Browsing by discipline "Region- och kulturstudier"

Tutkielmassa tarkastellaan, miten Baskimaan väkivaltainen menneisyys representoituu Fernando Aramburun Patria- romaanista käydyssä sanomalehtikeskustelussa. Tarkastelun kohteeksi valikoitui romaanista käyty keskustelu sen saaman laajan mediahuomion vuoksi. Tutkielmassa pyritään siis selvittämään, kuinka Baskimaan väkivaltainen menneisyys representoituu sanomalehtiaineistossa: mitkä asiat nousevat aineistosta esiin, miten niistä puhutaan sekä mistä vastaavasti ei puhuta; kenen ääni kuuluu keskustelussa ja kenen ei; ja miksi näin on. Tarkastelun kohteena ovat Baskimaan autonomisessa maakunnassa ilmestyvien espanjankielisten sanomalehtien verkkoversioissa julkaistut, romaania käsittelevät kirjoitukset ja niissä esiin nousevat teemat. Näihin teemoihin lukeutuvat muun muassa muisti ja unohdus, uhrit ja syylliset sekä narratiivit, myytit ja kertomukset. Aineistoa tarkastellaan käyttäen apuna kriittisen diskurssianalyysin työkaluja. Aineiston avulla analysoidaan tarkasti, kuinka romaaniin ja tutkimuskysymyksiini liittyviä teemoja artikkeleissa representoidaan. Kontekstualisointi on tärkeä osa tarkasteluprosessia: on välttämätöntä ymmärtää aineiston laajempaa historiallista, kulttuurista, poliittista ja kielellistä viitekehystä, johon se sisältyy. Aineiston analyysissa selviää, että näkemykset Baskimaan väkivaltaisen menneisyyden narratiivista eroavat toisistaan nationalistisissa ja ei-nationalistisissa sanomalehdissä. Nationalistisessa sanomalehdistössä kritisoidaan Fernando Aramburun Patria-romaanissaan rakentamaa yhteiskuntaa mustavalkoisena ja yksipuolisena. Vaikka kirjailijan oikeus omaan näkemykseensä hyväksytään, pyritään tämä näkemys kuitenkin kumoamaan ja dekonstruoimaan vääränä. Aineisto jakautuu melko selkeästi kahteen leiriin myös tarkasteltaessa niin kutsutun konfliktin osapuolia, uhreja ja syyllisiä. Nationalistisissa sanomalehdissä arkaillaan puhua uhreista, kun taas ei-nationalistisessa lehdistössä keskustelu pyörii pitkälti uhrien ja näiden muistamisen ja muiston kunnioittamisen ympärillä. Nationalistisessa lehdistössä tehdään myös vahvemmin jakoa ’meihin’ ja ’muihin’ vahvistaen näin, vaikkakin samalla kritisoiden, Baskimaan kahtiajakoa nationalisteihin ja ei-nationalisteihin. Mielenkiintoisin päätelmäni on, että kummassakin aineistoni osassa Aramburun romaanin kenties keskeisimmät teemat, sovinto ja anteeksianto, jäävät lähes huomiotta. Baskimaan väkivaltainen menneisyys on mahdollisesti siis yhä niin tuoreessa muistissa, ettei osapuolten välistä sovintoon ja anteeksiantoon tähtäävää dialogia ole aivan heti odotettavissa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sille olisi tarvetta. Vain molemmat osapuolet yhdessä voivat rakentaa kertomuksen, joka miellyttää kaikkia baskeja.

