Browsing by discipline "Ravitsemustiede"

Tausta: Sokeri on ollut viime aikoina paljon keskusteluissa ja yleinen keskusteluilmapiiri sokerin suhteen vaikuttaa negatiiviselta. Elintarvikeyritykset ovat huomanneet kuluttajien huolen liiallisesta sokerin saannista ja markkinoilla on jo paljon tuotteita, joista sokeria on vähennetty ja/tai joita markkinoidaan jollakin tavoin makeutustavan kautta. On oletettavaa, että kuluttajat ovat hämmentyneitä sokerin ympärillä käytävästä keskustelusta ja makeutukseen liittyvästä markkinointiviestinnästä. Tavoite: Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa kuluttajien ymmärrystä sokerista ja makeutuksesta. Lisäksi on tarkoitus selvittää, minkälaisia asenteita kuluttajilla on sokerin vähennystä ja siitä viestimistä kohtaan. Kuluttajien ymmärrys ja käsitykset vaikuttavat suuresti siihen, miten sokerin vähennyksestä kannattaa viestiä. Ravitsemustieteen kannalta olennaiset viestit eivät välttämättä puhuttele kuluttajia. Näiden kahden näkökulman ristiriita, mikäli sellainen on olemassa, on erityisenä kiinnostuksen kohteena. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin neljänä fokusryhmäkeskusteluna, joihin osallistui yhteensä 30 (17 naista) maitopohjaisten välipalojen käyttäjää. Ryhmät olivat seuraavanlaiset: 1) nuoret 25–35-vuotiaat terveystietoiset aikuiset 2) 4–16-vuotiaiden lasten vanhemmat 3) terveydestä kiinnostuneet 35–60-vuotiaat 4) kuluttajat, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita terveysasioista. Jokaisessa ryhmässä oli sekä miehiä että naisia ja keskustelijoita oli erilaisista sosioekonomisista ryhmistä. Keskustelut kestivät kaksi tuntia ja kyseessä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Käsitellyt teemat olivat: välipalojen käyttö, kauppojen välipalavalikoimat, sokeri, sokerin vähennys ja sokeriviestintä. Keskustelijoille toteutettiin keskustelun aikana kolme tehtävää. He lajittelivat 20 makeuttajaa ja 28 makeuttamiseen liittyvää viestiä ryhmätehtävänä. Lisäksi keskustelijat maistoivat neljää eri tavalla makeutettua mansikkajogurttia. Kaikki keskustelut nauhoitettiin ja videoitiin. Nauhoitukset litteroitiin ja aineiston analyysissä käytettiin apuna luokittelua ja teemoittelua. Tulokset: Keskusteluissa korostui kuluttajien kiinnostus luonnollisuutta kohtaan ruokavalinnoissa. Tämä näkyi usean eri alateeman kautta. Sokeriin ja luonnollisuuteen suhtautuminen oli kontekstisidonnaista ja siihen vaikuttavat tilanne (kiire vs. ei kiire) ja välipalan käyttötarkoitus (arkinen valinta vs. herkuttelu). Mielenkiintoista on, että sokerista puhuttaessa terveysasiat eivät juuri nousseet esiin, vaan sokerin haittana pidettiin lähinnä sen aiheuttamaa ikävää olotilaa. Sokerin vähennykseen suhtauduttiin pääosin positiivisesti, kunhan sitä ei tehdä luonnollisuuden kustannuksella. Sokerin käyttöä halutaan vähentää nimenomaan arkisissa valinnoissa, mutta herkuttelussa sokerin määrällä ei ole väliä. Sokeria pidettiin suhteellisen luonnollisena ja tällä hetkellä kuluttajilla on vahva epäilys, että sokerin vähennyksen seurauksena tuotteen luonnollisuus vähenee ja sokeria korvataan esimerkiksi keinomakeuttajilla. Viestinnässä keskustelijat arvostivat luonnollisuuden korostamisen lisäksi selkeitä ja helposti tulkittavia viestejä. Useita markkinoilla olevia sokerin vähennykseen liittyviä viestejä he pitävät epäselvinä, epäilyttävinä ja jopa harhaanjohtavina. Johtopäätökset: Luonnollisuuden arvostaminen ruokavalinnoissa heijastaa nykyaikaista terveyskäsitystä, jossa korostuvat ruoan tuottama olotila sekä keinotekoisina ja prosessoituina pidettyjen raaka-aineiden ja tuotteiden välttäminen. Myös viestinnän suhteen luonnollisuuteen viittaaviin viesteihin suhtauduttiin positiivisimmin riippumatta tuotteiden sokeripitoisuudesta. Kuluttajien näkemykset sokerista poikkeavat ravitsemustieteellisestä näkemyksestä, sillä kuluttajille sokeripitoisuutta oleellisempaa on lisätyn sokerin lähde ja mielikuva luonnollisuudesta. Sokerin vähentäminen ei tällä hetkellä puhuttele kuluttajia tarpeeksi ja viestintä ei tavoita heitä halutulla tavalla. Tämä on mielenkiintoinen huomio ja tuo pohdittavaa, miksi perinteinen terveysnäkemys ei kiinnosta ja miten ravit-semusviestinnästä saataisiin koko kansaa puhuttelevaa.

