Browsing by discipline "Itä‑Aasian tutkimus"

Tämä tutkielma käsittelee Etelä-Korean entisen johtajan (1961–1979) Park Chung- heen ajatuksia ja suunnitelmia hänen vuonna 1963 julkaisemansa kirjan The Country, The Revolution and I pohjalta. Kirjassa Park kertoo näkemyksiään maansa historiasta, senhetkisestä nykytilasta ja tulevaisuudesta. Lisäksi hän käsittelee ulkomaansuhteita, Korean niemimaan jakoa ja esikuviaan. Parkin vision toteutumista on selvitetty käyttäen apuna alan tutkimuskirjallisuutta ja muuta Korean ja Itä-Aasian historiaa käsittelevää kirjallisuutta. Parkin käsitys maansa tilasta 1960-luvun alussa oli kielteinen. Hän koki tarpeelliseksi tehdä suuria muutoksia yhteiskunnassa ja erityisesti panostaa talouskasvuun ja teollistumiseen. Hänen hallintokautensa aikana Etelä-Korean talous ja teollisuus kehittyivätkin voimakkaasti. Hallintokautensa lopulla Parkin näkemys maansa tilasta oli huomattavasti 1960-luvun alkua myönteisempi, mutta toisaalta hänen toiveensa Korean niemimaan jaon päättymisestä ei ole vieläkään (2016) toteutunut.

Tutkimuksessa tarkastellaan Kiinan ja Venäjän puolustusteollista yhteistyötä 2010-luvulla. Tut-kimuksen aluksi esitellään lähteet, keskeiset käsitteet ja teoria, jota hyödynnetään tutkimusai-neiston käsittelemisessä johtopäätöksissä. Lähteinä on käytetty kirjallisuutta sekä venäjän, kiinan ja englannin kielen tiedotusta 2010-luvun maiden välisistä sopimuksista. Teoriassa käsitellään Catarina Christianin asekauppateoriaa. Ensimmäisessä sisältökappaleessa pohjustetaan tutkimusta käsittelemällä Kiinan ja Venäjän puo-lustusteollisuutta ja maiden välisen yhteistyön kehitystä. Kiinalla ei 1950-luvulla ollut merkittä-vää kotimaista puolustusteollisuutta, ja se tukeutui pitkälti kommunistiliittolaisensa, Neuvostolii-ton, tuotantoon ja asiantuntijuuteen asevoimiensa varustamiseksi. Neuvostoliiton romahdettua Kiinan ja Venäjän välinen yhteistyö jatkui tiiviinä. Vaikka Venäjällä on suuret asemarkkinat myös Kiinan ulkopuolella, myös Kiina on ollut Neuvostoliitolle, ja myöhemmin Venäjälle, tärkeä kauppakumppani. Toisessa sisältökappaleessa tarkastellaan maiden välistä puolustusteollista yhteistyötä 2010-luvulla. 2010-luvulla Venäjä on säilyttänyt asemansa Kiinan suurimpana kauppakumppanina puolustusteollisuuden tarvikkeissa, vaikka Kiinan kokonaistuonnin määrä on laskenut kotimaisen puolustusteollisuuden kehityksen myötä. 2010-luvulla Kiinan kaksi suurinta Venäjältä tehtyä asehankintaa ovat olleet S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät ja 24 Su-35-hävittäjät. Lisäksi Kiina ja Venäjä ovat tiivistäneet yhteistyötä puolustusteollisuutta tukevilla aloilla. Mailla on enenevissä määrin yhteisiä tutkimus- ja tuotekehitykseen liittyviä projekteja ilmailuteollisuudessa, satelliitti-navigoinnissa, sekä mikroelektroniikassa. Viimeisessä kappaleessa esitellään johtopäätökset. Kiinan päämotiivi tehdä yhteistyötä ja kaup-paa Venäjän kanssa puolustusteollisuudessa ja oheisaloilla on teknologian siirto, kun taas Venäjä hyötyy taloudellisesti. 2000-luvulle asti Kiina kehitti kotimaista puolustusteollisuuttaan pääasias-sa tukeutuen venäläiseen teknologiaan ja osaamiseen. Kiinan puolustusteollisuuden nopeiden kehitysten myötä viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, Kiina on kiinnostunut enää vain Venäjän uusimmasta teknologiasta. Venäjä puolestaan kieltäytyy tuottamasta tai edes kokoa-masta kauppaamansa tuotantoa Kiinassa, eroten 1990-luvusta. Tästä huolimatta, Venäjän puolus-tusteollisuusalan yritysten merkittävä tulonlähde on ulkomaanvienti, mikä kannustaa venäläisyri-tyksiä tekemään yhteistyötä Kiinan kanssa.