Tutkimuksessa tarkastellaan ruotsinsuomalaisuuden muuttuvia representaatioita Ruotsissa 1980- ja 2000- luvulla kahden ruotsinsuomalaisen kirjailijan teosten vastaanoton kautta. Tutkimuksessa käsitellään ruotsalaisen valtaväestön ja ruotsinsuomalaisen vähemmistöryhmän välisiä suhteita sekä erityisesti sitä, miten ruotsinsuomalaisia on eri vuosikymmeninä merkityksellistetty valtaväestöstä käsin. Tutkimus pyrkii myös tarkastelemaan representaatioita suhteessa ruotsinsuomalaisen vähemmistöidentiteetin kehitykseen marginaalisesta siirtolaisryhmästä virallisesti tunnustetuksi kansalliseksi vähemmistöryhmäksi. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä ruotsinsuomalaisuutta tarkastellaan erityisesti suhteessa identiteettiin. Ruotsinsuomalaisten historia työvoimasiirtolaisista yhdeksi Ruotsin virallisista vähemmistöistä luo perspektiiviä ruotsinsuomalaisen identiteetin kehitykselle postmodernille maailmalle tyypilliseksi hybridiksi identiteetiksi. Hybridien identiteettien käsittelyssä keskeisimpänä tutkimuksessa ovat Stuart Hallin identiteettiteoriat. Ruotsinsuomalaisen identiteetin muotoutumisen yhteydessä tarkastellaan myös lähemmin marginaalisuutta suhteessa keskustaan ja valtaan. Tutkittaessa vähemmistötaustaisten kirjailijoiden teosten vastaanottoa teoriaosiossa pyritään myös tuomaan tarkemmin esille vähemmistö- ja maahanmuuttajaryhmien tuottama kirjallisuus sekä siihen liittyvä ajankohtainen keskustelu. Aineistona tutkimuksessa käytetään ruotsalaisista päivälehdistä otettuja kirjallisuusarvioita vuosilta 1980 ja 1981 sekä 2006. Kirjallisuusarvioiden kohteina ovat kaksi menestyneintä ruotsinsuomalaista romaania: Antti Jalavan Asfaltblomman vuodelta 1980 (suom. Asfalttikukka) sekä Susanna Alakosken Svinalängorna vuodelta 2006 (suom. Sikalat). Kirjallisuusarvioita tutkimuksessa on yhteensä 18. Analyysissä kirjallisuusarvioista nostetaan romaanien käsittelyn sijasta esille kirjailijoihin kohdistuvia diskursseja. Tutkimusmenetelmänä aineiston analyysissä käytetään kriittistä diskurssianalyysiä, joka sopii erityisesti mediatekstien tarkasteluun. Analyysi osoittaa, että Jalava nähtiin vielä 1980-luvun alussa suomalaisena ja maahanmuuttajana, kun Alakoski puolestaan nähtiin 2000-luvulla ennemmin ruotsalaisena. Alakosken suomalainen tausta ja vähemmistöasema tunnutaan kuitenkin yleisesti tiedostettavan, vaikka niitä ei kirjallisuusarvioissa tuodakaan esille. Kirjailijoiden muuttuvat representaatiot kulkevat myös yhdessä ruotsinsuomalaisen identiteetin kehityksen kanssa. Samalla kun ruotsinsuomalainen identiteetti on kehittynyt siirtolaisidentiteetistä omaksi vähemmistöidentiteetikseen, ovat myös valtaväestön asenteet ruotsinsuomalaisia kohtaan muuttuneet myönteisemmiksi. Analyysi osoittaa ruotsinsuomalaisten myös siirtyneen kolmen vuosikymmenen aikana lähemmäksi keskustaa ja ruotsalaista valtaväestöä. Vaikka ruotsinsuomalaisen identiteetin on nähty vahvistuneen erityisesti 2000-luvulla, ei se heijastu kirjallisuusarvioista nousevista diskursseista. Ruotsinsuomalaisuus tuntuukin vielä 2000-luvun puolivälissä olleen suhteellisen tuntematon valtaväestön keskuudessa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että ruotsinsuomalaisuus on muuttunut 1980-luvun orastavasta vähemmistöidentiteetistä omaksi erityisidentiteetikseen 2000-luvulla. Samalla suhtautuminen ruotsinsuomalaisuuteen sekä suomalaisuuteen yleensä on muuttunut Ruotsissa myönteisemmäksi. Vaikka ruotsinsuomalaiset nykyään ovatkin lähes täysin integroituneet ruotsalaiseen yhteiskuntaan, esiintyy Ruotsissa yhä vanhoja suomalaisstereotypioita. Kirjallisuusarvioista nousevat representaatiot kertovat kuitenkin nyky-Ruotsista, missä maahanmuuttajia ja vähemmistöjä ei enää tietoisesti haluta käsitellä yhtenä yhtenäisenä ryhmänä vaan yksilöinä.