BACKGROUND Obesity has increased all over the world and also in Finland, which is causing nationwide health problems. Two out of three Finnish men and half of the women are overweight and every fifth Finn is obese. People face nowadays numerous food choice decisions daily. In order to be able to understand, which attitudinal factors may be risk factors for obesity, more information is needed about how people make food choices and whether body weight is associated with the importance of food choice motives. The area of weight, dieting and food choice motives hasn’t been researched much in the Finnish population before. OBJECTIVES The objective of this thesis was to study, whether there are differences in the importance of food choice motives among 25−64 years old Finns according to their body weight or dieting status. In addition, the prevalence of the factors related to weight and dieting in this population was also discussed. MATERIALS AND METHODS The data examined in this study was collected in FINRISKI 2012 -population study conducted in five different areas in Finland. The target group of this study were Finnish adults aged 25-64 years who filled in the questionnaires and attended the physical examination (n=4447). There were 2059 men and 2388 women. From the basic questionnaire was examined the socio-demographic factors, meal frequency, weight history and weight perception. From the follow-up questionnaire the data on dieting history, dieting status and food choice motives was utilized. From food choice motives only the most relevant motives regarding weight and weight control were examined. Methods used were cross-tabulation, linear regression and chi square -test (χ2-test). RESULTS AND CONCLUSION There were no major differences between different BMI groups for women or for men regarding which food choice motives the respondents rated important. Anyhow, some differences were detected regarding the favouring of low-fat foods and emotional eating. Overweight and obese respondents rated these food choice motives more important than normal weight respondents. Also those who had dieted more often, current dieters and those who perceived themselves as overweight also considered low-fat foods and emotional eating important. Finnish adults with different body weights considered most of the food choice motives equally important for the most part and thus weight is not associated with the perceived importance of food choice motives. The explanation for the lack of differences between body weight groups could be that overweight and obese people are overly conscious about their weight status. Also women considered the food choice motives more important than men, which might be explained by the more active role in food shopping and better knowledge about healthy food. Based on the results of this study, both the normal and over weight people as well as the obese have knowledge about healthy food choices and consider that knowledge as an important factor in the food choice situations. The perceived importance of emotional eating varies between weight groups, and that’s why the psychological factors relating to weight control and food choice should be taken into account in weight control groups and obesity interventions in order to prevent emotional eating.

Introduction: Existing studies show that taste preferences and food behavior begin to develop during early childhood and that they are strongly influenced by early experiences related to food and the example received from grown-ups around. Hence, early childhood education holds a key role in promoting healthy food habits to children. Early childhood education also endorses health equality by offering a chance to familiarize oneself with a variety of different foods. Health and joy from food - meal recommendations for early childhood education and care, published in 2018, presents general guidelines for a healthy diet during childhood. The key objectives of food education in early childhood are to create a positive relationship towards food, teach children about food chain and food cultures, familiarize them with different food products, and to create a positive, and a calm atmosphere during mealtimes. High-quality food education can promote public health and prevent obesity and chronic diseases. The example given by childcare professionals affect the development of food behavior of children. Therefore, it is crucial that these professionals feel equipped to engage in food education and that they have enough skills, knowledge and resources to do so. Objectives: This paper studies the state of food education in childcare units. The aim is to discover whether childcare professionals feel capable to act as food educators in addition to their other responsibilities. Furthermore, it is studied whether the feeling of high readiness is linked to higher food education among childcare professionals. This Master’s thesis was carried out as a part of the Food Education project by the Finnish Heart Association. The aim of the Food Education project is to promote meal recommendations for early childhood education and care nationally so that all childcare units would have similar premises for high quality food education. Methods: This cross-sectional study was executed with an online based questionnaire. The questionnaire was distributed to the childcare units of the cities of Tampere and Akaa and to individual childcare professionals through the Finnish Heart Association. The questionnaire was designed for the purpose of this study and it consisted of three parts. Respondents were asked about their background information, how often they commit to specific food education activities, and about their beliefs towards food education. The data was analyzed with a principle component analysis (PCA) and sum variables were created based on the results of the analysis. Four food education strategies were recognized. The readiness of the professionals was divided into five categories based on the PCA results. Sum variables were analyzed