Browsing by discipline "Yleinen valtio-oppi, politiikan tutkimus"

This thesis examines an open public consultation, Debate on the future of Home Affairs policies, organized by the European Commission in 2013-2014. Moreover, it investigates perceived significance of the consultation, in which several interest organizations took part. Because of its institutional position, The Commission needs input and expertize from interest organizations for both input and output legitimacy aspirations. Moreover, it has developed a consultation regime as part of European Governance. Although prior research exists, relatively little is known about open online consultations. Utiliziing theories of representation and legitimacy, this thesis examines why do interest organizations participate in online consultation, and how and whether are they able to contribute to advance legitimacy in Commission’s decision making processes. To investigate the research problem, semi-structural interviews were conducted in Brussels during spring 2015. The range of respondents consists of a representative of the Commission, and senior officials coming from NGO’s, employers’ interest organizations and trade unions. The interviews are analysed with qualitative content analysis methods, in interaction with the theories of representation and legitimacy. The criteria to assess legitimacy is based on prior research, and consists of responsiveness, representativenes, inclusiveness, transparency, weight of the results and efficacy. Moreover, the analysis is reflected to prior research. Based on the interview data, open online consultation on the future of home affairs policies is perceived as a complementary consultation instument for both the Commission and interest organization. However, interest organizations highlight that although they don’t have high expections in making an impact in open online consultation, participating in them cannot be ignored. Results indicate that when forming a position to online consultation, organizations consult their members, but rarely receive a great deal of input from their members. Interest organizations’ links with their regular members are constant, but in terms of participating in online consultation, the process is Brussels-lead. Moreover, both the Commission and the consultation participants value the consultation culture. Understanding the role of non-electoral representation, and assessing their contribution to democracy or legitimacy is outlined as one of the key research fields in EU studies and this thesis has made a contribution in it. The thesis has also limitations regarding both the data and theoretical frameworks that are to be kept in mind. The interview data consists of individual individual perceptions of respondents and must be treated accordingly. Therefore, far reaching conclusions based on the results ought to be avoided.

Tutkielma tutkii EU-instituutioiden ideoita Kreikan kolmannesta tukipaketista kesällä 2015. Tutkielma tuottaa uutta tietoa EU:n instituutioiden koordinoivassa sfäärissä liikkuvista ideoista. Koordinoivassa sfäärissä esiintyy diskurssi sellaisten toimijoiden välillä, joilla on yhtäläinen pääsy poliittiseen päätöksentekoon. Eurokriisin kohdalla koordinoivaa sfääriä on tutkittu vähän. Valtaosa aiemmasta tutkimuksesta onkin keskittynyt median käyttämiin diskursseihin. