Browsing by discipline "Social Work"

Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalityön koulutuksen ja ympäristöasioiden suhdetta. Lisääntyneiden globaalien ympäristöongelmien takia myös sosiaalityölle on tullut painetta huomioida ympäristökysymykset alalla. Sosiaalityön koulutuksessa asiaan ei ole juurikaan kiinnitetty tähän mennessä huomiota, vaikka koulutus on selkeä paikka vaikuttaa tulevien ammattilaisten asenne- ja arvomaailmaan esimerkiksi kestävän kehityksen edistämiseksi. Ilman koulutuksen muuttamista arvojen muuttaminen käytännön työssä on vaikeaa. Asiaa on käsitelty teoreettisesti ekososiaalisen transformaation käsitteen alla. Käsitteellä viitataan siihen, että pelkkä ympäristökysymysten lisääminen kursseille tai opetussuunnitelmaan ei riitä muuttamaan vallitsevia käytäntöjä riittävästi, vaan asenteiden ja arvojen muuttaminen vaatii syvemmälle menevää transformatiivista oppimista. Ekososiaalisuus viittaa paradigman muutokseen sen osalta, että ihminen aletaan nähdä osana luontoa ja maapallo holistisena kokonaisuutena. Tutkielma nivoutuu osaksi rakenteellisen sosiaalityön teoriaperinnettä, liittyen etenkin kriittiseen teoriaperinteeseen dekolonisaation ja paikallislähtöisen tiedon teorioiden kautta. Tutkielmassa tutkitaan ekososiaalisen sosiaalityön ja sivistyksen viitekehysten kautta, miten ympäristönäkökulmaa on käsitelty aiemmassa sosiaalityön koulutukseen liittyvässä tutkimuksessa ja miten aineistossa on käsitelty ympäristöaiheiden lisäämistä tai ekososiaalista transformaatiota sosiaalityön koulutuksessa. Tutkimuksen menetelmänä on käytetty scoping-katsausta, jonka avulla on voitu arvioida ajankohtaisesta aiheesta tehdyn tutkimuksen laajuutta, sisältöä ja mahdollisia tutkimuksellisia aukkoja. Tutkimusaineisto on haettu vuodesta 2010 eteenpäin julkaistuista tieteellisistä artikkeleista, aineistoon valikoitui lopulta 18 artikkelia. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen temaattisen analyysin avulla. Sosiaalityön ja ympäristöasioiden välisestä aineiston analyysista nousi kolme teemaa: eri näkökulmat ympäristöön sosiaalityössä, ympäristöoikeudenmukaisuus sekä sosiaalityön modernistinen perusta ja holismi. Sosiaalityön ja koulutuksen osalta aineistosta erottuivat institutionaaliset muutokset yliopistojen toimintaan ja pedagogiset sisällöt. Pedagogisten sisältöjen osalta puolestaan nousi esille jako integratiivisiin menetelmiin (sisällön lisääminen jo olemassa oleviin kursseihin) ja transformatiivisiin menetelmiin (koko opetussuunnitelman muuttaminen ekososiaalisen näkökulman mukaisesti). Lisäksi aineistosta kerättiin käytännön esimerkkejä eri menetelmistä opettaa ympäristönäkökulmaa sosiaalityössä. Aineiston perusteella sosiaalityön haaste ympäristöasioiden huomioimiseksi alan koulutuksessa on sosiaalityön vahva modernistinen arvopohja (esim. luonnon ja ihmisen erottaminen toisistaan, individualismi, kapitalismi, usko jatkuvan kasvun talousmalliin ja teknologisiin ratkaisuihin). Aineiston perusteella modernismia paremmin ekososiaalisen transformaation mukaiseksi arvopohjaksi sopisi paikallislähtöisen tiedon kanssa yhteneväinen holistinen näkökulma, jossa painotetaan esimerkiksi ihmisen olevan osa luontoa, yhteisöllisyyttä, merkityksellisyyttä ja vaihtoehtoisia talousmalleja. Sosiaalityön koulutuksen osalta monissa aineiston artikkeleissa korostettiin sitä, että pelkkä ympäristöasioiden lisääminen kursseille tai opetussuunnitelmiin ei tule tuottamaan tarpeeksi syvää muutosta tulevien sosiaalityöntekijöiden asenteissa ja arvoissa ympäristönäkökulmien osalta, minkä takia koulutus vaatisi ekososiaalista transformaatiota. Tällöin koko opetussuunnitelmaa tulisi uudistaa niin, että ekososiaalisen transformaation mukaiset arvot heijastuisivat koulutuksen sisällössä, mutta aineiston perusteella transformatiivisen muutoksen toteuttaminen on vaikeaa ilman ylemmän tason poliittista ja taloudellista myötävaikuttamista.