with an analysis of variance (ANOVA) between groups which were formed based on background information. In addition, logistical regression analysis was conducted to discover the association between food education strategies and the self-reported feeling of readiness. Results: In total 173 educators, including childcare directors (n= 9), teachers (n = 71) and nurses (n = 93), replied to the questionnaire. Four food education strategies were recognized: an educator driven strategy, a communication-based strategy, a body focused strategy, and a child driven strategy. The ANOVA revealed that childcare directors use significantly more the child driven food education strategy compared to other groups whereas participants with no higher than secondary level education engage significantly less in body focused food education. A majority of respondents reported feeling high capability to act as food educators and considered food education to be an important part of children’s health promotion. Also, they appreciated a child focused approach and the relevance of food education as such. The support received from the work community and the work environment was considered to be rather poor especially among the teachers and the nurses. However, high feeling of capability was not associated with a higher frequency of any of the food education strategies. Conclusions: Food education in childcare today is heterogenic and dominated by educator driven strategies. Body focused strategies are the rarest. The educators experience quite high levels of readiness to engage in high-quality food education, but the support received from the work community and environment is low. Also, the resources are limited and there is a need for common ground rules and processes. In order to meet the national goals of food education, more resources and engagement of the work community is needed.

Background: The intake of phosphorus in Western countries is substantial comparing to recommendations. At the same time, consumption of foods with phosphorus-containing additives (P additives) such as processed meats and ready meals has become common. The use of P additives in the food industry is extensive due to their diverse functions in foodstuffs. Inorganic P additives are known to absorb almost completely in the intestinal tract whereas organic phosphorus that is naturally present in foods is less bioavailable. Excessive intake of phosphorus (P) is detrimental especially for chronic kidney disease patients and thus, P restriction diet is needed in maintaining normal serum phosphate concentration and to stop the progression of the disease. In addition, there is evidence suggesting that high dietary intake of P would also be harmful to bone and cardiovascular health in general population. Currently, estimation of the amount of dietary P is difficult due to lacking methods to determine added and natural P chemically in foodstuffs. Moreover, food composition databases do not necessarily take into account the amount of P additives in the total P contents if not analysed chemically. This creates a problem especially to chronic kidney disease patients who should avoid intake of P and especially inorganic P additives. Objective: The aim of this thesis was to determine the prevalence of P additives in the Finnish food supply. Further, the use of inorganic, organic and naturally phosphorus containing additives in different food categories and the labelling methods of P additives were examined. Also, the prevalence of modified starch in the food products was investigated. Materials and methods: The data were obtained from the foodie.fi website containing all the foodstuffs sold in the grocery stores of S Group. Altogether 6176 products were reviewed on foodie.fi and the relevant information was recorded. This information included food category, full product name, presence of P additives and reporting methods of P additives. Minimally processed food categories and categories known not to contain P additives were not reviewed. 1027 foodstuffs were excluded due to lacking package labelling, duplicates or other. Thus, the final data consisted of 5149 foodstuffs. The data were analysed using Microsoft Excel. Results: The prevalence of P additives in all the foodstuffs was 36 %. Among food categories the prevalence varied from 4 % in dairy based snacks to 67 % in meat products. Altogether 17 different P additives were observed in the data. Inorganic P additives were the most common P additive type as 20 % of the foodstuffs contained them. Naturally P containing additives were present in 19 % and organic P additives in 2 % of the foodstuffs. The three most often used P additives were lecithin (E 322), pyrophosphate (E 450), and triphosphate (E 451). Modified starch was used in 23 % of the foodstuffs. Of the reporting methods, E code was used in 49 % of the foodstuffs while in 44 % of the foodstuff's, phosphorus-containing food additives were reported using full name. Conclusions: The use of P additives is common in the Finnish food supply as over one-third of the foodstuffs reviewed contained P additives, inorganic P being the most common P additive type. Organic P additives were rare. However, modified starches that can be presented only by group were more common than any P additive types. Of 11 different modified starches, 5 contain phosphorus. Thus, the true prevalence of organic P additives remains unclear. This establishes a challenge especially in the treatment of chronic kidney disease patients and in their adherence on phosphorus restriction diet as well as in the evaluation of total phosphorus intake as the true amounts of P in the foodstuffs are not available. In addition, the reporting methods of P additives in the packaging might not be clear enough and require knowledge of P additives to be understood. For these reasons, there is a need for updated information on chemically analysed phosphorus contents in the foodstuffs but also more visible and comprehensible label information of P additive contents.

