Browsing by department "Nykykielten laitos 2010-2017"

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Minna Ahonen Työn nimi – Arbetets titel – Title Družstvosta týmiin – Kuinka urheilu-uutisointi ja sen kieli muuttuivat tšekinkielisessä urheilulehdessä vuodesta 1958 vuoteen 2008 Oppiaine – Läroämne – Subject Tšekin kieli Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year 11/2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 75 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmani tavoitteena on selvittää, kuinka urheilu-uutisointi ja sen kieli muuttuivat tšekinkielisessä urheilulehdessä 50 vuodessa. Aineistoni koostuu viidestä Československý sportin numerosta syksyltä 1958 ja viidestä Sportin numerosta keväältä 2008. Aluksi kerron hieman yleisistä kielenmuutoksista ja erityisesti vieraiden kielten vaikutuksesta. Käsittelen myös vähän tšekin kirjakielen kehitystä ja siinä ilmennyttä purismia. Kerron, millaista on lehtikieli ja millaista urheilukieli ja millaisia kuvia voi lehdessä huomata. Vertailen, millaisia muutoksia on tapahtunut lehtien sisällössä eli mistä urheilulajeista kirjoitetaan. Vertailen myös lehtien uutisointimuotoja eli tehdäänkö urheilutapahtumista raportteja tai tuloslistauksia, onko haastatteluja jne. Vertailen ulkomaan uutisten sisältöä ja uutisointimuotoja. Tarkastelen myös kuvien aiheita. Tutkimukseni on osittain kvantitatiivinen, sillä lasken suuntaa-antavasti uutisten määrän, ulkomaan uutisten määrän, kuvien määrän, jalkapallo- ja jääkiekkouutisten määrän. Tarkastelen otsikoita ja ingressejä siltä kannalta, johdattavatko ne jutun aiheeseen. Kielen osalta tutkin, millaisia muutoksia sanastoon on tullut, onko tullut vierassanoja vai esiintyykö purismia. Varsinkin tässä sanasto-osuudessa tutkimani aineisto tulee jalkapallo- ja jääkiekkojutuista. Vertailen tavallisimpia näiden lajien sanojen esiintymistä ja lasken niiden määriä summittaisesti. Tarkastelen lausetyyppien (väite-, kysymyslause, huudahdus) määrässä tapahtuneita muutoksia. Tarkkailen myös välimerkkien käyttöä. Itse kirjoittaminen on muuttunut vähän vuosien mittaan. Lauseista suurin osa on edelleen väitelauseita, mutta kysymyslauseiden ja huudahdusten määrä on kasvanut. Välimerkkien käyttö oli oivallista. Uutisten kieli on säilynyt asiallisena ja otsikoiden rauhallisina. Vaikka monet otsikot päättyvät huutomerkkiin, ne eivät tunnu huutavan. Ehkäpä sanastolla on siihen vaikutusta. Ingressejä esiintyy molemmissa lehdissä. Osa niistä on vain tulosluettelo, osa johdattaa juttuun. Haastatteluja ei ole Československý sportissa ainuttakaan, mutta Sport tekee niitä paljon. Mainoksia löytyy Československý sportista kolme, mutta ne ovat aika huomaamattomia. Sportissa oli paljon mainoksia, esimerkiksi vedonlyöntikertoimia voi olla kolme sivua. Československý sportissa lajikirjo on yllättävän suuri. Siellä palstatilaa saavat koripallo ja uinti sekä šakki, laskuvarjourheilu ja ratsastus. Sportissa kirjoitettiin ampuma- ja alppihiihdosta sekä tenniksestä. Československý sportissa jalkapallo ja jääkiekko saavat 2-2½ sivua (sivuja on neljä) ja Sportissa 10-14 (sivuja 20). Sekä Československý sportissa että Sportissa ulkomaan uutisten määrä on vähän alle kolmannes kaikista uutisista. Ulkomaisesta jalkapallosta ja jääkiekosta Československý sportissa on noin 40 uutista ja