Browsing by department "Institutionen för världens kulturer"

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Bosnia ja Herzegovinan kansalaisyhteiskunnan kehitystä 1990 -luvun lopulta vuoteen 2017. Jugoslavian sodan jälkeen Bosnia ja Herzegovinasta on tullut etnisesti ja poliittisesti jaettu maa, mikä on vaikeuttanut maan kehitystä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa sisäiset sekä ulkoiset tekijät, jotka mahdollisesti luovat epätasapainoa Bosnia ja Herzegovinan kansalaisyhteiskunnassa ja siten myös vaikuttavat kansalaisyhteiskunnan kehitykseen sekä vaikuttavuuteen. Koska Bosnia ja Herzegovina on edelleen riippuvainen kansainvälisestä rahoituksesta, tämä tutkimus myös selvittää Euroopan Unionin sekä Yhdysvaltojen kehitysavun roolia että vaikutuksen syvyyttä kansalaisyhteiskunnan kehitykseen. Tutkimuksen aineisto koostuu haastattelusta, joka suoritettiin yhdessä AIESEC-vapaaehtoisjärjestön edustajana Bosnia ja Herzegovinassa toimivan opiskelijan kanssa. Tämän lisäksi tutkimusta varten on tehty rahoitusselvitys Euroopan Unionin sekä Yhdysvaltojen kehitysavun suuruudesta Bosnia ja Herzegovinassa. Tämä aineisto on kerätty Euroopan Unionin komission sekä Yhdysvaltojen omasta kehitysavusta vastaavan osaston Internet -sivuilta. Tämän tutkimus käsittelee kansalaisyhteiskuntaa sosiaalisena rakenteena, jossa tiettyjen tekijöiden välillä voi olla epätasapainoa, joten tämän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään kriittistä diskurssianalyysia. Tutkimuksen tulokset paljastavat, että Bosnia ja Herzegovinan kansalaisyhteiskunnan kehitys on ollut epätasapainossa etnisen sekä poliittisen jaottelun takia. Maan kansalaiset eivät enää usko oikeisiin muutoksiin, koska maan sisäpoliittinen tilanne on ollut heikko. Paikalliset poliitikot ovat turvautuneet etniseen nationalismiin, joka on tehnyt heistä kyvyttömiä saavuttamaan muutoksia. Tämä taas on luonut tyhjiön, jota ovat täyttäneet kansainväliset toimijat kuten Euroopan Unioni ja Yhdysvallat. Molemmat rahoittavat aktiivisesti Bosnia ja Herzegovinassa erilaisia kehityshankkeita, jotka myös liittyvät suoranaisesti maan kansalaisyhteiskunnan kehitykseen. Molempien rahoittajatahojen strategioissa on kuitenkin havaittu vaikutustekijöitä, jotka lisäävät entistä enemmän epätasapainoa kansalaisyhteiskunnan sisäisten ja ulkoisten tekijöiden välillä. Heikko markkinointi, läpinäkyvyyden puute sekä selkeä puolueellisuus tiettyjä kansainvälistä rahoitusta vastaanottavia organisaatioita kohtaan on tunnistettu tässä tutkimuksessa tärkeiksi ulkoisiksi tekijöiksi, jotka häiritsevät eniten Bosnia ja Herzegovinan kansalaisyhteiskunnan tasapainoista kehitystä.

