Browsing by discipline "skoglig ekologi och resurshushållning"

The balance between incoming precipitation (rainfall and snowfall) and outgoing evapotranspiration (ET), runoff and drainage to and from an ecosystem plus changes in soil moisture storage and the water equivalent of the snowpack is known as the water balance. A dominating feature of the water balance in the boreal zone is snowpack accumulation over winter and the spring snowmelt, both of which are affected by forest. In Finland, there are strong north-south gradients in the amount of precipitation, the proportion of rainfall and snowfall and temperature, and therefore latitudinal differences in the water balances components can be expected. Furthermore, the large canopy and deeper rooting of trees, together with the presence of a permanent ground vegetation cover, result in significant differences in interception, infiltration and water balance outputs of forests compared to other forms of land-use. Because of morphological and ecophysiological differences between the trees species, the water balance of Norway spruce and Scots pine dominated forests can be expected to differ. Determining the water balance of forest ecosystems across Finland would, therefore, help in assessing the hydrological ecosystem services provided by forests and form a basis for examining the effects of climate change and forest management on the water balance. This study aimed to compute the daily water balance of six Norway spruce, and three Scots pine dominated mature forest stands (plots) located throughout Finland over a 26-year study period (1990-2015). It was hypothesized that the various water balance components would systematically vary with latitude, a surrogate for climate, and differ between spruce and pine stands. The daily version of the water balance model “WATBAL” developed by Mike Starr (University of Helsinki, Dept. Forest sciences) was used for this study. The model requires daily meteorological data (precipitation, temperature, global radiation), stand parameters (canopy cover, rooting, crop coefficient), soil parameters (including infiltration coefficient, soil moisture contents at permanent wilting point, field capacity and saturation, and two soil moisture parameters for a plant available water content function). Six of the plots had soil developed in till and 3 plots had soil developed in sorted glaciofluvial deposits. Plot meteorological data for 1990-2015 was derived using spatially interpolated gridded data. If the daily air temperature was ≤0°C, any precipitation was assumed to be snowfall. The stand and soil parameters were derived from data collected from the 9 study plots by Luke (formerly Metla). The nine plots belong to the Finnish network of ICP-Forest level II plots that have been established throughout Europe. Pedotransfer functions (PTF) based on soil texture and organic matter contents were used to derive initial values for the soil hydraulic parameters. Time domain reflectometry (TDR) measured soil moisture data was available for 7 of the plots and, after carrying out careful quality control and rejection of outliers, used for calibration of modelled soil moisture and optimization of soil hydraulic parameters for those plots. Optimization was carried out using the non-linear Marquardt regression method. Goodness-of-fit for soil moisture was evaluated using correlation and R2 values from linear regression. After computing the daily water balance with the WATBAL model (using optimized soil hydraulic parameter values for the 7 plots and initial PTF values for the remaining 2 plots) the long-term mean annual and mean daily water balance components (with a 7-day moving average smoothing) were calculated. The water balances were computed for the humus layer plus 0-40 cm soil layer, which, based on literature, would have included most if not all of the roots. The dependence of the mean annual water balance components on latitude was evaluated using correlation analysis and linear regression, and the effect of tree species was tested for using the t-test on pairs of spruce-pine plots located close to each other. The raw TDR data was found to contain a considerable amount of gaps and erroneous (too high) values, often associated with the spring snowmelt. Optimization of the soil hydraulic parameters using the measured soil moisture contents calculated from the “cleaned” TDR data for the snow-free period resulted in a highly significant (p<0.001) Pearson correlation of +0.85 (R2 = 0.75) for the fit between measured and modelled soil moisture contents calculated across all 7 plots. The correlations for the individual plots were also highly significant. Based on the optimized WATBAL output, the fraction of plot mean annual precipitation as snowfall ranged from 20 to 29%. Corresponding ranges for ET, drainage and runoff were respectively 33 to 57%, 24 to 42%, and 18 to 25%. The mean annual water balance components were found to be significantly correlated to latitude, reflecting trends in precipitation and temperature. Evapotranspiration decreased with increasing latitude while maximum snow-on-ground, snowmelt and associated runoff increased with increasing latitude. Spruce mean annual ET was 9% higher than pine in one of the paired plot sets and 37% higher in the other set. For drainage, pine was 15% greater than spruce in one of the paired plot set and 74% higher in the other set of paired plots. There were no significant differences between spruce and pine plots for snowmelt and runoff. Variation around these trends were related to differences in soil hydraulic properties among the plots which, in turn, were related to differences in parent material and soil texture. The overall conclusion from this study was that the daily water balance of the forested plots could be realistically modelled using such a relatively simple water balance model as WATBAL. The importance of spatially representative and accurate soil moisture measurements for model calibration purposes was highlighted. While the importance of snowfall on the water balance increased northwards regardless of tree species, evapotranspiration was determined by both latitude and by species. Climate change can therefore be expected to have a significant impact on the water balance of Finnish forests resulting in environmentally important changes in leaching and runoff.

