Browsing by department "Sosiaalitieteiden laitos"

This qualitative study adopts netnographic method to critically explore one of the social media, Pinterest, as a creative community for women. Creativity is not only a current buzzword, but also one of the most fundamental pillars of the modern world. Nowadays, creative industries are emerging as a one of the basic industries. In many instances, creativity becomes a professional currency and a foundation of identity. In addition, creativity becomes embedded into everyday life, also through the advancement and continuous use of social media and other digital platforms that lower the threshold for participation in creative activities. Thus, the meaning of creativity is constantly being altered. In this thesis, the concept of creativity describes in fact everyday creativity in its broadest delineation. This research focuses particularly on the act of providing media content to Pinterest, thereby creating unique collections of visual links. Community, in turn, translates into a group of people who participate in some online spaces, gathered primarily around some shared interest. Such an understanding of community does not imply the existence of any offline ties between its members. Within this framework, the research asks the major question about how creativity is mediated on Pinterest. The main question is followed by some more detailed sub-questions about affordances and constraints of Pinterest with regard to production, distribution and consumption of the content; the relations between creativity and consumption on Pinterest; and the ways in which the community of Pinterest is constructed. The research results in five major results: (1) on Pinterest, DIY and Crafts is an overarching category, embracing diverse and, at times, unconventional content; (2) Pinterest challenges and alters traditional understandings of creativity and creative activities in such a way that it does not call for any physical act of making; (3) creativity on Pinterest is intertwined with, and very often anchored in, consumption; (4) on Pinterest, crafts refer not only to creating external objects, but also to modelling bodies and forming skill sets of users; (5) creativity is a binder of the Pinterest community: it brought pinners together in the joint effort of pooling knowledge, and it was the ideal that each user seemed to connect with. The study is based on the volume of data obtained from Pinterest through participant observation. Participant observation, adapted to the circumstances of an online setting, is the core netnographic method of data collection. The data at hand were analysed through thematic analysis.

Koulutusvienti on noussut viime vuosina voimakkaasti esiin kansallisessa tavoitteenasettelussa yhtenä keinona lisätä kansallista kilpailukykyä. Hyödyntämätöntä potentiaalia on erityisesti suomalaisen ammatillisen koulutuksen viennissä. Tämä tutkimus käsittelee ammatillisen koulutuksen koulutusvientiä parhaillaan käynnissä olevan tutkintovientikokeilun valossa ja analysoi organisaatioiden koulutusvientiin liittämiä merkityksiä. Koulutusviennistä on suomalaisessa kontekstissa tehty akateemista tutkimusta vähän, joten tutkimusmenetelmiksi valikoituivat menetelmät, jotka soveltuvat erityisesti vähän kartoitettujen aiheiden tutkimiseen. Tutkintovientikokeilussa mukana olevien hankkeiden koordinaattoreita haastateltiin teema- ja asiantuntijahaastattelun keinoin. Aineiston keruussa ja analyysissa sovellettiin ankkuroidun teorian periaatteita. Viennin merkityksiä erilaisille organisaatioille havainnollistettiin Weberin ideaalityypittelyn avulla. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat koulutuspolitiikan uusliberalisoituminen ja koulutuksen kansainvälistyminen. Uusliberaalissa koulutuspolitiikassa koulutukseen sovelletaan liike-elämän käsitteitä ja periaatteita, mikä soveltuu kaupallisesti orientoituneen koulutusviennin tutkimiseen. Tämä tutkimus soveltaa ammatillisen koulutuksen tarkasteluun myös aiemmin lähinnä korkeakoulutuksen kontekstissa tutkittuja kansainvälistymisen motiiveja. Kansainvälistymiseen liittyviä motiiveja tarkastellaan sekä kansalliselta tasolta että organisaatiokohtaisesti. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on, että koulutusvientiin liitetään erityisesti liiketoimintaan, palveluluonteeseen, osaamisen kehittämiseen, yhteistyöhön ja imagon parantamiseen liittyviä merkityksiä niin kansallisesti kuin yksittäisten organisaatioidenkin näkökulmasta. Merkitykset ovat osittain erilaisia erilaisille organisaatioille. Jotkut niistä rakentavat vientiä voimakkaasti osaksi normaalia koulutustoimintaansa, kun taas osa asemoi sen ainakin toistaiseksi lisäpalveluksi. Koulutusviennin suurin merkitys liittyy kaikilla organisaatioilla taloudelliseen toimintaan ja viennistä potentiaalisesti saatavaan liikevoittoon. Liiketoimintaan liittyviä motiiveja pidetään ensisijaisina ja edellytyksenä muiden merkitysten saavuttamiselle. Liiketoimintaan, kansalliseen kilpailukykyyn ja talouskasvuun liittyvät merkitykset korostuvat myös kansallisessa tavoitteenasettelussa. Taloudellisten merkitysten korostuminen ja ammatillisen koulutuksen rahoituksen muutokset ilmentävät uusliberaalien orientaatioiden vaikutusta suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Vaikka taloudelliset motiivit korostuvat, ei suomalaista koulutuspolitiikkaa voida kuitenkaan kuvata täysin uusliberalistiseksi, mutta selkeitä vaikutteita on havaittavissa. On huomionarvoista, että ammatillisen koulutuksen koulutusvienti on Suomessa vasta alkuvaiheessa, joten nämä merkitykset kuvaavat tämän hetken tilannetta ja tulevat todennäköisesti muuttumaan vientihankkeiden edetessä.

