Browsing by discipline "Sosiaali- ja kulttuuriantropologia"

Tutkielman aiheena on paikallisen ympäristösuhteen muutokset Kaakkois-Madagaskarilla Manombon erityissuojelualueen viereisissä Manombon ja Sahamahitsyn kylissä. Ympäristönsuojelualueen sisälle rajattu metsä on ollut ennen paikallisten toimeentulon lähde sekä osa yhteisöjen sosiaalista rakennetta. Olennaista työssä onkin, miten ympäristösuhde määrittyy nykyisin menetetyn paikan, metsän, kautta. Erityissuojelualueen vuoksi paikalliset ovat joutuneet luomaan uusia elinkeinon muotoja ja hankkimaan elannon ja rakennusmateriaalit muualta. Alueella toimii paljon ympäristönsuojelu- ja kehitysyhteistyöjärjestöjä, jotka auttavat paikallisia harjoittamaan uusia elinkeinoja sekä opettavat ympäristösuojelun tärkeydestä. Tutkielmassa esiin nousevia ympäristösuhdetta määrittäviä teemoja ovat ympäristön jäsentäminen toimeentulomuotojen, tabujen, esi-isien sekä menetetyn paikan kautta. Lisäksi ympäristösuhteen muutokseen vaikuttavat ympäristöön liittyvä hallinta sekä globaali ympäristöpolitiikka. Tutkielman aineisto koostuu vuonna 2011 kolmen kuukauden mittaisen kenttätyön aikana kerätystä materiaalista sekä antropologisesta kirjallisuudesta. Aineisto on kerätty haastattelemalla kylän asukkaita, tekemällä lyhyitä ryhmä-kyselyitä sekä havainnoimalla ja osallistumalla kyläläisten arkipäiväiseen elämään ja toimiin. Aineistoa on saatu myös haastattelemalla Madagascar National Parksin henkilökuntaa. Manombon ja Sahamahitsyn kylien asukkaat ymmärtävät ympäristösuojelun tärkeyden ja useat heistä työskentelevät kehitysyhteistyöjärjestöille. Paikalliset suhtautuvat epäillen Madagascar National Parksin ja armeijan toimesta tapahtuvaan suojelualueen vartiointiin ja sitä kautta tapahtuvaan ympäristön hallintaan. Kyläläiset pitävät kehitysyhteistyö- ja ympäristönsuojelujärjestöjen toiminnasta, sillä järjestöt pyrkivät auttamaan kyläläisiä. Vanhemmat ihmiset ovat nuorempia kiinnostuneempia ympäristösuojelusta, sillä he ovat nähneet ympäristössä tapahtuneet muutokset. Paikalliset eivät kuitenkaan näe erityissuojelualueella sijaitsevan metsän kuuluvan enää heille, eivätkä he koe sitä heille merkitykselliseksi paikaksi. Metsästä on tullut tabu. Kyläläiset kuitenkin määrittävät menetettyä metsää muistelemalla aikaa, jolloin metsässä sai liikkua vapaasti, ja jolloin heillä riitti ruokaa ja rakennusmateriaaleja. Muistojen kautta he ylläpitivät metsän merkityksiä. Tutkielma osoittaa ympäristösuojelutoimien muuttaneen paikallisten suhdetta metsään ja heidän ymmärrystään ympäristöstä ja sen suojelusta. Työssä esitetään, että nykyisin ympäristösuhde määrittyy kyläläisten keskuudessa menetetyn metsän kautta ja metsä saa merkityksensä tästä. Metsän suojelemisen myötä muuttuneet elinkeinot vaikuttavat kylän sosiaalisiin suhteisiin ja perheet ovat aikaisempaa hajonneempia. Paikallisten tietous ympäristönsuojelusta on osittain järjestöiltä matkittua, eivätkä he määritä metsää niinkään ympäristösuojelullisten näkökulmien kannalta. Kyläläiset haluavat kuitenkin suojella ympäristöä ja ymmärtävät sen olevan tärkeää tulevaisuuden turvaamiseksi, mutta metsä saa merkityksensä sen menetyksen kautta.

