen klarlägger vilken sorts relation egenföretagare strävar efter att ha med personer i sitt nätverk – handlar det om en nära vänskaplig eller en hövlig och distanserad relation? Föredras informalitet eller formalitet, och vad signalerar respektive stil? Därtill diskuteras vilka element i kommunikationen som uppskattas och uppfattas som fungerande. Hur väl egenföretagare lyckas med att skapa och upprätthålla nätverk sägs påverkas av karaktärsdrag som är typiska för entreprenörer (Leskinen 2011b). I och med den starka kopplingen till undersökningens ämne beaktas även denna aspekt i studien – finns det ett samband mellan karaktärsdrag och val av kommunikationssätt i relationsbyggande sammanhang? Utgångspunkten här är den så kallade entreprenörsprofilen (ibid.) som är en sammanställning över entreprenörstypiska egenskaper. I undersökningen utgår jag, förutom från Leskinens (2011b) entreprenörsprofil, även från Brown och Levinsons (1987) artighetsteori, som behandlar olika strategier som antingen social broms i respektstilen, eller social accelerator i närhetsstilen. Denna teori tillämpas för att undersöka vilken sorts relation egenföretagare strävar efter att ha med personer i det egna nätverket. Materialet består av intervjuer med sju egenföretagare, samt enkäter två av de intervjuade har skickat till sina samarbetspartners. Brown och Levinsons teori tillämpar jag på materialet genom att göra en kvalitativ innehållsanalys på rapporterade kommunikativa mönster. Leskinens modell använder jag i ett summerande syfte. Resultaten i denna undersökning påvisar att egenföretagare i relationsbygge med andra aktörer i det professionella nätverket strävar efter vänskapliga relationer snarare än formella. Det framgår dock att även drag av ett mer distanserat förhållningssätt till personer i det egna nätverket förekommer. Kommunikationen är således nyanserad och det förefaller vara viktigt för de intervjuade att kunna anpassa sig till olika personlighetstyper och situationer. Situationskännedom är därav till stor nytta. Ett samband mellan entreprenörsprofilen och val av kommunikationssätt kunde också påvisas, vilket innebär att egenföretagare med de karaktärsdrag som brukar tillskrivas entreprenörer tenderar att använda närhetsstilen som social accelerator i samarbetssammanhang.

Tutkielmassa tarkastellaan kokelaiden tekemiä tulkintoja kevään 2014 äidinkielen tekstitaidon kokeen viidennen tehtävän vastauksissa. Tarkastelun kohteena on eri-tyisesti se, onko sananlaskuista tehty vakiintuneita vai vakiintuneesta poikkeavia tulkintoja, sekä se, onko vakiintuneesta poikkeavilla tulkinnoilla yhteneväisyyksiä. Tutkielman teoriataustana käytetään pääasiassa sananlaskuja, kielen metaforisuut-ta ja idiomaattisuutta käsittelevää kirjallisuutta Kevään 2014 tekstitaidon kokeen viides tehtävä oli ”Mitä nämä sananlaskut kertovat suomalaisesta puhekulttuurista?” ja aineistona olivat seuraavat seitsemän sanan-laskua: 1. Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa. 2. Ei suuret sanat suuta halkaise. 3. Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi. 4. Siitä puhe, mistä puute. 5. Puhumatta paras. 6. Sanasta miestä, sarvesta härkää. 7. Joka paljon pu-huu, se vähän tietää. Työn aineistona on 160 kyseisen tehtävän vastausta, joista tarkastellaan nimenomaan sananlaskujen tulkintoja. Tutkielmasta käy ilmi, että aineiston sananlaskut jakautuvat melko selkeästi kahteen ryhmään. Läpinäkyvämmät, vähemmän tulkintaa vaativat sananlaskut saavat enemmän vakiintuneita tai ainakin vakiintuneen suuntaisia tulkintoja, yli puolet kai-kista tehdyistä tulkinnoista. Enemmän tulkintaa vaativat ja vieraammat sananlaskut puolestaan saavat selvästi vähemmän vakiintuneita tulkintoja, ja paljon enemmän erilaisia vakiintuneesta poikkeavia tulkintoja. Vakiintuneesta poikkeavia tulkintoja on mahdollista luokitella, ja kokelaiden väliltä löytyy yhtäläisyyksiä myös vakiintuneesta poikkeavissa tulkinnoissa. Tutkielmassa esiin nousseista asioista riittäisi pohdittavaa useampaan jatkotutki-mukseen, esimerkiksi annetun kontekstin vaikutuksista sananlaskujen tulkintaan ja ei suuret sanan suuta halkaise -sananlaskun tulkintojen laajempaan tutkimiseen.

