Browsing by master's degree program "Utbildningsprogrammet i odontologi"

Maailmanlaajuisesti noin 30-50% väestöstä kantaa alkoholiin liittymättömälle rasvamaksataudille (NAFLD) altistavaa PNPLA3-geenin I148M varianttia. Geenivariantin omaavilla yksilöillä triglyseridien retentio maksasoluihin voimistuu ja riski sairastua maksakirroosiin ja maksasolusyöpään kasvaa. Toisin kuin metaboliseen oireyhtymään assosioituvassa NAFLD:issa, geenivariantin aiheuttama maksan rasvoittuminen ei johda insuliiniresistenssiin, ja sen onkin osoitettu suojaavan kantajaansa sydän- ja verisuonisairauksilta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli vertailla leimattujen monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) ja tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) metaboliaa eri PNPLA3-genotyyppejä edustavissa ihmisissä (in vivo) ja soluissa (in vitro). In vitro-kokeissa käytimme solumalleina ihmisen epidermoidikarsinoomasta eristetyn A431-solulinjan soluja, jotka ekspressoivat luontaisesti PNPLA3-geeniä (PNPLA3-WT). Muokkasimme CRISPR-Cas9-genomieditointimenetelmän avulla villityypin A431-soluista homotsygootin I148M (PNPLA3-KI) ja homotsygootin poistogeenisen (PNPLA3-KO) solulinjan, ja käytimme CLICK-chemistry-menetelmää tutkiaksemme varhaisen aikapisteen rasvahappometaboliaa PNPLA3-KI/KO/WT-soluissa. Havaitsimme homotsygootin I148M-geenivariantin omaavien yksilöiden VLDL-hiukkasten sisältämien triglyseridien PUFA-pitoisuuden laskevan sekä paaston että syömisen jälkeen verrattuna I148I homotsygootteihin. Lisäksi PUFA/SFA-suhde oli VLDL-triglyserideissä matalampi kuin vastaavissa kylomikroni-prekursoreissa I148M homotsygooteilla. In vitro-kokeissa havaitsimme PUFA:n kertyvän triasyyliglyseroleihin SFA:ta tehokkaammin PNPLA3-KI- ja PNPLA3-KO-soluissa ja fosfatidyylikoliinien (PC) vähenevän verrattuna villityypin soluihin. Erityisesti PUFA-rikkaat diasyyliglyserolit akkumuloituivat PNPLA3-KI- ja PNPLA3-KO-soluihin lipolyyttisissä olosuhteissa. Vastaavasti ihmisen maksasoluissa PUFA-rikkaat triglyseridit kertyivät ja PC:t vähenivät homotsygooteilla I148M-kantajilla verrattuna I148I homotsygootteihin. Näiden tulosten perusteella PNPLA3-I148M näyttää olevan geenitoiminnan hävittävä loss-of-function mutaatio, jossa PNPLA3-aktiivisuuden menetys heikentää diasyyliglyserolien hydrolyysiä/transasylaatiota johtaen PUFA:n kertymiseen neutraalilipideihin maksasoluissa. Tässä suhteessa PNPLA3-NAFLD poikkeaa niin sanotusta metabolisesta NAFLD:sta, jossa maksaan kertyy tyypillisesti SFA:ta sisältävää rasvaa. Löydöksemme saattavat osaltaan selittää, miksi rasvamaksasta huolimatta PNPLA3-NAFLD ei altista metaboliselle oireyhtymälle.

Background: Masticatory ability depends on occlusal status and bite force. No method to diagnose the impairment of masticatory function (MF) in older adults exists. Objectives: We determined MF using five signs. In addition, we examined the relationship between MF and the need for daily assistance in older adults living in long-term care (LTC). Methods: A comprehensive clinical oral examination was conducted on 393 residents who lived in LTC in Helsinki, Finland. In addition, nurses collected background information on residents using a questionnaire and medical records. The status of MF was determined with five signs: mouth dryness, visible food residue on oral or denture surfaces, ability to keep the mouth open during the examination, clearness of speech, and diet of pureed or soft food. MF score points of 0-2 were given according to the level of impairment indicated by each sign and categorized as 0-3 no, 4-6 moderate, and 7-10 severe impairment. Participants were divided into three groups accordingly. Residents' need for daily assistance was assessed based on three activities: maintaining oral hygiene, movement, and eating. The level of cognition was also determined. Results: Of participants, 20.7% showed severe and 40.8% moderate impairment of MF. Impaired MF was associated with cognitive disease and increased need for assistance with daily activities. Conclusions: MF score based on the five symptoms can be used to determine impairment of MF. Impairment was common and associated with dementia and need for daily assistance in older adults living in LTC.

