Browsing by discipline "Scandinavian Languages (Second Domestic Language)"

Under de senaste åren har det flitigt diskuterats att de finska elevernas språkkunskaper försvagats. För att detta påstående ska stämma betyder det att de språkregler eleverna numera behärskar inte i lika hög grad stämmer överens med målspråkets normer som tidigare. Syftet med denna avhandling är att ur ett grammatiskt och lexikalt perspektiv kartlägga ifall det skett någon förändring i provtexter i svenska som det andra inhemska språket i studentexamen under de senaste årtiondena. Hypotesen är att det har skett någon slags förändring i det språk skribenterna använder. Forskningsfrågorna lyder som följande: 1. Vilka avvikelser från målspråksformen förekommer det i studenters uppsatser i studentexamen? 2. Hur har avvikelserna förändrats med tiden? Materialet för denna undersökning består av 26 studentexamensuppsatser i A-svenska, varav hälften är skrivna år 1994 och andra hälften år 2014. Uppsatserna är bedömda med 62-78 poäng, vilket betyder medelgod nivå. Analysmetoden är felanalys. Avvikelserna identifieras och kategoriseras i syntax, morfologi, lexikon samt ortografi. Resultaten visar att det har skett en förändring i det språk som studenterna använder. Skribenterna år 2014 är sinsemellan mer jämna, dvs. avvikelsefrekvenserna mellan de uppsatser som bedömts med under 70 poäng skiljer inte lika stort från de uppsatser som bedömts med över 70 poäng jämfört med 1994. De som bedömts med 62-68 poäng år 1994 har en större avvikelsefrekvens överlag och framförallt i huvudsatsordföljden jämfört med 2014. Däremot har de som år 1994 bedömts med 70-78 poäng en mindre avvikelsefrekvens än 2014. 1994 gör skribenterna överlag fler avvikelser på nivå 4 på Processbarhetsteorins inlärningsskala (PT) medan skribenternad 2014 har en större avvikelsefrekvens i framförallt nominalfrasen som ligger på nivå 3 i PT men samtidigt har de bara en lite större avvikelsefrekvens i syntaxen, som ligger på en högre nivå i PT än nominalfrasen, än vad skribenterna 1994 har. Fastän skribenterna 2014 har en större avvikelsefrekvens på en lägre nivå i PT än skribenterna 1994 har 2014 däremot en mindre avvikelsefrekvens i de betydelsetunga lexikonen verb och substantiv. Där 1994 har större avvikelsefrekvens i de allra vanligaste verben gör 2014 avvikelser i framförallt i sådana verb och substantiv som är ämnesspecifika. Skribenterna 2014 har ett mer kommunikativt språk eftersom syntax och lexikon är de komponenter som anses vara viktiga för kommunikationen, medan skribenterna 1994 noggrannare följer stegen i PT.

Tässä tutkielmassa pyrin vertailemaan miten erilaiset vähemmistökulttuurit ja kulttuurien moninaisuus huomioidaan suomenkielisessä peruskoulussa käytettävissä B-ruotsin oppikirjoissa. Tavoitteena on selvittää, miten oppilaiden erilaiset kulttuuritaustat ja identiteetit huomioidaan B-ruotsin opetuksessa käytettävien oppikirjojen materiaaleissa. Tutkimukseni pohjana toimivat materiaalissani esiintyvät valokuvat, piirrokset ja etunimet, joissa esiintyvien henkilöiden ja hahmojen kulttuurista moninaisuutta arvioidaan vuoden 2004 ja 2014 ilmestyneiden opetussuunnitelman perusteiden ja niiden yhteydessä julkaistujen