Vanhempien ja perheiden ongelmilla on suuri merkitys vauvan ja kasvavan lapsen kehitykselle. Vaikuttamalla vanhempien tilanteeseen ja olosuhteisiin, voidaan mahdollisesti ehkäistä vanhempien ongelmien siirtymien seuraavalle sukupolvelle. Ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tarkoituksena on ilmaista huoli syntymättömästä lapsesta. Ilmoituksesta alkaa prosessi, jossa perheelle voidaan järjestää tarvittavaa apua ja tukitoimia. Espoossa aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijät toimivat ennakollisessa lastensuojeluprosessissa prosessin omistajina. Tutkimuksessa tutkitaan ennakollisessa lastensuojeluprosessissa kirjoitettuja dokumentteja. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä sosiaalityöntekijät kirjaavat ennakollisessa lastensuojeluprosessissa ja milloin ennakollinen lastensuojeluprosessi johtaa lastensuojelun asiakkuuteen. Tutkimuksessa dokumenttiaineistoa analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistona olivat Espooseen ajalla 1.3.2010–28.2.2014 saapuneiden ennakollisten lastensuojeluilmoitusten dokumentaatio. Aineiston analyysissä käytettiin teemoittelua ja tyypittelyä. Toista tutkimuskysymystä varten muodostettiin pienempi aineisto, jossa hyödynnettiin Clinical Data Miningia (CDM). Sosiaalityöntekijöiden kirjausten perusteella dokumenttiaineistosta on löydettävissä kuusi huoliteemaa. Teemat ovat: päihteidenkäyttö, maksamattomat laskut ja asumisen ongelmat, mielenterveys- ja vuorovaikutusongelmat, lähisuhdeväkivalta ja aggressiivinen käytös, nuori ikä ja heikot verkostot sekä vanhemman oma lastensuojeluasiakkuus. Tilanteissa, joissa ennakollinen lastensuojeluprosessi on johtanut lastensuojeluilmoitukseen ja lastensuojeluasiakkuuteen, on yhteistä että perheessä on useita ja yhteenkietoutuneita ongelmia. Kirjausten perusteella palvelut ja työskentely kohdistuvat tulevaan äitiin, vaikka ammattilaisilla oli suurin huoli tulevan isän tilanteesta.

Avhandlingen beskriver den tidiga integrationsfasen för asylsökande som beviljats internationellt skydd i en medelstor kommun i Finland. Min forskningsfråga är: “Hur upplever asylsökande som beviljats internationellt skydd den tidiga integrationsfasen och vad anser invandrartjänstens personal om deras klienters integrationsprocess?”. Målet är att genom intervjuer med asylsökande som beviljats internationellt skydd och arbetare på invandrartjänsten skapa en helhetsbild av den tidiga integrationsfasen. Syftet med undersökningen är att identifiera vilka indikatorer i det tidiga skedet av integrationen som är betydelsefulla för en lyckad integrering samt hur upplevelser relaterade till de olika indikatorerna påverkar individens attityder, anpassning och identitet. I avhandlingen lyfts också fram de åtgärder som borde vidareutvecklas för att understöda integrationsarbete i framtiden. Mycket av den tidigare forskningen har fokuserat endast på arbetsintegrationen och sysselsättningsåtgärderna medan det också påvisats att andra indikatorer såsom till exempel språk och hälsa är av betydelse för att uppnå en lyckad integration. Avhandlingen är en kvalitativ studie som grundar sig på sex halvstrukturerade intervjuer. Fyra av deltagarna var asylsökande som beviljats internationellt skydd i åldern 19-29 år och två med arbetare på invandrartjänsten. Materialet är analyserat med innehållsanalys utgående ifrån Ager och Strangs syn på integrationen samt med tyngdpunkt på Berrys ackulturationsteori och Sue och Sues anpassningsteori. I analysen visade det sig att särskilt språkinlärningen som en indikator var viktigare men att alla indikatorer är sammankopplade till varandra direkt eller indirekt. Trots att alla de intervjuade ansåg att god integration var något de prioriterade högt så visade det sig att det inte enbart är upp till var och en själv att bestämma sin egen ställning utan yttre faktorer har en stor inverkan och kan styra personens integration och anpassning. Det framkom tydligt att det sociala kapitalet är viktigt för en framgångsrik integration och speciellt kontakten till majoritetsbefolkningen uppskattas i den tidiga integrationsfasen.