Sportissa noin 90. Jalkapallon ja jääkiekon otteluraportteja löytyy Československý sportista yli 60 ja Sportissa alle 30. Kuvia on Československý sportissa noin 70 ja osa niistä on piirroksia. Sportissa kuvia on yli 200. Niistä iso osa on toimintakuvia ja muotokuvia. Purismia ei esiinny kummassakaan lehdessä. Sanastossa näkyy englannin vaikutuksen kasvu. Sportin tavallisin joukkuetta tarkoittava sana on tým (< team) ja maalia tarkoittava gól (<goal). Československý sportissa maali on branka ja joukkue usein mužstvo. Aika paljon Sportissa vierassanojen rinnalla kulkee näitä, joita jo Československý sportissa käytetään. Osa vierasperäisistä sanoista on säilyttänyt alkuperäisen kirjoitusasunsa, esimerkiksi derby ja power play. Osa on saanut tšekkiläisen kirjoitusasun, vaikkapa favorit (<favourite) ja lajn (<line). Mikään Sportista löydetyistä vierassanoista ei ole täysin syrjäyttänyt Československý sportissa käytettyä tšekinkielistä vastinetta. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Tšekki, urheilu, tšekin kieli, sanomalehdet, vierassanat Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Pro gradu -tutkielma käsittelee sähköpostin luokittelua. Lähtökohtana on tarve luokitella sähköposteja ohjatun koneoppimisen keinoin niin, että organisaation kirjaamoon tulevat sähköpostit voitaisiin välittää hoidettavaksi oikealle henkilölle organisaatiossa. Tutkielmassa esitellään tekstin luokittelun keinoja, haasteita ja käytäntöjä. Erilaisia tekstin esikäsittelytapoja ja sähköpostin erityispiirteitä kuvaillaan. Tutkielman testiaineisto koostuu tutkijan omista työsähköposteista. Sähköpostien pääkieli on suomi, vaikka englanninkielisiä osia löytyy työn luonteesta johtuen. Aineiston määrä on suhteellisen pieni (1518 sähköpostia) ja epätasapainossa eri henkilöiden, luokkien, kesken. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka hyviä luokittelutuloksia saa tämän tyyppisellä aineistolla. Sähköpostiaineiston ollessa kyseessä tutkielmassa selvitetään myös tietosuojaa, luottamuksellisen tiedon käsittelyä ja esitellään aineistoon suoritettuja anonymisointikeinoja. Suomi on voimakkaasti taipuva kieli, ja lemmatisointia käytetään sanamuotojen normalisointimenetelmänä. Luokittelussa sovelletaan Multinomial Naïve Bayes -mallia, joka on generatiivinen todennäköisyysmalli. Piirreirrotusmenetelminä käytetään sanamäärävektoreita ja sanojen frekvenssien painokerroinvektoreita. Suorituskykymittareina käytetään tarkkuutta ja F1-arvoa. Luokittelutulosten parantamiskeinona käytetään hyperparametrien optimointia. Opetus- ja kehitysaineistoon verrattuna tutkimuksen tulokset testiaineiston kanssa ovat tilastollisesti katsottuna heikot. Johtopäätöksenä todetaan, että tutkielmassa käytetty sähköpostien määrä oli liian vähäinen, jotta luokittelija olisi osannut oppia harvinaisemmista luokista. Tutkielman perusteella korostetaan tarpeellisten järjestelmien asentamista, aineiston käsittelyprosessien toteuttamista ja tietosuoja-asioihin perehtymistä jo suunnittelussa ja aineiston keräysvaiheessa. Sähköpostiaineiston suurempaa määrää sekä luokitteluprosessissa käytettävien opetus-, kehitys- ja testiaineistojoukkojen sisältämien sähköpostien samankaltaisuutta suositellaan. Tutkielma voi toimia pohjana ja suunnannäyttäjänä suomenkielisten sähköpostien luokittelun jatkokehityksessä.