Tutkielma käsittelee Kim Il Sungin nousua Pohjois-Korean johtajaksi ja maan hallinnon varhaista kehitystä 1940 - 1950-luvuilla Neuvostoliiton ohjauksessa, ja päättyy ajallisesti Korean sodan lopputulemiin 1950-luvun puolivälissä. Tämän lisäksi se tarkastelee valtion ja hallinnon erikoislaatuisia piirteitä: Pohjois-Korean autokraattista systeemiä, eristäytyneisyyttä, yhteiskunnan hierarkkisia luokkia, sekä Kim dynastian persoonallisuuskulttia ja tutkii niiden alkuperää ja funktiota yhteiskunnassa. Tutkielma käsittelee osittain myös Korean varhaisempaa kehitystä Joseon dynastian loppupuolella ja siirtomaa-aikaa Japanin alaisuudessa, koska ne loivat otolliset olosuhteet Kim Il Sungin nousulle ja sosialistiselle vallankumoukselle Pohjois-Koreassa. Tutkielman päätarkastelukohde on Pohjois-Korean ensimmäinen diktaattori, Kim Il Sung, ja se, miten Neuvostoliitto käytti häntä itselleen hyödyllisen puskurivaltion pystyttämiseen Korean niemimaalle torjumaan Yhdysvaltojen ja Japanin muodostamaa uhkaa alueella. Tutkielmassa on käytetty teoriana Machiavellin ajatuksia politiikasta, mitkä on koostettu ”Ruhtinaasta” ja ”Valtiollisista mietelmistä”. Ruhtinas tarkastelee ja esittelee keinoja yksinvaltiuden saavuttamiseksi ja Valtiolliset mietelmät, kestävän valtion pystyttämisestä, johon valikoitiin kohdat, jotka käsittelevät, tai pitävät myös paikkansa autokratioissa. Tutkielman Pohjois-Koreaa käsittelevä aineisto koostuu englanninkielisestä tutkimuskirjallisuudesta, sekä länsimaisilta että aasialaisilta tutkijoilta, salauksesta poistetuista virallisista selonteoista ja muista tutkielmista, julkilausumista ja nettilähteistä. Machiavellia käsittelevä aineisto koostuu myös tutkimuskirjallisuudesta, Ruhtinaan ja Valtiollisten mietelmien useammasta englanninkielisestä käännöksestä, sekä nettilähteistä. Tutkielmassa tullaan siihen lopputulokseen, että Kim Il Sung omasi monia Ruhtinaassa ylistettyjä yksinvaltiaan ominaisuuksia, ja Neuvostoliiton ja tämän yhteistyö Pohjois-Korean itsenäisen ja kestävän valtion pystyttämiseksi noudattaa monia Machiavellin ohjenuoria sekä Ruhtinaassa että Valtiollisissa mietelmissä. Monet Pohjois-Korean hallinnon erityispiirteistä ovat myös loogisen kehityskulun tulosta, joista osa pohjaa vanhemmille korealaisille tendensseille (eristäytyminen, luokkayhteiskunta, monarkia). Osalla on juuret Korean historiassa, mutta ne ovat muuttuneet tavoilla, jotka tukevat nykyisen järjestelmän ja hallinnon vallassa pysymistä (monarkiasta absoluuttiseen monarkiaan, sosiaalisen hierarkian uudelleenjärjestys) ja joista Kim dynastian persoonallisuuskulttia voi pitää aidosti Pohjois-Korealaisena erityispiirteenä. Vaikka kultti on saanut vaikutteita monista lähteistä, se on systeeminä uniikki, jonka funktio on laillistaa ja kannatella Kim dynastian vallassa pysymistä.