Pro gradu -tutkielma käsittelee Veera Salmen lastenromaania Puluboin ja Ponin kirja (2012) huumorin tuottamisen näkökulmasta. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan niitä keinoja, joiden avulla teoksen huumori syntyy. Lähtöoletuksena on, että Puluboin ja Ponin kirjan huumori koostuu monenlaisista eritasoisista aineksista, ulottuen huumorin matalaksi luokitelluista muodoista, kuten groteskista ja skatologisesta huumorista aina sen monimutkaisempiin muotoihin, kuten ironiaan, parodiaan ja humoristiseen metafiktioon saakka. Lastenkirjallisuuden huumoria on tutkittu toistaiseksi melko vähän. Tutkielmassa hyödynnetään Maria Laakson ja Julie Crossin ajatuksia lastenkirjallisuuden huumorista. Analyysin teoreettisena taustana on huumorin inkongruenssi- eli yhteensopimattomuusteoria. Inkongruenssi tarkoittaa toisiinsa sopimattomien elementtien yhteen tuomista, jolloin huumori syntyy yhdistelmän ristiriitaisuudesta ja tuon ristiriidan havaitsemisesta. Tutkielmassa tarkastellaan Puluboin ja Ponin kirjan huumoria analysoimalla henkilöhahmoja, tapahtumia ja miljöötä, kerrontaa ja visuaalisuutta sekä kieltä ja intertekstuaalisuutta inkongruenssiteorian avulla. Tämän lisäksi analyysissa hyödynnetään monia muita kirjallisuustieteen tarjoamia välineitä, kuten karnevalismin, groteskin, ironian, parodian, metafiktion, kaunokirjallisen nonsensen sekä kaksoispuhuttelun käsitteitä. Puluboin ja Ponin kirjan hahmojen, tapahtumien ja miljöön huumori syntyy liioittelusta, tyypittelystä, koomisesta groteskista, karnevalistisesta nurinkäännöstä ja kategorioiden sekoittamisesta. Teoksen kerronnassa tuotetaan huumoria rikkomalla kerronnan koherenssia monin eri tavoin. Kerronta sisältää lisäksi runsaasti metafiktiivisiä piirteitä, joiden avulla huvitellaan kirjallisilla konventioilla. Teoksen visuaaliset elementit eli lapsenomainen kuvitus ja runsas typografisten keinojen käyttö rikkovat myös konventioita ja synnyttävät huumoria. Kielellinen huumori syntyy nonsensisen kielellä leikkimisen ja kielen sääntöjen rikkomisen kautta. Teoksen runsas intertekstuaalisuus synnyttää huumoria esimerkiksi parodian keinoin ja vinkkaa usein silmää aikuislukijalle, viitaten lapsen tietämyksen ulkopuolelle. Tutkielma osoittaa, että Puluboin ja Ponin kirjan huumori on monimuotoista ja monitasoista. Huumorin pääasiallisena syntymekanismina läpi teoksen toimii inkongruenssi: hahmojen, tapahtumien, kerronnan, visuaalisuuden ja kielen huumori syntyy asioiden yhteensopimattomuudesta, jonka havaitseminen synnyttää koomisen efektin. Teoksessa käytetään laajasti erilaisia huumorin keinoja ja siten teoksella on potentiaalia puhutella eri-ikäisiä ja kirjalliselta kompetenssiltaan eritasoisia lukijoita. Tutkielmassa todetaan, että huumorin funktiot teoksessa ovat hyvin moninaiset. Teoksen monimuotoinen ja inklusiivinen huumori toimii paitsi lukijan huvittajana ja vakavien aiheiden keventäjänä, myös tapana manifestoida erilaisuuden hyväksymisen puolesta ja toisaalta keinona rikkoa raja-aitoja lapsille ja aikuisille sopivien kirjallisten keinojen välillä.