My master's thesis will examine Tibetan Buddhist child monks’ lives and their values. My study sites and at the same time the subjects are Lamayuru monastery schoolchildren from about six to thirteen years old. In my research, the red thread is the villagers and the monks’ encounters of values. These encounters take place in different rituals where people are involved at home, and in the monastery. Main theoretical issue is how small boys are formed respectable and respected monks. The theoretical aim of this work is to examine how different values are built boys everyday life. I examine how values are constructed and how values may change, depending on location and context. My goal is to make different videos, which can support the theoretical analysis and provide the opportunity to introduce child monks´ life in the monastery. In addition, the other visual part was made in a photo project together with the children. Every child had an opportunity to make up to 20 photos of things for one day, about the events that were just important for him. After this project we all together decided to take a photo exhibition. My fieldwork was done in the summer of 2009 and 2010. All videos situated in Vimeo.com/Kyanna Herkel

This thesis takes a look at the congruence of national and sexual politics in Palestinian queer women’s activism that is shaped by both their marginalized position in Israeli society and by homonationalist representations of Arab sexuality. Based on ethnographic fieldwork and published materials, in this thesis I discuss the women’s activism that revolves around combining personal, social and national liberation in a way that utilizes Euro-American theorizing of queer but is rooted in local Palestinian experiences. As such, it opposes Israeli occupation and pinkwashing campaigning that seeks to present Israel as a safe haven for gays in an attempt to shift focus from the realities of occupation and win support from the liberal Western audience.

The rise of the political Islam has been affecting every sphere of life in Turkey during the last decade. The policies of the Turkish government and the discourses of the current Turkish president, Erdoğan aim to control the female participation in public space. However, the change in gender roles in space does not always evolve simultaneously with the political trend. This situation can be seen among the female artisans and artists of the Samanpazarı district of Ankara. Women are the main social actors who transform the area with the participation in the district and with the work they do. This thesis analyzes the everyday life of the female artisans and artists in the Samanpazarı district of Ankara, Turkey. The data was collected during a period of three months of ethnographic fieldwork. Different methods were used during this period. Participant observation and interviews were the main methods. In addition to these, gender map was sketched to understand the gendered use of space. The historical background of the area was also investigated. The aim of the thesis is to examine how female artisans and artists started to participate and to create businesses in the abandoned trading center of Ankara. The thesis also aims to investigate the period after female artisans moved in the district, because this is the period during which the area has gained a new identity and, the social and economic relations have changed. The main result of this thesis is that women used traditional craft skills and the history of the area to create a space for themselves and to participate in Samanpazarı. After they moved in, they started to gain more control in the area through the social and economic relations they created.