Koulutuksella on Kiinan yhteiskunnassa ollut perinteisesti tärkeä merkitys. Edelleen koulutus nähdään tärkeänä ja vanhemmat toivovat lastensa opiskelevan mahdollisimman pitkälle. Erityisesti korkea-asteen koulutuksen katsotaan olevan keino parantaa yhteiskunnallista asemaa ja tulevaisuuden näkymiä parempien työmahdollisuuksien kautta. Tutkielman tavoitteena on selvittää millaiset tekijät vaikuttavat kiinalaisten korkeakouluun hakeutumismahdollisuuksiin sekä sitä, millaisia vaikutuksia tekijöillä on korkea-asteen koulutukseen hakevien mahdollisuuksiin. Tutkielmassa perehdytään hakeutumiseen vaikuttavien tekijöiden lisäksi tarkemmin myös kansalliseen yliopistojen pääsykokeeseen, joka tunnetaan myös nimellä gaokao. Tutkielmassa kootaan yhteen erilaisia korkeakouluun hakeutumiseen vaikuttavia tekijöitä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen narratiivisen yleiskatsauksen avulla. Aineistona on käytetty tieteellisiä artikkeleita, jotka käsittelivät korkeakouluun hakeutumiseen ja sisäänpääsyyn liittyviä haasteita. Korkeakouluun hakeutumismahdollisuuksiin vaikuttavat tekijät ovat tutkielman mukaan alueellisuus, maaseutu vs. kaupunki, yhteiskuntaluokka, siirtolaisuus, sukupuoli ja etniseen vähemmistöön kuuluminen. Kiinan kansallinen yliopistojen pääsykoe eli gaokao ja pääsykoekäytänteet ovat myös hakeutumismahdollisuuksiin vaikuttavia tekijöitä. Erikoislaatuisuutensa vuoksi sekä kansallista yliopistojen pääsykoetta sekä pääsykoekäytänteitä on tässä tutkielmassa käsitelty syvällisemmin. Tutkielmassa esitetään, että erityisesti alueellisuus koostuu useammasta osatekijästä, joita ovat korkeakoulujen epätasainen jakautuminen, maakuntakohtaiset opiskelijakiintiöt, erilaiset sisäänpääsyvaatimukset ja pääsykokeet, hukou eli rekisteröity asuinpaikka, maakuntakohtaiset pääsykoekysymykset, koulutusresurssien epätasainen jakautuminen sekä osittain myös etniseen vähemmistöön kuuluminen. Kiinalaisten nuorten korkeakouluun hakeutumismahdollisuuksiin vaikuttavat monet asiat, mutta tutkielmassa esitetään, että erityisesti alueellisuus ja maaseutu vs. kaupunki ovat ne tekijät, jotka merkittävimmin vaikuttavat korkea-asteen koulutukseen hakevien mahdollisuuksiin Kiinassa.

