Browsing by discipline "Sociologi"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sosiaalikeskus Satamasta (2009-2011) ja sen pihalla sijainneesta romanileiristä käytyä kamppailua. Tuo kamppailu tapahtui sosiaalikeskuksen aktiivien eli Vapaa katto ry:n ja Helsingin kaupungin välillä. Kaupungilla oli tapauksessa monta roolia. Nuorisoasiankeskus oli Sataman vuokranantaja, joka tarkasteli tilannetta nuorisopolitiikan näkökulmasta ja toimi välittäjänä Sataman ja kaupungin muiden tahojen välillä. Kaupungin johto halusi romanileiristä eroon, minkä vuoksi se kohdisti Satamaan voimakkaita hallintatoimia. Tässä välittävänä tekijänä toimivat kaupungin virastojen Satamaan kohdistamat turvapoliittiset toimet. Tutkielmassa on tarkasteltu kamppailua näiden eri osapuolten näkökulmista. Tutkimus on toteutettu tapaustutkimusmenetelmällä. Tutkimuksen aineisto koostuu asiakirjoista, havainnoinnista ja haastatteluista. Lisäksi tietoa Satamasta ja siihen liittyneistä tapahtumista on kerätty sanoma- ja aikakauslehdistä sekä Intenetistä. Aineistoa on käytetty sekä informaation keräämiseen että analysointiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on hallinnan analyyttinen. Hallinnan analyysi on kohdistettu nuorisopoliittisiin diskursseihin sekä tilan hallinnan keinoihin. Tutkimuksessa tehty tilan hallinnan analyysi osoittaa vallan käytön muodot ja seuraukset. Tilan hallintaa ovat käyttäneet sekä kaupunki että Satama. Näin tutkimus edustaa samalla myös niin sanottua tilan sosiologiaa, joka ottaa tilan erityisyyden huomioon. Lisäksi tutkimus jatkaa sosiaalisten liikkeiden ja erityisesti talonvaltaus- ja sosiaalikeskus-liikkeiden tutkimusta. Yksi työn tuloksista on nuorisotoimen asiakirjoista löydetyt diskurssit. Ne on tutkimuksessa nimetty aktiivisen kansalaisuuden ja vaarallisen nuorison diskursseiksi. Työssä esitetään, että nuorisotoimi käytti diskursseja perusteluna Sataman perustamiseksi ja sen säilyttämiseksi. Liberaalin hallinnan mukainen aktiivinen kansalaisuuden ihanne, jollaisen nuorisotoimi näki Satamassa, törmäsi kuitenkin hallinnan kontrolli-aspektiin. Sataman autonomiaa haluttiin rajoittaa, jotta romanileiristä päästäisiin eroon. Satamalle yhteistyö kaupungin kanssa oli ollut kompromissiratkaisu laillisten tilojen saamiseksi. Romanileiri kuitenkin polarisoi liikkeen radikaalin, autonomiaan pyrkivän puolen ja yhteistyö kaupungin kanssa päättyi. Työn tulokset liittyvät laajemmin suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin ja demokratian kriisi -keskusteluun. Sataman edustama vastademokratia törmäsi jähmeään hallintademokratiaan.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan avioliittolain muutosta puolustavaa argumentaatiota Suomessa vuonna 2014. Työssä analysoidaan avioliittolain muutokselle annettuja perusteita sekä selvitetään, millaisiin avioliitto-, perhe- ja yhdenvertaisuuskäsityksiin avioliittolain muutosta puolustava argumentaatio kiinnittyy. Lisäksi tutkimus vastaa kysymykseen, miten argumentaatio avioliittolain muutoksen puolesta haastaa ja vakiinnuttaa heteroseksuaalisen ydinperheen asemaa Suomen lainsäädännössä. Tutkimusta taustoittaa kriittisen perhetutkimuksen näkemykset yksilöllistymiskehityksen myötä moninaistuvista perheen käsitteistä ja käytännöistä, toisaalta perhemyönteistä politiikkaa kuvaavan familismin vakaasta asemasta 