Browsing by study line "Sosiologia"

Moni suomalainen lähiö on saanut oman tunnistettavan identiteetin, ja erilaiset kulttuuriset käsitykset ja sosiaaliset merkitykset näkyvät kaupunginosahierarkiassa. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä paikan ominaisuuksia Korso saa ja miten Korson maine näkyy Helsingin Sanomien julkaisemissa teksteissä vuosina 2011–2021. Suomalaisessa kontekstissa Vantaalla sijaitseva Korso mielletään usein huonomaineiseksi leimautuneeksi paikaksi ja samalla paikalliset korsolaiset asukkaat mielletään maineeltaan tietynlaisiksi. Tutkielmassa pohditaan myös median osallisuutta huonomaineiseksi leimautuneen lähiön ja sen asukkaiden maineen luomiseen ja uusintamiseen. Tutkielmassa Korson mediateksteissä saamia paikan ominaisuuksia analysoidaan hyödyntäen muun muassa paikan maineeseen liittyvää aiempaa sosiologista tutkimusta sekä Loïc Wacquant'n (2008) alueellisen eli territoriaalisen stigman käsitettä. Tutkielmassa aineisto, Helsingin Sanomissa 2011–2021 julkaistut tekstit, joissa mainitaan Korso tai korsolaisuus, on analysoitu aineistolähtöisesti grounded theory -menetelmää hyödyntäen. Aineistolähtöinen analyysi nosti aineistosta esiin neljä Korson mediajulkaisuissa saamaa ominaisuutta: Korso hurjamaineisena paikkana, Korso haavoittuvaisten paikkana, Korso tavanomaisen elämän paikkana sekä Korson syvän vaikutuksen siellä asuvaan tai joskus asuneeseen. Keskeisinä johtopäätöksinä tutkielmassa todetaan, että erityisesti Korson lähiön ulkopuoliset ajattelevat Korson hurjamaineiseksi paikaksi ja liittävät korsolaisiin jopa alaluokkaisia piirteitä. Media ja fiktio osallistuvat Korson ja korsolaisten hurjan maineen uusintamiseen, kun taas paikalliset korsolaiset hyödyntävät erilaisia strategioita asuinpaikkansa rajun maineen kanssa toimimiseen. Näitä keinoja ovat muun muassa huumori ja jopa Korson brändäys. Korso haavoittuvaisten paikkana tulee aineistossa esiin erilaisina alueella esiintyvinä sosiaalisina ongelmina, epäsiistinä fyysisenä ympäristönä sekä erilaisten globaalien ja lokaalien yhteiskunnallisten muutosten kautta. Aineisto kertoo Korson olevan kuitenkin myös tavanomaisen elämän paikka. Aineiston analyysin kautta tuli myös esiin, miten syvästi Korsossa asuminen vaikuttaa siellä asuvan tai joskus asuneen maailmankuvaan. Tämä näkyy erityisesti siinä, miten korsolaisuus sallii ja suorastaan edellyttää suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta niin muita ihmisiä kuin paikan ulkonäköä kohtaan. Tutkielmassa tulee myös esiin median vastuu yhteiskunnallisena vaikuttajana.

Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia, miten kotitöitä jaetaan suomalaisissa sateenkaariperheissä; miten kotityönjako vertautuu heteroperheisiin; millä perusteilla kotityönjakoa tehdään; vaikuttaako maskuliinisuus tai feminiinisyys kotitöiden tekemiseen; ja vaikuttaako vanhempainvapaiden pitäminen ja synnyttäminen kotitöiden tekemiseen. Tutkielman teoreettinen viitekehys on Judith Butlerin (2006) performatiivinen sukupuolen tuottamisen teoria. Teorian mukaan kotitöiden sukupuolistuneisuus johtuu siitä, että niiden tekemisen kautta tuotetaan sukupuolta. Analyyttisenä käsitteenä käytetään myös Eeva Jokisen (2005) sukupuolitapaisuutta. Butlerin teoriaan kuuluu ajatus heteroseksuaalisesta matriisista, joka asettaa heteropareille kulttuurisen kehikon, jonka puitteissa miesten pitää käyttäytyä maskuliinisesti ja naisten feminiinisesti. Tutkielman hypoteesi on, että sateenkaariperheet operoivat heteroseksuaalisen matriisin ulkopuolella, ja sen takia pystyvät jakamaan kotitöitä tasapuolisemmin kuin heterot. Tutkielmassa selvitetään myös, tuottavatko sateenkaariperheelliset sukupuolta kotitöiden avulla. Tutkielmaa varten on kerätty uusi aineisto kyselytutkimuksella, ja analyysimenetelminä on käytetty faktorianalyysia ja varianssianalyysia. Suurin osa vastaajista on naisparin lapsiperheitä. Tulosten mukaan kotitöitä sateenkaariperheissä jaetaan suurelta osin tasapuolisesti. Ruuanlaitossa, pyykkihuollossa ja huoltotöissä on eniten erikoistumista, eli että toinen puoliso hoitaa työt. Lastenhoitoa ja yhdessäoloa lasten kanssa sateenkaariperheissä jaetaan hyvin tasaisesti. Verrattuna koko väestöä koskevaan Tasa-arvobarometriin 2017, tutkielman tuloksissa oli eroa etenkin heteronaisiin. Heteroperheissä naiset hoitavat valtaosan kotitaloustöistä ja lapsiin liittyvistä töistä, mutta sateenkaariperheissä töitä tehdään joko yhdessä tai vastuita eri naistapaisista töistä jaetaan puolisoiden kesken, jolloin kaikki vastuu ei kumuloidu samalle puolisolle. Heteromiehet puolestaan ovat yleensä vastuussa miestapaisista töistä. Myös niitä sateenkaariperheissä jaettiin tasaisemmin, vaikkakin erikoistumista on, sillä monet vastaajat eivät koe osaavansa tehdä miestapaisia kotitöitä. Vastaajat kertoivat jakavansa kotitöitä useimmiten puolisoiden mielenkiinnon kohteiden mukaan. Myös aika ja osaaminen vaikuttavat siihen, kumpi puoliso mitäkin kotitöitä tekee. Kotitöistä sopiminen jakautui vastaajissa: osassa perheistä kotitöistä on neuvoteltu tarkasti, joissakin ei lainkaan, ja osassa siltä väliltä. Sateenkaariperheet ostavat ja saavat apua etenkin miestapaisiin kotitöihin. Maskuliinisiksi luokitellut vastaajat tekivät enemmän miestapaisia kotitöitä kuin ei-maskuliiniset. Feminiinisyys ei kuitenkaan vaikuttanut naistapaisten kotitöiden tekemiseen. Synnyttäneet ja vanhempainvapaalla olleet puolisot hoitivat enemmän lapsia ja lasten asioita kuin ne puolisot, jotka eivät olleet synnyttäneet tai olleet vanhempainvapaalla. Niissä perheissä, joissa molemmat puolisot ovat synnyttäneet tai olleet vanhempainvapaalla, vastuu lastenhoidosta ja lasten asioiden hoidosta jakautui tasaisimmin. Tyytyväisyys kotityönjakoon oli heikompi niiden vastaajien keskuudessa, jotka olivat olleet vanhempainvapaalla, mutta joiden puoliso ei ollut.