Tausta ja tavoitteet: Punaisen lihan syömisen on todettu lisäävän paksusuolen syöpäriskiä väestötutkimuksissa. Sen suolistolle haitalliset vaikutukset voivat selittyä suolistossa muodostuvilla N-nitrosoyhdisteillä (NOC). NOC:itä muodostuu ruoansulatuskanavassa suhteessa punaisen lihan syöntimäärään, ja yhdisteitä voidaan mitata ulosteesta ATNC:nä (Apparent Total N-Nitroso Compounds). Ulosteen NOC-pitoisuuden on havaittu olevan yhteydessä paksusuolikasvaimiin eläinmalleissa. Ruokavaliolla voi mahdollisesti vaikuttaa NOC:iden sisäsyntyiseen muodostumiseen. Marjat sisältävät runsaasti kuitua ja ovat hyvä polyfenolien lähde. Nämä yhdessä saattavat vähentää NOC:iden muodostusta suolistossa. Marjojen tai niiden sisältämien polyfenolien vaikutusta NOC:iden muodostukseen ei ole tutkittu aiemmin. Tässä tutkimuksessa tutkitaan, vaikuttaako marjojen syönti ulosteen NOC-pitoisuuteen henkilöillä, joiden ruokavalio sisältää päivittäin punaista lihaa, ja onko NOC:illä yhteyttä ravintoaineiden saantiin. Sen lisäksi mitataan ulosteen polyfenolimetaboliitteja. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus oli osa Helsingin yliopistossa, Ravitsemustieteen osastolla, toteutettua KarniMari-tutkimusta. Se oli rinnakkaisasetelmalla toteutettu satunnaistettu interventiotutkimus. Tässä tutkimuksessa käsiteltiin tutkimuksen toista tutkimushaaraa (n = 43), johon kuului kaksi eri ruokavalioryhmää (n = 21 ja n = 22 tutkimusryhmissä). Tutkittavien ikä oli 20–67 vuotta. Tutkittavat nauttivat neljän viikon ajan 150 g sianlihatuotteita päivittäin, minkä lisäksi toinen ryhmä nautti myös noin 200 g marjoja päivittäin. Tutkimusmittaukset tehtiin tutkimuksen alussa sekä lopussa. Tutkittavilta kerättiin ulostenäytteet ja he pitivät ruokapäiväkirjaa. NOC mitattiin ulosteesta mittaamalla typpiyhdisteistä vapautuva typpioksidi NO-analysaattorilla. Polyfenolimetaboliitit mitattiin ulosteesta UHPLC-DAD-FLD-menetelmällä. Tilastoanalyyseissä ryhmien välisiä eroja testattiin t-testillä ja ei-parametrisilla testeillä sekä tarkasteltiin muuttujien välisiä korrelaatioita Spearmanin järjestyskorrelaatiolla. Ohjelmana käytettiin IBM SPSS Statistics 22 -tilasto-ohjelmaa. Tulokset: Tutkimusryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja NOC-pitoisuuksissa tutkimuksen lopussa, vaikka pitoisuudet olivat marjoja syöneillä pienempiä. Marjoja syöneet saivat merkitsevästi enemmän kuitua (p = 0,024) ja C-vitamiinia (p < 0,001) ruoasta. Ulostevedestä mitattiin polyfenoliyhdisteitä, mutta urolitiiniä tai antosyaaneja ei havaittu. Marjoja syöneillä protokatekiini- (p = 0,027) ja p-kumariinihappojen (p = 0,003) pitoisuudet olivat merkitsevästi kontrolliryhmäläisiä suuremmat. Johtopäätökset: Tällä tutkimusasetelmalla marjojen syönnillä ei pystytty vaikuttamaan ulosteen Nnitrosoyhdisteiden pitoisuuteen, mutta polyfenolimetaboliittien (protokatekiini- ja pkumariinihappojen) pitoisuudet suurenivat punaista lihaa sisältävällä ruokavaliolla. Marjojen syönti voi lisätä kuidun saantia ravitsemussuositusten suosittelemalle tasolle. NOC:iden yhteyttä paksusuolen syöpäriskiin tulee tutkia edelleen.