2000-luvun alun Suomessa. Tutkimusasetelmaa syventää myös katsaus kansainväliseen lainsäädäntökehitykseen, jonka keskiössä ovat syrjinnän vastaisten sopimusten yleistyminen sekä tavoite ihmisten tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistämisestä lainsäädännön keinoin. Moninaistuvista perhekäsityksistä ja syrjinnän vastaisesta lainsäädännöstä huolimatta kansainvälisen ja kansallisen lainsäädännön tulkinnoista on luettavissa painoarvo, joka annetaan kahden eri sukupuolta olevan vanhemman sekä heidän biologisten lastensa muodostamalle avioliittoperheelle. Tästä ydinperheontologisesta näkökulmasta eduskunnan marraskuussa 2014 tekemä päätös avata avioliittolainsäädäntö perheen ulkopuolisen adoption mahdollistavine liitelakeineen myös samaa sukupuolta oleville pareille sekä argumentaatio avioliittolain muutoksen puolesta muodostuvat kiinnostavaksi tutkimuskohteeksi. Ajankohtaisen lisän tuo avioliittolain muutosta käsittelevän lainsäädäntöprosessin perustuminen kansalaisaloitteeseen kansanedustajan tai oikeusministeriön valmisteleman lainsäädäntöaloitteen sijaan. Tutkimuksen aineistona on kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliitolain puolesta sekä 125 puheenvuoroa, jotka eduskunnan kahdessa täysistunnossa esitettiin avioliittolain muutoksen puolesta vuonna 2014. Aineisto on analysoitu Chaïm Perelmanin retorisen argumentaatioteorian tarjoaman käsitteistön avulla. Analyysin tavoitteena oli lukea esiin avioliittolain muutosta puolustava argumentaatiostrategia, joka rakentuu yleisökonstruktioiden, puhujan ja yleisön välisten yhteisymmärryksen alueiden sekä käytettyjen argumentaatiotekniikoiden kokonaisuudesta. Analyysimenetelmä mahdollisti huomion kiinnittämisen argumentaation vakuuttavuuteen sekä argumentaation rakentumisen logiikkaan osana vallitsevaa yhteiskunnallista ja kulttuurista kontekstia. Avioliittolain muutosta puolustavassa argumentaatiossa havainnollistuu syrjinnänvastaisen lainsäädännön sekä avioliittoperheen lainsäädännöllisen suojan monitulkinnalliset rajat ja risteymät. Tutkimus osoittaa, että argumentaatio avioliittolain muutoksen puolesta rakennetaan uskottavaksi viittaamalla perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteeseen, yhdenvertaisen kohtelun ihanteeseen sekä tasa-arvoon yleisenä ja tavoiteltavana arvona Suomessa. Merkittävä argumentaatiotekniikka on myös julkisen lainsäädännön erottaminen yksityisistä uskonnollisista arvoista. Yksityis- ja perhe-elämän ulkopuolelleen rajaava syrjinnän vastainen lainsäädäntö ei kuitenkaan riitä perustelemaan avioliittolain muutosta, joka kyseenalaistaa erityisesti avioliittoperheen vanhemmuuteen sisältyvän sukupuoliolettaman. Tutkimuksen mukaan avioliittolain muutoksen hyväksyntää vahvistetaankin ennen kaikkea rinnastamalla samaa sukupuolta olevien avioliittoperhe heteroseksuaaliseen avioliittoperheeseen. Samalla vanhemmuus pyritään erottamaan kahden eri sukupuolta olevan vanhemman välttämättömyydestä määrittelemällä hyvä vanhemmuus rakkauden, välittämisen ja sitoutumisen kautta. Vaikka ydinperheontologian heteronormatiivisuus kyseenalaistuu keskustelussa samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeudesta, vahvistaa eduskunnassa vuonna 2014 käytetty argumentaatiostrategia ajatusta ydinperheen välttämättömyyden yhteiskunnan perusyksikkönä ja tavoiteltavana