An estimated 2,5 billion players in 2017, 143 billion revenues by 2020, video games have conquered the market and the homes of almost half the population. Often considered a niche media, recent figures prove that the market keeps on growing. When looking at it from a marketing point of view, video games appear to be the golden goose. Nation branding is all about marketing: selling the best of one’s nation to other nations to attract investors, tourists, brains and technology. Why then, not consider video games as a mean to brand a nation? With such a large scale of influence and potential, one could argue video games seem like the perfect opportunity to make a nation known. Norse mythology did not -and does not- have that many supporters, but its influence is far-reaching: in movies, books, series and video games, it has been a source of inspiration for decades. Video games with Norse elements have been quite popular, especially since 2015. Couldn’t Norse mythology be a mean to brand the Nordic countries? Does present-day nation branding in the Nordic countries use Norse elements: numerous gods, myths, importance of nature, folk traditions, history…? Using empirical research and specific video games research approach, the study determines the unique place of video games in the nation imaging and nation branding context. Relying on an interview as well as articles and player’s reviews, the study offers a scope of research both social and professional on video games, their impact in the community, and the message they convey. As Norse mythology is a part of Nordic culture, and is also integrated in numerous games, the study focuses on this aspect within the video games to look for a connection between the modern technique of nation branding and the older concept of mythology and folklore, and its importance in the image of Nordic countries, within and without the region.

This study is an analysis of British media coverage of the 2015 migration crisis. I analyse press reporting in the UK during the two week period surrounding the death of Alan Kurdi in September 2015, as this is when media interest in the migration crisis was at its highest. I study reporting in three different media outlets — The Guardian, The Times, and The BBC. Taken together these three cover the political spectrum of mainstream British media. I use critical discourse analysis to do a qualitative study of reporting of three key news events during this two week period, to understand how each of these three different media outlets report on each event, the discursive devices they use, and what effect this has. This is of interest not only with regards to the 2015 migration crisis, but also the wider political context in the UK at the time. There was considerable political and social upheaval, which culminated in the UK’s decision to leave the EU the following year. Immigration was one of the most salient discussion points in this Brexit referendum, which gives the narratives around it even greater importance. My results show that, overall, the way each media outlet reports on the migration crisis and migrants is in keeping with their political ideology — be it right wing, left wing or neutral. My analysis shows that a mixture of explicit and implicit devices are used. In particular, by highlighting the tacit techniques, I am able to show the power the UK media has, not only to inform, but also to influence people, their decisions and their world views.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani keskustelua, jota käytiin suomenkielisten televisio-ohjelmien näkyvyydestä Ruotsissa 1980–1994. Tutkin aihetta Ruotsin Suomalainen -lehden yleisönosastossa julkaistujen mielipidekirjoitusten perusteella. Tarkastelen lisäksi television merkitystä transnationaalille yhteisölle ja sitä, miten ruotsinsuomalaisten mahdollisuus nähdä suomenkielisiä televisio-ohjelmia on toteutunut vuosina 1980-1994 Ruotsissa. Tutkimukseni ajanjakso kytkeytyy suuriin yhteiskunnallisiin ja vähemmistöpoliittisiin muutoksiin Ruotsissa. Tutkimukseni aineisto koostuu Ruotsin Suomalainen -sanomalehdessä julkaistuista mielipidekirjoituksista, joita on mukana yhteensä 48 kappaletta. Muuna lähdemateriaalina käytän Ruotsin Suomalainen -lehden artikkeleita, kirjallisuutta ja useita erilaisia elektronisia aineistoja. Tutkimusmenetelmänäni on kriittinen diskurssianalyysi, joka tuo aineistosta esiin erilaisia alistussuhteita. Tarkastelen näitä alistussuhteita erilaisissa kielellisissä käytänteissä. Tutkimukseni on alue- ja kulttuurintutkimukselle tyypillisesti monitieteinen. Hyödynnän tutkimuksessani sekä media- että siirtolaisuustutkimuksen näkökulmia. Mielipidekirjoituksista ilmenee suomenkielisille televisio-ohjelmille annettavia erilaisia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä. Kulttuurisista merkityksistä nousee suomen kielen arvo symbolisena ja instrumentaalisena diskurssi, suomalaisen kulttuurin välittäminen ja säilyttäminen diskurssi sekä kulttuurin kuluttamisen ja tekemisen diskurssi. Aineistostani ilmenee erityisesti suomen kielen merkitys mielipidekirjoittajille. Yhteiskunnallisista merkityksistä nousee Pohjoismainen yhteistyö diskurssi sekä Ruotsin ja Suomen kahdenvälinen yhteistyö diskurssi. Tutkimukseni osoittaa, että ruotsinsuomalaiset kokivat toimenpiteiden suomenkielisten televisio-ohjelmien näkyvyyden lisäämiseksi olleen riittämättömiä, erityisesti suomen kielen ja kulttuurin välittämisessä lapsille. Käyttämäni kriittinen diskurssianalyysi paljastaa pohjoismaisen kysymyksen ja kahdenvälisen yhteistyön keskeisiksi tekijöiksi näkyvyyden lisäämisessä. Johtopäätökseni on, että mielipidekirjoitukset voidaan nähdä osana laajempaa keskustelua vähemmistön oikeudesta omankieliseen kulttuuriin ja mediaan.

