Browsing by department "Maataloustieteiden osasto"
Now showing items 61-80 of 86
-
(2020)The growth and development of barley (Hordeum vulgare L.) is affected by photoperiod and temperature. Photoperiod has various signalling functions affecting reproductive development and its rate. It also affects the rates of leaf area extensions and dry matter production. Increase in photoperiod hastens the plant developmental processes and affects the leaf area and tiller formation. Primary tillers form from axillary buds in the leaf nodes on the main culm and increase the leaf area of the plant. Under favourable conditions, initiated tillers grow to separate culms with grain bearing ears. However, the environmental conditions during the growing season in northern latitudes affect tiller formation. The aims of the experiments were to investigate the effects of photoperiod on barley leaf and tiller development. Other aims were to compare the differences expressed by the two row-types and tillering habits. Seven barley accessions, differing in tillering habit and row-type, were used in the experiments. Three pairs of near-isogenic accessions six-rowed ‘Morex’ and ‘Uniculm Morex’, ‘Kindred’ and ‘Uniculm Kindred’, two-rowed ‘Ingrid’ and ‘3-503’, differing in tillering habit, and two-rowed ‘Saana’ were grown in growth chamber at humidity of 60/70 % and at temperature 18/12 ºC (day/night), in three different photoperiods (15 h, 18 h and 21 h). The leaf length and width were measured from the full-grown leaves. The samples to identify main culm and tillers were taken after the plants reached the 4-leaf-stage. The effects of photoperiod, accession, tillering habit and row-type on the plant, leaf and tiller growth were statistically analysed. Increase in photoperiod hastened the plant development as well as leaf and tiller emergence rates. The leaf size and main culm leaf area decreased as the photoperiod increased. The number of tillers increased as photoperiod increased. The uniculm accessions had larger leaves and a larger main culm leaf area than the conventional tillering accessions. Six-rowed accessions had larger leaves and a larger main culm leaf area than the two-rowed accessions. The two-rowed accessions had a faster tiller emergence rate and a higher tiller number compared to the six-rowed accessions. Photoperiod treatments affected the leaf and tiller growth and development as expected apart from the number of tillers produced in the longest, 21h photoperiod. Differences between the two tillering habits and row-types were also as expected, although some exceptions occurred. Potentials and limitations of uniculm growth habit in agricultural production were also discussed.
-
(2020)Euroopan unionin yhteinen lainsäädäntö edellyttää luomutarkastusten kohdentamista kohonneen riskin toimijoille. Riskiperusteisessa luomuvalvonnassa valvonnan resurssit pyritään kohdentamaan niille toimijoille, joilla laskennallinen riski luomutuotantoehtojen noudattamatta jättämiselle on suurin. Toimivan riskinarvioinnin edellytys on toimiva riskinarviointijärjestelmä, jonka avulla voidaan tunnistaa korkean riskin toimijat sekä arvioida mahdollisen toteutuneen riskin seuraukset. Tutkimuksessani arvioin Suomessa käytössä olevan riskinarviointilomakkeen toimivuutta ja sillä vuonna 2016 saatuja tuloksia. Mitä riskinarviointilomake kertoo suomalaisista luomutiloista ja kuinka hyvin sen antamat tulokset nostavat esille kohonneen riskin toimijat? Tutkimusaineistoni koostui yhden luomutarkastajan vuonna 2016 luomutarkastuksilla täyttämistä riskinarviointilomakkeista sekä koko vuoden 2016 kaikista kokonaisriskipisteistä ELY-keskuksittain. Tarkastelin tilastollisella ristiintaulukoinnilla, kuinka hyvin arvioidut riskipistekertymät ennakoivat sitä, että tarkastuskäynnillä todella havaitaan poikkeamia tuotantoehdoista. Lomakkeella saadut tulokset nostavat esille pääosin samoja seikkoja, jotka on aiemmissa tutkimuksissa havaittu riskiä kasvattaviksi tekijöiksi. Näitä ovat esimerkiksi suuri tilakoko ja tuotannon monipuolisuus. Hypoteesini oli, että korkea kokonaisriskipistemäärä ennustaisi havaittuja poikkeamia tarkastuksella, mikä pitikin paikkansa tiloilla, joilla pistekertymä oli hyvin suuri. Toisen hypoteesini mukaan tilan aiemmat poikkeamat ennustaisivat poikkeamia myös nykyisellä tarkastuksella. Poikkeaman todennäköisyys oli kuitenkin aiemmista poikkeamista riippumatta kaikissa tapauksissa sama. Tarkastelin myös riskinarviointilomakkeen eri osa-alueiden vaikutusta havaittuun poikkeamaan. Analyysin perusteella mikään osa-alue ei noussut esille poikkeamaa ennustavana. Euroopan maiden yhteinen riskinarviointijärjestelmä edellyttää määrätietoista sekä yhteisen tiedonkeruujärjestelmän, että kerätyn tiedon analysointi- ja arviointijärjestelmän kehittämistä. Lisäksi keskeisiä termejä olisi selvennettävä ja luotava selkeät, yhteiset kriteerit sääntöjenvastaisuuksien luokittelulle. Suomessa käytössä olevaa riskinarviointilomaketta tulisi selkiyttää ja luoda sähköiselle lomakkeelle soveltuva, yksinkertaisempi versio.