Tutkielmani käsittelee monikulttuurista tilaa, jonka suomalaisen lastensuojelun työntekijän ja muslimitaustaisen maahanmuuttajan kohtaamisesta syntyy. Tavoitteena on analysoida, miten monikulttuurinen kohtaamisen kenttä rakentuu lastensuojelussa ja minkälaista roolia islam siinä näyttelee. Tarkastelen kulttuurisen ja uskonnollisen toiseuden rakentumista viranomaistyön kontekstissa. Tutkielma sijoittuu monikulttuurisen lastensuojelutyön ja uskontososiologian viitekehyksiin. Laadullisen tutkimusstrategian lähtökohdista hyödynnän aineistonani 5 helsinkiläisen lastensuojelun työntekijän teemahaastattelua. Tarkastelen aineistoa erityisesti Merja Aniksen kuvaamien kuuden maahanmuuttajatyöhön liittyvän tulkintakehyksen kautta. Tutkielmani osoittaa, että monikulttuurinen tila rakentuu vaihtelevien tulkintakehyksien varaan, toisaalta yhteisymmärryksessä maahanmuuttaja-asiakkaan kanssa, toisaalta konfliktissa. Kohtaamisessa valta ja vallankäytön tematiikka kiertyy monikulttuurisen tilan käytännön haasteisiin, jotka muovautuvat sosiaalityöntekijän huolenaiheiksi. Huolenaiheita, eräänlaisia ymmärtämisen reunaehtoja, ovat kielimuuri, sukupuoliroolit, maahanmuuttaja-asiakkaiden koettu erityinen epäluuloisuus viranomaisia kohtaan ja uskonnon sekä kulttuurin eroavaisuudet. Kohtaamisessa islam näyttäytyy tyypillisesti ongelmallisena, sillä se haastaa sosiaalityöntekijöiden suosiman tasa-arvoistavan tulkintakehyksen. Tasa-arvoistava tulkintakehys toimii keinona löytää yhteisymmärrys samankaltaisuuden kautta, mutta se voi olla haitallista, jos esimerkiksi maahanmuuttajuuteen liittyvät erityiskysymykset sivuutetaan. Muslimiperheille huolena lastensuojelun kohtaamisessa näkyi muslimi-identiteetin menetys eli lapsen menettäminen suomalaisuudelle, islamin ydinyksikön eli perheen hajoaminen, mihin puolestaan liittyy voimakkaita häpeän tunteita. Häpeää ja vallanmenetystä torjuu uskontopuhe, jolla on tärkeä rooli voimaannuttajana. Uskontopuhe on muslimiasiakkaalle keino perustella päätöksiä, ottaa tulkinnat takaisin haltuun ja hahmottaa omaa merkitystodellisuutta. Lisäksi se on konkreettinen avunhakemisen strategia. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on löytää tie monikulttuurisen kohtaamisen käytännön vaikeuksien yli ja päästä käsittelemään maahanmuuttajan huolia validilla tavalla. Tasa-arvoisuus vaatii lastensuojelun kontekstissa paitsi erilaisuuden huomioimista, myös asiakkaan omien voimavarojen, kuten uskonnon, hyödyntämistä työskentelyssä. Avainasemassa on monikulttuurisen tilan rakentuminen uudella tavalla jo organisaatiotasolta alkaen.

Children’s picture books play a crucial role in the education and socialisation of the young child, giving them both critical insight into literature, and ideas about life and its possibilities outside of their own immediate experience. In this thesis I have chosen to look more closely at portrayals of so termed ‘non-traditional’ gender identities and behaviours in children’s picture books. I undertook an analysis of 8 books depicting various non-traditional manifestations of gender, covering atypical gendered behaviour, transgender identity or genderlessness along with 6 interviews with educators and parents of children under the age of 7, The thesis explores how these books and ideas fit into an English speaking, European society, in this case based in Finland. The interviewee’s and analysis highlighted areas in which the stories could be problematic within the given context. Issues such as the subject matter, the style and tone were all held to be too controversial for young readers. Looking at the stories through an intersectional lens, they showed little diversity outside of the gender topic. Overall the analysis demonstrated the disconnect between the books and the English speaking, European society in Finland. These findings made it clear that the possibility of children in this context gaining access to stories where gender is not always seen as a finite and binary concept was low. As a final conclusion I created a story of my own. With a protagonist who does not conform to any gender at all, the story was created as the product of the interviews and analysis of the original 8 picture books, with the idea that it could be comfortably read to a class of children within the European, English speaking community in Finland.

