Browsing by discipline "Ravitsemustiede"

Background: The role of parents in the development of children’s long term eating patterns and food preferences is significant. Although the role of fathers in child upbringing is known to have changed during the past decades, are studies conducted about the role of fathers in food parenting still lacking. Aims: The aim of this study is to increase knowledge about the role fathers have in food parenting and the factors that affect fathers’ food choice motives (FCMs) when making food choices for their children. We examined the nutrition knowledge of fathers, how much they participate in food parenting, what is the food choice motives for fathers when selecting foods for their child and are the importance of different motives explained by the studied factors. Material and methods: The empirical part of the study was conducted by a quantitative study method using a web questionnaire. The FCMs of 281 fathers of 2-6-year-old children was examined by a modified version of Steptoe’s et al. Food Choice Questionnaire (FCQ). In addition, fathers reported how many times during a normal week they eat together with their children and how often they carry responsibility about the buying and/or preparation of food for their child. Fathers were also asked to answer 12 questions measuring their nutrition knowledge. The FCMs were conducted through principal component analysis. The relationships between variables were examined by non-parametric statistical tests, Spearman -correlation test and linear regression analysis. Results: Health, sensory amiability, nutrition quality and convenience were the key FCMs for fathers in this study. They ate together with their child in average 3 times a day. 77 % of the respondents answered that they carry often or always responsibility of the organization of food for their child. The averaged percentage of answers in line with the recommendations in the nutrition knowledge questions was 73 %. The higher education level was associated with a better nutrition knowledge. The higher importance of the health motive was associated with fathers younger age, living in the metropolitan region and the bigger participation in feeding of the child. The higher the fathers’ nutrition level was, the less their food choices for children was driven by what the child wanted and more by the nutrition level of the food. Conclusion: The fathers in this study are actively involved in the food parenting of children. The FCMs of fathers were for most part in line with previous studies conducted with parents and according to previous literature the FCMs of fathers in this study are supporting the development of healthy eating patterns of children. The causality of the association between nutrition knowledge and the child mood and wants -motive would be an important next step in examining if, by increasing fathers nutrition knowledge, it is possible to drive them into making healthier food choices for their children.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Johdanto: Elintapojen on todettu vaikuttavan kognition heikentymisen riskiin ikääntyneillä. Ravintotekijöistä mm. runsas kalan ja kasvisten käyttö, tyydyttymättömät rasvahapot sekä antioksidantit ovat olleet yhteydessä hyvän kognition säilymiseen. Kognition heikentymiseen on yhdistetty mm. tyydyttyneen rasvan runsas saanti sekä punaisen lihan runsas käyttö. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kalan, kasvisten ja punaisen lihan yhteyttä kognitioon 65–75-vuotiailla kotona asuvilla naisilla ja miehillä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus on poikittaistutkimus FlaSeCo-interventiotutkimuksen lähtötilanteesta. Tutkimukseen rekrytoitiin pääkaupunkiseudulla 65–75-vuotiaita terveitä miehiä ja naisia, joiden kognitio arvioitiin normaaliksi The Saint Louis University Mental Status:lla (SLUMS). Tutkittavien ruoankäyttöä selvitettiin kolmen päivän ruokapäiväkirjalla ja kognitiota Trail Making Testillä (TMT). Tutkittavilta mitattiin veren rasva- ja sokeriarvoja sekä arvioitiin masentuneisuutta GDS30-mittarilla ja terveyteen liittyvää elämänlaatua 15D-mittarilla. Ruokapäiväkirjoista laskettiin ruokien kulutusta sekä energian ja ravintoaineiden saantia. Tulokset: Tutkimukseen osallistui 104 henkilöä, joista 63 % oli naisia ja keski-ikä oli 69 vuotta. Osallistujat olivat pitkään kouluttautuneita, keskimäärin 14,9 vuotta. Keskimääräinen energiansaanti oli naisilla 1812 kcal (SD 392) ja miehillä 2021 kcal (SD 523) päivässä. Keskimääräinen kasvisten kulutus oli naisilla 459 g (SD 241) ja miehillä 395 g (SD 209) päivässä, kalan vastaavasti 44 g (SD 47) ja 36 g (SD 45) sekä punaisen