Browsing by discipline "Teologisk etik och socialetik"

Tämän pro gradu -tutkimuksen tehtävänä on tarkastella miksi Suomen rahapelimarkkinoiden strategiapuhe kulminoituu vastuullisuuteen? Käsittelen tehtävää rajaamalla sen neljään päälukujeni mukaisiin väitteisiin. Vastuullisuus suomalaisen rahapelipolitiikan strategiana on ajankohtainen juuri nyt. Vuodesta 2017 Suomen rahapelimarkkinoita monopolisoi kolmen yhtiön sijaan yksi, kun Veikkaus, RAY ja Fintoto yhdistyivät Veikkaukseksi. Vastuullisen pelitoiminnan paradoksi syntyy siitä, että monopolin oikeuttamisperusteena oleva arpajaislaki ja valtioneuvoston asetus pelitoimijoista ovat keskenään jännitteiset. Vastakkain ovat pelitoiminnalla hankittavat varat ja pelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten haittojen vähentäminen. Ratkaisu jännitteeseen tuntuu löytyneen vastuullisesta pelitoiminnasta. Tutkimukseni on käytännöllistä etiikkaa. Metodini on systemaattinen analyysi, erityisesti käsite- ja väitelauseiden analyysi. Tutkimukseni liittyy kolmen pääkäsitteen ympärille: rahapelipolitiikka, pelihaitat ja vastuullisuus. Pidän myös Peter Singerin väitettä ”Toimivien olentojen intressit on otettava huomioon heitä koskevissa valinnoissa ja päätöksissä” ohjenuorana tarkastellessani rahapelipoliittista vastuullisuutta. Lähdeaineistoni on poikkeuksellisen laaja, ja osan siitä olen ammattini puolesta saanut lahjaksi; työni ja opintoni siis yhdistyvät. Päälähteisiini kuuluvat Veikkauksen ja RAY:n vuosikertomukset, EU- ja ministeriötason lähteet ja lakitekstit. Täydennän niitä laajalla aiheeseen liittyvällä kirjallisuudella eri asiantuntijatahoilta. Rahapelitoiminnan erityislaatuisuus on poliittisesti ja globaalisti tunnustettua. Sillä rajoitetaan palveluiden liikkuvuutta ja perustellaan kansallisia monopoleja nojaten rikos- ja pelihaittoihin. Suomessa rahapelimonopolilla on kansalaisten vahva hyväksyntä. Pelaaminen on yleensä harmitonta ajanvietettä, kulutusta, josta voi kuitenkin syntyä ongelmia. Siksi vaaditaan erityistä ohjausta, tukea ja työkaluja pelaamisen hallintaan. Suomessa rahapelit perustuvat lakisääteiseen yksinoikeusjärjestelmään, jossa rahapeliyhtiön on huomioitava vastuullisuuden vaatimus toiminnassaan: ”rahapelitoimintaan osallistuvien oikeusturva taataan, väärinkäytökset ja rikokset estetään sekä pelaamisesta aiheutuvia sosiaalisia haittoja vähennetään.” Reformaation juhlavuonna tutkin vastuullisuutta täysin itse laatimieni taulukoiden pohjalta, teesien muodossa. Vuosikertomuksista satunnaisesti koottujen väitteiden lähteitä on 69, jotka muodostavat yhteensä 50 teesiä. Kaikki teesit on poimittu vastuullisuuden kontekstissa. Läpikäyn ne systemaattisesti käsitteiden ja niiden esiintyvyyden mukaan. Johtopäätös jopa yllättää, sillä se on suora vastaus väitteeseeni 2) Rahapelipolitiikka suojelee monopolia. Kyllä: Vastuullisuus (joka nousee haittanäkökulmasta, joka oikeuttaa rahapelimonopolin, jota rahapelipolitiikka suojelee) on poliittinen keino olemassaololle. Se on luottamuksellista kohtaamista – viihdettä, jota velvollisuudet ja hallinta rajoittavat. Teesejäni vastaava syvempi käsitteellinen tutkimus olisi varmasti avannut keskustelua vielä enemmän aiheen tiimoilta. Elämänpolitiikan rooli haastajana jäi nyt vain esittelyn asteelle.