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata EU-instituutioiden koordinoivaa diskurssia Kreikan kolmannesta tukipaketista. Tutkielman teoreettinen viitekehys on Vivien Schmidtin diskursiivinen institutionalismi ja menetelmä Norman Fairclough’n poliittinen diskurssianalyysi. Schmidtillä ja Fairclough’lla on yhtäläinen käsitys diskursseista toimintaa rajoittavina ja toisaalta sitä tuottavina. Schmidtin mukaan ideoiden pysyvyys riippuu koordinoivan diskurssin ja kommunikatiivisen diskurssin kyvystä viestiä ideoita eri yleisöille. Kommunikatiivisessa sfäärissä legitimoidaan ideoita suurelle yleisölle. Ideat jakautuvat filosofiseen, ohjelmoivaan ja policy-tasoon, joista vahvin on filosofinen taso. Sillä olevat ideat ovat perustavanlaatuisia käsityksiä maailman toiminnasta, kun taas ohjelmoivan ja policy-tason ideat saattavat muuttua herkemmin. Fairclough’n poliittinen diskurssianalyysi tutkii poliittisissa tilanteissa tapahtuvaa argumentaatiota. Se pureutuu puhujan premisseihin ja kuvaa niiden avulla puhuja argumenttia. Poliittinen diskurssianalyysi kiinnittää myös huomiota tapaan, jolla tekstit tuotetaan. Tämä on hyödyllinen piirre tutkimuksen kannalta, sillä EU-instituutiot tuottavat tekstejä eri tavoin ja toisaalta Schmidtin teoriaa on arvosteltu siitä, että se keskittyy liikaa toimijoihin instituutioiden kustannuksella. Aineistona tutkimuksessa käytetään EU-instituutioiden tuottamia asiakirjoja ja yhtä keskustelua, jotka koskevat Kreikan kolmannen tukipaketin myöntämistä. Aineistoa on mukana Euroopan parlamentilta, ministerineuvostolta ja komissiolta. Aineisto on julkisesti saatavilla internetissä. EU-instituutioiden koordinoiva diskurssi Kreikan kolmannesta tukipaketista on komission ja ministerineuvoston osalta vahvaa, mutta parlamentin osalta ei. Monet aiemman tutkimuksen löydöksistä toistuvat, mutta menetelmän ansiosta aineistosta löytyy paljon uutta, esimerkiksi parlamentin vahvasti esillä pitämät eurooppalaisuuden, solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvot. EU-instituutioille yhteiset premissit ovat sääntöjen noudattamisen tärkeys sekä ajatus siitä, että Kreikan kriisi on ratkaistava EU:ssa yhdessä.

Tutkielman tarkoituksena on valaista Euroopan unionin integraation operationaalista koodia järjestelmällisen empiirisen analyysin avulla, esimerkkitapauksena unionin Länsi-Balkan -politiikka. Metodologisena oheistarkoituksena on arvioida Nathan Leitesin ja Alexander L. Georgen kehittämän operationaalisen koodin opin toimivuutta empiirisen analyysin välineenä tämän aihealueen tutkimuksessa ja politiikan tutkimuksessa yleisemminkin. Tutkielman primäärianalyysi jäsentyy Georgen laatiman, toimijan filosofisia ja instrumentaalisia uskomuksia koskevan kymmenen koodikohdan kysymyspatteriston pohjalta. Analyysi toteutuu 'haastattelemalla' kysymyspatteriston mukaan EU-komissaarien puheita. Haastatteluaineiston muodostaa 30 tutkimuksen tarkoituksen kannalta relevanttia EU-komissaarien unioniaikakaudella (1993−2013) pitämää (tai pitämättä jäänyttä, mutta julkaistua) puhetta. Puheaineistoa taustoittavana, täydentävänä primääriaineistona on esimerkkitapausta koskevia komission laatimia laajentumispoliittisia asiakirjoja, kuten vuosittaisia laajentumisstrategioita sekä maakohtaisia edistymiskertomuksia. Lisäksi on hyödynnetty tutkimuskirjallisuudessa esitettyä sekä erilaisten kansainvälisten organisaatioiden tuottamaa empiiristä kuvausta Länsi-Balkanista ja EU:n tähän alueeseen kohdistamasta politiikasta. Teoreettinen aineisto koostuu operationaalisen koodin oppia koskevasta kirjallisuudesta, integraatiotutkimuksista sekä