lihan 44 g (SD 48) ja 106 g (SD90). Kalan kulutuksen perusteella tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään: I, n=35 (0 g/päivä), II, n=34 (3,3–51,2 g/päivä), III, n=35 (53,3–200 g/päivä) ja vastaavasti kasvisten kulutuksen perusteella: I, n=35 (44,0–311,7 g/päivä), II, n=34 (316,7–450,7 g/päivä), III, n=35 (453,3–1115 g/päivä) sekä punaisen lihan kulutuksen perusteella: I, n=34 (0–23,0 g/päivä), II, n=35 (26,3–85 g/päivä), III, n=35 (85,0–527,0 g/päivä). TMT B-osan suorittamiseen kului keskimäärin kasvisten kulutuksen luokissa I, II ja II 99,3 s (SD 45,9), 86,0 s (SD 33,4) ja 94,7 s (SD 47,2), (p=0,68), punaisen lihan kulutuksen luokissa I, II ja II 95,5 s (SD 41,1), 91,2 s (SD 36,8) ja 93,1 s (SD 49,4), (p=0,83) sekä kalan kulutuksen luokissa I, II ja II 100,9 s (SD 47,8), 96,1 s (SD 45,2), 82,8 s (SD 32,1), (p=0,062). Kalan ja kasvisten kulutuksen välillä oli positiivinen yhteys (p=0,019). Kalan ja punaisen lihan kulutuksen välillä oli lähes tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys (p=0,072). Johtopäätökset: Tutkimuksen tulosten perusteella terveillä, kognitioltaan normaaleiksi arvioiduilla ikääntyneillä henkilöillä kalan, punaisen lihan tai kasvisten kulutus ei ollut suoraan yhteydessä kognitioon. Tulokset voivat kuitenkin viitata siihen, että runsaasti kalaa sisältävä ruokavalio voisi kokonaisuudessaan olla yhteydessä hyvään kognitioon, koska enemmän kalaa syöneet söivät enemmän kasviksia ja vähemmän punaista lihaa. Kalan runsas kulutus saattaa kertoa tässä tutkimuksessa kognitiota suojaavasta kokonaisruokavaliosta.

Tausta: Fosforin saanti on Suomessa kaksin-kolminkertaista suhteessa ravitsemussuosituksiin. Tärkeimmät fosforin lähteet suomalaisilla ovat liha-, maito- ja viljavalmisteet. Elintarvikkeissa luontaisesti esiintyvä fosfori on liittyneenä proteiiniin ja muihin ravintoaineisiin. Kasviperäisissä proteiinin lähteissä fosfori esiintyy fytaattina, jonka hyväksikäytettävyys on pienempi kuin eläinperäisen proteiinin fosforilla. Fosfori on tärkeä ravintoaine, mutta suurissa määrin sillä voi olla haitallisia vaikutuksia elimistössä. Munuaisen vajaatoimintaa sairastavilla veren suuri fosfaattipitoisuus on haitallista ja se on yhdistetty sydän- ja verisuonitauteihin. Vastaavanlainen yhteys on havaittu myös terveillä ihmisillä. Ravinnon fosforin osalta on vähemmän tutkimustuloksia. Fosfaatin ja kalsiumin aineenvaihdunta toimii tiiviisti yhdessä ja niiden säätelyyn osallistuvat mm. lisäkilpirauhashormoni (PTH), fibroblastikasvutekijä 23 (FGF23) ja kalsitrioli (1,25-dihydroksi-D-vitamiini, 1,25(OH)2D). PTH:n ja FGF23:n kohonnut pitoisuus on yhdistetty mm. verisuonien kalkkeutumiseen ja häiriintyneeseen luustoaineenvaihduntaan. Tavoitteet: Työn tavoitteena oli tutkia, onko eläin- ja kasviproteiinipainotteisen ruokavalion välillä eroa fosforin saannissa ja eroavatko ruokavaliot vaikutuksiltaan fosfaattiaineenvaihduntaan. Tutkimushypoteesina oli, että kasviperäinen fosfori imeytyy heikommin kuin eläinperäinen fosfori ja että se aiheuttaa heikomman vasteen fosfaatin aineenvaihdunnan merkkiaineissa. Aineisto ja menetelmät: Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin ScenoProt-interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavia oli yhteensä 136 ja heidät jaettiin kolmeen ruokavalioryhmään: eläinproteiinipainotteinen (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 70/30) 50/50-ruokavalio (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 50/50) ja kasviproteiinipainotteinen (eläinperäisen ja kasviperäisen proteiinin suhde 30/70). Laskennallinen proteiinin osuus kaikissa ruokavalioissa oli 17E%. Tutkittavat olivat terveitä 20-69-vuotiaita aikuisia (79 % naisia, 21 % miehiä). Intervention kesto oli 12 viikkoa. Ennen intervention alkua ja sen lopussa tutkittavilta kerättiin paastoverinäyte ja vuorokausivirtsa, sekä neljän päivän ruokapäiväkirja. Ravintoaineiden saantia analysointiin AIVODiet-ohjelmalla. Eroja fosforin saannissa intervention loppupisteessä tutkittiin varianssianalyysilla. Fosfaattiaineenvaihduntaan liittyvien merkkiaineiden pitoisuuksia veressä (seerumin kalsium ja fosfaatti, sekä plasman PTH, FGF23 ja 25(OH)D) ja virtsassa (virtsan fosfaatti ja kalsium) intervention loppupisteessä tutkittiin kovarianssianalyysilla käyttäen ennen interventiota mitattuja pitoisuuksia kovariaattina. Tulokset: Alkupisteessä ryhmien välillä ei ollut eroa fosforin saannissa (p>0,05). Intervention lopussa eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa fosforin saanti oli 1807 mg (SD 506 mg) ja kasviproteiinipainotteisessa ruokavaliossa 1558 mg (SD 320 mg) (p<0,001). Eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa fosforin eritys (U-Pi) oli intervention lopussa suurempaa kuin kasviproteiinipainotteisessa (p<0,001). Kun fosforin eritys vakioitiin fosforin saannilla, eritys oli edelleen suurempaa eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa verrattuna kasviproteiinipainotteiseen (p<0,001). Verestä mitatuissa fosfaatti-, kalsium-, PTH-, FGF23 ja 25(OH)D-pitoisuuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ruokavalioryhmien välillä intervention lopussa (p>0,05). Plasman PTH-pitoisuus nousi (p≤0,005) ja 25(OH)D-pitoisuus laski (p<0,001) kaikissa ryhmissä. Johtopäätökset: Fosforin saanti ja fosfaatin eritys oli vähäisempää kasviproteiinipainotteisessa ruokavaliossa kuin eläinproteiinipainotteisessa ruokavaliossa. Fosfaattiaineenvaihdunnan verestä mitattujen merkkiaineiden pitoisuuksissa ei havaittu eroa ruokavalioiden välillä. Tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että eläinproteiiniperäinen fosfori saattaa imeytyä tehokkaammin kuin kasviproteiiniperäinen fosfori. Nämä tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia. Jatkotutkimuksia eläin- ja kasviperäisestä fosforista tulisi tehdä erityisesti terveillä koehenkilöillä. Myös fosfaatin aineenvaihduntaa ja sen osallistumista sairauksien kehittymiseen tulisi vielä tutkia lisää.

For patients with type 1 diabetes maintaining normal blood glucose concentration and avoiding hypoglycemia during physical activity can be difficult. Diabetes may also affect other physiological responses related to exercise, e.g. local muscle oxygenation. Right preparation for exercise and carbohydrate consumption during exercise could help type 1 diabetics to perform physical activity as recommended. The objective of this exploratory study was to compare the effects of water, sports drink and blackcurrant juice on blood glucose concentration, oxidative stress and muscle oxygenation in type 1 diabetic and healthy men during moderate intensity aerobic exercise. Five type 1 diabetic and six age-matched healthy men (age18–45 y) participated in the study. The volunteers performed three 1 h exercise tests on cycle ergometer at their previously measured aerobic threshold intensity. During the tests, the subjects drank in randomized order a total of 0.13 dl/kg of water, sports drink or blackcurrant juice. The sports drink and juice contained carbohydrates 5.8 g / 100 g. Capillary blood glucose, whole blood reduced and oxidized glutathione (a marker of oxidative stress), plasma nitrate and nitrite (a marker of nitric oxide) and local active and inactive muscle oxygenation (by near infrared spectroscopy) were measured. In addition, alveolar gas exchange and cardiac output were measured. Exercise sessions of type 1 diabetics were stopped if capillary blood glucose declined below 5.0 mmol/l. Statistical analysis were performed using general estimation equations. Results were considered significant if p<0.05. Capillary blood glucose concentration in type 1 diabetics declined with each drink (p<0.05). The concentrations before and after cycle ergometer exercise [mean (standard deviation)] were: water 9.44 (2.27) and 5.76 (3.05) mmol/l, sports drink 7.58 (1.46) and 5.74 (1.43) mmol/l and juice 7.96 (1.15) and 5.62 (0.82) mmol/l. One or more of the tests of three diabetics had to be stopped (all the trials, the water and sports drink trial and only water trial). Blood glucose declined more during water trial compared to carbohydrate drink trials (p<0.05). In healthy men, blood glucose concentration did not change during exercise tests. In healthy men and in type 1 diabetics, active muscle oxygenation index indicated that oxygenation was maintained better when juice was drank compared to sports drink (p<0.05). Also oxy- and/or deoxyhemoglobin concentration changes differed in the same way as oxygenation index between juice and sports drink in diabetics (p<0.05) and between juice and water in healthy men (p<0.05), but in pairwise comparisons these results were significant only in some single time points. None of the muscle oxygenation responses differed between healthy and diabetic subjects. Plasma nitrate and nitrite did not differ between the drinks or study groups. The glutathione results could not be interpreted as some of the blood samples had to be rejected. During moderate intensity exercise, it is challenging for type 1 diabetics to maintain blood glucose concentration within safety limits. Nevertheless, blood glucose concentration will decline less if a drink containing carbohydrates is consumed instead of water. Further studies considering type 1 diabetes, nutrition and exercise have to be carried out and this trial may offer some valuable assistance for planning such work.