Tämä on tutkimus helsinkiläisistä ammattikouluttamattomista työttömistä nuorista, jotka osallistuivat Jääkiekon MM-kilpailut 2012 -työllistämishankkeeseen. Tutkimus on puheenvuoro nuorisotyöttömyyttä koskevaan ajankohtaiseen keskusteluun, jossa nuorten työttömien kokemuksia on käsitelty laadullisin menetelmin edelleen varsin vähän. Tutkimuksessa esitetään näkökulmia työllistämishankkeessa keskeyttämisen syihin ja vertaillaan hankkeessa keskeyttäneiden ja hankkeen loppuun asti suorittaneiden nuorten kokemuksia. Samalla kartoitetaan nuorten ajatuksia työttömyydestä ja työstä sekä selvitetään nuorten kokemuksia aktivoivasta työvoimapolitiikasta. Analyysiin kohteena on myös nuorten mielestä ihanteellinen työ ja nuorten odotukset työelämältä ja omalta tulevaisuudeltaan. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmestatoista teemahaastattelusta, joista kahdeksan on työllistämishankkeessa keskeyttäneitä nuoria ja viisi hankkeen loppuun asti suorittaneita nuoria. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelu, jossa edetään keskeisten, etukäteen valittujen teemojen ja niihin liittyvien tarkentavien kysymysten varassa. Tutkimuksessa nähdään nuoret subjekteina, aktiivisina valintoja tekevinä toimijoina, jotka antavat toiminnalleen erilaisia merkityksiä. Tutkimuksen nuoret ovat eräänlaisia nuorisotyöttömyyden asiantuntijoita, joilla on ensikäden tietoa omista kokemuksistaan. Tutkimuksen aihe on osittain entuudestaan kartoittamaton tutkimusalue, jota on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen tarkoituksena onkin teorian testaamisen sijaan etsiä uusia ajatusmalleja. Tutkimuksen nuoret jakautuivat karkeasti ottaen kahteen ryhmään: lukion käyneisiin nuoriin, jotka etsivät parhaillaan omaa alaa ja viettivät välivuosia ja sellaisiin nuoriin, jotka eivät ole peruskoulun jälkeen kiinnittyneet minnekään ja joilla on taustalla usein myös aikaisempia keskeyttämisiä. Tutkimus vahvistaa yleisen käsityksen siitä, että helsinkiläiset nuoret haluavat pysyä pääkaupunkiseudulla, vaikka eivät löytäisikään täältä työtä tai opiskelupaikkaa. Työllistämishankkeen keskeyttämisen syyt voidaan jakaa kahteen kategoriaan: nuorten itse esiin ottamiin syihin ja taustatekijöihin. Nuorten itse esille nostamista syistä keskeisimmät liittyivät työtehtäviin ja työharjoittelupaikkaan. Keskeyttäneitä nuoria yhdistäviä taustatekijöitä tutkimuksen aineistosta löytyy neljä: aikaisemmat keskeyttämiset, työläistaustaiset vanhemmat, jääkiekon MM-kilpailut motivaation kohteena ja työharjoitteluun liittyneet tarkat odotukset. Tutkimuksen nuoria kuvaa pikemminkin aktiivisuus kuin passiivisuus ja he kokevat, että voivat itse vaikuttaa tulevaisuuden suunnitelmiensa toteutumiseen. Kaikkia tutkimuksen nuoria yhdistää motivaatio työhön ja halu tehdä jotain muuta kuin olla kotona. Tutkimuksen nuorille ihannetyö on sellainen, jossa viihtyy ja josta saa riittävän toimeentulon. Positiivinen työilmapiiri ja mahdollisuus joustavaan itsenäiseen työskentelyyn ovat myös nuorille tärkeää. Tutkimuksen nuorten kyky suunnitella tulevaisuuttaan on vaihtelevaa. Osalla on selkeitä suunnitelmia tai tarkkoja toiveita oman tulevaisuuden suhteen ja osa taas tuntui olevan melko hukassa. Hukassa oleminen näkyi aineistossa siten, että nuori ei kyennyt näkemään itseään missään kahden tai viiden vuoden