analyysin keskeisiä käsitteitä selventävistä tutkimuksista. Analyysi osoittaa EU:n filosofisissa uskomuksissaan mieltävän poliittisen todellisuuden konfliktialttiiksi, mutta myös muokattavissa olevaksi kollektiivisen intressin ja arvopohjan omaksumiseen pohjautuvan eurooppalaisen integraation avulla. Poliittisten tavoitteiden toteutumisen suhteen on oltava optimisti, realismia silti unohtamatta – osittaisesta itseohjautuvuudesta huolimatta integraatiota on aktiivisesti ohjattava ja edistettävä. Tulevaisuuden ennakoivuutta voidaan lisätä muodostamalla unionista yhä riippumattomampi kollektiivinen toimija. Integraatio edustaakin tietoista pyrkimystä ohjata historiallista kehitystä – kysymys on kollektiivisen edun, jopa moraalisen velvollisuuden täytäntöönpanosta. Todellisuuden sattumanvaraisuuksiin, olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia, on suhtauduttava varauksellisesti integraation peruslogiikan vastaisina. Unionin instrumentaalisia uskomuksia edustavat analyysin perusteella seuraavat: Integraation päämäärien asettelu tulee tehdä niin itsenäisesti kuin mahdollista, yleiseurooppalaisen intressin edistämisen perustalta. Unionin toiminta tapahtuu ainutlaatuisen logiikan − laajentumisen ja syventymisen, pehmeän vallankäytön, universaalin arvopohjan edistämisen, valtionrakennuksen − pohjalta, unohtamatta myöskään kumppanuutta ja yhteistoimintaa itseä vahvempien toimijoiden kanssa. Toiminnan riskien määritys suoritetaan geopoliittisen, niiden kontrollointi poliittis-psykologisen, sekä niiden hyväksyntä kollektiivisen logiikan perustalta – riskienhallinnan ulottuessa sekä valtion, alueen että maanosan tasolle. Ajoitukselliselta kannalta kysymys on ennakoivasta, joustavasta, kärsivällisestä – jatkuvan valvonnan integraatiopolitiikasta. Etenkin sellaisilla intressien edistämiskeinoilla on merkitystä, jotka korostavat integraation hyötyä, merkitystä ja symbolista arvoa, mutta unionin historiaan sisältyy myös välttämättömyyksien sanelemaa ja pakolla perusteltua toimintaa. Unionin operationaalisen koodin valossa Länsi-Balkan -politiikka merkitsee unionille tietynlaista paluuta integraation alkumetreille, nimittäin vastaavantapaista pyrkimystä kuin Euroopan yhteisöjen perustajamaille edusti aikoinaan Länsi-Saksan poliittisen kehityksen saattaminen vakaalle pohjalle: Länsi-Balkanille kohdistettu integraatio nimetään moraaliseksi velvollisuudeksi, ainoaksi keinoksi vakauttaa Eurooppa pysyvästi. Jugoslavian hajoamissodat ja Kosovon kriisi edustavat historiallisina esimerkkeinä EU:n epäonnistumista poliittisena toimijana, kyvyttömyyttä muodostaa kollektiivista intressiä oikealla hetkellä. Integraation arvo onkin Länsi-Balkanin tapauksessa ennen muuta symbolista: päämäärän – alueen demokratisoitumisen ja vakautumisen – toteutuessa EU:sta katsotaan vihdoinkin muodostuvan riippumaton, lopullisesti oman maanosansa kohtalon haltuun ottava poliittinen subjekti, ennen kaikkea uskottava poliittinen toimija. Operationaalisen koodin oppi kysymyspatteristoineen osoittautui yleisesti ottaen varsin tehokkaaksi analyysin suuntaajaksi, koossapitäjäksi ja jäsentäjäksi. Haittaa analyysille kuitenkin aiheutuu merkittävistä limittäisyyksistä ja päällekkäisyyksistä: mahdollisesti osa koodikohdista voitaisiinkin yhdistää toisiinsa. Analyysi antoi myös aiheen täydentää kysymyspatteristoa kahdella uudella, eettis-moraalisella kohdalla. Tutkielma päättyy suosituksiin aihepiiriä ja operationaalisen koodin oppia koskevalle tulevalle tutkimukselle.

