Browsing by study line "Taidehistoria"
Now showing items 41-45 of 45
-
(2022)Tutkielmani käsittelee Vantaan kaupungin eli entisen Helsingin maalaiskunnan 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja ostoskeskuksia kolmen vuosien 1967–1975 välillä rakennetun ostoskeskuksen kautta. Tarkastelen Vantaan ostoskeskuksia osana suomalaista ostoskeskusrakentamista. Tarkastelen myös ostoskeskusten paikkaa niiden rakennusajankohdan kaupunkirakenteessa sekä sitä, miten 1960-luvun arkkitehtoniset ihanteet ja niiden muuttuminen vaikuttivat 1960- ja 1970-luvuilla rakennettujen ostoskeskusten arkkitehtuuriin. Ostoskeskusrakentaminen on osa suomalaista lähiörakentamista. Ostoskeskukset ovat lähiöiden keskuksiksi ja palveluntarjoajiksi rakennettuja kaupan keskittymiä. Suomen ensimmäiset ostoskeskukset rakennettiin 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa Helsinkiin ja Espoon Tapiolaan. Nykyisen Vantaan kaupungin varsinainen lähiörakentaminen alkoi muuttoliikkeen kiihtymisen myötä 1960-luvun alkupuolella, jolloin myös sen ensimmäiset ostoskeskukset on rakennettu. Suurin osa nykyisen Vantaan ostoskeskuksista on kuitenkin rakennettu vasta 1960-luvun puolen välin jälkeen ja 1970-luvun aikana. Tutkielmani on ajankohtainen johtuen ostoskeskusten nykyisestä asemasta osana kaupunkikehitystä: ostoskeskuksia uhkaa purkaminen ja useampia on jo purettu. Vaikka tutkielmani ei ota kantaa ostoskeskusten suojeluun, niin koen suojeluun liittyvän keskustelun lisäävän ostoskeskusten ajankohtaisuutta.
-
(2024)Tämä tutkielman aiheena on monilajinen kumppanuus taiteilija Kati Rooverin videoteoksessa Salt Of My Eyes (Silmieni suola, 2020–2021). Tutkielmassa kysyn, miten Rooverin teos käsittelee ei-inhimillisten ja inhimillisten subjektien keskinäisiä suhteita. Kysyn myös, millä tavoin se haastaa ympäristösuhteen toisin ajatteluun. Syventymällä teoksen nestemäisiin, vetisiin ja virtaaviin materiaalisuuksiin tutkielman tavoitteena on tarkastella Rooverin videopohjaisesta mediataiteesta nousevia näkökulmia eettisempään ympäristösuhteeseen. Teoksen aineiston muodostavat Rooverin videoteos, jonka keskiössä on ihmisen ja valaan välinen suhde, sekä tutkimuskirjallisuus. Lähestyn tutkimusongelmaani teosanalyysilla, jonka teoreettis-metodologisen taustan muodostavat uusmaterialistiset ja posthumanistiset lähestymistavat. Hyödynnän erityisesti filosofi Astrida Neimanisin ruumiinfenomenologista ajattelua veden kanssa sekä taidehistorioitsija Katve-Kaisa Kontturin uusmaterialistista taiteentutkimusta ja seuraamisen metodologis-teoreettista käsitettä, jolla pyrin representaatiotason ylittävään tulkintatapaan. Lisäksi tutkimuskirjallisuus täydentyy ekokriittisellä taiteiden tutkimuksella ja lukuisten teoreetikoiden, kuten Stacy Alaimon ja Donna Harawayn käsitteistöllä. Kati Rooverin videopohjaisella taiteella on ajassa ja tilassa liikkuvina virtauksina oma vaikuttamispotentiaalinsa eettisemmän ympäristösuhteen muutosprosesseissa. Analyysin myötä teoksesta piirtyy esiin mahdollisuus vetiseen, monilajiseen kumppanuuteen, lajienväliseen keskinäiseen huolenpitoon sekä ei-inhimillisen ja inhimillisen subjektikäsityksen rajojen uudelleenmäärittelyyn. Tapamme käsitteellistää kehoa vaikuttaa oleellisesti siihen, miten voimme hahmottaa inhimillisten ja ei-inhimillisten subjektien mahdollisuuksia ja suhteellisuuksia. Haastamalla käsityksen selkeärajaisesta kehosta inhimillisen subjektin rajana Rooverin Salt Of My Eyes avautuu teoksena, jossa inhimillinen subjekti näyttäytyy hallitsevan roolin sijaan suhteellisena muun elonkirjon kanssa. Tutkielman aikana kohtasin tutkimuksellisia ja eettisiä haasteita, jotka kietoutuvat erityisesti ihmiskeskeisyyden purkamiseen. Näitä haasteita olen pyrkinyt pitämään tutkielmassa esillä. Opinnäyte kytkeytyy osaksi ajankohtaista nykytaiteentutkimusta, jonka keskiössä ovat inhimillisen ja ei-inhimillisen elonkirjon suhteellisuudet sekä taide ympäristökriisissä.