Tutkimuskohteeni ovat erään koulun oppilaat Quitossa, Ecuadorissa. Tutkin oppilaiden toimintaa lahjoituksena saatujen sekä kadulta löydettyjen tai varastettujen esineiden parissa. Tavaroihin kohdistuvien käytäntöjen kautta pohdin oppilaiden suhdetta toisiinsa ja vanhempiinsa. Lisäksi tarkastelen oppilaiden suhtautumista koulun toimintaa hyväntekeväisyyden kautta tukeviin ulkomaalaisiin vierailijoihin ja koululla työskenteleviin ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin. Pohdin oppilaiden kokemusta hyväntekeväisyydestä sekä asemastaan, epätasa-arvosta ja eroista globaalissa kontekstissa. Tutkimusmenetelmäni on osallistuva havainnointi ja hyväntekeväisyyteen perustuva lahjananto analyysini lähtökohta. Tarkastelen aineistoani negatiivisen vastavuoroisuuden (Sahlins 2004) teoreettisessa kontekstissa. Sosiaalista suhdetta karttava negatiivinen vastavuoroisuus on vastakohta solidaariselle vastavuoroisuudelle, joka kannattelee klassista antropologista lahjateoriaa. Tarkastelen lahjoittamista hyväntekeväisyyden idean määrittämänä yksisuuntaisena ilmiönä ja erittelen sekä lahjoittajien että vastaanottajien siihen kohdistamia asenteita ja merkityksiä. Esitän vaihtoehdon tulkinnalle, jonka mukaan vastaanottajan negatiivinen suhtautuminen ja kiittämättömyys johtuvat lahjoittajasta (Douglas 1999). Nämä voivat olla myös merkki negatiivisen vastavuoroisesta suhtautumisesta, jonka itsetarkoitus on pitää yllä sosiaalista etäisyyttä. Erittelen negatiivisen vastavuoroisuuden saamia ilmenemismuotoja suhteessa vierailijoihin ja vapaaehtoisiin sekä oppilaiden vertaissuhteissa. Oppilaiden suhtautuminen ulkomaalaisiin osoitti heidän tiedostavan globaalin hierarkian ja varallisuuserot. He tulkitsivat vierailijoiden ja vapaaehtoisten tulon hyväntekeväisyyden kautta. Ulkopuoliset tulevat antaakseen jotakin, joka heillä on sosiaalisen asemansa perusteella oikeus saada. Oppilaiden toiminta heille lahjoitettujen tavaroiden parissa toi ilmi, että heidän solidaarisen vastavuoroiset suhteensa eivät olleet kouluympäristössä. Tavarat katosivat koulusta pian niiden saamisen jälkeen. Oppilaiden toiminta kertoikin resurssien kertymisen tarpeesta ja solidaarisuudesta perhettä kohtaan sekä negatiivisen vastavuoroisista suhteista vertaisiin.

Child marriage is a practice that exists in all the states of India despite efforts by the government and non-governmental organisations to discourage and outlaw it. This thesis is a study about cultural meanings of Hindu child marriage in India’s southern Rajasthani block of Bijoliyā. The fieldwork was done in 2012 in 28 villages of Bijoliyā Block during a period of three months. The data consists of semi-structured interviews, informal discussions and observations. Primarily, this thesis is a holistic analysis about the local perceptions and practices relating to child marriage with the aim to make the custom intelligible. My thesis examines the constitution of child marriage in an intersection of relationships pertaining to caste, kinship, gender, economy, politics and religion. The purpose is not only to explain how child marriage is multiply constituted but also to show how the intersecting relationships themselves are locally constructed, naturalised and differentiated. Theoretically, this is a study about personhood and relatedness in northwest India. Personhood is examined through the indigenous concepts of ’honour’, ’shame’ and ’merit’ and analysed in the framework of child marriage. Carsten’s theory of relatedness, Marriott and Inden’s concept of the inherently moral dividual person as well as the notion, advocated by Busby and Daniel, of permeable or malleable persons, among others, guide my analysis of the informants’ constant preoccupations with honour and shame that are connected to female behaviour. The idea of an active, meaning-producing subject fashioned by discourse runs through this thesis. Mines’s theory of civic, contextualised individuality is applied in an effort to examine the interaction between private individuality and the interests of the social group. The concept of ’merit’ is analysed in the context of mass child weddings. It is shown how marrying off premenarcheal girls is a way to transform economic resources into spiritual assets, and thus, to enhance one’s civic individuality both in this life and the next. In this study, it is suggested that North Indian persons are malleable (in)dividuals. They are individuals in the world, and as such, their attributes and behaviour are always judged and valued socially. As (in)dividuals, they are agents of their own destinies entangled in the webs of social relationships. It is argued that child marriage is one of the means to regulate transactions between inherently moral malleable persons. Child marriage upholds both individual and group honour and is in concordance with the principles advocated by the political Hindu nationalist organisation Rāṣṭrīya Svayamsevak Sangh (RSS) that has a strong hold in the Bijoliyā Block.