Tämän tutkielman tehtävänä on tutkia luonnonvarojen omistamisen instituution kestävyyden perusteita nykyaikaisen yhteisvaurausajattelun näkökulmasta. Tutkimus paneutuu omistusinstituution filosofiseen oikeutukseen, yksityisomistuksen kestävyyden perusteisiin sekä vapailla markkinoilla hallinnoidun yksityisomistuksen perusteiden ja taustaoletusten kritiikkiin. Tutkimuksen menetelmänä on systemaattinen analyysi. Johdantoa seuraavassa luvussa tarkastelen yhteisvaurausajattelun keskeisiä käsitteitä. Kolmannessa luvussa tutkin, millä periaatteilla yksityisomistus on länsimaisen filosofian historiassa oikeutettu. Lähteinä ovat mm. John Locken Tutkielma Hallitusvallasta ja Markku Oksasen väitös Nature as Property. Esittelen yksityisomistuksen oikeuttavat periaatteet, omistusta rajoittavat ehdot sekä yksityisomistusinstituution ekologisuuden perusteesit. Neljäs luku keskittyy markkinatalouteen perustuvan yksityisomistuksen taustaoletusten kritiikkiin. Tutkin yksityistämispolitiikkaan johtaneen yhteismaan tragedia -käsitteen kritiikkiä, uusklassisen taloustieteen taustaoletusten kritiikkiä sekä samasta paradigmasta nousevan vapaiden markkinoiden etiikkaan (FME) perustuvan yksityisomistuksen kestävyyden kritiikkiä. FME:n mukaan kestävän luonnonvarojen hallinnan takeena toimivat tarkasti rajatut omistusoikeudet sekä mahdollisimman vapaat markkinat. Kritiikin mukaan yksityistämisen taustaoletukset eivät ole päteviä, eivätkä vapaat markkinat ole luonnonvarojen kestävän hallinnan tae. Yhteismaiden yksityistäminen taas ei historiallisesti ole oikeutettu, sillä se ei ole toteuttanut omistuksen oikeuttavia periaatteita. Viidennessä luvussa tutkin, mihin yhteisvaurauteen perustuvan yhteisomistamisen etiikka perustuu. Luvussa todetaan, että yhteisvaurauden etiikan keskiössä on yhteisö ja maa, ei yksilö. Oikeus yhteisiin varantoihin on kollektiivista ja luonnon elinehtojen säilyminen ensisijaista. Yhteisomistus perustuu yhteiseen työhön, erilaiseen maasuhteeseen sekä paikallisuuteen. Yhteisomistukseen kuuluvat olennaisesti rajat ja institutionalisoitu hallinto, mistä johtuen yhteisomistusalueet eivät ole vapaan pääsyn alueita. Omistamisen ollessa paikallista, toteuttaa yhteisomistus omistusinstituution kestävyyden perusteet, motivaation sekä tiedon: paikallisilla on motivaatio sekä tieto alueen ekologiasta selviytymisen ollessa resurssista riippuvainen. Lähteet argumentoivat lisäksi, että alueiden hallinto on paitsi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää, myös tehokasta. Johtopäätösluvussa totean, että luonnonvarojen yksityistämiseen johtanut politiikka perustuu heikkoihin taustaoletuksiin, uusklassisen taloustieteen oletukset ihmisluonnosta eivät kestävän omistajuuden kannalta ole välttämättömiä, eikä yksityisillä markkinoilla hallinnoitu omistajuus välttämättä ole tehokkain eikä kestävin omistusinstituutio. Totean, että FME:n ja yhteisvaurauden etiikka kuitenkin myös kohtaavat. Paikallisesti toteutetut hallintomuodot täyttävät kestävän omistamisen perusteet sekä omistuksen oikeutusta rajoittavat ehdot. Yhteisvaurauskeskustelun vaatimukset ovat, että yhteisomistus tulisi lisätä omistusoikeuksien luokkaan, sekä että taloutta, ja talouteen perustuvaa luonnonvarojen omistamista ohjaavia oletuksia on arvioitava uudelleen.

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää kolmen yrityksen, Nokian, Koneen ja Keskon julkilausuttujen arvojen näkymistä yritysten toiminnassa sekä se, että ovatko julkilausutut arvot eettisiä arvoja. Tutkimukseni sijoittuu systemaattisen teologian alaan. Tutkimusmetodini on yhdistelmä sekä kvantitatiivista tutkimusta että filosofisen tekstianalyysin tutkimusmenetelmää. Teoreettinen viitekehykseni perustuu Georg Henrik von Wrightin teokseen The varieties of goodness ja hänen etiikan jaotteluun arvoihin, normeihin ja tekoihin. Etiikassa tutkitaan käsityksiä hyvästä eli arvoista sekä käsityksiä normeista. von Wright jaottelee hyvät viiteen kategoriaan. Tätä hyväksi käyttäen olen jaotellut myös yritysten arvot hyvän kategorioihin ja tehnyt niistä taulukon. Joitakin arvoja oli vaikea hahmottaa vain yhden kategorian alaan, joten ne voivat esiintyä taulukossa kahdessa kategoriassa. Tutkimukseni aineisto koostuu yritysten vuosiraporteista. Olen poiminut raporteista yritysten julkilausumat toimintaa ohjaavat arvot. Arvoja analysoitaessa olen käyttänyt sanahakua löytääkseni kaikki julkilausutut arvot toimintakertomusten teksteistä. Olen kuitenkin poistanut hakutuloksista sellaiset sanat, jotka ovat viitanneet joko rahaan tai titteleihin. Olen myös lisännyt sanan esiintymiskertoihin, mikäli tekstissä on viitattu johonkin termiin, vaikka sanaa ei ole suoranaisesti tekstissä mainittu. Esiintymiskertoja olen havainnollistanut diagrammeilla. Diagrammi auttaa hahmottamaan, miten arvojen esiintyminen yritysten vuosiraporteissa on hyvin epätasaista. Yritysten julkilausuttuja arvoja jaoteltaessa hyvän kategorioihin sekä etsiessä arvojen esiintymiskertoja vuosiraporteista kävi selväksi, että yritykset käyttävät arvoja hyvin eri tavalla kuvaillessaan yrityksen toimintatapoja. Osalla yrityksistä arvot näkyvät selvästi toimintaa kuvailtaessa, toisilla arvot loistavat poissaolollaan. Yritykset kävivät melko johdonmukaisesti tekstissä kaikki arvot läpi kertoessaan edellisestä toimintavuodesta. Jotkut arvot ylikorostuivat toisiin arvoihin nähden esiintymiskerroissa, mutta toisaalta, jotkut arvot jäivät kokonaan näkymättömiin. Joissakin tapauksissa arvojen merkitys jäi hämäräksi. Toisaalta toimintakertomuksissa esiintyi myös sellaisia toimintaa ohjaavia termejä, jotka olisi voitu listata julkilausuttujen arvojen joukkoon. Osa yritysten julkilausumista arvoista on selvästi yrityksen toimintaa tai toimintatapaa ohjaavia arvoja. Osa on selvästi normeja, joiden varassa arvoja toteutetaan.