Vuonna 1927 kaksi tunnettua modernia japanilaista kirjailijaa, Tanizaki Jun’ichirō ja Akutagawa Ryūnosuke, aloittivat kirjallisuusväittelyn, joka kohautti ajan kirjallisuuspiirejä. Proosamuotoista kaunokirjallisuutta käsitelleessä väittelyssään kirjailijat kiistelivät muun muassa juonen oleellisuudesta ja ihanteellisesta rakenteesta. Tanizaki korosti ihanteenaan valheita ja mielikuvitusta, Akutagawa taas tietynlaista ”runollista henkeä.” Väittely sai lisää näkyvyyttä ja erityisen traagisia sävyjä, kun Akutagawa pian väittelyn päätyttyä teki itsemurhan. Huolimatta Akutagawan ja Tanizakin keskeisestä asemasta Japanin kirjallisuudessa ja väittelyn avaamista monipuolisista näkökulmista heidän kirjallisuuskäsityksiinsä, väittelyä on analysoitu vähänlaisesti. Tutkielmassa selvitän, miten Akutagawa ja Tanizaki huomattavina antinaturalisteina suhtautuivat naturalistien karsastamaan fiktioon käymässään väittelyssä. Lisäksi analysoin, millä tavoin Akutagawa ja Tanizaki käytännössä kyseenalaistivat naturalistien ihanteita teoksissaan ja miten kyseenalaistus on nähtävissä heidän tuotannossaan kautta kummankin uran. Väittelyssä Tanizaki puolusti räväkästi valheiden ja mielikuvituksen sijaa proosakirjallisuudessa. Akutagawa sen sijaan oli aikaisemmassa tuotannossaan usein suosinut myyttisiä ja sadunomaisia aiheita, mutta vuonna 1927 hänen kirjallisuusihanteensa oli muutostilassa. Akutagawa koetti puolustaa myös muunlaisen proosan oikeutta olemassaoloon, mutta hänen argumenttinsa jäivät vaille vakuuttavuutta. Kirjailijoiden tuotannosta on löydettävissä joitain toistuvia kirjallisia keinoja, joilla he vastustavat Japanin naturalistien fiktiovastaisuutta ja kritisoivat heidän käsitystään objektiivisuudesta. Paitsi kekseliäitä aiheita, tuotannoissa esiintyy myös paljon epäluotettavia kertojia. Akutagawalla yleistä on myös keskenään ristiriitaiset näkökulmat, ja Tanizakilla puolestaan tekaistujen historiallisten dokumenttien referointi. Tanizakin kirjallinen tyyli oli väittelyn alkaessa muuttunut alku-urasta, mutta hänen suhtautumisensa autobiografisuuteen oli yhtä kielteinen kuin aina. Kautta tuotantonsa Tanizaki säilytti mielikuvituksellisuuden tärkeänä osana kirjallisuuttaan. Linjasta poikkeaa kuitenkin jokunen muistelmateos, sekä hänen suurteoksensa Sasameyuki, josta puuttuu kokonaan Tanizakin tuotannolle tyypilliset seksuaaliset fantasiat. Alku-uransa mielikuvituksellisten novellien jälkeen Akutagawan tuotantoon ilmestyi pian myös arkisesta elämästä ja kirjailijan omista kokemuksista ammentavia teoksia. Muutamina kuolemaansa edeltäneinä vuosina Akutagawa kirjoitti useita omaelämäkerralliseen materiaalin pohjautuvia teoksia. Väittelyyn mennessä hän oli siirtynyt kirjallisuuden autobiografisuuden vastustamisesta sen omakohtaiseen hyödyntämiseen.