Browsing by study line "Scandinavian Languages"

Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on selvittää, missä määrin kaksi kaksikielistä ystävää käyttää koodinvaihtoa ruotsin, suomen ja englannin välillä ja mitä eri funktioita koodinvaihdolla on sekä miten se edistää keskustelun etenemistä nauhoitetussa keskustelussa Måndagsnack. Lisäksi tutkin, että esiintyykö koodinvaihto joidenkin tiettyjen aihealueiden ja teemoja yhteydessä tai joissakin erityisissä jaksollisissa ympäristöissä. Koodinvaihdolle ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta yleisesti se käsitetään kahden kielen hallitsemiseksi äidinkielen tasolla. On olemassa kuitenkin joitakin perinteisiä ja yleisesti tunnettuja määritelmiä. Muun muassa Poplack (2017) määritellee koodinvaihdon vaihtoehtoiseksi jaksojen käyttämiseksi kahdesta tai useammasta kielestä. Auerin (1984) mukaan koodinvaihto tarkoittaa vuorottelevaa kahden tai useamman koodin käyttöä toisesta kielestä yhdessä ja samassa vuorovaikutteisessa jaksossa. Koodinvaihto on yleinen piirre kaksikielisten henkilöiden kielenkäytössä, mutta kaksikielisyys ei ole myöskään käsitteenä yksinkertainen määrittää. Kaksikielisyydestäkin, kuten koodinvaihdosta, on olemassa joitakin tunnettuja käsitteitä. Weinreich (1968) määrittelee kaksikielisyyden vuorottelevana kahden kielen harjoittamisena. Bloomfield (1970) puolestaan määrittää kaksikielisyyden kielen käytöksi kahdella tai useammalla kielellä äidinkieltä vastaavalla tasolla. Kielikontaktit liittyvät kaksikielisyyteen ja koodinvaihtoon siten, että ne ovat useimmiten seurauksena ihmisten liikkuvuudesta, kuten esimerkiksi maahanmuutosta ja kolonialismista, jotka ovat johtaneet kielikontakteihin. Tutkielmassa toimii materiaalina keskustelu Måndagsnack, joka on nauhoitettu ja litteroitu Emergent syntax för samtalsspråk-projektia varten Helsingissä vuonna 2016. Nauhoite kestää noin tunnin ja transkriptio on pituudeltaan 58 sivua. Nauhoitteessa ystävykset Alma ja Linus keskustelevat vapaamuotoisesti keskenään ja mukana nauhoitusprosessissa on myös tutkimusassistentti, jonka rooli on tosin hyvin pienimuotoinen eikä hän anna valmiiksi puheenaiheita keskustelua varten. Tutkielman metodina hyödynnetään keskusteluanalyysin käsitteistöä, mikä tarkoittaa, että tutkielma ei ole täysin keskusteluanalyyttinen, vaan että tutkielman materiaalina toimivaa keskustelua analysoidaan keskusteluanalyysissä käytettävän terminologian pohjalta. Keskusteluanalyysin (conversational analysis) kehittivät 1960-luvulla Harvey Sacks, Emanuel Schegloff ja Gail Jefferson. Keskusteluanalyysissä keskitytään tutkimaan muun muassa keskusteluissa esiintyviä sekvenssejä, vuoronottoja, korjauksia ja preferenssirakenteita. Keskusteluanalyysi on kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä, jossa hyödynnetään empiirisiä materiaaleja, kuten esimerkiksi litterointeja oikeista keskusteluista. Tässä tutkielmassa on hyödynnetty keskusteluanalyysin lisäksi myös pragmaattista analyysiä, mikä tarkoittaa sitä, että keskustelussa ei ole ainoastaan keskitytty kirjaimellisiin merkityksiin, vaan analysoimisessa on otettu huomioon, mitä keskustelussa tapahtuu käytännössä ja mitä epäsuoria ja suoria tekijöitä vaikuttaa lausuntojen taustalla. Tutkielman tulokset osoittavat, että koodinvaihdolla on useita eri toimintoja, jotka edesauttavat keskustelun sujuvuutta. Koodinvaihtoa