Objective. In cognitive neuroscience empathy is defined as a set of skills and tendencies that enables us to interpret and predict the mental states and actions of others and share emotional states and the experience of others. These skills and tendencies are important for successful interaction and in most situations rely heavily on natural social cues. In addition to verbal cues, these natural cues consist of for example facial expressions, bodily gestures, and prosody of speech. Also, a shared environment that enables for example eye contact and joint attention have previously been found beneficial for empathy. However, a growing percentage of our social interaction takes place in online environments where many of these features found important during face-to-face interaction are absent. A great body of evidence exists on the decrease in empathy skills during online compared to face-to-face interaction. A fair amount of research also exists on the neural foundation underlying empathy. Research on how this decrease in empathy processes during online interaction can be observed on the neural level is however limited. One phenomenon found to occur during face-to-face interaction is the synchronization of the brain's electric activity between collaborating individuals. Associations between this neural synchrony and the quality of interaction have also been found. The purpose of this study is to investigate 1) whether inter-brain synchrony occurs during online collaboration in the absence of natural social cues and 2) whether this synchrony is associated with the empathy skills of the collaborating individuals. Methods. The subjects of the study consisted of 21 pairs, each in which the two subjects knew each other in advance and decided to participate in the study together. The subjects first completed individual empathy tests, after which their task was to play a collaborative online car game together in separate physical locations during which one of the subjects was to control the speed while the other was to control the direction of the car. During this task, the neural activity of each subject was measured with EEG. The inter-brain synchrony between the collaborating individuals was studied by investigating the associations of power in the theta, alpha, beta, and gamma frequency bands measured over the frontal, frontocentral, central, parietal, temporoparietal, and occipital regions between the two individuals. Results and Conclusions. Inter-brain synchrony specific to collaboration was found in the theta frequency band over the frontal, frontocentral, central, parietal, and temporoparietal regions; in the alpha frequency band over the frontocentral region; in the beta frequency band over the frontocentral, central, parietal, and occipital regions; and in the gamma frequency band over the frontocentral and central regions. This suggests that the synchrony in these frequency bands measured over these regions is related to computer-mediated collaboration. No significant associations were found between the inter-brain synchrony and empathy skills.

Tässä tutkielmassa tutkitaan kansainvälisten opiskelijoiden näkemyksiä englannin kielen käytöstä Helsingin yliopistossa. Tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, millaista englantia opiskelijat kohtaavat opiskellessaan Helsingin yliopistossa, kuinka paljon englanninkielistä informaatiota on heidän saatavillaan ja minkälaisia odotuksia heillä on ollut liittyen yliopistossa käytettävää englantia kohtaan. Tutkimus on tehty haastattelemalla yhdeksää kansainvälistä opiskelijaa vuoden 2019 syys- ja lokakuun aikana. Haastatellut opiskelevat Helsingin yliopiston kansainvälisissä maisteriohjelmissa. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Haastatteluissa ilmeni, että haastateltavat ovat pääasiassa tyytyväisiä englannin kielen laatuun Helsingin yliopistossa, mukaan lukien englanninkielinen opetus. Haastatellut raportoivat kuitenkin joistakin kursseista ja tilanteista, joissa heillä on esimerkiksi ollut hankaluuksia saada selvää opettajan englanninkielisestä opetuksesta. Haastateltavien suurimmat haasteet Helsingin yliopistossa koskivat puutteellista englanninkielisen tiedon saatavuutta. Ongelmia ilmeni esimerkiksi sähköposteissa, yliopiston verkkosivustoilla tai muissa lähteissä, joissa tietoa on vain yksikielisesti suomeksi tai kaksikielisesti suomeksi ja ruotsiksi. Haastatteluissa osa opiskelijoista sanoi myös toivovansa, että he pystyisivät opiskelemaan useampia kursseja englannin kielellä. He kokivat saavansa riittävästi tietoa opintojensa suorittamiseen liittyen, mutta puutteet englanninkielisen tiedon tai palveluiden saatavuudessa saivat osan haastateltavista tuntemaan olevansa eri asemassa suomenkielisiin opiskelijoihin nähden. Haastateltavilta kysyttiin myös sitä, minkälaisia odotuksia heillä oli ollut ennen kuin he aloittivat maisterinopintonsa Helsingin yliopistossa. He olivat odottaneet kohtaavansa laadukasta englannin kieltä sekä opetuksessa, että yleisesti yliopistossa. Sen osalta opiskelijat olivat pääasiassa tyytyväisiä. Sen sijaan he olivat odottaneet, että tietoa ja palveluita olisi saatavilla nykyistä paremmin.