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miksi Kiinassa – erityisesti Pekingissä osana paikallista rockkulttuuria ja ei-kaupallisia musiikkipiirejä – on niin monia musiikkiyhtyeitä, jotka yhdistävät musiikissaan mongolilaisen perinnemusiikin vaikutteita rock- ja metallimusiikkiin, ja miksi nämä yhtyeet ovat menestyneet niin hyvin. Tutkimuskysymys on jaettu useisiin alakysymyksiin, joiden tarkoituksena on auttaa ymmärtämään taustalla vaikuttavia syitä. Tutkielmassa taustoitetaan ensin kiinalaisen rockkulttuurin erityispiirteitä ja perehdytään siihen, mitä oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme kiinalaisesta rockmusiikista. Tutkimuksen yhtenä alakysymyksenä on pyritty selvittämään, onko kiinalaisessa rockmusiikissa jotain erityistä elementtiä, jonka johdosta voisimme puhua siitä omana musiikkityylinään. Tutkielmassa taustoitetaan seuraavaksi Kiinan mongolivähemmistöä ja mongolien musiikkikulttuuria Kiinassa ja pohditaan, miksi mongolilainen musiikki on pitkään nauttinut Kiinassa niin suurta suosiota verrattuna moniin muihin vähemmistömusiikkikulttuureihin. Varsinaisen analyysin kohteena on kuusi musiikkiyhtyettä, joiden jäsenistä ainakin osa kuuluu Kiinan mongolivähemmistöön ja jotka toimivat pääsääntöisesti Pekingissä. Pääasiallisena tutkimusmetodina on käytetty puolistrukturoituja haastatteluja. Tutkielmaa varten tehtiin yhteensä neljätoista haastattelua noin puolentoista vuoden jakson aikana (elokuusta 2014 joulukuuhun 2015). Haastattelut toteutettiin kaikki kenttätyönä Pekingissä ja yhtä lukuunottamatta kaikki kiinan kielellä. Tutkimusaineiston pohjalta voidaan esittää, että yhtyeiden harjoittaman eri musiikkityylien yhdistämisen taustalla on tyypillisemmin ollut kokeilunhalu ja pyrkimys luoda yli rajojen menestyvää musiikkia kuin vähemmistöidentiteetin tietoinen korostaminen. Useat haastatellut muusikot kokivat kuitenkin tärkeäksi herättää tietoisuutta kotiseutunsa ympäristöongelmista ja useimmat heistä toivat esiin vahvan sisämongolialaisen identiteetin. Haastatteluissa ja yhtyeiden sanoituksissa usein esiin tullut “mongolialainen henki” on tulkittavissa ennemmin kulttuurisesti kuin tiettyyn paikkaan sidottuna, ja monet kokivat nationalismin tarpeettomana tai vanhentuneena konseptina. Yhtyeistä useampi on moniin muihin kiinalaisiin rockyhtyeisiin verrattuna poikkeuksellisen suosittu ulkomailla, ja yhtyeiden vaikutus Kiinan ei-kaupallisissa musiikkipiireissä on ollut merkittävä. Olen tutkimustuloksiin pohjaten valmis esittämään, että mongolivaikutteinen rock- ja metallimusiikki on kehittynyt Kiinassa omaksi tyylilajikseen kiinalaisen rockmusiikin alalajina. Samanaikaisesti se vaikuttaa han-kiinalaisesta musiikista poikkeavana omana kulttuurientiteettinään myös kiinalaisen rockkulttuurin rajojen ulkopuolella.