Nuorten maksuvaikeuksien on todettu olevan yhteydessä esimerkiksi mielenterveyden häiriöihin, minkä vuoksi nuorten rahankäyttöön liittyviä yksityiskohtia on tärkeää tutkia. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, miten nuoret muuttavat kulutuskäyttäytymistään kokiessaan maksuvaikeuksia tai taloudellisia ongelmia ja mitä arkielämän ongelmia ja seurannaisvaikutuksia maksuvaikeudet aiheuttavat nuorille, ja eroavatko kulutuskäyttäytyminen ja arkielämän ongelmat eri aikuisuuden vaiheessa olevien nuorten ryhmissä tai eri sukupuolten välillä. Tutkielma kytkeytyy osaksi sosiaalista, kulttuurista ja ulkonäön pääomaa käsittelevää sosiologista tutkimusta ja päätutkimuskysymyksenä tutkielmassa tarkasteltiin, miten maksuvaikeudet ja taloudelliset ongelmat ilmenevät nuorten arkielämässä tarkasteltaessa sosiaalista, kulttuurista ja ulkonäön pääomaa. Maksuvaikeudella tarkoitetaan tässä tutkielmassa koettua ongelmaa lainan tai muun velan maksamisessa eräpäivään mennessä. Aineistona tutkielmassa käytettiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin toteuttamaa ja verkossa kerättyä Nuoret ja velka -kyselytutkimuksen vastauksia vuodelta 2015. Aineiston määrällistä tietoa analysoitiin tarkastelemalla suoria jakaumia ja ristiintaulukoimalla. Aineiston laadullisia avovastauksia analysoitiin sisällönanalyysilla luokittelemalla aineistoa tiettyjen aihetunnisteiden avulla. Tutkielman perusteella maksuvaikeudet ja taloudelliset ongelmat ilmenivät nuorten arkielämässä kulutuksen muutoksina useilla osa-alueilla ja erilaisina arkielämän ongelmina. Myös aiemmissa tutkimuksissa maksuvaikeuksien on havaittu olevan yhteydessä esimerkiksi nuorten mielenterveysongelmiin, jotka havaittiin myös tässä tutkielmassa maksuvaikeuksien seurannaisvaikutuksina. Kulutusmuutoksien osalta tilastollisesti merkitsevä ero orastavan aikuisuuden vaiheessa olevien nuorten ja nuorten aikuisten välillä ilmeni vapaa-ajan kulutuksessa (p-arvo < 0,001) ja asumiseen kuluttamisessa (p-arvo = 0,021) – nuoret aikuiset vähensivät kulutustaan orastavan aikuisuuden ikäryhmää enemmän. Sukupuolten välillä eroa kulutusmuutoksissa ilmeni tilastollisesti merkitsevästi ulkonäköön liittyvien kulutustuotteiden osalta: esimerkiksi naiset vähensivät miehiä yleisemmin kulutusta vaatteisiin ja jalkineisiin (p-arvo < 0,001). Orastavan aikuisuuden vaiheessa olevien nuorten ja nuorten aikuisten välillä ei ilmennyt eroa maksuvaikeuksien aiheuttamissa arkielämän ongelmissa. Naiset kokivat miehiä yleisemmin maksuvaikeuksien aiheuttavan erilaisia arkielämän ongelmia, etenkin häpeän osalta ero oli suurta ja sukupuolten välinen ero oli 27 prosenttiyksikköä. Kulutuksen muutokset ja arkielämän ongelmat ilmenivät nuorilla pääomien osalta etenkin sosiaalisen ja ulkonäön pääomien kartuttamisessa ja ylläpidossa, kuten ongelmina ihmissuhteissa ja mahdollisuuksissa kuluttaa vaatteisiin ja kauneuspalveluihin. Tutkielma tuo esiin nuorten omia kokemuksia liittyen maksuvaikeuksiin ja saatuja tuloksia voidaan hyödyntää perusteltaessa tarvetta nuorten taloudellisen osaamisen kehittämiseen. Jatkotutkimus nuorten maksuvaikeuksista on edelleen aiheellista etenkin laadullisin menetelmin tehtävän tutkimuksen osalta.