käytetään yleensä, kun siteerataan muiden henkilöiden puhetta suoraan, sillä silloin sanoman viesti ei muutu eikä puhujan tarvitse nähdä vaivaa kääntääkseen puhetta, jos kaikki keskustelunosallistujat ymmärtävät samoja kieliä. Toiseksi, koodinvaihto esiintyy yleensä silloin, kun haetaan sanoja tai oikeaa termiä. Jos oikea sana ei löydy keskustelun pääkielellä, voi olla helpompi vaihtaa koodi toiseen kieleen, jonka kaikki keskustelunosallistujat hallitsevat ja jolla oikea sana löytyy, niin että keskustelu ei keskeydy. Koodinvaihto on myös riippuvainen teemasta, sillä keskustelusta nousee esiin selkeästi kolme teemaa: Videoprojekti Visual Jockey, Linuksen puhelimen sisältö sekä kalenteri ja niin kutsuttu to do-lista, joiden yhteydessä vaihdetaan koodia useammin muihin aihealueisiin verrattuna. Koodinvaihtoa voidaan myös käyttää vahvistamaan lausuntoa, mikä tarkoittaa sitä, että vaihtamalla koodia halutaan painottaa lausunnon sanomaa ja osoittaa tunteita, joita siihen liittyy. Viimeiseksi, yksi koodinvaihtoon johtavista syistä on laukaisu, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi paikan- tai tuotenimi, joillain muulla kuin keskustelun pääkielellä voi laukaista koodinvaihdon. Tiivistettynä keskustelunosallistujat, Alma ja Linus vaihtavat koodia aktiivisesti ruotsin, suomen ja englannin välillä, jotka ovat keskustelussa esiintyvät kontaktikielet. Heidän keskustelunsa on sujuvaa eikä se häiriinny koodinvaihdosta, vaan on selkeästi luonnollinen ilmiö heidän keskustelussaan, minkä osoittavat muun muassa useat myötäilyt.

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia lukiolaisten mielipiteitä mahdollisesta ruotsin suullisen kielitaidon osakokeesta ylioppilaskirjoituksissa Suomessa. Vaikka suullista kielitaitoa opetetaan osana lukion kielten kursseja, ei se kuitenkaan sisälly yhdenkään kieliaineen ylioppilaskokeeseen. Syynä tähän voidaan nähdä muun muassa suullisen kielitaidon arvioinnissa esiintyvät haasteet, joita kartoitan tarkemmin teoriaosiossani. Tutkimustani pohjustaa myös ensi vuonna toimeenpantava lukion opetussuunnitelma (LOPS2019) sekä suullisen kielitaidon arvioinnin tulevaisuuden näkymät ylioppilaskokeessa. Sen lisäksi, että tutkin lukiolaisten ajatuksia ja mielipiteitä suullisen kielitaidon kokeesta osana ylioppilaskokeita, tutkin myös näihin ajatuksiin johtavia tekijöitä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lukiolaiset haluaisivat lisää suullisia harjoituksia ruotsin tunneille. Koska lukiolaisten mielipiteitä suullisesta ylioppilaskokeesta on tutkittu kuitenkin vain melko suppeasti, olen päättänyt tarkastella lukiolaisia laajemmin neljästä eri kaupungista: Vaasasta, Tampereelta, Helsingistä sekä Jyväskylästä. Asuinalueen lisäksi kartoitan myös oppimäärän sekä taitotason yhteyttä lukiolaisten mielipiteisiin. Olen kerännyt tutkimusaineistoni Google Forms -kyselyn avulla ja analysoin sitä sekä laadullisin että määrällisin tutkimusmenetelmin. Määrällisen analyysin lisäksi käytän tutkimusmenetelmänäni laadullista sisällönanalyysia. Tutkimuksestani selvisi, että lukiolaisten mielipiteet ylioppilaskokeen suullisesta osakokeesta jakaantuvat sekä positiivisiin että negatiivisiin. Vaikka suuri osa näkee suullisen kielitaidon tärkeänä kielen osa-alueena, pitää osa lukiolaisista suullista koetta liian stressaavana ja haastavana. Kaksikielisessä Vaasassa lukiolaiset käyttävät