Kiinalainen ruokakulttuuri on maailmankuulu ja ruokailu onkin erityisen tärkeä osa kiinalaista yhteiskuntaa. Yhteisillä ruokahetkillä lujitetaan suhteita niin ystävien, sukulaisten, liikekumppaneiden, valtioiden virkamiehien kuin akateemisten yhteistyökumppaneidenkin välillä. Illalliskulttuuri on niin oleellinen osa Kiinan historiaa ja nykypäivää, että ilman sen ymmärtämistä kansainvälinen yhteistyö Kiinan kanssa on haastavaa. Tämä opinnäytetyö esittelee Kiinan nykyistä illalliskulttuuria peilaten sitä historiaan sekä vertaa kiinalaisten ja suomalaisten liike-elämän edustajien näkemyksiä onnistuneen liikeillallisen kulusta ja käytöskoodistosta. Tutkielmassa käytetään hyväksi Hofsteden teoriaa kuudesta kansallisen kulttuurin ulottuvuudesta sekä kirjallisuutta guanxin eli suhdeverkostojen roolista kiinalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielman tuloksista selviää, että nyky-kiinalaisessa illallistapahtumassa on yhä havaittavissa monia kungfutselaisiin arvoihin pohjautuvia käytöskoodeja, joista ilmeisimmät ovat tarkka istumajärjestys sekä maljan nostamisen ja juhlaruuan tarjoilun perinne. Perinne kuitenkin elää ja muuttuu jatkuvasti erityisesti globalisaation sekä Kiinan poliittisen tahtotilan vuoksi. On oletettavaa, että illallisen rooli tulee jatkossakin muokkaantumaan, mutta ei missään nimessä tule olemaan tulevaisuudessakaan merkityksetön. Lisäksi tähän opinnäytetyöhön sisältyy haastattelututkimus, jonka tutkimusmateriaali on kerätty kiinalaisilta ja suomalaisilta liike-elämän edustajilta. Tutkielmaa varten haastateltiin henkilökohtaisesti viittä kiinalaista informanttia sekä avoimen kyselylomakkeen avulla kuutta informanttia. Suomalaisia Kiinassa työskennelleitä informantteja on yhteensä 17 ja heitä haastateltiin avoimella kyselylomakkeella. Haastattelukysymykset koskevat informanttien näkemyksiä liikeillallisen käytöskoodistosta ja kuinka tilaisuutta voi hyödyntää liiketoiminnan yhteydessä. Kiinalaisten ja suomalaisten informanttien vastauksia verrataan toisiinsa, selvittäen onko näkemyksien välillä ristiriitoja, jotka mahdollisesti vaikeuttavat osapuolien välistä yhteistyötä. Analyysin perusteella kiinalaiset informantit näkevät liikeillalliseen erityisen vahvasti vaikuttavia kulttuurinelementtejä olevan guanxi, mianzi sekä keskinäinen kunnioitus. Suomalaiset informantit tiedostivat erityisen hyvin guanxin merkityksen, mutta kiinnittivät usein huomiota myös keskinäisen kunnioituksen tärkeään rooliin. Vain vähemmistö suomalaisinformanteista mainitsi mianzin, joka on siis käsitteenä suomalaisille vierain. Tulokset osoittavat, että suomalaiset liike-elämän edustajat tunnistavat liikeillalliseen kytkeytyviä kulttuurin elementtejä tarpeeksi kattavasti käyttäytyäkseen liikeillallisella ulkomaalaisille vieraille asetettujen odotusten mukaisesti.