Tutkimuksen kohteena ovat Santeri Alkion (1862 1930) romaanit Puukkojunkkarit (1893 94) ja Murtavia voimia (1896). Tutkimuksen tavoitteena on selvittää teosten sisältämät ideologiat ja arvot. Miten henkilöhahmojen aktivoimat teemat kytkeytyvät aikansa kirjallisiin lajityyppeihin ja kuvastavat Alkiolle merkityksellisiä ideologioita ja teemoja? Ovatko arvot ja niitä heijastavat teemat ominaisia nimenomaan Alkiolle vai ilmentävätkö ne yleisemminkin ajankohtana esillä olleita debatteja? Tutkimuksen aluksi esitellään Santeri Alkio sekä teokset historiallisine konteksteineen. Teosten lajipiirteiden tulkinnan työvälineeksi otetaan perheyhtäläisyyden käsite ja teoksia tulkitaan hermeneuttisesti.Teoksia tarkastellaan eri lajityyppien kehyksissä: kansankirjallisuutena, historiallisina romaaneina ja aateromaaneina. Teokset on mahdollista lukea osaksi kaikkia näitä lajityyppejä. Lisäksi ne sisältävät myös realismin ja naturalismin konventioita. Teokset nähdään kaksitasoisina, joiden pintataso eli mimeettinen taso käyttää historiallisen romaanin konventioita ja syvätaso eli temaattinen taso käyttää aateromaanin konventioita. Teosten syvemmälle temaattiselle tasolle pyritään pääsemään henkilöhahmojen tulkinnan avulla. Tutkimuksessa Alkion teoksista nostetaan esiin keskeisiä henkilöhahmoja ja pohditaan heidän keskinäisiä analogioitaan sekä esiin nousevia teemoja, jotka ilmentävät teosten arvomaailmaa. Puukkojunkkareiden pääteema on kasvatus. Keskeinen henkilöhahmo on huonosti kasvatettu Esa Karhu, jonka naturalistinen transgressio päätyy tekojen sovitukseen vankilassa ja yhteiskuntaan sopeutumiseen Murtavissa voimissa. Esalle analogisena hahmona toimii hyvin kasvatettu Laitalan Valee. Kasvatusteemaa ilmentää myös yhteisön ja virkavallan merkitys kasvattajina ja kurinpitäjinä. Kasvatusteeman toinen juonne on naiskasvatus. Naiset nähdään lähinnä miesten elämänsuunnan osoittajina niin, että hyvä vaimo vaikuttaa sitä kohottavasti ja huono vaimo laskevasti. Tutkimuksessa pohditaan myös naisten toimijuutta ja uhrautumista toisten vuoksi. Murtavien voimien pääteema on lähimmäisenrakkaus. Keskeinen henkilö on Janne Hautala, joka toimii aktiivisesti yhteisönsä hyväksi. Jannelle analogisena hahmona toimii itsekäs Mikko Siikalahti. Teoksen epäitsekkäiden ja itsekkäiden henkilöhahmojen analogiat tematisoivat lähimmäisenrakkauden, eli arkipäivän kristillisten arvojen, ja isänmaallisuuden teoksen keskeisiksi arvoiksi. Tutkimuksen johtopäätös on, että Santeri Alkion teokset Puukkojunkkarit ja Murtavia voimia kuuluvat pintatasoltaan kansankirjallisuuteen ja käyttävät historiallisen romaanin konventioita, mutta niissä on myös syvempi temaattinen taso. Teokset osallistuvat ajalleen ominaiseen realistis-naturalistisessa kirjallisuudessa esillä olleeseen keskusteluun esimerkiksi kasvatuskysymyksistä ja kristillisistä arvoista. Teokset eivät julista selkeästi mitään ideologioita, mutta ne välittävät hienokseltaan Alkiolle merkityksellisiä arvoja, kuten lähimmäisenrakkautta ja isänmaallisuutta.