kuluttua. Eniten näitä nuoria, joilla ei ollut suunnitelmia tulevaisuuden suhteen löytyi keskeyttäneiden joukosta. Kaiken kaikkiaan nuorten tulevaisuuden suunnitelmat, toiveet ja haaveet vaikuttivat kovin tavallisilta ja varsin realistisilta. Nuoret haaveilevat onnellisuudesta, terveenä olemisesta, opiskelupaikan löytymisestä, riittävästä toimeentulosta, vakituisesta työpaikasta, itsenäistymisestä, omaan kotiin muuttamisesta, oman perheen perustamisesta, matkustelemisesta ja maailman näkemisestä, sekä velkojen poismaksamisesta. Ylipäätänsä nuoret toivoivat tulevaisuudelta varmuutta. Varmuutta nuorille edustaa pysyvyys, jonka voi saavuttaa pitkäaikaisen opiskelupaikan tai pysyvän työpaikan kautta. Parhaimmillaan työllistämishanke oli nuorille mahdollisuus suunnan muutokseen tai "oman jutun löytymiseen". Tutkimuksen nuoret kokivat työharjoittelun hyvänä ja helppona tapana tutustua työelämään. Työharjoittelusta nuoret saivat rytmiä arkeen ja tarvitsemaansa työkokemusta. Samalla hankkeeseen osallistuminen lisäsi nuoren itseluottamusta ja kokemusta siitä, että kelpaa jonnekin. Koulutettujen vanhempien lapset näyttäisivät selviytyvän työttömyysjaksosta kouluttamattomien lapsia paremmin, ainakin jos selviytymistä mitataan työllistämishankkeen kautta yhteiskuntaan kiinnittymisellä. Tulevaisuuden suunnittelemattomuus tai hetkessä eläminen voidaan nähdä yhtenä nuorten selviytymisstrategiana. Myös väärien valintojen ja epäonnistumisen pelko ja oman alan löytämisen vaikeus näkyivät tutkimuksen nuorten kertomuksissa. Erityisesti aikaisemmat keskeyttämiset oppilaitoksissa lisäävät nuorten pelkoa epäonnistumisesta. Joillakin tutkimuksen nuorista esiintyy selvää kouluallergiaa, eli negatiivista suhtautumista kouluttautumiseen. Nämä nuoret eivät kyenneet näkemään itseään 'koulun penkillä' ja ovat ylipäätänsä orientoituneet erilaisten töiden kokeilemiseen ja sitä kautta oman alan löytymiseen.

In this thesis the main idea is analyse bacterial data obtained with specific technology called phenotype microarrays. The goal is to implement statistical methods and model cell respiration over period of 48 hours. The data are a bacterium called yersinia enterocolitica, which is a pathogen mainly carried by animals. Data was originally published in a scientific journal called Proceedings of the National Acedemy of Sciences of the United States of America and a small part of strain was chosen for thesis. Data consists about 110 000 rows of observations and it is divided to two experimental setups that are tested in two different temperatures. Data analysis consists three steps: cluster analysis, data normalization and comparing experimental setups. Statistical methods used are k-means clustering, Michaelis-Menten kinetics for growth curves, linear mixed effects models, restricted maximum likelihood estimation, random walk Metropolis-Hastings algorithm and highest posterior density intervals. Main results are there is a recognizable cluster for substrates implying grow and there are no differences between experimental setups. In conclusion statistical methods used in thesis are satisfactory for modelling data and while there are noticeable clusters, there lies no differences between experimental setups. In further analyses it should be better to include more experimental setups in one analysis.