Tukin sisäinen laatu poikkeaa usein sen ulkoisista ominaisuuksista. Tukin sisäisten ominaisuuksien tarkasteluun on kehitetty erilaisia menetelmiä. Eräs näistä on tukkiröntgen. Sen avulla saadaan tukin sisäisistä laatuominaisuuksista (esimerkiksi oksaväli, oksaryhmä, tiheys ja sydänpuuosuus) tarkka kuvaus. Kun tukin laatuominaisuudet on saatu selville, voidaan optimoida puuraaka-aineen käyttö, sahaus ja jatkokäsittely. Ensimmäinen teollinen järjestelmä, jossa käytettiin röntgenlaitteita tukkien lajittelussa, otettiin käyttöön 2000-luvulla. Röntgenlaitteiden suosion kasvuun sahateollisuudessa on vaikuttanut niiden hintojen halpeneminen ja tekniikan kehittyminen. Kehittyvällä tekniikalla on ollut positiivinen vaikutus sahojen kannattavuuteen. Versowoodin sahoilla tukkiröntgenlaitteet on otettu käyttöön vasta muutaman viime vuoden aikana, joten tämän työn toimeksiantajalla on kiinnostusta maksimoida käytössä olevien tukkiröntgenlaitteiden hyöty. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää tukkiröntgenin parametreille arvot, joilla saadaan sahattavista tukeista mahdollisimman paljon tavoiteltua hyvälaatuista sahatavaraa. Männyn osalta toimeksiantajaa kiinnosti se, millä oksaväliparametrin arvolla oksattoman sahatavaran osuus olisi mahdollisimman suuri. Tavoitteena oli löytää kuusen oksaryhmäparametrin muuttujille arvot, joiden avulla voidaan poimia hyvälaatuiset terveoksaiset tukit eroon huonolaatuisista poika- ja kuorioksaisista tukeista. Tutkimuksen aineisto kerättiin Versowoodin Vierumäen sahalla ja tutkimus toteutettiin empiirisenä kokeena. Männyn 18 koe-erää jaettiin neljään koe-eräsarjaan. Ensimmäistä koe-erää ns. testierää ei otettu huomioon tutkimuksen tuloksissa. Kuhunkin koe-erään kerättiin 30 tukkia. Tukit sahattiin 2exlog asetteella. Sahatavarakappaleita mitattiin 20 kappaletta. Niistä mitattiin dimensio, pituus ja oksaväli. Kuusen koe-eriä kerättiin seitsemän, joista kolmas koe-erä hylättiin. Koe-erissä 1 – 4 tukkeja kerättiin 30 ja koe-erissä 5 – 7 20 kappaletta. Myös kuusitukit sahatiin 2exlog asetteella. Sydäntavarakappaleet paritettiin, jonka jälkeen mitattiin dimensio, pituus sekä vian sijainti ja koko. Mittaus tehtiin latvasta tyveen päin. Sekä männyn että kuusen mittaustulokset kirjattiin Excel-taulukkoon. Tutkimuskysymyksiin saatiin vastaukset ja tuloksilla on käytännön hyötyä toimeksiantajalle. Tutkimuksessa löydettiin männyn oksaväliparametrin muuttujille ComponentYield (CY) ja > % halutut arvot. Havaittiin, että oksaväliparametrin CY-arvolla on enemmän merkitystä sahatavarakappaleen oksattomaan prosenttiosuuteen kuin > %-arvolla. Kuusen oksaryhmäparametrikokeissa löydettiin arvot oksaryhmän pituudelle (KnotClusterLenghtUnderBarkMaximum), joka korreloi poikaoksaa. Oksaryhmän koolle (KnotClusterVolumeUnderBarkMaximum), joka korreloi kuorioksaa, arvoa ei löytynyt tutkimuksen koe-erissä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että löydettäessä arvot tukkiröntgenin parametreille, saadaan jo tukkien lajittelussa lajiteltua tukit ominaisuuksien ja vikojen perusteella. Näin ollen parametrien arvoilla on myös mahdollista ohjata lopputuotteen laatua haluttuun suuntaan. Koska tämän pro gradu -tutkielman kaltaisia tutkimuksia ei ole julkaistu, ei tuloksia voida verrata aiempaan tutkimustietoon. Sen sijaan saadut tulokset hyödynnetään kaikilla Versowoodin sahoilla tuotannonsuunnittelussa. Voidaan olettaa, että tuloksista on myös taloudellista hyötyä yhtiölle. Jatkotutkimuksissa selvitetään kuusen oksaryhmäparametrin arvot koon suhteen.

