Browsing by department "Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos"
Now showing items 41-60 of 1428
-
(2018)In the 20th century global trade began changing dramatically in its volume and its form and in turn, many new theories of trade and economics have been created as a reaction to these changes. Using data from two developing regions--South Asia and Southeast Asia--which are expected to be the global leaders in economic growth in the 21st century, South Asia and Southeast Asia, this paper is an empirical study of the impact of several of the new determinants of growth: export composition/diversification, financial and institutional development, financial volatility, FDI, external debt, energy dependence, and international trade taxes. The author also creates within the model measures of trade balances across several commodities to measure and control for heterogeneity in economic structures and conditions. The study concludes that FDI, financial development, debt, and international trade taxes can be conducive for economic growth in a developing economy while higher inflation, higher interest rates, and export-orientation of some manufactured products should be avoided.
-
(2014)Tutkielmassa tarkastellaan menneisyyden vääryyksien johdosta esitettyjä valtiollisia anteeksipyyntöjä 2000-luvun Kroatiassa. Tutkimuskohteena on neljä Kroatian presidentin vuosina 2001–2012 valtiovierailun yhteydessä lausumaa historiallista anteeksipyyntöä. Tutkittavat anteeksipyynnöt liittyvät kahteen eri historialliseen kontekstiin ja ne voidaan jakaa Israelissa holokaustin vuoksi esitettyihin retrospektiivisiin anteeksipyyntöihin sekä Serbia ja Montenegrossa ja Bosnia ja Hertsegovinassa esitettyihin Jugoslavian hajoamissotien tapahtumia koskeviin aikalaisanteeksipyyntöihin. Tutkimuksen primäärinen lähdeaineisto koostuu anteeksipyyntöjen lisäksi kroatialaisen sanomalehdistön anteeksipyyntöjä käsittelevästä kirjoittelusta. Pro gradu -työn tavoitteena on tutkia itse anteeksipyyntöjen ohella myös Kroatian kansallista menneisyyssuhdetta ja maan julkisen mielipiteen valmiutta tilintekoon Kroatian nimissä suoritetuista vääryyksistä. Tutkielmassa ammennetaan useamman anteeksipyyntöilmiötä käsitelleen tutkijan ajatuksista ja tarkastellaan tutkimuskohdetta osana yleistä anteeksipyyntöilmiötä neljän aikaisemmasta tutkimuksesta nousevan tutkimuskysymyksen valossa. Tärkeimmäksi tutkimuskysymysten muotoilun kannalta voi kuitenkin nostaa Nava Löwenheimin artikkelin A haunted past: requesting forgiveness for wrongdoing in International Relations. Kahdessa ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä arvioidaan tutkittavien anteeksipyyntöjen merkittävyyttä viisikohtaisen anteeksipyynnön ideaalimallin avulla sekä analysoidaan anteeksipyyntöjen Kroatiassa herättämiä reaktioita vääryyden sisäistämisen asteiden kautta. Vääryyden sisäistämisen asteet kertovat siitä, kuinka pitkällä Kroatia on menneisyydenhallintaprosessissaan. Muut tutkimuskysymykset koskevat anteeksipyyntöjen puoluepolitiikkaa sekä sitä, onko holokaustin vuoksi esitettyjen anteeksipyyntöjen ja Jugoslavian hajoamissotia koskevien aikalaisanteeksipyyntöjen välillä olennaisia eroja niiden merkittävyyden ja niihin suhtautumisen osalta. Lisäksi pyritään kartoittamaan mahdollisia anteeksipyyntöjen poliittisia motiiveja sekä pohditaan syitä sille, mistä erot anteeksipyyntöjen merkittävyydessä voivat johtua. Työn johtopäätöksissä todetaan retrospektiivisten anteeksipyyntöjen tavoittavan huomattavasti aikalaisanteeksipyyntöjä paremmin merkittävän historiallisen anteeksipyynnön kriteerit. Merkittävyydeltään voimakkaimmaksi anteeksipyynnöksi nousee Ivo Josipovićin vuonna 2012 Israelissa esittämä anteeksipyyntö, jota voi puheaktina pitää harvinaisen onnistuneena historiallisena anteeksipyyntönä. Vain tässä anteeksipyynnössä otti sen esittänyt valtionpäämies kiertelemättä vastuun edustamansa valtion ja kansakunnan suorittamista historiallisista vääryyksistä kolmen muun tutkimani anteeksipyynnön jäädessä yleisen pahoittelun ilmaisun asteelle. Lisäksi todetaan kansallisen yksimielisyyden ja vääryyden sisäistämisen olevan Jugoslavian hajoamissodista esitettyjen anteeksipyyntöjen suhteen vielä vähäistä verrattuna holokaustia koskeviin anteeksipyyntöihin.
-
(2018)The research belongs to the sphere of anti-corruption and attempts to enrich the knowledge on Bosnia and Herzegovina's anti-corruption policy and its features. The research question is associated with the facts that Bosnia and Herzegovina pursues the inconsistent policy in the sphere and analysts notice flaws in the policy. The present research introduces the assumption that anti-corruption reforms in Bosnia and Herzegovina were aimed at decreasing the level of attention to state's internal policy on the part of international organizations and at simplifying and accelerating the admission to the European Union. The current project is linked to neo-institutionalism as methodological framework. The general purpose of the investigation is to identify the conditions and processes related to the choice of such a policy by the government of Bosnia and Herzegovina. Exploring the research question the qualitative content analysis and expert interviews are applied. The qualitative content analysis is used to take into account reports of international organizations monitoring the process of reforms in the country while expert interviews serve as a method for the profound examination of the Bosnian case. Thus, the results anticipated involve a complete analysis of the anti-corruption agenda in Bosnia and Herzegovina and findings giving a valid explanation for the inconsistencies in its implementation.