This master’s thesis looks at the representations of rape crime sentencing in the largest daily newspaper in Finland, Helsingin Sanomat, from 2005 to 2020. Inspired by the Nordic penal exceptionalism theory this thesis set out to examine the notion whether Finland has resisted the punitive turn when it comes to rape crime through the lense of news reporting of rape crime sentencing principles. Relevant theories in addition to Nordic penal exceptionalism are social constructionism, penal populism and moral panics. The data was collected using a mixed methods approach to content analysis. Pieces of news on rape crime sentences (n=103) were examined quantitatively to see how news reporting on rape crime has developed in Helsingin Sanomat over the past fifteen (15) years and what types of trends are present in the news reporting. The quantitative data also compares the image of rape crime created by Helsingin Sanomat to the reality of rape crime. In addition to news pieces the editorials or leading articles (n=16) and articles (n=55) were analyzed through an inductive qualitative content analysis where themes were allowed to emerge from the data. The qualitative data was separated in to four distinct categories: lenient sentencing and value discussions, statistics, immigrants as a threat and consent-based legislation and feminist discourse. The research results show that the news on rape crime do not reflect the reality of rape crime and that there are overrepresentations of unknown perpetrators and perpetrators with a foreign name. A quantitative analysis was not sufficient to understand the social discussions surrounding the sentence news reporting so the qualitative data was needed to point out penal populist trends in the media representations of rape crime sentencing and to analyze the construction of moral panics through overrepresenting immigrants as a threat to social order. The notion that Nordic media has resisted a punitive turn is thereby not accurate, at least when it comes to rape crime.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan internetissä 2000-luvulla kehkeytynyttä anonyymia verkkokulttuuria. Kulttuuri syntyi kuvalaudoilla, jotka ovat keskustelupalstan tyylisiä internet-sivustoja, joiden käyttäjät ovat toisilleen anonyymeja. Suomalainen vastine maailman suurimmalle kuvalaudalle 4chanille on vuonna 2011 perustettu Ylilauta, jolla vierailee kuukausittain yli miljoona käyttäjää. Suosio perustuu sääntelemättömään ja nimettömään keskusteluun, joka tuottaa räävitöntä ja arvaamatonta sisältöä. Tutkimuksessa pohditaan sitä, millainen alusta Ylilauta on verkkokulttuurin toiminnalle sekä millaisia teemoja keskustelussa esiintyy. Lopulta tarkastellaan myös sitä, miten anonymiteetti vaikuttaa verkossa olemisen kokemiseen. Teoreettinen viitekehys sisältää ontologisen ja epistemologisen pohjan verkkokulttuurin tutkimiselle. Anonyymin yhteisön katsotaan olevan kasvoton joukko, joka ymmärtää olemisensa ryhmän kautta. Ontologinen pohdinta ammentaa Martin Heideggerin filosofiasta, jonka teoria kulminoituu Dasein-käsitteeseen. Daseinin avulla oleminen selittyy universaalin subjektin kautta, aivan kuin Ylilaudan käyttäjät ymmärtävät olemisensa anonyymina subjektina. Epistemologinen teoria perustuu Deleuzen ja Guattarin rihmaston käsitteelle. Ylilaudan ja internetin rakenne on kuin rihmasto, jossa informaatio liikkuu loputtomasti miljoonien anonyymien käyttäjien välillä. Rihmasto on vastakohta hierarkkiselle tietomallille, jossa informaatio liikkuu alhaalta ylöspäin ennalta määrättyjä polkuja pitkin. Tutkimusmetodina käytetään etnografiaa. Menetelmä tarkentuu netnografiaksi, joka on Robert Kozinetsin muotoilema osallistuvan havainnoinnin menetelmä internet-ilmiöiden tutkimiseen. Aineisto koostuu havainnoista, joita kerätään syksyllä 2012 seitsemän viikon aikana yhtenä päivänä viikossa. Lisäksi keskustelujen sisällöstä tehdään teemoittelua, jonka tuloksena on