perhemallina. Keskustelu avioliittolain muutoksesta häivyttää näkyvistä sateenkaariperheiden moninaisuuden lisäksi myös heteroseksuaalisten ihmisten erilaisia perhesuhteita yksinhuoltajaperheistä lapsettomiin perheisiin. Tutkimuksessa ei oteta kantaa siihen, onko häivyttäminen tarkoituksenmukaista vai tahatonta. Sen sijaan tutkimus osoittaa logiikan, joka sisältyy valittuun argumentaatiostrategiaan. Perheiden moninaisuuden piilottaminen näyttäytyy välttämättömänä keinona edistää homoseksuaalisten ihmisten yhdenvertaisia oikeuksia tilanteessa, jossa vastustus liittyy ennen kaikkea heteroseksuaalisen avioliittoperheen kyseenalaistuvaan asemaan. Argumentaatiostrategian logiikan purkaminen auttaa myös ymmärtämään, miksi avioliitoinstituutioon kriittisemmin suhtautuvat puheenvuorot jäävät eduskuntakeskustelun ulkopuolelle. Avioliittolain muutosta puolustava argumentaatiostrategia kiinnittyy vahvasti yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon ihanteisiin, mitä heijastaa myös keskustelua läpileikkaava termi tasa-arvoinen avioliitto. Yhdenvertaisuuden ymmärrystä leimaa yksilöiden yhdenvertaisuuden ohella vaatimus parien ja perheiden yhdenvertaisuudesta. Perheen määrittyminen kahden vanhemman perheeksi saattaa kuitenkin kaventaa erilaisten perheiden yhdenvertaisuudesta käytyä keskustelua, jolloin tärkeää olisi suunnata huomio myös perheiden arkisiin valintoihin vaikuttavan lainsäädännön normatiivisuuden kyseenalaistamiseen ja purkamiseen sekä perhesuhteiden luovaan itsemäärittelyyn lainsäädännön marginaalissa.

The latest trend in the beauty industry is the growth of lower cost and short-term procedures like Botox, chemical peels, and laser skin rejuvenation, which outnumber severe plastic surgery. Anti-age treatments and Botox, in particular, have made it to the top of the most popular cosmetic procedures worldwide. In a neo-liberal economy, when an individual is evaluated through continuous self-improvement, body becomes a symbol of wealth and classed lifestyle. Within this cultural logic, heroic body work and investment in bodily capital are understood as self-improvement and work towards a better self. Russia has recently moved to the logic of global consumer capitalism introducing new classed symbolic hierarchies of body and gender. This research aims to analyze the use of anti-age cosmetic treatments in the context of a new symbolic reordering of gender in capitalist Russia. The study draws on the analysis of interviews with Russian cosmetologists and clients undergoing anti-age cosmetic treatments and ethnographic fieldwork in the beauty salons. Using the framework of ‘governmentality’, ‘body work’ and ‘emotion management’, I show how the global circulation of neo-liberal post-feminist values is domesticated in Russia through classed body practices. Anti-age cosmetic treatments become a classed ‘technology of the self’, which transforms the self with the help of expert-cosmetologists in the expectation of life changes, higher life chances and improvement of status. Emotion work and emotion management become an important part of the project of self-governance. The meta-discourse of choice is the main trope in talking about one’s own decisions to undergo anti-age treatments, which presents new challenges for the feminist critique of such body practices.