-
(2017)Estonia and Finland are neighbouring countries with close cultural ties and similar challenges to their national security. However, when looking at the number of bilateral defence cooperation projects between the two countries over the last decade, it seems there is not too much to display. At the same time, the countries have been engaged in close political dialogue on defence matters. This discord has been the motivation for the following research. The aim of this Master’s Thesis is to identify and look into the different roles Finland played in the development of Estonian defence policy from 2004 to 2014. The peak of Estonian-Finnish bilateral defence cooperation remained in the 1990s, when Finland helped to build up Estonian defence institutions through the “Estonian Project”. With the Estonian decision to focus its efforts and resources on joining NATO, this special relationship between Estonia and Finland faded. What this thesis proposes to find out is the degree how much Finland still mattered in Estonian defence policy thinking after Estonia joined NATO in 2004, what kind of a role or roles it continued to play? The researched period concludes with the year 2014, when the regional security situation was changed by the war in Ukraine and Russian annexation of Crimea. The ten years from 2004 to 2014 is viewed as a coming of age period for Estonian defence. This thesis aims to look at Estonian-Finnish defence relationship in that context, seeing how Finland influenced the development of Estonian defence in terms of political thinking and military planning. The role of Finland in Estonian defence policy is examined by answering three main research questions: Which roles did Finland play in the development of Estonian defence between 2004 and 2014? How did the bilateral relationship evolve during those ten years? How does the relationship appear in the wider international security and defence context from 2004 to 2014? This Master’s Thesis finds that Finland continued to play a diverse part in Estonian defence policy developments after Estonian NATO accession on 2004. Even though the role of a mentor and an example was most prevalent during the 1990s, Finland remained an example, if not a role-model for Estonia during the period observed in this thesis. This was mostly the case considering national defence strategy and planning, where the example of Finnish territorial defence and reserve army was valued, especially by Estonian officers. On the other hand, Finland obtained the role of a stubborn outsider regarding the discussions of its possible NATO-membership. This role became more evident in the end of the researched period when the war in Ukraine changed the regional security environment considerably. At the same time, Finland was seen as a good partner to NATO and a close neighbour and friend in bilateral cooperation.
-
(2018)The thesis handles application of principal component analysis (PCA) in momentum based investment strategies. Principal component analysis is a dimension reduction method for multidimensional datasets that seeks to find new mutually uncorrelated variables called principal components so that the explanatory power over the original dataset is maximized. Momentum strategies are long-short, zero investment portfolios that within an asset class buy instruments that have performed relatively well and sell short instruments that had weak performance. The performance is measured in by directly applying total returns or using some derivative of it. The evaluation horizons typically range for a few months to a year. Earlier studies have assessed total returns eg in relation to fundamental factor models. Main data source of the study is total return data for US equity spanning ca 30 years of recent history. The strategies are defined using monthly data. The principal component models are estimated using daily return series. These models are then utilised in two types of momentum strategies. First group uses residuals from PCA, i.e. the portion of return not explained by the principal components. Second type of strategies allocates money based on the returns of principal components. The strategies result in time return series of return that would have been achieved by investing according to the rule based strategies. These are then analysed by using statistical and econometric methods. Furthermore, the returns are compared to results obtained in prior studies that have utilized similar methods. This includes studying the effect of autocorrelations in total returns, residuals and principal components for the success of respective strategies. The results in indicate that both sets of strategies seem to generate absolute returns that are in line with those obtained using the raw total return signal. The volatility of these returns as measured by standard deviation is significantly lower than that of strategies based on total return. Earlier studies using residuals defined using different types of models have shown similar results. The results of residuals based strategies are not explained by the autocorrelations of the underlying instruments. In fact these autocorrelations would seem to distract from the returns. The principal components, on the other hand, seem to have positive autocorrelations which in large part explain the success of related strategies. The key finding of the thesis is the attribution of decomposition of momentum profits into distinct sources by applying the relatively simple and well-known method of principal component analysis. These results complement the earlier research regarding the split of momentum profits between systematic and non-systematic sources of variation in finding that both are significant. The residuals based strategies have a higher economic significance due their low correlations against conventional strategies. The analysis of autocorrelations points to differing econometric drivers between the two sets of strategies.
-
(2015)This master’s thesis investigates the complementary currency TEM (Local Alternative Unit) operating in the city of Volos, Greece, during 2013-2014. TEM functions on the principles of LETS (Local Exchange Trading Systems) type. The study focuses on the role of solidarity in TEM, as an example of grassroots organisation. A research question seeks the impact of solidary action on the scheme’s members, by examining the experimental housing project which was launched by TEM in 2011. An additional question approaches the different forms of solidarity among the schemes membership and the housing project’s guests, depending on their personal choices, as well as collective decisions. Based on the principles of solidarity, community, and Social and Solidarity Economy, this thesis explores the structural characteristics of TEM. Ethnographic and autoethnographic research methods construct the framework of the project’s analysis, which unfolds by accumulating interviews and participant observation. Various types of solidarity are identified, corresponding to the behavioural interaction between members and guests. The concept of solidarity is found to be voluntary, personal, and diverse, whereas it can appear both as prerequisite and as reaction to change, depending on the circumstances, and influenced by the individual’s sense of community.
-
(2011)Modern-day economics is increasingly biased towards believing that institutions matter for growth, an argument that has been further enforced by the recent economic crisis. There is also a wide consensus on what these growth-promoting institutions should look like, and countries are periodically ranked depending on how their institutional structure compares with the best-practice institutions, mostly in place in the developing world. In this paper, it is argued that 'non-desirable' or 'second-best' institutions can be beneficial for fostering investment and thus providing a starting point for sustained growth, and that what matters is the appropriateness of institutions to the economy’s distance to the frontier or current phase of development. Anecdotal evidence from Japan and South-Korea is used as a motivation for studying the subject and a model is presented to describe this phenomenon. In the model, the rigidity or non-rigidity of the institutions is described by entrepreneurial selection. It is assumed that entrepreneurs are the ones taking part in the imitation and innovation of technologies, and that decisions on whether or not their projects are refinanced comes from capitalists. The capitalists in turn have no entrepreneurial skills and act merely as financers of projects. The model has two periods, and two kinds of entrepreneurs: those with high skills and those with low skills. The society’s choice of whether an imitation or innovation – based strategy is chosen is modeled as the trade-off between refinancing a low-skill entrepreneur or investing in the selection of the entrepreneurs resulting in a larger fraction of high-skill entrepreneurs with the ability to innovate but less total investment. Finally, a real-world example from India is presented as an initial attempt to test the theory. The data from the example is not included in this paper. It is noted that the model may be lacking explanatory power due to difficulties in testing the predictions, but that this should not be seen as a reason to disregard the theory – the solution might lie in developing better tools, not better just better theories. The conclusion presented is that institutions do matter. There is no one-size-fits-all-solution when it comes to institutional arrangements in different countries, and developing countries should be given space to develop their own institutional structures that cater to their specific needs.