Aims The aim of this qualitative study was to research nutrition information needs, and use of different sources of nutrition information, during pregnancy. The second aim was to study the user experiences of the smart phone application First 1000 Days by pregnant women. First 1000 Days is an application designed for women planning pregnancy, pregnant women, and to mothers and other caretakers of children aged up to two years. The application provides research and nutrition recommendations based nutrition information. My research questions were: • Which factors define the information needs, and usage of various sources of information during pregnancy? • How was the First 1000 Days mobile application experienced as a source of pregnancy-related nutrition information? Methods The research data was collected by interviewing a group of pregnant women. I interviewed eight women between June 2016 and January 2017. The method used for the sampling was discretionary sampling. My criterions for selected women were pregnancy, willingness and possibility to use the First 1000 Days application, and being in good health. My sample of women were aged between 29 – 41 years (mean 34 years) and their pregnancy in weeks was 8 – 37 weeks (mean 22 weeks). The interviews were based on a theme interview method, that consisted of four different main themes: pregnancy, nutrition during pregnancy, nutrition information needs and the usage of the First 1000 Days. The collected data was analyzed with theory-driven content analysis. Results and conclusions The research revealed that the nutrition information needs of the interviewed women during pregnancy is influenced by the factors related to pregnancy itself, for example diet prior to pregnancy, level of nutrition knowledge, social expectations about pregnancy and the physical symptoms caused by being pregnant. In addition, the changes made to the diet, for example avoidance of foods with associated risk and health aspects of the diet, also had an impact to the nutrition information needs. Women being pregnant for the first time, and those in their early stages of pregnancy, had most needs to increase their nutrition knowledge. Based on my research, the women used different sources of nutrition information, such as child health clinic, the internet and printed material on nutrition. The internet as the source was popular among the women, due to easy and fast access to nutrition information. Sources based on nutrition research were found to be most reliable. Most convenient sources were named to be child health care clinics and digital information found from a reliable source. The women found it important to be able to get answers to nutrition related questions given their personal situation with the pregnancy. The experiences of using the First 1000 Days application were defined by the general information needs during pregnancy, usage of other sources providing related information, trust towards the application and how easy it was to use. The information in the application is in English, which was found to have negative impact on the reliability of the information and usage of the application. My research revealed that smart phone applications give one usable channel to provide pregnant women the nutrition information they are looking for. There are many pregnancy related applications available in the market, however they have varying reliability of the provided information. Child health clinics could be the place to give guidance on which applications offer reliable, research based nutrition information to pregnant women. This way the application would complement the information available from the child health clinic itself.

Johdanto Korkeat aterianjälkeiset veren glukoosipitoisuushuiput ovat haitallisia verisuonille jo ennen varsinaisten diabeteskriteerien täyttymistä. Valitsemalla alhaisen glykemiaindeksin (GI) hiilihydraatteja ruokavalioon, voidaan veren glukoosipitoisuutta alentaa diabeetikoilla. Tyypin 2 diabeteksen lisääntymisen takia on tarpeellista etsiä keinoja ehkäistä sairauden puhkeamista riskiryhmissä. Glukoosimonitorilla on mahdollista seurata aiempaa tarkemmin glykemiaindeksin vaikutusta veren glukoosipitoisuuteen. Tavoitteet Selvittää, miten korvaamalla ruokavalion tavanomaiset hiilihydraatit joko korkean tai alhaisen GI:n hiilihydraateilla voidaan vaikuttaa vuorokauden keskiglukoosipitoisuuteen. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, voidaanko vain hiilihydraattien laatua muuttamalla, puuttumatta niiden määrään tai muuhun ruokavalioon, vaikuttaa glukoosiaineenvaihduntaan henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosin sieto. Tutkittavat ja menetelmät Tutkimus toteutettiin satunnaistettuna vaihtovuorokokeena, jossa tutkittavina oli 56 51-73-vuotiasta henkilöä, joista naisia oli 41 ja miehiä 15. Tutkittavilla oli heikentynyt glukoosinsieto tai ruokavaliohoitoinen tyypin 2 diabetes. Tutkittavat korvasivat ruokavalionsa päähiilihydraatit 7-10 vuorokauden ajaksi glykemiaindeksiltään joko alhaiseksi (GI = 38) tai korkeaksi (GI = 72) arvioiduilla tutkimushiilihydraateilla. Kolmen viimeisen vuorokauden ajaksi tutkittaville asennettiin glukoosimonitoriin kytketty ihonalainen sensori, joka mittasi kudosnesteen glukoosipitoisuutta ja tutkimusjaksojen lopuksi tutkittaville tehtiin oraalinen glukoosirasituskoe. Tulokset Alhaisen GI:n ruokavaliolla kahden vuorokauden glukoosikäyrien alainen pinta-ala oli pienempi kuin korkean GI:n ruokavaliolla (16487 vs. 17270 mmol/l*48h; p = 0,009, n = 47). Vastaavasti kahden vuorokauden keskiglukoosipitoisuudet olivat 5,7 mmol/l ja 6,0 mmol/l, p = 0,009, n = 47. Glykosyloitunut hemoglobiini oli alhaisen GI:n ruokavalion jälkeen pienempi (5,33% vs. 5,38 %, p = 0,017, n = 53). Tutkittavien paino pieneni kummallakin ruokavaliolla; alhaisen GI:n ruokavaliolla 1,02 kg ja korkean GI:n ruokavaliolla 0,31 kg (p alle 0,001, n = 56). Vaikutusta plasman paastoglukoosiin ja seerumin paastoinsuliiniin ei ollut. Johtopäätökset Korvaamalla ruokavalion päähiilihydraatit alhaisen GI:n hiilihydraateilla, voidaan pitkäaikaista glukoositasoa pienentää ja näin ollen mahdollisesti ehkäistä heikentyneen glukoosinsiedon kehittymistä tyypin 2 diabetekseksi. Koska paastoglukoosipitoisuus ja paastoinsuliinipitoisuus eivät muuttuneet, lienee erityisesti aterianjälkeisillä glukoosihuipuilla merkitystä elimistön pitkäaikaiselle glukoositasolle henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosinsieto.