This thesis looks at the development of young Finns’ confidence in education between 1999 and 2013. The purpose of the thesis is to explore how economic turbulence in the form of booms and busts affects young people’s perceptions of the link between education and employability. The starting point of this research is the rapid expansion of education in Finland and its effects on the labour market. The average educational level of Finns has increased dramatically in a short period of time. Educational expansion has not only resulted in a better educated population, but has also had its effects on unemployment levels of the highly educated, as well as the number of individuals who are over-educated for their jobs. When the supply of educated labour has come to exceed the demand for it, education no longer guarantees a job, but is increasingly necessary to better position oneself on the labour market. Previous research in the field has largely focused on the link between educational credentials and employability, as well as youth transitions from education to the labour market. Such transitions from education to employment are often aided by work experience acquired during one’s studies. Furthermore, while education alone may no longer be enough for a smooth transition, those young people with higher levels of education are still better off than their less educated counterparts. This thesis will focus more on young people’s own perceptions of the relationship between education and employability rather than observing their school to work transitions. While youth expectations of the labour market are increasingly researched, this thesis offers a new perspective by introducing the concept of ’confidence in education’. Young people’s confidence in education is still very much under researched in the sociology of education as well as sociology of work. The data utilised in this study is a collection of Finnish Youth Barometers from 1999 (N=1251), 2007 (N=1903), and 2013 (N=1903). The Finnish Youth Barometer is an annual survey that collects data on young people’s attitudes and values. This research will utilise two survey questions regarding young people’s confidence in education. The aim of this thesis is to see if there are differences in how young people have responded to these questions in 1999, 2007, and 2013. In addition to the development of young people’s confidence in education over time, this thesis will also look at how one’s confidence level in education may depend on their age or primary activity. The methods include descriptive statistics for the chosen variables as well as the Kruskal-Wallis test, which is used to analyse between group differences. Results show that young Finns’ confidence in education follows the development of the Finnish economy. While confidence in education has remained at a high level between 1999 and 2013, there seem to be clear differences in the level of confidence when comparing times reflecting economic busts (1999 and 2013) with a time of economic prosperity (2007). Furthermore, there are also observable differences between young people in education and those who are in employment. Confidence in education is higher among young people who are still in education when compared to those in employment. This is reinforced by the result that confidence in education is higher among the younger age groups than the older ones; the younger age groups are more likely to still be in education, while the individuals in the older age groups are more likely to have already acquired some work experience. These results show that confidence in education is linked to developments in the economy: young Finns had higher confidence in education during the economic busts of the 1990s and the most recent economic and financial crisis that started in 2008. The fact that confidence in education is higher in times of economic turmoil signals that the value of education has not decreased as the average educational level has increased. In fact, education seems to maintain its value, especially during bad times. Educational credentials give an individual a competitive advantage in an overcrowded labour market where supply of labour exceeds demand. In addition, the fact that confidence levels are lower among those young people who are either already in employment, or have more likely already had work experience, signals that experienced realities of the labour market may not match with previous beliefs that education better’s one’s employability. More research is needed to better examine the reasons why confidence in education diminishes as a young person ages.