Background: Obesity is increasing rapidly all over the world. Obesity is becoming more common even in very young children. It has been estimated that globally approximately twenty percent of children have problems with their weight. Studies that have examined the association between obesity and nutrition have typically been focused to single nutrients or food groups. The knowledge from dietary pattern analysis considers also the synergistic effect between different components in foods, thus giving more information about food behaviour and the effect of the whole diet. Childhood and youth are critical time in shaping food choices and food habits learned at a young age often follow to adulthood. It is important to recognize differences in food consumption between obese and normal weight children and adolescents. Analysing dietary patterns gives information about the whole diet and makes it possible to identify harmful eating habits. Goals: The purpose of this study was to identify differences in the diets of normal weight and obese Finnish adolescents. The main goal was to determine if the dietary patterns between obese and normal weight adolescents differ and to determine if the dietary patterns are related to obesity. The research also studied the correlation of lifestyle and socioeconomic factors to obesity and to dietary patterns. Subjects and methods: The subjects consist of two different groups; patients, who had been diagnosed with severe obesity before the age of seven (n=68) and controls whose weight had been normal in childhood (n=73). Subjects were 15- to 25-year old in the time of the study. The study design is a comparative study in a cross-sectional design. Subjects filled a research form that asked information about socioeconomic and lifestyle factors from subjects and their parents. A food frequency questionnaire was used to assess food consumption from the previous month. Principal component analysis was used to define major dietary patterns. Logistic regression and Spearman´s rank correlation (rs) was used to determine associations between dietary patterns and obesity. Associations between lifestyle and socioeconomic factors and obesity were assessed with Spearman´s rank correlation. Obesity was determined by using BMI classification, waist circumference and body fat percentage. Results: Two major dietary patterns were identified; health conscious pattern and snacking pattern. The dietary patterns between patients and controls differed in women, where controls more often followed the health conscious pattern (p=0,008). After adjusting for confounding factors, the health conscious pattern was inversely associated to overweight. Subjects who represented the highest tertile of the health conscious pattern had lower risk of overweight (OR=0,21, 95 % CI 0,06 - 0,76) and high body fat percentage (OR=0,16, 95 % CI 0,03 - 0,89) compared to subjects who represented the lowest tertile. The analysis was also done separately for men and women, but no association was found after adjusting for all confounding factors. A positive correlation was found between snacking pattern and BMI (rs=0,36, p=0,05) and waist circumference (rs=0,43, p=0,02) in men patients and a negative correlation was found between health conscious pattern and BMI in women patients (rs=-0,43, p=0,018). A positive correlation was found between patient BMI and mother´s BMI (rs=0,42, p=0,001) and waist circumference (rs=0,47, p<0,0001) and a negative correlation between patients BMI and mother´s education (rs=-0,34, p=0,02). Conclusions: The association between obesity and nutrition might be more complex in adolescents than in adults. A diet that includes fresh and cooked vegetables, fruits, berries, seeds, beans, fish, dairy products and whole grain products may be inversely associated to overweight and higher body fat percentage. A diet that includes lots of snacking products may be associated to obesity in men. In researches that study obesity in children or adolescents, results should be examined, if possible, separately for both sexes.

Purpose. The purpose of this study is to contribute to the discussion of school lunch research and the discussion of developing school meals. The first aim of the study is to highlight children’s perspective and their experiences: what kind of things, actions and thoughts have an influence on children’s school meal experience. The second aim is to assess the use of the method of empathy-based stories as a method of nutrition research and in a child-centered study. The research questions of the study are the following: 1. How do children describe their school lunch experience in empathy-based stories they have written? 2. What kind of knowledge can be acquired by using the method of empathy-based stories in child-centered nutrition research? Methods. The study is a qualitative study based on a phenomenological approach which, as mentioned earlier, highlights children’s perspective. In this study, data were collected using the method of empathy-based stories. The study was a part of the Nordic ProMeal-study (Prospects for Promoting Health and Performance by School Meals in Nordic Countries). The target group was pupils who attended fourth grade in the Turku region in the academic year 2013–2014. The children were approximately 10 years old. Altogether 190 children wrote empathy-based stories. Half of the children (n = 95, analyzed n = 88) wrote a story describing a positive school meal experience and half (n = 95, analyzed n = 92) of them wrote a story of a negative school lunch experience. The data were analyzed using thematic analysis. In addition, the information acquired by the method of empathy-based stories was examined from the perspective of nutrition research. Results and conclusions. As a result of the thematic analysis and the arranging of the data, the data consisted of three themes that described the foodscapes of school lunch from the children's point of view: food and eating, the school lunch situation and the social environment. The pleasantness of the food and the food itself had a significant effect on the school lunch experience in the children’s stories, and foods and dishes were also highlighted by name. In addition, the social environment of school lunch affected children’s experience and other children, friends, food service staff and teachers had impact on how children experienced the situation. The children also expressed their need for autonomy and their opportunity to influence the school lunch situation. The results of this study emphasize the need of taking into account the perspective of children when in developing school meal.