In this research I am going to target an important topic of media influence and propaganda. In this research, my goal is to identify and analyze the main strategies of Russian disinformation and propaganda actions and how do they affect the politics of the aforementioned countries under review. At the same time, I will go into the analysis of the Russian internal framework and how do polittechnologies and informal policies at home set a narrative, which is built to support the flywheel of propaganda. Generally, during the course of my thesis, I`ll target four main topics. The phenomenon of Russian informal politics and media propaganda, main channels and approaches existing in the field of informational warfare, the importance and relevance in the modern world of such concepts as hybrid warfare and the politics of disinformation, in order to demonstrate how the export of Russian disinformation and propaganda shape the politics of Ukraine, Finland and Germany. The period under review is 2014-2018. I see the main significance of my research in its relevance. The events and political technologies, which are going to be discussed in my dissertation, have occurred very recently and are still happening, what makes them very relevant for the contemporary studies. I hope that this research can bring a significant input into the study of informal politics and propaganda, demonstrate the experience of the countries under review and expand on the potential political decisions against Russian disinformation strategies both by the measures of politics and media policies. The selection of countries aims to represent different aspects of the Russian political technologies, specific for each of the aforementioned region. Ukraine, Finland and Germany belong to different geographic regions, have different mentalities, and thus experience heterogeneous effects of Russian propaganda and political influence. The dissertation is going to be conducted through the research-based method, including articles and databases produced in 2014-18 in the aforementioned region and specific literature on the subject. The methodology of my research is going to consist of analysis of the politics, party building, social media, elections and activity of the private and governmental organisations in the region under review. The language of the publications used in my research include English, Russian, Ukrainian and German. My analysis is supported by the relevant images and graphs, which are set to support my argument where it is going to be necessary. Main conclusion, which can be drawn from this thesis, is that nowadays, Russian disinformation is a very topical and important subject. The strategies of influence in their majority are not new, but they are evolving, same as the informal and hybrid warfare, unleashed in 2014. Taking into the account the slice of the literature and media publications, analyzed in this thesis, it is possible to argue that the threat will continue. It is also possible to argue that the channels of this influence are likely to remain the same as those, discussed in this thesis.

This thesis discusses Yemeni civil society in the context of development aid using Bourdieu’s social theory. It examines the hypothesis that Yemeni aid-civil society comprises a distinct social class in the Bourdieuan sense. It is an analysis of restrictive and asymmetrical structures and the possibilities for social movement and repositioning. Often times Yemeni civil society is studied through a strictly local lens and is pinned down in normative terms; does it represent a popular base, is it donor-driven, is it democratic -in other words, does it fit into the pre-cut mould of civil society as envisioned by development aid or by society at large? Instead this thesis studies aid-civil society as a social class and attempts to understand how this social class is constituted by its members and how, in turn, it constitutes its members. The thesis also presents an initial attempt to broaden the framework and shed light on the position of Yemeni aid-civil society in relation to broader civil society trends and shifting relations between state and society - a phenomenon that is not exclusive to Yemen. The analysis of the social space is done in three stages; the first is through determining the perceptible distinctions that mark the outer boundary of the social space from other social groups; the second is through analysing legitimation practices articulated in the form of putative roles and functions of aid-civil society; and the third is the relational tensions and hierarchies which lead to the clustering of practices in different fields within the social space. Together these three dimensions provide an outline of the social space and allow for a discussion on the possible forms of social movement through which agents assert their subjectivity.

