Browsing by department "Sosiaalitieteiden laitos"

Tutkielma käsittelee suomalaista aktivointipolitiikkaa ja vuonna 2001 voimaantullutta lakia kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001). Tavoitteena on muodostaa kuva aktivointipolitiikan taustalla vaikuttaneista ideologioista, arvoista ja kansainvälisestä keskustelusta. Lisäksi tavoitteena on yhteisöreaktion teorian kautta tarjota aktivointipolitiikan historialliseen tarkasteluun uudenlainen näkökulma ja lopulta löytää vastaus siihen, minkälaisena yhteisöreaktiona aktivointipolitiikka voidaan ymmärtää. Tutkielma on teoreettinen tutkimus, joka perustuu tutkimuskohteeseen perehtymiseen olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tutkielman tarkastelu perustuu Michael Foucaultn historiallis-genealogiseen viitekehykseen. Edwin M. Lemertin yhteisöreaktion teoria (1967) toimii tutkielmassa 'ikkunana' aktivointipolitiikan tarkastelulle ja tutkielma rakentuu teorian käsitteiden mukaisesti. Tarkastelen, miten työttömän ja yhteiskunnan välinen suhde muodostuu ja mitä pidetään työikäisen kansalaisen normina. Analysoin, minkälainen muutos suomalaisessa kontrolli-ilmapiirissä tapahtui 1990-luvulla ja miten tämä muutos näyttäytyy suhteessa kansainväliseen hyvinvointireformin aatteeseen. Analyysin yhteydessä tulevat näkyviksi 2000-luvun vaihteessa vallalla olleet käsitykset työttömistä ja työttömyyden syistä. Lopuksi tarkastelen aktivointipolitiikkaa sosiaalityön työkäytäntönä kontrollin käsitteen näkökulmasta. Suomalaisessa yhteiskunnassa 1990-luvulla tapahtuneet kansantaloudelliset, poliittiset, kulttuuriset ja ideologiset muutokset vaikuttivat suoraan tai välillisesti siihen, miten työttömyyteen suhtauduttiin. Lama loi perusteen ja poliittisen tilan, joiden myötä suuntana on ollut 'sosiaaliturvalta töihin' -ajattelu ja keinoina etuuksien niukentaminen ja työhön aktivointi. Aktivointipolitiikka perustuu ajatukseen aktiivisesta kansalaisesta ja uskosta siihen, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Taustalla vaikuttavat niin New Public Management -reformin mukaiset ajatukset kuin keskustelu sosiaaliturvan kannustavuudesta, kannustinloukuista ja työttömän työmoraalista. Aktivointipolitiikan kehityksen voi tiivistäen kuvailla Lemertin yhteisöreaktion prosessin mukaisesti; ensin sosiaalinen ongelma (työttömyys) tiedostettiin, minkä jälkeen se herätti yhä voimakkaampia reaktioita, aluksi julkisena keskusteluna ja loppujen lopuksi lakina kuntouttavasta työtoiminnasta. Tutkielmassa 1990-luvun poliittinen murros näyttäytyy ennen kaikkea ideologisena ja poliittisena käänteenä, joka saattoi alkuun yhä käynnissä olevan prosessin, jolle on luonteenomaista yksilön ja valtion välisen suhteen uudenlainen määrittely. Aktivointipolitiikka ei ole onnistunut ratkaisemaan työttömyysongelmaa. Sitkeä rakenteellinen työttömyys on jäänyt jäljelle, vaikka uusia työpaikkoja on syntynyt runsaasti. Aktivointitoimien ongelmana on ollut, että suuri osuus kuntouttavasta työtoiminnasta on toteutettu tehtävissä, joihin henkilöä ei ole mahdollista palkata ja jotka eivät valmenna avoimille työmarkkinoille. Niin kauan kuin todellinen työpaikka puuttuu, aktivointi on turhaa ja pahimmassa tapauksessa suorastaan vahingollista. Vaarana on, että aktivointipolitiikan mukainen sosiaalityö johtaa kierteeseen, joka leimaa asiakkaan vajaakuntoiseksi, pahentaa taloudellisia vaikeuksia ja lisää asiakkaan ahdinkoa entisestään.