Vesikauppias (kiinaksi Mai shui) on vuonna 1961 syntynyt puolen tunnin mittainen jingju- eli peking-oopperateos, jonka Mei Ying -nimisen huadan-roolikategorian pääroolin kantaesitti Liu Changyu. Kyseinen teos on jingju-versio monilla perinteisen kiinalaisen teatterin tyyleillä (xiqu) esitetyn näytelmän Liekkiratsu (Huoyan ju) yhdestä kohtauksesta. Tutkielmassa analysoidaan Vesikauppiaan keskeisen laulun ”Käyskentelen, käveleskelen” (Xing xing zou, zou xing xing) lukemattomia kulttuurisia symboleita ja viittauksia kiinalaiseen tarustoon, vuodenkierron juhliin, runouteen ja muihin kiinalaisiin oopperoihin. Samalla tutkielmassa tullaan esitelleeksi Suomessa vähemmän tunnetun peking-ooppera-taidemuodon keskeisiä tyylipiirteitä. Laulussa tarinan päähenkilö palvelijatar Mei Ying esittelee nuorelle emännälleen Huang Guiyingille puutarhassa kukkia. Mei Ying improvisoi jokaiselle kuukaudelle oman säkeistönsä luetellen kukkivia kukkia, mutta lisäksi hän luo laulunsa sisältöä mainitsemalla kiinalaisia vuodenkiertoon liittyviä juhlia, referoimalla kiinalaisia tarinoita ja siteeraamalla tunnettuja runoja. Tutkimuksessa laulusta hahmotetaan kuusi teemakokonaisuutta, joihin Mei Ying viittaa: kiinalainen ajanlasku ja kalenteri, kukkasymboliikka, kiinalaiset vuodenkierron juhlat, rakkaustarinat, kaunistautuminen sekä viittaukset avioliittoon ja seksuaalisuuteen. Tutkimuksessa selviää, että Mei Ying valitsee laulunsa kehyskertomukseksi kukkien kuvailun, koska ne kantavat kiinalaisessa kulttuurissa poikkeuksellisen vahvoja symbolisia merkityksiä. Laulun viimeiset säkeistöt poikkeavat kuitenkin tästä, sillä kuukaudet loppuvat jo ennen kuin Mei Ying haluaa lakata laulamasta. Mei Ying ratkaisee ongelman ryhtymällä listaamaan ensin naisen kaunistautumiseen liittyviä kukkia ja sen jälkeen makuuhuoneeseen ja erityisesti vuoteeseen liittyviä esineitä. Tutkielmassa laulun tulkitaankin sisältävän vahvasti avioliittoon ja seksuaalisuuteen liittyvää symboliikkaa. Tutkimuksesta käy ilmi, että analysoitu laulu ei ole pelkästään juonellinen osa Vesikauppiasta vaan se on poikkeuksellisen runsas ikkuna kiinalaiseen kulttuuriin. Tutkimus osoittaa, että peking-oopperan seuraaminen ja syvempi ymmärtäminen edellyttävät huomattavaa kiinalaisen kulttuuriperinnön ja -historian tuntemusta. Samalla tutkimuksessa käy ilmi, että erityisesti laulun avioliittoon ja seksuaalisuuteen liittyvät viittaukset eivät näyttäydy merkitykseltään samanlaisina eri kulttuuritaustaisille tutkijoille ja taiteilijoille.

Tutkimuksessa tarkastellaan ja vertaillaan neljää alkeistason korean kielen oppikirjaa. Tavoitteena on selvittää, kuinka paljon ja minkälaisia harjoituksia ne tarjoavat kielitaidon eri osa-alueiden opetteluun, ja kuinka ne ottavat huomioon oppijoiden yksilölliset erot. Lisäksi pyritään löytämään joitakin erityispiirteitä, joita suomenkielisessä korean oppikirjassa tarvitaan. Valitut oppikirjat ovat suomalaisissa yliopistoissa käytetyt Ganada Korean 1, Sogang Korean 1A, Seouldae hangukeo 1A ja Fun! Fun! Korean 1. Arviointikriteerit muodostetaan kielen oppimisen teorioiden pohjalta. Kielitaidon todetaan