Metsähake on merkittävä voimalaitospolttoaine Suomessa ja sen käytön oletetaan kasvavan kiristyvien ilmastotavoitteiden ja biojalostamohankkeiden myötä. Käytön kasvaessa metsähakkeen tuonti noussee jatkossa yhä useammin vaihtoehtoiseksi hankintakanavaksi. Tästä syystä metsähakkeen tuontitoimitusketjun kustannuksia ja vaiheita oli tarpeen selvittää kotimaiseen autotoimitusketjuun verrattuna. Metsähakkeen ostajat ja myyjät sopivat hinnasta, määrästä, laadusta ja toimitusaikataulusta sopimusneuvotteluissa. Tämä pätee myös ulkomaisten tuottajien kanssa kauppaa tehtäessä. Baltia on merkittävä Itämeren alueen pellettien ja metsähakkeen tuotantoalue. Baltiassa puuston kasvu ylittää korjuumäärät ja kiinteiden biopolttoaineiden vienti on vakiintunutta toimintaa. Täten aluetta voidaan pitää potentiaalisena tuontihakkeen lähtöalueena. Kansainvälinen kiinteiden biopolttoaineiden kysyntä kasvaa jatkuvasti kansainvälisen ilmastopolitiikan tavoitteiden noustessa. Merirahti ja rahtimarkkinat ovat merkittäviä huomioitavia tekijöitä kiinteiden biopolttoaineiden kansainvälisessä kaupassa. Kotimaisia metsähakkeen toimitusketjuja on tutkittu runsaasti eri näkökulmista. Näkökulmina aiemmissa tutkimuksissa ja muissa selvityksissä ovat tähän mennessä olleet esimerkiksi kotimaisen metsähakkeen tuotantotavat, toimitusketjut ja niiden kehittäminen, metsähakkeen käyttö sekä hakkeen laadunhallinta. Tuontipuun ja -hakkeen osalta kotimaiset tutkimukset ja muut selvitykset ovat keskittyneet pääosin Venäjän tuontiin.Pelkästään Baltian raakapuun ja hakkeen tuontiin keskittyvää tutkimusta ei Suomessa ole tehty. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä metsähakkeen tuonnista ja siitä, miten tuontitoimitusketjun kaluston ominaisuudet vaikuttavat voimalaitoksen käyttöpaikkahintaan. Tutkimuksen aineisto sisälsi vapaamuotoisin haastatteluin ja kirjallisista lähteistä hankittuja ominaisuus-, kustannus- ja kapasiteettitietoja. Kotimaisen autotoimitusketjun ja tuontitoimitusketjun määritelmiä, eroja ja yhteneväisyyksiä tarkastelin systeemianalyysin keinoin. Tuontitoimitusketjun kustannustekijöiden ja teknisten muuttujien vaikutusta tuontihakkeen käyttöpaikkahintaan tutkin herkkyysanalyysin avulla. Metsähakkeen tuonnin kannattavuuden osalta hain kriittistä pistettä suhteessa kotimaiseen autotoimitusketjuun. Tuontitoimitusketjun määrittelin koostuvan toimitussopimuksesta, merirahdin sopimisesta järjestelyineen, hakkeen lastaamisesta valmisteluineen, merirahdista, hakkeen purkamisesta, autolastaamisesta, jatkokuljetuksesta ja vastaanotosta käyttöpaikalla. Kustannustekijöiksi tunnistin tuontihakkeen FOB-hinnan, merirahdin, kuljetusvakuutuksen, tavaramaksun, laivan purkumaksun, autolastaamisen ja jatkokuljetuksen sekä mahdolliset laivan seisontamaksu ja satamavarastointi. Muutokselle herkin ja merkittävin kustannustekijä oli metsähakkeen FOB-hinta. Vähiten herkkä ja merkittävä kustannustekijä oli kuljetusvakuutus. Tuontitoimitusketjun teknisiä muuttujia ovat irtolastialuksen kokonaiskantavuus ja ruumatilavuus, lastin tiivistymä, jatkokuljetusetäisyys ja hakeautojen määrä. Irtolastialuksen kasvaessa käyttöpaikkahinta ja toimitusketjun kokonaiskustannukset kasvavat. Lastin tiivistäminen laskee käyttöpaikkahintaa, mutta nostaa kokonaiskustannuksia. Jatkokuljetusetäisyyden