Tässä pro gradu -tutkielmassa seurataan vuonna 2011 Helsinkiin Töölönlahdelle valmistuneen Musiikkitalon akustiikan kehitystä ideasta konserttisalissa materiaalisen muotonsa saavaksi objektiksi. Lähtökohdaksi otetaan tieteen- ja teknologiantutkimuksessa esitetty ajatus, jonka mukaan teknologioiden toteutusta ei ole mielekästä tarkastella puhtaasti teknologisina hankkeina. Sen sijaan teknologiat näyttäytyvät heterogeenisten elementtien, inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden kokoonpanoina Tältä pohjalta tutkielmassa kysytään, miten akustiikka kootaan ja kuinka se kokoaa meidät. Tarkastelun kohteena on, miten 'hyvä ääni' rakentuu. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa käytettiin dokumentti-, lehti- ja haastatteluaineistoa. Dokumenttiaineisto kerättiin Musiikkitalon rakennushankkeessa vuorollaan vetovastuussa toimineilta organisaatioilta: Sibelius-Akatemialta, opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja Senaatti-kiinteistöiltä. Lehtiaineistona tutkimuksessa on hyödynnetty Helsingin Sanomissa vuosina 1990−2011 julkaistuja Helsingin konserttisaleja ja Musiikkitalon rakennushanketta käsitteleviä artikkeleita. Tämän ohella kolmantena aineistokokonaisuutena käytetään seitsemää Musiikkitalon rakennushankkeen toimijoille tehtyä asiantuntijahaastattelua. Työn teoreettiset ja menetelmälliset lähtökohdat perustuvat toimijaverkostoteoriana tunnettuun tutkimusperinteeseen ja erityisesti ranskalaisen tieteen ja teknologiantutkija Bruno Latourin ajatteluun. Toimijaverkostoteorian menetelmällisistä lähtökohdista esille nostetaan etenkin verkoston käsite. Tämä yhdistetään tutkielmassa temaattiseen analyysiin. Musiikkitalon rakennushanke sai alkunsa Sibelius-Akatemiassa 1990-luvun alussa. Ensin tunnistettiin akustiikan puute. Finlandia-talon aiheuttama pettymys teki hiljalleen tilaa ajatukselle uudesta konserttisalista. Sibelius-Akatemian kiinnitti tämän pitkäaikaisen haaveen onnistuneesta akustiikasta omaan toimitalohankkeeseensa, ja tälle pohjalle syntyi Sibelius-Akatemian, RSO:n ja HKO:n yhteistyö. Idea akustiikaltaan ensiluokkaisesta salista keräsi toimijat yhteen. Akustiikan roolia hankkeelle kuitenkin jopa tietoisesti vaimennettiin hankkeen asiakirjoissa ja toimijoiden julkisuudessa esittämissä puheenvuoroissa. Musiikkitalon rakennushankkeen ytimeen kasvatettiin vuorovaikutusargumentti, jolla perusteltiin taloa paitsi käyttäjien keskinäisillä synergiaeduilla myös sillä, mitä hyvää Musiikkitalo voisi antaa ympäristölleen – yleisölleen ja Töölönlahden alueelle. Vuorovaikutusargumentti sai materiaalisen muodon Musiikkitalon konserttisalissa, jonka valinnassa painotettiin esiintyjien ja yleisön välistä kontaktia, yhteisöllisyyttä, läheisyyttä, vuorovaikusta ja intiimiä kuuntelukokemusta. Rakennustöiden käynnistyttyä syksyllä 2008 vuorovaikutuspuhe hiljeni ja huomio kiinnittyi akustiikkaan, joka nostettiin nyt useissa puheenvuoroissa ainoaksi perusteeksi koko hankkeelle. Akustiikka hahmottuu suunnittelun ja rakentamisen välttämättömänä kulkupisteenä – hankkeen toimijat pyrkivät rakentamaan organisaation, jossa kaikki ratkaisut kulkivat akustiikan kautta. Tämän ohella akustiikka näyttäytyi myös keinona edistää hankkeen muita päämääriä, kuten talon julkisivumateriaalin valintaa. Lopuksi akustiikka esitetään hankkeen tärkeimpänä voimainkoetuksena: akustiikka esitettiin aineistossa mittarina koko hankkeen onnistumiselle. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä esitetään, että Musiikkitalon akustiikassa ei ole kyse vain uudesta äänestä Töölönlahdella. Kysymys 'hyvästä äänestä' laajenee kysymykseksi siitä, miten kaupunkia pitäisi rakentaa. Se laajenee kysymykseksi siitä, millaista kulttuuria pitäisi rahoittaa ja minkälaista kansalaisyhteiskuntaa tulisi tavoitella. Näin akustiikka ja Musiikkitalon rakennushanke näyttäytyvät paitsi kysymyksenä akustiikasta myös siitä, miten yhteinen maailmamme pitäisi järjestää. Akustiikka itsessään näyttäytyy tutkielmassa aktiivisena toimijana neuvottelussa hyvästä äänestä, ei vain ympäristönsä tuottamana passiivisena toiminnan kohteena.