-
(2020)Pro gradu – tutkielman tutkimuskohde on apteekkien kilpailusta ja apteekkijärjestelmästä käyty keskustelu 1990-luvulla. Tutkimus käsittelee yksityisten apteekkien kilpailua ja siitä on rajattu pois erillislailla säädetyt Yliopiston Apteekit, sekä keskustelu lääkekustannuksista niiltä osin, kun se ei tiiviisti liittynyt apteekkijärjestelmään ja siihen vaadittuihin muutoksiin. Selvityksen kohteena on, mitä apteekkialan kilpailun edistämiseksi 1990-luvulla tehtiin ja miten siitä keskusteltiin, mitä toimenpiteitä lääkealan kilpailun edistämiseksi tehtiin, kuka osallistui keskusteluun apteekeista ja lääkejakelusta, miten keskustelija perustelee oman näkökantansa ja mitä kilpailulla tavoiteltiin. Tutkimuslähteinä on käytetty eräitä sanoma- ja aikakaus lehtiä, virastojen ja sosiaali- ja terveysministeriön, sekä Lääkelaitoksen työryhmämietintöjä, Suomen Apteekkariliiton asiakirjoja. sekä kansanedustajien jättämiä kirjallisia kysymyksiä. Lähteitä analysoidaan sisällön analyysin kautta. Se on tutkimusmenetelmä, jolla pyritään tunnistamaan kirjoitetusta tekstistä tietyt piirteet ja ominaisuudet. Sisällön analyysiä voidaan käyttää myös tekstin sisällön kuvailuun. Menetelmä mahdollistaa myös kirjoittajan henkisen tilan määrittämiseen tai propagandan tai asenteellisen kirjoittamisen havaitsemiseen. Tutkielmassa havaitaan, että keskustelu apteekkien kilpailusta jakautuu muutamaan teemaan: Apteekkijärjestelmän vapauttamineen apteekkilupien myöntämisperusteita löyhentämällä, lääkekustannusten alentamiseen kilpailua lisäämällä, sekä lääkkeiden vähittäiskaupan myyntikanaviin. Suomalainen yhteiskunta muuttui 1980–1990-luvuilla kilpailua korostavaan suuntaan johtuen liittymisestä läntiseen talousalueeseen ja Euroopan Unioniin liittymisestä ja toisaalta Neuvostoliiton romahtamisesta ja turvatun idänkaupanajan loppumisesta. Vaatimukset kilpailun lisäämisestä saavuttivat myös tarkoin säännellyn lääkealan. Keskustelun osapuolet erottaa suhtautuminen apteekkeihin osana terveydenhuoltoa. Apteekkarit, Lääkelaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö tarkastelevat apteekkeja ja niiden välistä kilpailua terveydenhuollon näkökulmasta ja Kilpailuvirasto ja Päivittäistavarakauppayhdistys ry markkinaehtoisen kilpailunäkökulman kautta. Kilpailua yritettiin tuoda lääkealalle monin eri tavoin. Pääosa yrityksistä lisätä kilpailua kilpistyi lääkehuollon erityisasemaan osana terveydenhuoltoa ja apteekkien lakisääteisiin velvollisuuksiin, joita olisi ollut vaikea taata vapaan kilpailun vallitessa. Lääkelakia muutettiin tutkimusaikana pienin muutoksin, mutta vapaa kilpailu ei toteutunut
-
(2015)Tutkielman aiheena on arabikevään syttymisestä esitettyjen teorioiden muokkaaminen esittämällä ne kausaalikompleksin muodossa, ja ottamalla huomioon myös kyseisen kausaalikompleksin kontingenssi eli sattumanvaraisuus. Työssä keskitytään etenkin Tunisian ja myös Egyptin protestien syttymisestä esitettyihin teorioihin, sillä arabikevät käynnistyi näissä kahdessa arabimaassa alkaneesta liikehdinnästä joulukuun 2010 ja tammikuun 2011 välisenä aikana. Arabikevään syttymissyistä esitettyjä teorioita kritisoitiin liian yksikertaistavina, sillä ne keskittyivät vain muutamiin syihin tai vain tiettyjen analyysin tasojen tutkiskeluun. Tästä seurasi, ettei arabikevään syttymisen teorioissa huomioitu ilmiön syttymisen syitä tarpeeksi kokonaisvaltaisella tavalla. Tutkielmassa väitetään, että arabikevään syttymissyistä esitettyjä teorioita voi parantaa kahden käytetyn välineen, kausaalikompleksin ja kontrafaktuaalisen analyysin, avulla. Pyrkimyksen taustamotiivina vaikuttaa käsitys siitä, että tiede etenee debattien ja kritiikin avulla kohti parempaa, kattavampaa ja toimivampaa synteesiä. Kriittisen realismin kausaliteettikäsityksen mukaan tapahtumat aiheuttaa aina joukko keskenään toisiinsa vaikuttavia syitä, jotka muodostavat kausaalikomplekseja. Kausaalikompleksin käsitteen avulla voi rakentaa tapahtumille selitysmalleja identifioimalla ja järjestämällä kausaalikompleksin viisi eri elementtiä, toimijat, säännöt, resurssit, käytännöt ja toiminnan, ikoniseksi malliksi, joka on tulkinnallinen kuvaus tutkittavan tapahtuman tai ilmiön mahdollisesti aikaansaaneesta kausaalikompleksista. Arabikevään syttymisen kausaalisen kompleksin luomisessa havaittiin, että osa arabikevään syistä oli ikään kuin kontekstia taustoittavia, osa tiettyjä kausaalisessa kompleksissa tapahtuneita muutoksia esiin tuovia syitä. Yksittäiset teoriat rekonstruoitiin synteesiin, arabikevään syttymisen kausaaliseksi kompleksiksi, josta muodostui yksi mahdollinen askel kohti pluralistisempaa ja holistisempaa teoriaa arabikevään syttymisen syistä. Tutkielmassa pohjustetaan kontrafaktuaalisen analyysin käyttöä ja kontrafaktuaalisten väitteiden esittämiselle asetettuja vaatimuksia maailmanpolitiikan tutkimuksessa. Arabikevään syttymisen satunnaisuutta painotetaan havaitsemalla arabikevään syttymisestä esitetyn kausaalisen kompleksin kontrafaktuaalisia potentiaaleja eli mahdollisuuksia aktualisoitua eli toteutua toisin. Sosiaalisessa maailmassa, jossa monet tieteen konventioiden perusteella tosiksi olettamamme teoreettiset konstruktiot eivät voi tuottaa paikkansapitäviä lopputuloksia, voi kontrafaktuaalista ajattelua käyttää laajentamaan käsitystämme kausaliteetin todellisesta luonteesta avoimessa, epälineaarisessa ja hyvin sattumanvaraisessa maailmassa.