The aim of this research is to identify and compare how Posti (as the employer of an ethnically diverse workforce) and PAU (as the labour union representing a constantly diversifying field) construct new postal workforce diversities. The once respected and fairly well paid civil service offices of postal officers have turned into low-paid, low-skilled, often part-time work, which is failing to attract ethnic-Finn employees. As a result, migrant workers have infiltrated postal warehouse work, daytime mail delivery and especially early morning delivery. The rapid entrance of non-ethnic Finns into the field has forced Posti and PAU to consider, how they wish to approach the growing diversity of their workforce. This research examines these approaches. Articles from Posti’s personnel magazine and PAU’s membership magazine form the empirical basis for this research. Altogether 24 articles, 12 from each magazine, were chosen based on their relevance to the topic of ethnic diversity and migrant workforce. The material was collected from publications that were released between January 2014 and August 2017. Acker’s (2006) theoretical framework of “inequality regimes” in organizations serves as the core theory as well as the methodological tool for this research. The theoretical and methodological concept of frame analysis is also used to further help understand, how Posti and PAU are able to explain and justify existing inequalities in the data. A critical discourse analytical approach is present throughout the research, from the initial reading and coding of the material to the presentation of the results. The critical analysis of the selected material suggests that Posti and PAU approach the growing diversity of postal workforce in very different ways. Posti presents the diversification of the workforce as a necessary and positive change, which will help the company expand the personnel’s skillset and even increase its financial results. Ethnic diversity and increased migrant workforce is discussed in a thoroughly positive light in the personnel magazine of Posti. Migrant workers’ lack of Finnish language skills is the only negativity of the ethnically diverse workforce of Posti, which is brought up in the material. The poor Finnish skills of migrant workers are also stressed in the membership magazine of the union, but the union is also concerned with Posti’s unfair treatment of the migrant workforce. On one hand, PAU stresses the necessity to include migrant workers into the Finnish working life and on the other hand, PAU stresses the possible culture clashes this might generate. The core finding of this research is that the way diversity is approached is closely related to the objectives and aims of the organization in question. Posti very purposefully aims to construct a new cohesive workforce diversity, which focuses on the possibilities of diversity and actively aims to hide existing inequalities. Posti still relies heavily on manual labour to carry out its core services, and therefore, it is in its interest to portray diversity in a positive light. The approach that PAU takes towards diversity in its membership magazine, is far less coherent and purposeful than that of Posti. It shows concern for the potential mistreatment of Posti’s migrant workers but fails to take a stand on the position of migrant workers within the field. This research concludes that PAU is still unsure of its approach towards the new diversities of postal work. On one hand, its mission has always been to protect the terms and conditions of the employees, to which the entrance of migrant workers into the field poses a threat, but on the other hand, one of the key values of the labour movement has always been solidarity. So far, PAU is still trying to fulfil both objectives, which results in inconsistent and limited views of what the diversification of the workforce means for postal work.

Användningen av preventivmedel har blivit en allt viktigare fråga i utvecklingsländerna idag, speciellt i Namibia där fruktsamheten och HIV-prevalensen är höga. Kondomen är det enda allmänt tillgängliga preventivmedlet som skyddar mot könssjukdomar, medan också injektioner, p-piller och andra metoder kan användas för att förhindra graviditet. Användningen av preventivmedel har upptäckts korrelera med vissa sociodemografiska faktorer, bland annat utbildningsnivå och förmögenhet. Malet med denna undersökning var att studera användningen av preventivmedel, avsikter att använda preventivmedel samt kunskap om HIV/AIDS och andra könssjukdomar bland kvinnor i Namibia. Detta gjordes frän ett historiskt perspektiv genom att studera användningsmönster frän 1990 till slutet av 2000-talet. Dessutom undersöktes sociodemografiska faktorers, speciellt utbildningens, inverkan på användningen av preventivmedel, likaså sambandet mellan skolningsnivå och preventivmedelsanvändning på regionnivå. Undersökningen gjordes utgående frän statistiska Namibia Demographic and Health Survey -material samlade 1992, 2000 och 2006-2007. Prevalenser och användningen av specifika metoder studerades skilt för olika bakgrundsvariabler 1992, 2000 och 2006-2007, och enligt utbildningsnivå och region är 2006-2007. Utbildning mattes skilt på individ- och aggregatnivå. Sambandet mellan preventivmedelsanvändning och utbildning undersöktes med hjälp av logistisk regression, i vilken sociodemografiska bakgrundsfaktorer kontrollerades i sex modeller. Resultaten visade att användningen av preventivmedel har fördubblats sedan början av 1990-talet. Skillnader mellan kvinnor med olika utbildningsnivåer existerade redan i början av 1990-talet, likaså mellan olika yrkesgrupper. Undersökningen visade att högre utbildning ökar på reventivmedelsanvändningen, också då sociodemografisk bakgrundfaktorer, även utbildning och användning av preventivmedel på aggregatnivå, kontrollerades. Undersökningen antyder att utbildning på aggregatnivå inte ensam påverkar användningen av preventivmedel hos en individ. De sistnämnda resultaten var dock inte statistiskt signifikanta och kan inte generaliseras över namibiska kvinnor i allmänhet.