-
Rodun ja kasvatusajan vaikutus liharotuisten nautojen teurasominaisuuksiin sekä lihan syöntilaatuun (2020)Tässä tutkimuksessa selvitettiin liharotuisten nautojen rodun ja kasvatusajan yhteyttä ruhon teurasominaisuuksiin sekä lihan syöntilaatuun. Lisäksi tässä tutkimuksessa selvitettiin ultraäänellä mitattujen ominaisuuksien fenotyyppistä korrelaatiota eläimen teurasominaisuuksiin sekä lihan syöntilaatuun. Tutkimuksen aineistona oli Rotukarjan hyvinvoinnin ja taloudellisten toimintaedellytysten parantaminen -hankkeen (2010–2013) ruokintakokeen tulokset. Lopullinen aineisto sisälsi 158 sonnin tiedot, jotka edustivat viittä yleistä Suomessa kasvatettavaa liharotua. Rodut olivat aberdeen angus, charolais, hereford, limousin ja simmental. Teurasominaisuuksista mitattiin teuraspainoa, teurasprosenttia, lihakkuutta ja rasvaisuutta. Lihan syöntilaadun tutkimus sisälsi tiedon lihan marmoroitumisasteesta, pH-arvosta, leikkuuvasteesta, valumasta ja väriominaisuuksista, vaaleudesta (L), punaisuudesta (a) ja keltaisuudesta (b) sekä arvion aistinvaraisesta syöntilaadusta. Aistinvarainen syöntilaatu sisälsi mureuden, mehukkuuden, maun sekä näiden yhteispisteet. Tilastollisina menetelminä käytettiin type 2-testauksen sisältävää ANOVA-mallia sekä ls-keskiarvoja, Tukeyn parittaisvertailua ja regressioanalyysiä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että rodulla on merkitsevä vaikutus useaan tutkittuun ominaisuuteen. Taloudellisesti näistä merkittävämpiä ovat teurasprosentti, lihakkuus ja rasvaisuus. Lyhyt kasvatusaika on taloudellisesti kannattavampi kuin pitkä kasvatusaika, kun huomioidaan ominaisuuksiin vaikuttavat panostetut resurssit. Lyhyellä kasvatusajalla kasvatettujen sonnien teuraspaino, teurasprosentti ja lihakkuus olivat suhteessa korkeammat kuin pitkän kasvatusajan ryhmän eläimillä. Ultraäänellä mitatulla ulkofileen paksuudella on suotuisa yhteys teurasprosenttiin. Ultraäänellä mitatulla marmoroitumisasteella on suotuisa yhteys lihan marmoroitumisasteeseen, punaisuuteen, mureuteen (aistinvarainen ja leikkuuvaste), mehukkuuteen ja aistinvaraisen arvioinnin yhteispisteisiin.
-
(2020)Mallasviskin valmistuksessa pääraaka-aineet ovat mallas, hiiva ja vesi. Riippuen siitä, minkä viljan mallasta ja mitä mallaslaatua käytetään, voi mallasviskin aistinvaraisissa ja kemiallisissa ominaisuuksissa olla suuriakin eroja. Tutkielmassa tutkittiin ruismaltaan alkuperämaan vaikutusta ruistisleen aistinvaraisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin, joita analysoitiin soveltuvin menetelmin. Ruistisleet valmistettiin belgialaisesta, kanadalaisesta ja suomalaisesta ruismaltaasta. Jokaisesta mallaslaadusta valmistettiin neljä rinnakkaisnäytettä, joiden ominaisuuksien keskiarvoja käytettiin tuloksissa ja tulosten tarkastelussa. Mallastuksen ja käymisen aikana tarkkailtiin pH:ta, brix-% -arvoja ja lämpötilan muutoksia. Käymisprosessin jälkeen tislauksissa kontrolloitiin höyrynsyöttöä, tislausnopeutta sekä tisleen alkoholipitoisuutta. Aistinvarainen arviointi toteutettiin kahdessa osassa: kolmitestillä selvitettiin eroavatko näytteet aistittavilta ominaisuuksiltaan toisistaan, jonka jälkeen koulutettu raati suoritti ruistisleille kuvailevan analyysin. Ruistisleille ominaisten kemiallisten yhdisteiden pitoisuuksia tutkittiin kaasukromatografian avulla. Kuvailevan aistinvaraisen arvioinnin sekä kaasukromatografian tuloksissa havaittiin joitakin tilastollisesti merkitseviä eroja. Asetonin tuoksussa suomalaisesta ja kanadalaisesta ruismaltaasta valmistetun ruistisleen välillä oli tilastollinen merkitsevyys, samoin kuin oljen tuoksussa belgialaisesta ja kanadalaisesta valmistetun ruistisleen välillä. Vaikka mausteen tuoksussa ja viinin maussa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja, pieni p-arvo indikoi mahdollista eroavaisuutta näissä ominaisuuksissa eri maiden ruimaltaista valmistetuissa ruis-tisleissä. Kolmitestin tuloksissa tilastollisesti merkitsevää eroa ei ollut. Kaasukromatografian tuloksista tilastollisesti merkitseviä eroja löytyi propanolin, isobutanolin ja isopentanolin määrissä. Propanolin sekä isopentanolin pitoisuudet olivat tilastollisesti merkitseviä suomalaisesta ja belgialaisesta ruismaltaasta valmistettujen ruistisleiden sekä suomalaisesta ja kanadalaisesta valmistettujen ruistisleiden välillä. Isobutanolin pitoisuudet olivat tilastollisesti merkitseviä suomalaisesta ja belgialaisesta ruismaltaasta valmistettujen ruistisleiden välillä. Kaiken kaikkiaan suurimmat erot sekä aistinvaraisesti että kemiallisilta ominaisuuksiltaa olivat kanadalaisesta ja suomalaisesta ruismaltaasta valmistettujen tisleiden välillä. Ruismaltaan alkuperän lisäksi jatkossa olisi mahdollista tutkia eri mallastustapojen vaikutuksia ruistisleeseen. Lisäksi on epäselvää hävittääkö tynnyrikypsytys erot, jotka syntyvät ruistisleeseen erilaisten ruismaltaiden käytön seurauksena.