Tutkielma on tutkimusasetelmaltaan tapaustutkimus ja se on laadittu laadullisin tutkimusmenetelmin. Se käsittelee Pietarissa sijaitsevaa Suomi-taloa, Suomen Pietarin instituuttia ja Team Finlandia, ne liittyvät oleellisella tavalla Suomen kansainvälistymiseen ja maamme houkuttelevuuden lisäämiseen Venäjällä. Suomi-talo on sekä fyysinen rakennus että konsepti, jonka tarkoituksena on olla suomalaisen kulttuurin, tieteen ja elinkeinoelämän keskittymä ulkomaisessa toimintaympäristössä. Näitä tavoitteita edistää Team Finland-verkosto, jonka tavoitteena on edistää suomalaisten yritysten kansainvälistymistä, Suomeen suuntautuvia ulkomaisia investointeja ja Suomen maakuvaa. Suomen Pietarin instituutin harjoittama tie-de- ja kulttuuritoiminta sekä talossa toimiva Team Finland-verkosto saavat täten tutkielmassa varsin paljon huomiota, sillä ne rakentavat Suomen maakuvaa Suomi-talosta käsin. Tavoitteena on selvittää Suomi-talon rooli ja tarkoitus, siksi perehdyn Suomi-talo -mallin taustalla oleviin strategioihin. Tutkimuk-sen kohteena on myös kansainvälistyminen ja Suomen maakuvan edistäminen. Pyrkimyksenä on selvit-tää, edistääkö Pietarin Suomi-talo Suomen kansainvälistymistä toivotulla tavalla. Strategiat selviävät Suomi-talo -konseptin ja Team Finlandin määrittämistä tavoitteista. Luon katsauksen suomalaisten pit-källe ulottuvaan historiaan Pietarissa, sillä tutkielman kannalta on tärkeää ymmärtää Pietarin kaupungin merkitys suomalaisille. Pietarin Suomi-talo sijaitsee suomalaisille historiallisesti tärkeällä paikalla. Tut-kielman edetessä käydään läpi Pietari-säätiön ja Suomen Pietarin instituutin vaiheita, sillä Suomi-talo on muodostunut säätiön ylläpitämän instituutin ympärille. Tutkielma etenee aikajärjestyksessä, ja nykytilan-teen toimintojen analyysin jälkeen siirrytään loppupohdintoihin ja Pietarin Suomi-talon merkityksen ana-lyysiin. Tutkimus nojaa laajalti haastattelumateriaaliin. Metodiksi valikoitui teemahaastattelu, jota kutsutaan myös puolistrukturoiduksi haastattelumenetelmäksi. Haastattelin tutkielmaa varten yhteensä neljäätoista henki-löä. Kaikki haastateltavat ovat korostaneet Pietarin merkitystä Suomelle niin historiallisesti, maantieteel-lisesti kuin taloudellisesti. Ensisijaisena lähdeaineistona tutkimuksessa toimivat Suomi-talossa työsken-nelleiden henkilöiden antamat haastattelut sekä edellä mainitut strategiat, Suomen maabrändiraportti, opetusministeriön raportit ja selvitykset sekä arkistomateriaali. Aineistona on myös aiheeseen liittyvä kirjallisuus, artikkelit sekä verkkojulkaisut. Aineiston koonnin menetelmänä on käytetty haastatteluita, sähköpostiviestintää, kirjallisia dokumentteja sekä lehtiartikkeleita. Pietarin ydinkeskustassa sijaitseva Suomi-talo on Suomi-keskus, jossa on toimintaa elämän eri aloilta ja eri puolelta Suomea. Suomi-talo nähdään myös suomalaisten ja venäläisten kohtauspaikkana. Tutkimus-ta tehdessä osoittautui, että Suomi-talo -hanke on monen eri toimijan yhteinen kokonaisuus, jossa suo-malainen yhteistyö on tiivistä, jäsenneltyä ja jossa päällekkäisyyksiä on purettu ja toimintaa tehostettu. Kehitettävää on edelleen, jotta Pietarin Suomi-talo saataisiin toimimaan täyden potentiaalinsa mukaisesti edustavana ja toimivana Suomi-keskuksena Pietarissa. Suomi-talon taloudellista tilannetta käsittelen lyhyesti, koska tilanne on kärjistynyt, mutta se ei kuulu tämän tutkimuksen pääaiheisiin. Suomi-talossa on hyvin monimuotoista toimintaa, ja sen säilyttäminen ja kehittäminen olisi tärkeää niin suomalais-venäläisen yhteistyön kuin Suomen maakuvatyönkin kannalta.