monikulttuurisuuskasvatuksen tavoitteiden kautta. Tutkimuksen aihe on perusteltu, sillä vuosi vuodelta kasvava ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien määrä suomalaisissa kouluissa kannustaa tarkastelemaan, miten vähemmistöoppilaiden tarpeet huomioidaan osallistujamäärältään merkittävässä B-ruotsin oppiaineessa ja sen materiaaleissa. Tutkimuksen aineistona toimii neljä vuosina 2002–2015 ilmestynyttä B-ruotsin yläkoulun oppikirjaa, joista kaikki ovat sarjojensa ensimmäisiä kurssikirjoja. Tutkimalla tätä noin kymmenen vuoden sisällä ilmestynyttä vertailukelpoista aineistoa, pyrin vastamaan kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) Miten opetussuunnitelmien monikulttuuriskasvatukselliset tavoitteet huomioidaan oppikirjoissa? 2) Kuvastavatko B-ruotsin oppikirjat tämän päivän yhteiskunnan kulttuurista moninaisuutta? 3) Onko oppikirjojen tavassa ilmaista kulttuurien moninaisuutta tapahtunut muutoksia viimeisten kymmenen vuoden aikana? Analyysini pohjautuu sisällönanalyysiin, joka sisältää sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimustapoja. Analyysi toteutuu materiaalin asettamissa puitteissa. Tarkastelen pääasiassa etnisten vähemmistöjen ja vähemmistökulttuurien esiintymistä ja esittämistä oppikirjoissa analysoimalla sitä, miten etniset vähemmistöt ovat kuvattuina niin oikeissa valokuvissa kuin piirroshahmoinakin. Tämän lisäksi arvioin oppimateriaaleissa esiintyvien etunimien vierasperäisyyttä ja sitä, miten etnisiä tai muuten vierasperäisiä etunimiä hyödynnetään ilmaisemaan monikulttuurisuutta. Analyysini perusteella oppikirjoissa etniset vähemmistöt pysyvät vähemmistöinä myös kirjojen kuvituksissa, mutta ovat useimmiten kuvattuina tasa-arvoisina valtaväestön edustajiin nähden. Tarkasteluni kuitenkin paljastaa, että pohjoismainen valtakulttuuri ja sen arvomaailma esitetään useimmiten itseisarvona, kun taas etniset vähemmistöt ja heidän kulttuurinsa nousee väistämättä esiin poikkeuksellisena tai erilaisena. Vähemmistöistä puhuttaessa oppikirjoissa, heistä annetaan toisinaan erilaisia tai enemmän taustatietoja kuin valtaväestöstä. Nämä taustatiedot pitävät sisällään useimmiten tietoa heidän poikkeavasta synnyinmaastaan tai heidän vanhempiensa kulttuuritaustoista. Tutkimukseni tuloksissa ilmenee, että monikulttuurisuuskasvatus on kuitenkin melko laajasti huomioitu tarkastelemissani B-ruotsin oppimateriaaleissa. Tästä huolimatta moninaisuuden ilmaisemiseen voisi käyttää tasapuolisempia keinoja, jotta vähemmistöt ja heidän kulttuuritaustansa eivät nousisi esiin niin poikkeavina ja erilaisina valtaväestöön nähden. Vuosina 2004 ja 2014 ilmestyneiden opetussuunnitelmien monikulttuurisuuskasvatukselliset periaatteet ja niiden ilmaiseminen ei ollut linjassa kasvavan maahanmuuttajaväestön kanssa, ja tutkimusmateriaalinani toimivista oppikirjoista uusin piti yllättäen sisällään vähiten etnisten vähemmistöjen kuvia tai etunimiä. Tämä saattaa johtua lisääntyneestä varovaisuudesta kulttuurisen moninaisuuden nostamiseen liittyen. Tämä tutkimus valottaa niitä muutoksia ja huomioita, joita nykypäivän oppimateriaaleissa tulee ottaa huomioon, jotta sekä opettajat että oppikirjojen tekijät pystyvät vastaamaan monikulttuurisuuskasvatuksen tavoitteisiin.