-
(2020)Rukiin tuotanto ei ole perinteisesti yltänyt kattamaan sen kysyntää Suomessa. Kiinnostusta rukiin viljelyyn heikentää riski leipäviljaksi kelpaamattomista ruiseristä. Suomessa ei ole suositeltu rukiin käyttöä juurikaan kotieläinten ruokinnassa sen huonon maittavuuden sekä haitta-aineiden vuoksi. Rukiin käytöstä nautojen ruokinnassa on hyvin vähän tutkimustuloksia. Nykyiset ruista koskevat ruokintasuositukset perustuvat useita vuosikymmeniä vanhoihin tutkimustuloksiin. Ruislajikkeiden jalostus on kuitenkin muokannut viljojen ravitsemuksellisia arvoja, joten uutta tutkimustietoa uusista lajikkeista tarvitaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rukiin vaikutuksia maitorotuisten sonnien rehun syöntiin, kasvuun ja teurasominaisuuksiin. Hypoteesina oli, että ruista voidaan käyttää nykyisiä suosituksia enemmän kasvavien nautojen ruokinnassa. Kokeen alussa 80 sonnia jaettiin neljään ryhmään. Koe kesti keskimäärin 232 vuorokautta. Koe-eläimiä ruokittiin seosrehulla, jonka väkirehuprosentti oli 50 %. Väkirehu sisälsi ruista 0, 15, 30 ja 45 % kuiva-aineesta. Väkirehu oli teollista täysrehua ja säilörehu oli laadultaan hyvää 1. sadon timoteinurmisäilörehua (D-arvo = 691 g/kg ka). Kokeen väkirehut vakioitiin energiasisällön mukaan. Koe-eläinten yksilöllistä syöntiä mitattiin, eläimiä punnittiin kokeen aikana ja ruhon laatua mitattiin ultraäänimittauksilla ja teurastuloksilla. Koe-eläinten keskimääräinen kuiva-aineen syönti oli 10,9 kg/pv. Päiväkasvut olivat kokeen aikana keskimäärin 1537 g/pv. Teurasikä kokeessa oli keskimäärin 484 pv ja teuraspaino 354 kg. Teurasruhojen lihakkuus oli keskimäärin EUROP-luokituksen O-luokkaa ja rasvaisuus luokkaa 2. Kokeessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa koe-eläinten rehun syönnissä tai rehun hyväksikäytössä. Rukiin ei havaittu vaikuttavan koe-eläinten kasvuun. Myöskään teurasiässä, teuraspainossa tai ruhon teuraslaadussa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa koeryhmien välillä. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että ruista voidaan käyttää nykyisiä suosituksia enemmän nautojen ruokinnassa. Lisää tutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan. Tutkimuksessa käytettiin hyvälaatuista ruista, jossa ei ollut torajyvää tai sen aiheuttamia homemyrkkyjä. Ruis on kuitenkin hyvin altis torajyvälle, eikä torajyvän saastuttamaa ruista voida syöttää kotieläimille.
-
(2020)The aim of supplementary protein feeding of dairy cattle is to increase dry matter intake and milk yield. In Finland, rapeseed (Brassica rapa L. oleifera, Brassica napus L. oleifera) is commonly used protein feed in animal nutrition. However, low self-sufficiency of supplemental protein and a changing climate increase the need to find alternatives for conventional protein feeds. Micro algae might be potential protein feed for dairy cattle. The aim of the study was to evaluate if protein feeding and replacing rapeseed meal by micro algae Spirulina platensis as a protein supplement affect feed intake, milk production and milk fatty acid composition of dairy cows. The study was conducted in the Viikki research farm of the University of Helsinki. Eight multiparous Finnish Ayrshire cows (186 d in milk on average) were used in balanced, replicated 4x4 Latin square with 21-d periods. There were four experimental concentrate feedings (12 kg/d). The control treatment was negative control without a protein supplement. Three other treatments were supplemented isonitrogenously with rapeseed meal, Spirulina or a mixture of rapeseed meal and Spirulina (1:1 on the crude protein basis). Cows were offered 2nd cut grass silage (D-value 656 g/kg dry matter) ad libitum and concentrates were given separately. In the study, protein supplementation tended to increase silage intake compared to control feeding. However, treatment had no effect on total dry matter intake. The substitution of the rapeseed meal by Spirulina decreased concentrate intake and it also tended to decrease milk protein yield. There was no difference in milk, ECM or milk fat yield between the treatments. In milk production, lack of response to protein feeding might be explained by a shortage of energy in the rumen due to low D-value of the silage. Because the diets were low in fat, there were only minor changes in milk fatty acid composition. Changes in milk fatty acid composition reflected the differences in the fatty acid composition of the protein feeds. Substitution of the rapeseed meal by Spirulina decreased stearic acid (end-product of oleic acid ruminal biohydrogenation) but increased palmitic and γ-linolenic acid proportion in milk fat. Spirulina lipid contains γ-linolenic acid more than conventional animal feeds. According to this study, it is possible to replace rapeseed meal by Spirulina partly or completely without a decrease in total dry matter intake or milk yield on separate feeding. However, in this study protein supplementation did not increase dry matter intake or milk yield of dairy cattle in mid-lactation.
-
(2020)On cattle farms, the sufficiency of silage over the winter is important. Sometimes silage yields are poor, and one may have to resort to purchase more feed. It would be easier to know how sufficient your silage is, if the exact amount of silage is known in the autumn. Accurate yield determination helps farmer to assess the sufficiency of silage. The aim of this study was to investigate the real-time yield measurement of round baling. Real-time crop measurement allows accurate data collection from the field during harvest. The measured yield amount helps farmer to plan feeding for the coming winter. In addition, yield data can be used to plan future site-specific cultivation activities to improve yield level. In this study, measuring devices were installed to the round baler to measure bale formation during baling. Strain gauges, which measured the deflection of the balers shaft, were used to weigh the bales. In addition, the torque and rotation speed of the PTO (power take-off) shaft between the tractor and the baler during bale formation were determined. The GPS receiver made it possible to track the movements of the tractor in the field. The measurements were performed in the fields of Viikki research farm in the summer of 2015 with measuring devices installed in the farm’s own baler. Measurements were carried out on several baling times. The first measurement results of the summer turned out to be incorrect and the operation of the equipment was improved as the summer progressed. Valid and comparable measurement data were collected from the baled grass field in the autumn. To ensure the reliability of the results, 97 bales baled from one grass field were weighed on a separate scale and the results were compared with the results measured with a measuring device. According to the results, the measuring device was able to determine the weight of the bales relatively accurately. On average, from this sample of 97 bales, the bales weighed with measuring devices were on average 20 kilos lighter than those weighed with the scale. 63 % of the bales measured with measuring devices were within ±90 kilos of the weighed bales. Measurement results were utilized to prepare a yield map to describe the variation of yield levels on the field. The measuring devices built in the study proved to be a good method for weighing round bales during harvest after fine-tuning. The measurement system presented in the study requires additional work to make it consumer-friendly and easy for the machine operator to control.