-
(2016)Under 2000-talet har det genomförts två stycken större arbetspensionsreformer i Finland. I Finland förhandlar man traditionellt om arbetspensionsreformer på trepartsbas. De tre parterna som förhandlar om arbetspensionsreformerna är de centrala arbetsmarknadsorganisationerna för löntagarna och arbetsgivarna samt staten. Studier visar dock att arbetspensionsreformprocesserna sköts i princip på tvåpartsbas av löntagarna och arbetsgivarna. Statens roll har huvudsakligen endast varit att ge breda riktlinjer och mandat åt förhandlarna. Denna tradition kan ses ha rubbats under de senaste arbetspensionsreformförhandlingarna. Staten har tagit en allt aktivare roll och förflyttat sig från åskådare till en aktivare förhandlingspart. I denna studie beskrivs finländska arbetspensionsreformprocessen och förändringen i denna förklaras med diskursiv institutionella medel. Vanligtvis studeras pensionsreformer från ett historisk institutionellt perspektiv, men eftersom dess förklarningselement är otillräckliga för denna studie måste nya medel, i detta fall diskursiv institutionalism, införas. Meningen är att ge en djupare förståelse av själva reformprocesstrukturen samt att förklara förändringarna och utvecklingen i förhandlingsprocessen. I studien diskuteras också hur denna förhandlingsutveckling och strukturförändring påverkar arbetspensionspolitiken samt möjliga framtida arbetspensionsreformprocesser. Som centrala materialet för studien fungerar intervjuer av aktörer som deltagit direkt och indirekt i arbetspensionsreformprocesserna. Intervjuerna ger en djup bild av reformprocesserna, vilket bidrar till en förståelse av förhandlingsstrukturen och dess förändring. Förhandlingsstrukturförändringar förklaras med hjälp av diskursiv institutionalistiska förklarningar som är huvudsakligen framställt av Vivian Schmidt. Studien kommer fram till att de finländska arbetspensionsförhandlingarna har förändrats. Denna förändring kan förklaras med de lyckade diskursiv kommunikativa och koordinativa handlingarna staten utfört angående hållbarhetunderskottsfrågan. Det centrala fyndet är att staten fått en allt aktivare roll. Detta kan man se bland annat i hurdan roll hållbarhetsunderskottet fått i den senaste reformen. Traditionellt tillhör inte offentliga ekonomis hantering direkt till arbetspensionssystemets uppgifter, men i den senaste arbetspensionsreformen hade denna aspekt en dominerande roll. I studien diskuteras hur denna utveckling påverkar framtiden och de möjliga framtida arbetspensionsförhandlingarna. De senaste arbetspensionsreformerna har även innehållit beslut om en del automatiska stabilitetsmekanismer som påverkar framtida arbetspensionssystemstrukturer. Detta innebär att pensionspolitiken och förhandlingarna kommer att inneha diverse nya element. Denna studie visar att arbetspensionspolitiken och -förhandlingarna har levt turbulenta tider under 2000-talet. En era dominerad av arbetsmarknadsorganisationerna kan ses ha tagit två steg bakåt och statens kontroll över pensionspolitiken ökat. Arbetsmarknadsorganisationerna kvarhåller dock en position i den framtida arbetspensionspolitiken genom att få en lagstadgad rätt att kontrollera automatiska stabilitetsmekanismerna. Framgångsrika diskursiv institutionella angrepp av staten har visat att traditionella förfaringssätt i arbetspensionspolitiken möjligtvis är i förändring.
-
(2016)This research explores how Russian national identity is constructed through political discourses pertaining to the Arctic. Theoretically this thesis addresses how national identity is constructed through these discourses and subsequently how this identity is used to justify Russia’s Arctic policy to a domestic as well as an international audience. In order to achieve this a hybrid methodology combining critical discourse analysis and political discourse analysis was applied to two forms of political discourses; speeches by politicians and policy papers. This research has identified five discourses through which a Russian national identity is constructed and policy legitimised. These are international cooperation, security, governance, Russia as Arctic, and environment.
-
(2017)Traditional economics theory argues that competitive markets are unable to enhance innovation incentives. This is based on the claim that it is not possible for an inventor to earn profit for his invention in the face of unlimited imitation. Traditional theory calls for intellectual property for innovators, such as patents, to guarantee effective innovation production. The economic safety provided by patents creates innovation incentives, enhancing research levels and product quality. However, the increasing popularity of patents combined with the current, extensive patenting systems can create economic inefficiencies. The monopolistic competition arising from patent-provided rights may weaken innovation incentives in small as well as quickly developing industries. In addition, derived high prices and legal barriers to entry granted by intellectual property can distort competition and may even suppress the patent holder’s innovation tactics. Traditional economic theory also fails to explain why firms may choose not to utilise formal intellectual property in favour of informal protection methods which hold high importance to firms, such as secrecy, high wages, and increasing production complexity. My thesis examines whether competitive markets are able to enhance innovation incentives, and if so, under what conditions. I will also aim to enlighten why firms may favour other protective measures for their inventions over patents. Henry and Ponce (2011) and Henry and Ruiz-Aliseda (2015) expand our understanding of these topics in the form of game theory. A key factor in our analysis is the assumption that free spillovers are non-existent. Instead, endogenous knowledge must be purchased. As a result, potential imitators prefer to wait for the cost of knowledge to decrease, and delay their market entry. Such a delay, and the possibility to participate in knowledge trading, secure positive rents for the inventor, which compensates his innovation costs. These results are achieved even in unfavourable circumstances, where competition is high or the inventor incurs additional costs to protect their invention by other means than patenting. In fact, in such circumstances, we expect the inventor’s profits to approach monopolistic profits. In conclusion, competitive markets attain efficiency and improved levels of social welfare, and therefore, innovation levels can persist in the market. These results are nonetheless sensitive in relation to the elasticity of demand. Market imperfections such as the indivisibility of an idea, moral hazard and adverse selection pose additional problems in the modelling within a competitive market. My thesis weighs in on the ever-crucial patenting debate: Is the modern, extensive patent system obsolete? High prices and risen monopolistic competition can lead to severe consequences on social welfare, and limit the exchange of knowledge. New innovation models in competitive markets and its ability to encourage innovation incentives pose an important argument against the expansion of the current patent system. These models also provide an explanation for the popularity of informal protection methods for innovations, emphasising the value of firm strategizing above legal procedures. Such patent criticism and empirical evidence could be utilised in the development of the current patent system.