Tutkielma ristivalottaa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvien muslimitaustaisten turvapaikanhakijoiden sosiaalista lokaatiota, jota ulossulkeminen sekä siirtymä tunnusomaisesti määrittävät edelleen. Tutkielmaa varten haastateltujen irakilaisten turvapaikanhakijoiden elettyjen kokemusten kautta pohditaan, kuinka sosiaaliset kategoriat kuten ”homo”, ”rotu/etnisyys”, ”muslimi” ja niiden risteämät muovaavat pakolaisuuden kokemusta sekä asemoi tutkimuskohteen alisteisesti moninaisissa yhteyksissä. Tutkielmassa tarkastellaan kuinka homoseksuaalit muslimipakolaiset neuvottelevat identiteettejään ja kuinka he rakentavat niitä diskursiivisesti. Lisäksi pohditaan, millainen itseymmärrys siitä muotoutuu ja kuinka se suhteutuu länsimaiseen seksuaaliepistemologiaan. Tämän kvalitatiivisen tutkielman teoreettinen lähtökohta on intersektionaalisuus sekä queer-teoria, joiden lisäksi identiteetti määritellään itseymmärrykseksi, joka väistää ”identiteetin” mukanaan kuljettaman käsitteellisen painolastin ja soveltuu siten paremmin poikkikulttuuriseen intersektionaaliseen analyysiin. Taustoittavana materiaalina käytettiin lehtiartikkeleita, teoksia ja tutkimusartikkeleita, jotka käsittelevät homoseksuaalisuutta islamilaisessa maailmassa sekä queer-muuttoliikettä ja -pakolaisuutta. Tutkielmaa varten haastateltiin neljää Suomeen vuosina 2015–2016 saapunutta irakilaista homoseksuaalia turvapaikanhakijamiestä sekä yhtä samaan aikaan saapunutta irakilaista turvapaikkaa hakenutta transnaista. Haastatteluissa sovellettiin puolistrukturoitua menetelmää, jonka avulla oli mahdollista ottaa mukaan mahdollisesti esiin nousevia uusia aihepiirejä, mutta silti pysyä alkuperäisen tutkimusaiheen puitteissa. Analyysi esitetään keskustelua jäljittelevänä kerrontana, joka pyrkii tavoittamaan aihealueen kompleksisuuden, mutta osoittaa kuitenkin moninaisia merkityksiä, rakenteita, konteksteja sekä vaikutuksia. Tutkimustulokset ovat linjassa aihepiirin aiemman tutkimuksen kanssa ja viittaavat homoseksuaalin muslimimaahanmuuttajan moninkertaisesti alisteiseen asemaan, johon keskeisimpinä vaikuttavat yhdessä tai erikseen rasismi, heteroseksismi ja kansallismielisyys. Lopuksi ”homomuslimimaahanmuuttaja” näyttäytyy ”mahdottomana” lokaationa ja siten häirikköhahmona, joka tarjoaa queer-näkökulman normatiivisen järjestyksen epäoikeudenmukaisuuksien paljastamiseksi.

Tarkastelen pro gradussani sitä, millaisia merkityksiä amerikkalaisen populaarikulttuurin kuluttajat antavat valkoiselle naiseudelle. Feministisen laadullisen sisältöanalyysin keinoin pureudun kahteen verkkokeskusteluun, joissa puidaan pop-tähti Miley Cyrusin esitystä vuoden 2013 MTV Video Music Awards -gaalassa. Esitys oli yksi vuoden puhutuimmista mediatapahtumista. Aineistooni kuuluu kaksi erilaista keskustelua: People-juorulehden verkkosivuilla käyty keskustelu edustaa valtavirtakulttuuria ja Jezebel-verkkojulkaisun suositteleman feministisen blogikirjoituksen kommenttiosio edustaa vähemmistökulttuuria. Sovellan analyysissäni feminististä intersektionaalista teoriaa sekä kulttuurintutkimuksen teorioita. Keskeisiä käsitteitä ovat performatiivisuus, valkoisuus, feminiinisyys sekä kulttuurinen omiminen. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1) Mikä Cyrusin esityksessä oikeastaan on rajoja rikkovaa yhdysvaltalaisen populaarikulttuurin kontekstissa? Mitä kulttuurisia ja sosiaalisia rajoja hän rikkoo ja miten? 