Työ koostuu huolellisesti kerätyn tieteellisen aineiston pohjalta kirjoitetusta katsausartikkelista. Työn tarkoituksena on ollut kartoittaa tämänhetkisen syöpälääketestauksen menetelmiä ja niiden kehitysmahdollisuuksia sekä koota uusimpaan tieteelliseen tietoon perustuva katsausartikkeli, jonka sisältö on lukijalle informatiivistä ja loogisesti etenevää. Artikkelin pääpainona on ollut suun- ja kaulan alueen syöpien lääketestaus sekä humaaniperäinen syöpäsolujen kasvatusympäristö. Aluksi katsauksessa kartoitetaan tämän hetkisten syöpälääketutkimusten ongelmakohtia sekä tutkimusten kehittämisen tarvetta. Artikkelissa paneudutaan niihin mikrotason tekijöihin, jotka vaikuttavat in vivo -syöpäkudoksessa ja joiden puuttuminen vaikeuttaa uusien lääkeainekandidaattien tunnistamista syöpälääketutkimuksissa. Katsaus kuvaa menetelmiä, joilla in vitro -suun ja nielun alueen syöpien lääketutkimuksia voidaan kehittää paremmin mallintamaan eläviä kudoksia luotettavamman syöpäsolujen lääkehoitovasteen määrittämiseksi. Katsauksessa tutustutaan humaanikudosperäiseen syöpäsolujen kasvatusympäristöön, solun ulkoiseen matriksiin ja sitä vertaillaan nykyisin yleisesti käytössä oleviin matrikseihin ja muihin soluviljelutapoihin. Artikkelissa selvitetään humaaniperäisen matriksin onnistuneita käyttökohteita syöpälääketutkimuksissa sekä kuinka humaanikudosperäiset matriksit ovat osoittautuneet paremmin kuvaamaan syöpälääkkeiden todellista kliinisissä kokeissa todettua tehoa kuin tällä hetkellä käytössä olevat matriksit. Lopuksi on lyhyt pohdinta humaaniperäisten solunulkoisten matriksien tulevaisuudesta. Katsauksessa havaittiin humaanikudosperäisten solun ulkoisten matriksin toimivan luotettavimpana syöpäsolujen kasvatusympäristönä. Tulevaisuuden syöpälääketutkimuksessa olisi tärkeää löytää in vitro -olosuhteet, jotka parhaiten mallintaisivat myös syövän mikroympäristöä ja näin parantaisivat tulosten luotettavuutta. Katsaus voi tarjoita syöpätutkijalle keinoja syöpälääketutkimuksen kehittämiseksi.

Tämän syventävän tutkielman tarkoituksena oli tehdä kirjallisuuskatsaus karieksen hallintaan käytetyistä menetelmistä aikuisilla hammaslääkärin vastaanotolla sekä selvittää, onko näiden menetelmien käytön hyödyistä näyttöä aikuisilla. Aineistoksi valittiin artikkeleita PubMed -tietokannasta. Hakusanoina käytettiin seuraavia: dental caries, caries risk assessment, caries prevention, caries management ja adults. Materiaaleina toimivat lisäksi Karies (hallinta) Käypä hoito -suositus, 2020 sekä oppikirja Caries Management – Science and Clinical Practice, 2013. Karies on yleinen biofilmivälitteinen sairaus, joka aiheuttaa hampaan kovakudosten vaurioita. Suomessa todetaan joka viidennellä yli 30-vuotiaalla ainakin yksi karieksen vuoksi hoitoa vaativa hammas. Karieksen hallitsemiseksi täytyisi määrittää potilaan kariesriski haastattelun ja kliinisen tutkimuksen yhteydessä ilmenevien kariesta aiheuttavien tekijöiden perusteella. Karieksen hallinnassa tulee kiinnittää huomiota yksilöllisesti reikiintymistä aiheuttaviin syihin ja määrittää yksilöllinen hoitoväli ja -suunnitelma potilaan kariesriski huomioiden. Huomiota tulee kiinnittää myös potilaan omahoitoon, mutta tämä jätetään tämän katsauksen ulkopuolelle. Vastaanotoilla käytettäviä karieksen ehkäisymenetelmiä ovat erilaiset fluorikäsittelyt, molaarien ja premolaarien pinnoitukset sekä uudempana menetelmänä resiini-infiltraatio. Kirjallisuuden mukaan vastaanotoilla tehdyistä fluorikäsittelyistä sekä pinnoitteiden ja approksimaalisen resiini-infiltraation käytöstä on todettu olevan hyötyä karieksen hallinnassa myös aikuisilla. Klooriheksidiinin rutiinin käytön ei katsota olevan toimivaa karieksen ehkäisyssä tai pysäytyshoidossa.