Tarkastelen tutkielmassani, millaisia asenteita kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilla on B-ruotsin opiskelua kohtaan eräällä koululla Vantaalla. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) millaisia asenteita tutkimani koulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilla on B-ruotsin opiskelua kohtaan, 2) mikä heidän asenteisiinsa vaikuttaa ja 3) onko vuosiluokkien välillä eroja. Aihevalintani taustalla on perusopetuksen opetussuunnitelman 2014 uudistus, jonka myötä B-ruotsin opiskelu on syksystä 2016 alkanut vuosiluokalla 6 ja oma kiinnostukseni aiheeseen. Tutkin yhdeksäsluokkalaisten asenteita B-ruotsinopiskelua kohtaan kandidaatintutkielmassani. Tutkielman teoreettisena taustana toimii toisen kielen oppimiseen, motivaatioon ja asenteisiin liittyvä kirjallisuus. Aineisto on puolestaan kerätty suomenkielisellä, paperisella kyselylomakkeella keväällä 2019. Kyselyyn vastasi yhteensä 122 oppilasta, joista 60 (49 %) oli kahdeksas- ja 62 (51 %) oli yhdeksäsluokkalaisia. Aineiston analysoinnissa on käytetty sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Oppilaiden vastauksia lomakkeen väittämiin on esitetty esimerkiksi diagrammin muodossa, avoimen kysymyksen vastauksia on käsitelty puolestaan sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimustulosten perusteella tutkimani koulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten asenteet B-ruotsin opiskelua kohtaan ovat hieman enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Kyselyyn vastanneiden oppilaiden asenteisiin vaikuttaa eniten opettaja (positiivisesti). Muita oppilaisiin vaikuttavia tekijöitä ovat perhe/sukulaiset, kaverit ja kielen mahdollinen tarve tulevaisuudessa. Näiden tekijöiden vaikutus oppilaiden asenteisiin vaihtelee positiivisen ja negatiivisen välillä. Vuosiluokkatasolla tulokset viittaavat siihen, että yhdeksäsluokkalaisilla on hieman positiivisempi asenne ruotsin opiskelua kohtaan kuin kahdeksasluokkalaisilla. Tarkasteltaessa erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat oppilaiden asenteisiin ei vuosiluokkien välillä tule esiin suuria eroja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Yksi esimerkki tällaisesta erosta on se, että suurempi osa yhdeksäs- kuin kahdeksasluokkalaisista pitää opettajastaan. Saadut tulokset ovat osin ristiriidassa keskenään. Tekemilläni valinnoilla (esimerkiksi mitkä kyselylomakkeen väittämistä ilmaisevat asennetta ja mitkä puolestaan ovat asenteeseen vaikuttavia tekijöitä) on vaikutusta lopputulokseen. Aihe kaipaakin lisää tutkimusta, jotta voidaan luotettavasti arvioida, millainen vaikutus ruotsin osalta tehdyllä opetussuunnitelmauudistuksella on oppilaiden asenteisiin.

Tutkielman tavoitteena on kartoittaa, miten ruotsin kielen månne-sanaa käytetään nykyruotsissa. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään, voisiko sanan määritellä finlandismiksi. Tutkielman pääpaino on suomenruotsalaisessa kielenkäytössä. Ruotsinruotsalaista aineistoa käytetään työssä vertailuaineistona. Tutkimusaineistona käytetään 2010-luvun sanomalehdistä koostettuja korpuksia. Korpukset ovat Göteborgin yliopiston ylläpitämiä ja kaikille avoimia internetissä. Aineisto koostuu 22:sta suomenruotsalaisesta ja 8:sta ruotsinruotsalaisesta korpuksesta. Korpuksista on korpustyökalun avulla eroteltu kaikki sanan månne sisältävät lauseet. Lauseita on suomenruotsalaisessa aineistossa 147 ja ruotsinruotsalaisessa aineistossa 161 kappaletta. Aineiston analysoinnissa käytetään pääasiassa kvalitatiivisia menetelmiä. Aineistolle tehdään laaja syntaktinen analyysi, joka keskittyy sanan månne sijaintiin lauseessa sekä lauseen sanajärjestykseen. Tutkielmassa selviää, että månne on yleisempi sana suomenruotsalaisessa aineistossa. Suomenruotsalaisessa aineistossa månne esiintyy lauseen alussa suurimmassa osassa lauseista. Lauseen lopussa sanaa ei käytetä suomenruotsissa juuri ollenkaan. Suomenruotsalaisessa aineistossa månne esiintyy varsinkin lauseen alussa usein yhdessä negaation inte tai jonkin kysymyssanan kanssa. Suomenruotsissa hyödynnetään usein myös månne-sanan antamaa mahdollisuutta käyttää suoraa sanajärjestystä kysymyslauseessa, mikä ei yleensä ruotsin kielessä ole mahdollista. Ruotsinruotsalaisessa aineistossa månne sijaitsee useimmiten lauseen keskellä. Sanaa käytetään ruotsinruotsissa lauseen alussa ja lopussa suunnilleen yhtä usein. Ruotsinruotsissa månne esiintyy välillä lauseen keskellä välimerkkien avulla erotettuna lisäyksenä. Ruotsinruotsissa lause saattaa myös alkaa infiniittimuodossa olevalla verbillä. Tulokset viittaavat siihen, että månne on tavallisempi sana suomenruotsissa kuin ruotsinruotsissa. Kyseessä voisi olla statistinen finlandismi tai arkaismi, jonka käyttö saa pragmaattista tukea suomen kielen vastaavista konteksteista. Myös suomenruotsin hitaampaa kielenkehitystä ruotsinruotsiin verrattuna voidaan pitää yhtenä syynä tutkimuksessa löytyneille eroavaisuuksille. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta sanan månne käytöstä eri tekstilajeissa sekä murteissa. Erityisesti puhutun kielen tutkiminen voisi valaista ja selittää månne-sanan käyttöä ja variaatiota ruotsin kielessä. Myös sanan etymologia on osittain epäselvä, minkä vuoksi sanan månne ja sen mahdollistamien lauserakenteiden alkuperää tulisi tulevaisuudessa tutkia tarkemmin.