ruotsia useammin ja monipuolisemmin koulun ulkopuolella, minkä lisäksi suurin osa vaasalaisista aikoo kirjoittaa ruotsin ylioppilaskokeissa. Ilmiö on kuitenkin päinvastainen Jyväskylässä ja Tampereella, joissa suurin osa vastanneista ei aio kirjoittaa ruotsia ylioppilaskokeissa eikä osallistua ruotsin suulliselle kurssille. Ruotsinkielisen väestön määrällä voidaan täten nähdä jonkinlainen yhteys kyseisessä kaupungissa asuvien lukiolaisten ajatuksiin. Myös oppimäärällä ja kielitaidolla nähdään olevan yhteys lukiolaisten ajatuksiin suullisesta ylioppilaskokeesta. Suurin osa B-ruotsia opiskelevista lukiolaisista ei aio osallistua ruotsin kirjoituksiin tai puhekurssille, kun taas A-ruotsin lukijoiden tilanne on päinvastainen. Tämän lisäksi lukiolaisten taitotason voidaan nähdä vaikuttavan mielipiteisiin niin, että ne, jotka osaavat kieltä paremmin, suhtautuvat myös suullisen kielitaidon testaamiseen ylioppilaskokeissa positiivisemmin.

Tämä tutkielma kertoo kuinka suomenkieliset opiskelijat, jotka opiskelevat ruotsiksi korkeakouluissa, käyttävät ruotsin kieltä vapaa-aikanaan. Tutkimus on saanut inspiraatiota Grinin mallista Capacity – Opportunity - Desire (2003), jossa Desire kertoo, kuinka halukas on käyttämään opittua vierasta kieltä. Tutkimuksen tarkoitus on saada selville, käyttävätkö nämä opiskelijat ruotsia vapaa-aikanaan ja jos käyttävät, niin miten ja millaisissa tilanteissa. Tämä tutkimus myös selvittää onko ruotsinkielinen linja tai koulu vaikuttanut tähän ruotsin kielen käyttöön ja miten opiskelijat suhtautuvat ruotsin kieleen. Tutkimus sai inspiraationsa Marketta Sundmanin artikkelista Tvåspråkiga skolor - En analys av fördelar och risker med införandet av skolor med svenska och finska som undervisningsspråk (Magma 2013), joka kertoo millaisia vaikutuksia kaksikielisillä suomi - ruotsi kouluilla olisi Suomessa. Muita tutkimuksia, joita tässä tutkielmassa esiteltiin, ovat Monica Lönnkvistin (2020) Tvåspråkigt utbildningsprogram vid en yrkeshögskola: den administrativa språkstrategin och studerandenas vardagliga praxis, joka kertoo kaksikielisestä opiskelulinjasta Suomessa, Marjo Nikkasen (2017) Till Sverige med gymnasiesvenskan: En enkätstudie av finska studenters upplevelse av språklig anpassning i Sverige, joka kertoo kuinka suomalaiset käyttävät ruotsia Ruotsissa ja Maria Dimitriadisin (2020) Maailmalla pärjää englannilla ja suomenruotsalaiset puhuu suomea: Elevernas attityder till B-svenska på årskurserna 8 och 9, joka antaa tietoa yläkoululaisten asenteista ruotsin kieltä kohtaan. Tutkimuksessa käytettiin kahta eri metodia; haastattelu, johon osallistui viisi opiskelijaa ja kyselylomake, johon vastasi 93 opiskelijaa. Molemmissa oli samat kysymykset ja niihin on vastannut opiskelijoita sekä yliopistoista että ammattikorkeakouluista. Tutkimuksen lopputulema on se, että suomenkieliset opiskelijat käyttävät ruotsin kieltä arjessa eri tilanteissa. Eniten he kirjoittavat ruotsiksi ja kuuntelevat ruotsia viihdetarkoituksessa. Kaikki opiskelijat aikovat käyttää ruotsin kieltä myös opiskeluajan jälkeen, sillä siitä on hyötyä mm. työn haussa. Enemmistö opiskelijoista suhtautuu positiivisesti ruotsin kieleen ja suurimmalla osalla koulunkäynti on vaikuttanut heidän ruotsin kielen käyttämiseen. Ne joilla, koulu ei ollut vaikuttanut, käyttivät jo ruotsin kieltä ennen ruotsinkielisen linjan aloittamista.