My aim for this thesis will be to analyze one small portion of the social impact that football has had in the terms of political ideology. The thesis will be about how football was regulated and 'politicized' during the 40 or so years of communism in Bulgaria and more specifically what were the signs that politicized it. A lot of changes happened after the socialist revolution of 1944 that were meant to seem as if they promoted political equality and freedom. The promotion that happened were mainly, based on uniting people’s identity with a communist ideology through BCP (Българска Комунистическа Партия/Bulgarian Communist Party). The 'puzzle' or problem is that even though the changes did have some positive effect on uniting Bulgarians under a certain ideology what also happened was significant protest against the regime. This thesis will go deeper and show how the BCP used the football club of CSKA to uphold the ideology of communism as victorious and glorious between 1944 and 1989. Various political connotations were linked with the image of CSKA. These connotations were linked not only with the socialist ideology and BCP, but also with signifiers that supported the ideology as the most powerful and successful one. I will see what kind of organizational changes happened to Bulgarian football, and how they were set to make CSKA the champion and the people’s favourite, whilst being a constant threats to rivals. With this I will also answer a question that has been on many Bulgarian’s lips, 'Why was CSKA supported by the BCP so fiercely?' By the end of the thesis my aim is to show how the political theories of Ernesto Laclau can be used to analyze what happened in Bulgaria. And as mentioned above my personal, will is to show how sports and football have a place in academic studies regarding politics. I will use the works of Bulgarian authors like Georgi Markov, to show how many of the symbols and signifiers that were associated with the socialist ideology were also present in football on a microcosmic level. Using Lacla’s theories on hegemony and empty signifiers I will try to explain how many of these signifiers were 'emptied' as such to link the football club of CSKA with that of the political party BCP. Also there were many regulations done to insure that CSKA, a signifier for socialist ideology, would be the dominant force in Bulgarian football. I will start out by giving a historical background of Bulgarian socialism, where I present some of the symbols and institutions that made the ideology what it was. Then move on to a history of political theories from selected authors. I will end my essay by showing how CSKA also came to stand for the symbols noted in the beginning, and how using the theories we can analyze why was it so.

The Financial Transaction Tax, or FTT, was supposed to alleviate the financial burden of the Member States, curb out-of-control high-frequency trading and force the wealthy bankers to take responsibility in the aftermath of the financial crisis. Instead, the tax was seen in many ways an infringement of national sovereignty and a sign of creeping federalisation; taking the powers of the European Union to areas outside its competencies and impeding heavily on the national financial markets. This thesis is interested in the Parliamentary discourse around the FTT and how the controversial topic was presented, contested and justified by the Members of the Parliament, the MEPs. What is the impact of the tension between national and supranational decision-making levels, political ideology and personal utility-maximising on the voting decisions of the representatives? Furthermore, attention should be paid not only in how the MEPs voted in the plenary but also how they framed the issue in the plenary speeches. The representatives retain a strong incentive to appeal to their constituencies to maintain voter satisfaction and ultimately, to become re-elected. The theoretical framework is drawn from research on European integration, politicisation, the political groups in the European Parliament and theories of rational choice institutionalism. The research is conducted as a case study with mixed methods: through quantitative analysis of the MEPs’ voting decisions to enlighten the national and supranational tensions and qualitative analysis of the MEPs’ plenary debate before and after the vote. The results confirm largely the assumptions rising from the theoretical literature: the voting results reveal the strong pressures arising from conflicting national interests against the integration-advancing proposal. Representatives from the FTT-opposing Member States are clearly restricted in their actions, whereas MEPs from supporting Member States are almost unison in their support across group borders. If the Member State does not have a strong opinion on the FTT, most Members vote according to group instructions. The analysis from the debate proves that no single definition of the FTT exists - instead the justifications and notions of the tax range from global solidarity to staunch defenders of national sovereignty. The themes arising from the plenary discourses can be divided under three politicisation frames: a normative one emphasising the role of the banking sector as the root of the financial crisis with suffering citizens, a functional frame with ‘rational’ economic arguments and an authoritarian frame over the power struggle between national and supranational level decision-making. In general, MEPs from the large groups adhere more to an economic normalisation narrative of regulated capitalism vs. neoliberalism, whereas the smaller political groups in the ends of the political spectrum are more ideologically orientated in their speeches. The merits of the thesis lie in depicting the different forms of narratives the MEPs use regarding their background while proving the enduring influence of national pressures in supranational decision-making.