Johdanto Ikääntyneiden ravitsemukseen liittyy monia haasteita, ja erityisesti ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä virheravitsemus on yleistä. Tutkimuksissa on havaittu, että ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä varsinkin energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saanti on usein vähäistä. Heikentyneen ravitsemustilan ja riittämättömän ravinnonsaannin on havaittu olevan yhteydessä gerasteniaan ja voivan lisätä sen riskiä ikääntyneillä. Tavoitteet Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella ravinnonsaannin yhteyttä gerastenian asteeseen pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla helsinkiläisillä ikääntyneillä. Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti energian, proteiinin ja joidenkin mikroravintoaineiden saantia ruokavaliosta, ja sitä eroaako näiden saanti eri gerastenian asteilla olevien ikääntyneiden välillä. Aineisto ja menetelmät Tutkittavina oli 486 pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa olevaa ikääntynyttä 17 helsinkiläisestä ympärivuorokautisen hoidon yksiköstä. Tutkittavien energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saanti ruokavaliosta selvitettiin hoitajien täyttämien 1–2 vuorokauden ruokapäiväkirjojen avulla. Gerastenian aste määriteltiin gerasteniaindeksin avulla. Gerasteniaindeksin muodostamiseksi tarvittavat tiedot sekä tutkittavien taustatiedot kerätiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saannin ja gerastenian asteen välistä yhteyttä tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Tulokset Tutkittavista 73 %:lla oli gerasteniaindeksin mukaan gerastenia ja 27 %:lla oli joko gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Ikääntyneillä, joilla oli gerastenia keskimääräinen energiansaanti oli pienempi kuin ikääntyneillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa (p=0,002). Myös keskimääräinen proteiinin saanti oli pienempi ikääntyneillä, joilla oli gerastenia kuin niillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa (p<0,001). Lisäksi gerasteniset ikääntyneet saivat ruokavaliosta vähemmän A-vitamiinia (p=0,047), D-vitamiinia (p=0,032) ja folaattia (p=0,015) kuin ikääntyneet, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Kun energian ja proteiinin saantia tarkasteltiin erikseen naisilla ja miehillä, havaittiin, että naisilla, joilla oli gerastenia energian (p<0,001) ja proteiinin (p<0,001) saanti oli merkitsevästi vähäisempää kuin naisilla, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Miehillä energian ja proteiinin saannissa ei ollut eroa eri gerastenian asteilla olevien ikääntyneiden välillä. Johtopäätökset Energian, proteiinin ja joidenkin mikroravintoaineiden saanti oli yhteydessä gerastenian asteeseen ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä. Erityisesti naisilla energian ja proteiinin saanti oli vähäisempää niillä, joilla oli gerastenia kuin niillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Lisäksi myös A- ja D-vitamiinin sekä folaatin saanti ruokavaliosta oli gerastenisilla ikääntyneillä vähäisempää kuin muilla. Pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa tulisi kiinnittää huomioita gerastenisten asukkaiden, erityisesti gerastenisten naisten, riittävään energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saantiin.