Hyaluronihapolla tehdyt kasvojen täyteainehoidot ovat yleistyneet maailmalla viime vuosina runsaasti ja niiden suosio on nähtävissä myös Pohjoismaissa. Toisin kuin naapurimaissamme, Suomen lainsäädäntö ei vaadi täyteainehoitojen tekijältä sairaanhoitajan tai hammaslääkärin/lääkärin koulutusta. Täyteaineet luokitellaan Euroopassa luokan III lääkinnällisiksi laitteiksi. Lainsäädäntö ei vaadi tämän luokan tuotteilta laadunvalvontaa eikä laki velvoita valmistajia toimittamaan tietoja laitteen turvallisuudesta tai tehokkuudesta. Kirjallisuudessa täyteainehoitojen vakavat komplikaatiot luokitellaan harvinaisiksi. Näissä tutkimuksissa täyteainehoitojen tekijöinä ovat olleet esteettisen lääketieteen asiantuntijalääkärit, joilla on ollut mahdollisuus ja tietotaito hoitaa ensiapua vaativia potilaita heti, jolloin myös viivästyneen hoidon seurauksena tapahtuvat komplikaatiot vähentyvät. Vakavia komplikaatioita ovat kudosnekroosi, sokeutuminen ja aivoinfarkti. Merkittäviä komplikaatioita ovat myös biofilmin indusoimat infektiot, jotka johtuvat tyypillisesti tekijöiden puuttuvasta terveydenhuoltoalankoulutuksesta sekä esteettisen lääketieteen osaamattomuudesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri komplikaatiotyyppejä, joita esiintyy suomalaisessa aineistossa ja pohtia komplikaatioiden hoitoa. Erilaisiin komplikaatiotyyppeihin tutustuttiin kirjallisuuden avulla ja sen pohjalta suunniteltiin tutkimuksen kyselylomake. Tutkimuskutsua jaettiin sosiaalisen median ryhmissä, jotka olivat suunnattu esteettisistä toimenpiteistä kiinnostuneille henkilöille. Tutkimuskutsu lähetettiin myös täyteainehoitoja tarjoavan yrityksen asiakasrekisterille, jossa oli 1102 vastaanottajaa. Aineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella keväällä 2023. Vastauksia tuli yhteensä 100. Kyselyn perusteella ilmeni, että eniten täyteainehoitoja tekevillä henkilöillä ei ole terveydenhuoltoalankoulutusta. Tutkimukseen vastanneiden hoidossa eniten käytetty täyteainemerkki oli yksi suosituimmista Suomessa käytettävistä hyaluronihappopohjaisista valmisteista. Tuotteesta ei ole julkaistu lainkaan tieteellisiä julkaisuja eikä sen käyttöä ole hyväksytty esimerkiksi Yhdysvalloissa. Yleisin komplikaatiotyyppi oli injektioalueella alueella esiintyvät patit, joita esiintyi 60 %:lla vastaajista. Kyselyyn vastanneilla esiintyi myös vakavia komplikaatioita, kuten täyteaineen päätyminen verenkiertoon. Kasvojen täyteainehoitoja voidaan pitää korkean riskin toimenpiteenä. Täyteaineen päätyminen verenkiertoon voi johtaa pahimmillaan potilaan kuolemaan, mikäli ensiapua ei aloiteta riittävän ajoissa. Mahdollista on, että täyteainehoitojen lisääntyessä komplikaatiot tulevat lisääntymään, etenkin jos Suomen lainsäädäntöä ei tiukenneta.