Tutkielman tavoitteena on tarkastella toimijuuden rakentumista haavoittuvassa asemassa olevien ikäihmisten puheissa sekä selvittää heidän tuntemuksiaan liittyen kuntoutuskokeiluun, johon he ovat osallistuneet. Tutkielmaa ohjaa tutkimuskysymys ”Millaista toimijuutta ikääntyneet päihde- ja mielenterveyskuntoutujat rakentavat haastattelupuheessaan?” Samalla tarkastelin kuntoutujien kokemusta interventiosta kysymyksen ”Miten ikääntyneet päihde- ja mielenterveyskuntoutujat kokevat Askelpolku-pilotin intervention” ohjaamana. Tutkielmani aineisto koostuu seitsemän kuntoutukseen osallistuneen ikääntyneen teemahaastattelusta. Kuntoutujia yhdistää se, että he kaikki ovat hakeutuneet erinäisiä kanavia pitkin kuntoutuskokeiluun päihde- ja mielenterveyshaasteiden vuoksi. Aineisto on analysoitu Atlas.ti-ohjelmalla, jonka avulla edettiin koodauksen ja luokittelun kautta diskursseihin hyödyntämällä subjektiaseman käsitettä ja toimijuuden modaliteettihahmotelmaa. Tulokseksi sain kuusi diskurssia, jotka ovat nimetty modaliteetteja hyödyntäen. Tärkeimmät johtopäätökset liittyvät siihen, että kuntoutuksella on ollut myönteisiä vaikutuksia ikääntyneiden toimijuuteen, mutta kuntoutuksessa olisi hyvä huomioida palveluiden jatkuvuus myös kuntoutuksen jälkeen. Yhteisöillä, kuten perheellä on merkittävä rooli toimijuuden vahvistamisessa, joten tämä tulisi huomioida kuntoutuksen juurruttamisessa käytäntöön. Kuntoutuksen hyödyt korostuivat erityisesti kuntoutujien elämänhallinnassa ja arjen sujumisessa.

Vuoden 2020 maaliskuusta lähtien yhteiskunnat poikkeustilaan ajanut globaali koronapandemia toi muutoksia koulunkäynnin järjestämiseen kaikilla oppiasteilla alakouluista korkeakouluihin. Opetus siirrettiin nopealla aikataululla etäyhteyksin järjestettäväksi, sillä pandemian puhjetessa oleellista oli välttää sosiaalisia kontakteja, jotta virus ei pääsisi leviämään väestössä hallitsemattomasti. Perus- ja toisen asteen oppilaitoksissa etäopetusjaksoja järjestettiin kevään 2020 jälkeen ainoastaan alueittain, pahentuneissa tautitilanteissa. Tammikuun 2022 alussa tiedotusvälineissä alettiin käymään keskustelua siitä, pitäisikö perusopetuksen luokat 4–9 ja toisen asteen opetus siirtää valtakunnallisesti kolmen viikon etäopetusjaksolle kevätlukukauden alkaessa. Uusi herkemmin tarttuva virusvariantti oli vuodenvaihteessa aiheuttanut tartuntatapausten määrän nopean kasvun, ja terveydenhuollon mahdollinen kuormittuminen haluttiin välttää. Valtion eri viranomaistahojen esittämät näkemykset etäopetusjakson hyödyllisyydestä vaihtelivat kuitenkin keskenään. Aihe herätteli myös kansalaisten keskuudessa eriäviä näkemyksiä, joita käsiteltiin sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin ja riskiyhteiskunnan näkökulmasta sitä, miten lapset, nuoret ja perheet asemoidaan suhteessa koronapandemian aikaiseen koulunkäyntiin. Aineistona toimii aihetta käsitelleet kommenttiketjut Vauva.fi ja Suomi24-verkkokeskustelupalstoilla. Kommenttien kirjoitusajankohta ajoittuu aikavälille 5.-23. tammikuuta 2022, ja kommenteissa etäopetuksesta keskustellaan sekä puoltavaan että vastustavaan sävyyn. Aineistosta pystyi muodostamaan kolme vallitsevaa diskurssiluokkaa, joihin kommentit pystyi jakamaan: terveys ja hyvinvointi, perhe ja kasvatus, sekä lasten ja nuorten koulutus ja sosiaalinen elämä. Näissä diskurssiluokissa tarkastelen kommentteja riskiyhteiskunta-teorialinssin lävitse: miten lapset, nuoret ja perheet nähdään koronapandemiassa riskien näkökulmasta? Tutkimuskysymysten avulla pureudun siihen, mitä ovat ne riskit, joita kommentoijat näkevät pandemia-aikaisessa koulunkäynnissä, sekä mihin he näkevät niiden kohdistuvan. Tässä tutkielmassa tarkastelemistani kommenteista nousikin esille se, että koulunkäynti niin lähi- kuin etäopetuksena pandemia-aikana nähtiin riskinä paitsi koululaisille itselleen, myös heidän lähipiirilleen, ja sitä kautta koko perhe-elämän ja arjen totutulle sujumiselle. Etäopetus yksinään ei ollut riskejä ja uhkaa luova tilanne, joka olisi kohdistunut ainoastaan etäkoulua käyviin koululaisiin. Suurimpana uhkana koulunkäynnille, sekä lähi- että etäopetuksessa, nähtiinkin vallitseva koronapandemia ja tarttuva virus, mikä muodosti koulunkäynnistä lisäuhan myös koululaisten perheenjäsenille ja muulle lähipiirille.