Syftet med denna avhandling är att ta reda på hur språk- och kulturbundna element översätts i skönlitteratur. Mer specifikt tar jag reda på hur idiom, kulturella fenomen och egennamn översätts mellan grannspråken svenska och finska i jämförelse med hur de översätts mellan svenska och katalanska. Jag utreder också hur översättningsresultatet påverkas av de språkliga och kulturella skillnaderna mellan käll- och målspråken. Materialet består av Tove Janssons roman Pappan och havet och dess översättningar till finska och katalanska. Ur materialet excerperas översättningsbelägg av kulturella fenomen, idiom och egennamn. Analysen är i första hand kvalitativ, men kvantitativa beräkningar anges också. Undersökningen bygger på följande forskningsfrågor: Vilka metoder har använts för att översätta idiom, kulturella fenomen och egennamn i den finska och den katalanska översättningen av Pappan och havet? Finns det skillnader i användningen av översättningsmetoder mellan språkparen svenska-finska och svenska-katalanska och hur kan de eventuella skillnaderna förklaras? Materialet analyseras ur en skoposteoretisk synvinkel och utifrån Rune Ingos (1990) samt Lena Segler-Heikkiläs (2009) anpassningsmetoder. Analysen visar att det finns stora skillnader i användning av översättningsmetod mellan den finska och den katalanska översättningen samt att översättningens skopos möjligen påverkar valet av metod. Av analysen framgår att alla kulturella fenomen förutom ett översätts i den finska översättningen med metoden -AD+mot, vilket kan anses vanligt i intrakulturell översättning. Metoden innebär att bibehålla fenomenet eftersom målspråkets läsare kan förstå det. Däremot används en blandning av anpassnings- och icke-anpassningsmetoder i den katalanska översättningen. Vad beträffar översättning av idiom används översättningsmetoderna på ett balanserat sätt i den finska översättningen. I den katalanska översättningen är den mest använda metoden däremot att ett normalt uttryck översätts med ett idiom. Gällande översättning av egennamn visar analysen att de översätts på liknande sätt i båda översättningarna. Analysen tyder i allmänhet på att det förekommer mindre adaptation i intrakulturell översättning än i interkulturell översättning, även om käll- och målspråket i intrakulturell översättning tillhör avlägsna språkfamiljer.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista slangia henkilöhahmot käyttävät Jens Lapiduksen kirjoittamassa rikosromaanissa Snabba Cash. Henkilöhahmot, joiden repliikkeihin ja käyttämään kieleen aineisto pohjautuu, ovat ulkomaalaistaustaisia tukholmalaisia. Analyysiisa keskitytään erityisesti siihen, miten henkilöhahmojen käyttämä kieli eroaa ruotsin yleiskielestä sekä kieliopin että sanaston osalta. Tutkielman materiaalin analysoinnin pohjana käytän aikaisempia tutkimuksia, jotka perustuvat maahanmuuttajien käyttämään erityiseen kieleen Tukholman esikaupunkialueella. Teoriaosuudessa käytän lähteenä mm. kielitieteilijä ja professori Ulla-Britt Kotsinasin tutkimuksia ja teoksia aiheesta. Aineistossa esiintyy useita esimerkkejä, jotka aikaisempien tutkimusten perusteella voidaan kategorisoida ns. rinkebysvenskaksi tai maahanmuuttajaruotsiksi. Tämä slangimuoto on syntynyt