Tutkimuksessa tarkastellaan dementiakuolleisuutta sekä siihen vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä. Dementia on oireyhtymä, jota pääasiassa sairastavat yli 65-vuotiaat henkilöt. Väestön ikääntyessä sekä elinajanodotteen kasvaessa on odotettavissa, että dementiaa sairastavien määrä tulee kasvamaan merkittävästi lähivuosina. On viitteitä siitä, että dementiaan sairastumisen riskiin vaikuttavat erilaiset sosiaaliset tekijät kuten koulutus, mutta varsinkin dementiakuolleisuudesta tiedetään vähän. Tutkielman aineistona käytettiin Tilastokeskuksen muodostamaa Elinolot ja kuolinsyyt -rekisteriaineistoa, joka koostuu väestölaskentatiedoista sekä työssäkäyntitilaston pitkittäisaineistosta, johon on liitetty kuolinsyytietoja. Peruskuolinsyyn lisäksi aineistossa oli tieto korkeintaan kolmesta myötävaikuttavasta syystä. Dementiakuolleisuuden on esitetty aliarvioituvan peruskuolinsyynä, joten dementiakuolleisuuden määrittelyssä käytettiin myös tietoa myötävaikuttavista syistä. Rajausten jälkeen aineistossa on 317 944 henkilöä, joista 128 562 on miehiä ja 189 382 naisia. Pääanalyysimenetelmänä on käytetty elinaikamalleihin kuuluvaa Coxin regressiota. Dementiakuolleisuudessa oli vaihtelua kaikkien tutkimuksessa käytettyjen muuttujien, eli koulutuksen, sosiaaliluokan, tulojen, siviilisäädyn sekä perhemuodon mukaan. Koulutuksen vaikutus välittyi osin ammattiasemaan perustuvan sosiaaliluokan kautta. Suurimpia ryhmien väliset suhteelliset erot olivat nuoremmissa ikäryhmissä sekä sosiaaliluokan ja siviilisäädyn kohdalla. Eronneilla ja naimattomilla oli selvästi kohonnut riski suhteessa naimisissa oleviin. Myös työntekijöillä havaittiin kohonnut riski suhteessa ylempiin toimihenkilöihin. Siviilisääty vaikutti olevan merkittävä tekijä siinä mielessä, että koulutuksen, sosiaaliluokan ja tulojen tuominen malliin ei juuri vaikuttanut siviilisäätyryhmien välillä havaittuun vaihteluun. Dementiakuolleisuudessa havaitut ryhmien väliset suhteelliset erot olivat hieman pienempiä kuin muissa syissä, mutta kuitenkin hyvin samaa suuruusluokkaa. Tulosten perusteella on identifioitavissa tekijöitä, jotka suojaavat dementialta. Erityisesti avioliitto, korkea koulutus sekä ylemmät toimihenkilöammatit vaikuttavat olevan dementialta suojaavia tekijöitä. Avioliiton suojaavan vaikutuksen voidaan tulkita liittyvän sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä puolison tukeen ja läsnäoloon. Korkea koulutus sekä toimihenkilöammatit indikoivat virikkeellisempää työympäristöä, mutta niiden vaikutus voi myös kulkea ylipäänsä aktiivisemman ja kognitiivisesti virikkeellisemmän elämäntavan kautta. Aktiivisen ja kognitiivisesti haastavan elämäntavan on esitetty suojaavan dementiaan sairastumiselta. Tuloksia voidaan tulkita elämänkaarinäkökulman kautta. Jo nuoruudessa vaikuttavilla tekijöillä, kuten koulutuksella, on vaikutusta. Tämän lisäksi elämänkaaren aikana myöhemmin vaikuttavat tekijät ovat merkityksellisiä. Näiden tekijöiden on esitetty vaikuttavan aivojen hermoverkostoon ja -yhteyksiin ja luovan kognitiivista reserviä, minkä on esitetty ehkäisevän tai lykkäävän dementiaan sairastumista.