olevan yhdistelmä kielioppia, sanastoa, kuullun ymmärtämistä, luetun ymmärtämistä, puhumista ja kirjoittamista, sekä keskustelutaitoja ja kulttuurin tuntemusta. Kieliopin, sanaston ja harjoitusten määrä lasketaan, ja sisältöä tarkastellaan tulosten valossa oppijoiden yksilölliset erot huomioon ottaen. Lopuksi oppikirjojen tuloksia vertaillaan keskenään. Tutkimuksessa selviää, että kaikki kirjat esittävät uuden tiedon teemoittain ja sisältävät sekä kaavamaisia että luovia tehtäviä. Kaavamaiset harjoitukset ovat enemmistössä erityisesti Ganadassa, mutta kommunikatiivisia tehtäviä on vain vähän kaikissa kirjoissa. Eniten kielioppia ja sanastoa on Ganadassa ja Fun Koreanissa. Kuullun ymmärtämistehtäviä on sekä määrällisesti että suhteellisesti eniten Ganadassa. Sama pätee luetun ymmärtämistehtäviin. Kaikki kirjat tarjoavat ääntämisharjoituksia. Puhetehtäviä korostavat eniten Fun Korean ja Sogang. Luovia kirjoitusharjoituksia on hyvin vähän kaikissa kirjoissa. Kaikki paitsi Sogang sisältävät erillisiä tietoiskuja kulttuurista. Sogang on myös ainoa, joka ei sisällä englanninkielisiä käännöksiä. Eniten opetusaikaa on suunniteltu Fun Koreanin käyttäjille. Kirjat eivät tarjoa paljoa palautetta tai mahdollisuuksia itseopiskeluun. Eri oppimistyylejä ajatellen Sogang on vähiten joustava. Kirjojen sisältö ylipäätään on aikuisopiskelijoita motivoivaa ja kiinnostavaa, vaikkakin ajoittain vaikeaa toteuttaa. Tuloksista voidaan päätellä, että Ganada sopii parhaiten käytettäväksi Koreassa, sillä se harjoittaa enemmän reseptiivisiä taitoja. Suomen kontekstissa se toimii tutkituista oppikirjoista parhaiten itseopiskelussa. Fun Korean sopii suhteellisen hyvin suomalaisopiskelijoille sen sisällön määrän ja laadun, sekä siihen käytettävän ajan puolesta. Myös Sogangin puhetaitojen painotus vastaa suomalaisopiskelijoiden tarpeita, mutta se vaatii koreaa äidinkielenään puhuvan, tai vastaavat tiedot ja resurssit omaavan opettajan, sillä se ei sisällä englanninkielisiä käännöksiä eikä selityksiä kielioppisäännöille. Seouldae sopii parhaiten analyyttisille opiskelijoille, jotka kaipaavat syvempää tietoa korean kielen rakenteista. Kaikkien kirjojen keskeisimmät haittapuolet ovat niiden hinta ja englanti välikielenä. Molemmat ovat ratkaistavissa suomenkielisellä korean oppikirjalla. Sen tulisi sisältää kielioppisäännöt suomeksi, tarjota sanastolle suomenkieliset käännökset, painottaa kommunikatiivisia taitoja ja pyrkiä tekemään oppimisesta hauskaa.

Tutkielmassa käsitellään Pohjoisen Song-kauden luomisprosessin ideat. Työ on luonteeltaan kirjallisuuden katsaus, jossa käsitellään taidehistoriallisia lähteitä, esimerkiksi joidenkin oppineiden ajatuksia. Näistä kuuluisimmista edustajista ja teoreetikoista oli Su Shi tai Su Dongpo (苏轼1037-1101). Työssäni pohditaan spontaanisuuteen, ekspressiivisyyteen ja luovuuteen liittyviä ideoita, joita oppineet hyödynsivät taidearvosteluissaan. Myös Pohjoisen Song-dynastian hovin ideat on käsitelty, esimerkiksi, taiteilija Guo Xin (郭熙 1000–1090) tekstin ”Metsien ja virtojen ylevä viesti” ideat maisemamaalauksesta, joka löytyy käännöksenä suomeksi. Myös