Browsing by study line "Opetuksen ja kasvatuksen asiantuntijatyön opintosuunta"

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia pappien myötätuntokokemuksia seurakunnan työyhteisössä ja sitä, miten myötätunto heidän mielestään vaikuttaa heihin ja työyhteisöön. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla. Aineisto koostuu kahdeksasta Etelä-Suomen keskisuuressa tai suuressa seurakunnassa toimivan papin haastatteluista. Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Teoriatausta koostuu useista suomalaisista ja kansainvälisistä myötätuntoon liittyvistä tutkimuksista. Tiivistelmä Referat Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia pappien myötätuntokokemuksia seurakunnan työyhteisössä ja sitä, miten myötätunto heidän mielestään vaikuttaa heihin ja työyhteisöön. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla. Aineisto koostuu kahdeksasta Etelä-Suomen keskisuuressa tai suuressa seurakunnassa toimivan papin haastatteluista. Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Teoriatausta koostuu useista suomalaisista ja kansainvälisistä myötätuntoon liittyvistä tutkimuksista. Aiemmissa tutkimuksissa myötätunto määritellään prosessiksi, jossa toisen tunne, tilanne tai kärsimys huomataan, siihen samaistutaan ja halutaan toimia toisen tilanteen parantamiseksi. Tämän tutkimuksen vastaajien mielestä myötätuntoa on empatia, inhimillisyys, myötäinto, emotionaalinen tuki sekä jakaminen ja konkreettinen apu. Empatia on tunneyhteyttä, halua toimia toisen parhaaksi. Emotionaalinen tuki koostuu sanallisesta ja sanattomasta tuesta. Jakaminen on kokemusten, tietojen, tunteen, tilanteen, tai neuvojen jakamista ja konkreettinen apu esimerkiksi työnjakoa. Myötätuntokokemukset muodostivat tässä tutkimuksessa neljä luokkaa: vuorovaikutus, emotionaalinen tuki, konkreettinen apu ja myötäinto, joka tarkoittaa toisen innostukseen ja iloon vastaamista. Myötätunnon vaikutuksia vastaajiin ovat työhyvinvoinnin lisääntyminen, yhteyden ja yhteenkuuluvuuden tunne, emotionaalinen tuki ja kokonaisvaltainen kohdatuksi tuleminen. Työyhteisöön myötätunto vaikutti vastaajien mielestä lisäten yleistä luottamusta, luoden hyvää ja lämmintä ilmapiiriä, vahvistaen resilienssiä eli joustavuutta tai kestokykyä, yhdistäen ihmisiä ja antamalla vapautta, myötäintoa ja halua kehittää työtä. Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa ja ne vahvistavat myötätunnon ja sen vaikutuksen. Tulosten samankaltaisuus muiden tutkimusten kanssa vahvistaa myös myötätunnon universaalina ilmiönä ihmisyhteisöissä. Myötätunnolla on merkittäviä vaikutuksia sekä työntekijään että työyhteisöön. Se on merkittävä ilmiö työhyvinvoinnin, uudistumisen ja innovatiivisuuden kannalta ja vaikuttaa jaksamiseen, voimaantumiseen ja yhteiseen innostukseen. Esimiehen vaikutus myötätunnon esiintymiseen työyhteisössä koettiin suureksi.