Yritysten yhteiskuntavastuu herättää paljon niin akateemista kuin yhteiskunnallistakin keskustelua. Vaikka keskustelu ja tutkimus on jatkunut viimeiset 50 vuotta vieläkään ei ole saavutettu yhteisymmärrystä siitä, mitä yrityksen yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan. Suomalaisessa liike-elämässä aihetta pidetään tärkeänä yritysten jatkuvuuden turvaamisessa, mutta käsitykset siitä, miten sitä pitäisi toteuttaa ovat niin epämääräisinä, että sen huomioimiseen ollaan vasta heräämässä. Vaikka yhteiskuntavastuu usein määritellään ”hyvän” tekemiseksi muun yhteiskunnan hyväksi, keskustelu siitä leimahtaa käyntiin usein, kun yritykset ovat toimillaan aiheuttaneet haittaa sidosryhmilleen. Yritysten toiminnan seurauksien lisäksi pitäisi myös huomioida, pidetäänkö yhteiskuntavastuuta rehellisenä ja pyyteettömänä. Sidosryhmien käsitykset yhteiskuntavastuun aitoudesta ovat loppujen lopuksi kiinni niiden havainnoista ja tulkinnoista, eikä objektiivisesti mitattavista mittareista. Työntekijöiden ja yrityksen organisaatiokulttuurin huomioiminen on yhteiskuntavastuun kannalta avainasemassa, joka usein jätetään niin yritysstrategioissa kuin tutkimuksessakin huomiotta. Yrityksen yhteiskuntavastuun kirjallisuudessa työntekijät ovat olleet vähäisen tutkimuksen kohteena. Tutkielman tavoitteena on tuoda selkeyttä yrityksen yhteiskuntavastuuseen ilmiönä ja tuottaa sovellusehdotuksia organisaatioiden johtamiseen, joiden avulla työntekijät osataan ottaa huomioon yrityksen yhteiskuntavastuustrategian suunnittelussa ja toteutuksessa. Tutkielman näkökulma on sosiaalipsykologinen, sillä työntekijöitä tutkitaan organisaation jäsenininä. Hyödyntäen sosiaalisen identiteetin teoriaa tutkielmassa pohditaan yrityksen yhteiskuntavastuun suhdetta työntekijöiden organisaatiosamaistumiseen. Tutkielmassa esitellään grounded theory -tutkimus, jossa aineistona on 12 Varusteleka Oy:n työntekijän kanssa syksyllä 2018 tuotettua haastattelua. Tutkimuksen päätutkimuskysymys on, miten työntekijät tulkitsevat työpaikkansa yritysstrategian yhteiskuntavastuutavoitteita ja, millaista merkitystä tavoitteilla on työntekijöille. Tutkimuksen pohjalta tehdään neljä (4) havaintoa. Ensimmäiseksi työntekijöiden tulkinnat yhteiskuntavastuutavoitteiden toteutumista riippuu, miten he ovat tavoitteen alun perin tulkinneet. Toiseksi työntekijöiden tulkinnat tavoitteiden toteutumisesta riippuvat työntekijöiden saamasta informaatiosta. Kolmanneksi työntekijöiden tulkinnat tavoitteiden taustalla olevista yrityksen motiiveista voivat olla keskenään ristiriitaisia. Neljäs havainto on, että työntekijät tulkitsevat yrityksen yhteiskuntavastuutavoitteiden toteutumista ja niiden merkitystä heille omien arvojensa kautta. Tutkimuksen havaintojen ja aiempien tutkimusten perusteella ehdotetaan, että työntekijöiden samaistuminen organisaatioon on vastavuoroisessa suhteessa heidän havaitsemaan yrityksen yhteiskuntavastuun kanssa. Yrityksen yhteiskuntavastuun aitouden kannalta on tärkeää, että se perustuu yrityksen perustavanlaatuisiin arvoihin. Organisaation kulttuuri määrittelee, millaisia yrityksen arvot ovat ja millaisilla normeilla niitä toteutetaan. Organisaation jäseninä työntekijät ovat toiminnallaan toteuttamassa organisaatiokulttuuria. Siten heidän osallistamisensa yrityksen yhteiskuntavastuustrategian muodostuksessa on oleellista. Työntekijät voivat osallistua strategian toteutukseen tarkoituksenmukaisesti vain, jos he ymmärtävät, mitä yhteiskuntavastuutavoitteet tarkoittavat ja, miten niiden taustalla olevia arvoja kuuluu toteuttaa päivittäisessä työssä.