Johdanto: D-vitamiinilla on keskeinen merkitys luuston terveydelle läpi elämän. Se osallistuu kalsiumtasa-painon säätelyyn sekä luuston muodostukseen ja ylläpitoon. D-vitamiinin vakavan puutoksen tiedetään aiheuttavan lapsille riisitautia. D-vitamiinin aktiivisella muodolla, 1,25-dihydroksi-D-vitamiinilla (1,25(OH)2D), on mahdollisesti muitakin kuin luustovaikutuksia. Matala 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (25(OH)D) on yhdistetty lapsilla esimerkiksi suurentuneeseen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen ja aller-gioihin. Ennen vuotta 2010 tehdyissä tutkimuksissa D-vitamiinin saannin on todettu olevan riittämätöntä suurella osalla alle kouluikäisistä. Suomessa ravinnosta saatavalla D-vitamiinilla on suuri merkitys elimistön D-vitamiinitasapainolle, koska aurinko paistaa vain osan vuodesta D-vitamiinin saannin kannalta riittävästi. D-vitaminoidut maitovalmisteet ovat nykyään tärkeä D-vitamiinin lähde lasten ruokavaliossa. Luomumaitoa ei Suomessa kuitenkaan D-vitaminoida. Kiinnostus luomuruokaan on päiväkodeissa suurta, mutta luomu-maidon valinta päiväkoteihin on arveluttanut päättäjiä juuri D-vitamiinitäydennyksen puuttumisen vuoksi. Tavoitteet: Pro gradu -työn tavoitteena oli tutkia eroaako päiväkoti-ikäisten lasten seerumin 25(OH)D-pitoisuus ja D-vitamiinin saanti luomumaitoa tarjoavassa päiväkodissa ja tavanomaista D-vitaminoitua mai-toa tarjoavassa päiväkodissa. Aineisto ja menetelmät: Tutkittavia oli yhteensä 19 päiväkoti-ikäistä lasta, joista 11 luomumaitoa tarjoa-vista yksityisistä päiväkodeista ja 8 tavanomaista D-vitaminoitua maitoa tarjoavista kunnallisista päiväko-deista. Tutkittavilta mitattiin seerumin 25(OH)D-pitoisuus entsyymi-immunomääritysmenetelmällä, ja tut-kittavien D-vitamiinin saantia ravinnosta ja vitamiinivalmisteista selvitettiin vanhempien täyttämällä ruo-ankäytön frekvenssikyselylomakkeella. Päiväkotiruoan sisältämä D-vitamiiniin määrä laskettiin ruokalis-toista Aivo 2000 - Diet 32 -ravintolaskentaohjelmalla. Tilastoanalyysit tehtiin IBM SPSS -ohjelmistolla (ver-sio 21). Tulokset: Molempien ryhmien D-vitamiinin saanti oli suositusten mukaista, ja kaikki tutkittavat käyttivät D-vitamiinilisää. Luomupäiväkodin lapsilla oli kuitenkin verrokkeihin verrattuna pienempi D-vitamiinin kokonaissaanti ruoasta ja valmisteista (16 vs. 28,3 µg p=0,007), saanti ruoasta (3,5 vs. 14,0 µg p<0,001) sekä saanti erikseen kotiruoasta (3,0 vs. 7,5 µg p<0,001) ja päiväkotiruoasta (0,5 vs. 6,5 µg p<0,001). Tut-kittavien seerumin 25(OH)D-pitoisuudet olivat hyvät, ja vain yhdellä tutkittavista pitoisuus oli alle riittävänä pidettävän pitoisuuden (50 nmol/l). Luomupäiväkodissa 25(OH)D-pitoisuus oli keskimäärin 80,6 nmol/l (keskihajonta 24,7) ja verrokkipäiväkodissa 100,6 nmol/l (keskihajonta 13,8). Ryhmien välinen ero ei aivan yltänyt tilastollisesti merkitseväksi (p=0,054). Johtopäätökset: Molemmissa ryhmissä tutkittavien keskimääräinen seerumin 25(OH)D-pitoisuus oli hyvä ja D-vitamiinin kokonaissaanti suositusten mukaista. Luomupäiväkodin lapset saivat kuitenkin verrokkeihin verrattuna D-vitamiinia selvästi vähemmän koti- ja päiväkotiruoasta. D-vitamiinivalmiste kattoi heillä 80 % D-vitamiinin kokonaissaannista, ja ilman valmistetta saanti jäi alle puoleen suosituksesta. Luomumaidon käyttäjillä D-vitamiinilisän käyttö onkin erityisen tärkeää riittävän D-vitamiinin saannin turvaamiseksi. Vaikka aineisto jäi tavoiteltua pienemmäksi, voidaan tulosten katsoa olevan suuntaa-antavia.

