Browsing by study line "World Politics"

Tutkielma lähtee liikkeelle Neta Crawfordin, Emma Hutchisonin, Roland Bleikerin sekä muiden maailmanpoliittisen tunteiden tutkimuksen pioneerien huomiosta, että maailmanpolitiikka kaipaa lisää keskustelua tunteiden tutkimuksen ja maailmanpolitiikan teoreettisesta ja menetelmällisestä yhteensovittamisesta. Viime vuosina on esiintynyt kiinnostusta neuropsykologisen tutkimuksen merkityksestä ja mahdollisuuksista maailmanpolitiikalle. Tunteiden neuropsykologiaa koskevia teoreettismetodologisia kysymyksiä on tutkittu maailmanpolitiikassa kuitenkin toistaiseksi vähän, jonka vuoksi tutkimusaihe kaipaa lisätutkimusta. Tutkielmaa on rajattu selventämään neuropsykologisten tunneteorioiden ja menetelmien yhdistettävyyttä maailmanpolitiikkaan. Tutkielma tuottaa siis teoreettista ymmärrystä ja ajankohtaista tietoa uudesta ja poikkitieteellisestä tutkimusaiheesta. Teoreettisen ulottuvuuden lisäksi tutkielma ankkuroituu käytäntöön analysoimalla käytännön sovellutuksia tutkimuksen tekemiseen. Tutkielmassa hyödynnetään Marcus Holmesin kehittämää nelikenttämallia, joka on neuropsykologian ja politiikan tutkimuksen tieteenfilosofisista tutkimusperinteistä ammentava työkalu maailmanpoliittisen teorioiden ja menetelmien luokitteluun. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan neuropsykologiasta ammentavan Ideological Conflict Project -tutkimushankkeen puitteissa kehitettyjä teoreettisia sekä menetelmällisiä ratkaisuja tunteiden tutkimukseen. Näiden kahden tapausesimerkin kautta esitellään, analysoidaan ja pohditaan tunteiden neuropsykologisten näkökulmien integroimista maailmanpolitiikan tutkimukseen. Tutkielmassa esitellään ja täydennetään Holmesin tekemää luokittelutyötä. Luokittelun esittelyn ja tutkimusten sijoittelun avulla tuodaan esille maailmanpoliittisen tunteiden tutkimuksen taustalla ilmeneviä ontologisia ja epistemologisia kysymyksiä. Lisäksi havainnoidaan Holmesin tavoin, että tietyt teoreettiset tutkimusperinteet esiintyvät yhdessä tiettyjen temaattisten tutkimusaiheiden kanssa: esimerkiksi päätöksenteon ja ulkopolitiikan tutkimuksessa hyödynnetään usein kognitiivisia ja latentteja tunneteorioita ja menetelmiä. Analyysissä päädytään johtopäätelmiin, joiden mukaan tarkasteltava tutkimushanke teoretisoi tunteita ensisijaisesti subjektitason neuropsykologisina ilmiöinä, joita on mahdollista tutkia havainnoimalla ja analysoimalla subjektien kognitiivista toimintaa. Vaikka taustateoria painottaa tunteita neuropsykologisina ja emergentteinä ilmiöinä, tarkasteltava menetelmä, eli kognitiivisaffektiivinen mallintaminen, painottaa tunteiden sosiaalisia ja pysyviä ulottuvuuksia. Yhdessä teoria ja menetelmä tuottavat mekanistisia sekä säännönmukaisuuksia ja kausaalisuhteita painottavia näkökulmia tunteiden tutkimukseen. Kun kognitiivisaffektiiviset kartat asetetaan Holmesin nelikenttään, havaitaan, että ne ovat yhdenmukaisia tunteiden kognitiivisia ja latentteja painottavien tutkimusperinteiden kanssa. Tutkielmassa paikannetaan erityisesti neuropsykologisten tunneteorioiden ja menetelmien yhdistettävyyttä koskevia haasteita, mutta myös uusia ja innovatiivisia tapoja yhdistellä näitä tutkimusaloja. Vaikka kiinnostusta ja menetelmällisiä ratkaisuja on tarjolla yhä enemmän poikkitieteellisen tutkimuksen tekemiseen, tutkielmassa yhdytään näkökulmiin, joiden mukaan monimenetelmällisesti ja monitieteellisesti tuotetun datan integroiminen maailmanpolitiikkaan vaatii lopulta tutkimusalojen teorioiden kehittämistä ja yhteensovittamista.