2) Mitä Cyrusiin kohdistettu kritiikki kertoo pohjoisamerikkalaisen julkkiskulttuurin kuluttajien jakamista normeista ja arvoista? Analyysini perusteella Cyrus rikkoo normeja, jotka rajaavat millä tavalla sukupuolta, seksuaalisuutta, ”rotua”, luokkaa ja ikää tulee ”tehdä.” Molemmissa verkkokeskusteluissa pyritään määrittelemään, miten valkoisen naisen tulisi toimia, mutta niiden lähtökohdat ja lopputulemat ovat keskenään hyvin erilaiset. Juorusivuston kommenttiosiossa ruoditaan Cyrusin tapaa ”tehdä väärin” valkoista feminiinisyyttä: hän käyttäytyy ”villisti” eikä noudata keskiluokkaisuuden, valkoisuuden ja yksiavioisen heteroseksuaalisuuden normeja. Kommenteissa moititaan hänen ulkonäköään ja vastuuttomuuttaan ja arvellaan hänen olevan mieleltään sairas. Vaikka Cyrusia arvioidaan juuri valkoisen feminiinisyyden mittapuulla, hänen valkoisuuttaan ei mainita. Feministisen blogikirjoituksen kommenteissa taas keskitytään Cyrusin valkoisuuteen ja siitä seuraavaan etuoikeutettuun asemaan yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa. Valkoisuuden ansiosta Cyrus voi leikitellä rotuidentiteeteillä ja ottaa käyttöönsä mustan kulttuurin piirteitä, joita pidetään ”cooleina”, joutumatta kärsimään mustan identiteetin varjopuolista. Keskustelijoiden mielestä Cyrus omii rasistisella tavalla mustaa kulttuuria, ja he vaativat mustan kulttuurin suojelemista valkoisten hyväksikäytöltä.

Tässä tutkielmassa käsitellään goottilaisen typografian semioottisen merkityksen muutosta Baltiassa entisen Saksalaisen ritarikunnan alueilla. Tutkimusdokumentteina toimivat maalaukset, kirjojen kansilehdet ja vanhat rahat 1300-luvulta 1900-luvulle. Tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin keskiajan myöhempi tulkinta muodostuu medievalismiksi ja millainen on sen semioottisen merkityksen muutos. Tutkimus alkaa vertailusta kahden kuvataiteellisen teoksen välillä, joista toinen on keskiajalta ja toinen 1800- luvulta. Näiden sisäistä ja ulkoista perspektiiviä verrataan goottilaisen typografian keskiaikaisuuteen, joka muodostuu medievalismiksi maailmankuvan ja ympäristön muuttaessa muotoaan sen ympärillä. Tällöin ulkoisen paradigman muutos vaikuttaa goottilaisen typografian merkitykseen, joka muuttuu medievalismiksi. Toiseksi tutkitaan Liettuan kansallissymboli Vytiksen merkityksen muutosta keskiajalta 1900- luvun alkuun. Tätä verrataan myös goottilaisen typografian merkitykseen Saksaan yhteydessä olevissa maissa. Vytiksen asema muuttuu semioottisesti keskiajan jälkeen symbolisemmaksi ja siitä tulee yhä enemmän Liettuan symboli. Vytiksen merkitys Liettualle on samantapainen mutta vastakkainen kuin goottilaisen typografian merkitys Saksaan yhteydessä olevissa maissa. Vytiksen medievalismi on kuitenkin erilaista. Vytis ei symbolina jää yhtä selkeästi kiinni sisäiseen perspektiiviin ja sen medievalistiseen esittämiseen kuin goottilainen typografia. Vytiksen medievalismi on enemmänkin sidoksissa Puolan ja Liettuan alueella käytettyyn latinalaiseen typografiaan. Medievalismi syntyy maailmankuvan ja systeemin muutoksesta, joka muuttaa objektien semioottista merkitystä, koska maailma niiden ympärillä muuttuu, vaikka objekti ei itse muuttuisikaan. Tämä muutos ja sen tulkinta liittyy myös dokumentteja tulkitsevan henkilön omaan aikaan ja katsantokantaan, sillä subjektiivisesti asioiden alkuperä on juuri siinä hetkessä, kun subjekti tekee huomion asiasta.