Tämä pro gradu –tutkielma on osa Turun yliopiston terveyttä edistävien pelien hanketta, jonka tavoitteena on tutkia pelien ja pelillistämisen mahdollisuuksia terveyden edistämisessä lapsilla. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä leikki-ikäisten lasten käsityksistä kasviksista, hedelmistä ja marjoista, niiden käyttötarkoituksista sekä mahdollisuuksista vaikuttaa tai osallistua niiden hankintaan ja käyttöön. Tutkimusongelma oli kolmena osa-alueena: kasvisten, hedelmien ja marjojen käsite ja tunnistaminen, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö sekä osallisuus kasvisten, hedelmien ja marjojen hankintaan, valmistukseen ja käyttöön. Tutkimus tuotti laadullista tutkimustietoa lasten näkökulmasta, mitä aiemmin on hyvin vähän saatavilla. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuva-avusteisesti 4-6 –vuotiaita lapsia viidestä Turun alueen päiväkodista. Yhteensä tutkittavia oli kolmekymmentäneljä (n=34). Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti fenomenografisen tutkimusperiaatteen mukaisesti. Aineistosta pyrittiin tuomaan esiin tutkittavan lapsijoukon käsitysten kirjo tutkittavasta aiheesta. Käsityksistä muodostettiin yhteenvetona kategoriajärjestelmä kustakin tutkimusongelman aihealueesta. Tuloksista käy ilmi, että tutuimpia kasviksia, hedelmiä ja marjoja tunnistettiin hyvin ja vieraampienkin tunnistaminen oli mahdollista. Käsitteenä ne ymmärrettiin päänsääntöisesti erilliseksi muista ruoka-aineryhmistä. Ryhmien kuvailu oli vaikeaa, mutta parhaimmillaan tunnistettiin hyvät vaikutukset terveyteen ja kasvuun. Osa ilmaisi kasvisten, hedelmien ja marjojen kuuluvan kaikkien ruokavalioon säännöllisesti. Toiset näkivät käytön epäsäännöllisempänä ja kuuluvaksi rajatuille ryhmille esimerkiksi mieltymysten ja perheen tottumusten mukaan. Erilaiset käyttötavat sellaisenaan ja eri tavoin valmistettuna olivat melko laajalti lapsille tuttuja. Sopivina käyttötilanteina nähtiin erilaiset välipalatyyppiset ja nopeaa syömistä vaativat ruokailut, mutta yksittäisistä vastauksista koottuna käyttö sopi mille tahansa päivittäisistä aterioista. Perheestä riippuen osallisuus hankintaan saattoi tarkoittaa mukana oloa kauppareissuilla tai kasvatukseen ja keräämiseen osallistumista. Lapset saivat vaikuttaa siihen mitä perheissä tarjottiin. He myös osallistuivat ruokien valmistukseen ja saivat jopa keksiä itse valmistustapoja. Kaikille osallistuminen ei kuitenkaan ole mahdollista tai siihen ei ole edes kiinnostusta. Osa lapsista mainitsi maistamisesta ja syömisestä olevan erilaisia sääntöjä sekä kotona että päiväkodissa, osa ei tunnistanut sääntöjen olemassaoloa. Syömis- ja maistamishalukkuuteen mainittiin sääntöjen lisäksi vaikuttavan erilaiset maku- ja ulkonäkömieltymykset, syömiseen liittyvät tuntemukset ja vaikeudet, aistittavat ominaisuudet sekä ennakkoasennoituminen. Tutkimustulokset antoivat tietoa siitä, millä tasolla lasten käsitykset kasviksista, hedelmistä ja marjoista ovat. Muodostetut kuvauskategoriat ilmaisevat, mitä tässä 4-6 –vuotiaiden ikäryhmässä parhaimmillaan ja vähimmillään tiedetään ja miten asioista puhutaan. Tietoja voidaan hyödyntää oikeantasoisen, kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön lisäämiseen tähtäävän pelin suunnittelussa.