Pohjoisen Song-kauden keisari Huizongin （宋徽宗 tai 赵佶1082–1135）hovissa koottu maalaustaiteen kokoelma "Xuanhe huapu" (宣和画谱), jossa maalauksien listan lisäksi on johdanto jokaisesta taiteenlajista ja sen tavoitteista. Tutkielmassa tarkastellaan myös Kiinassa tärkeää ideaa oman tyylin kehittämisestä oppimalla ja jäljentämällä, eli miten voi kehittää tyyliään oman ilmaisun välineeksi. Siinä kohdalla katsotaan Ming kauden teoreettikon Dong Qichangin (董其昌 1555–1636) ideat jäljentämisestä ja luovuudesta. Tutkielmassa tarkastellaan myös eri Kiinan taiteen tutkijoiden artikeleita Song-dynastian taiteesta englannin ja kiinan kielissä. Luovuuden ja jäljentämisen ideat käsitellään kahden maalaamisen tyylien opposition kautta: toinen tyyli on, spontaani tyyli, joka oli oppineiden (文人) maalaamisen tyyli, ja toinen realistisempi tyyli, joka oli hovissa suosittu tyyli. Nykyään nämä kaksi suuntaa ovat eriytyneet kahdeksi eri tyyliksi: xieyi-maalaus（写意, ”piirtää ajatus”）ja ”pikkutarkka” gongbi-tyyli (工笔, ”taidokas sivellintyö”). Työssä käsitellään myös esimerkit oppineiden ja hovin maalaustaiteilijoiden teoksista. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaiset käsityksiä luovuudesta Kiinassa oli tänä aikana ja miten ne liittyivät oppineiden spontaaniin tyyliin? 2) Oppineiden spontaanin tyylin näkökulmasta: nähtiinkö realistisempi tyyli täysin arvottomana todellisuuden jäljentämisenä? 3) Mikä yhteys ja millaisia uusia mahdollisuuksia tuli runouden ja maalaustaiteen sulautuessa yhteen? Millaisen uuden tilan se luo ilmaisuun? 4) Voidaanko luovuus ymmärtää yksilön ilmaisuna? Tai miten luovuus voidaan ymmärtää tässä kontekstissa? Tutkielman perusteella voidaan havaita, että Pohjoisen Song-kauden aikana vallitsivat seuraavat ideat luovuudesta: nähtyjen muotojen integroituminen sisäiseen kokemukseen, ja ilmaisu maalauksessa; näkemisen laajentaminen mielikuvituksen avulla; oppiminen jäljentämällä entisten taiteilijoiden töitä ja tyylejä, mutta etsimällä siinä muutoksen mahdollisuudet ja näin kehittämällä oman tyylin. Kyky välittää luonnonilmiöt ja omat ideat ja tunteet taiteen kautta vastuussa hetkiseen. Hovin realistisempi tyyli oli pyrkinyt todellisuuden objektiiviseen kuvaamiseen, mutta samalla siinä oli mahdollisuudet luovuuteen – varsinkin kohteen valinta oli tärkeä. Sopivan kohteen valinta oli tärkeä symbolisen merkityksen vuoksi, ja joskus se oli uudenlainen valinta, joka perustui perinteen tulkintaan ja oli väline omien tunteiden ilmaisemiseen. Kolmantena seikkana pitää huomioida mahdollisuudet, jotka oli antanut Song-kaudella tapahtunut runouden ja maalaustaiteen yhteensulautuminen. Runon kirjoittaminen maalauksen pinnalle antoi uuden ulottuvuuden maalaukseen, jossa on voitu ilmaista abstraktimmat ideat eli ajan ja muutoksien ilmaisemisen mahdollisuus, mikä auttoi tuomaan esiin kokonaisvaltaisemman kuvan maalausajankohtana eletystä hetkestä, sellaisena kuin se on koettu taitelijan mielessä. Ideat luovuudesta, kuten tässä tutkielmassa havainnoidaan, liittyivät paljon sisäisen kokemuksen kuvaamiseen, hetken välittämiseen ja oman persoonan ilmaisemiseen.