ruotsissa Tukholman esikaupunkialueella 1960- luvulla, kun Ruotsiin värvättiin teollisuustyövoimaa ulkomailta. Asuinalueella asuvat maahanmuuttajat puhuivat ruotsia enimmäkseen keskenään ja pikkuhiljaa kieli muotoutui sellaiseksi kuin se nykyään on. Kirjan henkilöhahmojen juuret ovat Chilessä, entisessä Jugoslaviassa ja _Lähi-idässä. Henkilöhahmojen äidinkieli vaikuttaa heidän käyttämäänsä sanastoon siten, että slangisanat otetaan usein omasta äidinkielestä. Yksi henkilöhahmoista on sen sijaan kantaruotsalainen ja hänen käyttämänsä slangi on kategorisoitavissa Tukholmassa käytettävään slangiin, jossa on piirteitä myös nuorisokielestä. Tutkielman analyysi-osuudessa esitellään poikkeavan sanaston lisäksi poikkeavuutta ruotsin kielioppisääntöihin. Keskeisimpiä kielioppipoikkeavuuksia ilmenee ruotsin V2- säännössä, verbimuodoissa ja verbien käytössä ylipäätään. Tutkielman lopussa pohditaan rinkebysvenska-slangin tulevaisuutta perustuen siihen, miten kieltä puhuvat muuttavat kielenkäyttöään aikuistuessaan. Kirjan henkilöhahmot ovat aikuisia, minkä voi päätellä vaikuttaneen heidän puheessa käyttämäänsä slangisanojen määrään. Kuitenkin slangin asema säilyy heidän puheessaan, joskin hieman muuttuneena.

Covid-19 har globalt medfört ökat behov för intensifierad kriskommunikation något som i det tvåspråkiga Finland betyder att det är ytterst viktigt att medborgarna i landet får information på båda inhemska språken. I denna studie undersöks en statlig myndighets webbtexter i Finland. Syftet med avhandlingen är att kartlägga hurdana nya kommunikationsformer det har uppstått tack vare sociala medier och hur social- och hälsovårdsministeriet (SHM) har tagit vara på de nya kommunikationsformerna i sin svenskspråkiga kriskommunikation på Facebook under coronapandemin. Materialet för denna undersökning utgörs av social- och hälsovårdsministeriets Facebook-inlägg, som samlades in i början av året 2022. Materialet består av 30 olika inlägg, som har blivit indelade i kategorier, enligt inläggens innehåll och publikationsdatum. Samtliga inlägg är coronarelaterade och faller därför inom ramen för kriskommunikation. Som metod används innehållsanalys och fokus ligger på den induktiva ansatsen. Både manifest och latent innehåll kommer att granskas noga. I avhandlingen tillämpas även kvantitativa och kvalitativa metoder. I den teoretiska referensramen lyfts bland annat fram studier om svenskt myndighetsspråk, klarspråk och flerspråkig kriskommunikation. Tidigare forskning visar att webbplatsen uppskattas mycket som en plattform för myndighetskommunikation men att svenskspråkiga myndighetstexter publiceras alltför sällan i relation till de finskspråkiga texterna. En anledning till detta är att det inte finns tillräckligt med yrkeskunnig personal, som kan producera texter på båda nationalspråken. Att kunna skriva texter på klarspråk är också en konst i sig som kräver övning. Resultaten visar att social- och hälsovårdsministeriet publicerade den första coronarelaterade texten på svenska 17.4.2020. Med tanke på språklig jämlikhet, beaktas de svenskspråkiga inte alls under de första 2.5 månaderna, då SHM började publicera sina coronarelaterade inlägg. Detta strider emot språklagen. Det som SHM lyckas hyfsat bra med