Browsing by discipline "Ympäristöekonomia"

Tutkielmassa tarkastellaan liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta MIPS (material input per service unit, suom. materiaalipanos palvelusuoritetta kohden) -menetelmällä. MIPS-menetelmä perustuu ekotehokkuusajatteluun ja sen tavoitteena on suhteuttaa tuotteen tai palvelun elinkaaren aikainen luonnonvarojen kulutus siitä saatavaan palveluun. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan liikuntaharrastusten materiaalivirtoja erilaisissa liikuntapaikoissa yhden henkilön harrastetuntia kohden. Tarkasteltavia liikuntapaikkoja ovat kevyen liikenteen väylä, kuntorata, liikuntasali ja -halli, jäähalli, uimahalli, kuntokeskus sekä lämmitetty ja lämmittämätön tekonurmikenttä. Tutkielman laskelmat perustuvat pääosin tapaustutkimuksiin suomalaisista liikuntapaikoista. Laskelmissa on huomioitu liikuntapaikalle matkustaminen, liikuntapaikan rakentaminen sekä sen ylläpito ja käyttö. Tarkasteltujen liikuntaharrastusten abioottisten luonnonvarojen kulutus vaihteli 1,7 28 kg:n välillä yhden henkilön harrastetuntia kohden. Abioottisten luonnonvarojen kulutukseen vaikutti eniten liikuntapaikalle matkustaminen. Tarkastelluista liikuntaharrastuksista eniten abioottisia luonnonvaroja ja ilmaa kulutti uimahallissa uiminen. Kuntoradoilla ja kevyen liikenteen väylillä harrastettavien ulkoilulajien MIPS-luvut olivat alhaisimmat. Liikuntaharrastukset erosivat toisistaan eniten veden kulutuksessa, jonka MIPS-luvut vaihtelivat 40 ja 1400 kg:n välillä. Korkein veden MIPS-luku oli jäähallissa tapahtuvalla liikunnalla. Ilman kulutus liikuntaharrastuksissa oli 0,1 6,2 kg harrastetuntia kohden. Tulosten perusteella liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta voitaisiin tehokkaimmin vähentää kulkemalla liikuntapaikalle henkilöauton sijaan julkisilla kulkuneuvoilla ja hyödyntämällä lähiympäristön tarjoamia liikuntapaikkoja. Myös liikuntapaikkojen kävijämäärien maksimoiminen on tärkeää harrastetunnille kohdistuvien materiaalivirtojen pienentämiseksi. Tutkielma on toteutettu osana FIN-MIPS Kotitalous tutkimushanketta.

Luomuelintarvikkeiden vähittäishintojen muodostumista, ja erityisesti kuluttajien luomuruoasta mahdollisesti maksamaa lisähintaa ei ole juurikaan tutkittu Suomessa. Yksi syy tähän on aineiston rajallinen saatavuus. Vähittäiskaupan toimijat ovat haluttomia luovuttamaan hintatietoja ja niiden kerääminen on työlästä. Tutkielman tarkoituksena on ensiksi esitellä tekijät, jotka vaikuttavat luomuelintarvikkeiden hinnanmuodostukseen Suomessa. Luonnonmukaisen maatalouden erityispiirteistä näitä ovat tuotantotapa ja sen ympäristövaikutukset sekä kysyntään vaikuttavat kuluttajien mieltymykset. Toisaalta hinnanmuodostukseen vaikuttaa vähittäiskauppamarkkinoiden kilpailullisuus sekä kaupan tai tuottajien erikoistuminen suhteellisesti pienen kysynnän hyödykkeeseen. Tutkielman poikkileikkausaineisto koostuu erilaisten tuoreiden tomaattien vähittäishintatiedoista. Sen on kerännyt MTT: n henkilökunta vapaa-ajallaan Uudenmaan alueelta. Mallinnus pohjautuu hedonisten hintojen teoriaan, jonka mukaan tomaattien ominaisuuksille voidaan määrittää implisiittiset rajahinnat. Aineiston analyysin tavoitteena on ensiksi tarkastella tomaattien vähittäishintoihin vaikuttavia markkinatekijöitä ja tämän jälkeen selvittää luomutomaatin ja tavanomaisen tomaatin hintojen erotus. Ekonometrisessä estimoinnissa lineaariset regressioyhtälöt muodostetaan tomaatin yhteenlaskettua hintaa sekä luomutomaatin ja tavanomaisen tomaatin hintojen erotusta selittäville malleille. Luomutomaatin lisähinnaksi saadaan 5,9 €/kg. Tutkielman toinen aineisto on kerätty kahden Helsingin asuinalueen kaupoista ja sen avulla tutkitaan tomaattien tasapainohintoja ja kauppojen strategista hinnoittelua. Huomataan, että pakattujen luomutomaattien hinnat ovat havaintokertojen aikana muuttumattomat, kun tavanomaisen ja pakatun luumutomaatin hinnat muuttuvat samanaikaisesti ja – suuntaisesti. Aineistojen analyysissä yhdenkään vähittäiskaupparyhmän ei havaita käyttävän markkinavoimaa luomutomaattien hinnoittelussa.