kasvaessa käyttöpaikkahinta kasvaa, samoin kokonaiskustannukset. Hakeautojen määrän kasvu laskee käyttöpaikkahintaa ja kokonaiskustannuksia. Teknisten muuttujien yhteisvaikutus voi olla merkittävä käyttöpaikkahinnan ja kokonaiskustannusten kannalta. Hankinta-alueen laajentamisen kannattavuuden kriittinen piste riippuu kotimaisen metsähakkeen ja tuontihakkeen käyttöpaikkahinnoista, mutta tutkimuksen lähtöoletusten ja aineiston mukaan kotimaisen autotoimitusketjun hankintaetäisyyden tulee kaksinkertaistua, jotta kotimaisen metsähakkeen käyttöpaikkahinta ylittää esimerkkituontitoimitusketjun käyttöpaikkahinnan. Metsähakkeen tuonti Baltiasta irtolastialuksella ei ole kannattavaa nykyisellä kotimaisen metsähakkeen käyttöpaikkahintatasolla. Kotimaisen metsähakkeen tulee kallistua huomattavasti, jotta sen käyttöpaikkahinta on sama tai ylittää tuontihakkeen käyttöpaikkahinnan. Käyttöpaikkahinta ei välttämättä ole ainoa tarkasteltava mittari, jos tuontihakkeen käyttö nähdään strategisena linjauksena tai kotimaisen metsähakkeen saatavuus on heikentynyt.

Puuston ennakkotiedon tarkkuuden parantaminen mahdollistaa paremman puunhankinnan suunnittelun, varannon hallinnan sekä kustannusten minimoinnin. Runkolukusarjatasoinen metsävaratieto on muodostumassa puuston keskitunnusten lisäksi yhdeksi keskeiseksi selittäjäksi kuviotasolla puuston koosta, tiheydestä sekä jakaumasta. Metsäkeskuksen tarjoaman hilatiedon sekä Luonnonvarakeskuksen kehittämien Motti-mallien avulla voidaan 16 x 16 metrin hilaruudulle tuottaa teoreettiset runkolukusarjat. Runkolukusarjat tuotetaan ratkaisemalla kahden parametrin Weibull-jakauma hyödyntäen parametrin palautusmenetelmää. Hilan pienipiirteisyyden vuoksi on mahdollista tuottaa otostyyppisiä inventointitapoja tarkempaa ennakkotietoa puuston koosta ja muodostaa monitahoisempia jakaumia, jotka ottavat huomioon kuvion puuston sisäisen vaihtelun. Tarkastelussa hilatiedon ja Motti-mallin pohjalta tuotetun puujoukon tarkkuutta verrattiin päätehakkuilta kerättyyn hakkuukoneiden tuotantotietoon. Tutkimusala käsitti 150 päätehakkuu- sekä 15 ylispuun poistokuviota, joiden pinta-ala oli vähintään 0,5 hehtaaria. Tuotantotiedon pölkyistä muodostettiin kokonaiset rungot runkokäyräsovitteen avulla, jonka jälkeen rungot sekä runkokäyräsovitteesta että hilatiedosta simuloitiin katkontasimulaattorissa. Runkolukusarjoja analysoitiin K-S testin ja virheindeksin avulla. Kuvioiden keskitunnuksia pohjapinta-ala, runkoluku, keskipituus ja keskiläpimitta verrattiin ja lopuksi katkottujen puutavaralajien tilavuuksia ja runkojen määrää tutkittiin harhan ja keskineliövirheen neliöjuuren (RMSE) avulla. Tuloksissa K-S testin läpäisi 124 kappaletta 150 päätehakkuukuviosta. Hehtaarikohtaisten puustotunnusten G, N. DG, HG ja V harha 0 %, -14 %, 5 %, 3 % ja 0 % sekä RMSE 18 %, 34 %, 10 %, 5 % ja 17 %. Katkottujen puutavaralajien kokonaistilavuuden harha ja RMSE olivat 1,5 % sekä 16,3 %. Puulajeille mänty, kuusi sekä lehtipuu katkonnan tilavuuksien harhat olivat -72,5 %, 11,5 % ja 2,1 % sekä RMSE 154,5 %, 28,0 %, 50,1 %. Tukki- ja kuitupuiden keskijäreyksien harhat olivat 5,9 % ja 3,9 % sekä RMSE 14,0 % ja 10,6 %. Tulosten suurin virhetekijä oli hilatieto. Tarkkuus korreloi parhaiten kuviokoon sekä puuston tasaikäisyyden kanssa.