So far, there has been only few studies on drug users’ citizen activism in Finland. The goal of this study is to give a voice to the former and current drug users as citizen activists who want to promote the welfare of their community, reduce drug-related harms and take part in solving drug problems. The attempt is to examine what kind of meanings they give to their citizen activism, what are their goals and means as citizen activists and how they perceive their opportunities to social participation in the Finnish society. The empirical section of the study is preceded by a review of literature in which the rise of drug user activism has been closely connected to the increase of drug related harms in the 1980's and the 1990's, and to the harm reduction as an alternative way to react to drug-related problems in society. The review also examine peer-based outreach work and drug user organizations on the basis of previous studies. This study has been implemented in co-operation with a local know-how centre Osis that develops and carries out peer-based outreach work among injection drug user (Huumetyön vertaistoiminnan osaamiskeskus Osis) and the user organization Suomen Lumme ry. The data has been collected during the spring 2013 by interviewing eight peer workers of Osis. Three of them were also active members of Suomen Lumme ry. The data collection method applied in this study would be somewhere between semi-structured interview and theme interview. The data was analysed by using theory driven content analysis. The results show that citizen activism can be the only chance for former and current drug users to participate in socially meaningful activities and to take their place as useful citizens. The peer workers and Lumme-activists interviewed in this study considered peer work and drug user activism as an important or even the most essential part of their everyday life. First of all, citizen activism meant them an opportunity to adopt an identity of active and competent citizen. It had also supported their recovering process and offered them a membership in the community of peer workers and professional drug workers. The goals of the peer workers and Lumme-activists were to help other people, to change prejudices and negative attitudes that drug users face in their everyday life, and enhance the right of the drug users to be treated as equal citizens in the Finnish society. However, they did not think that only non-users should change their attitudes and behaviour patterns but they also wanted to make a difference in other drug users’ ways of thinking and behaving. The activists of Suomen Lumme ry tried to influence policies of the public services, above all. Fieldwork and offering individual support to other people struggling with drug-related problems was seen as the most meaningful and natural way to enhance the welfare of drug users and to improve their social status. The peer workers and Lumme-activists tried to influence the attitudes and the behaviour patterns of other people by talking to them, by offering information and by demonstrating that drug users can be responsible and 'normal' citizens. The peer workers and the Lumme-activists located the opportunities of drug users to participate in citizen activism and to get a say in social issues concerning them at the grass-root level. For some drug users the status of the expert by experience had offered a possibility to improve the ability of the social- and healthcare services to meet the needs of the drug users in co-operation with the experts and professionals. Participating in political decision making processes was considered impossible due to the marginal status of the drug users and to the moral panic related to drugs. Social inequality, personal crises, chaotic substance use and social stigma were mentioned as the major factors that prevented drug users getting involved in citizen activism and gaining power as citizens. The peer workers and Lumme-activists stated that the support, acceptance and appreciation they had received from the professionals working in the Osis and in the local needle exchange programme had made it possible for them to participate in citizen activism and to improve the living conditions of their community. The harms associated with injection drug use as blood-borne viruses, overdoses, poverty, homelessness and social stigma are mainly consequences of social structures that discriminate and marginalize drug users. The most effective way to promote drug users’ citizen activism and social integration is to take their needs into account in criminal, social, health and labour policies. Drug users are a highly stigmatized and resource-poor minority which means that their ability to advocate their rights as citizens requires a strong support from the society they are part of.

Den här avhandlingen handlar om lantbruksföretagare som genomgått yrkesinriktad rehabilitering. De har blivit tvungna att omskola sig till ett nytt yrke efter att de har insjuknat i yrkessjukdom eller skadat sig i ett olycksfall. Avhandlingens syfte är att öka förståelsen av hurdana erfarenheter lantbruksföretagare har av sin rehabiliteringsprocess. Rehabiliteringsätgården, i det här fallet omskolningen, baserar sig på lagen om rehabilitering som ersätts enligt lagen om olycksfallsförsäkring. Materialet i avhandlingen består av 21 livsberättelser skrivna av de rehabiliterade som genomgått omskolningen. Undersökningen är därför narrativ tili sin natur. Analysen gjorde jag med hjälp av innehållsanalys och med hjälp av att tematisera innehållet i berättelserna. Tematiseringen var en central metod genom hela analysen och fungerade som ett redskap för att beskriva och tolka materialet. Rehabiliteringsprocessen frän början till slut ser jag även som ett identitetsprojekt och en process dar de rehabiliterade har varit tvungna att göra biografiskt arbete. Jag baserar min processindelning på Corbins och Strauss (1988) defmition om att biografiskt arbete vid en krissituation i livet eller livsförändring innefattar fyra processer; kontextualisering, accepterande, återuppbyggande av identiteten och omarbetning av biografin. Jag definierar insjuknandet eller skadan som en gemensam livsförändring för de rehabiliterade. De rehabiliterade har varit tvungna att konstruera en ny eller delvis en ny biografisk identitet som stämmer överens med de nya aktuella livsförhållandena, med framtida livsförhållanden och med tidigare erfarenheter. För största delen av de rehabiliterade hade rehabiliteringsprocessen varit en positiv erfarenhet och de hade lyckats med det biografiska arbetet för att återuppbygga identiteten och omarbeta biografin. Det var bara några av de rehabiliterade som ansåg att de inte hade haft någon nytta av rehabiliteringen. Det var personer som inte hade fått arbete efter omskolningen. Positiva studieerfarenheter och att man lyckas skaffa sig en utbildning i vuxen älder har för många varit faktorer som har gett dem bättre självkänsla och ökat deras självförtroende och dessutom skapat resurser för att kunna gå vidare i livet.