-
(2021)Sammandrag Fakultet: Humanistiska fakulteten Utbildningsprogram: Magisterprogrammet i kulturarv Studieinriktning: Konsthistoria Författare: Ann Marie Didrichsen Arbetets titel: Vi ger inte upp! Kvinnliga konstnärers bildspråk under krigstiden 1939–1945 Arbetets art: Magisteravhandling/ pro gradu avhandling Månad och år: december 2021 Sidantal: 48, inklusive källförteckning och bilagor 59 Nyckelord: minne, kollektivt minne, minnesplats, narrativ, beställningsverk, självständigt verk, potentiellt verk, tolkning, krig, brist på förnödenheter, lidande, osäkerhet, ångest, porträtt, stadsvyer, bombskydd, hemmafront, Helsingfors, front, karelska näset, evakueringar, ögonblicksbilder, dagboksanteckningar Handledare: Prof. Ville Lukkarinen Förvaringsställe: Magisteravhandlingar Helsingfors universitet Övriga uppgifter: Sammandrag: Den här avhandlingen granskar kvinnliga konstnärers bildspråk under krigsåren 1939–1945, vilka motiv som var förhärskande, om osäkerheten som rådde under denna tidsperiod syns i konsten och vilken minnesplats densamma utgör för krigs perioden. Inledningsvis behandlas krigsåren ur ett historiskt och politiskt perspektiv men också hur perioden upplevdes av enskilda individer. Konstlivet var förvånansvärt aktivt med bland annat utställningar. Som referensram granskas hur konflikter har skildrats inom konsten i Europa från 1800-talet till början av 1900-talet. Redan genom att se på ett fåtal verk kunde man konstatera att bildkonsten skildrar väl krigets utveckling från att ha gått av stapel på slagfältet till att bli mera totalt, även ett gissel för civilbefolkningen. Här konfronteras vi med beställningsverk som framhäver patriotism och förhärligar krigsherrarna till självständiga verk, som tar ställning till lidandet. De förhärskande motiven för konstnärinnorna under denna period var samma som innan kriget, det vill säga stadsvyer och landskap, porträtt och blomstermotiv. Motivvalen ses som ett sätt att hålla upp humöret - vi ger inte upp - och att tro på en bättre och normal vardag även i framtiden. Verk med en anknytning till kriget var sällsynta. I denna studie delas dessa verk upp i verk från hemmafronten det vill säga Helsingfors och verk nära fronten vid karelska näset. På hemmafronten verkade Elga Sesemann och Tove Jansson. I Sesemanns expressionistiska självporträtt kan man se känslor såsom osäkerhet, ångest och uppgivenhet. Janssons bilder från hemmafronten visar vardagen i Helsingfors med bombskydd och en son vid fronten. Både Sesemanns och Janssons verk är potentiella, vilket innebär att man kan tolka dem på olika sätt. I en jämförelse nationellt med Yngve Bäcks Kirigets melodi och internationellt med Henry Moores Shelter-teckningar var de finska konstnärinnornas bildspråk inte lika kraftfullt. I närheten av fronten verkade Helmi Kuusi och Tuulikki Pietilä, vars verk avbildar verkligheten såsom dagboksanteckningar med människor på väg, de evakuerade som måste lämna Karelen. Stämningarna av osäkerhet avbildas med hjälp av stora tomma ögon, kroppsställningar och händernas talande språk. Vid utrönande av vilken minnesplats den krigstida konsten utgjorde som kollektivt minne, utvecklades begreppen runt minnesplats med att i konstverket bör finnas element som gör det möjligt för de flesta att associera till kriget. Dessutom bör verken vara tillgängliga för allmänheten. Flera av verken var små, tillgängligheten var begränsad och associationerna till kriget många gånger subtil. Därmed blev den veritabla minnesplatsen andra konstarter såsom litteraturen och filmen med verket Okänd soldat.