-
(2019)Vuonna 1996 perustettu Arktinen neuvosto on yksi keskeisimmistä kansainvälisistä yhteistyöfoorumeista arktista aluetta koskevissa asioissa. Arktisessa neuvostossa käsitellään ennen kaikkea arktisen alueen ympäristönsuojeluun sekä kestävään kehitykseen liittyviä kysymyksiä. Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskaudet noudattavat ennalta määrättyä kiertoa, jossa kukin arktinen jäsenvaltio toimii vuorollaan Arktisen neuvoston puheenjohtajana kahden vuoden ajan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Arktisen neuvoston institutionaalisia toimintatapoja kahden eri jäsenvaltion puheenjohtajuuskausien kautta. Tarkasteltavat puheenjohtajuuskaudet ovat Kanadan vuosille 2013–2015 ajoittunut Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskausi sekä Suomen vuosille 2017–2019 ajoittuva puheenjohtajuuskausi. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia asiakokonaisuuksia kyseisten kahden maan arktisten puheenjohtajuuskausien suunnitelmien ja toteutusten taustalla on, mitä nämä asiat kertovat Arktisen neuvoston virallisista ja epävirallisista institutionaalisista toimintaperiaatteista sekä miten puheenjohtajan on mahdollista käyttää valtaa Arktisessa neuvostossa. Tutkimuskysymys alakysymyksineen on seuraava: - Miten puheenjohtajamaa pyrkii käyttämään valtaa Arktisessa neuvostossa? - Miten puheenjohtajamaa pyrkii edistämään kansallisia intressejään Arktisessa neuvostossa? - Miten puheenjohtaja huomioi muut toimijat toteuttaessaan Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauden toimia? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii rationaalisen valinnan institutionalismi. Tutkimuksen menetelmä on teorialähtöinen sisällönanalyysi, joka pohjautuu käsiteltävien Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskausien prioriteettiohjelmiin sekä puolistrukturoituihin teemahaastatteluihin. Tutkimuksen mukaan Arktisen neuvoston puheenjohtaja pyrkii edistämään omia kansallisia intressejään puheenjohtajuuskautensa aikana. Kansallisia intressejä ei kuitenkaan tule edistää ilmiselvästi, vaan aloitteet tulisi muovata siten, että ne voidaan tulkita koko arktista aluetta palveleviksi. Tutkimuksesta selviää myös, että jatkuvuuden varmistaminen toisiaan seuraavien puheenjohtajuuskausien välillä on ensiarvoisen tärkeää Arktisen neuvoston toiminnan jatkuvuuden, tehokkuuden ja toimintakyvyn varmistamisen kannalta. Tutkimuksesta selviää myös, että viime vuosina lisääntyneet jännitteet Venäjän ja lännen välillä eivät ole liiemmin vaikuttaneet Arktisen neuvoston jokapäiväiseen toimintaan.
-
(2018)Arktiska rådet som grundades år 1996 är det enda mellanstatliga samarbetsforumet att handskas specifikt med arktiska frågor. Rådet följer med miljöns tillstånd, utger miljöbedömningar om miljöskydd och hållbar utveckling och ger på basis av dessa policyrekommendationer åt medlemsländerna. Medlemsländerna har i alla fall i princip bundit sig till att följa rekommendationerna men rådet har inte mandat att ge juridiskt bindande rekommendationer eller att se till att de verkställs. Nivån på den nationella implementeringen av Arktiska rådets rekommendationer har visat sig vara svag i medlemsländerna men ett område där de gjort framsteg i är att implementera de rekommendationer som rådet gett om åtgärder att minska på utsläpp av svart kol. Finland är ett medlemsland som klarat sig bra med att implementera dessa rekommendationer. Genom en fallstudie över implementeringsprocessen av Arktiska rådets rekommendationer om åtgärder att minska på utsläpp av svart kol i Finland är studiens syfte att skapa en helhetsbild över händelseförloppet av implementeringen för att på så sätt förklara och förstå implementeringsprocessen i Finland. Bakom implementeringen av Arktiska rådets rekommendationer ligger det en policyprocess och genom att granska den är syftet också att systematiskt analysera vilka implementeringsfaktorer som har främjat respektive försvårat implementeringen. Det finns i regel två modeller för att studera implementering, en beslutsorienterad uppifrån-nermodell och en handlingsorienterad nerifrån-uppmodell. Den syntesmodell av de två modellerna som Sabatier utformat bildar tillsammans med Lundquists modell för implementeringsstyrning fallstudiens teoretiska utgångspunkt. Lundquists styrningsmodell utgår ifrån att man vid analys av implementering måste uppmärksamma hur strukturerna och aktörernas förmågor och beteenden påverkar genomförandet. I ett styrningsperspektiv har policytillämparens egenskaper en betydande roll för att förklara avvikelser mellan beslut och utfall vid implementeringen av policy. Studien visar att Finlands förmåga att förstå vad rekommendationerna om svart kol handlar om har främjat implementeringen, likaså Finlands vilja att tillämpa dem. Implementeringen har underlättats av klara och konsekventa målsättningar och av att Arktiska rådet och Finland anser att utsläpp av svart kol är ett problem och att utsläppen måste minskas. Målformuleringar som i början var otydliga har klarnats vilket tyder på att Arktiska rådet som policyförespråkare lärt sig under processens gång. Den arktiska regionen håller på att genomgå en förändring då klimatförändringen syns som ett betydligt varmare klimat och som smältande av havsisen, och då nya ekonomiska möjligheter i samband med det förväntas uppstå. Som ett resultat har intresset mot det arktiska området ökat. Som det centrala samarbetsorganet vad gäller Arktis har betydelsen av Arktiska rådet ökat.