yhdeksän erilaista teemakategoriaa. Havainnoinnin eettisinä perusteina on verkkosivun julkisuus ja käyttäjien anonymiteetti. Vaikka havainnot perustuvat ihmisten teksteihin, ei niistä paljastu kirjoittajan identiteettiä. Tutkimustulokset johdetaan netnografialla tehdyistä havainnoista. Ylilaudan keskustelu koostuu viestiketjuista eli langoista. Langat vanhenevat nopeasti, sillä uusia lankoja perustetaan jatkuvasti. Ylilauta onkin kulttuurin alustana hektinen ja nopeasti muuttuva. Teemoittelun perusteella Ylilaudalla keskustellaan fokusoiduista teemoista, kysytään neuvoja ja jaetaan internet-sisältöä. Anonyymin verkkokulttuurin käyttäjät nimeävät itsensä Nyymeiksi. Käyttäjät eivät tiedä toisistaan mitään, sillä kirjoittajan alkuperä ei ole koskaan tiedossa. Autenttisuuden dilemmaksi kutsuttavaan ongelmaan on kehitetty Ylilaudalla mekanismeja, joilla kirjoittajan identiteettiä anonymiteetin takana pyritään selvittämään. Johtopäätöksenä anonyymin verkkokulttuurin nähdään edustavan postmodernia alakulttuuria, joka on täysin virtuaalinen, mutta sisältää silti kulttuurisia elementtejä kuten yhteisöllisyyttä, traditiota ja omaa kieltä. Anarkistinen alakulttuuri vastustaa sosiaalista mediaa ja internetin sääntelyä.

Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on tutkia, miten yhdysvaltalainen kulttuuri näkyy Yhdysvaltojen julkishallinnon viestinnässä, joka koskee valtion toimia Afganistanissa 2000-luvulla. Pro gradussa tutkitaan Yhdysvaltojen kehitysavusta vastaavan organisaation USAID:n Afganistania koskevaa lehdistöviestintää. Lähtöoletuksena on että pääasiallisesti yhdysvaltalaiselle lehdistölle ja sitä kautta Yhdysvaltojen kansalaisille suunnattujen lehdistötiedotteiden yhtenä päämääränä on vakuuttaa kansalaiset Yhdysvaltojen toimien järkevyydestä Afganistanissa ja jopa kulttuurisia piirteitä hyödyntämällä hakea oikeutusta näille toimille. Tutkimuksessa käytetään teoriataustana ja tutkimusmenetelmänä kulttuurista diskurssianalyysia. Kulttuurisella diskurssianalyysilla viestinnästä pyritään löytämään kulttuurisesti tunnusomaisia tapoja, elementtejä ja merkityksiä. Tämän tutkimuksen tutkimuskysymyksenä onkin, miten USAID:n Afganistania koskeva lehdistöviestintä on rakentunut kulttuurisesti. Tarkentavia tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Mitkä ovat USAID:n lehdistöviestinnän kulttuuriset elementit ja ominaispiirteet? 2) Millaisia kulttuurisia diskursseja USAID:n lehdistöviestinnästä on löydettävissä? Tutkimuksen aineistona on 25 USAID:n lehdistötiedotetta vuosilta 2007 ja 2008. Näitä aineistotekstejä analysoitiin diskurssianalyysille ominaiseen tapaan yksityiskohtaisesti tarkastellen ja huomioiden niihin vaikuttaneet eritasoiset kontekstit. Tässä työssä aineiston sosiokulttuuriseksi kontekstiksi määritellään Yhdysvaltojen humanitaarinen ulkopolitiikka ja siihen liittyvä arvomaailma sekä luonnollisesti Yhdysvaltojen toimet Afganistanissa 2000-luvulla. Välitason kontekstina, eli diskursiivisina käytäntöinä on yhdysvaltalainen viestintäkulttuuri ja eritoten yhdysvaltalainen julkishallinnon viestintä ja poliittinen suhdetoiminta. Kulttuurisiksi elementeiksi lehdistötiedotteista nousee koulutuksen, terveydenhuollon ja naisten aseman parantamisen tärkeys, viestinnän faktapitoisuus, talouden kehitys, edistys ja menestys, unikon viljelyn vastaisuus, tasa-arvo, yhteistoiminta ja valtauttaminen sekä Yhdysvallat johtajana. Kulttuurisiksi diskursseiksi aineistosta eroteltiin hyvän hallinnon diskurssi, uusliberalistinen diskurssi, edistysdiskurssi, valtauttamisdiskurssi sekä hegemoninen johtaja –diskurssi. Diskursseja voidaan selittää kulttuurisilla premisseillä, eli päätelmillä siitä, mitkä ovat viestinnän osapuolten yhteisiä, jaettuja käsityksiä ympäröivästä maailmasta. Tutkimuksessa löydettyjä kulttuurisia elementtejä ja diskursseja pystytään selittämään pääasiallisesti yhdysvaltalaiseen arvomaailmaan pohjautuvilla premisseillä sekä aineistoteksteihin vaikuttaneilla