Tutkimuksissa on saatu näyttöä suolistomikrobiston eroavuuksien yhteydestä lisääntyneeseen riskiin sairastua lihavuuteen yhdistettyihin metabolisiin häiriöihin. Ruokavaliolla on suuri merkitys suolistomikrobiston eroavuuksiin, mikä lisää sen merkitystä aineenvaihduntasairauksien ennaltaehkäisyssä. Suoliston bakteereihin ja niiden tuottamiin metaboliitteihin on osoitettu voitavan vaikuttaa myös probiooteilla ja prebiooteilla. Tämä voi tarjota uusia mahdollisuuksia myös elimistön aineenvaihdunnan säätelyyn. Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia onko puolen vuoden prebiootin, probiootin tai synbiootin (prebiootti + probiootti) käytöllä vaikutusta tulehdusmarkkereihin ylipainoisilla ja lihavilla, ja onko ravintoaineiden saannilla ja prebiootti- tai probioottikäsittelyllä yhdysvaikutusta. Myös intervention vaikutusta tutkittavien ravintoaineiden saantiin selvitettiin. Lisäksi tutkittiin ravintoaineiden saannin ja painoindeksin yhteyttä matala-asteisen tulehduksen merkkiaineisiin sekä keskivartalorasvan määrään ylipainoisilla ja lihavilla. Tutkimuksessa käytettiin DuPont Nutrition and Health:in rahoittaman MetSProb-interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavat (n=225) oli randomisoitu neljään ravintolisää syövään ryhmään: prebiootti-, probiootti-, synbiootti- ja plaseboryhmä. Prebioottina tutkimuksessa oli polydekstoosi, probioottina Bifidobacterium animalis ssp. lactis 420 ja plaseboryhmä sai mikrokiteistä selluloosaa. Ravintolisäjauhe nautittiin kerran päivässä tutkimuksessa saadun hedelmä- tai marjasmoothien kanssa. Tutkittavat olivat terveitä keski-iältään 49-vuotiaita koehenkilöitä, joista naisia oli 80 %. Tutkittavien BMI oli rekrytoitaessa välillä 28,0‒34,9 kg/m² ja vyötärö-lantiosuhde miehillä ≥0,88 ja naisilla ≥0,83. Ruoankäyttö selvitettiin intervention alussa ja lopussa viiden vuorokauden ruokapäiväkirjojen avulla. Tulehdusta kuvaavat markkerit olivat plasmasta mitattu herkkä CRP (hs-CRP), interleukiini 6 (IL-6) sekä lipopolysakkaridi (LPS). Näiden lisäksi vastemuuttujana oli DXA:lla (Dual-energy X-ray Absorptiometry) määritetty keskivartalorasvan määrä. Intervention tulokset analysoitiin kahdelle tutkimuspopulaatiolle: ITT (Intention To Treat) ja PP (Per Protocol), joista PP (n=134) täytti tutkimukselle asetetut tiukat laatukriteerit. ITT:ssä (n=209) oli huomattavaa poikkeamaa mm. ravintolisän ja antibioottien käytön suhteen. Ravintoaineiden saantia ja BMI:n yhteyttä vastemuuttujiin tutkittiin lähtötilanteessa ITT-aineistossa. Tarkastelu tehtiin ravintoaineiden saannin mukaan jaetuissa tertiileissä ANOVA:lla tai Kruskal-Wallis -testillä. Lisäksi tutkittiin logistisella regressioanalyysillä, lisääkö BMI tai joidenkin ravintoaineiden saanti kohonneen keskivartalonrasvan määrän tai tulehdusmerkkiaineiden riskiä. Intervention vaikutusta muuttujiin tutkittiin ANOVA:lla, Tukeyn parivertailulla, ANCOVA:lla ja Kruskal-Wallis -testillä. Tutkimuksen tulos ruokavalion sakkaroosipitoisuuden yhteydestä hs-CRP:n pitoisuuteen on samansuuntainen aikaisempien tutkimustuloksien kanssa, joissa sakkaroosin saanti on yhdistetty matala-asteiseen tulehdukseen. Kokonaisuutena ravintomuuttujilla ja BMI:llä saavutettu selitysaste jäi pieneksi logistisissa regressioanalyyseissä, ja ANOVA:n tuloksissa keskihajonta oli melko suurta. Interventiossa puolen vuoden prebiootin, probiootin tai synbiootin käyttö ei saanut aikaan merkitseviä muutoksia hs-CRP:n ja IL-6:n pitoisuuksissa verrattuna plaseboryhmään. Interventiossa havaittu merkitsevä ero keskivartalorasvan määrän muutoksessa plasebo- ja synbioottiryhmän välillä viittaa siihen, että synbiootin käyttö saattaa suojata keskivartalorasvan kertymiseltä. Probioottiryhmän muita pienempi koko todennäköisesti vaikutti siihen, ettei tulos ollut ryhmässä merkitsevä. Tutkimuksen tilastollinen voima jäi heikoksi; vaikka rasvan määrän muutos ryhmissä oli suurempaa kuin voimalaskelmaan arvioitiin, myös keskihajonta oli huomattavasti arvioitua suurempaa. Tutkimuksen tulos on kuitenkin samansuuntainen kuin aikaisempien eläinkokeiden tulokset, joissa suolistomikrobistoa muokkaavilla ainesosilla on pystytty vähentämään rasvamassaa ylipainoisilla ja lihavilla eläimillä.