Future of forestry planning has attracted interest in recent years. Useful forest resource data has been collected with the help of laser scanning. The data is available free of charge for forest owners in metsään.fi -platform. Are forest owners any longer interested in paying for an owner-specific forestry plan? If is, so what kind of forestry plan would they be interested in? Are forest owners interested in seeing their forests through virtual services? Forestry organizations have sought cost-effectiveness through their actions by utilizing new operating models and technologies. However, it is it is possible that the forest is visited several times by many different professionals before harvesting or silvicultural work. Forestry organizations are interested in developing virtual forestry services that often require video or photo shooting in forest. Would it be possible to perform several stages of the required work at the same visit and by one professional to reduce additional costs such as travelling? The aim of this study was to find out the market for forestry planning required going in the forest from a forestry entrepreneur's point of view. There is an increase of forestry services which are implemented by a forestry entrepreneur. The survey was conducted by an ACBC-survey of 99 forest owners and by a normal survey of 21 forestry organizations. Collecting information about people in the forestry sector is challenging. Therefore, the research provides a lot of new information on the market situation of forest-related services. The study showed that there is a market for owner-specific forestry plan. Forest owners are interested in very traditional products. Interest in reforms is found, but they are not particularly important. There is more demand for FSC-forestry planning than service providers. Virtual forestry services do not generate much interest among forest owners. Organizations that sell forestry plans are often willing to order the implementation of the work from a forest service entrepreneur. Most of them are interested in expanding their forestry planning task to pricing silvicultural work and logging planning. Owner-specific forestry planning is getting closer and closer to the implementation of the operative work. Technology is also improving fast. Thus, it's difficult to say how forestry resource information will be collected after ten years. Regardless of how the information is collected, planning according to the objectives of the forest owner and representing the plan in an easily understandable form seems to be an important part of future forestry service.

As an internationally important topic for forestry, climate change has long been a topic of concern, as well as the ability of the forests to accumulate carbon. In addition, in Finland, these values have essentially been associated with the economic, cultural and social value of forests. In view of these values, it is important to be able to maintain forest resources at a sustainable level for all the different sectors. As far as sustainability is concerned, knowing the current state of forests is significant. This information is collected through the inventory of forests, and today it is mainly based on different remote sensing methods. In order to support reliable decisionmaking, forest information needs to be up-to-date and accurate. The aim of the thesis was to examine the accuracy of different tree attribute estimates and compare them between themselves and to investigate the accuracy of growth models in producing the estimates. In addition, the aim was to evaluate the effects of the accuracy of the remote sensing estimates on the determination of the timing harvests. The research area was located in boreal coniferous forest zone in Southern Finland, Evo (61.19˚N, 25.11˚E). The area comprised a 5 km x 5 km area, comprising about 2000 hectares of forest treated in different ways. Field measurements, aerial imagery, and airborne laser scanning data were generated using estimates for forest inventory attributes based on three different statistical features derived from the remote sensing data in the preparation of estimates. The forest inventory attributes were volume V, basal area-weighted mean diameter Dg, basal area-weighted mean height, number of the stems per hectare, and basal area G. In the prediction of the forest inventory attributes a non-parametric k-NN method was used, and random forest -algorithm was used in the selection of the nearest neighbors. Growth modeling was carried out using SIMO software. It can be seen from the results that, as a rule, more accurate results are obtained by producing airborne lasers canning estimates than by aerial imagery estimates. In addition, prediction precisions were better in coniferous trees than in deciduous trees. In forest inventory attribute estimates, especially the basal area G and volume V are generally underestimated, which is likely to delay the scheduled timing of harvests. Updating remote sensing estimates with growth models would appear to yield more biased estimates compared to the new remote sensing inventory.