diskursiivisilla käytännöillä. Aineisto ilmentää tasapainoilua yhdysvaltalaisen julkishallinnon viestinnän ja poliittisen suhdetoiminnan eli PR:n välillä. USAID:n lehdistötiedotteet ovat julkishallinnon viestintää, mutta huomioiden niiden tavat vedota yhdysvaltalaiseen arvomaailmaan, voidaan niiden väittää olevan myös poliittista suhdetoimintaa. Tutkittujen tiedotteiden tarkoituksena on yhdysvaltalaisen kulttuurin mukaisesti palvella demokratiaa, mutta aineistosta ilmenevät useasti siihen vaikuttaneet diskursiiviset käytännöt - esimerkiksi se, että julkishallinnon viestintä tapahtuu aina poliittisilla areenoilla. Afganistanin 2000-luvun sota ja Yhdysvaltojen osallisuus siinä on väistämättä poliittinen kysymys, ja siten humanitaarisiin toimiin keskittyneen USAID:n viestintääkään ei pystytä irrottamaan sen poliittisesta kontekstista. Kulttuurinen diskurssianalyysi tutkimuksen teoriataustana ja analyysimenetelmänä mahdollisti aineistotekstien tarkastelun laajassa kulttuurisessa viitekehyksessä. Täten se toi tutkimukseen voimakkaan kulttuurisen sensitiivisyyden, jota useat muut diskurssintutkimuksen menetelmät eivät huomioi. Samalla se antoi uudenlaisia keinoja ja näkökulmia käsitellä julkishallinnon viestinnän tapoja vakuuttaa, selittää ja hakea oikeutusta poliittisille toimille.

I föreliggande avhandling studeras om och hur det sociala arvet haft en roll i hur fyra arbetslösa ungdomars liv har utformat sig. Avhandlingen bygger på narrativa intervjuer med arbetslösa ungdomar och deras föräldrar i syfte att hitta eventuella spår av ett negativt och/eller av ett positivt socialt arv. Avhandlingens forskningsfrågor är följande; 1. Finns det likheter mellan ungdomarnas och föräldrarnas liv? Hur berättar de om sina liv? Kan man se spår av ett negativt och/eller av ett positivt socialt arv? 2. Hur ser de unga själva på sin situation? Vilka hinder ser de för en etablering på den öppna arbetsmarknaden; är det individuella eller strukturella orsaker? 3. Kan man upptäcka gemensamma bakgrundsfaktorer i ungdomarnas liv som kunde förklara deras nuvarande situation som arbetslös? Avhandlingens teoretiska referensram består i teorin om det sociala arvet och teorin om de sociala domänerna med särskild fokus på den psykobiografiska domänen. Avhandlingens metod består av ett kvalitativt tillvägagångssätt med speciell fokus på narrativ metod och analys. Materialet består av nio narrativa intervjuer eller livsberättelser som har analyserats genom en narrativ analys enligt ett läsningssätt som fokuserar på helhet-innehåll i enlighet med Lieblich, Tuval-Masciach och Zilber (1998). I avhandlingen konstateras att det positiva sociala arvet har varit framträdande i alla intervjupersoners liv medan det negativa sociala arvet inte haft en så synlig andel i hur intervjupersonernas liv har utformat sig. Ett förvånande forskningsresultat är att ingen av de fyra ungdomarnas arbetslöshet kan sägas vara ett resultat av ett negativt socialt arv utan det ligger andra orsaker bakom deras arbetslöshet. Ett annat forskningsresultat ger vid handen att en yrkesexamen inte är någon garanti för en etablering på den öppna arbetsmarknaden utan här behövs det vidare forskning om hur man kunde få ungdomarna och arbetsmarknaden närmare varandra. Forskningsresultaten ger vid handen att för de fyra ungdomarna utgjorde det största hindret för att få arbete i det faktum att det inte fanns arbete som motsvarade deras utbildning i den stad där de bodde. De hade med andra ord 'fel' utbildning. Om man ser till forskningsresultaten borde man i allt större grad fokusera på och lyfta fram det positiva sociala arvet och koncentrera sig på de goda långtgående effekterna av denna aspekt av det sociala arvet och inte enbart fokusera på det negativa sociala arvet. Genom att lyfta fram de goda sidorna i en persons liv och förstärka dessa får detta långtgående positiva effekter som kan överföras från en generation till en annan.