-
(2020)Technological development has led to a rapid increase of precision agriculture in the last decade. Various sensors can easily be mounted in drones. Monitoring of canopies in different growth stages is therefore quite easily accessible. With this data can different cultivation decisions be made rapidly. In the past remote sensing methods in agriculture have mainly been done with satellite images. The main objective of this research was to determine whether there is a significant difference in accuracy between drone and satellite survey. Hypothesis is that data observed with drone is more accurate, thus there should be noticeable differences in parcel vegetation indices between these two methods. There is a lack of comparative research between these survey methods and usually satellite images have been used only in larger entireties. Two individual parcels used in this study were measured by drones in OPAL-life project in 2016 and 2017. Measuring was made with multi- and hyperspectral cameras and vegetation indices made from these measures were compared with maps made from Sentinel-2 material. Additional comparison was also made between Sentinel-2 based average normalized difference vegetation index and measured grain yield from defined parcels. Results were compared and satellite measurement proved to be quite accurate. NDVI timelines from parcel were almost identical between satellite- and drone images. On the other hand, anomalies and variation in parcel were more observable in drone-based images. Satellite based NDVI pixel values corresponded quite good with drone-based pixel values (R2=0.65). Also, a very significant correlation between vegetation indices and observed grain yields in parcel was observed (R2=0.93) before flag leaf emerging. However the time frame for measurement is very narrow. Results were surprising, but also highlighted the problems involved in this kind of parcel imagery. Satellite images were quite accurate, although some anomalies could not be observed in satellite images. Other issues with surveying formed to be a problem. These were specially the narrow timeframe for measurements, but also clouds were a big obstacle when using satellite images.
-
(2020)Pohjoisesta sijainnista johtuen Suomen kasvukausi on muihin viljantuottajamaihin verrattaessa lyhyempi. Siitä seuraa se, että viljan korjuukosteus on liian korkea säilymisen kannalta. Säilymisen varmistamiseksi viljasato on käsiteltävä jollain tavoin ennen varastointia. Valtaosa Suomen viljasadosta kuivataan alle 14 painoprosentin kosteuteen säilyvyyden varmistamiseksi varastoinnissa. Työn tavoitteena oli kehittää simulointityökalu. jota voidaan käyttää apuvälineenä, kun aletaan suunnittelemaan kuivurihankintaa. Työkalulla oli pystyttävä selvittämään tarvittava kuivurin koko sekä uunin teho kyseessä olevalle kuivauskapasiteetin tarpeelle. Määrittäviä tekijöitä tarvittavan kuivauskapasiteetin selvittämiseksi olivat kuivattavan viljan määrä (kokonaissato) ja kuivauspäivien lukumäärä. Simulaatiotyökalun toiminnallisuudelle asetettiin reunaehdoiksi se, että työkalu on käyttäjän kannalta helppokäyttöinen ja nopeasti omaksuttavissa. Työkalun käyttö piti onnistua yleisesti käytössä olevilla pc -tietokoneella ja siinä olevilla laskentaohjelmilla. Simulointityökalun rakennusalustaksi valikoitui MS Excel taulukkolaskentaohjelma ja siinä oleva VBA – ohjelmointisovellus. Tämän lisäksi työkalulla oli päästävä ±30 % haarukkaan todellisista arvoista. Testauksen perusteella voitiin todeta, että työlle asetetut vaatimukset saatiin toteutettua. Tarvittavat lähtöarvot oli helppo syöttää simulointia varten sekä ne olivat helposti saatavilla oikeissa muodoissa. Tavoitteeksi asetetut tulokset, kuivurin koko, uunin teho ja kuivausaika, olivat selkeästi nähtävissä ja tarkkuudessa päästiin asetettuihin tavoitteisiin. Myöskään simulaation laskentavaiheessa ei ollut ongelmia ja operaatio oli riittävän nopea.