Tutkielma tarkastelee Helsingin nimistössä esiintyviä muistonimiä eli katujen, puistojen tai muiden kaupunkiympäristöön liittyvien paikkojen nimiä, jotka on nimetty esimerkiksi tunnetun henkilön tai yrityksen mukaan. Tavoitteena on selvittää, millaisia henkilöitä tai asioita muistonimistössä on muistettu, millainen sukupuolijakauma on muistonimissä, jotka kunnioittavat henkilöitä, sekä onko sukupuolijakaumassa nähtävissä muutosta vuosien varrella. Lisäksi tavoitteena on eritellä, missä kaupunginosissa muistonimiä esiintyy ja miten nimet jakautuvat eri kaupunginosien välillä. Tutkimusaineistona on 565 Helsingin nimistössä käytössä olevaa muistonimeä. Nimet on hankittu Helsingin kaupungin karttapalvelun nimirekisteristä. Luonteeltaan tutkimus on kuvaileva tutkimus, jonka tarkoitus on sekä määrällisin että laadullisin menetelmin luoda kokonaiskuva Helsingin muistonimistöstä. Tutkimusaineisto on jaettu kategorioihin sen mukaan, ketä tai mitä muistonimellä on muistettu. Kategorioita on yhteensä 14: henkilöitä kunnioittavat nimet jakautuvat kymmeneen kategoriaan, loput nimet neljään kategoriaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että selvä enemmistö muistonimistä on annettu henkilöiden muistoksi, ja vain hyvin pieni osa nimistä kunnioittaa yrityksiä, tapahtumia tai vastaavia. Muistonimistössä eniten on kunnioitettu henkilöitä, jotka kuuluvat kategorioihin paikallisesti tunnetut henkilöt, kulttuuri ja taide sekä politiikka ja vallanpitäjät. Nämä kolme kategoriaa sisältävät kaksi kolmasosaa kaikista henkilöiden mukaan nimetyistä muistonimistä. Neljänneksi suurin kategoria on tiede ja koulutus. Kolme vähiten nimiä sisältävää kategoriaa ovat uskonto, urheilu ja hyväntekijät. Muistettujen miesten ja naisten välillä ei ole suuria eroja siinä, millaisia henkilöitä on muistettu. Merkillepantavaa on kuitenkin, että naisia kunnioittavissa nimissä kategorian paikallisesti tunnetut henkilöt osuus on selvästi suurempi kuin miehiä kunnioittavissa. Lisäksi kategoriaan armeija ja sota ei sisälly yhtään naisennimeä eikä kategoria hyväntekijät sisällä yhtään miehennimeä. Eroa on myös lukumäärässä: muistettuja miehiä on huomattavasti enemmän kuin naisia. Yli kolme neljäsosaa nimistä on annettu miesten muistoksi ja vain vajaa viidesosa naisten. Naisten muistoksi annettujen nimien osuudessa on kuitenkin huomattavissa selvä kasvu 1990-luvulta lähtien. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että vaikka suuri osa muistonimistä keskittyykin tiettyihin kaupunginosiin, on nimiä käytetty laajasti ympäri Helsinkiä. Tutkimus osoittaa, että paikallishistorialla on suuri merkitys nimistönsuunnittelussa Helsingissä. Myös Helsingin asemaa kulttuurin, sivistyksen ja vallan keskipisteenä on korostettu muistonimistössä. Lisäksi tuloksista voi nähdä, että vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo ei vielä toteudu muistonimistössä, on suunta oikea.