Tämä tutkimus keskittyy vertailemaan arvioivaa kielenkäyttöä akateemisessa ja populaaritieteellisessä diskurssissa. Tutkittava materiaali edustaa kahta eri rekisteriä: akateeminen ja populaaritieteellinen artikkeliteksti. Akateeminen tekstikokoelma koostuu kymmenestä neuropsykologian alan tutkimusartikkelista, joissa tutkitaan naisten ja miesten aivojen erilaisuutta. Populaaritieteellinen artikkelikokoelma koostuu puolestaan kymmenestä artikkelista, jotka on julkaistu akateemisten tekstien pohjalta ScienceDaily-julkaisussa. Tutkimuksen pääviitekehys perustuu Hunstonin ja Thompsonin (2000) teoriaan arvioivasta kielenkäytöstä akateemisissa teksteissä. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan ja luokittelemaan artikkeleissa esiintyviä arvioivia että-lauseita. Analyysi nojaa Hylandin ja Tsen (2005) teoriaan tästä kielellisestä lauserakenteesta, jonka he ovat havainneet sisältävän aina arvioivaa kielenkäyttöä. Arvioiva että-rakenne koostuu päälauseesta, jossa arvotetaan sitä seuraavan että-lauseen esittämää väitettä, kuten esimerkiksi tässä lauseessa: ”On selvää, että eroja löytyy”. Tutkimuksen metodina käytetään pääasiallisesti diskurssianalyysia. Tarkasteltavien rakenteiden löytämisessä ja luokittelussa käytetään apuna myös korpuslingvistiikan metodia. Analyysin ulkopuolelle on jätetty rakenteet, joissa että esiintyy relatiivi- tai demonstratiivipronominina, tai kun rakennetta käytetään teksteissä neutraalisti, ei arvioivassa merkityksessä. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten arvioivaa että-lausetta käytetään kummassakin materiaalissa? 2. Kenelle tai mille annetaan vastuu esitetyistä väitteistä? 3. Mitä teksteissä arvioidaan? 4. Millä tavoin teksteissä arvioidaan? 5. Mitä voidaan todeta arvomaailmasta tekstien takana? Tutkimuksen pohjalta selviää, että arvioivilla että-lauseilla on molemmissa teksteissä monia erilaisia käyttötapoja. Ne esiintyvät yleisemmin populaariteksteissä, keskimäärin yhdeksän kertaa tuhatta sanaa kohti; akateemisessa materiaalissa keskimäärin viisi kertaa tuhatta sanaa kohti. Molemmissa teksteissä vastuu väitteistä on useimmiten annettu abstraktille tutkimukseen liittyvälle termille, kuten tulokset tai analyysi, häivyttäen näin tutkijan omaa aktiivista roolia tulosten tulkinnassa. Molemmat tekstit arvioivat että-lauseessa esitettyjä löydöksiä useimmiten varmaksi ja tärkeäksi. Päälauseen verbivalinnoista käy ilmi, että arvioinnin varmuus kasvaa akateemisesta tekstistä populaaritieteelliseen tekstiin siirryttäessä. Tulokset osoittavat, että vaikka arvioinnin keinot ovat osittain erilaiset tutkituissa akateemisissa ja populaaritieteellisissä teksteissä, molemmat osallistuvat aktiivisesti lukijan suostuttelemiseen uuden tiedon paikkansapitävyydestä.

Tiedekunta – Fakultet – Faculty Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma – Utbildningsprogram – Degree Programme Nykykielten laitos Opintosuunta – Studieinriktning – Study Track Germaaninen filologia Tekijä – Författare – Author Outi Korjuslommi Työn nimi – Arbetets titel – Title Falsche Freunde in der Sprachproduktion finnischer und finnlandschwedischer Deutschlernender aus der Perspektive der Mehrsprachigkeitsdidaktik Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu-tutkielma Aika – Datum – Month and year Toukokuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 53 sivua + liitteet 8 sivua Tiivistelmä – Referat – Abstract Pro gradu - tutkielman tavoitteena on tutkia sekaannussanoja ”falsche Freunde”, joita