-
(2020)Fusarium oxysporum aiheuttaa sipulinnäivetettä, joka on huomattava sipulisatojen tuhoaja Suomessa ja muualla maailmassa. Useista virulenteista F. oxysporum f.sp. cepae -kannoista on löydetty Secreted In Xylem -geenejä (SIX), jotka koodaavat pieniä eritettyjä proteiineja, oletettuja virulenssitekijöitä. Tämä maisterintutkielma koostuu kolmesta osasta: 1) virulenssigeenien SIX3, SIX5, SIX7, SIX9, SIX10, SIX12, SIX14 ja C5 määrittäminen F. oxysporum -isolaateista PCR:llä ja geelielektroforeesilla, 2) virulenssigeenien ilmentymisen määrittäminen infektoiduissa sipulin juurissa RT-RT-PCR -menetelmällä ja 3) sienen asuttamiskyvyn tutkiminen infektoiduissa sipulintaimissa qPCR-menetelmällä. SIX-geenien määritys tehtiin 22 F. oxysporum -isolaatista, joista 12 oli todettu aiemmassa tutkimuksessa aggressiivisesti tautia aiheuttaviksi, 8 lievästi tautia aiheuttaviksi ja 2 ei-patogeenisiksi. Aggressiivisista isolaateista kuudelta löytyivät kaikki testatut geenit, viideltä osa, mutta muista geneettisesti poikkeavalta isolaatilta 006 ei ainuttakaan. Myöhemmin todettiin, että osa työssä käytetyistä DNA-näytteistä oli vaurioituneita, mikä vaikutti tuloksiin. Uuden tutkimuksen mukaan lievästi virulentilla isolaatilla 220a ja kaikilla muilla aggressiivisilla isolaateilla paitsi isolaatilla 006 oli kaikki tutkitut SIX-geenit. Ei-patogeenisilta isolaateilta ei todettu näitä geenejä. F. oxysporum -isolaateilla tartutetuista sipulinsiemenistä kasvatettiin kasvihuoneessa taimia, joissa patogeeniset isolaatit aiheuttivat tautioireita. Taimista kahdessa eri aikapisteessä kerätyistä näytteistä eristettyä RNA:ta ja DNA:ta analysoitiin RT-RT-PCR- ja qPCR-menetelmillä. F. oxysporum -sienen suhteellinen määrä sipulin juurissa lisääntyi aikapisteiden välillä. Ei-patogeeniset isolaatit asuttivat sipulin juuria hitaammin kuin patogeeniset isolaatit. Lievästi virulentti isolaatti 220a oli hidas asuttaja, vaikka siltä löytyivät kaikki tutkitut SIX-geenit. Aggressiivisissa isolaateissa 260pc, 262 ja 263 SIX3 ja SIX9 ilmentyivät sienen kasvaessa sipulintaimissa, mutta eivät sienen kasvaessa elatusmaljalla. Isolaatissa 220a näiden geenien ilmentyminen oli heikompaa. Lineaarinen korrelaatio näiden geenien ilmentymisen tason ja sienen määrän välillä oli heikosti positiivinen. Vaikka SIX-geenien voidaan olettaa avustavan F. oxysporum f.sp. cepae -sientä asuttamaan sipulin juuria, niin SIX-geenit tai niiden puute eivät silti yksinään selitä sienen asuttamiskykyä tai virulenssia.
-
(2020)Increasing crop yield is one of the objectives of plant breeding to turnip rape (Brassica rapa subsp. oleifera), which could be achieved with hybrid breeding method. Most promising method for turnip rape is the Ogu-INRA cms / Rf hybrid seed production method, which transferred from Japanese radish (Raphanus sativus) to rapeseed (Brassica napus subsp. oleifera). The hybrid breeding method for turnip rape still lacks a fertility restorer paternal line and solution has been sought through interspecific crosses between turnip rape and rapeseed. Turnip rape, rapeseed and radish contain similar regions in their genetic material, which allows the transfer of radish’s fertil-ity restoring PPR-gene region from rapeseed to turnip rape. The aim of this Master’s thesis was to develop an SNP-tool for the identification of R9 chromo-some regions and using SNP-tool to identify turnip rape F1 hybrid offsprings, which have fertility restoring PPR-B gene region, integrated from radish extra chromosome into the turnip rape ge-nome. Earlier in the project PPR-gene was located to the R9 chromosome with BAC64-clone, therefore work focused solely on identifying R9 chromosome regions. For the development of the SNP-tool, objective was to search for a database and select species-specific SNP-markers with in silico-method. B.rapa databases were selected for the work and SNP-markers species specificity tested in the laboratory. The developed SNP-tool consisted of species-specific 28 radish SNP-markers and 48 turnip rape SNP-markers. The results showed amplification of four radish SNP-markers in fertile indi-viduals of turnip rape offspring, which located closest to the PPR-B gene region that restores fertility on the R9 chromosome. However, the SNP-tool could not determine whether integration occurred in fertile individuals of F1 hybrid offsprings, or whether the fertility restoring PPR-B gene region was unintegrated radish chromosome, as all SNP-tools turnip rape SNP-markers am-plified in the turnip rape offsprings. The SNP tool cannot be utilized to develop turnip rape hybrid breeding method, because screening of integration would done to turnip rape F1 hybrids. In fertile individuals amplificated radish SNP-markers could be used as DNA selection markers to identify the individuals with the PPR-B gene region, that restores fertility in F1 hybrids. In addition, the SNP-tool revealed, that the excess of extra radish chromosome is not complete in the genome. This research is part of a research project of the development of a hybrid breeding method for turnip rape, which is studying the utilization of cross breeding between closely related plant spe-cies in the breeding to turnip rape in cooperation with Boreal Plant Breeding Ltd.
-
(2019)Efforts must be made to reduce greenhouse gas emissions from dairy and beef production in order to curb climate change. The aim of this study was to investigate the impact of milk yield, longevity, fertility and live weight of dairy cows, calf mortality and feeding of dairy cows on greenhouse gas emissions of dairy and beef production. The analysis was carried out by production systems and by the total bovine sector, with total annual milk and beef production in each scenario being constant. The research method used was the Global Livestock Environmental Assessment Model (GLEAM) based on Life Cycle Assessment (LCA) developed by FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations). Calculations were made using the GLEAM-i -tool. The results showed that greenhouse gas emissions from milk production fell as average milk yield increased, cow longevity improved and live weight decreased. Decreased calf mortality or improved fertility of dairy herds did not affect milk output. The focus of beef production varied between the milk system and suckler cow production in the scenarios, which also led to a shift of greenhouse gas emissions from one system to another. Total bovine sector emissions decreased as average milk yields increased, cow fertility improved, calf mortality decreased and dairy cows live weight decreased. Increasing the proportion of concentraits in dairy cattle feeding reduced the greenhouse gas emissions of milk. Regarding feeding results, it should be noted that the calculation does not include land use change or carbon capture in feed production. Based on this study, it is possible to reduce the greenhouse gas emissions of Finnish milk production and the main breeding goals of dairy cattle support the promotion of climate efficiency. The live weight of dairy cows should possibly be limited. However, the interconnectedness of milk and beef production should be taken into account and the changes in emissions in dairy and beef cattle should be monitored simultaneously.