I den här studien har jag undersökt hemvårdspersonalens förhållningssätt gentemot äldre och alkohol, hur de uppfattar sin kunskap och roll när det kommer till äldre och alkohol, samt hur de ser på vården av äldre med alkoholproblem i framtiden. Syftet med studien är att skapa kunskap som kan vara till stöd för kommunerna att ge god och jämlik vård inom hemservicen, oberoende om klienterna har alkoholproblem eller inte. Fenomenografi utgör både forskningsansats och analysmetod eftersom det centrala i undersökningen är att studera uppfattningar, eller förhållningssätt som jag använder mig av i denna avhandling. Materialet till undersökningen består av tio (10) halvstrukturerade samtalsintervjuer med hemvårdspersonal från fyra olika kommuner i svenska Kust-Österbotten. Analysen gjordes som en materialbaserad fenomenografisk analys och jag fann sammanlagt sex övergripande beskrivningskategorier av hemvårdspersonalens syn på äldre och alkohol. Gällande personalens förhållningsätt gentemot äldre och alkohol fann jag två huvudkategorier och tretton underkategorier, som ger en mer ingående beskrivning av förhållningssätten, t.ex. att äldre får dricka alkohol så länge det är kontrollerade mängder. Gällande personalens förhållningssätt gentemot kunskap och deras roll när det kommer till äldre och alkohol kunde jag också identifiera två huvudkategorier, men i detta fall tio underkategorier, t.ex. att hemvårdspersonalen anser att de har tillräckligt med kunskap och redskap att ta hand om äldre med alkoholproblem så som det är idag. När det kom till hurudan syn hemvårdspersonalen har på vården av äldre med alkoholproblem i framtiden, fann jag en huvudkategori och fyra underkategorier, t.ex. så tror personalen att antalet äldre med alkoholproblem inom hemservicen bara kommer att öka.

Laajoissa tutkimuksissa on havaittu, miten alhainen syntymäpaino on yhteydessä moniin kroonisena kansantautina tunnettuihin sairauksiin kuten sepelvaltimotautiin, tyypin 2 diabetekseen ja verenpainetautiin. Mekanismin arvellaan liittyen elimistön ohjelmoimisena tunnettuun tapahtumaan, jossa raskauden kriittisessä vaiheessa tapahtunut ulkoinen ärsyke sotkee elimistön elimen kyvyn säädellä elimistön toimintoja. Tämä näkyy kohonneena sairausriskinä myöhemmällä iällä. Tutkimus keskosia kohtaan on lisääntynyt tasaisesti samaan aikaan, kun heidän henkiinjäämistodennäköisyys on parantunut keskoskaappien teknologisen kehityksen ansiosta. Vastaavasti alhaisen syntymäpainon tiedetään olevan riskitekijä myös ADHD:lle. ADHD:n kehityskulku noudattelee usein ongelmien kasaantuvaa kehitystä siten, että varhaisessa vaiheessa alkanut häiriö vaikuttaa henkilön koulunkäyntimenestykseen ja myöhempiin työuriin. ADHD:llä on voimakas perinnöllinen tausta ja se todetaan useammin pojilla kuin tytöillä. Huolimatta ADHD:n korkeasta periytyvyydestä sosiaalinen ympäristö on tärkeässä osassa siinä, ilmeneekö jokin periytyvä häiriö ja miten voimakkaasti tämä häiriö ilmenee. Tutkimuksessa pyritään kiinnittämään erityinen huomio sukupuolten välisiin eroihin ja sosioekonomisiin tekijöihin alhaisen syntymäpainon ja ADHD:n välillä. Tutkimuksessa tarkastellaan tarkemmin kompensatorisina tekijöinä äidin koulutustaustaa, perheen tuloja, perhetyyppiä ja maahanmuuttajataustaa. Tutkimuksen aineistona käytettiin Tilastokeskuksen ja Helsingin yliopiston sosiologian oppiaineen ylläpitämää EKSY014-rekisteriaineistoa. Aineisto sisältää 20 prosentin satunnaisotoksen kaikista Suomen kotitalouksista, joissa asui vuoden 2000 lopussa 0-14-vuotiaita lapsia (n = 415 000). Rekisterin pohjana toimivat Tilastokeskuksen, THL:n, Kelan sekä ETK:n rekisteritiedot,joiden väliset tiedot voidaan yhdistää keskenään. Lapsien