Sinkin puutos on yksi yleisimmistä ravintoaineiden puutoksista ja sen esiintyvyys on korkeaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Sinkki on tärkeä hivenaine normaalin kasvun ja kehityksen kannalta. Sinkin puutos johtuu sen riittämättömästä saannista tai huonosta hyödynnettävyydestä. Yksipuolinen kasviperäinen ruokavalio, joka sisältää vain vähän eläinkunnan tuotteita on yhdistetty sinkin puutokseen. Fytaatti on sinkin imeytymistä vähentävistä tekijöistä merkittävin. Ravinnon fytaatin ja sinkin suhdetta kutsutaan fytaatti-sinkkisuhteeksi, joka on sinkin hyödynnettävyyttä kuvaava indikaattori. Sinkin puutoksen riskiryhmään kuuluvat lapset ja nuoret, raskaana olevat naiset ja yksipuolista ravintoa syövät henkilöt. Mosambik on yksi Saharan eteläpuolisen Afrikan köyhimmistä maista, joissa väestö on nuorta. Mosambikissa raskaudet nuorella iällä ovat yleisiä ja tekevät nuorista naisista sinkin puutokselle alttiin ryhmän. Tutkielman tavoitteena oli tutkia Mosambikilaisten nuorten tyttöjen ruokavalion sinkin ja fytaatin lähteitä sekä ruokavalion yhteyttä tyttöjen seerumin sinkkipitoisuuteen. Muita tavoitteita oli kuvailla ja vertailla eri alueiden sinkin ja fytaatin saantia, seerumin sinkkipitoisuutta ja sinkin puutoksen esiintyvyyttä nälkä- ja satokauden aikana kolmella eri tutkimusalueella. Tutkielmassa käytettiin vuonna 2010 kerättyä ZANE-tutkimuksen aineistoa. ZANE-tutkimus on Helsingin yliopiston toteuttama poikkileikkaustutkimus, jossa kerättiin tietoa 14-19-vuotiaiden tyttöjen ravintoaineiden saannista ja ruoankäytöstä. Aineisto on kerätty Mosambikista, Zambézian maakunnasta Quelimanen, Maganja da Costan ja Morrumbalan alueilta. ZANE-tutkimuksessa ruoankäyttötietoja kerättiin 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelulla ja ruoankäyttökyselylomakkeella. Seerumin sinkkipitoisuus on analysoitu verinäytteestä. Tässä tutkielmassa ruokavalio pisteytettiin sinkin hyödynnettävyyden ja eläinperäisyyden mukaan, ja sen yhteyttä seerumin sinkkipitoisuuteen tutkittiin regressioanalyysillä. Tutkimusalueilla sinkin saanti oli vähäistä ja fytaatin saanti runsasta sekä fytaatti-sinkkisuhde oli korkea (15-23). Suurimmat sinkin lähteet olivat kasviperäisiä, ja eläinperäisiä ruokia käytettiin vain vähän. Sinkin ja fytaatin lähteet vaihtelivat alueittain ja fytaattia saatiin samoista lähteistä kuin sinkkiäkin. Sinkin puutos oli yleistä tutkittavilla alueilla. Satokaudella ruokavalio, pisteytettynä sinkin hyödynnettävyyden ja eläinperäisyyden mukaan, oli negatiivisesti yhteydessä seerumin sinkkipitoisuuteen. Koska sinkin saanti jäi tutkimusalueilla suositusten alapuolelle ja fytaatti-sinkkisuhde oli korkea, tutkimusalueiden ruokavalio määritetään WHO:n suositusten mukaisesti ryhmään, jossa ravinnon sinkistä imeytyy vain n. 15 %. Mahdollisesti ruokavalio, jossa käytetään runsaasti eläinperäisiä ruokia, on yhteydessä ruokakäyttäytymiseen tai ruokien käyttöön, jotka vähentävät sinkin hyödynnettävyyttä. Tutkimusalueilla on tarve ravitsemusinterventioille, jotka kohdistuvat nuorten tyttöjen ravitsemukseen.