This Master’s thesis examines the way neoliberalism is being performed at a microscopic level by examining a project on immigrant women’s integration in Finland. The research is contextualized within the administrative changes brought by the New Public Management and the increase of immigrant integration-related projects with European funding. By using grounded theory method the research heavily relied on the empirical data as source of finding a suitable theoretical frame. The analysis was based on Michel Foucault’s work on governmentality and Michel Callon’s concept of agencements, which helped to better understand participants’ subjectivity in the project, while Erving Goffman’s work shed light on the dynamics of power in interaction between the project participants. This thesis focuses on analyzing the first year of the Integra project, organised as four cooperation forums where various stakeholders were invited to discuss openly about immigrant integration issues in Finland. The primary data for the thesis consists of eight focus group discussions collected from all the forums, which was later on supplemented by semi-structured interviews with the project organizers and key participants from the group discussions. The empirical data revealed that the stakeholders present in the forum actively used their agency while the group discussions followed an informal pattern as encouraged by the organizers’ methods. Despite the informal, grassroots characteristic of the project, power relations were configured in a complex manner combing techniques of self and techniques of domination. The neoliberal elements of the Integra project can be tracked in the way the project was organised; the availability of resources and criteria for such projects; the way participants display themselves in the forums; and the diffuse aspects of power and the neoliberal principles that guide the discussions in the forum. In the discussion subchapter several concerns are raised on how the neoliberalism is being performed at a grassroots level in our ‘project society’ and the effects it has on shaping the immigrants’ integration politics.

Tutkielmassa analysoidaan Helsingin Sanomien osallistumista Euroopan talous- ja rahaliitosta (Emu) käytyyn julkiseen keskusteluun vuosien 1996-1999 välillä. Suomen liittyminen rahaliittoon vuonna 1999 oli poliittisesti merkittävä päätös, jolla on ollut suuri vaikutus maan taloudelliseen ympäristöön ja talouspolitiikkaan. Euroopan yhteisen rahaliiton valuutta merkitsee jäsenvaltioille rakenteellisesti ulkoista valuuttaa. Emun institutionaalinen rakenne (Maastricht-sopimus, Kasvu-ja vakaussopimus) tuo rajoitteita kansallisen finanssipolitiikan käyttöön ja poistaa rahapolitiikan talouspolitiikan keinovalikoimasta. Raha- ja finanssipolitiikan koordinaatio ei ole Emu-alueella mahdollista. Rahaliittoa on luonnehdittu sisällöllisesti talousteorian mukaan monetaristikseksi, jonka piirteissä korostuvat matalan inflaation ensisijaisuus, vakaa valuutta, itsenäinen keskuspankki, rahan määrän säätely ja julkisen talouden rajoitteet. Poliittisen talouden tutkimuksessa Emu käsitteellistetään osaksi politiikan ja talouden hallintaa, jossa talous pyritään erottamaan poliittisesta. Tutkimustavoitteena on ymmärtää uutismedian roolia ja toimintaa osana yhteiskunnan vallankäyttöinstituutioita. Suomen liittymistä Emuun on kuvattu eliittivetoiseksi projektiksi. Asiasta käyty kansalaiskeskustelua on luonnehdittu puolestaan heikoksi. Tutkielma keskittyy vastaamaan voidaanko lehti ymmärtää talouspoliittisena toimijana ja millainen toimija lehti oli Emu-kysymyksessä. Helsingin Sanomien vaikutusvalta tulee sen sisällön ja tiedonvälityksen kautta: Lehti tuottaa legitimiteetin näkemyksille, valikoi julkisuuteen nousevaa tietoa, kehystää lähteiden kautta saadun tiedon ja asettaa agendaa mielipiteillään sekä uutispainotuksillaan. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen keskiössä on uusi institutionalismi, joka pyrkii selittämään instituutiot vallankäyttöön osallistuvina rakenteina ja toimijoina, eikä vain neutraaleina osina yhteiskunnassa. Uutta institutionalismia soveltava teoria mediasta poliittisena instituutiona on tutkimuksen teoreettisen keskustelun ydin. Tutkielman lähtökohta median ymmärtämiselle on määritellä se yhtenäiseksi instituutioksi, jonka toimintaan kuuluvat journalismiin sisältyvät lausumattomat prosessit, rutiinit ja oletukset. Uutistuotannon ohjautuminen vakiintuneisiin käytäntöihin ja prosesseihin määrittää uutissisältöä. Tietoisen puolueellisuuden lisäksi median institutionaalisuus tuottaa rakenteellista puolueellisuutta. Tutkimuksessa on haastateltu viittä Helsingin Sanomien keskeistä vaikuttajaa 90-luvun lopulta: Janne Virkkunen, Risto Uimonen, Antti Blåfield, Kristiina Ritvos ja Paavo Rautio. Haastatteluiden avulla ymmärretään Helsingin Sanomien sisäistä toimintaa: Miten lehden kanta muodostuu, mikä ohjaa lehden toimintaa, mitkä näkemykset lehden linjassa korostuvat ja miten haastateltavat ymmärtävät median toiminnan? Haastatteluaineisto toimii ensisijaisesti lähtökohtana vastaamaan kysymykseen siitä, voidaanko lehti määritellä poliittiseksi toimijaksi. Tutkielman aineiston toinen osa koostuu Helsingin Sanomien Emuun liittyvistä uutisista ja pääkirjoituksista aikavälillä 1.1.1996-31.12.1998. Sisältö on luokiteltu Emusta ja talouspolitiikasta esille nousseisiin viesteihin, joita on tulkittu käyttäen ymmärrystä talousteoriasta, talouspolitiikasta ja poliittisesta taloudesta. Pääkirjoituksia ja uutissisältöä käsitellään toisistaan erillään, sillä näiden muodostuslogiikka eroaa toisistaan. Haastattelut yhdistettynä teoreettiseen viitekehykseen tarjoavat tulkintatyökaluja sisällössä esille nousseista talouspoliittisista tuloksista ja auttavat vastaamaan siihen, millainen toimija Helsingin Sanomat oli suhteessa Emuun. Helsingin Sanomat otti kantaa Emuun poliittisena projektina ja poliittisten tavoitteiden ohjaamana. Emua ei käsitelty ensisijaisesti taloudellisena projektina, osana talouspoliittista linjaa tai poliittista taloutta eikä näitä otettu lähtökohdaksi kannanmäärittelyssä ja uutisoinnissa. Haastateltavien henkilöiden itseymmärrys tukemastaan taloudellisesta linjasta voidaan tulkita poikenneen siitä, millaista taloudellista linjaa lehden toiminta legitimoi. Tuloksissa näkyy lehden tietoinen puolueellisuus ja myönteinen kanta Emulle. Mielipidelinjassa korostuvat talouspoliittisesti matala inflaatio, inflaatio-devalvaatio –linjan kritiikki ja tiukan talouspolitiikan tuki. Tässä mielessä lehden linjan voidaan sanoa olleen enemmän monetaristista kuin keynesiläistä. Rakenteellisesti Helsingin Sanomien uutisarvoisuuden kriteerit ja virallisten lähteiden käyttö johtivat Emuun sisältyvän talouspoliittisen linjan legitimointiin. Helsingin Sanomat voidaan määritellä poliittiseksi tai yhteiskunnalliseksi toimijaksi. Toimijuus ilmenee erityisesti lehden yhteiskunnallisen vaikutusvallan kautta. Tulokset vahvistavat kuvaa lehdestä valtiollisena mediana ja yhtenä valtiomahdeista. Talouspoliittisena toimijana lehti osallistui virallisen linjan, vallitsevan talouspolitiikan ja Emun rakenteen taustalla vaikuttavien taloudellisten oletusten vahvistamiseen enemmän kuin näiden kriittiseen tarkasteluun.