-
(2020)Maareformit, lait ja kiinteistöjen jakamiset ovat muokanneet Suomen peltojen tilusrakennetta satojen vuosien ajan. Pirstaloituneesta kiinteistörakenteesta aiheutuu taloudellista haittaa viljelijöille, kun peltojen lohkokoot ovat pieniä ja sijaitsevat etäällä tilakeskuksesta. Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, millaisia ovat Suomen peltojen tilusrakenteen, viljelijöiden ikärakenteen ja maatilojen päätuotantosuuntien jakautumisen nykytilanteet ja miten ne ovat muuttunut 2000-luvulla. Lisäksi selvitettiin, mikä on nykyisestä tilusrakenteesta aiheutuva taloudellinen haitta maataloudelle. Tutkimuksessa havaittiin, että vuonna 2019 peltojen keskipinta-ala on noussut (2,55 ha, +8 %) ja talouskeskusetäisyys on lyhentynyt (2,87 km, -13 %) vuodesta 2011. Tilusrakenteesta aiheutuva realistinen vuosittainen haitta oli yhteensä 207,6 miljoonaa euroa. Tilusjärjestelytoiminnalla peltolohkoja yhdistämällä lohkokokoa voidaan kasvattaa realistisesti 35 %, joka vähentäisi tilusrakenteen aiheuttamaa haittaa 18,8 miljoonalla eurolla vuosittain.
-
(2020)Suomessa käytetään yleisimmin niittomurskainta esikuivatun säilörehunurmen kaatamiseen. Kasvava elintarviketuotannon tarve on pakottanut suuret karjatilat nopeuttamaan esikuivausta vastaamaan korjuukoneiden kapasiteettia. Niittokoneella ilman murskausta tehty suoraniitto on yleistä Keski-Euroopassa kuivempien olosuhteiden ansiosta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, toimiiko suoraniitto Suomessa niittomenetelmänä osana säilörehun koneketjua. Tulosten toivottiin toimivan ohjeellisena uutta säilörehun korjuuketjua suunnittelevalle maatilalle. Tarkastelussa huomioitiin polttoaineen kulutus, menetelmän työvoiman tarve, työsaavutus hehtaaria kohden sekä rehun laadun tarkastelussa kuiva-ainepitoisuus ja laatu, jonka ensimmäinen prioriteetti oli nurmen puhtaus. Pöttingerin valmistama perhosniittokone, pöyhin ja karhotin toimivat suoraniittomenetelmän työkoneina. Niittokoneen traktorissa oli tehoa 120 kW ja pöyhimen sekä karhottimen traktorissa 82 kW Menetelmää verrattiin niittomurskausmenetelmään, jossa työkoneina olivat niittomurskain ja karhotin. Niittomurskaimen traktorissa oli tehoa 270 kW ja karhottimen traktorissa 82 kW. Menetelmistä luotiin vertailupari, joilla oli yhtäläiset työolosuhteet lohkon koon, muodon ja kasvuston suhteen. Rehun laatua seurattiin analysoimalla pysty- ja kasvustonäytteet ja kuiva-ainepitoisuutta seurattiin kuiva-ainenäytteiden avulla. Tulosten mukaan molemmilla menetelmillä oli mahdollista kaataa säilönnällisesti laadukasta säilörehua. Molempien menetelmien karhot olivat puhtaita, eivätkä menetelmien väliset erot nurmen laadussa olleet merkittäviä pysty- ja kasvustonäytteiden välillä. Muuttuvat kustannukset olivat suoraniittomenetelmällä 1,1 €/ha enemmän, mutta kokonaiskustannukset olivat 80–320 ha:lla 1,5–4 % vähemmän verrattuna niittomurskausmenetelmään. Tässä tutkimuksessa suoraniittomenetelmällä esikuivattiin säilörehua onnistuneesti. Se ei syrjäytä nykyisiä esikuivaus menetelmiä, mutta se antaa enemmän mahdollisuuksia suuren kokoluokan rehunkorjuuseen.
-
(2020)Lypsylehmän hedelmällisyyden parantaminen on tärkeä osatekijä lehmien kestävyyden parantamisessa sekä kokonaisvaltaisessa karjanjalostuksessa. Hedelmällisyyden periytyvyysaste on matala ja hedelmälli-syysominaisuudet ovat hyvin riippuvaisia ympäristötekijöistä, kuten eläinten ruokinnasta, hoidosta ja kiiman tarkkailusta. Lisäksi hedelmällisyysominaisuuksien ja tuotosominaisuuksien välillä on negatiivi-nen perinnöllinen yhteys. Maitotuotoksen noustessa tuotantokauden alkuvaiheessa nopeasti lehmän syönti ei riitä kattamaan sen energiantarvetta, ja lehmän energiatase kääntyy helposti negatiiviseksi. Syvänä tai liian pitkään jatkuvana negatiivinen energiatase poikimisen jälkeen voi johtaa aineenvaihdunnan sairauk-siin, kiimakiertojen käynnistymisen viivästymiseen sekä heikentyneeseen hedelmällisyyteen. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, selittävätkö lypsylehmän maitotuotos, maidon pitoisuudet, syönti, dieetin koostu-mus, kudosvarastojen käyttö ja veren pitoisuudet aikaa poikimisesta ensimmäiseen ovulaatioon tai lepokauden tai tyhjäkauden pituutta. Tutkielmassa analysoitiin lehmän energiataseeseen liittyvien para-metrien yhteyksiä hedelmällisyyteen meta-analyysin avulla käyttäen yhdeksästä vuosina 1996-2010 Helsingin yliopiston Viikin ja Suitian tutkimustiloilla sekä Luonnonvarakeskuksen Rehtijärven tilalla teh-dyistä kokeista kerättyä aineistoa. Kokeissa oli mukana yhteensä 338 tuotoskauden alkuvaiheessa olevaa lehmää, joista 246 oli Ayrshire ja 92 Holstein -rotuista. Lehmistä 161 oli ensikoita. Aineisto analysoitiin käyttäen SAS-ohjelmiston Mixed-proseduuria, regressioanalyysia ja log-lineaarista mallia. Selittävät muuttujat olivat mallissa kiinteinä tekijöinä ja koe satunnaistekijänä. Yhden selittävän muuttujan mallien lisäksi testattiin myös useamman selittävän muuttujan malleja. Hedelmällisyysparametreistä analysoitiin lisäksi logistisen regression avulla sitä, mitkä tekijät selittävät ensimmäisen ovulaation todennäköisyyttä 21 päivän sisällä poikimisesta, koska lineaaristen mallien residuaalien normaalijakautuneisuudessa oli on-gelmia. Logistinen regressioanalyysin avulla analysoitiin myös niitä tekijöitä, jotka olivat yhteydessä lepo- ja tyhjäkauden pituuteen. Kaikkien testattujen ensimmäisen ovulaation ajankohtaa selittävien yhden muut-tujan lineaaristen mallien selitysaste jäi heikoksi (r2 < 0,2). Vähäisempi elopainon menetys oli merkittävin lyhyempää aikaa ensimmäiseen ovulaatioon selittävä tekijä sekä lineaarisen että logistisen regressio-analyysin perusteella. Logistisen regressioanalyysin perusteella lyhyttä lepokauden pituutta selittivät parhaiten suuri kuiva-ainesyönti laktaatioviikoilla 1-2 sekä korkea kuntoluokka laktaatioviikolla 4. Use-amman muuttujan mallien testauksessa löytyi elopainon muutoksen lisäksi vain yksittäisiä tilastollisesti merkitseviä selittäjiä. Hedelmällisyyteen vaikuttavien tekijöiden liittyvää mallintamista vaikeuttaa se, että hyvin monet eri tekijät vaikuttavat poikimisesta ensimmäiseen ovulaatioon kuluvaan aikaan sekä lepo- ja tyhjäkauden pituuteen. Lisäksi esimerkiksi ovulaatioajankohdan määrittämiseen ja elopainon mittaukseen sisältyy epätarkkuutta, mikä heikentää hedelmällisyyttä kuvaavien mallien selitysastetta.