esiintyy suomalaisten ja suomenruotsalaisten A1/A2- ja B2/B3-saksan ylioppilasaineissa. Tutkimuksen lähtökohtana on olettamus, että suomalaisten ja suomenruotsalaisten abiturienttien saksan kielen tuottamiseen vaikuttavat aikaisemmin opitut kielet englanti ja ruotsi. Monikielisyysdidaktiikassa aikaisemmin opittuja kieliä tulisi hyödyntää vieraiden kielten opetuksessa. Sekaannussanat ovat eri kielten välisiä sanoja tai sanayhdistelmiä, jotka muistuttavat toisiaan, mutta pienten eroavaisuuksien (ääntämykselliset, oikeinkirjoitukselliset tai merkitykselliset) vuoksi aiheuttavat helposti virheellistä kielen tuottamista. Tutkimuskysymyksinä esitetään seuraavat: 1) Minkä tyyppisiä muodollisia ja merkitysopillisia sekaannussanoja esiintyy suomalaisten ja suomenruotsalaisten abiturienttien saksan kielen aineissa? 2) Voidaanko eri ryhmien (suomalaisten ja suomenruotsalaisten A1/A2 ja B2/B3- saksan kielen lukijoiden) tekemien sekaannusanojen osalta havaita eroavaisuuksia? 3) Onko suomalaisten ja suomenruotsalaisten abiturienttien käyttämissä sekaannussanoissa määrällisiä eroja alkuperäkielen suhteen? Tutkielmassa on käytetty teoriapohjana aiemmin tehtyjä tutkimuksia aiheesta (esim.Mona Enell-Nilsson ja Annette Kroschewski). Tutkimusmenetelmänä käytetään vertailevaa analyysia. Materiaalina on 180 suomalaisten ja suomenruotsalaisten abiturienttien kirjoittamaa saksan kielen yo-koetta vuosilta 2013-2015 (suomenkielisiä 100 kpl ja suomenruotsalaisia 80 kpl). Tutkielma osoittaa, että suomalaisten ja suomenruotsalaisten abiturienttien saksan kielen yo-aineissa ilmenee eri kategorioihin kuuluvia sekaannusanoja, jotka johtuvat englannin ja ruotsin kielen hyödyntämisestä. Tutkimuksesta käy ilmi, että A1/A2-aineissa esiintyy vähemmän sekaannussanoja kuin B2/B3-aineissa. Tämä tukee teoriaa vieraan kielen hyvän taidon merkityksestä sekaannussanojen vähenemiseen. Suomenkielisiä ja suomenruotsalaisia yo-aineita vertailtaessa on havaittavissa selkeitä eroavaisuuksia sekaannusanojen yleisyydessä. Suomenruotsalaisten B2/B3 kirjoittamissa aineissa esiintyy merkittävästi enemmän sekaannussanoja kuin suomalaisten vastaavalla ryhmällä. Tämä tukee teoriaa vahvan alkuperäkielen siirtovaikutuksesta kohdekieleen, joka edesauttaa myös sekaannussanojen syntymistä. Saksan kielen opetuksessa on tärkeää tiedostaa aikaisemmin opitttujen kielten myönteisten vaikutusten lisäksi niihin liittyvien sekaannussanojen mahdollisuus. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Monikielisyys, monikielisyysdidaktiikka, sekaannussanat, siirtovaikutus, kontrastiivinen analyysi Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen pääkirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Tutkielman aiheena on suomenkielisten peruskoululaisten ja lukiolaisten saksankielisen puheen sujuvuus, jota arvioin ja tarkastelen Helsingin yliopiston vuonna 2008 - 2010 tekemän tutkimuksen, HY-Talk -projektin, saksankielisen materiaalin pohjalta. HY-Talk -projekti toteutettiin pääkaupunkiseudulla, ja sitä varten kerättiin suomenkielisten koulujen oppilaiden englannin-, ruotsin-, saksan- ja ranskankielisiä suullisia tuotoksia, jotka videoitiin ja litteroitiin. Omassa tutkielmassani käyn läpi saksankielistä materiaalia ja arvioin oppilaiden vieraskielisen puheen sujuvuutta. Tutkimuskysymyksissäni keskityn siihen, millaisia virheitä vieraskielisen puhujat tekevät, ja miten he niitä mahdollisesti korjaavat. Selvitän myös, millä eri tavoilla puheen sujuvuutta voidaan määritellä, ja missä suhteessa