This research deals with direct speech quotations in magazine articles through two questions: As my major research question, I study the functions of speech quotations based on a data consisting of six literary-journalistic magazine articles. My minor research question builds on the fact that there is no absolute relation between the sound waves of the spoken language and the graphemes of the written one. Hence, I study the general thoughts on how utterances should be arranged in the written form based on a large review of literature and textbooks on journalistic writing as well as interviews I have made with magazine writers and editors, and the Council of Mass Media in Finland. To support my main research questions, I also examine the reference system of the Finnish language, define the aspects of the literary-journalistic article and study vernacular cues in written speech quotations. FUNCTIONS OF QUOTATIONS. I demonstrate the results of my analysis with a six-pointed apparatus. It is a continuum which extends from the structural level of text, all the way through the explicit functions, to the implicit functions of the quotation. The explicit functions deal with the question of what is the content, whereas the implicit ones base mainly on the question how the content is presented. 1. The speech quotation is an distinctive element in the structure of the magazine article. Thereby it creates a rhythm for the text, such as episodes, paragraphs and clauses. 2. All stories are told through a plot, and in magazine articles, the speech quotations are one of the narrative elements that propel the plot forward. 3. The speech quotations create and intensify the location written in the story. This location can be a physical one but also a social one, in which case it describes the atmosphere and mood in the physical environment and of the story characters. 4. The quotations enhance the plausibility of the facts and assumptions presented in the article, and moreover, when a text is placed between quotation marks, the reader can be assured that the text has been reproduced in the authentic verbatim way. 5. Speech quotations tell about the speaker's unique way of using language and the first-hand experiences of the person quoted. 6. The sixth function of speech quotations is probably the most essential one: the quotations characterize the quoted speaker. In other words, in addition to the propositional content of the utterance, the way in which it has been said transmits a lot of the speaker's character (e.g. nature, generation, behaviour, education, attitudes etc.). It is important to notice, that these six functions of my speech quotation apparatus do not exlude one another. It means that every speech quotation basically includes all of the functions discussed above. However, in practice one or more of them have a principal role, while the others play a subsidiary role. HOW TO MAKE QUOTATIONS? It is not suprising that the field of journalism (textbooks, literature and interviews) holds heterogeneous and unestablished thoughts on how the spoken language should be arranged in written quotations, which is my minor research question. However, the most frequent and distinctive aspects can be depicted in a couple of words: serve the reader and respect the target person. Very common advice on how to arrange the quotations is − firstly, to delete such vernacular cues (e.g. repetitions and ”expletives”) that are common in spoken communication, but purposeless in the written language. − secondly, to complete the phonetic word forms of the spoken language into a more reader-friendly form (esim. punanen → punainen, 'red'), and − thirdly, to enhance the independence of clauses from the (authentic) context and to toughen reciprocal links between them. According to the knowledge of the journalistic field, utterances recorded in different points in time of an interview or a data-collecting session can be transferred as consecutive quotations or even merged together. However, if there is any temporal-spatial location written in the story, the dialogue of the story characters should also be situated in an authentic context – chronologically in the right place in the continuum of the events. To summarize, the way in which the utterances should be arranged into written speech quotations is always situationally-specific − and it is strongly based on the author's discretion.

Tutkielmassa tarkastellaan eläinlääkärien kirjoittamien kotiutusohjeiden direktiivejä eli ohjailevia lausumia. Tutkielman aineistona on 46 kotiutusohjetta, joista on poimittu direktiivisen tulkinnan saavat ilmaisut. Kotiutusohje on teksti, jonka eläimen omistaja saa vastaanottokäynnin jälkeen ja jossa eläinlääkäri antaa ohjeita eläimen kotihoitoon. Työn tarkoituksena on tarkastella, millaisia erilaisia ohjailukeinoja kotiutusohjeissa käytetään. Lisäksi tarkastellaan, miten ohjailuprosessin eri osapuoliin, siis ohjailijaan ja ohjailtavaan sekä ohjailuprosessiin ja ohjailtavalta odotettuun toimintaan, viitataan. Apuna analyysissa on ohjailukehyksen käsite. Aineiston direktiivit on jaoteltu morfosyntaktisten seikkojen perusteella. Aineiston direktiivit on jaoteltu seuraaviin direktiivityyppeihin: imperatiivilauseet, eksplisiittiset performatiivit, modaaliset ilmaukset, muut deklaratiivilauseet (passiivimuotoiset ja arvottavat kopulalauseet) ja finiittiverbittömät rakenteet. Kotiutusohjeiden direktiivien analyysi vahvistaa aiemmissa direktiivitutkimuksissa todettua huomiota siitä, että eri ohjailukeinot korostavat ohjailukehyksen eri puolia: Imperatiivilause korostaa osapuolten välistä vuorovaikutusta, eksplisiittinen performatiivi taas nostaa esiin ohjailuprosessin ja etenkin 1. persoonan muotoisena myös ohjailijan. Modaaliset ilmaukset puolestaan verbistä riippuen korostavat joko lukijan mahdollisuutta päättää, toimiiko ohjeen mukaan, tai ohjailijan suhtautumista teon välttämättömyyteen tai suotavuuteen. Muissa deklaratiivilauseissa ja finiittiverbittömissä ilmauksissa taas korostuu se teko, jota ohjailtavalta odotetaan. Aineiston direktiiveissä on yleistä se, että niissä vältetään viittauksia ohjailtavaan. Jos ohjailu kohdistetaan suoraan jollekulle, ohjailtavana on tavallisimmin eläin. Eläin ei kuitenkaan itse kykene säätelemään omaa toimintaansa, joten myös eläimelle suunnattujen direktiivien kohdalla implisiittinen ohjailtava on eläimen omistaja.