-
(2016)The study explores why and how is the legitimacy of the mining project in Sokli, Savukoski municipality in North-Eastern Finland contested. The concept and theory of legitimacy is often neglected in research concerning mining and the concepts of acceptance and social license to operate are found in the mainstream of research. The study discusses the possibilities and challenges the theories and concept of legitimacy in the context of mining. Furthermore the Sokli mine is analyzed in the wider context of the expansion of extractive frontier towards perihpheries. This expansion has been desrcibed to be permitted by a new coalition between the state and private corporations. Moreover the new coalition has been linked to a new development paradigm portrayed as (neo-)extractivism. The literature on extractivism has focused strongly to Global South despite the process’ global character. A case study approach is adapted. The data consists of five semi-structured interviews conducted with locals in Savukoski region. Complimenting the interview data, the analysis is extended to four official documents by stakeholders of the possibly forthcoming mine in Sokli. In the light of a diverse combination of legitimacy theory created in this thesis the legitimacy of the Sokli mine is contested primarily on moral grounds. The mine does not fit into the locals’ conception of how the environment ought to be utilized. The mine also makes the development of traditional livelihoods in the area harder. In sum the locals’ vision of the future of the municipality and their conception of development contradicts with the expansion of the extractive industry. Finnish mining legislation is one of the most important structural permitting condition, which in Savukoski is contested and considered illegitimate. On the other hand the mine is supported mainly for it’s possible tax revenue and because it creates jobs. Employmen moreover is a core argument supporting mining in Finland. There have been controversies between estimations and fulfilled revenues and jobs. The environmental disaster and supicious practices by mining authorities in the area were often referenced and the casof Talvivaara had effected attitudes towards mining in Savukoski. The case study demonstrates an exception in the landscape of mostly positive and legitimate attitudes towards mining in Finland. Moreover the global expansion of extractives and the global rush for land have resulted in strong political opposition and mobilization in for example Latin America but not similarly in Finland. The further commodification of nature might in the future lead to political turmoil also in Finland if the legal conditions for mining persist. The larger structural shift away from the Nordic welfare state needs to be further researched in the context of extractive industries.
-
(2013)This study relates to the conflict in Nepal and its peace process in particular, which is examined from the perspective of discourse theory. The conflict started in 1996 when a group calling themselves ‘Maoists’ launched their ‘people’s war’. Over the years, the conflict was marked by several negotiation rounds, intermittent ceasefires and a power-political struggle between the king, the mainstream political parties and the Maoists. The peace process can be deemed to have started upon the signing of a 12-Point Understanding between the Seven Party Alliance and the Maoists in November 2005. Despite its promising start, it is still too early to talk about the peace process in the past tense since researchers have considered the promulgation of a new constitution as a necessity for its closure. The conflict and its peace process have provided an interesting topic of inquiry for instance because Nepal’s Maoist insurgency has been considered the most successful one among other contemporary Maoist rebellions. The purpose of this study is to analyse how a ‘new Nepal’ was articulated in discourses of transformation during the peace process between 2005 and 2012 and determine potential shifts or changes in the discourses. Since the peace process is understood as a discursive process, a further objective is to evaluate the process and the prospects of sustainable peace on the basis of the discourses. Following the theory of conflict transformation, this study understood the peace process as a long-term project where sustainable peace necessitates addressing the root causes of conflict. The motive for choosing the discourse-theoretical perspective was that discourses have been suggested to have a significant role in conflict transformation. In their discourses, political actors may seek cooperation and consensus or reproduce the antagonistic relationship that existed between them during conflict. This study utilised the post-structuralist theory of discourse developed by Laclau and Mouffe as it has been considered suitable for studying political conflicts and changes. According to the fundamental premises of the theory, discourses are historically constructed and contingent systems of meaning in which signifiers receive their meaning in relation to other signifiers and which are susceptible to change. The empirical data of this study consisted of three official documents that have been said to provide a blueprint for a new Nepal as well as of newspaper articles published in The Kathmandu Post. Temporally the study was limited to a period between November 2005 and June 2012. The concept of new Nepal was understood as referring to the political, social, economic and cultural transformation of the country needed to address the root causes of the conflict, for which reason the analysis concentrated on discourses dealing with these aspects. Furthermore, the main focus was on the discourses of the political actors who were the chief adversaries during the conflict, i.e. the mainstream political parties, the Maoists and the king. The empirical analysis utilised the key concepts of Laclau and Mouffe’s theory of discourse, including articulation, floating signifier, nodal point, empty signifier, hegemonic practice, dislocation, social antagonism, political frontier, and the logics of equivalence and difference. According to the analysis, the discourses of the political actors were arranged around political transformation, which was closely linked with social, economic and cultural transformation. The discourses of transformation can be deemed to have formed a discourse on new Nepal, where the meaning of new Nepal was constructed around such salient signifiers as democracy, republic, federalism, secularism, peace, development, progress, change, social justice and inclusiveness. A chain of equivalence was articulated between these signifiers to establish a clear frontier between the past and the future. A significant finding was that the Maoists and the mainstream political parties were able to combine their particular interests into a common discourse by articulating the king as a common enemy and a threat to a new Nepal, which would appear to have made the peace process possible. However, this discursive unity seems to have dissolved after the king was removed and Nepal declared a republic. Since then the Maoists and the non-Maoist parties appear to have reproduced the previous antagonistic relationship between them and the situation has begun to resemble the circumstances before and during the conflict. Due to the discursive struggles between the actors, the Constituent Assembly failed to promulgate the new constitution that was articulated as a document which could bring peace and socio-economic transformation, and consequently it is argued that the prospects of achieving sustainable peace still seem rather bleak. The discursive struggles also pose a threat to the hegemonic discourse on new Nepal and to the new Nepal articulated therein. As regards sustainable peace, it would be important for the actors to find again the consensus that existed between them at the initial stages of the peace process.