Tässä maisterintutkielmassa käsitellään aktiivisesti urheilevien nuorten naisten ystävyyssuhteita. Tutkielmassa tarkastellaan, miten urheilevat nuoret naiset kuvailevat ystävyyssuhteitaan ja minkälaisia merkityksiä ne saavat ystävyyksiin liitettävissä ideaaleissa ja käytännöissä. Tutkittavana on lisäksi näissä käytännöissä esiintyvät sosiaaliset resurssit, joita ovat sosiaalinen tuki ja osallisuus. Tutkielmassa kartoitetaan, miten urheilu ja ystävyys kietoutuvat toisiinsa. Aineisto koostuu kuudesta 17–18-vuotiaan nuoren naisen teemahaastattelusta. Nämä nuoret asuvat pääasiassa pääkaupunkiseudulla ja ovat harrastaneet lapsuudesta asti urheilua eri muodoissa. Haastateltavat rekrytoitiin lähipiirin avulla ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Haastatteluaineiston analyysia tehdään tutkimuksessa sisällönanalyysin keinoin. Analyysissa lähdettiin liikkeelle litteroimalla ja jäsentämällä tekstiä etsien haastattelurungon mukaisesti kiinnostavia ilmiöitä liittyen tutkimuskysymyksiin. Aineistoista nostettiin teemoittain eri värikoodien alle näitä ilmiöitä. Teemoittelun avulla löytyi tutkimuksen pääteemat: ystävyyden ideaalit ja käytännöt sekä urheilun ja ystävien yhteys. Analyysin pohjalla toimi aikaisempi tutkimus, jonka mukaan urheilevilla nuorilla on monipuoliset ja laajat ystäväverkostot. Näkemys nuorista aktiivisina resurssien kerääjinä ja käyttäjinä oli myös keskiössä. Tutkielmassa havaittiin urheilevien nuorten naisten muodostavan laajasti erilaisia sosiaalisia suhteita niin harrastuksissa, koulussa kuin vapaa-ajallakin. Nuoret naiset olivat muodostaneet elämässään monia erilaisia luottamuksellisia ystävyyssuhteita. Luottamus nousi merkittävimmäksi odotukseksi ystävyyssuhteessa ja sen mukaan myös tehtiin rajanvetoja eri ystävyyksien välillä. Ystävyyksissä arvostettiin lisäksi vastavuoroisuutta ja tasapainoisuutta ja niissä koettiin usein osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ristiriitatilanteissa ja porukasta ulosjäämisessä epäluottamus ja itsekkyys nähtiin ratkaisevina tekijöinä. Aktiivisesti urheilevat nuoret naiset ovat muodostaneet urheilullisen elämäntavan, johon astuessa he ovat kantavan ja mahdollisuuksia tuottavan rakenteen sisällä. Urheilullisen elämäntavan luomat potentiaaliset mahdollisuudet muodostaa luottamuksellisia suhteita erilaisissa yhteisöissä on merkittävää nuorten hyvinvoinnin kannalta. Nämä nuoret kokevat suhteissaan sosiaalista tukea kuten kannustusta, luottamusta, solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan työllisen syntyperän yhteyttä prekaariin työmarkkina-asemaan Suomessa. Prekaarilla työllä viitataan työnsosiologisessa keskustelussa epävarmuuteen, arvaamattomuuteen ja turvattomuuteen työssä, jossa on heikot luontaisedut ja lakisääteiset oikeudet. Uudenlaisen prekaarin työn syntyyn on vaikuttanut uusliberaaliksi globalisaatioksi kutsuttu työn ja talouden rakenteellisten muutosten kirjo, joka on johtanut työmarkkinoilla esimerkiksi kasvavaan vaatimukseen työntekijän joustavuudesta. Haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat ihmiset saattavat olla työnantajan näkökulmasta houkuttelevia työntekijöitä prekaareihin töihin, joissa työntekijältä vaaditaan erityistä joustavuutta ja jotka mahdollistavat työvoiman helpomman kontrolloinnin. Ulkomailta uuteen maahan muuttaneet ihmiset ovat aiempien tutkimusten valossa tulomaan syntyperäiseen väestöön nähden yliedustettuina prekaareissa töissä. Siirtolaiset ajautuvat prekaareihin töihin esimerkiksi siksi, että he suostuvat tekemään töitä matalammalla palkalla ja huonommilla työehdoilla syntyperäiseen väestöön nähden. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, onko Suomessa pysyvästi asuva ulkomaalaistaustainen väestö tilastojen valossa syntyperäistä suomalaistaustaista väestöä prekaarimmassa työmarkkina-asemassa. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään, millaiset taustatekijät ovat yhteydessä prekaariin työmarkkina-asemaan ulkomaalaistaustaisen väestön keskuudessa. Tutkielma linkittyy yhtäältä osaksi keskustelua suomalaisten työmarkkinoiden prekarisaatiosta, ja toisaalta työnsosiologiseen keskusteluun ulkomailta muuttaneen väestön tekemästä prekaarista työstä. Aineistona tutkielmassa käytetään vuosina 2014–2015 kerättyä Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi - eli UTH-kyselytutkimuksen aineistoa, joka on tutkimuksen ulkomaalaistaustaisen väestön otannan kattavuuden ansiosta toistaiseksi laajin Suomessa tehty kyseistä väestöä käsittelevä kyselytutkimus. Prekaari työ on tässä tutkielmassa operationalisoitu siten, että työllinen on prekaarissa työmarkkina-asemassa, mikäli hänen kohdallaan täyttyy vähintään kolme viidestä eri työelämän prekaarisuutta kuvaavasta kriteeristä. Ensisijaisen selittävän muuttujan eli syntyperän yhteyttä prekaaria työmarkkina-asemaa mittaavaan vastemuuttujaan tarkastellaan logistisen regressioanalyysin avulla, ja syntyperän yhteyttä elaboroidaan regressiomallissa vakioimalla demografisia ja sosioekonomisia muuttujia. Syntyperäryhmien välisiä eroja tarkastelevan mallin lisäksi taustamuuttujien yhteyksiä prekaariin työmarkkina-asemaan tarkastellaan osa-aineistossa, joka sisältää pelkän työllisen ulkomaalaistaustaisen väestön. Analyysien tulosten perusteella syntyperä on selkeässä yhteydessä prekaariin työmarkkina-asemaan: Suomessa vakituisesti asuva työllinen ulkomaalaistaustainen väestö on syntyperäistä suomalaistaustaista väestöä prekaarimmassa työmarkkina-asemassa, kun työllisen väestön demografiset ja sosioekonomiset tekijät on vakioitu. Työllisen ulkomaalaistaustaisen väestön keskuudessa muita suhteellisesti prekaarimmassa työmarkkina-asemassa ovat tulosten perusteella 15–29-vuotiaat, korkeakoulutetut sekä palvelu- ja myyntityöntekijöinä työskentelevät työlliset. Tämän tutkielman tulosten perusteella ulkomaalaistaustaisen työllisen sukupuoli, asuinalue, maahanmuuton syy, kielitaito, maassaoloaika ja taustamaaryhmä eivät ole tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä työmarkkina-aseman prekaarisuuteen. Tulos syntyperän ja prekaarin työmarkkina-aseman välillä havaitusta yhteydestä on linjassa aiemman työnsosiologisen tutkimuskirjallisuuden kanssa. Jotkin analyysien tulokset eivät kuitenkaan vastaa aiemman kirjallisuuden perusteella asetettuja hypoteeseja, mikä herättää kysymyksiä esimerkiksi vastesummamuuttujan validiteetista ja mahdollisista työmarkkina-aseman prekaarisuuteen vaikuttavista latenteista tekijöistä, jotka saattavat selittää syntyperän ja vastemuuttujan välillä havaitun yhteyden.