Kiinteiden kojeiden kehitys alkoi Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella. Hampaaseen kiinnitettävän braketin, braketin uran läpi kulkevan kaarilangan, renkaiden ja niihin kiinnitettävien tuubien, sekä apuosien avulla, voidaan hampaita liikuttaa monessa eri suunnassa. Kiinteät kojeet ovat siksi monipuolisia ja laajalti käytettyjä erilaisten purentavirheiden hoidossa. Niiden käyttö vaatii kuitenkin hammaslääkäriltä paljon osaamista ja ymmärrystä oikean hoitotuloksen saavuttamiseksi. Suurin osa nykyisin käytettävistä braketeista on modernin ortodontian oppi-isänä tunnetun Edward H. Anglen kehittämään edgewise-braketin erilaisia muunnelmia. Syventävän tutkielman tavoitteena oli kirjallisuuskatsauksen sekä kliinisen potilastapauksen avulla perehtyä kiinteiden kojeiden käyttöön hampaiston oikomishoidossa. Kirjallisuuskatsauksessa keskityttiin erityisesti kiinteiden kojeiden komponentteihin ja niiden käyttöön hammaslääkärin toimesta. Lisäksi käsiteltiin kiinteiden kojeiden historiaa ja kehityskaarta. Tutkimusaineistona käytettiin ortodontian oppikirjallisuutta ja aiheista laadittuja tieteellisiä julkaisuja. Julkaisujen haussa käytettiin Medline -tietokannan Pubmed -käyttöliittymää. Tutkielman toinen osuus käsitteli 10-vuotiaan pojan oikomishoidon kulkua HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä, sisältäen kliinisen teoriaosuuden sekä hänelle tekemäni kliiniset toimenpiteet hoitojakson aikana. Potilaan purennan ongelmana oli alkuvaiheessa traumaattinen syväpurenta, horisontaalinen ylipurenta ja hampaiden ahtaus. Ongelma päädyttiin hoitamaan kiintein kojein. Hoidon suunnittelua ja toteutusta hankaloitti potilaan pysyvän toisen premolaarin puuttuminen alaleuassa. Ongelman ratkaisemiseksi maitohampaaseen d.75 tehtiin hemisektio ennen kiinteää kojeistusta. (178 sanaa)

Odontogeeniset eli hammasperäiset kasvaimet ovat leukaluissa esiintyviä muutoksia, jotka koostuvat hammasta muodostavasta kudoksesta. Odontogeeniset kasvaimet eivät välttämättä aiheuta potilaalle oireita. Näissä tapauksissa nämä kasvaimet havaitaan sattumalöydöksinä rutiininomaisesta kuvantamistutkimuksesta. Osassa tapauksissa ilmenee oireilua, kuten särkyä, hampaiden liikkumista ja leukaluun laajenemista. Odontogeeniset kasvaimet jaotellaan pahanlaatuisiin eli maligneihin sekä hyvänlaatuisiin eli benigneihin kasvaimiin, joista benignit kasvaimet ovat huomattavasti yleisempiä kuin malignit. Benignit kasvaimet jaotellaan kolmeen eri ryhmään niiden kudosalkuperän mukaan; Epiteliaaliset, mesenkymaaliset ja sekamuotoiset kasvaimet. Syventävä tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa käsitellään vain benignejä odontogeenisiä kasvaimia ja panoraama-, tietokonetomografia-, kartiokeilatomografia-, magneetti- sekä ultraäänitutkimusten hyötyä kasvaimien diagnostiikassa. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin PubMed-tietokannasta kesällä 2021. Lisäksi lähteenä käytettiin alan kirjallisuutta, lähinnä teoksia Pharoah, M, White, S. Oral Radiology (2009) sekä El-Naggar, AK. et al. WHO Classification of Head and Neck Tumours (2017). PubMed-haussa rajattiin aineisto vuosien 2016–2021 katsausartikkeleihin, tapausraportteihin sekä vuosina 2000–2021 julkaistuihin kuviin. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymyksinä ovat 1) Miten eri benignit odontogeeniset kasvaimet ilmentyvät eri kuvantamismenetelmin 2) Miten eri kuvantamismenetelmiä voi hyödyntää diagnosoidessa odontogeenisia kasvaimia. Katsauksen tuloksena todetaan, että hammaslääketieteessä hyödynnettäviä kuvausmenetelmiä on nykypäivänä monia, mutta edelleen valtaosa diagnostiikasta toteutetaan perinteisin röntgentutkimuksin kuten panoraama- tai intraoraalikuvauksin. Täten monien harvinaisten kasvaimien osalta muiden kuvantamismenetelmien hyödystä diagnostiikassa ei ole näyttöä. Useat odontogeeniset kasvaimet kuvautuvat hyvin samankaltaisesti, joten erotusdiagnostisia vaihtoehtoja on useita. Lopulliseen diagnoosiin tarvitaankin aina histologinen tutkimus muutoksesta.