In Arboretum Mustila, the most significant private tree species collection in Finland, cultivation of exotic conifer species began in the 1910s. Finnish research on exotic conifers stems from the interests of commercial forestry although the focus of cultivating these conifers has shifted to horticultural and landscaping use in practice. This study is an inventory aiming to produce knowledge on the performance of conifer plantations in Mustila Arboretum. In addition, the results of the inventory are usable in targeting the selection of reproduction material in the Arboretum and they enable further discussion on benefits and possibilities of breeding exotic conifers. 41 tree species from genera Abies, Chamaecyparis, Cuprsessus, Larix, Picea, Pinus, Pseudotsuga, Thuja and Tsuga were included in the study. Yield parameters, tree quality, tree damages and phenotypic variability in important properties to horticultural landscaping use were assessed in forest stands and tree groups. 1-4 permanent circular plots were established to each forest stand for measurements and additionally phenotypic variance was estimated visually. Results of the inventory are available for the Arboretum and every single tree can be tracked even after decades. Most of the Arboretums exotic conifer plantations are suitable sources for reproduction of trees for gardens and parks. Abies balsamea, Abies koreana, Abies nephrolepis, Larix gmelinii var. japonica, Larix sibirica, Pinus peuce and Pseudotsuga menziesii var. glauca were most vital of the studied species. Stand volume exceeded 500 m3/ha within 16 species. Results of the inventory indicate that more exotic species perform well in Southern Finnish conditions than former studies have shown.

In my Master’s Thesis I researched young lynxes ́ (Lynx lynx) use of habitat during dispersal. When analysing different research materials, I found out what kind of habitats and topography young lynxes use during their dispersal. There haven ́t been many researchs in this area in Finland before, therefore this research is providing new information to the subject. The Natural Resources Institute in Finland provided the tracking materials for the research. In this work I have three research questions. 1.) Does different habitat types affect to dispersal and does the use of habitat types vary between male and female? 2.) Does topography affect to dispersal and how does the topography classes are divided between male and female? 3.) Which sex disperses further? The studied area was Southern Finland, below the city of Jyväskylä. My research material contained nine male and seven female lynxes. The material was collected during years 2008 – 2014. Lynxes in the study had a GPS -collar, enabling position tracking. The gathered positioning points were transferred to ArcGIS 10.3.1 geographic program. Besides positioning points, the Corine Land Cover -2012 habitat map and DEM (Digital elevation model) topography were used in the study. I classified Corine materials to eight different categories and DEM materials set to twenty different categories. I converted the lynxes ́ positioning points into trails. The trail zone was set to four kilometres. Also, an individual zone with a radius of ten meters was set for each positioning point. When analysing these zones, I was able to find out what kind of habitats and topography lynxes use during dispersal. The length of the dispersal was calculated in two ways: A1-B1 the length of the dispersal was the distance between the start and end points. A2-B2 the length of the dispersal was the total length between all positioning points. I used the Mann Whitney -U test for the statistic testing. The results of this study show that male and female lynxes ́ use of habitats in the research area was divided evenly. Two classes showed statistically significant results: females favour peatlands in four kilometers dispersal trail zone. In ten meters positioning point zone females favour more coniferous forest. There were no special characteristics in males ́ use of habitats. The results of composition analyze show that lynxes favour mixed- and coniferous forests and fields. Selection of habitats wasn’t random. There were no difference in the use of topography between males and females, although one topography class was statistically significant. Mainly lynxes favour higher topography. The results show that males disperse further than females. There was, however, one female, whose dispersal was abnormally longer when compared to the other females. There was a strong positive correlation between the total length of the dispersal and the time used for the dispersal Generally there was no difference between the linearity of the dispersal trails of males and females. The results of this Master’s Thesis are used in the national lynx research project.