Globalisaatio on lisännyt kulttuurienvälisiä kohtaamisia: ihmiset liikkuvat enemmän ja media ulottuu aina vain laajemmalle. Tämä globaali kehitys on myös laajentanut mahdollisuuksia kielten oppimiseen. Ilmiönä polyglottius on voimistunut erityisesti internetissä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten nykyajan polyglotit neuvottelevat ja muovaavat identiteettejään erilaisissa kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa konteksteissa oppiessaan, käyttäessään ja harrastaessaan kieliä. Tavoitteena on ymmärtää, miten kiintymyssuhteet kieliin kietoutuvat polyglottien identiteetteihin. Keskeisenä teemana ovatkin polyglottien kielille antamat merkitykset sekä niiden kytkökset laajempiin sosiokulttuurisiin (valta)rakenteisiin. Tutkielmassa avataan polyglottien tunnetta kodista ja kuulumisesta johonkin globaalistuvassa maailmassa samoin kuin kielitaidon, -siteiden ja -tietoisuuden merkitystä näissä transnationaalisissa ja kulttuurienvälisissä kokemuksissa. Tutkielman aineisto koostuu 98 kyselyvastauksesta, jotka on kerätty kahdesta kirjoittajan laatimasta, Facebookin seitsemään polyglottiaiheiseen ryhmään lähettämästä kyselystä. Aineistoa eritellään ja merkityksellistetään temaattisen sisällönanalyysin keinoin sekä tulkitaan kulttuurintutkimukselle ominaisella monitieteellisellä otteella. Polyglotti-ilmiötä ja siihen liittyviä diskursseja käsitteellistetään ja kontekstualisoidaan. Tällainen kontekstualisoiva lähestymistapa mahdollistaa myös itse kieliin liittyvien asenteiden ja ideologioiden avaamisen. Polyglottius harrastuksena ja elämäntapana on saanut vauhtia erityisesti internetistä. Se perustuu kielten intohimoiseen ja omaehtoiseen oppimiseen ja yhdistää kulttuuritaustoiltaan erilaisia ihmisiä ympäri maailman. Polyglottien siteet niin ensimmäiseen kuin myöhemmin opittuihin kieliin ovat tunnelataukseltaan vaihtelevia ja moniulotteisia, jälkimmäiset usein äidinkieltä jännittävämpiä. Vaikka polyglottien kieli- ja kansallisuustausta, asuinpaikka sekä sosioekonominen asema vaihtelevat, heidän kielellisissä sitoumuksissaan ja tottumuksissaan on samanlaisia vuorovaikutuksellisia, performatiivisia ja narratiivisia piirteitä. Juuri identiteettinarratiivit tekevät kielellisistä kehityskuluista merkityksellisiä ja johdonmukaisia elämäntarinoita, joita polyglotit voivat halutessaan muotoilla uudelleen. Kielelliset investoinnit voivatkin tarjota polygloteille tuoreita ja usein mieluisampia identiteettivaihtoehtoja. Yksi tällainen on jo nimitys ”polyglotti”, joka herättää arvostusta ja erottaa heidät muista. Kiinnostus kieliin ja niiden osaaminen ylittävät kulttuurisia ja kansallisia rajoja, mikä heijastuu useiden polyglottien moninaisiin ja osin ristiriitaisiin kuulumisen tunteisiin verkottuneessa maailmassa. Useimmiten he kaipaavat ja pyrkivät poikkikielelliseen vuorovaikutukseen kansainvälisesti, paikallisesti tai virtuaalisesti. Kielitaito ja -siteet avartavat ja vahvistavat polyglottien globaalia tietoisuutta, joka on kasvualusta maailmankansalaisuudelle ja kulttuurienväliselle neuvottelulle.