Erikoistumiskoulutuksen laatua arvioidaan tekemällä auditointeja. Säännöllisesti tehty arviointi varmistaa, että koulutus on laadukasta ja tuottaa tarvittavaa osaamista. Auditoinneilla pyritään yhtenäistämään annettavaa koulutusta. Lääkäriliitto suositti jo vuonna 2001 kaikkien erikoisalojen koulutuksen laadun arvioimista, ja vuonna 2011 suositus sai arviointikehikon muodon. Lääkäriliiton auditointiin antaman suosituksen tavoitteena on tunnistaa koulutuksen vahvuudet ja heikkoudet sekä yksiköiden väliset erot, kuvata koulutusjärjestelmät ja antaa erikoisalakohtaiset valtakunnalliset suositukset. Tähän järjestelmälliseen katsaukseen koottiin lääketieteen 11/50 erikoisalan julkaisut tekemistään erikoistumiskoulutuksen auditoinneista. Saadut tulokset koottiin kolmeen taulukkoon. Hammaslääketieteen viideltä erikoisalalta ei ole julkaisuja. Julkaistuja auditointikertoja on 23, joista kolme on noudattanut Lääkäriliiton suositusta. Päätulos on, että 78 % erikoisaloista ei ole ainakaan julkaissut alansa koulutuksen laadunarviointia. Lisäksi tulosten pohjalta selviää eri alojen ja eri auditointikertojen laajuuksien vaihtelua valtakunnallisista arvioista paikallisesti tehtyihin arviointeihin. Erikoisalojen auditointikertojen välillä esiintyi huomattavaa vaihtelua, osa erikoisaloista on ollut toisia aktiivisempia arvioimaan antamaansa koulutusta. Auditoinneissa esille nousseita hyviä käytänteitä julkaisi viisi yhdestätoista erikoisalasta. Säännöllinen auditointi kehittää koulusta ja koulutuksen edunvalvontaa ja näin mahdollistaa paremmat koulutus- ja työolosuhteet. Se voi helpottaa työvoiman hankkimista laadukkaaksi arvioituihin koulutuspaikkoihin. Lisäksi auditointitiimien havaitsemien hyvien käytänteiden jakaminen hyödyttäisi muitakin aloja kehittämään omaa koulutustaan. Hyvä pohja erikoistumiskoulutuksen kehittämiselle saataisiin kartoittamalla alakohtaisesti nykytilanne ja tunnistamalla suurimmat puutteet. (192 sanaa)

Tutkielmassa selvitettiin Covid-19 pandemian vaikutusta lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden oppimiskokemuksiin ja haluun jatkaa eri etäopetuksen käytäntöjä myös poikkeusolojen jälkeen. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksien avulla, joihin opiskelijat vastasivat keväällä 2020 (n=199) ja keväällä 2021 (n=164). Kyselylomake lähetettiin kaikille Helsingin yliopiston lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoille, mutta tutkimuksessa keskitytään kahden ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastauksiin. Kyselyissä kysyttiin opiskelijoita koskevia taustatietoja kartoittavia kysymyksiä sekä kysymyksiä, joissa opiskelijoita pyydettiin arvioimaan eri etäopetuksen ja -arvioinnin muotoja sekä sitä, mitä etäopetuksen käytäntöjä opiskelija olisi halukas jatkamaan tulevaisuudessa. Toiseen kyselytutkimukseen lisättiin taustatietoihin kysymyksiä opiskelijoiden työskentelyyn sekä kodin ja Meilahden kampuksen väliseen matkan pituuteen liittyen, joilla haluttiin selvittää mahdollisia syitä siihen, mistä opiskelijoiden väliset erot etäopiskelun jatkamisen halukkuudessa johtuvat. Valtaosa vastaajista toivoivat etäopetuksen jatkuvan luentojen osalta, joko luentojen suoratoistona tai luentojen videotallenteina. Etäopetuksena toteutettavan luento-opetuksen suosio kasvoi kyselyn mukaan vuodesta 2020 vuoteen 2021. Vain pieni osa (15,2 %) vastanneista toivoi pienryhmäopetuksen jatkuvat etäopetuksena poikkeusolojen jälkeen. Opiskelijoiden korkeampi ikä, pidempi matka-aika Meilahden kampukselle ja työssäkäynti opintojen ohessa lisäsi halukkuutta jatkaa etäopetuksessa.