-
(2020)Considering that dogs originate from wolves, who are carnivores, one may speculate whether high amounts of carbohydrates are beneficial to dogs’ health. The aim of this master’s thesis was to compare two different type of diets regarding glucose markers in dogs. Fasting blood samples were taken before and after a diet intervention for the analysis of blood glycosylated hemoglobin (HbA1c), glucose, insulin and glucagon concentrations to compare the differences between dogs fed a high-carbohydrate diet (dry food diet) and a diet containing no dietary carbohydrates (raw food diet). Also bodyweight was evaluated before and after the trial. This master’s thesis was part of a larger study that investigated associations between diet and atopic dermatitis in Staffordshire bull terrier dogs at the University of Helsinki. The dietary intervention lasted for 50-188 days (median 136 days). The high-carbohydrate diet contained: 42% carbohydrates, 23% proteins and 34% fats of total metabolic energy dry matter. Two different low-carbohydrate diets were used. One was a pork-chicken-lamb diet, which contained: 0%: carbohydrates, 25% proteins and 75% fats of total metabolic energy dry matter, and the other was a beef-turkey-salmon, which contained: 0% carbohydrates, 30% proteins and 70% fats of total metabolic energy dry matter. Water was allowed ad libitum. The results showed that feeding a carbohydrate-rich dry food to pet dogs for 4,5 months increased the percentage of HbA1c. In contrast, a raw food diet with low carbohydrate content did not affect the percentage of HbA1c. Both blood glucose and glucagon concentrations decreased within the raw food diet group; while they were not affected in the dry food diet group. No statistical changes in insulin concentrations were found. Based on the results of this study it can be concluded that a high-carbohydrate diet, and a low-carbohydrate, respectively, have different effects on glucose metabolism in dogs. More research is needed to understand how this affects the dog’s health.
-
(2020)The feeding of sows is restricted during late gestation that they would not be overweight when they are farrowing. Overweight of sows during farrowing can be fatal to piglets and make farrowing more difficult. Restricted feeding causes hunger and stress to sows. High-fiber feed has many positive effects. High-fiber feed offers an opportunity to chew, promotes bowel functions, keeps sows full longer and reduce stereotypical behaviour. Luonnonvarakeskus and A-Tuottajat organised feeding-experiment where the effect of two diets with different fibre content were compared on production resultst. It was studied how the diets effected on production results like sows feeding amounts, weights, constipations and the number and weights of born piglets. Our hyphotesis was that sows who ate high-fiber feed would eat more, their bowel would work better and their piglets would grow more. There were 80 sows who were divided into two groups in pairs. The pairs were as similar as possible. The pairs were placed in the farrowing ward. Group differences were analysed by analysis of variance with SAS. The test feed contained more fiber than the control feed. The test feed had crude fiber 138g/kg DM when the control feed had crude fiber 94g/kg DM. The test feed had NDF-fiber 305g/kg DM and ADF-fiber 124g/kg DM. The control feed had NDF-fiber 153g/kg DM and ADF-fiber 71g/kg DM. The test feed had more both soluble and insoluble fiber than the control feed. The amino acid composition and energy content did not differ between feeds. The results of 75 sows were analysed. No significant differences were found between treatments in the feeding test. The test group who ate the high-fiber diet did not have constipation after 5 days of farrowing unlike some of the control group sows. All the sows lost significantly weight during lactation. Piglets in both groups were even size ang grew steady. There was a great deal of dispersion in the results and the amount of data was too small to find differences. It is possible that differences between diets were too small. It is possible that larger data and more divergent feeds could have led to large differences.