sujuvuus on puheessa esiintyvien virheiden määrään. Aluksi esittelen lyhyesti peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmat vieraiden kielten opetuksen näkökulmasta. Kerron koulujen kielivalinnoista ja pohdin lyhyesti sitä, miksi valinnaisten kielten suosio suomalaisissa kouluissa on viime aikoina ollut jyrkässä laskussa. Seuraavaksi siirryn tarkastelemaan puhetta ja sen sujuvuutta. Kartoitan sitä, mikä mielletään sujuvaksi puheeksi, sillä tästä on monenlaisia eri käsityksiä. Otan puheen sujuvuuden arvioinnissa toki huomioon myös virheiden määrän, mutta enimmäkseen sanavaraston laajuuden, taukojen määrän, puheen rytmin ja ymmärrettävyyden. Oma lähtökohtani puheen sujuvuudelle on juurikin sen ymmärrettävyys, sillä sitä nykyiset opintosuunnitelmatkin painottavat. Täysin virheetön, äidinkielinen taso ei enää ole vieraan kielen opetuksen tavoite, vaan sujuva kommunikaatio. Virheet sallitaan, kunhan ne eivät haittaa puheen ymmärrettävyyttä. Opetussuunnitelma ja vieraan kielen taitotason arviointi nojaavat vankasti eurooppalaiseen viitekehykseen (CEFR), jota olen käyttänyt myös oman analyysini tukena tutkielmassa. Puheen arvioinnin yhteydessä esittelen myös tyypillisiä vieraskielisen puhujan puheen ominaisuuksia ja joko puhujan itsensä tai puhekumppanin tekemiä korjauksia, ja vertaan niitä lyhyesti äidinkielisen puhujan puheen tyypillisiin ominaisuuksiin. Analyysiosiossa arvioin siis videotallenteiden ja litterointien pohjalta sekä 7.-luokkalaisten että lukiolaisten saksankielistä puhetta. Analysoitavaksi valitsin kaksi paria peruskoulusta ja kolme paria lukion puolelta. Käytän arviointimetodina itse luomaani 1-5 pisteen taulukkoa, jossa 1 tarkoittaa vähiten sujuvaa ja 5 oikein sujuvaa puhetta. Luomani taulukko pohjautuu eurooppalaisen viitekehyksen kriteereihin. Videotallenteilla oppilasparit käyvät alkuun lyhyen aloituskeskustelun syntyperäisen saksalaisen kanssa, minkä jälkeen he ryhtyvät kahdestaan puhumaan dialogia annettujen ohjeiden mukaisesti. Dialogin aiheina ovat mm. itsestään, ympäristöstä ja muista arkipäiväisitä asioista keskusteleminen. Keskustelu on pyritty pitämään mahdollisimman arkisena, sillä 7.-luokkalaisilta vaadittu taso arvosanan 8 saamiseksi on A1.3 ja lukiolaisilta A2.2, kun kaikki kyseiset oppilaat lukevat saksaa A-kielenä. Näillä tasoilla ei olla vielä kovin edistyneitä ja saatetaan ajoittain tarvita puhekumppanin tukea. Analyysissani huomioin erilaiset ”poikkeamat”, eli huomattavat virheet ja puheen keskeytymiset kielellisten ongelmien vuoksi, sekä pohdin, mistä ne voivat johtua, ja kuinka paljon ne vaikuttavat puheen sujuvuuteen. Pohdin lyhyesti myös suomalaisen ja saksalaisen keskustelukulttuurin eroja: onko suomalaisen korvaan sujuvan kuuloinen puhe sitä myös saksalaisen mielestä? Entä kuinka pitkälti puhujien yhteinen äidinkieli vaikuttaa puheen sujuvuuteen? Melko sujuva saksankielinen puhe kahden suomea äidinkielenään puhuvan oppilaan välillä saattaisi olla hyvinkin erilaista, mikäli toinen osapuoli puhuisikin saksaa äidinkielenään. Viimeisessä luvussa tiivistän ja jäsennän tutkielmani lopputulosta ja vastaan tutkimuskysymyksiini. Nykyisten opetussuunnitelmien painottama käsitys vieraiden kielten oppimisen ja opettamisen tavoitteesta toteutuu tässäkin tutkielmassa hyvin: vieraskielisessä puheessa saa tulla virheitä, kunhan ne eivät haittaa tuotoksen ymmärrettävyyttä. Kielellisistä vaikeuksista johtuvilla tauoilla ja epäröimisellä on kielioppivirheitä suurempi vaikutus puheen sujuvuuteen.