I dagens samhälle finns det mycket diskussion angående de faktorer som bidrar till att orka arbeta och arbetshälsa. I denna avhandling presenteras några av dessa faktorer. I denna kvantitativa pro gradu-avhandling lades tyngdpunkten välmående på arbetsplatsen utgående från arbetsutmattning och arbetsrelaterad stress. Undersökningen ämnade belysa försäljarnas och butikschefernas arbetsutmattning inom en organisation i Helsingforsregionen och Nyland och hur olika stressfaktorer påverkar denna utmattning. Utgående från tvärsnitsundersökningen, som utfördes med en elektronisk enkät, som bestod av mätarna Bergen Burnout Indicator – 15 och Työstressikysely, framgick det att omkring hälften av arbetstagarna kände sig utmattade. Det framgick även att den mest framstående formen av arbetsutmattning bland dessa arbetstagare var en cynisk inställning till arbetet. Undersökningen påvisade även att det finns ett samband mellan arbetstagarnas arbetsutmattning och upplevelserna av stress. Detta samband ökade då andra stressfaktorer, som till exempel möjlighet att påverka arbetet och belåtenhet, inkluderades.

In recent years, Cambodia has endured a siege of land conflicts, notably land grabbing. Land grabbing is a serious issue as it violates fundamental human rights and denies land from local communities. Moreover, the question of land ownership tends to exhaust informal dwellers as they have no legal documents to their land. Various international donors, especially the World Bank supported the Land Management Administrative Project (LMAP) in order to establish land titling in Cambodia. An important figure behind such proposal is Hernando De Soto. This research is primarily focused upon four crucial aspects of land and housing situation in informal settlements: the Cambodians conceptions of land ownership and their perceptions on land titling; the effects of private development; land disputes cases; and housing wishes/needs or recommendations from the locals. I seek to close the gap of previous research on landownership and land tenure in Cambodia. I have conducted a qualitative research that is based on twenty-one semi-structured interviews in Phnom Penh. In the literature review I draw on the history of land ownership in Cambodia and the Land Law, as well as land titling theory by De Soto (2000) and previous studies on the effect of land titling. The major findings are based on people’s conceptions of land ownership that were shaped by the 2001 Land Law. Although 18 of the 20 interviewees are without land titles, they still consider themselves as owners of their land. The interviewees referred to the 2001 Land Law, states that anyone who has occupied their land for five consecutive years prior to the Land Law has the right to apply for a definite title. Thus, the interviewees are inspired to obtain land title as they believe that land titling will prevent them from eviction. Only two of the twenty interviewees viewed land titling as insignificant and inefficient, this is mainly because the Government/authorities are corrupted and does not obey the Land Law. Such feelings stems from the corrupted and violent nature of the Cambodian Government/authorities. Land disputes in Phnom Penh mainly revolve around resettling/eviction of poor dwellers in informal settlements. Informal dwellers are often alienated from socioeconomic seriously hampered them from integrating into the society, thus, preventing them from finding formal jobs. As interviewees from the outskirt of the city confirmed relocation would mean that their living condition and housing situation will be significantly reduced. The interviewees want to stay in the city due to the great locations, proximity to services, and work. Interviewees stated that private development is 'making the poor poorer and the rich richer.' In general, slum dwellers are happy and satisfied to live in city center.