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Kiinaa ja sen rooleja Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvostossa, erityisesti Pohjois-Koreaan liittyen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii kansainvälisen politiikan rooliteoria. Rooliteoriassa valtioilla nähdään olevan erilaisia rooleja, jotka vaikuttavat valtioiden toimintaan kansainvälisessä järjestelmässä. Rooliteoria analysoi sitä, miten poliittiset päätöksentekijät näkevät edustamansa valtion aseman, velvollisuudet ja normit suhteessa muihin kansainvälisen järjestelmän toimijoihin. Nämä kansalliset roolikäsitykset määrittelevät valtion ulkopoliittista toimintaa. Valtion kansallinen roolikäsitys muotoutuu sen omien normien ja odotusten sekä muiden toimijoiden odotusten vuorovaikutuksessa. Tämä tutkielma tarkastelee sitä, miten rooliteoriaa voidaan käyttää Kiinan ulkopoliittisen identiteetin analysoimiseksi, sekä sitä, millaisia rooleja Kiina näkee itsellään YK:n turvallisuusneuvostossa Pohjois-Koreaan liittyen ja miten Kiina rakentaa näitä rooleja puheissa ja lausunnoissa. Tässä tutkimuksessa Kiinan rooleja tarkastellaan analysoimalla Kiinan edustajien puheita YK:n turvallisuusneuvostossa liittyen Pohjois-Korean ydinaseohjelmaan sekä ihmisoikeustilanteeseen. Ajallisesti tutkimus on rajattu vuosien 2012–2017 välille, kattaen Kiinan presidentti Xi Jinpingin ensimmäisen kauden maan johdossa. Aineiston analyysi toteutetaan laadullisena sisällönanalyysinä, yhdistäen teoria- ja aineistolähtöistä analyysiä. Aineiston analyysi osoittaa Kiinalla olevan YK:n turvallisuusneuvostossa kolme selvästi erottuvaa roolia Pohjois-Koreaan liittyen. Nämä roolit ovat multilateralismin puolustaja, pasifisti ja uhri. Kiina rakentaa näitä rooleja monin eri tavoin. Kiina korostaa rooliaan multilateralismin puolustajana alleviivaamalla monenkeskisten neuvotteluiden tärkeyttä ratkaisukeinona Pohjois-Korean ydinaseohjelman luomaan uhkaan. Kiina painottaa myös yhteistyötä ja pitää tärkeänä, että kaikkien osapuolten turvallisuus ja etu otetaan huomioon. Kiina rakentaa multilateralismin puolustajan roolia myös painottamalla YK:n periaatteiden ja auktoriteetin merkitystä. Pasifistin roolia Kiina rakentaa vaatimalla aktiivisesti rauhaa Korean niemimaalle sekä kritisoimalla eri osapuolten toimia, joiden se näkee kasvattavan jännitteitä alueella. Kiina myös vaatii loppua kovalle retoriikalle sekä pyrkii muistuttamaan uhkista, joita tilanteen kiristyminen tuo mukanaan. Kiinan kolmas, uhrin rooli rakentuu vastauksena muiden toimijoiden odotuksiin Kiinan toimintaa kohtaan. Kiina rakentaa uhrin roolia korostamalla muiden välttelevän vastuuta ja odottavan Kiinan yksin ratkaisevan Pohjois-Korean luoman haasteen. Se kokee, että muiden odotukset ovat suhteettomia verrattuna maan kykyihin. Kiina rakentaa uhrin roolia myös nostamalla esiin, kuinka paljon se on jo tehnyt Korean niemimaan suhteen. Kiinan kolme roolia linkittyvät laajemmin sen aseman muutokseen kansainvälisessä järjestelmässä ja tämän muutoksen seurauksiin, sekä Kiinan pyrkimykseen osoittaa maan olevan vastuullinen toimija. Samalla roolit heijastelevat Kiinan perinteisiä ulkopolitiikan periaatteita ja tukevat maan tavoitteita Korean niemimaan suhteen.