Pro Gradu -tutkielmani käsittelee Rebecca Brownin The Gifts of the Body (1994) -romaanissa esiintyvää AIDS-epidemiaan liittyvää metaforisuutta. Tarkastelen tätä metaforisuutta suhteessa aiempiin AIDS-kirjoittamisen kritiikkeihin ja tutkin tapoja, joilla Brown tuottaa poikkeavia tapoja kirjoittaa sairaudesta ja käsitteellistää sitä. Tutkielmassani olen kiinnostunut tavoista, joilla Brownin kuvaamat kohtauksen AIDS-potilaiden ja heidän kodinhoitoapulaisensa – romaanin nimeämättömän päähenkilön – välillä purkavat AIDSiin ja sitä sairastaviin liittyvää stigmatisoivaa retoriikkaa. Teoreettinen lähestymistapani saa pohjaa feministisiltä (uus)materialistisilta teoreetikoilta, jotka mm. käsitteellistävät metaforaa ilmiönä, jota ei voi palauttaa pelkästään tekstuaaliseksi elementiksi, vaan jolla on aina myös materiaalisia ja ruumiillisia vaikutuksia ja ilmentymiä. Aloitan AIDSiin liittyvän metaforisuuden erittelyn tarkastelemalla Susan Sontagin AIDS and Its Metaphors (1987) -esseetä ja siinä esitettyjä argumentteja 1980-luvun keskusteluissa ja kirjallisuudessa käytettyjä sairausmetaforia vastaan. Sontagin esseessä keskeiseksi kritiikin kohteeksi muodostuu AIDSin verrannollistaminen sotaan metaforan keinoin. Sontag osoittaa, miten sodan retoriikka sairauden yhteydessä kohdistaa siihen kuuluvat pelon ja vihan tunteet konkreettisin tavoin myös sairastaviin ihmisiin. Vastametaforiksi ehdotan lahjojen vaihtamiseen ja anteliaisuuteen liittyvää kielikuvastoa, mille löydän pohjaa Brownin romaanista, Rosalyn Diprosen Corporeal Generosity (2002) -teoksesta sekä lahjan käsitettä tarkastelleiden teoreetikkojen teksteistä. Corporeal Generosity teoksen käsittelyssä tarkastelen, miten Diprose avaa ruumiillisen anteliaisuuden (corporeal generosity) käsitettä ihmisten välisen kanssakäymisen pohjimmaisena toimintamallina, joka perustuu toisten eroavuuksien ruumiilliseen ja esirefleksiiviseen tunnistamiseen ja omaksumiseen, ja joka on identiteetin muovautumisen ja yhteisöjen muotoutumisen perusta. Lahjan käsitettä avaan monitulkinnallisena ja -selitteisenä ja tuon esille eri kirjoittajien ajatuksia käsitteen sisäisestä ristiriitaisuudesta ja lahjan antamisen seurausten ennakoimattomuudesta. Tämän keskustelun kautta lahjasta muodostuu sen arkikielisestä määritelmästä poikkeava käsite, joka ei aina ole sen saajalle mieluisa tai haluttava asia ja jonka seuraukset ovat arvaamattomia. Tämän käsitteellistämisen kautta lahjasta tulee merkityksellinen metafora sairaudelle. Tarkastelen tapoja, joilla lahjan ja anteliaisuuden metaforien sijoittaminen sairauden kontekstiin purkaa ja uudistaa Sontagin esseessään kritisoimaa sodan, pelon ja vihan retoriikkaa. Tämä tarkastelu tapahtuu konkreettisimmin Brownin romaanin analyysissa, jonka aloitan tarkastelemalla tapoja, joilla romaanin päähenkilö ja tämän ensimmäisen persoonan kerronta ilmentävät Diprosen anteliaisuuden käsitteen periaatteita. Näiksi periaatteiksi luen avoimuuden toista kohtaan, esirefleksiivisyyden ja ruumiilliseen kanssakäymiseen keskittymisen. Lisäksi keskityn tarkemmin tapoihin, joilla lahjan ja anteliaisuuden metaforat esiintyvät Brown kuvaamissa kanssakäymisissä romaanin päähenkilön ja tämän asiakkaiden välillä. Keskityn näihin kanssakäymisiin nimenomaan intiimeinä, ruumiillisina ja materiaalisina kohtaamisina päähenkilön, tämän sairastavien asiakkaiden ja sairauden välillä, ja tutkin, miten kohtaamiset vaikuttavat päähenkilön identiteetin rakentumiseen, seuraten Diprosen argumenttia anteliaisuuden roolista tässä prosessissa. Tarkastelen myös, miten Diprosen ajatukset anteliaisuuden vaikutuksesta yhteisöjen muodostumisessa ilmenevät romaanissa, eli miten kohtaamiset päähenkilön ja tämän asiakkaiden välillä tuottavat yhteisöjä, jotka perustuvat niiden jäsenten välisiin eroihin ja näiden erojen hyväksymiseen ja omaksumiseen, eivätkä muihin vastaaviin prosesseihin, kuten yhteisön pohjautumiseen jaettuun taustaan tai muihin samankaltaisuuksiin. Analyysini lopuksi tarkastelen Diprosen argumentteja siitä, miten lääketieteen perinne arvottaa ja normalisoi kehoja mm. sairauksien tai seksuaalisuuden perusteella tavoilla, jotka ovat anteliaisuuden periaatteiden vastaisia. Brownin romaanissa vastaavankaltaiset ajatukset tulevat esiin päähenkilön kautta, joka työskentelee sairauden parissa, mutta ei ole lääketieteen ammattilainen sekä tämän suhteesta lääketieteellisiin teknologioihin. Näin Brownin teksti osallistuu myös keskusteluun lääketieteen moniselitteisestä roolista AIDSin kontekstissa.