Tutkielman aiheena ovat ruotsinopettajien käyttämät eleet ja artefaktit (esineet) tehtävänantotilanteessa. Tavoitteena on selvittää, millä tavoin ruotsinopettajat tukevat sanallisia tehtävänantojaan multimodaalisin keinoin. Tutkimus on luonteeltaan pääosin laadullista, mutta myös määrällisiä menetelmiä on käytetty. Teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiokulttuurinen näkökulma opetukseen ja oppimiseen. Sosiokulttuurisessa näkökulmassa kulttuurisilla välineillä, kuten artefakteilla, kielellä ja eleillä on tärkeä rooli välittävinä tekijöinä ihmisen ja ympäröivän maailman välillä. Aineisto on kerätty peruskoulussa ja lukiossa ja se koostuu viidestä videoidusta ruotsin kielen oppitunnista. Analyysimenetelmänä on multimodaalinen vuorovaikutusanalyysi, jossa nonverbaalisen vuorovaikutuksen merkitys tulee esille. Tuloksista käy ilmi, että opettajat käyttävät eniten deiktisiä (osoittavia) eleitä. Näillä he osoittavat joko oppilaita, artefakteja tai paikkoja. Osoittavat eleet voivat olla myös abstrakteja, jolloin niillä viitataan joko abstrakteihin asioihin tai konkreettisiin, ei-läsnäoleviin asioihin. Toiseksi eniten opettajat käyttävät kuvittavia eleitä, jotka tyypillisesti koostuvat katkeamattomasta liikkeestä ja joilla useimmiten myös kuvataan liikettä. Symbolisia eleitä (embleemejä), joilla on vakiintunut merkitys, kuten nyökkäys, käytetään vain harvoin. Artefaktit ovat läsnä kaikissa tutkimuksen tehtävänantotilanteissa. Opettajat viittaavat niihin paitsi eleiden avulla, myös käytännöllisten toimintojen kautta, kuten nostamalla ilmaan työvälineitä, joista puhuvat. Opettajien käyttämät eleet vahvistavat sanallisia viestejä, ohjeita, tarjoamalla niille toisen kanavan tavoittaa oppilaiden ymmärrys. Opettajien käyttämät eleet vahvistavat ja selkeyttävät viestiä, helpottavat oppilaiden ymmärrystä ja tarjoavat opettajalle keinon ilmaista itseään tehokkaammin. Hyödyntämällä eleiden käyttöä kieltenopetuksessa ja tehtävänannossa voitaisiin tukea oppilaan vieraan kielen ymmärrystä ja näin toimien pyrkiä lisäämään kohdekielen määrää luokkahuoneessa.

Tutkielma käsittelee ruotsin kielen nominilausekkeen käyttöä. Tavoitteena on selvittää, millaisia nominilausekkeita pohjoismaisten kielten opiskelijat käyttävät, ja kartoittaa niissä esiintyviä virheitä. Perustana tutkimukselle on toiminut Helsingin yliopiston vieraiden kielten taitotasoja kuvannut TAITO-hanke. Tutkimuksen tueksi vertaan tuloksiani aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja niiden tuloksiin. Tutkielman aineisto koostuu TAITO-hanketta varten kerätyistä lyhyistä kirjoituksista. Informanttien tehtävänä on ollut tuottaa 1–2 sivun pituinen pohdiskeleva essee omista tavoitteista ja suunnitelmista opintojen saralla. Kirjoitustehtävä on osa pohjoismaisten kielten opintoja mutta sen käytöstä tutkimuksessa jokainen opiskelija on saanut päättää itse. Kaikki tutkimukseen osallistuneet opiskelevat pohjoismaisia kieliä toisen kotimaisen kielen linjalla, joten kaikilla informanteilla äidinkielen voidaan olettaa olevan suomi. Tässä tutkimuksessa analysoidaan kahdeksaa tutkimusta varten kerättyä tekstiä niiden kieliopillisen sisällön perusteella. Työssä osoitetaan, että nominilauseketta käytetään paljon ja että niissä esiintyvien virheiden määrä on muihin tutkimuksiin verrattuna alhainen. Aineiston 1467 nominilausekkeen joukko on rajattu 485:een määritteiseen lausekkeeseen. Etumääritteistä eniten käytetään adjektiivilausekkeita, kun taas jälkimääritteistä suosituimpia ovat prepositiolausekkeet. Etumääritteissä esiintyvien virheiden määrä on 29, mikä prosentuaalisesti vastaa alle kymmenosaa aineiston 388 etumääritteisestä lausekkeesta. Yhdellä opiskelijalla virheitä ei esiintynyt yhtään, mikä voi johtua opiskelijan korkeasta kielellisestä tasosta tai tuttujen rakenteiden käyttämisestä. Tulokset osoittavat, että