Tässä tutkimuksessa arvioidaan TEHO Plus -hankkeen tekemän ympäristötukineuvonnan yhteiskunnallista kustannustehokkuutta. Julkisesti rahoitetun TEHO Plus -hankeen (2011-2014) kautta viljelijälle tarjottiin maksutta neuvontaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007-2013 ympäristötukijärjestelmän hyödyntämisessä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ympäristötukijärjestelmän suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon tarkoitettua erityistukea ja sen käyttöön ottoon tähtäävää neuvontaa. Kiinnostus neuvonnan hyödyntämiseen toimenpiteenä yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi on kasvanut, mutta toistaiseksi tämän toimenpiteen kustannustehokkuudesta ei ole tehty riittävästi tutkimusta. Ympäristötukineuvonnan kustannustehokkuuden arviointiin käytetään tässä tutkimuksessa kustannus-hyötyanalyysia, jonka avulla voidaan määrittää neuvonnan tuottamat yhteiskunnalliset nettohyödyt. Analyysin aineistona käytetään TEHO Plus -hankkeen tekemän kyselytutkimuksen tuloksia. Kyselytutkimus tehtiin erityistukineuvontaa suojavyöhykkeen perustamiseksi saaneille viljelijöille. Tutkimuksen hypoteesina on, että suojavyöhykkeen hyödyt ravinnepäästöjen vähenemisestä ja luonnon monimuotoisuuden kasvattamisesta toteutuvat useammin ja tehokkaammin neuvoja-avusteisesti, kuin viljelijän itsensä toteuttamana. Kustannus-hyötyanalyysi tuotti selkeän positiiviset nettohyödyt; neuvonta-avusteisten suojavyöhykkeiden tuottamat hyödyt olivat merkittävästi neuvonnan kustannuksia suuremmat. Saadut tulokset eivät olleet herkkiä tutkimuksessa käytettyjen avainparametrien muutoksille. Tutkimuksen rajauksella tuloksista voidaan tehdä johtopäätös, että TEHO Plus -hankkeen erityistukineuvonta suojavyöhykkeiden perustamiseksi on ollut yhteiskunnallisesti perusteltua. Tulosta ei voida kuitenkaan suoraan yleistää laajempaan mittakaavaan, koskemaan esimerkiksi kansallisesti toteutettavaa ympäristötukineuvontaa.

This thesis has three objectives, namely to estimate the recreational value of a Baltic Sea visit, to assess the impact of substitute sites on the value of a recreational visit, and to assess which factors determine whether a visitor has a substitute site for the Baltic Sea if recreation at the preferred site is not possible. No previous Finnish studies have been conducted on this topic, even though the impact of substitute sites is important in the valuation of a recreational site. This thesis uses the single-site travel cost method to assess the recreational value of the Baltic Sea. The travel cost method is the most frequently used valuation method to assign a monetary value to the recreational services of an environmental resource. To answer the first objective, this thesis employ the single-site travel cost method using the negative binomial model. To answer the second objective, substitutes are entered into the single-site travel cost model as dummy variable and travel cost interaction variable. According to the results of this thesis, the recreational value of a visit to the Baltic Sea is worth between 180 € and 420 €. As expected, substitutes decrease the demand for recreational sites, but, contrary to expectations, the overall value of a single visit to the Baltic Sea is higher among respondents who have substitutes compared to respondents who do not have substitutes. To answer the third objective, the logistic regression model is employed. Based on the results of the model, whether an individual has substitute sites depends on demographics, the number of recreational activities at the Baltic Sea, the timing of the visit and the perceived number of facilities at the Baltic Sea.