syntymäpainotiedot on haettu THL:n ylläpitämästä syntymärekisteristä ja ADHD-oireiden tunnistamiseen käytettiin Kelan tietoja reseptilääkeostoista sekä THL:n hoitoilmoitusrekisterin sisältämiä tietoja. Varsinaiseen tutkimusotokseen kuului yhteensä 168 286 henkilöä. Tutkimuksen pääasiallisena menetelmänä käytettiin elinaikamallinnukseen kuuluvaa Coxin suhteellisten vaarojen menetelmää, jonka avulla eri syntymäpainoluokkien ja ADHD:n välistä suhteellisia vaaroja voitiin vertailla keskenään. Analyysin pohjalta havaittiin, miten lapsen alhainen syntymäpaino oli yhteydessä ADHD:hen siten, että riski kasvoi mitä kevyempiin syntymäpainoluokkiin tarkastelussa siirryttiin. Sukupuolten väliltä ei löydetty tilastollisesti merkitsevää eroa. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin taustamuuttujien vakioimattomia yhteyksiä. Analyysin avulla kävi ilmi, että äidin alhainen koulutusaste, perheen matala tulotaso ja yksinhuoltajuus kasvattivat kaikki itsessään lapsen ADHD-riskiä. Tytöillä alle kilonpainoisten keskosten vakioimaton yhteys ADHD:n oli 5,27-kertainen ja pojilla 3,5-kertainen. Kun näiden ja useiden muiden sekoittavien tekijöiden vaikutusta tarkasteltiin alhaisen syntymäpainon ja ADHD:n välillä vakioimalla, säilyi alhaisen syntymäpainon kasvattava riski erittäin korkeana. Alle kilon painoisten tyttöjen kohdalla vakiointi nosti hieman yhteyden riskiä (5,36) ja pojilla yhteys hieman laski noin 2,5-kertaiseksi Tutkimuksen pohjalta ei havaittu sellaisia tekijöitä, joilla olisi ADHD:ltä suojaavaa tai altistavaa ulottuvuutta. Kun tupakointia ja alhaista syntymäpainoa tarkasteltiin yhteisinä riskitekijöinä, näyttäisi siltä, että näiden vaikutuksissa on selvästi päällekkäisyyttä ADHD-riskin suhteen. Tutkimuksessa havaittiin, miten tärkeässä osassa raskaudenaikaiset tekijät ja kriittiset kasvuvaiheet ovat myöhemmin ilmenevän terveyden kannalta. Tämän lisäksi tutkimuksessa havaittiin riskien kasaantumiseen liittyviä elämänkaariepidemiologisia prosesseja, joissa ADHD:n diagnoosiriski kasvoi pojilla lähes kolminkertaiseksi ja tytöillä 3,5-kertaiseksi, jos alhaisen syntymäpainon lasten äiti oli tupakoinut raskauden aikana On hyvin mahdollista, että yhteys selittyy osittain raskaudenaikaisella terveyskäyttäytymisellä ja terveyskäyttäytymiseen vaikuttaminen voi olla yksi mahdollisuus ennaltaehkäistä ADHD:n kehittymistä. Tutkimuksen valossa ADHD:n ennaltaehkäisy olisi hyödyllisintä ajoittaa syntymää tai kouluikää edeltäneeseen aikaan, ennen kuin ADHD:stä johtuvat varsinaiset ongelmat alkavat kasaantua.

I denna avhandling studeras de äldres talesätt kring alkoholkonsumtion på diskussionsspalt. Det som studeras är hur de äldre diskuterar alkoholkonsumtion bland äldre, när alkoholkonsumtion upplevs som ett problem, samt huruvida historiskt bundna förhållningssätt på alkohol förekommer. Som analysmetod används diskursanalys och som teoretisk utgångspunkt socialkonstruktivism. I studien analyseras diskussionskedjor från nätverksportalen Suomi24:s diskussionsspalter 60+, 70+, 80+ samt finlandssvenskar. Sammanlagt kunde sex olika diskurser spåras inom diskussionerna; hälsodiskurs, liberala alkoholkonsumtionens diskurs, kontrollkritisk diskurs, måttliga konsumtionens diskurs, samhällsdiskurs samt skamdiskurs. Alkoholkonsumtion upplevdes bland de äldre både som varje individs ensak men även som en fråga om moral, skam, samhällskostnader och hälsa. Inom diskurserna fans inte en klart starkare (ideologisk) diskurs, men bland de mest förekommande diskurserna var liberala alkoholkonsumtionens diskurs, kontrollkritiska diskursen, hälsodiskursen och skamdiskursen. Detta antyder att synen på alkoholkonsumtion fortfarande är motstridig bland de äldre.