Tausta ja tarkoitus: Laugier-Hunziker syndrooma on harvinainen, vuonna 1970 tunnistettu benigni tila, johon liittyy suun limakalvoilla ja huulilla esiintyviä pigmenttileesioita. Laugier- Hunziker syndroomaan liittyvät pigmentaatiomuutokset kehittyvät spontaanisti aikuisiässä etiologian ollessa tuntematon. Potilailla tavataan usein mys pitkittäisiä leesioita pääasiassa sormien-, mutta myös varpaankynsien alueella. Harvoissa tapauksissa pigmenttileesioita on tavattu myös muualla kehossa. Laugier-Hunziker syndrooman diagnoosiin päästään poissulkemalla muut mahdolliset vaihtoehdot, jotka aiheuttavat multippeleita suun limakalvon pigmenttimuutoksia. Tutkielman tavoitteena on tuoda tieto kirjallisuudesta Laugier-Hunziker syndroomasta, sillä se on yhä tuntematon monille hammaslääkäreille. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimusaineistona käytettiin Pubmed-tietokannasta systemaattisesti haettuja englanninkielisiä artikkeleita hakusanalla Laugier-Hunziker. Mukaan otettiin syndroomaa koskevat tutkimukset ja potilastapausselostukset, joissa pigmenttimuutoksia esiintyi suun tai huulien alueella. Tulokset: Hakutulokseksi saatiin 98 artikkelia, joista 44 täytti mukaanottokriteerit. Artikkelit oli julkaistu vuosina 1986 - 2020. Kaksi artikkeleista oli tutkimuksia, yksi käsitteli geenitestiä ja muut olivat potilastapausselostuksia. Yhteensä artikkeleissa kuvattiin 93 Laugier-Hunziker diagnoosin saanutta potilasta. Naisten osuus oli 81 % ja miesten 19 %. Potilaiden keski-ikä oli 45,9 vuotta (vaihteluväli 8 - 80 v). Suumuutoksista yleisin esiintymispaikka olivat huulet, joista 78 %:lla näitä oli sekä huulen puna-alueella että limakalvoilla. Ikenillä muutoksia oli 23 %:lla ja kielessä 23 %:lla. Kaksi tutkimusta oli tutkinut näiden pigmenttimuutosten hoitoa laserilla, joista 81 %:lla muutokset hävisivät jo yhden käsittelykerran jälkeen. Johtopäätökset: Kirjallisuutta ja erityisesti tutkimusta Laugier-Hunziker syndroomasta on vähän ja se koostuu pääosin potilastapausselostuksista. Raportoitujen tapausten perusteella syndroomaa esiintyy kaiken ikäisillä ja naisilla enemmän kuin miehillä. Tyyppipaikka oli huulet. Hoitoa nämä pigmenttimuutokset tarvitsevat vain esteettisistä syistä ja laserhoito vaikutti kahdessa ensimmäisessä aiheen tutkimuksessa toimivan tässä tehokkaasti.