-
(2012)Tutkimuksessa tarkastellaan vastuullisuutta työntekijöiden rutiineissa instituutioteorian viitekehyksessä. Tutkielman tavoitteena on selittää yritystasoisten vastuiden tulemista työntekijöiden arkipäivään, eli mitä yrityksen vastuuteemat tarkoittavat työn käytännöissä. Case-yritys on S-ryhmään kuuluva Osuuskauppa Suur-Savo. Tutkielman pääkysymys on, millä tavoin vastuu näkyy työntekijöiden rutiineissa. Pääkysymystä täydentävät kysymykset ovat, millaisia muutoksia vastuun rutiineissa on tapahtunut ja kuinka toimintaa voidaan työntekijänäkökulmasta kehittää, sekä mistä vastuut tulevat työntekijöiden rutiineihin. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, joka pyrkii kuvailevaan tutkimusotteeseen. Keskeisen osan tutkimusaineistoa muodostaa 24 työntekijöiden teemahaastattelua. Lisäksi tutkimusaineistona on käytetty Osuuskauppa Suur-Savon ja S-ryhmän vuosiraportteja, verkkosivuja ja vastuullisuuskatsausta. Ennen varsinaisten haastattelujen suorittamista, tutkimusta varten on tehty neljä taustahaastattelua. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua. Yleisesti vastuu ja vastuullisuus näkyvät työntekijöiden rutiineissa ensisijaisesti vastuuna omasta työstä ja siinä erityisesti asiakkaisiin liittyvänä vastuuna. Osuuskauppa Suur-Savon arvoihin perustuvat vastuullisuusperiaatteet näyttävät olevan jokainen läsnä työntekijöiden arjessa. Asiakaslähtöisyys nousee selkeästi keskeisimpänä työntekijöiden rutiineissa ja muodostaa lähes kaikkea toimintaa ohjaavan ajatuksen ja periaatteen. Tuloksellisuus on myös tiivis osa työn arkea, ja sen arvioimiseen liittyy selkeästi määriteltyjä tavoitteita ja mittareita. Vastuu ihmisistä liittyy työntekijänäkökulmasta ensisijaisesti asiakkaisiin ja henkilöstöön. Vastuu ympäristöstä näkyy erityisesti kierrätykseen ja lajitteluun liittyvinä käytäntöinä. Vastuu ihmisistä ja ympäristöstä ei muodosta työntekijöiden arjessa yhtä selkeää käytäntöjä ja rutiineja ohjaavaa periaatetta, kuin asiakaslähtöisyys ja tuloksellisuus. Työn arjessa koettuja muutoksia vastuuteemoihin liittyen ovat ympäristöasioiden merkityksen kasvu ja työnantajavastuuseen liittyvien käytäntöjen kehittyminen. Toisaalta osa työntekijöistä kokee, ettei muutoksia vastuuasioissa ole työn arjessa tapahtunut. Vastuuteemat tulevat työntekijöiden rutiineihin vahvasti yksilön oman arvopohdinnan kautta ja työkokemuksen vahvistamana. Osuuskauppa Suur-Savon puolelta vastuuteemat tulevat erityisesti perehdytyksestä, mutta myös esimerkiksi koulutusten ja palaverien kautta. Vastuu henkilöstöstä on selkeästi yksi vahvimmista osa-alueista Osuuskauppa Suur-Savon toimintaa vastuullisuusnäkökulmasta tarkasteltuna. Arvot muodostavat keskeisen lähtökohdan Osuuskauppa Suur-Savon vastuullisuustoiminnalle ja arvojen sisäistäminen nähdään edellytyksenä vastuulliselle toiminnalle työn arjessa.
-
(2020)Suomen suvereniteetti oli kylmän sodan vuosikymmenet jonkin verran epävakaalla pohjalla. Neuvostoliitto piti oikeutenaan puuttua tasavallan asioihin, jos se katsoi etunsa sitä vaativan. Suomi puolestaan pyrki olemaan hyvä naapuri, josta ei tarvinnut kantaa huolta. Tähän kuvaan sopi huonosti 1950-luvun vaihteessa aktivoitunut länsitiedustelu. Suomea pidettiin siinä tukialueena Neuvostoliittoon suuntautuvassa tiedustelussa. Mikä pahinta, sitä suorittivat entiset kaukopartiomiehet. Suomen johto pyrki estämään kyseisen toiminnan, ja Suojelupoliisille (Supo) lankesi sen käytännön toteutus. Tutkimustehtävänä tässä opinnäytteessä on selvittää Arvo Juvosen toimet länsitiedustelun parissa Supon asiakirjatietojen pohjalta. Näin saadaan muodostettua kuva myös siitä, kuinka hyvin Supo oli tiedustelijan toimista perillä. Yhden toimijan tarkastelu kertoo myös siitä, kuinka paljon itse ilmiöstä tiedettiin, ja kuinka tärkeänä sen selvittämistä pidettiin. Näin selviää Supon kokonaisintressi asiaan. Ajallisesti tarkastelu alkaa 1950-luvun alkuvuosista ja loppuu vuosikymmenen puoliväliin. Tämän pro gradu -tutkielman lähteenä on tutkinnan myötä syntynyt aineisto, pääosin vain yksi henkilömappi. Lähdeaineistoa tarkastellaan myös objektina ja selvitetään sen asiakirjallinen luonne. Supolla oli Juvosesta oma henkilömappi. Sen tärkeimmäksi tietolähteeksi paljastui Arvo Juvosen vaimo. Asiakirjoihin tutustuessa heräsi epäilys, että oliko kaikki asiaan liittyvä kirjattu asianmukaisesti, joitain niin suuria aukkoja kerronnasta löytyi. Tapahtumat oli kirjattu melko kattavasti, mutta toiminnan taustat ja motiivit jäivät suurelta osin pimentoon. Yhteenvetona voisi todeta, että asiakirjoista piirtyy melko selväpiirteisen kuva Juvosen elämästä tutkittavana ajankohtana. Supo sai selvitettyä hänen toimensa länsitiedustelun parissa. Sillä näytti olleen myös melko kattava kokonaiskuva ilmiöstä. Myös käytetty asiakirja-aineisto vastasi pääosin kaikkiin siltä vaadittaviin ominaisuuksiin myönteisesti.