This study explores perceptions of discrimination and the participants' understandings of their experiences, giving voice to their concerns and the emotions elicited by those concerns. Discrimination and its pervasive nature and negative consequences are well researched. Several studies support the view that discrimination has a negative effect in many different areas affecting the access to opportunities and the well-being of targets. This research is based on 12 participants, who have emigrated to Finland from Argentina, Chile, Perú and Venezuela. These women have been living in Finland for a period ranging from 2 to 35 years. The data for this study were collected from four focus groups during the summer of 2019. The data were analysed qualitatively using Interpretative Phenomenological Analysis because of its suitability to inquire into the experiences of the participants. This methodology is not often used to explore perceptions of discrimination, although it can give interesting insights into the complexity of the phenomenon. The analysis was structured in two themes: The complexity of perceived discrimination and I have adapted by I do not belong. The results show the complexity of the topic. The participants’ narratives were rich in attributions and emotions and reflected the way in which the participants engaged in hot cognition and ambivalent meaning-making. This, in turn, reflected a multi-layered process of identity construction where two opposing identities were negotiated and renegotiated in the discussion.

Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingissä väestöllisesti tai sosioekonomisesti huono-osaisilla alueilla sijaitsevien peruskoulujen yläkoulunopettajien kokemuksia koulun sijaintialueesta ja sen merkityksestä koululle ja siellä työskentelylle. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää koulun sijaintialueen huono-osaisuuden välittymistä kouluihin sekä sitä, miten opettajien kokemukset eroavat toisistaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu naapurustovaikutusten, alueellisen eriytymisen ja segregaation käsitteisiin. Naapurustovaikutuksissa oletetaan, että huono-osaisen asuinympäristön seurauksena yksilöiden elämään kohdistuu kielteisiä vaikutuksia. Naapurustovaikutuksiin luetaan myös kaveripiirin vaikutukset tai koulun vaikutukset, joiden katsotaan välittävän naapuruston vaikutusta. Tietämys naapurustovaikutuksia välittävistä mekanismeista on vähäistä. Tutkimus lisää laadullista tietoa naapurustovaikutusten välittymisestä opettajien kokemusten avulla. Alueellinen eriytyminen tarkoittaa eri asukasryhmien sijoittumista omille asuinalueilleen väestöllisten tai sosioekonomisen ominaisuuksien perusteella. Segregaation termillä tarkoitetaan epätoivottavaa alueellista eriytymistä, jolloin alueellinen huono-osaisuus on kasautunutta. Tutkimuksen merkittävinä empiirisinä lähtökohtina ovat Helsingissä osoitetut alueellisen huono-osaisuuden kehityskulut ja niiden seuraukset siellä sijaitseville yläkouluille, jotka toimivat haastavissa toimintaympäristöissä. Tutkimuksen aineistona ovat neljän yläkoulunopettajan henkilöhaastattelut, jotka on kerätty keväällä 2016 Helsingin kaupungin opetusviraston tutkimusluvalla. Opettajat työskentelivät Helsingin kaupungin peruskouluissa, jotka sijaitsevat neljällä eri alueella Helsingissä. Kaikki alueet ovat väestöllisesti tai sosioekonomisesti huono-osaisia. Kahdessa tutkimuksen koulussa tarjottiin painotettua opetusta ja kahdessa kouluista ei tarjottu painotettua opetusta. Painotettu opetus tarkoittaa koulun tarjoamaa joidenkin oppiaineiden painotusta, johon pyritään koko kaupungin alueelta soveltuvuuskokeella. Muuten oppilasvalikointi toteutetaan koulun oppilasalueen perusteella kouluun, jota kutsutaan lähikouluksi. Tutkimusmenetelminä käytettiin teemahaastattelun menetelmää ja laadullisen sisällönanalyysin menetelmää. Teemahaastattelussa opettajia haastateltiin tutkimusaiheen keskeisistä teema-alueista, jotka ovat alue, koulu, opettajantyö, oppilaat sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö. Tutkimuksen aineiston analyysimenetelmä perustui teoriaohjaavaan sisällönanalyysin ja abduktiiviseen päättelyyn, jolloin aineistoa analysoitiin teoreettisten käsitteiden avulla sekä aineistolähtöisesti. Tutkimuksen päätuloksena on, että koulujen opetustarjonta saattaa olla institutionaalinen mekanismi, joka on merkityksellinen kouluihin välittyville naapurustovaikutuksille. Naapurustovaikutukset saattavat välittyä kouluihin alueen huonomaineisuuteen liittyvän leimautumisen ja kouluun muodostuvan huono-osaisen sosiaalisen oppilasrakenteen kautta silloin, kun koulussa ei tarjota painotettua opetusta. Painotetun opetuksen koulut vaikuttivat olevan puolestaan hyvämaineisia ja suosittuja kouluvalinnoissa. Myös niiden sosiaaliset oppilasrakenteet vaikuttivat hyväosaisemmilta verrattuna ei-painotetun opetuksen kouluihin. Tutkimus antaa näyttöä siitä, että koulun painotettu opetus saattaa olla tekijä, joka suojaa huono-osaisella alueella sijaitsevaa koulua kielteisiltä naapurustovaikutuksilta. Tutkimuksen näyte on kuitenkin rajallinen. Myös muut tekijät kuin koulujen opetustarjonta saattavat olla vaikuttamassa tutkimustulokseen. Esimerkiksi opettajien työsuhteen muodot, asema työyhteisössä, työkokemus, muut henkilökohtaiset kokemukset ja alueiden väliset erot saattavat olla vaikuttamassa tutkimustulokseen.Tutkimus antaa kuitenkin laadullista näyttöä Helsingin segregaation ilmenemisestä koettuina naapurustovaikutuksina.