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten ikäihmisten kokemuksia tieto- ja viestintätekniikan (eli uusmedian), käytöstä. Väestön ikääntyminen ja yhteiskunnan läpäisevä digitalisaatio ovat ajankohtaisia ilmiöitä. Kiinnitän huomiota ikäihmisten uusmedian käyttöön sosiaalisten suhteiden, käyttöön liittyvien haasteiden ja sosiaalisten käytäntöjen näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni on, millaisia digitaalisia käytäntöjä ikäihmisillä on, ja miten he ylittävät digitaalisia kuiluja sosiaalisten suhteidensa avulla. Tutkimuksessa keskitytään noin 70–80-vuotiaiden suomalaisten miesten ja naisten kokemuksiin. Tarkastelun kohteena ovat älypuhelinten, tablettitietokoneiden, perinteisten kännyköiden ja tietokoneiden käyttö viestinnän ja sähköisen asioinnin, etenkin pankkiasioinnin, välineinä. Aineisto on kerätty teemoitettujen yksilö- ja ryhmähaastattelujen sekä osallistuvan havainnoinnin keinoin. Osallistuva havainnointi toteutettiin neljässä ikäihmisille suunnatussa digityöpajassa. Ikäihmiset käyttävät uusmediaa eri tavoin kuin nuoremmat ikäryhmät, ja he suosivat eri välineitä. Uusmedian omaksuminen tapahtuu sosiaalisissa suhteissa muun muassa työpaikalla, perhepiirissä ja ystävien kesken. Läheisten ihmisten rooli lämpiminä asiantuntijoita ja ikäihmisten digitaalisen elämän fasilitoijina nousee vahvasti esiin. Uusien digitaalisten käytäntöjen omaksumiseen liittyvät myös laitteiden käyttöön vaikuttavat mediaideologiat ja yhteydet aikaisempiin käytäntöihin ja kompetensseihin. Tiedollisten, ruumiillisten ja kielellisten kompetenssien puute syventävät digitaalisia kuiluja. Haasteista huolimatta ikäihmisillä kuitenkin on toimijuutta ja kyky löytää luovia ratkaisuja. Tutkimus vahvistaa käsitystä, että teknologiat omaksutaan sosiaalisesti. Jos ikäihmisten digitaalista osallistuttua yhteiskunnassa halutaan vahvistaa, tulee omaksumisen ja käytön sosiaalisuus ottaa vakavasti. Tämä tarkoittaa kasvokkaisia yhteisöjä, joissa digitaalisuus on osa arjen käytäntöjä.

The master’s thesis examines gangs as a form of social and political organization in Los Angeles, California. The analysis breaks away from a conception prevailing in socio-scientific literature of gangs as individual- or community-level pathologies and discusses the claimed anachronism of gangs in modern state-level society by approaching the subject onwards from social processes on a local level. Thesis is based on material collected in the course of three months of ethnographic fieldwork in Los Angeles in 2008, socio-scientific literature on the subject, and newspaper articles. The essential theoretical starting point for the work is anthropologist Susan A. Phillips’ observation that interrelations between gangs in Los Angeles are structured in accordance with Evans-Pritchard’s classic theory of segmentary lineage systems. The concept of segmentation applied in the analysis is however based on Paul Dresch’s insights and is understood as a socially constitutive structural principle based on the maintenance of honor between similar parties in a horizontal relationship. In the thesis the neighborhood-based intergenerational gangs in Los Angeles are treated as ahierarchical segmentary groups through which the individual becomes embedded in a historically formed system of social and political interrelations. Segmentation is thus presented as a principle which constitutes the individual actor comprehensively and is manifested in names, tattoos, and a personal sense of honor. The thesis approaches the interrelations between gangs and the state through Gilles Deleuze’s and Felix Guattari’s theoretical observations on the interdynamics between the state and the war machine, which form the second major theoretical underpinning of the study. Based on information garnered through interviews and historical evidence symmetry is drawn between the coercive apparatus of the state and gangs. It is argued that the state becomes a meaningful actor in segmentary politics, inextricable from immanent social relations, through its police force on the street. Outside the segmentary frame of reference the interrelations between the state and gangs in Los Angeles are discussed primarily as the state’s incapability to internalize life on a local level. The existence of gangs is connected in the thesis with economic restructuring and the concomitant neo-liberal turn in the role of the state. While the state secures the workings of the free markets by providing the infrastructure of law and order, the social management of the redundant outcast proletariat is thrust upon the so-called third sector. The community-based non-governmental organizations in Los Angeles are socially legitimate and seemingly extra-political intermediaries in the state’s attempt to govern the effects of larger societal