-
(2020)Tutkielman aihealue on suomalainen piirustustaide ja piirtämisen praktiikka. Tutkielmassa tarkastellaan kuopiolaisen kuvataiteilija Arto Väisäsen (s. 1958) piirustusmetodia ja visuaalista retoriikkaa seuraavien käsitteiden kautta: muisti, inventio, teko, kompositio ja tyyli. Aihetta tarkastellaan morfologisesta ja retorisesta näkökulmasta, muodon ja muodostumisen kautta eli millä tavalla teosten aiheita visuaalisesti ilmaistaan ja miten piirustuksellinen tyyli syntyy. Aineisto käsittää Väisäsen 12 piirustusta/piirustuskollaasia vuosilta 2011–2019 ja taiteilijan keskusteluhaastattelut 2019–2020. Aineistolähtöiseen ja havainnoivaan tarkasteluun yhdistetään käsitteellistä ja vertailevaa metodia. Nykypiirtämistä käsitellään suhteessa länsimaiseen piirustusperinteeseen, jossa piirtäminen nähdään kehon- ja mielenliikkeen vuorovaikutteisena tapahtumana ja intentionaalisena taiteellisena tekona. Tutkielman kaksinapaiseksi jännitteeksi muodostuu inventio ja idean hylkääminen taiteellisessa teossa. Kysymys koskettaa länsimaisen taiteen perusongelmia: imitaation ja invention suhdetta, intentionaalisuuden ja ei-intentionaalisuuden ongelmaa sekä narraatiosta retoriikkaan siirtymistä. Retoriikka on taiteilijan ilmaisutapa, joka on välittömässä yhteydessä tekniikkaan ja tyylittelyyn. Tyylittely on keskeinen tekijä varhaisen modernin taiteen kaudella. 1900-luvun modernismissa on sen sijaan myös tyylittelyä ja retorisia pyrkimyksiä välttäviä suuntauksia. Paul Klee puhuu avoimesta piirustusprosessista ja artikulaatiosta, joka hylkää retoriikan. Klee näkee piirtämisessä orgaanisen muodostumisen muotoa tärkeämpänä tekijänä. Nykytaiteessa retorinen ilmaisu on jälleen saanut erityisen aseman sekä narraation luomisessa että sen hävittämisessä. Väisäsen visuaalinen retoriikka on runollista, dramatisoitua ja morfoottista. Taiteilija lumoutuu keskiajan taiteesta: sen haurauden ja kärsimyksen kuvauksesta. Piirustuksissa on myös modernin henkeä: draamaa ja lavastettuja kohtauksia – elämän, kuoleman, seksuaalisuuden ja ruumiillisuuden teemoja. Muotokieli on tyyliteltyä ja retorista. Se sisältää antiklassisia piirteitä ja hylkää naturalismin. Piirtäessä karataan fyysisestä todellisuudesta kohti surrealismia ja abstraktia ilmaisua, ei kuitenkaan puhdaspiirteisesti vaan toteuttamalla sisäkkäisiä ja lomittaisia kuvia, vaihtelevaa merkkikieltä ja erilaisia tyylittelyn tapoja. Tutkielmassa Väisäsen piirustustyyliä kutsutaan morfoosipiirustukseksi. Morfoosipiirustus on prosessinomainen ja verkostomainen piirtämisen laji, jossa yhdistetään orgaanisia muotoja, symbolisia merkkejä ja epäkonventionaalista piirustusjälkeä. Morfoosipiirustuksen tarkastelussa ongelmaksi muodostuu taiteellisen teon intentionaalisuus ja ei-intentionaalisuus. Väisäsen piirtämisen tavoitteena on visuaalisesti ja taiteellisesti merkittävä teos. Tässä tapauksessa kohtaamme intentionaalisen ongelman suhteessa Kleen prossessipiirtämiseen. Kleen mukaan piirtäminen ei ole kompositionaalista vaan evolutiivista. Väisäsen prosessissa kuitenkin operoidaan sekä aiheen että materiaalin, sommittelun ja teknisten inventioiden parissa. Kollaasipiirustuksissa toteutuu taiteilijan tietoisesti luoma visuaalinen ja sensitiivinen tila. Väisäsen taiteellisessa teossa onkin Kleen evolutiivisen piirtämisen lisäksi, kysymys myös Michael Baxandallin tarkoittamasta intentionaalisesta visuaalisesta intressistä eli taiteilijan kuvaan kohdistamasta aktiivisesta toiminnasta.