suomessa eri tavalla esiintyvä määräisyys aiheuttaa ruotsia toisena kielenä opiskeleville eniten ongelmia. Virheiden vähäisyydestä ja säännönmukaisuudettomuudesta voidaan kuitenkin jokaisen informantin taitavan nominilausekkeen muodostukseen liittyvän teorian – ainoastaan sen omaksumisessa esiintyy eroja. Aineiston vähäisyydestä huolimatta tarjoaa tutkielma katsauksen suomenkielisten yliopisto-opiskelijoiden ruotsin kielen osaamiseen. Nominilausekkeiden suuri määrä osoittaa, että nominilausekkeen osaaminen on keskeinen osa ruotsin kielioppia. Tutkimuksesta ilmenee myös, lausekkeiden sisäisessä kongruenssissa määrällisyys aiheuttaa edelleen valtaosan nominilausekkeissa esiintyvistä virheistä. Näin ollen tutkielma vahvistaa aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, minkälaisia opetusmenetelmiä ja työtapoja kotitalousopettajat käyttävät yläkoulun kotimaisten kielten kielikylpyopetuksessa. Pyrin selvittämään, miten kotitalousopettajat huomioivat kielikylpymenetelmän kielelliset tavoitteet opetuksessaan ja millä tavoin he tukevat kielikylpyoppilaiden kielellistä kehitystä. Lisäksi kuvailen haasteita, joita kotitalousopettajat kohtaavat kielikylpyryhmien opetuksessa. Teoriaosassa käsittelen kielikylvyn asemaa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, varhaisen täydellisen kielikylvyn menetelmällisiä periaatteita sekä kielellisiä välineitä, joita pedagogi voi hyödyntää kielikylpyopetuksessa. Aiempi tutkimustieto on vahvistanut käsitystäni aineenopetuksesta kielikylvyssä yläkoulussa: aineenopettajat keskittyvät oppiainesisältöjen opettamiseen mutta kiinnittävät vähemmän huomiota oppilaiden kielellisten valmiuksien edistämiseen. Tutkimus on laadullinen, ja sen aineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Tutkimuksen informantteina toimi neljä kotitalousopettajaa, jotka opettavat kielikylpyryhmiä yläkoulussa. Tein haastattelut yksilöhaastatteluina kevään 2017 aikana. Nauhoitin haastattelut, purin aineiston ja analysoin sen teemoittelun avulla käyttäen teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tutkimukseni osoittaa, että kielikylpyoppilailla ei opettajien mukaan ole vaikeuksia ymmärtää kotitalouden oppiainesisältöjä ruotsiksi. Opettajat opettavat oppiainekohtaista sanastoa perinteisten sanakokeiden ja mobiilipelien avulla tai luonnollisten kommunikaatiotilanteiden kautta. Demonstraatio on tärkeä opetusmuoto uusien taitojen opetustilanteissa. Teemaopetus ja lähiympäristön hyödyntäminen näyttäytyvät heikosti kotitalouden kielikylpyopetuksessa. Kotitalousopettajan tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat koulun muut kielikylpyopettajat. Opettajat käsittelevät opetuksessaan sekä suomenruotsalaista että suomalaista kulttuuriperinnettä, jotta oppilaan kulttuurintuntemus edistyisi molemmissa kotimaisissa kielissä. Opettajat huomioivat kielikylvyn kielelliset tavoitteet puhumalla oppilaille ainoastaan ruotsia ja rohkaisemalla heitä ruotsin kielen käyttöön. Opettajat suhtautuvat eri tavoin oppilaan kielellisten valmiuksien edistämiseen: osa huomioi tietoisesti opetuksessaan oppilaan kielitaidon kehittymisen, kun taas osa vaatii oppilailta huomattavasti vähemmän osaamista kielikylpykielessä. Kotitalousopettajat eivät ole kokeneet erityisiä haasteita opettaessaan kielikylpyryhmiä vaan he pitävät kotitaloutta hyvänä kielikylpyaineena sen käytännönläheisen luonteen ansiosta. Tutkimustulosteni perusteella esitän, että yläkoulun aineenopettajille tulisi järjestää ainekohtaista jatkokoulutusta sekä lisäkoulutusta vieraan kielen opettamisesta. Näin opettajilla olisi enemmän tietoa siitä, miten oppilaat parhaiten omaksuvat sekä sisällölliset että kielelliset tavoitteet opetuksessa. Kielikylvyn käytänteitä ja opettajien koulutusta tulisi yhtenäistää, jotta laadukasta ja tasavertaista kielikylpyopetusta voidaan tarjota myös yläkoulussa.