The Baltic Sea area, formerly an importer of crude oil, has become an important node for oil export. In 2015, between 160 and 240 million tons of oil (and some 150 million tons of other cargo) will be transported through the Gulf of Finland only, in 2006, 140 million tons of oil was shipped through the Gulf. There are a number of development projects going on in Russia and Estonia concerning both old and new terminals. Also new pipelines from the Russian production sites to the coastal oil terminals are under planning or construction. According to an estimate by the EU Commission, in 2010 about 400 million tons of oil and petrochemicals will be processed in the seaports of the Baltic Sea. The risk of accidents is increasing with busier traffic and larger ships. Oil can contaminate the sea through various routes: spills during loading, unloading and other port operations, accidental oil spills from tankers, oil terminals, refineries, pipelines, exploration sites and regular non-tanker shipping, runoff from land, and as municipal and industrial wastes. Any step toward improved safety in shipping decreases the risks and impacts on the marine environment. Therefore the Baltic Sea countries have to continue to work toward pollution-free marine transportation by providing employees environmental protection education and training, by combating substandard shipping, and by increasing international recognition for the ecological significance of the status of the Baltic as a Particularly Sensitive Sea Area (PSSA). The International Maritime Organization (IMO) designated the Baltic Sea a PSSA in 2004.. Several modern tools have been installed for the Gulf of Finland navigation to reduce the risk of ship collisions. One of them is the Gulf of Finland mandatory Ship Reporting System (GOFREP), which went into operation on 1 July 2004. The system covers the international waters of the Gulf of Finland in a joint effort between Finland, Estonia and Russia. By Traffic Separation Schemes (TSS) ships are referred to use a different route when travelling from east/north to west/south and vice versa. Important steps forward to further decrease the risks of shipping and oil accidents were taken in July 2006, when new traffic routing measures entered into force in the central Baltic Sea, in Bornholmsgat, and north of Rügen. In the Gulf of Finland, which is a hot spot area for increasing oil transports, the Vessel Traffic Management and Information System (VTMIS) was taken into use in 2004, including TSS. The HELCOM Automatic Identification System (AIS) provides, since 2005, a very helpful source of information documenting, which enables the identification of the name, position, course, speed, draught and cargo of every ship of more than 300 gross tons sailing in the Baltic Sea. The valuation of oil spill damages is challenging because it attempts to estimate the harm from possible future oil spills, and because the harm depends largely on the conditions at the time of the spill. In addition, it might be difficult for people to perceive the probabilities and uncertainties related to oil spills and their impacts. Against this background it is of utmost importance to improve both the technical and the human aspects of ship operation.

Talous on kasvanut nopeasti teollisesta vallankumouksesta lähtien. Talouden kasvu on perustunut neitseellisten materiaalien käyttöön, niistä tuotteiden valmistamiseen ja tuotteiden hävittämiseen niiden käyttöiän päätyttyä. Neitseellisiä materiaaleja ei kuitenkaan ole maailmassa loputtomasti. Ihmiskunnan jatkuvasti kasvaessa onkin alettu edistämään malleja, kuten kestävä kehitys ja kestävä talouskasvu. Näiden mallien mukaan talouskasvun tulisi olla myös ympäristön kannalta kestävää, eli kasvua, joka voisi toimia myös ympäristön rajoitteiden rajoissa. Kiertotalous nähdään yhä enenevissä määrin yhtenä mahdollisuutena kestävän talouskasvun saavuttamisessa, osa näkee kiertotalouden päätavoitteena kestävän kehityksen. Kiertotaloudessa neitseellisten materiaalien käyttö vähenee, eikä jätettä käsitellä enää jätteenä, vaan yhtenä raaka-aineena muiden joukossa. Kiertotalouden edistäminen on monen maan tavoitteena ja se vaatii päättäjiltä erilaisia ohjauskeinoja – kuten kiertotalouteen ohjaavaa verotusta. Tämä tutkimus pohjautuu kiertotalouden konseptiin ja kiertotalouden ohjaamiseen käytettyihin ohjauskeinoihin – varsinkin kiertotalouteen ohjaavaan verotukseen. Kiertotalouteen siirtyminen vaatii sitä tukevia ohjauskeinoja. Yksi mahdollisista ohjauskeinoista on kiertotalouteen ohjaava verotus. Monella maalla on tavoitteet kasvattaa kiertotaloustoimintaansa ja vähentää neitseellisten materiaalien käyttöä. Tähän