Tutkielma tarkastelee uskonnon representaatioita XConfessions-pornosivustolla ja pyrkii löytämään syitä sille, miksi uskonto tuodaan osaksi pornoa. Tutkielman tavoitteena on laajentaa uskonnon ja elokuvan tutkimuksen näkökulmia pornon tutkimukseen, sillä aiempaa tutkimusta aiheesta ei ole ja porno on huomattavan suurine katsojamäärineen yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti merkittävä ilmiö. Yksitoista noin 20 minuutin mittaista pornoelokuvaa ja 47 kirjallista seksifantasiaa käsittävä aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Analysoitava aineisto on valikoitunut primääriaineistosta sen perusteella, että siinä representoidaan konventionaalisia eli perinteisiä institutionaalisia uskontoja tai kansanomaisia uskonnon muotoja. Aineistosta tehdyt päätelmät perustuvat representaatioteorioihin, joiden mukaan representaatioilla on esittäviä, edustavia ja tuottavia tarkoituksia ja merkityksiä, jolloin representaatioiden perusteella voidaan päätellä jotakin niitä tuottavan kulttuurin arvostuksista ja merkityksenannoista. Analyysin apuna toimii myös pornoon akateemisessa tutkimuksessa leimallisesti liitetty transgression eli rajanylityksen tematiikka, jonka mukaan pornon kiihottavuus perustuu erilaisten stereotyyppisten vastinparien esittelylle ja törmäyttämiselle. Rajanvetojen ja niiden ylittämisen perusteella voidaan myös tehdä päätelmiä kulttuurisessa kontekstissa vallitsevista rajoista. Aineistossa representoidaan uskontoa negatiivisessa, positiivisessa sekä neutraalissa valossa. Uskontoa representoidaan negatiivisessa valossa ja hyvin stereotyyppisesti, jos representoidun uskonnon piirissä seksuaalisuus on stereotyyppisesti tabu ja rajoitusten kohde. Negatiivisesti aineistossa representoidaan kristinuskoa, islamia sekä aaveisiin ja henkiin uskomista. Jos taas uskonnon puolelta tulevien rajoitteiden määrä on vähäinen, uskonto representoidaan positiivisesti tai neutraalisti, painottaen elettyä kokemusta ja yksilöllistä näkemystä uskonnosta. Tällä tavoin representoidaan pakanuuden muotoja ja erilaisia Intian uskonnoista länsimaihin omaksuttuja käytänteitä, kuten mindfulnessia ja tantraa. Löydöksiä selittää Teemu Tairan uskonnon notkistumisen konsepti. Uskonnon notkistuessa länsimaiset ihmiset erottautuvat perinteisistä uskonnollisista instituutioista, niihin kuulumisesta ja niiden oppeihin uskomisesta. Tämä ilmenee aineistossa kielteisenä asenteena ja pilkantekona kristinuskoa ja islamia kohtaan. Suhde uskontoon ei kuitenkaan ole välinpitämätön, vaan uskontoa ollaan valmiita käyttämään osana omaa elämää hyvinkin joustavasti, kuten harjoittamalla hyvin vapaasti määriteltyä mindfulnessia tai pakanuutta. Tällöin uskonto ei ilmenekään enää perinteisillä, ulkoapäin määritellyillä tavoilla ja perinteisissä yhteyksissä, vaan irrottautuu kiinnikkeistään ja päätyy luontevaksi osaksi esimerkiksi pornon representoimaa seksuaalisuutta.

Tämä tutkielma kertoo Martin Niemöllerin näkemyksistä oikeaoppisesta kirkosta ja luterilaisen kirkon tilasta Gedanken über den Weg der christlichen Kirche -kirjan perusteella. Niemöller oli luterilainen pastori ja kuului toisen maailmansodan aikana vainonalaiseksi joutuneen Tunnustuskirkon johtohahmoihin. Niemöller vangittiin vuonna 1937 ja hän pohti kääntymistä katolilaisuuteen Sachsenhausenin keskitysleirissä 1939. Niemöller kirjoitti samana vuonna pohdinnoistaan teoksen Gedanken über den Weg der christlichen Kirche, joka on julkaistu vasta vuonna 2019. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millaisena Niemöller näki oikeaoppisen kirkon ja millaisia ongelmia hän näki luterilaisella kirkolla olleen edellä mainitun teoksen perusteella. Tutkielman yksi painopiste myös on, millaisen osallistumisen kirja tarjoaa vuosien 1933–45 kirkkotaisteluun. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Niemöller kaipaa teoksessaan vahvaa ja yhtenäistä kirkkoa, jonka hän uskoo löytäneensä katolisesta kirkosta. Niemöller irtautuu teoksessaan aikaisemmasta ajattelustaan, jonka mukaan Raamattu on kirkon ylin tuomari ja ihmisten mielipiteiden yläpuolella. Niemöllerin mukaan apostolinen traditio ja opetusvirka ovat keskeisimpiä auktoriteetteja kirkossa, jolloin apostolinen suksessio on oikeaoppisen kirkon takeena. Niemöllerin ekklesia on elävä, yhtenäinen ja ylikansallinen. Niemöller näkee katolisen kirkon dynaamisena ja elävänä yhteisönä, joka pystyy elävään opinmuodostukseen. Niemöller perustelee kantansa Raamatun avulla. Niemöller näkee luterilaisen kirkon ongelmina heikon opetusviran, huteran opillisen perustan, akateemisen teologian hajanaisuuden sekä maallisten vallankäyttäjien vahvan aseman kirkon toiminnassa. Niemöller näkee luterilaisen kirkon liukumisen natsimielisten saksalaiskristittyjen käsiin pikemminkin pitkäaikaisen kehityskulun tuloksena kuin pelkästään 1930-luvun ongelmana. Erityisen isona ongelmana Niemöller näkee maallisten ruhtinaiden vallassa olleet maakirkot ja kirkkojen paikallisen luonteen. Kuitenkin Niemöller näkee, että luterilaisessa kirkossa on olemassa myös todellinen kirkko ”epäkirkon sisällä”, niin kirjoittamisajankohtana kuin menneisyydessäkin. Teos tarjoaa myös näkökulman 1933–45 kirkkotaisteluun. Niemöller näkee edustamansa Tunnustuskirkon olleen todellinen kristillinen kirkko, joka tarjosi suojan sellaisille kristityille, jotka pakenivat protestanttisissa kirkoissa vallan saaneita natsimielisiä saksalaiskristittyjä. Niemöller pysyi uskollisena arvoilleen ja sanoutui irti saksalaiskristittyjen ekklesiasta, jossa Volk (kansa) oli ekklesiologinen perusta. Niemöllerin näkökulma myös on, että yhtenäinen kirkko pystyisi vastustamaan 1930-luvulla valtaan päässyttä natsi-ideologiaa hajanaista liittoumaa paremmin. Tällaisen kirkon hän uskoi löytäneensä katolisesta kirkosta, vaikka olikin protestantti. Teoksessaan Niemöller ilmaisee syvää turhautumistaan protestanttien oppiriitoihin. Niemöllerin kuvailema katolisen kirkon ihanne perustuu idealisoituun katoliseen kirkkoon, eikä se ota juurikaan kantaa katolisen kirkon ajankohtaisiin kysymyksiin. Teos on puheenvuoro vahvan ja elävän kirkon kaipuusta.

Tässä tutkielmassa tarkastelen uskonnonopettajien näkemyksiä evankelisluterilaisen uskonnon oppiaineen erityislaadusta etenkin suhteessa yhteiskuntaoppiin. Tutkimus asemoituu muuttuvan yhteiskunnan kontekstiin. Keräsin tutkimuksen aineiston kyselyhaastattelun avulla lukion uskonnonopettajilta ympäri Suomea. Pääaineiston lisäksi tutkimuksessa on tärkeässä roolissa lukion evankelisluterilaisen uskonnon ja yhteiskuntaopin opetussuunnitelman perusteet sekä aiempi tutkimustieto. Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisesti fenomenografista tutkimusmetodia käyttäen. Tulosten perusteella uskonnon oppiaineen erityislaatu nykypäivän lukiossa on mahdollista kiteyttää kolmeen tärkeimpään aihealueeseen: katsomuslukutaito, dialogitaidot ja monikulttuurisuus. Näiden sisältöjen kautta uskonnon tehtävää yleissivistävänä ja kansalaiskasvatuksellisesti tärkeänä oppiaineena sekä laaja-alaisen ymmärryksen osa-alueena perusteltiin eniten. Tutkittavat pohtivat sitä, vastaako nykyinen oman uskonnon opetusta antava malli aidosti yhteiskunnan vaatimuksiin. Tutkimukseen osallistuneet opettajat seisoivat vankasti oman oppiaineensa erityisyyden takana, mutta nostivat esiin myös useampia muutostarpeita. Potentiaalisena vaihtoehtona nykyiselle mallille nähtiin uskonnon eri oppimäärät ja elämänkatsomustiedon yhdistävä katsomusoppiaine. Tutkimuksessa uskonnonopetuksen suhdetta yhteiskuntaoppiin lähestyttiin uskonnon oppiaineen yhteiskunnallisten teemojen kautta. Tutkittavat pitivät tärkeänä etenkin kulttuurin, uskontojen, katsomusten ja yhteiskunnan välisiä yhteyksiä sekä katsomuksellisten dialogitaitojen kehittymistä. Tutkimus osoittaa, että uskonnon oppiaineen sisältöjen siirtämistä toisiin oppiaineisiin ei pidetä mahdottomana. Analyysini mukaan uskonnon yhteiskunnallista roolia lukiossa tulisi korostaa aiempaa enemmän ja näiden teemojen käsittely esimerkiksi yhteiskuntaopin tunneilla olisi varmasti asian edistämisen kannalta positiivinen muutos. Tutkimustulokset ilmentävät monipuolisesti näkemyksiä sen puolesta, miksi uskonto on yhä tänäkin päivänä perustellusti hyödyllinen ja erityinen oppiaine. Lukio yleissivistävänä oppilaitoksena tarvitsee osakseen katsomus- ja uskontolukutaitoa opettavan oppiaineen, mutta opetuksen toteuttamisen tapaan kaivataan muutosta. Kun uskonnonopetusta perustellaan sen yhteiskunnallisesta tavoitteesta käsin, ei sen tärkeää merkitystä voida tarpeeksi korostaa: kun ymmärrät uskontoja, ymmärrät yhteiskuntaa.