Tutkimuksen kohteena oli maahanmuuttojournalismi ja Suomen suurilevikkisimmät sanomalehdet; Helsingin Sanomat ja Aamulehti. Tutkimuksen kannalta kiinnostavaa oli se, millaisiin kehyksiin tulkintamme maahanmuutosta perustuu. Tutkielmassa kartoitettiin maahanmuuttojournalismin kehysten lisäksi maahanmuuttodiskursseja sekä hahmotettiin journalismin yhteiskunnan moniarvoisuudesta konstruoimaa kuvaa. Tutkimuksen pääasiallinen metodi oli kehysanalyysi (Goffman 1974), mutta työssä hyödynnettiin laajasti myös diskurssin käsitettä. Kehyksen avulla voidaan hahmottaa maahanmuuttojournalismin rakenteita, jatkuvuutta ja retoriikkaa, mutta sekä kehys että diskurssi ovat osa vallankäyttöä (Van Dijk 2000). Aineisto kerättiin lokakuun 2011 sanomalehdistä. Lokakuu valikoitui aineiston keruun ajankohdaksi satunnaisesti, joskin tavoitteena oli ajallisesti mahdollisimman tuore aineisto. Helsingin Sanomien ja Aamulehden liitännäiset kuten NYT tai Valo rajattiin aineiston ulkopuolelle. Aineistoon valittiin kaikki uutisartikkelit, jotka käsittelivät osin tai kokonaisuudessaan suomalaista maahanmuuttoa ja/tai Suomeen tulleita tai Suomeen pyrkiviä maahanmuuttajia. Uutisen otsikko tai uutiskategoria ei siten ohjannut aineistonvalintaa, vaan jutun sisältö. Aineiston analyysissa havaittiin kuusi aihekulttuuria; politiikka, maahanmuuttoilmiö, kulttuurien kohtaaminen, rikosuutisointi, viha ja rasismi sekä huumori. Maahanmuuttoaiheisten uutisten pääasialliset kehystämisen keinot olivat nimeäminen, narratiivinen rakenne ja kuvat. Nimeäminen kohdistui ennen muuta 'laittomiin' siirtolaisiin sekä tiettyihin kansallisuusryhmiin kuten 'romanikerjäläiset'. Narratiivisia rakenteita löytyi rikosuutisista sekä pakolaisista käydyssä keskustelussa. Kuvilla kehystettiin lähinnä afrikkalaisista ja muslimeista tai islamista kertovia uutisia. Kehyksiä löytyi kuusi; hallinnan, laittomuuden ja uhan kehys sekä byrokratian, huumorin ja huolen kehys. Näistä kolme ensimmäistä oli havaittu jo aiemmassa mediateksteihin kohdistuvassa kehysanalyysissa (Horsti 2005). Maahanmuuttojournalismia hegemonisoi diskurssi, jossa maahanmuutto konstruoidaan ongelmaksi. Suomalaisten ikärakenteesta juontuvaa ulkomaisen työvoiman tarvetta sen sijaan vähätellään eikä diskurssia, jossa maahanmuuton 'ongelmien' takana on lainsäätäjät ja toimeenpanijat, juuri tuoda esiin. Erilaisuuden hallinnassa Suomessa painotetaan taloudellista uudelleenjakoa kulttuurisen oikeudenmukaisuuden sijaan. Tämän puolesta puhuvat valtakulttuurin dominanssi, vierauden stereotyypittäminen ja vähemmistöjen vaientaminen (Fraser 1996). Tutkimustulosten merkittävyys tutkimuskentällä liittyy julkisuuteen (Raittila 2002), siihen kuka sinne pääsee (Horsti 2005) sekä vastayhteisöllisyyteen (Korpiola 2011). Julkisuuden kentän muutokset yhdessä tämänkin tutkimuksen tulosten kanssa osoittavat, ettei julkisuuden kenttä toimi aukottomasti. Ihmiset hakeutuvat sosiaalisen median ryhmiin, joissa saa kuulijakuntaa ajatuksilleen, ja joissa ajatusten äärilaidat korostuvat maltillisempien sijaan. Vastavoimaksi tarvittaisiin kypsää demokratiaa, jossa median ja julkisen keskustelun huomio jakautuisi tasapuolisesti yhteiskunnan eri osiin ja suoran vaikuttamisen mahdollisuus taattaisiin kaikille.