Tutkielman aiheena on kuulevien opiskelijoiden ja opettajien koodinvaihto ja koodien yhdistäminen suo-malaisen viittomakielen (SVK) ja suomen kielen välillä. Tavoitteena on selvittää, millä tavoin kuulevat, suomalaista viittomakieltä vieraana kielenä opiskelevat henkilöt yhdistävät suomea ja viittomakieltä luokkahuonevuorovaikutuksessa. Lisäksi analysoidaan, miten suomen kieli ja SVK yhdistyvät yksittäisten puhujien vuoroissa ja miten vuorovaikutuksessa hyödynnetään viittomakielen näköaistiin ja käsien liikkeisiin sekä suomen kielen ääntöelimistöön ja kuuloaistiin perustuvia modaliteetteja. Aineisto on kuvattu ammattikorkeakoulussa viittomakielentulkkiopiskelijoiden ja heidän kuulevien opettajiensa keskusteluista. Tutkimusmetodeina käytetään keskustelunanalyysia sekä vuorovaikutus-sosiolingvistiikkaa. Tutkielma vahvistaa aiemmissa tutkimuksissa tehtyä havaintoa siitä, että kuulevien henkilöiden puhutun kielen ja viittomakielen samanaikainen käyttö eli koodien yhdistäminen on huomattavasti tavallisempaa kuin vaihto koodista toiseen. Koodien yhdistämisellä on luokassa erilaisia tehtäviä: Ensinnäkin sitä käytetään korostamaan lausuman kohtia, jotka ovat keskeisiä vuorovaikutuksen kannalta. Käytöltään tällainen koodien yhdistäminen voi muistuttaa elehdintää, mutta viittomat tuovat puheeseen kielellistä informaatiota, jota ei eleillä voitaisi ilmaista. Toiseksi koodien yhdistämisellä voidaan leikilliseen moodiin yhdistettynä herättää luokkahuoneessa sosiaalisia identiteettejä, joilla rakennetaan ryh-mäkuuluvuutta. Kolmanneksi koodien yhdistäminen voi vaikuttaa puhutun kielen rakenteisiin niin kutsuttuna puhuttuna viittomakielenä, jolloin kielten yhdistämisen motiivina voi olla esimerkiksi viittomakielen etualaistaminen vuorovaikutuksessa. Puhuttu viittomakieli voi toimia myös samankaltaisissa sosiaalisia identiteettejä rakentavissa tehtävissä kuin muu koodien yhdistäminenkin. Tutkielmassa osoitetaan, että koodinvaihdot liittyvät usein tilanteisiin, joissa toinen kieli tai sen modaliteetti on vuorovaikutuksessa toista käytännöllisempi resurssi. Suomenkieliseen puheeseen vaihdetaan viittomakielestä vain harvoin. Suomen kielen käytön syinä ovat esimerkiksi ymmärrysongelmien ratkaiseminen tai keskustelukumppanin huomion kohdistaminen. Vaihdot tapahtuvat yleensä kuiskaten. Viittomakieltä taas hyödynnetään erityisesti muusta toiminnasta irrallisissa toissijaisissa keskusteluissa, kun halutaan esimerkiksi säilyttää luokassa vallitseva hiljaisuus. Viittomakielen visuaalisuudesta on apua myös sujuvan vuorovaikutuksen ylläpitämisessä päällekkäispuhunnasta aiheutuvan hälyn välttämisen tai etäällä olevan keskustelukumppanin kanssa kommunikoinnin vuoksi. Lisäksi viittomakielen modaliteetti voi toimia tulkintaa ohjaavana kontekstivihjeenä, jolla implikoidaan vuoron hiljaisuutta tai äänekkyyttä. Yleensä luokkahuoneessa käytettävää kieltä ei erikseen määrätä, mutta toisinaan opettaja voi ohjata opiskelijoita suoritettavan tehtävän kannalta tarkoituksenmukaisemman kielen valintaan. Useimmiten viittomakielen valitsemiseen kietoutuu sekä käytännön puhetilanteeseen liittyviä että tulkintaa ohjaavia metaforisia syitä. Tutkielma antaa uutta tietoa tähän mennessä hyvin vähän tutkituista kuulevien henkilöiden tavoista käyttää sekä viitottua että puhuttua kieltä aidoissa vuorovaikutustilanteissa. Työssä osoitetaan, että sekä opiskelijat että opettajat suhtautuvat koodinvaihtoon luokkahuoneessa sallivasti ja viittomakielen ja suomen kielen vaihteluilla on käytännön syiden lisäksi useita samankaltaisia metaforisia tehtäviä kuin puhuttujen kielten välisellä koodinvaihdollakin. Yksikielisten viittomakielisten määrä on vähenemässä, joten tutkielma avaa keskustelua kieliyhteisöstä, jonka jäseniä lienee tulevaisuudessa yhä enemmän.