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkimuskohteena on älykodin tuottaman ajantasaisen kulutustiedon vaikutus asukkaiden arkisiin käytäntöihin. Tutkielmaa varten on haastateltu kolmeatoista kotitaloutta Kalasataman alueella sijaitsevasta kahdesta älykodista. Älykoteihin liittyy painotus asumisen ympäristövaikutusten vähentämisestä. Toistaiseksi älykotien kasvihuonepäästöjä pienentävä vaikutus nojaa kuitenkin voimakkaasti asukkaan aktiiviseen rooliin. Tämän tutkielman älykoteihin on asennettu kulutuksesta lähes ajantasaista tietoa antava internetissä toimiva palvelu sekä mahdollisuus sammuttaa etäohjaustoiminnon avulla sähkövirrat asunnon eri pistorasioista. Älykodin tuottaman kulutustiedon avulla kannustetaan asukkaita vähentämään sähkönkulutusta sekä ajoittamaan paljon sähköä kuluttavia toimintoja halvemman sähkön hinnan ajankohdille. Aikaisemman tutkimuksen perusteella asukkaat eivät kuitenkaan ole aina halukkaita muuttamaan toimintatapojaan vähemmän energiaa kuluttaviksi älykodin tuottaman kulutustiedon avulla. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on käytäntöjen teorian käsitys toiminnasta ja toiminnan muutokseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkielmassa nojaudutaan erityisesti Elizabeth Shoven, Mika Pantzarin ja Matt Watsonin teoriaan, jonka mukaan toimintamallit syntyvät, pysyvät ennallaan ja muuttuvat, kun toimintaan liittyvien merkitysten, toiminnan harjoittajan kompetenssin sekä toimintaan liittyvien materiaalisten elementtien suhteet muuttuvat. Tutkielmassa analysoidaan asukkaiden haastatteluja tarkastelemalla niitä Shoven, Pantzarin ja Watsonin määrittelemän toiminnan kehikon avulla. Tutkimuskysymykset ovat: Miten tekninen osaaminen sekä älykodin teknologialle annetut merkitykset ovat yhteydessä siihen, että asukas käyttää kulutustiedoista informoivaa ja etäohjauksen mahdollistavaa älykodin nettisovellusta? Miten sähköä säästäviin käytäntöihin liittyvä osaaminen ja säästäville käytännöille annetut merkitykset ovat yhteydessä siihen, että asukas muokkaa kodin sähköä kuluttavia arkisia toimintojaan (kuten ruoanlaittoa, saunomista ja pyykinpesua) säästävämmiksi älykodin tuottaman kulutustiedon avulla? Miten edellä esitetyt tekijät ovat yhteydessä siihen, että asukas ei muokkaa energiaa kuluttavia arkisia toimintojaan älykodin tuottaman kulutustiedon pohjalta? Ensimmäinen keskeinen tulos liittyy asukkaan teknologisen osaamisen ja älykodin teknologiaan linkittyneiden viihteellisyyden merkitysten suhteeseen. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että erityisen paljon informaatioteknologian parissa aikaa viettävät asukkaat kokevat älykodin teknologian käytön mielekkäänä ja käyttävät sovellusta suhteessa enemmän kuin vähemmän teknisesti orientoituneet asukkaat. Vastaajat, joilla on vähemmän teknologista kompetenssia saattavat yhdistää älykodin teknologiaan vaivalloisuuden merkityksiä, mikä voi vaikeuttaa älykodin internetsovelluksen käyttöä asumisen sähkönkulutuksen pienentämisen tukena. Toinen keskeinen tulos liittyy asukkaiden sähköä säästäviin käytäntöihin liittämiin merkityksiin. Sellaiset vastaajat, jotka eivät ole muokanneet arkisia toimintojaan säästävämmiksi älykodin kulutustietojen avulla liittävät tämän aineiston perusteella myös säästäviin arkisiin käytäntöihin vaivalloisuuden ja jonkinlaisen epänormaaliuden merkityksiä. Sellaiset vastaajat, jotka toimivat älykodissa sähköä säästäen ovat tyypillisesti toimineet säästäväisesti myös ennen älykotiin muuttoa. Tutkielman analyysissa ehdotetaan, että useat sähköä säästäviä toimintoja harjoittavista vastaajista kokevat toimintansa merkityksen liittyvän yksinkertaisesti mahdollisuuteen säätää omaa toimintaansa asumisesta kertyneen tiedon avulla. Yksi pariskunta eroaa muusta tutkimusaineistosta erityisen monipuolisesti arkea läpileikkaavilla säästävillä käytännöillään. Pariskunnalla on muihin vastaajiin nähden laajempi osaaminen toimia älykodin teknologian parissa. Lisäksi he ovat aineiston ainoita vastaajia, jotka liittävät harjoittamiinsa energiaa säästäviin käytäntöihin ympäristönsuojeluun liittyviä merkityksiä.