Tutkimuksessa tarkastellaan muinaislänsiskandinaavin /ǫ/-foneemin äännevastineiden muodostumista fäärin kielessä. Etymologisesti länsiskandinaavin /ǫ/ on u-umlaut -äänteenmuutoksen vaikutuksesta labiaalistunut a-vokaali, *[ɔ], joka kuitenkin on niin islannissa kuin fäärissäkin myöhemmin pyrkinyt sulautumaan takaisin muihin vokaaleihin. Fäärin kielessä /ǫ/-äänteen vastineena esiintyy yleensä /ø/, mutta nasaalikonsonanttien m, n ja ŋ edellä se on sulautunut /o/-foneemiin. Tutkimuskirjallisuudessa tämä yksinomaan nasaalien yhteydessä tavattava kehityskulku on yleensä vain deskriptiivisesti määritelty, eikä poikkeuksen alkuperää pyritä selittämään foneettisesti. Työn tavoitteena on analysoida /ǫ/:n kahtiajakautumisen syitä ja äänteellisiä edellytyksiä. Koska poikkeava refleksi esiintyy vain nasaalikonsonanttien edellä, kiinnitetään erityistä huomiota alkuperäisen vokaaliäänteen nasalisoitumiseen refleksien jakautumista mahdollisesti selittävänä tekijänä. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: (1) Milloin ja missä foneettisissa ja fonologisissa olosuhteissa etymologisen /ǫ/:n jakautumisen on täytynyt tapahtua? sekä (2) Mikä oli nasalisoitumisen merkitys vokaalin kehityksessä kohti /ø/:tä ja /o/:ta, ja mitä seurauksia /ǫ/:n allofonisella nasalisoitumisella on varhaisen fäärin rekonstruktiolle? Jakautumisen ajankohdan määrittämiseksi tutkimuksessa selvitetään /ǫ/-foneemin ilmenemismuoto fäärin kielen varhaisimmissa historiallisissa lähteissä, joita ovat Seyðabrævið-lain (1298) jäljennös (1600-l.), Húsavíkarbrøvini -kirjeaineisto (1400-l.), keskiaikaisissa tanskalaisissa maa- ja käräjäkirjoissa (1584–) esiintyvät fäärinkieleiset nimet sekä Jens Christian Svabon runokäsikirjoitukset (1770–). Tässä kartoituksessa hyödynnetään etupäässä aiempia u-umlaut -vokaalin ilmentymistä käsitteleviä tutkimuksia, joiden alkuperäiset tutkimuskysymykset ovat kuitenkin olleet erilaiset kuin tässä tutkimuksessa. Muilta osin teoreettisessa äännehistoriallisessa analyysissä lähtökohtana on edellä kuvatun empiirisen ajoittamismenetelmän ohella käytetty aikaisempia fäärin kielen ja /ǫ/-vokaalin historiaa käsitteleviä tutkimuksia. Tutkimuksessa havaittiin, että /ǫ/-foneemin jakautuminen /ø/- ja /o/-vokaaleiksi käynnistyi todennäköisesti 1600-luvun alussa, jolloin ø- ja o-kirjoitusasut näyttävät ilmaantuvan aineistoon. Tämä kuitenkin edellyttää vanhimmissa maakirjoissa esiintyvien a-kirjaimella kirjoitettujen paikannimien tulkitsemista tanskalaisen interferenssin piilottamiksi *[ɔ]-äänteeksi, mikä on aiemmin esittämätön, joskin perusteltavissa oleva tulkinta. Suhteellisen äännehistorian perusteella voidaan lisäksi osoittaa, että /ǫ/:n jakautuminen on todennäköisesti tapahtunut ennen tavurakenteeseen perustuvan vokaaliallofonian kehittymistä. Tutkimuksessa kehitettyä rekonstruktiomallia