är att följa klarspråksprinciperna, speciellt då det kommer till texternas utseende och till att skriva det viktigaste först. Något som i sin tur är förvånansvärt är att SHM oftast använder passiv i sina texter. Att SHM använder passiv istället för aktiv är intressant med tanke på att detta skapar distans mellan textens avsändare och mottagare, samtidigt som det strider mot språkliga rekommendationer. Det är viktigt att SHM lägger mer fokus på sin svenskspråkiga kriskommunikation i framtiden, för att den svenskspråkiga befolkningens språkliga rättigheter ska uppfyllas.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen asema ruotsin kielellä on julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla Suomessa vuoden 2019 lopussa ja mitä muita kieliä tarvitaan suomalaisilla työmarkkinoilla. Aineistona käytetään työpaikkailmoituksissa esitettyjä kielitaitovaatimuksia. Aiemmat tutkimukset ja kirjallisuus ovat keskittyneet tarkastelemaan ruotsin kieltä ja sen käyttöä julkisissa ja yksityisissä organisaatioissa (ks. esim. Tandefelt 2003; Lassus & Tanner 2019). Tietääkseni ruotsin kielen asemaa ei ole tutkittu aiemmin kolmannen sektorin organisaatioissa. Ruotsin kielen asemaa on perusteltua tutkia sektoreittain, sillä kielitaitovaatimusten taustalla voidaan nähdä eri tekijöitä eri sektoreilla, kuten taloudellisia syitä ja kielilainsäädännön velvoitteita (ks. laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (423/2003)). Tutkielma on määrällinen sisällönanalyysi, jossa tutkitaan eksplisiittisiä kielitaitovaatimuksia 88 työpaikkailmoituksessa Uudeltamaalta ja 14 Pohjanmaalta. Tutkielmassa tutkitaan myös 30 työpaikkailmoituksen avulla, mitkä taitotasot ja kielitaidon osa-alueet esiintyvät ruotsin kielen vaatimusten ohessa. Analyysi perustuu työpaikkailmoituksissa esiintyvien, taitotasoja kuvaavien adjektiivien ja kielitaidon osa-alueisiin viittaavien ilmaisujen ryhmittelystä valtionhallinnon kielitutkinnoissa (ks. valtioneuvoston asetus 481/2003) määriteltyihin taitotasoihin (tyydyttävä, hyvä, erinomainen) ja kielitaidon osa-alueisiin (suullinen, kirjallinen, ymmärtäminen). Tutkielmassa tutkitaan myös erikseen 14 ruotsinkielistä työpaikkailmoitusta. Tarkoitus on selvittää, millainen suhde kirjoittajan ja lukijan välillä on ja esitetäänkö ruotsin kielen taito ilmoituksissa vaatimuksena vai etuna. Aineistoa tutkitaan pääasiassa systeemis-funktionaalisen kieliteorian ideationaalisen (tässä tutkimuksessa: osallistujaroolit) ja interpersoonaisen metafunktion (tässä tutkimuksessa: modaliteetti) avulla. Aineistoa tutkitaan myös perinteisen kieliopin avulla. Tutkielman tulokset osoittavat, että suomalaisilla työmarkkinoilla tarvitaan kolmea kieltä, suomea, ruotsia ja englantia. Erityisesti englannin kielen asema korostuu tutkielmassa niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Ruotsin kielellä on tulosten mukaan suhteellisesti vahvin asema julkisella sektorilla. Vertailtaessa Uudenmaan kielitaitovaatimuksia Pohjanmaan kielitaitovaatimuksiin, voidaan havaita viitteitä siitä, että ruotsin kielen asema vaihtelee alueittain, sillä ruotsin kieli mainitaan suhteellisesti useammin Pohjanmaalla. Tutkielmassa käytetyn aineistonkeruumenetelmän myötä kolmannen sektorin työpaikkailmoitusten