Syftet med denna avhandling är att undersöka hur diskursen kring antirasism lyder på Black Lives Matter Sweden Instagram-konto, vilken typ av konstruktioner av rasism och antirasism hägrar i samhället enligt kontoinnehavarna samt belysa förslag på strategier för hur rasism kunde bekämpas i samhället? Genom att använda kritisk diskursanalys analyseras inlägg vilka är publicerade under en två veckors period under sommaren 2020. Analysen innefattar bilder och bildtext. Avhandlingen har en kort diskussion kring sociala mediers roll i antirasismens mobilisering samt besvarar frågan om vem som bär ansvar och anses vara makteliter när diskurser kring rasism och antirasism formuleras och produceras. I avhandlingen får vi ta del av teoretiska perspektiv på antirasism, rasism, ras, rasifiering och vithet och detta har gjorts ur en samhällsvetenskaplig synvinkel. Bakgrund, forskning och analytiskt perspektiv på antirasism fungerar som avhandlingens teoretiska bas samt tidigare forskning kring rasism i Sverige. Centrala frågorna i avhandlingen lyder: Vilka är de mest dominerande antirasistiska diskurserna utgående från Black Lives Matter Swedens inlägg på Instagram? Vilka antirasistiska handlingar förespråkas i bekämpningen av rasism? Vem har och bör ta ansvar för antirasistiska handlingar och diskurser?

Maahanmuuttajataustaisten lähihoitajaksi kouluttautumisessa kietoutuvat yhteen monet ajankohtaiset yhteiskunnalliset ilmiöt. Hoiva on ollut arvostamatonta työtä, ja hoivapulan myötä on edetty kohti maahanmuuttajien ohjaamista alalle, sen sijaan, että työehtoja parannettaisiin. Lisäksi ammatillinen koulutus on nostattanut huolta siitä, millä ehdoin sieltä voi valmistua. Samalla nais- ja maahanmuuttajavaltaiset alat muodostavat työmarkkinoiden alaluokan. Tämä on tutkielman yhteiskunnallinen konteksti, jota vasten somalitaustaisten naisten lähihoitajaksi kouluttautumista peilataan. Tutkielman aineisto koostuu viidestä saman lähihoitajakoulun käyneistä somalitaustaisten naisten haastatteluista. Aineistoa analyysi pohjautuu aineistolähtöiseen grounded theory -menetelmään, jota on kuitenkin täydennetty yhdellä työvaiheella eli jäsenkategoriatasojen lisäämisellä. Tutkimus antaa tietoa siitä, miten haastateltavat päätyivät lähihoitajiksi ja mikä merkitys työlle annetaan nykyisenlaisessa yhteiskunnallisessa järjestyksessä. Lisäksi se antaa tietoa siitä, minkälaista on lähihoitajaksi opiskelu, ja mitä sen aikana opitaan. Tulosten mukaan tiedonpuute tai ristiriitainen tieto vaatii opiskelijoilta vahvaa toimijuutta. Itseohjautuvuuden vaatimus näyttäytyy haastateltaville niin, että heitä pidetään vastuussa sellaisistakin asioista, joihin he eivät voi vaikuttaa. Tällaiset käytännöt, jotka voidaan nimetä institutionaalisen rasismin ilmentymiksi, heikentävät opiskelijan tunnetta siitä, että häntä arvostetaan ja että hän voi luottaa kouluinstituutioon. Haastateltavia yhdistää sama somalitausta, joka on Suomessa erityisen leimattu. Haastateltavat ovat sekä Suomessa syntyneitä että tänne myöhemmin muuttaneita, mikä antaa hyvän kokonaiskuvan siitä, millä tavoin etnisyys näyttäytyy kouluttautumisessa. Yhtäältä opiskelijoiden eri kielitaidot vaikuttavat siihen, kuka hyväksyy ymmärtämättömyytensä, ja uskaltaako pyytää apua. Toisaalta maahanmuuttajakategoria näkyy instituutioiden käytänteissä tukea tarvitsevana