tutkimukseen on valittu esimerkiksi kaksi maata, Suomi ja Hollanti, sillä näillä mailla on selkeät tavoitteet kiertotalouden suhteen. Tämä tutkimus pohjautuu yhteiskunnan hyvinvointia kuvaavaan hyvinvointifunktioon, jonka avulla kuvataan kiertotalouteen ohjaavan verotuksen vaikutuksia talouteen yksinkertaistetulla tavalla. Tutkimuksessa tarkastellaan hyvinvointifunktion toimintaa teoriapohjalta erilaisissa skenaarioissa, jotka simuloivat erilaisia maita ja tilanteita. Teoriaan pohjautuva malli sovitetaan myös kahden maan esimerkkiin käyttäen oletuksia ja tutkittua tietoa. Käytetty malli sisältää paljon oletuksia, eikä se siten voi tarkasti kuvata reaalimaailmaa. Tutkimuksen tavoitteena onkin tarkastella ohjaavan verotuksen vaikutuksia yleisellä tasolla. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan havaita, kuinka kiertotalouteen ohjaava verotus vaikuttaa talouteen. Tutkimuksessa havaitaan verotuksen vaikutuksia kiertotaloustoimijoiden osuuteen, sekä mahdolliseen verokertymään, joka verotuksella on mahdollista kerätä. Mallin perusteella päättäjien tulee maksimoidessaan yhteiskunnan hyvinvointia tasapainotella kiertotalouteen siirtymisen hyötyjen ja toisaalta kiertotalouteen ohjaavan verotuksen mahdollistaman verokertymän kanssa. Verotason noustessa verokertymä aluksi kasvaa, mutta saavuttaa huippunsa, kun verotaso on 40 % maksimitasostaan. Tällä verokertymää maksimoivalla tasolla kiertotaloustoimijoiden osuus taloudessa on vain 30,9 %. Voimme myös mallin perusteella todeta, että yhteiskunnan hyvinvointi voi saavuttaa maksiminsa missä kiertotalouden tasossa tahansa. Mallin perusteella huomaamme kahden esimerkkimaan tilanteiden olevan hyvin erilaiset. Suomessa kiertotalouteen ohjaavalla verotuksella on mahdollista kerätä suurempi verokertymä ja samalla kasvattaa myös kiertotalouden osuutta, Hollannissa verotuksen lisäämä kiertotalouden osuus voisi laskea mahdollista verokertymää. Voimme todeta tutkitun mallin pohjalta, että kiertotalouteen ohjaavalla verotuksella voi mahdollisesti olla myös muitakin hyötyjä suoran ohjaavan vaikutuksen ohella. Mikäli maat haluavat siirtyä kohti kiertotaloutta yhä tehokkaammin, voi ohjaava verotus olla yksi hyvä työkalu vauhdittamaan tätä siirtymää. Kiertotaloudesta tulisi olla enemmän tutkittua tietoa ja mittareita, jotta malli voitaisiin sovittaa paremmin vastaamaan oikeaa maailmaa.

This study applies two novel forest economic models to analyze the effect of optimal carbon storage on the choice between clearcuts and continuous cover forestry. Unlike previous studies, we determine the economically optimal management regime endogenously, by optimization. We study a policy where the society pays forest owners a Pigouvian subsidy for the carbon that is sequestered by the stand as it grows. The focus of our analysis is a subsidy system that also takes into account the carbon both stored in and released from wood products. In the first part of the thesis, the question of optimal carbon storage is studied using a continuous time biomass model that does not include any a priori assumptions on clearcuts vs. continuous cover forestry. We show analytically that subsidized carbon sequestration postpones thinning and increases optimal stand volume along the rotation. With high carbon price the shadow value of stand volume becomes negative. Numerical results show that carbon prices within a realistic range may switch the optimal management regime from clearcuts to continuous cover management. A higher interest rate can lead to a higher stand volume and a longer optimal rotation, which contrasts the results of the classic Faustmann model. Next, the question is studied applying a more detailed size-structured transition matrix model based on empirically estimated Scandinavian growth data. This approach produces a more accurate description of the complex dynamics of uneven-aged stands and optimization of harvesting activities. According to numerical results, thinning is invariably carried out from above, and the size of the harvested trees increases with carbon price. Optimal rotation age increases with carbon price, and moderate carbon pricing is sufficient to switch the management regime to continuous cover management. Optimal rotation age also increases with interest rate. Clearcut management is the more competitive, the more productive is the site type. Both models suggest that carbon storage has a significant effect on optimal forest management, and that it typically favors continuous cover forestry. Similar analysis on optimal carbon storage in forestry has not been presented before. We also discuss various carbon subsidy systems in the context of developing climate policy.