-
(2020)Genomic selection was adopted by dairy cattle breeding industry approximately ten years ago. The aim of this study was to compare realized selection differentials and generation intervals of ayrshire and holstein cows in two selection paths, sires of cows and dams of cows in breeding programs that were based either on progeny testing or genomic selection. Progeny testing was characterized by cow calves that were born in 2008–2009 and genomic selection by calves that were born in 2015–2016. These age groups were split further into groups of first calving heifers that had calved during 2010–2011 or 2017–2018. Data for this study was received from Faba co-op and analysis of the data was performed with R-software. Selection differentials in the selection path of dams of cows increased by 1,55 NTM units in ayrshire and 1,69 NTM units in holstein breed between the age groups. Selection differentials of the dams of the first calving heifers were a bit higher than that of the dams of the cow calves. Selection differentials in the sires of cows path were 4,83 NTM units higher in ayrshire and 1,98 NTM units higher in holstein in the breeding program based on genomic selection than progeny testing. Generation interval reduced from 5,3 to 3,3 years in ayrshire and from 5,0 to 3,1 years in holstein breed. Biggest reduction in generation interval was observed in the selection path of sires of bulls, where the generation interval reduced 61 % in ayrshire and 65 % in holstein breed. Sires of cows path showed 31 % reduction in ayrshire and 32 % reduction in holstein and dams of bulls path 45 % reduction in ayrshire and 30 % reduction in holstein breed. Transfer from breeding program based on progeny testing to breeding program based on genomic selection had no influence on the generation interval of the dams of cows path. Selection differentials in the sires of cows path were higher in holstein than in ayrshire in both progeny testing and genomic selection schemes and they increased more in ayrshire breed. Selection differentials of the sires and dams of first calving heifers were a bit higher than of the dams and sires of all cow calves. As expected, genomic selection has reduced generation interval and the biggest change has occurred in sires of bulls path.
-
(2020)Pensasmustikan heikko talvenkestävyys rajoittaa sen ammattimaista viljelyä Suomessa. Monivuotisen pensasmustikan silmut ja versot vaurioituvat talven ja alkukevään vaihtelevassa säässä, ja sadontuotto on epävarmaa. Talvenkestävyyttä on pyritty edistämään lajikejalostuksella. Myös viljelymenetelmien kehittäminen voi lisätä tuotannon varmuutta. Tunneliviljelyä on tutkittu vasta vähän pensasmustikan tuotantoa edistävänä tekijänä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, lisääkö tunnelikasvatus pensasmustikan talvenkestävyyttä. Talvenkestävyyttä mitattiin tunnelissa ja avomaalla kasvaneista pensasmustikan (Vaccinium corymbosum L.) hybridilajikkeen ’Arto’ satoikäisistä pensaista. Pensaat kasvoivat Piikkiössä Varsinais-Suomessa, ja kasvupaikalta kerätyt näytteet tutkittiin Helsingissä. Tutkittavana oli silmujen lepotilan syvyys, versojen ja silmujen kylmänkestävyys, sekä verson liukoisten hiilihydraattien määrä talven aikana. Tutkimus toteutettiin marras-maaliskuussa talvella 2015-16. Talvikaudella tunnelissa ei ollut katemuoveja, joten olosuhteet olivat samat molemmilla käsittelyillä. Näin ollen havaitut erot käsittelyiden välillä johtuivat kasvukauden aikaisista eroista. Tunnelikasvatetun pensasmustikan lepotila syveni avomaalla kasvaneita myöhemmin, mutta pysyi yllä pidemmälle kohti kevättä. Versojen kylmänkestävyys oli tunnelissa kasvaneilla pensasmustikoilla avomaan verrokkeja tasaisempi. Avomaalla kasvaneiden pensaiden kylmänkestävyys ylsi keskitalvella tunnelimustikoiden tasolle, mutta oli heikompi alku- ja loppukaudesta. Silmujen kylmänkestävyyden tuloksia heikensi talven säiden vaihtelu, joka johti tutkittavien silmujen vaurioitumiseen jo kasvupaikalla. Pensasmustikan talvenkestävyyttä voidaan edistää tunnelikasvatuksella. Kasvukauden aikana tunnelissa vallinneet kasvua edistävät olosuhteet parantavat pensaiden selviytymistä vaihtelevista talviolosuhteista.
-
(2020)The last weeks of dry period and the beginning of lactation period are a critical phase for a dairy cow because a cow undergoes several metabolic changes over that phase. The risk of diseases can be alleviated by ensuring the cow's feed intake capacity. Close-up feeding, in which the proportion of dietary concentrate is increased to accustom the dairy cow and its rumen to postpartum feeding, is typically started 3-4 weeks before the expected parturition. The aim of the present study was to investigate the effect of close-up feeding on the feed intake, milk production and metabolism of dairy cows. The study was randomized complete block design, in which 16 Ayrshire cows were divided into pairs, based on the milk production of the previous year, weight and expected calving date. During the dry period both groups received grass silage (D-value 715 g/kg DM) ad libitum and in addition one of the groups received a homemade concentrate mixture for three weeks before the expected calving. Blood samples were collected, and cows were weighed and body condition scored 3 and 1 weeks before calving. Over the period of ten days after calving, the cows received grass silage ad libitum and concentrate and protein supplement separately. After d 10 of lactation, the cows were fed a partial mixed ration of grass silage (65% DM) and concentrate mixture (35% DM) for 8 weeks after calving. Additionally, cows received commercial concentrate and protein supplement. Feed intake and milk yield of the cows were measured daily. In addition, the cows were body condition scored, weighed, and blood and milk samples were taken. Dry matter intake was higher during the close-up dry period in the cows that received concentrate feeding compared to the other group. However, there was no difference in silage intake in between the groups. After calving, the dry matter intake of the cows that received close-up concentrate feeding was lower (15.0 vs. 16.3 kg DM/d, p<0.05) during the first 10 days. However, during the 8 weeks period, there was no difference in feed intake between the two groups. The feeding treatment had no effect on milk yield, milk composition or body condition score. One week before the expected calving date the group that received close-up concentrate feeding had higher plasma insulin (37.4 vs. 16.7 µIU/ml, p<0.1) and BHBA (0.59 vs. 0.36 mmol/l, p<0.05), whereas NEFA was lower (0.16 vs. 0.23 mmol/l, p<0.05). No differences were observed in blood composition postpartum. In conclusion, concentrate supplementation prepartum had no effect on feed intake, milk yield, milk composition or body condition score. The results suggest that no substantial benefit can be achieved with concentrate supplementation of high-digestibility grass silage during the close-up dry period.
Now showing items 61-80 of 86