processes on a local level. The segmentary, socially constituting interrelations and the larger societal dynamics are brought together in the thesis in the tattoo removal process, which highlights the different modalities of the state and segmentary groups. The removal of the gang tattoo, inextricable from inclusive social relations on a local level, brings out the hopeless abstractness of the modern free market economy’s main protagonist: the free enterprising individual. The exposure of this paradigmatic abstraction underlying modern self-understanding and the socio-scientific discussion on gangs is a central motive of the thesis. The contradictions experienced by the former gang members interviewed in the study become understandable through an analysis of how local social processes unfurl onto broader institutional and interrelational structures.

This study explores the relationship between historical structures and contemporary political culture within the larger process of democratization. It seeks to interpret and understand the elusive and uncertain nature of Nepalese democracy. While the Constituent Assembly elections of 2013 gave Nepal’s politicians a new mandate to finish the constitution-drafting process, the negotiations surrounding the troubled issue continue. Despite the established formal democratic institutions and procedures, authoritarian legacies and pre-democratic political practices, values and attitudes co-exist with the new democratic establishment with negative consequences for governmental stability. In the 1990s, the dynamics of democratic institutions and electoral competition transformed traditional patron-client relations in multiple ways: as the primary political unit and the new base for obtaining social affiliations, Nepalese political parties took advantage of the existing traditional patron-client clusters and incorporated them into their structure. This impact on the patron-client relations has tended to heighten factionalism and conflict. In the traditional setting any rivalry between patrons was largely limited to the local area, but the contemporary electoral system maintains rivalries at both the regional and national level with destabilizing effects on society and politics. The findings are based on ethnographic fieldwork I conducted during winter 2013–2014 in Nepal, where I participated in workshops and demonstrations of several civil society groups and political organizations that were involved in community building, policy making, and in interest group activities. The work builds on the literature on the political history of Nepal, on theories and anthropology of democracy, on local debates and discussion, and on ethnographic data gathered during the fieldwork. In addition to information acquired through participant observation, the research material consists of twelve semi-structured interviews and several supporting in-depths discussions. The interviewees are urban professionals and members of the small yet growing Nepalese middle-class of the Kathmandu valley. The fieldwork data is analyzed in the context of Nepalese democracy and the analysis is supported by a recent citizen survey on the state of Nepals democracy. In a disciplinary sense, the thesis provides an anthropological perspective to bear on a widely-debated issue of political science, thus contributing to anthropology of democracy and fostering the interdisciplinary dialogue between anthropology and political science. The overall argument of the thesis suggests that Nepal’s democracy is in a troubling state of dysfunction due to a failure on the part of its politicians to consolidate democratic advances in the form of sustainable democratic reforms and restructuring of the state. There is a variety of issues that have worked against democratic consolidation in Nepal. They include, among many others, patrimonial and split political culture, destabilizing populism, patron-client clusters, the rise of ethnic-nationalism, disoriented new generations and a crisis of governance. The failure to implement deep reforms of the state has allowed the Nepali polity to slip into a state where the new democratic regime has entered into a precarious co-existence with the autocratic institutions of a former era. This study contributes to the findings in anthropology, political science and sociology that demonstrate how democratization cannot be conceived of as a linear process. Although the democratic movements of 1990 and 2006 were compelling examples of the power of social movements to generate peaceful change, the ‘new Nepal’ is characterized by a constitutional crisis and a state of democratization of powerlessness in which the official prognoses and rhetoric paint a picture of popular participation while the polarization of society continues.