määrä osoittautui vähäiseksi, minkä vuoksi tämän tutkimuksen avulla ei voida vetää suuria johtopäätöksiä kolmannen sektorin kielitaitotarpeista. Työpaikkailmoitusten (30 kpl) avulla voidaan havaita viitteitä siitä, että ruotsin kielen taitotasovaatimus vaihtelee sektoreittain. Julkisen sektorin ilmoituksissa mainitaan useimmiten vaatimuksena tyydyttävä ruotsin kielen taito, yksityisen sektorin ilmoituksissa erinomainen kielitaito ja kolmannen sektorin ilmoituksissa hyvä kielitaito. Materiaalin pienen koon ja kvalitatiivisten aineistonkeruumenetelmien valossa on kuitenkin syytä suhtautua kriittisesti tähän tulokseen. Tulokset osoittavat myös, että ruotsin kielen taitoa ei suurimmassa osassa ilmoituksista määritellä viittaamalla erikseen suulliseen tai kirjalliseen kielitaitoon, tai kykyyn ymmärtää sitä. Tämä voi johtua siitä, että vaatimus ruotsin kielen osaamisesta sisältää itsessään nämä kielitaidon osa-alueet, jolloin näitä ei erikseen mainita. Ruotsinkielisten ilmoitusten analyysi osoittaa, että suhde kirjoittajan ja lukijan välillä on etäinen. Havainto tukee Helgessonin (2011 a & b) toteamusta siitä, että työpaikkailmoituksessa osapuolet ovat lähtökohtaisesti tuntemattomia toisilleen, ja niille on tyypillistä kohteliaisuus ja etäisyys. Vain osassa ilmoituksista käytetään kielellisiä keinoja, joiden avulla lähennetään kirjoittajan ja lukijan välistä suhdetta, kuten persoonapronominin ”me” (på svenska ”vi”) käyttö, kun organisaatio viittaa itseensä ja lukijan sinuttelu. Molemmat on aiemmissa tutkimuksissa esitetty lisäävän läheisyyttä kirjoittajan ja lukijan välillä (Lassus 2010; Norrby, Nilsson & Nyblom 2007). Modaalianalyysi osoittaa, että velvoittavuus ilmoituksissa on korkea eli ruotsin kieli voidaan nähdä vaatimuksena. Tämä johtuu mitä todennäköisimmin siitä, että ilmoitukset ovat ruotsinkielisiä ja jo niiden ymmärtäminen vaatii ruotsin kielen taitoa.

Syften med avhandlingen är att studera det lingvistiska landskapet i Jakobstads centrum och svenskans synlighet i förhållande till andra språk. Jakobstad valdes som forskningsort för att den är en tvåspråkig stad med svenskspråkig majoritet samt att den representerar mindre orter, vilka har mer sällan utforskats inom forskningsfältet. Analysen bygger på bilder av 120 skyltar, vilka har tagits med mobiltelefon i november 2022 samt på en anonymiserad enkät. Skyltarna i materialet är kommersiella skyltar som representerar den s.k. Bottom-Up dimensionen. Den största delen av de officiella skyltarna och kommunala skyltarna som hör till Top-Down -dimensionen har utelämnats. Skyltarna har kategoriserats enligt språk och aktörer. Som kvalitativ metod användes en anonymiserad enkät med flervalsfrågor och öppna frågor. Sammanlagt 16 personer från Jakobstad med omnejd svarade på enkäten. Utifrån analysen framgår att svenskan står först i största delen av skyltarna. Restauranger och caféer hade flera enspråkigt engelska skyltar jämfört med andra aktörer. Det enda minoritetsspråk som var representerat i skyltmaterialet var arabiskan, vilket förekom i en annons i samband med svenskan. Svaren i enkätundersökningen inkluderade kommentarer om att svenskan har blivit utmanad av finskan såväl som engelskan i Jakobstads gatubild.