The aim of the thesis is to assess the fishery of Baltic cod, herring and sprat by simulation over 50 years time period. We form a bioeconomic multispecies model for the species. We include species interactions into the model because especially cod and sprat stocks have significant effects on each other. We model the development of population dynamics, catches and profits of the fishery with current fishing mortalities, as well as with the optimal profit maximizing fishing mortalities. Thus, we see how the fishery would develop with current mortalities, and how the fishery should be developed in order to yield maximal profits. Especially cod stock has been quite low recently and by optimizing the fishing mortality it could get recovered. In addition, we assess what would happen to the fisheries of the species if more favourable environmental conditions for cod recruitment dominate in the Baltic Sea. The results may yield new information for the fisheries management. According to the results the fishery of Baltic cod, herring and sprat are not at the most profitable level. The fishing mortalities of each species should be lower in order to maximize the profits. By fishing mortality optimizing the net present value would be almost three times higher in the simulation period. The lower fishing mortality of cod would result in a cod stock recovery. If the environmental conditions in the Baltic Sea improved, cod stock would recover even without a decrease in the fishing mortality. Then the increased cod stock would restrict herring and sprat stock remarkably, and harvesting of these species would not be as profitable anymore.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kuinka suomalaiset päästökaupan alaiset prosessi- ja energiateollisuuden yritykset ovat oppineet päästökaupan käytännöt, kuinka he kokevat päästökaupan muutokset ja tulevaisuuden. Lisäksi yrityksiltä kysyttiin mielipiteitä ajankohtaisimpiin ilmastopolitiikan kysymyksiin. Päästökauppa on murroksessa markkinavakausvarannon ja neljännelle kauppakaudelle tulevien muutosten takia. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, joka lähetettiin tammikuussa 2019 kaikille suomalaisille päästökaupan alaisille yrityksille, joilla oli vuonna 2017 todennettuja päästöjä. Näitä yrityksiä oli 131 ja heistä 49 vastasi kyselyyn määräaikaan mennessä, vastausprosentti oli näin ollen noin 37 prosenttia. Kyselytutkimuksen tuloksia verrattiin aiemman samankaltaisen tutkimuksen (Heikkinen ja Ollikainen, 2015) tuloksiin. Kysymykset pidettiin suurimmaksi osaksi samoina kuin aiemmassa kyselyssä, jotta vastaukset olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia. Ilmastopolitiikka-osion kysymykset päivitettiin sopimaan paremmin ilmastopolitiikan nykytilanteeseen. Kyselytutkimuksen tulokset analysoitiin käyttäen Microsoft Office Excel -taulukkolaskentatyökalua. Tulokset osoittivat, että päästökaupan merkitys yrityksille on kasvanut. Yritykset odottavat päästöoikeuden hinnan nousevan tulevaisuudessa ja siten päästökaupan merkityksen kasvavan entisestään. Energiateollisuuden yritykset ovat olleet prosessiteollisuuden yrityksiä aktiivisempia päästövähennystoimien toteuttamisessa vuoden 2014 jälkeen. Tämä luultavasti johtuu erilaisista kannustimista, esimerkiksi prosessiteollisuuden ilmaiseksi saamat päästöoikeudet voivat vähentää kannustimia päästöjen vähentämiseen. Sekä prosessi- että energiateollisuuden yritykset olivat sitä mieltä, että Suomen tulisi vähentää fossiilisia kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2050 mennessä noin 85 prosenttia ja kasvattaa hiilinieluja, jotta Suomi olisi hiilinegatiivinen yhteiskunta vuoteen 2050 mennessä. Molemmat toimialat sulkisivat fossiiliset polttoaineet pois energiantuotannosta viimeistään vuoteen 2040 mennessä. Yritysten mielestä fossiiliset polttoaineet korvaava energia tulisi pääosin tuottaa ydinvoimalla.