Nykypäivän Iran eroaa suuresti vasta vallankumouksen kokeneesta Iranista ja tähän on vaikuttanut merkittävällä tavalla nuorisokulttuurin kehittyminen. Vallankumouksen jälkeinen autoritaarinen politiikka on luonut nuorison, joka suhtautuu kriittisesti poliitikkoihin ja viranomaisiin ja valtion ankaraan islamintulkintaan. Islamilainen tasavalta on pyrkinyt luomaan nuorille kuvan oikeanlaisesta islamilaisesta kansalaisesta tiukoilla säännöillä. Vallankumouksen jälkeen syntynyt sukupolvi ei ole omaksunut hallinnon edustamia moraalikoodeja suunnitelmien mukaan, vaan on päinvastoin aktiivisesti omistautunut toiminnalle, joka on hallituksen mukaan syntiä. Sukupolvi, jonka piti kasvaa ylläpitämään islamilaisen vallankumouksen ideologiaa, on kapinoinut ja osoittanut monin tavoin olevan hallituksen ihanteita vastaan. Nuoriso ja hallitus ovat joutuneet jatkuviin konflikteihin, erityisesti julkisessa tilassa. Iranissa on käynnissä jatkuva rajaneuvottelu siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, miten määritellään normaali ja epänormaali, ja millainen on oikeanlainen islamilaisen tasavallan kansalainen. Tutkielmassani analysoin näitä neuvotteluja, joita käydään valtion ja nuorten välillä. Missä menevät sallitun käyttäytymisen rajat ja missä menee raja, missä kielletty käytös paljastuu. Selviytyäkseen monimutkaisesta todellisuudesta iranilaisnuoriso on luonut monimutkaisen käytöskoodiston, jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Työni keskiössä on se, kuinka nuoret reagoivat pakolla toteutettuun politiikkaan ja käyttävät hyväkseen hallinnon luomaa toimintakenttää. Rajaneuvotteluihin liittyen olen kiinnostunut myös yksilön ja tilan välisestä suhteesta. Pyrin näyttämään, että Iranissa ei ole pysyvää jakoa suhteessa yksityiseen ja julkiseen tilaan. Tarkastelen tiloihin liittyviä rajaneuvotteluja ja käsittelen näitä rajaneuvotteluja vastarintana, jonka kautta nuoret pyrkivät luomaan pysyvää omaa tilaa. Lisäksi näytän, miten nuoriso pyrkii luomaan tilapäistä omaa tilaa julkiseen tilaan. Kaikki Iranissa tietävät, että uskonto ei ilmene samalla tavalla ihmisen henkilökohtaisessa todellisuudessa, kuin se näyttää ilmenevän julkisessa tilassa. Tämä muodostaa eräänlaisen julkisen salaisuuden. valtiovallalle on tärkeää, että julkinen tila pysyy puhtaana, jotta salaisuutta ei tarvitse 'paljastaa'. Julkinen salaisuus on yhteiskunnan, erityisesti nuorison ja valtion välillä tehty kompromissi, jonka tarkoitus on ylläpitää yhteiskuntarauhaa. Erilaisten esimerkkien kautta näytän, että tilan käytöllä ja näennäisesti kapinoivalla käytöksellä luodaan olemassaolon politiikkaa. Nuoret eivät halua olla vaatimattomia ja näkymättömiä, vaan he haluavat näyttää ja tuntea olevansa olemassa ja ottaa oman tilansa. Taistelu tilasta ja nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta on yhdistänyt poikia ja tyttöjä ja on sitä kautta luonut myös uudenlaista yhteisöllisyyttä sukupuolten välille.