Mental problems are universal; they exist in Japan and in Finland. While there are cultural differences between a small Nordic country and a country with a particularly original culture, the similarities when understanding and dealing with them are more definitive. Both cultures have used harsh methods to deal with mental problems and stigmatised patients, and both have seen these methods and stigmas wither away. Japan has improved mental health care services as this is going to be one of their most prevalent health care concern in the future. The focus of this study is on aging persons’ mental health, because both Japan and Finland are aging rapidly. Caring for the mental health relies on aging individuals, their families, communities and health caregivers.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miksi lukiolaiset ovat kiinnostuneita japanin kielestä, kuinka motivoituneita he ovat oppimaan kieltä, mitkä ovat tärkeimmät motivaatiotekijät sekä minkälaisia oppimistavoitteita ja tulevaisuudensuunnitelmia opiskelijoilla on. Lisäksi halutaan selvittää, kuinka tärkeä rooli japanilaisella populaarikulttuurilla ja Japaniin liittyvillä harrastuksilla on kieliopintojen aloittamisessa. Lukiolaisten japanin kielen opiskelumotivaatiota ei ole aikaisemmin tutkittu Suomessa tässä laajuudessa. Tutkimalla opiskelun aloittamiseen liittyviä syitä, oppimistavoitteita ja tulevaisuudensuunnitelmia voidaan kielen opetusta kehittää vastaamaan entistä paremmin opiskelijoiden toiveita ja tavoitteita. Tutkimus toteutettiin sähköisen kyselylomakkeen avulla ja siihen osallistui 46 opiskelijaa seitsemästä eri lukiosta. Kyselyssä kartoitettiin opiskelijoiden taustaa, Japaniin liittyviä harrastuksia, japanin kieleen ja kulttuuriin liittyviä asenteita, opiskelumotivaatiota sekä tulevaisuudensuunnitelmia ja oppimistavoitteita. Analysoin saamaani dataa motivaation suuntaa ja intensiteettiä mittaavan testipatterin avulla, jonka pohjana käytin Gardnerin (2001: 7-9) sosiokasvatukselliseen malliin pohjautuvaa testipatteria. Muokkasin mallia vastaamaan paremmin suomalaisten lukio-opiskelijoiden japanin kielen oppimiskontekstia. Täydensin mallia sisäisen motivaation ja ulkoisen motivaation käsitteillä sekä motivaation kestoa ja opiskelun tavoitteellisuutta mittaavilla väittämillä. Tutkimuksessa selvisi, että lukiolaisten japanin kielen opiskelumotivaatio on korkea. Tutkimus osoittaa myös, että nuorten japanin kielen opiskeluun liittyy paljon muutakin kuin kiinnostus japanilaista populaarikulttuuria kohtaan. Lukioikäiset ovat monipuolisesti kiinnostuneita japanilaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta sekä itse kielestä ja sen rakenteesta. Lisäksi moni uskoo, että japanin kielen taito on yhä hyödyllisempi tulevaisuuden Suomessa ja auttaa heitä erottumaan työmarkkinoilla.

Japanin kielessä da- ja desu/masu-tyyli ovat puhetyylejä, joista puhujan on keskustelussa valittava jompikumpi sen mukaan, millainen on keskustelutilanne ja puhujan suhde keskustelukumppaniin. Da-tyyli yhdistetään epämuodollisissa tilanteissa ja tasavertaisille ja läheisille ihmisille käytettävään puheeseen, desu/masu-tyyli puolestaan muodollisissa tilanteissa ja tuntemattomille ja statukseltaan korkea-arvoisemmille käytettävään puheeseen. Helposti ajatellaan, että puhetyyliä vaihdetaan vain silloin, kun keskustelutilanteessa tai osallistujissa tapahtuu muutos. Tässä tutkielmassa nostan kuitenkin tarkasteltavaksi