-
(2023)Tutkielmassa tarkastellaan Juhana Blomstedtin taidetta ja taiteellista ajattelua 1970–luvun aikana. Aineistopohjainen ja teoriakirjallisuutta hyödyntävä tutkimus sijoittuu modernistisen taidehistorian piiriin. Teoreettinen viitekehys muodostuu laajasti modernismia käsittelevästä kirjallisuudesta taidehistorian kentältä ja käsittää modernismin, modernisaation ja modernin käsitteet. Tutkimuskirjallisuudessa otetaan huomioon modernistisen taidehistorian kerroksellisuus, eli aikalaiseen modernistiseen ajatteluun sijoittuvat kirjoitukset, mutta myös näihin kriittisesti suhtautuvat tuoreemmat teokset. Tutkielma on aineistopohjainen tutkimus. Aineiston runko koostuu Kansallisgallerian Juhana Blomstedtin arkistosta sekä Ateneumin taidemuseossa säilytettävästä kuvataiteilija Juhana Blomstedtin (1937–2010) luonnoskokoelmasta. Lisäksi tutkielma hyödyntää Kansallisgallerian lehtileikekokoelmaa vuosilta 1970–1979, mikä valottaa aikalaiskäsityksiä Juhana Blomstedtin taiteesta. Blomstedt oli ahkerasti mukana yksityis- ja ryhmänäyttelyissä paitsi Suomessa myös ulkomailla, ja hänestä ovat monet toimittajat jo aikanaan kirjoittaneet. Tutkimuskysymys kehittyi aineiston perusteella ja kysymystä tarkastellaan aineiston kvalitatiivisella metodilla hyödyntäen jo olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta. Metodiin kuuluu lisäksi aineiston sekä teosten analyysi. Aineistosta olen tätä tutkimusta varten rajannut 1970–1979 vuosille päivätyt piirrokset, kirjoitukset, teokset ja muut merkinnät, joiden perusteella analysoin Blomstedtin taiteellisia käsityksiä. Merkittävä osa tutkielman aineistosta muodostuu muistikirjojen merkinnöistä, jotka tässä tutkielmassa tulkitaan henkilökohtaisiksi ajattelua jäsentäviksi ja tallentaviksi kirjoituksiksi. Mukana on myös säilyneitä kirjeitä, joita taiteilija on kirjoittanut kulttuurin parissa työskenteleville ystävilleen, kuten arkkitehti Juhani Pallasmaalle sekä taiteilijoille Sam Vannille ja Paul Osipowille. Kokonaisuudesta olen irrottanut kaksi taiteilijan työskentelyssä tiheimmin toistuvaa teemaa, ruudukon ja hyrrän, jotka ajoitan ja joita tarkastelen erillisesti. Ruudukko ja hyrrä liitetään tässä tutkimuksessa tiettyihin modernista taiteesta löydettäviin ilmiöihin, ja niitä verrataan kansainvälisiin esimerkkeihin. Niille annetaan tulkintoja modernin taiteen kehyksessä. Lisäksi tarkastelen Juhana Blomstedtin opetustyön aikaisia muistiinpanoja vuosilta 1971 ja 1972, jolloin hän työskenteli vierailevana professorina Yhdysvalloissa Minneapolis School of Art and Designissa. Tutkielmassa nostan esille myös 1970–loppupuolen materiaalia, jota tarkastelen taiteilijan henkilökohtaisen ajattelun muutosten ja piirteiden kautta teoriapohja tukena. Tutkielmassa todetaan, että aineiston perusteella Juhana Blomstedtia voi pitää taiteilijana, joka ajatteli paljon taiteen tekemistä paitsi sen muodon, myös sisällön kautta. Hänen kirjoituksissaan esiintyy sellaisia teemoja, kuten totuus, subjektiivisuus sekä havainnoinnin merkitys. Nämä liitän muun muassa op-taiteeseen, tieteelliseen värioppiin sekä abstraktin taiteen olemukseen. Lisäksi tutkimus osoittaa, miten Blomstedt oli perehtynyt paitsi aikalaiseen taidekenttään, myös varhaisempaan moderniin, sekä mahdollisesti post-impressionistiseen kuvataiteeseen.
Now showing items 41-45 of 45