Johdanto: Ruokavaliomuutoksilla voi ehkäistä useita lihavuuteen liittyviä kansantauteja, kuten tyypin 2 diabetesta. Ryhmissä tai yksilöohjauksena tapahtuva elintapaohjaus on ollut lihavuuden hoidon perusta. Painonpudotusinterventioissa sähköiset työkalut ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Sosiaalisen tuen hyödyntäminen parantaa intervention vaikuttavuutta edelleen. Tutkimustietoa virtuaalisen tuen hyödyntämisestä elintapamuutokseen ja painonhallinnan edistämiseen on kuitenkin vähän. Tavoitteet: Tavoitteena oli selvittää, miten ohjauksen ja vertaistuen mahdollistava valokuvallinen ruokapäiväkirja oli yhteydessä elintapamuutoksen toteutumiseen ylipainoisilla työterveyshuollon asiakkailla ja avohoidossa olevilla henkilöillä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää uudenlaisen menetelmän (älypuhelinsovelluksen, mHealth) toteutettavuutta ja käytettävyyttä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimukseen osallistui 26 ylipainoista (BMI>25 kg/m²) aikuista miestä ja naista, jotka rekrytoitiin työterveyshuollon asiakasyrityksestä sekä Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistys ry:n kautta. Osallistujat pitivät pienryhmissä neljä viikkoa visuaalista ruokapäiväkirjaa ottamalla valokuvia aterioistaan käyttämällä älypuhelinsovellusta ja saivat ohjausta ryhmien ohjaajalta. Ryhmäläiset näkivät toistensa ateriakuvat ja pystyivät ”tykkäämään” ja kommentoimaan toistensa kuvia. Ruoankäyttöä mitattiin tutkimuksen alussa, intervention päätyttyä ja neljä viikkoa intervention päättymisestä ruoankäyttökyselyn (FFQ, engl. food frequency questionnaire) avulla. FFQ sisälsi kahdeksan ruoka-ryhmää ja 48 elintarviketta. Kyselylomakkeilla selvitettiin myös tavoitteita, kokemusta sosiaalisesta tuesta ja ryhmän ilmapiiriä. Sosiaaliseksi tueksi määriteltiin myös sovelluksen kautta annetut ja saadut tykkäykset sekä kirjoitetut kommentit. Lisäksi mitattiin lähtötilanteessa ja intervention jälkeen pituus, paino ja vyötärönympärys sekä analysoitiin sovelluksen käyttöaktiivisuutta (ateriakuvat, tykkäykset, kirjautuminen sovellukseen ja kommentit). Tulokset: Kukaan osallistujista ei keskeyttänyt tutkimusta. Naisia oli mukana 74,1 % ja osallistujien keski-ikä oli 48,5 vuotta. Osallistujien painoindeksi oli lähtötilanteessa keskimäärin 32,4 (SD 3,9). Osallistujat määrittelivät tavoitteikseen muun muassa ateriakoon pienentämisen ja sokerittomien juomien käytön lisääntymisen. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja käytettiin lähtötilanteessa keskimäärin 3,89 (SD 2,07) kertaa päivässä. Heti intervention jälkeen kasviksia käytettiin 6,04 (SD 2,31) kertaa päivässä. Kasvisten, hedelmien ja marjojen syönti oli kasvanut 2,15 (SD 2,64) kerralla päivässä ja muutos oli tilastollisesti merkitsevä (p<0,001). Kasviksia, hedelmiä ja marjoja syötiin neljä viikkoa intervention päättymisen jälkeen keskimäärin 5,26 (SD 2,41) kertaa päivässä. Verrattuna lähtötasoon kasvisten päivittäinen käyttö oli neljä viikkoa intervention päättymisestä edelleen runsaampaa (p=0,019). Muiden tarkasteltujen ruokamuuttujien muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Neljän viikon interventiojakson aikana osallistujien paino putosi keskimäärin 1,54 kg (SD 1,82; p=0,001), eli yhteensä laskua tapahtui 2,3 %. Vyötärönympärys kaventui keskimäärin 2,40 cm (SD 2,42; p=0,001). Älypuhelinsovellusta käytettiin aktiivisesti, mutta käytössä oli vaihtelua. Ateriakuvia ladattiin yhteensä intervention aikana sovellukseen 4114 kappaletta (ka 158,2; SD 62,6), eli keskimäärin 5,7 ateriakuvaa päivässä osallistujaa kohden. Tykkäyksiä annettiin yhteensä 7580, (ka 291,5; SD 368 osallistujaa kohden), eli keskimäärin 10,5 tykkäystä päivässä osallistujaa kohden. Sovellukseen kirjauduttiin yhteensä 6921 kertaa (ka 266,2; SD 123,6 osallistujaa kohden), mikä tarkoittaa 9,5 kertaa päivässä osallistujaa kohden. Sovelluksen käyttöaktiivisuus tai koettu sosiaalinen tuki ei ollut yhteydessä ruoankäytön tai painon muutoksiin. Osallistujista 84 % koki kuitenkin saaneensa tukea muilta ryhmän jäseniltä. Johtopäätökset: Mobiiliteknologian välityksellä tapahtuvan ohjauksen avulla voidaan saavuttaa muutoksia ruoankäytössä ja edistää painonpudotusta. Jatkossa painonpudotukseen ja elintapamuutoksiin tähtäävien interventioiden tulisi olla pidempikestoisia ja näyttöä tarvitaan mobiiliteknologian tehokkuudesta pitkäaikaisessa painonhallinnassa. Sosiaalinen tuki ei tässä tutkimuksessa ollut yhteydessä syömis- ja painomuutoksiin, mutta kontrolliryhmän avulla saataisiin lisätietoa siitä, minkälaisiin tuloksiin päästään sovelluksen avulla yksilöohjauksella, verrattuna ryhmäominaisuuden sisältävään ohjaukseen.