Over the last century, Europe has suffered intense land degradation due to unsustainable management practices and/or agricultural methods, as well as land-use change. Soil erosion and soil organic carbon (SOC) loss are two important consequences of ecosystem degradation. Agroforestry has shown great potential in rehabilitation of degraded ecosystems while providing a wide range of goods and services. However, the lack of information about the feasible distribution of traditional agroforestry systems outside its current range makes it difficult for land planers and policy makers to take action. For this reason, the objective of this research was to determine where a traditional agroforestry system such as dehesa could be implemented under favorable biophysical conditions within Europe, and where this area overlapped with environmental risk zones. The reference values were extracted from an agroforestry dehesa landscape in Trujillo (Extremadura, Spain), selected within the context of the AGFORWARD project. A similarity evaluation using GIS techniques and the Multi-Criteria Evaluation (MCE) method Weighted Linear Combination (WLC) was undertaken to analyze the data. The area with similarity index (SI) equal or greater than 70% to the reference location (moderately and highly suitable land for dehesas) occupied over 297,786 km2, or 6.1% of the study area, across eight different countries. Moreover, in six of them, dehesas could potentially mitigate soil erosion and/or soil organic carbon loss over 103,842 km2, equivalent to 2.1% of the study area. The dehesa AFS has potential to be expanded within the Mediterranean biogeographic region, among others, countries like Spain, Italy and Greece.

Harvennushakkuun tuottavuus ja laatu riippuvat hakkuukoneenkuljettajasta. Tulevaisuudessa kuljettajaa opas-tavien järjestelmien uskotaan olevan potentiaalinen ratkaisu parantaa kuljettajan suorituskykyä ja vähentää työn henkistä kuormittavuutta. Mobiililaserkeilaukseen, konenäköön tai näiden yhdistelmään perustuvat sensoriteknologiat mahdollistavat älykkään kuljettajaopastuksen kehittämisen. Uusi sensoriteknologia soveltuu puutason kartoitukseen, jota voitaisiin hyödyntää kuljettajan apuna harvennuksessa poistettavien puiden valinnassa. Tämän työn tavoite oli tutkia poistettavien puiden etukäteisvalinnan eli ennakkoleimauksen hyötypotentiaalia harvennushakkuussa. Ennakkoleimauksen avulla voidaan hakkuutyösuoritetta vertailla tilanteissa, joissa poistettavien puiden valinta perustuu joko hakkuukoneenkuljettajan tekemään päätökseen hakkuutyön aikana tai toimihenkilön laatimaan ennakkosuunnitelmaan. Työn menetelmä oli vertaileva aikatutkimus. Ennakkoleimatuilla koealoilla metsikön poistettavat puut oli merkitty maalilla. Vertailukoealoilla hakkuutyö tehtiin normaaliin tapaan. Testihakkuiden jälkeen tehtiin korjuujäljen laatumittaus ja kuljettajien haastattelu. Tutkimusaineisto kerättiin Pohjois-Karjalassa elo-syyskuussa 2018. Tutkimusleimikot koostuivat sekä ensiharvennuksista että toisista harvennuksista. Tutkimukseen osallistui yhteensä neljä kokenutta kuljettajaa. Tutkimusaineisto käsitti 4825 hakattua runkoa. Ennakkoleimauksen vaikutus hakkuutyön ajanmenekkiin riippui kuljettajasta. Keskimäärin ennakkoleimaus tehosti hakkuutyötä 2,2 % pienentämällä hakkuulaitteen viennin ajanmenekkiä ja runkokohtaista siirtymisajanmenekkiä. Ennakkoleimatussa harvennuksessa kasvatettavan puuston runkoluku hakkuun jälkeen oli lähempänä metsänhoidon suositusten mukaista tavoitetasoa. Ennakkoleimaus ei merkittävästi vaikuttanut kasvatettavan puuston laatuun. Tutkimuskuljettajat eivät kokeneet merkittävää tarvetta puuvalinnan opastukseen, mutta he hyötyisivät puun laadun ennakkotiedosta ja harvennusvoimakkuuden seurantaan tarkoitetusta sovelluksesta. Ennakkoleimauksen mahdollistama hakkuutyön ajanmenekkisäästö ei todennäköisesti kata puuvalintaa opastavan järjestelmän käyttökustannuksia. Tästä syystä kustannuslaskelmissa on huomioitava ennakkoleimauksen vaikutukset työn laatuun ja kuljettajan työssä jaksamiseen. Tulevaisuudessa uusien sensorijärjestelmien käyttökustannuksia laskee mahdollisuudet hyödyntää sensoriteknologiaa monipuolisesti esimerkiksi metsävarojen inventoinnin ja katkonnanohjauksen sovelluksissa. Lisätutkimusta ennakkoleimauksen hyötypotentiaalista tarvitaan erityisesti kokemattomien kuljettajien osalta.