Tässä maisterintutkielmassa on tutkittu sitä, miten Liettua on rakentanut geopoliittista identiteettiään Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan aikana. Tutkielman tarkoituksena on ollut tarkastella kahden Liettuan ulkopoliittisesti merkittävän toimijan, Liettuan presidentin ja ulkoministerin, julkisia lausuntoja Venäjän hyökkäyssodan ajalta helmikuusta 2022 heinäkuuhun 2023. Venäjän hyökkäyssotaa voidaan pitää tietynlaisena vedenjakajana Liettuan suhteessa itänaapuriinsa, minkä vuoksi tämä aikarajaus palvelee tavoitteita tunnistaa geopoliittisen identiteetin muodostumista. Tutkielmassa on analysoitu ulkoministerin ja presidentin julkisia lausuntoja ja kannanottoja hyökkäyssodan ajalta ja pyritty tunnistamaan lausunnoista geopoliittisen identiteetin osasia. Julkisia lausuntoja analysoimalla tutkielmassa on pyritty erottelemaan erilaisia teemoja tai osia, joissa Liettuan geopoliittinen identiteetti näkyy. Lausunnot on valittu julkisesti nähtävissä olevista lausunnoista, jotka ovat pääosin kerätty Liettuan kansalliselta lrt.lt-uutismediasivustolta. Tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu konstruktivismi ja kriittinen geopolitiikka. Kriittisen geopolitiikan hyödyntäminen konstruktivistisena maailmanpoliittisena teoriana mahdollistaa erilaisten elementtien tunnistamisen geopoliittisesta identiteetistä. Esimerkiksi alueretoriikka, johon on liitetty tiettyjä maa-alueita tai geopoliittisia merkityksiä, osoittaa geopoliittista identiteettiä nykyisten ja historiallisten merkitysten valossa. Historialliset kehityskaaret ovat olennainen osa aineiston tarkastelua, sillä usein geopoliittinen identiteetti rakentuu esimerkiksi jaetun ylisukupolvisen trauman tai yhteiseksi koetun kansallisidentiteetin päälle. Tutkielmassa on tarkasteltu geopoliittista identiteettiä ”me” ja ”toiset” -kategorioiden avulla. Tällainen jako nousee kriittisen geopolitiikan aikaisemmasta tutkimuksesta, minkä vuoksi se on valittu tähän tutkielmaan. Tutkielman analyysiluvussa lausunnoista nousevat löydökset on jaettu tarkemmin erilaisiin teemoihin, joista on poimittu olennaiset Liettuan geopoliittista identiteettiä osoittavat piirteet. Tutkielman johtopäätös on, että Liettua osoittaa Venäjän hyökkäyssodan aikana johdonmukaista geopoliittista identiteettiä. Identiteetistä on tunnistettavissa ”me” ja ”toiset” -kategorioiden sisältä viisi teemaa, jotka ovat yhtenäisyys, yhteisöllisyys, arvot, historiallinen konteksti sekä suunnannäyttäjyys. Nämä teemat muodostavat aineistosta nousevan Liettuan geopoliittisen identiteetin kokonaisuuden sekä sitovat yhteen jatkumon historiallisesta kontekstista nykypäivään. “Yhtenäisyys” on havaittavissa erityisesti Ukrainan tukemiseen keskittyvissä ja ukrainalaisille suunnatuissa lausunnoissa. “Yhteisöllisyys” nousee teemana erityisesti länsimaiselle yhteisölle, mukaan lukien Euroopan unionille ja Natolle, suunnatuissa puheenvuoroissa. ”Arvot” näkyvät Liettuan poliittisten johtajien kannanotoissa oletuksina siitä, mitä Liettuan ja muiden länsimaisten yhteisöjen arvot ovat. ”Historiallinen konteksti” on useimmiten yhteydessä Neuvostoliittoon ja neuvostomiehityksen perimään, ja ”suunnannäyttäjyys” nousee esille kannanotoista, jotka osoittavat minkälaista johdonmukaista roolia Liettuan presidentti ja ulkoministeri rakentavat.

Tutkielmassa tarkastellaan YK:n rauhanrakennusta ja diskursseja toimijuudesta. Toimijuutta analysoidaan feminististen ja postkoloniaalisten näkökulmien kautta. Tutkielman tavoitteena on näyttää, millaisia rauhanrakennuksen subjektipositioita YK:n rauhanrakennusta käsittelevässä aineistossa luodaan diskursiivisesti, millaista maailmaa subjektipositioiden tietynlainen rakentuminen luo, ja millaisia mahdollisuuksia toimijuuden rakentuminen sulkee ulkopuolelle. Tutkielman aineistona on YK:n turvallisuusneuvoston, yleiskokouksen ja pääsihteerin päätöslauselmia sekä raportteja liittyen YK:n rauhanrakennuskomissioon. Subjektipositioiden diskursiivista muodostumista analysoidaan diskurssianalyyttisen luennan avulla, jossa toimijuutta tarkastellaan predikaation, subjektien asemoitumisen ja taustaolettamusten tekstuaalisten mekanismien kautta. Tutkielman analyysi näyttää, kuinka YK:n rauhanrakennusta käsittelevässä aineistossa muodostuu viisi subjektipositiota: YK rationaalisena ja legitiiminä toimijana, abstrakti ja suvereeni sekä liberaaleille oletuksille perustuva valtio, YK:lle ja valtiolle alisteinen kansalaisjärjestöistä muodostuva kansalaisyhteiskunta, naiset essentiaalisena ja yhtenäisenä ryhmänä, sekä nuoret toimijoina, jotka tulee sisällyttää rauhanrakennustoimiin. Subjektipositioiden muodostuminen perustuu yhtenäiselle logiikalle, jossa toimijuus muodostuu hierarkkisesti, ennalta määriteltynä ja subjektit empiirisesti oletettuina. Toimijuuden muodostuminen nojaa liberaaleille oletuksille, mikä estää sukupuolistuneiden ja koloniaalisten valtasuhteiden merkitysten tarkastelun osana konfliktien juurisyitä ja rauhanrakennuksen dynamiikkoja. Aineistossa muodostettavat rauhanrakennuksen subjektipositiot uudelleentuottavat liberaaleja oletuksia, mikä luo tietynlaisia toimintamahdollisuuksia sulkien vaihtoehtoisia tapoja ulkopuolelle.