-
(2016)Tutkielma käsittelee yhteiskunnallista yrittäjyyttä ja yhteiskunnallisia yrityksiä sidosryhmäteorian näkökulmasta. Yhteiskunnallinen yrittäjyys on ajankohtainen aihe ja nouseva trendi liike- ja arvolähtöisen toiminnan yhdistämisessä etsittäessä kestäviä ratkaisuja yhteiskunnan sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin. Yhteiskunta on murroksessa, perinteinen ajattelumalli julkisen ja yksityisen sektorin rajapinnasta ja niiden tehtävistä alkaa sekoittua. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden tutkimus on vielä melko tuoretta ja käsitteistö elää. Tämä tutkielma pyrkii tuomaan keskusteluun yhden näkökulman suomalaiseen yhteiskunnallisen yrittäjyyden tutkimukseen: sidosryhmien merkityksen yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tutkielmassa tarkastellaan yhteiskunnallisten yritysten sidosryhmiä ja niiden vaikutuksia yhteiskunnallisen yrittäjyyteen. Mitä merkityksiä yritykset antavat sidosryhmille ja miten sidosryhmät vaikuttavat yrityksen toimintaan. Taustalla on yhteiskunnalliseen yrittäjyydessä esiintyvät teemat: arvot ja eettisyys, voitontavoittelu- ja tavoittelemattomuus, resurssien hallinta ja riskinotto, innovatiivisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tutkielma on jaettu kahteen osioon, ensin aineistosta on tunnistettu yrityksen sidosryhmät, joilla on merkitystä yrityksen toiminnalle. Toisessa osiossa sidosryhmiä tarkastellaan yhteiskunnallisen yrittäjyyden kontekstissa. Tutkielman aineisto sisältää 8 teemahaastattelua, joissa haastattelun kohteena ovat olleet yhteiskunnallisten yritysten toimitusjohtajia, liiketoiminnanjohtajia sekä omistajia. Haastattelut on äänitetty marraskuun 2015 aikana, jonka jälkeen ne litteroitiin. Aineiston analyysi koostuu laadullisesta sisällönanalyysistä, jossa on hyödynnetty puolistrukturoitua teemoittelua sekä osittain QCA-metodia. Teemoittelu perustuu aikaisempaan yhteiskunnallisen yrittäjyyden tutkimukseen, mutta toteutettu dialogissa aineiston kanssa yhtenäiseksi analyysiksi. Analyysistä voidaan havaita eri sidosryhmien tärkeyden yritysten toiminnassa ja toiminnan kehittämisessä. Sidosryhmät ovat olennainen osa menestyvää liiketoimintaa ja sidosryhmien tunnistamista pidetään tärkeänä. Yhteiskunnalliset yritykset korostavat jatkuvaa kommunikaatiota sidosryhmien kanssa. Yhteistyö ja uusien ratkaisumallien löytäminen yhdessä sidosryhmien kanssa koetaan jopa elinehtona. Yhteiskunnalliset yrityksille arvolähtöisyys ja eettisyys ohjaavat kaikkea toimintaa liiketoiminnasta johtamiseen. Yritykset pyrkivät liiketoiminnallaan pysymään kannattavana ja hengissä, voitokas liiketoiminta nähdään välineenä yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseen, ei itseisarvona. Jatkuva innovatiivisuus ja toiminnan kehittämistä pidetään tärkeänä. Yhteiskunnalliset yritykset tunnistavat kilpailutalouden ja toimivat sen ehtojen mukaisesti. Erilaisissa vaikutuselimissä tai tutkimushankkeissa toimitaan laajasti. Liiketoiminta ja yhteiskunnalliset arvot kulkevat käsi kädessä. Tuloksia tulkittaessa ei pidä unohtaa rajoituksia, jotka liittyvät aineistoon ja teoreettiseen viitekehykseen, eikä tuloksista voi vetää kovin pitkälle vietyjä päätelmiä. On huomioitavaa, että tutkielman aineisto ei ole kovin laaja ja se edustaa yksittäisten henkilöiden näkemyksiä ja mielipiteitä.
-
(2012)Tämä pro gradu on tutkielma Euroopan unionin kansainvälisen lentoliikenteen päästökaupan onnistumisen edellytyksistä ja mahdollisuuksista. EU:n alueella on aloitettu kyseinen päästökauppa 1. tammikuuta 2012. Ensimmäiset päästömaksut on määrä maksaa keväällä 2013. Hanke on saanut osakseen erittäin laajaa kansainvälistä kritiikkiä. Tähän liittyvässä retoriikassa on käytetty laajasti myös kauppasodan uhkakuvaa. Joitain viitteitä kauppasodan alkamisesta onkin jo saatu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on arvioida yksipuolisesti asetetun päästökaupan edellytyksiä verraten EU:n asiaa koskevaa direktiiviä sekä kansainvälisessä siviili-ilmailun kattojärjestössä (ICAO) käytyjä keskusteluja regiimiteorioiden triangulaatioon. Tutkimusteorialla luodaan pohja niistä elementeistä, jotka tyypillisesti ovat mukana onnistuvissa regiimeissä sekä niistä, joita tulisi lähtökohtaisesti välttää. Aineiston analyysin metodina on sisällön analyysi. Saadut tulokset asettavat EU:n direktiivissä 2008/101/EY esitetyt tavoitteet ja määräykset kansainvälisesti hankalaan asemaan. Tulokset osoittavat, että EU:lla tulee olemaan merkittäviä haasteita saada alueensa ulkopuoliset toimijat hyväksymään eurooppalainen lainsäädäntö toimintansa normiksi. Kritiikin kulmakivinä ovat ICAO:n yleissopimus, pelot kilpailua vääristävistä maksuista, sekä arviot näiden päästöjenrajoitustoimien rajoittuneisuudesta ja mahdollisesta kääntymisestä itseään vastaan. Epäonnistuessaan paljon kansainvälistä huomiota osakseen saanut direktiivi 2008/101/EY jättää merkittävän jäljen ennestään heikkoon EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiseen arvovaltaan. Jos ennakko-oletuksien vastaisesti direktiivi onnistuisi tavoitteissaan, avaisi se puolestaan mielenkiintoisen mahdollisuuden ryhtyä tarkastelemaan regiimiteoriaa tämän uuden tapauksen näkökulmasta.
Now showing items 41-60 of 1428