sen, että puhetyylejä voidaan keskustelussa vaihtaa muistakin syistä. Tutkielmassani käsittelen japaninkielisessä keskustelussa havaittavaa strategista kielenkäyttöilmiötä, jossa puhuja hetkellisesti meneillään olevan vuorovaikutustilanteen sisällä vaihtaa puhetyyliään da- ja desu/masu-tyylien välillä, vaikka keskustelutilanne ja keskustelun osallistujat pysyisivät samoina. Käytän tästä ilmiöstä tutkielmassani nimitystä ’tyylinvaihto’. Tutkielmani fokus on keskenään läheisten ja tasavertaisten ystävien välisessä keskustelussa esiintyvässä, da-tyylistä desu/masu-tyyliin tapahtuvassa tyylinvaihdossa, jota ei ole vielä paljon tutkittu. Päämääränä on keräämääni keskusteluaineistoa analysoiden selvittää 1) millaisissa puhetoiminnoissa tyylinvaihtoa esiintyy ja 2) millaisia funktioita tyylinvaihto tuo kyseiselle puhetoiminnolle ja miksi. Teoriaosiossa selkeytän käsitystä da- ja desu/masu-tyyleistä ja tyylinvaihdosta keskusteluaineistoni käsittelyä varten. Tutkimuskirjallisuutta hyödyntäen osoitan, miksi japanin puhetyylejä voidaan käyttää sekä sosiaalisten normien mukaan että kielellisenä strategisena keinona. Nostan myös esiin näkemyksen da- ja desu/masu-tyylien deiktisestä, kontekstiriippuvaisesta luonteesta: puhetyylit saavat niin normien mukaisen oletetun tulkintansa kuin ei-oletetun strategisen tulkintansa vasta esiintymiskontekstiaan vasten. Käsittelen myös tutkielmani kannalta relevanttien tyylinvaihtotutkimusten näkökulmia. Tutkielmani on kvalitatiivinen tapaustutkimus, ja tutkimusmetodina käytän keskustelunanalyysiä. Keskusteluaineistoni koostuu seitsemästä 3–4 hengen eri ystäväryhmän äänityksestä, jotka ryhmät ovat nauhoittaneet ilman tutkijan läsnäoloa aikavälillä 2014–2015. Keskustelijat ovat kaikki 18–22 vuoden ikäisiä yliopisto-opiskelijoita. Kunkin ryhmän keskustelijat ovat keskenään läheisessä ja tasavertaisessa ystäväsuhteessa käyttäen pääpuhetyylinään da-tyyliä. Kaikkien ryhmien keskustelut rakentuvat murresanoihin liittyvän tietovisapelin ympärille, mutta muilta osin keskustelua ei ole rajattu. Nauhoitusten pituudet vaihtelevat 30 minuutin ja 100 minuutin välillä. Analyysi- ja pohdintaosiossa selvisi, että tyylinvaihtoa esiintyy diskursiivisissa eli keskustelun kulkuun ja puhujan rooliin liittyvissä puhetoiminnoissa (esimerkiksi ’ilmoitus siirtymästä seuraavaan aiheeseen’) ja interpersonaalisissa eli keskustelijoiden ihmissuhteisiin liittyvissä puhetoiminnoissa (esimerkiksi ’valittaminen’). Myös tyylinvaihdon puhetoiminnoille tuomat funktiot olivat luokiteltavissa diskursiivisiksi (esimerkiksi ’osoitetaan kontrasti huumorimoodin ja vakavan välillä’) tai interpersonaalisiksi (esimerkiksi ’kompensoidaan negatiivista sisältöä’). Tyylinvaihdon funktioiden perustana on tyylien tunnusmerkkisyys normeista poikkeavassa kontekstissa esiintyessään, ja sitä kautta tyylinvaihdon osoittama kontrasti. Aineisto tuki myös näkemystä siitä, että sama tyylinvaihto voidaan tulkita sekä diskursiiviseksi että interpersonaaliseksi, ja että tyylinvaihdolla voi samanaikaisesti olla useampia eri funktioita. Keskusteluaineistoni tietovisatyylisyydestä johtuen kiinnitän analyysissäni erityisesti huomiota tyylinvaihdon ja arvuuttajan ja arvaajan roolien välisiin suhteisiin. Aineiston perusteella näyttää siltä, että tyylinvaihto kytkeytyy tiukemmin arvuuttajan rooliin siten, että tyylinvaihtoa esiintyy kaikissa arvuuttajalle ominaisissa puhetoiminnoissa, mutta ei arvaajalle ominaisissa.