Code-switching is an interesting phenomenon that is present not only in a sociolinguistic context, in which a speaker switches from one language to another, but can be found in social and cultural ones as well. Over the decades, research done on code-switching has had an emphasis on bilingualism and multilingualism, therefore there is need for more research on code-switching in the English as a Foreign Language (EFL) context especially in Finland. Consequently, this study was conducted in hopes of adding more insight on code-switching in Finnish EFL classrooms and to serve as a reference to assist pre-service teachers of EFL to get a glimpse of how to utilize code-switching in their future classrooms. The present study is a longitudinal case study that focuses on a single EFL teacher’s language choice and code-switching in a primary school EFL classroom setting. It set out to answer the following questions: 1) What functions and characteristics do the Finnish language (L1) and English language (L2) have in this primary school EFL classroom? 2) How conscious is the EFL teacher of the different language choices and code-switching that occurs during their lessons? and 3) How does the EFL teacher’s code-switching change over time between the two school years? A mixed method of data collection and analysis was used for this study. Data was collected through interviews with the teacher, audio recordings of five observed lessons, three from fifth-grade and two from the sixth-grade, and field notes. Data analysis showed that the functions and characteristics of code-switching follow those of previous studies in that the L1, was used mainly, for classroom management, grammar teaching, clarification and assigning homework. It was found that the teacher consciously employed code-switching, mainly inter-sentential code-switching and tag-switching, and it was for the benefit of the students. There were noticeable differences in how code-switching was utilized in the sixth-grade. This proved that changes do occur and it showed that code-switching was utilized less and more there were more concentrated efforts in using the L2 in the classroom.

Aivoja tutkivien tieteiden kehityksen myötä nk. aivojenjäljittelyteknologia on noussut yleisen mielenkiinnon kohteeksi, herättäen ihmisissä sekä innostusta että vastustusta. Aiemmissa tutkimuksissa aivojenjäljittelyteknologian hyväksyttävyyttä koskevia arvioita on tarkasteltu suhteessa erilaisiin selittäviin taustamuuttujiin, kuten persoonallisuuteen ja arvoihin. Tutkimatta on kuitenkin toistaiseksi ollut erilaisten moraaliperiaatteiden yhteys aivojenjäljittelyteknologiaa koskeviin asenteisiin. Tässä tutkielmassa koetellaan aiemmissa kokeissa havaittujen ilmiöön liittyvien yhteyksien toistettavuutta, sekä uutena elementtinä tutkitaan välineellisen vahingonteon hyväksymisen sekä psykopatian yhteyttä aivojen jäljittelyä koskeviin moraaliarvioihin. Tutkimuksen hypoteesit esitettiin rakenneyhtälömallissa, joka esirekisteröitiin ennen aineistonkeruuta. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksena internet-pohjaisesti Prolific-tutkimusalustan kautta ja se koostui 1004 vastaajasta. Moraaliarvioita aivojäljittelyteknologiasta mitattiin aiemmin kehitetyn Aivojen jäljittelyn hyväksyttävyys -tarinan ja tähän liittyvän kysymysjoukon avulla. Taipumusta utilitaristiseen päätöksentekoon mitattiin Joshua Greenen moraalidilemmoilla sekä Oxford Utilitarianism Scale -mittarilla. Psykopatiaa mitattiin The Short Dark Triad -mittarilla. Esitetyn mallin yhteensopivuutta havaintoaineiston kanssa arvioitiin tarkastelemalla joukkoa ennalta määritettyjä yhteensopivuusindeksejä. Mallivertailun tulokset tukivat keskeisimpiä hypoteesejä. Erityisesti alttius hyväksyä vahingonteko yleisen edun nimessä oli yhteydessä aivojen jäljittelyn suurempaan hyväksymiseen. Ennakoitua yhteyttä psykopatian ja aivojen jäljittelyn hyväksymisen välillä ei havaittu, mutta psykopatiaan läheisesti liittyvän machiavellismi oli yhteydessä aivojen jäljittelyn suurempaan hyväksymiseen. Tulosten pohjalta esitettiin useita mahdollisia jatkotutkimushypoteesejä. Tutkimuksen toivotaan edistävän kysymysten ympärillä käytävää vuoropuhelua ja auttavan erilaisten teknologista kehitystä koskevien eettisten arvostelmien ymmärtämisessä.