Vuosina 1917–1922 Suomeen tuli Venäjän vallankumouksen seurauksena kymmeniä tuhansia pakolaisia. Näitä pakolaisia alkuaikoina avusti taloudellisesti lähinnä Amerikan Punainen Risti. Toukokuussa 1921 amerikkalaisten luovuttaessa varastonsa Suomen valtiolle perustettiin Viipuriin kyseisiä varastoja hoitamaan Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunta. Kyseinen toimikunta toimi helmikuuhun 1922 asti. Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunta oli Suomen valtion ensimmäinen valtakunnallinen pakolaisten auttamiseen erikoistunut organisaatio. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä seikat johtivat Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunnan perustamiseen. Millaisia olivat toimikunnan tavoitteet, organisaatio, varastot ja toiminta? Millaisena toimikunnan työ näyttäytyi pakolaisten näkökulmasta? Miten toimikunta onnistui tehtävässään ja miksi se lakkautettiin? Tutkimuksen päälähteinä ovat Valtion Pakolaisavustuskeskuksen arkiston keskuskanslian ja sisäasiainministeriön arkistot Kansallisarkistossa. Lähteinä käytetään myös aiempia tutkimuksia ajan kokonaiskuvan ja Suomen varhaisen pakolaispolitiikan hahmottamisessa. Käytetty tutkimusmetodi on historiantutkimuksen lähdekritiikki eli alkuperäislähteiden ja muiden lähteiden kriittinen analysointi. Vasta itsenäistyneessä Suomessa oli enimmillään 33 000 pakolaista Venäjältä. Pakolaiset olivat inkeriläisiä, karjalaisia ja venäläisiä. Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunta oli Suomessa yhdeksän kuukauden toimintansa ajan keskeinen tekijä maassa olevien tuhansien pakolaisten elintarvikehuollon turvaamisessa. Amerikan Punaisen Ristin luovuttaessa varastonsa Suomen valtiolle toukokuussa 1921 oli heidän toiveenaan varastojen jakaminen n. 2,5 kuukaudessa pakolaisille. Sisäasiainministeriön ohjeista toimikunta kuitenkin kiristi avustamisen reunaehtoja siten, että amerikkalaisten luovuttamat varastot kestivät huomattavasti pitempään. Vasta Vienan Karjalasta helmikuussa 1922 tullut suuri pakolaisvyöry pakotti Suomen valtion ottamaan keskeisemmän roolin pakolaishuollon rahoittamisessa. Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunta toimi sisällissodan runtelemassa, köyhässä ja pahoin velkaantuneessa maassa pakolaishuollon keskeisenä turvaajana. Toimikunta kokosi ensimmäisenä hajanaiset avustusjärjestöt toimivaltansa alle. Tehtävässä auttoi Amerikan Punaisen Ristin luoma laaja elintarvikkeiden ja vaatteiden jakeluverkosto. Toimikunnan henkilöstö koostui eri pakolaisryhmistä tulleista ja suomalaisista vaivaishoidon ammattilaisista. Toimikunta joutui toimimaan hankalassa valintatilanteessa. Toimikuntaa säätelivät tiukkaan taloudenpitoon kehottavat sisäasiainministeriön ohjeistukset. Toisaalta Suomessa olevien pakolaisten olosuhteiden kurjuus ja inhimillinen hätä saivat toimikunnan tekemään parhaansa pakolaisten auttamiseksi. Tuon ajan oloissa toimikunnan voi katsoa täyttäneen tehtävänsä hyvin. Toimikunta oli yhtäältä säästeliäs viranomainen ja toisaalta merkittävä pakolaisten auttaja.