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa yhdessä suomenkielisessä ammattikorkeakoulussa opiskelevien ruotsinkielisen ammattisanaston opiskelua ja osaamista. Samalla tutkin, millaisilla tehtävätyypeillä ammattisanastoa opetetaan ja opiskellaan, mitkä tehtävätyypit koetaan hyödyllisiksi sekä mikä koetaan haasteelliseksi ammattisanaston opiskelussa. Tutkimuksen materiaali koostuu seitsemän ammattikorkeakouluopettajan vastaamasta lomakkeesta sekä 62 ammattikorkeakouluopiskelijan vastaamasta lomakkeesta ja sanastotestistä. Opettajien lomake koostuu yhdeksästä kysymyksestä, joista osa on monivalintakysymyksiä ja osa avoimia kysymyksiä. Opiskelijoiden lomake koostuu kahdesta osasta, kahdeksasta monivalinta- ja avoimesta kysymyksestä sekä kymmenestä sanastotestikysymyksestä. Monivalintakysymysten vastaukset olen analysoinut kvantitatiivisesti ja avoimet kysymykset kvalitatiivisesti. Sanastotestin vastauksen olen analysoinut sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkimuksestani käy ilmi, että yhden suomenkielisen ammattikorkeakoulun kolmella alalla (terveys ja hyvinvointi, liiketalous ja tekniikka) opiskelijoiden ammattisanaston osaaminen on heikkoa. Liiketalouden opiskelijat pärjäävät parhaiten ja tekniikan opiskelijat heikoiten sanastotestissä. Opiskelijoiden omat arviot ammattisanaston hallitsemisesta vastaavat osin testin tuloksia, kun taas opettajien arviot opiskelijoidensa taidoista ovat optimistisemmat. Ammattisanaston opiskeluun käytettävät tehtävätyypit vaihtelevat, mutta suulliset, kirjalliset ja lukutehtävät ovat yleisimpiä.

Språkbad är en mångsidig, intensiv och stimulerande språkinlärningsmetod, som har sitt ursprung i Kanada. I tidigare forskning har man konstaterat att språkbad är ett effektivt sätt att lära finskspråkiga barn svenska. För språkbadselever ger språkbadet omfattande språkliga möjligheter inför framtiden. I dag studerar en del tidigare språkbadselever i svenskspråkiga utbildningar på andra eller tredje stadiet och en del arbetar i svenskspråkiga arbetsmiljöer. Därtill konsumerar flera tidigare språkbadslever svenskspråkig litteratur och populärkultur i sina vardagar. I denna magisteravhandling är mitt syfte att utreda hurdana erfarenheter tidigare språkbadselever har kring språkbad. I avhandlingen kartläggs hurdana språkkunskaper tidigare språkbadselever har i svenska språket. I avhandlingen utreds också hur mycket och i vilka situationer tidigare språkbadselever använder svenska språket. Därtill kartläggs hur tidigare språkbadselever identifierar sig språkligt. Materialinsamlingen har gjorts genom en elektronisk enkät. Enkäten består av totalt tolv frågor varav fyra är flervalsfrågor och åtta är öppna frågor. Totalt 30 tidigare språkbadselever som har avlagt ett svenskspråkigt språkbadsprogram i Finland svarade på enkäten. Min undersökning visar att tidigare språkbadselever huvudsakligen har positiva erfarenheter av språkbadsundervisning. Språkkompetenserna i svenska språket är på en hög nivå hos de flesta tidigare språkbadselever. Majoriteten av tidigare språkbadselever använder svenska språket aktivt i varierande situationer. Därtill identifierar över hälften av de tidigare språkbadseleverna sig som tvåspråkiga utifrån språkbadserfarenheten.