Tutkielmassa tarkastellaan empatian ilmenemistä internetin lapsettomuusaiheisilla keskustelupalstoilla. Tutkimuksen aineistona ovat kaksplus.fi-sivuston kahden keskusteluketjun viestit, jotka on julkaistu ajalla 27.9.2013–31.12.2013. Aineistossa on viestejä yhteensä 200. Tutkimuksessa selvitetään, millaisilla kielen keinoilla keskusteluketjujen viesteissä houkutellaan muilta keskustelijoilta empatiaa, millaisilla kielen keinoilla empatiaa osoitetaan toiselle keskustelijalle sekä millaisiin laajempiin tekstilajille ominaisiin jaksoihin empatia viesteissä kytkeytyy. Tutkimuksen teoriatausta on tekstintutkimuksellinen. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat kognitiivinen kielioppi ja systeemis-funktionaalinen kielitiede. Tutkimuksessa keskeisiä käsitteitä ovat kognitiivisen kieliopin piiristä konstruoinnin ulottuvuudet sekä SF-teoriaan kytkeytyvät funktionaaliset jaksot. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään psykologian alan tutkimusta empatian käsitettä avattaessa. Empatialla tarkoitetaan tutkielmassa monitahoista kognitiivista prosessia, jossa eläydytään ja samastutaan toisen henkilön asemaan ja omaksutaan tämän näkökulma. Empatia on sekä toisen henkilön tunteeseen ja tilanteeseen samastumista että myötätunnon osoittamista. Empatian ilmenemistä aineiston viesteissä tarkastellaan yhtäältä kieliopillisten ja leksikaalisten kielen keinojen tasolla ja toisaalta tekstilajin tasolla funktionaalisen jaksoanalyysin avulla. Tarkasteltavia kieliopillis-leksikaalisia keinoja ovat esimerkiksi viesteissä esiintyvät persoonamuodot, joista tarkastellaan yksikön ja monikon ensimmäistä ja toista persoonaa, sekä persoonan kaltaiset ilmaukset, kuten nollapersoona ja passiivi. Lisäksi tarkastelun kohteena ovat konditionaali, määritteet, tunnekausatiivit, kannustavat ja lohduttavat sanavalinnat, nimimerkit, hymiöt sekä kolmen pisteen käyttö. Tekstilajin tasolla empatia kytkeytyy viesteissä muun muassa oman lapsettomuushistorian ja -tilanteen kuvauksiin, tunteiden kuvaukseen, vastaavan kokemuksen kertomiseen, myötäiloa ja lohdutusta tarjoaviin jaksoihin sekä kysymyksiin, joilla voidaan kontekstista riippuen sekä houkutella että osoittaa empatiaa. Empatia kytkeytyy viesteissä myös jaksoihin, joissa pyydetään muilta lupaa liittyä keskusteluun, sekä itsekeskeisyyttä pahoitteleviin jaksoihin. Aineiston analyysi osoittaa, että empatia näkyy viestien kielen piirteissä monin tavoin ja läpäisee kielen eri rakennetasot. Empatia kytkeytyy sekä viestien kieliopillisiin ja leksikaalisiin keinoihin että laajempiin funktionaalisiin jaksoihin, joilla on oma tehtävänsä tekstilajin rakentumisessa ja empatian ilmentämisessä ja joiden rakenteessa ja käytössä on analyysin perusteella hahmotettavissa säännönmukaisuutta.