Med babyfeber avses en stark längtan efter att få barn (Lainiala 2016), och trots att denna längtan ofta nämns i den allmänna debatten och medier behandlas den inte alltid tillräckligt ingående (Rotkirch 2007). Syftet med denna avhandling är att analysera hur gemenskaper på internet formas och konstrueras. Forskningsfrågan är direkt kopplad till fallstudien; på vilket sätt konstrueras gemenskapen för kvinnor med babyfeber på diskussionsforumet vauva.fi. I samband med detta tas babyfebern upp genom ett beskrivande närmandesätt för att framställa skribenternas upplevelser av fenomenet. Tidigare forskning gällande stödgrupper har påvisat positiva följder för individer som aktivt deltar i dem (Bakardjieva 2003). Postmoderna gemenskaper överlag erbjuder en känsla av ett 'vi' och tillhörande, vilket i sin tur skapar en känsla av trygghet (Cohen 1997). Avhandlingen lyfter fram olika sätt som stärker viljan att delta i en anonym internetgemenskap. Studien stöder sig på affektionsteorier (Ahmed 2004), fördelning av kunskap (Ardichvili 2008) samt likformig språkanvändning och dess formande av grupper (Gunnarsdotter Grönberg 2007). Materialet har samlats in under tidsperioden april – augusti 2015 på internetsidan vauva.fi. Materialet består av 88 sidor av inlägg (25 inlägg per sida) på en bestämd diskussionstråd som är enbart ägnad för att behandla babyfeber. De metodologiska närmandesätten för studien är netnografi, det vill säga etnografi på internet (Kozinets 2010) samt tematisk analys. Analysen är uppdelad i två delar, varav den första delen beskriver materialets strukturella form genom språket och de tekniska ramarna för uppehållandet av gemenskapen. Den andra delen beskriver innehållet i diskussionerna mer ingående och genom uppdelningen av de teman som varit den teoretiska basen för studierna samt de mindre teman som kommit upp under analysprocessen. De huvudsakliga resultaten i första delen av analysen knyter starkt till språkets betydelse i konstruktionen och för upprätthållandet av gemenskaper. Genom att skapa ett eget språk som är specifikt ämnat för gemenskapsmedlemmarnas behov i diskussionerna förstärks gruppandan samtidigt som den inte ger utrymme för utomstående personer att delta utan en förståelse för kulturen i gemenskapen. I andra delen av analysen kommer de tre teman som tidigare nämnts angående det teoretiska bakgrundsmaterialet fram genom affektion, kunskap och hälsa. Då babyfebern upplevs emotionell, informationsbunden och förkroppsligad kretsar största delen av diskussionerna även runt dessa teman. Det verkar som om likadana upplevelser av babyfebern förstärker banden mellan medlemmarna genom delande och identifikation. Att behandla svåra ämnen med anonyma medmänniskor verkar inte heller motverka gemenskapen, utan tvärtom underlätta interaktionen då medlemmarna själv kan bestämma när de diskuterar och deltar. Som slutsats kan det konstateras att behovet av stödgrupper för kvinnor med babyfeber är uppenbart.

Erikas abstrakt-2-2.pdf

This thesis examines direct-to-physician pharmaceutical marketing in the United States of America. In 2013, about 78 opioid prescriptions were being written for every 100 people, and 17,000 people in the United States died from an opioid overdose. This study asks, what is the relationship, if any, between contemporary direct-to-physician pharmaceutical marketing practices and opioid mortality in the United States? Contained within an expansive piece of U.S. federal legislation, the Patient Protection and Affordable Care Act of 2010 is a provision which mandates pharmaceutical manufacturers to report marketing payments made to physicians, hospitals, and other relevant healthcare providers. By connecting marketing payments to mortality data at several geospatial levels, the study finds that there is a plausible relationship between the direct-to-physician pharmaceutical marketing and mortality.