Tutkielmani käsittelee Yhdysvaltojen vankilauudistusta ja etenkin miten siihen otettiin kantaa 1990-luvulla. Erityisen merkittävä tutkimuskohde tämä on siksi, että vankilauudistuksen myötä vankien määrä Yhdysvalloissa nousi jyrkästi. Valitsin metodikseni lähiluvun ja kohde elokuvaksi suositun, elokuvallisestikin arvostetun elokuvan The Shawshank Redemption- Avain pakoon (1994). Teoria pohjani oli elokuvien tunteisiin vetoavuudessa, ja etenkin siinä oletuksessa, että katsojalle on helppoa kertoa epäkohdista samaistuttavien hahmojen ja sympatiaa tuntemaan saavien kohtauksien avulla.Johtopäätökseni, jotka saavutin elokuvaa lähilukemalla, olivat että kyseinen elokuva on kriittinen erityisesti vankiloiden instituutionaalisuutta kohtaan, mutta myös väkivaltaisuutta tuotiin paljon esille ja kritisoitiin. Suurimmaksi kritiikiksi nousi kuitenkin vankilan jälkeinen elämä ja se, miten vankilatuomio valmistelee tai miten sen tulisi valmistella vankeja elämään vankilatuomion jälkeen. Tein myös huomion siitä, kuinka elokuva on sävyltään positiivinen, vaikka se käsitteleekin rankkoja aiheita. Juuri positiivinen sävy onkin luultavasti avain asemassa siinä, miksi elokuva on niin pidetty ja katsottu ja täten myös pystyy levittämään kritiikkiään tehokkaammin, kuin elokuva, joka ei ole yhtä suosittu.

This research explores the way in which the Russian-speaking community of Narva, Estonia perceives their identity and sense of belongingness in relation to Estonia and Russia through self-reflection. Sixteen interviews with residents of Narva reveal perceptions of discrimination and integration and the surrounding discourses on inclusion and exclusion which define and influence how Russian-speaking Estonians balance their relationship with Russian and Estonian societies. The theoretical framework is composed of psychological and sociological theories which examine the individual and social aspects involved in the relationships the interviewees describe. The research underlines the value in having a deeper understanding of minority populations along critical borders to develop appropriate and effective national-level policies which affect the community, country of residence and country of origin of the minority community. This research aims to add to the existing literature focused on the study of minority communities along critical borders in general and Russian-speaking communities spread across the Post-Soviet Space in particular as well as describe the factors that influence their mobilization and transnationalism.

This Master’s thesis explores sport-for-inclusion programmes in the Helsinki capital region, a subject area which has been lacking critical investigation in Finland. The purpose of this study is to give an overview how these programmes are managed and delivered, as well as presenting possible improvements to the current system. There will be an analysis of the role which local NGOs play in the provision of such activities, alongside a discussion of how local authority and governmental actors are trying to promote work in the sector. The hypothesis of this study is that there is a discord between the various players involved in the delivery of these services, and that there is room for the existing strategy behind these programmes to be improved. International research has taken influence from the work of Pierre Bourdieu and his theory of social capital, which is thought to be generated through participation in inclusionary sports activities. Academics, including Fred Coalter and Ramon Spaaij, have paved the way for future researchers to take a critical approach to the study of these programmes. This, Helsinki-based, study will take inspiration from the international research to conduct an independent, and critical review, of the existing sport-for-inclusion work on-going in the capital region. Qualitative interviews with 11 key players in the Helsinki sport-for-inclusion arena were conducted in the research process of this study. Additionally, a critical examination of the existing Finnish sports legislature and promotional materials from these programmes helped to formulate an impression of how the system is operating. In the final discussion of this study it will be revealed that there is a field of tension between the various practitioners and policymakers in the local sport-for-inclusion sector. This is outlined with reference to the interviews and background research presented throughout the study. It is anticipated that the findings and recommendations given in this investigation can make a meaningful contribution to the healthy development of inclusionary sports programmes in the capital region and beyond.