Background Protein called ?-catenin has the key role in the Wnt signaling pathway which induces cell division and growth. The disruption of the ?-catenin degradation can lead to uncontrolled cell division and development of colon cancer due to ?-catenin´s ability to enhance the expression of the proto-oncogenes in Wnt singaling pathway. Cells control ?-catenin by degradation and phosphorylation. Phosphorylated ?-catenin at serine675 and serine552 residues increases proto-oncogene expression, and thereby promotes colon cancer formation. At present, only few research articles have addressed whether diet can affect the phosphorylation status of ?-catenin in the intestinal mucosa. Objective The objective of the master´s thesis was to develop fluorescence-based western blotting method to analyze phosphorylated ?-catenin forms from colon cancer cell and intestinal mucosa tissue samples. Optimized method was used to analyze phospho-Ser675- and phospho-Ser552-?-catenin from samples derived from two dietary studies conducted with ApcMin mice. The aim of this was to determine whether dietary components have effect on phosphorylation of ?-catenin in the intestinal mucosa tissue and whether phosphorylated ?-catenin correlated with intestinal adenoma number and size. Materials and methods Fluorescence-based western blotting method was developed to analyze all the ?-catenin phosphorylation forms that can be detected by using commercially available antibodies (Ser33/37/Thr41, Thr41/Ser45, Ser552, Ser675 and Tyr654). Phospho-?-catenin was measured from samples obtained from colon cancer cells lines and intestinal mucosa tissue of ApcMin mice (a model of colon cancer). Optimized method was used to analyze ?-catenin, phospho-Ser675- and phospho-Ser552-?-catenin levels from normal intestinal mucosa samples of ApcMin mice originated from two dietary studies. In the first study mice were fed 0,8 % plant stanol diet and in the second study mice were fed western type diet which contained high levels of fat and saturated fat and low levels of calcium and vitamin D3. The aim of the two studies was to determine whether plant stanol and western type diet have effect on tumor formation. Statistical analyses were made by using Mann-Whitney U test and Spearman correlation (PASW Statistics 18.0 software). Results By using fluorescence-based western blotting method phospho-Ser675- and phospho-Ser552-?-catenin were detected in cell and mouse samples as well as phospho-Ser33/37/Thr41-?-catenin in cell samples. The method could not be optimized for the detection of phospho-Tyr654- and phospho-Thr41/Ser45-?-catenin in cell and mouse samples and phospho-Ser33/37/Thr41-?-catenin in mouse samples. However, phospho-Thr41/Ser45-?-catenin was detected in cell samples but not in mouse samples by using the chemiluminescence-based western blotting method. The adenoma number was significantly higher in mice fed plant stanol diet than in control mice (p=0,002). Plant stanol diet resulted in significantly higher levels of ?-catenin (p=0,043) and phospho-Ser675-?-catenin (p=0,027) compared with control diet. Although, phospho-Ser552-?-catenin followed the same trend as phospho-Ser675-?-catenin, the levels of phospho-Ser552-?-catenin did not reach statistical significance between plant stanol and control group (p=0,077). Mice consumed western type diet had significantly higher number of adenomas than control mice (p=0,002). The levels of ?-catenin and phosphorylated ?-catenin (Ser552 and Ser675) were consistently higher in western type diet mice than control mice but there were no significant differences between the groups (p=0,165, p=0,198, p=0,440). Conclusions Fluorescence-based western blotting method is more reliable for analyzing ?-catenin phosphorylation forms than chemiluminescence-based western blotting method: unlike chemiluminescence-based western blotting method, fluorescence-based western blotting method can allow the detection ?-catenin and phospho-?-catenin at the same time. Based on results, diet can affect ?-catenin phosphorylation. Especially plant stanol diet increased ?-catenin fosforylation at residues serine675 as well as serine552 but less significantly in the intestinal mucosa. Phosphorylation of serine675 residue inhibits ?-catenin degradation which seems to have increased the cytosolic level of ?-catenin. Phosphorylation of serine552 residue has probably induced ?-catenin to translocate from the cytoplasm to the nucleus. Inside the nucleus ?-catenin may have promoted tumor formation by increasing the expression of proto-oncogenes.