seuraten on perusteltua olettaa, että /ǫ/:n refleksien kahtalaisuus on perua foneemin äänteenmuutoksia edeltäneestä allofonisesta nasalisoitumisesta. Muutoksen *[ɔ] > [ø] taustalla lienee ollut yleinen länsiskandinaavinen kehityssuunta, jolla ei fäärissä kuitenkaan ollut vaikutusta m-, n- tai ŋ-konsonantin edellä allofonisesti nasalisoituneeseen *[ɔ̃]-varianttiin. Koska äänteen jakauma kielijärjestelmässä jäi tämän ensimmäisen äänteenmuutoksen seurauksena hyvin marginaaliseksi, sulautui nasaaliallofoni myöhemmin pian yhteen /o/-vokaalin kanssa. Vokaalin /ǫ/ nasalisoituminen oli färsaarelainen innovaatio, jolla ei ole historiallista yhteyttä muinaisislannista löydettyyn vokaalien nasaalisuuteen.

Tutkielman tavoitteena on selvittää miten Pohjoismaiden matkailun markkinoinnista vastaavat viralliset organisaatiot kuvailevat joulua internetsivustoillaan. Keskityn tutkimuksessani siihen, mitä sisältöä jouluaiheisissa teksteissä painotetaan ja mitä kielellisiä keinoja kyseisen sisällön ilmaisussa on käytetty. Lisäksi tutkin onko pohjoismaalaisille matkailijoille ja kansainvälisille matkailijoille suunnatuissa teksteissä eroja. Aineistoni koostuu internetsivustojen jouluaiheisista teksteistä. Pohjoismaalaisille matkailijoille suunnatut tekstit on kirjoitettu joko ruotsiksi, norjaksi tai tanskaksi ja niitä on yhteensä 13. Kansainvälisille matkailijoille suunnattuja englanninkielisiä tekstejä on kuusi. Tutkimuksen metodina olen käyttänyt kvalitatiivisen sisällönanalyysin ja tyylianalyysin yhdistelmää. Lisäksi tekstien genre on määritelty lyhyellä genreanalyysillä. Tutkimuksessa tehty analyysi on aineistolähtöinen. Aineiston aihetta ja erityispiirteitä valotetaan tutkielman teoriaosuudessa, jossa käsitellään Pohjoismaiden jouluturismia, internetmarkkinointia ja kolmea turismiin keskeisesti liittyvää teemaa: elämyksiä, autenttisuutta ja ainutkertaisuutta. Lisäksi esittelen aiempaa turismiin liittyvistä ja internetissä julkaistuista markkinointiteksteistä tehtyä tutkimusta. Tutkimuksen tulosten perusteella teksteissä painotetaan erityistä tunnelmaa sekä autenttisia ja ainutkertaisia jouluperinteitä. Niiden ilmaisussa käytetään visualisointia, assosiaatioita, kontrasteja, erilaisia tyylikeinoja sekä adjektiiveja. Osalla adjektiiveista on positiivinen merkitys ja osalla taas korostetaan ainutlaatuisuutta, aitoutta tai kuvattavan asian merkitystä. Eri kielillä kirjoitettujen tekstien välillä ei ole suuria sisällöllisiä eikä tyylillisiä eroja. Pohjoismaista joulua markkinoidaan siis käytännössä samalla tavalla sekä pohjoismaisille että kansainvälisille matkailijoille. Vastaavia markkinointitekstejä on tutkittu jonkin verran, mutta hyvin vähän kielitieteen näkökulmasta. Tulevaisuudessa aihetta voitaisiin tutkia monitieteellisesti, koska se yhdistäisi eri alojen aiheeseen liittyvän osaamisen.