taakkana, sillä koulutus on näennäisestä monikulttuurisuudesta huolimatta suomalaisuuteen kasvattaja. Työelämässä etnisyys näkyy ennakkoluuloissa ja rasismin kohtaamisina, joihin ei kuitenkaan puututa, vaan selviämistä varten täytyy jälleen rohkaistua puhumaan vääryyksistä ja painottaa omia oikeuksia. Selviytyäkseen haastateltavat ovat saaneet tukea omilta verkostoiltaan koulun ulkopuolella. He joustavat, raatavat, poissulkevat, ja hakeutuvat paikkoihin, joissa he voivat tehdä töitä yksin tai hyväksyvässä työympäristössä. Tämä kaikki vaatii valtavan määrän tunnetyötä, mikä on lähtökohtaisestikin yksi lähihoitajan tärkeimmistä kompetensseista.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan oppivelvollisuuden laajentamisen oikeuttamista sitä käsittelevissä valtionhallinnon asiakirjoissa. Tutkielman taustalla on Marinin hallitusohjelmaan kirjattu koulutuspoliittinen uudistus, jolla on haluttu varmistaa jokaisen peruskoulun päättävän suorittavan toisen asteen koulutuksen osana koulutus- ja osaamistason nostamisen, oppimiserojen kaventumisen ja koulutuksen tasa-arvon lisääntymisen strategista tavoitetta. Laajennettu oppivelvollisuus astui voimaan 1.8.2021. Tutkielman aineisto koostuu oppivelvollisuuden laajentamista käsittelevästä hallituksen esityksestä sekä vuoden 2021 valtioneuvoston koulutuspoliittisesta selonteosta ja Marinin hallitusohjelmasta. Oikeuttamisen toteutumista paikannetaan aineistosta kriittisen diskurssianalyyttisen luennan kautta, jonka mukaan kielenkäytön nähdään ilmentävän ja ylläpitävän sosiaalisia rakenteita ja valtasuhteita. Teoreettista viitekehystä täydentää hallinnan analytiikan tutkimussuuntauksen keskeiset käsitteet ja analyysitapa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella millaisten representaatioiden eli esittämisen ja kuvaamisen tapojen varassa oppivelvollisuuden laajentamisen oikeutuksen diskursseja rakennetaan sekä tunnistaa, miten kyseiset diskurssit sekä ilmentävät että ylläpitävät hallinnan toteutumista. Tutkielman tutkimuskysymys on: millaisten ongelmarepresentaatioiden varassa oppivelvollisuuden laajentaminen oikeutetaan? Oppivelvollisuuden laajentamisen oikeutusta rakennetaan aineistossa kytkemällä se koulutuksen nykytilaa koskeviin haasteisiin, kouluttautumista koskeviin arvostuksiin sekä oppivelvollisen nuoren toimijuutta koskeviin diskursseihin. Oikeutus konkretisoituu osoittamalla puutteet koulutuksen tasavertaisuuden toteutumisessa sekä työelämän osaamis- ja koulutustason vaatimuksiin vastaamisessa, jotka näyttäytyvät ongelmallisina kouluttautumisen arvostusta ja välttämättömyyttä korostavan rationalisoinnin valossa. Oppivelvolliset nuoret näyttäytyvät uudistuksen keskeisenä kohderyhmänä, jotka yhtenäistetyn koulutuspolun myötä tuodaan peruskoulun päätyttyä osaksi koulutussysteemiä ja yhteiskunnallista osallisuutta. Tarve toisen asteen koulutukseen hakeutumiseen ja osallistumiseen asetetaan nuoren itsenäisen harkintakyvyn ulkopuolelta koulutuksen ulkopuolisuuden yksilölle ja yhteiskunnalle aiheuttamiin negatiivisiin seurauksiin vedoten. Laajennettu oppivelvollisuus näyttäytyy nuoren elämän siirtymävaiheessa valtion ylläpitämänä turvaverkkona, jonka tavoitteena on koulutukseen kiinnittymisen kautta ohjata ja kannatella nuorta turvatuksi ja sujuvaksi nähtyyn elämänkulkuun sekä osallistuvaan kansalaisuuteen.