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on etäperheiden vanhempien kokemukset sosiaalipalveluista. Etäperhe on määritelty perheeksi, jonka luona eronneen vanhemman lapset eivät virallisesti asu, mutta jossa lapset vierailevat säännöllisesti tai satunnaisesti, tai asuvat erilaisin vuorojärjestelyin. Etäperheen muodostavat tässä tutkimuksessa etävanhempi ja hänen muualla asuvat lapsensa, etävanhempi puolisoineen tai etävanhempi, puoliso ja heidän taloudessaan asuvat lapset. Etäperhettä ei nykyisen lainsäädännön perusteella luokitella uusperheeksi, jollei siinä asu etävanhemman puolison lapsia. Monet yhteiskunnan etuudet määräytyvät vakituisen osoitteen perusteella, ja eronneiden vanhempien lapset määritellään lähivanhemman ruokakuntaan kuuluviksi. Tutkimuskysymykset ovat: Minkälaisia käsityksiä etäperheiden vanhemmilla on sosiaalipalveluista ja niiden toimivuudesta rakenteellisella tasolla? Millaisia ongelmakohtia ja onnistumisia etävanhempi ja hänen puolisonsa ovat kokeneet sosiaalipalveluiden kohtaamisissa? Minkälaisia rooleja ja merkityksiä etävanhempi ja hänen puolisonsa antavat itselleen sosiaalipalveluiden piirissä? Aihe liittyy tutkimukseen etävanhemmuudesta, isyys- ja uusperhetutkimukseen sekä bonusvanhemmuutta käsittelevään tutkimukseen. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se sijoittuu fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Aineistona on käytetty 2017–2018 kirjoituspyynnöllä kerättyä tekstiaineistoa. Aineiston pituus on yhteensä 60,5 sivua ja se koostuu 13 eri kirjoittajan kertomuksista. Aineisto on analysoitu käyttäen tulkitsevan fenomenologisen analyysin menetelmää (interpretative phenomenological analysis, IPA). Palvelujärjestelmä nähtiin sekavana, hitaana ja äitejä (lähivanhempia) suosivana, eripuraa aiheuttavana ja riitoja ratkaisemaan kykenemättömänä. Kohtaamisten osalta etäperheiden vanhemmat kertoivat arvostavansa työntekijöiden asiallisuutta, mutta kokivat olevansa altavastaajia suhteessa lähivanhempaan (yleensä äitiin) sekä kasvokkaisessa työskentelyssä että dokumentaatiossa. Työntekijöiden ei koettu näkevän perheiden monimuotoisia tilanteita. Kokemukset merkityksellistyivät vanhemmille käsityksenä roolistaan kykenevänä, mutta lannistettuna taistelijana. Tulokset ovat osittain yhteneviä erityisesti sosiaalityön ja palvelujärjestelmän rakenteellista sukupuolittuneisuutta ja huoltoriitoja käsittelevän tutkimuksen kanssa. Tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia etäperheitä.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee etsivän nuorisotyön asiakkaina olevien nuorten kokemuksia työttömyydestä ja yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, minkälaisia kokemuksia nuorilla on työttömyydestä, sekä minkälaisia kokemuksia työttömillä nuorilla on yhteiskunnallisesta osallisuudestaan. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda nuorten omat kokemukset ja näkökulmat osaksi keskustelua työttömyydestä ja yhteiskunnallisesta osallisuudesta, sekä pohtia yhteiskunnallisen osallisuuden muotoutumista muuten kuin yksilön työmarkkina-aseman kautta. Tutkimus on toteutettu Helsingin diakonissalaitoksen etsivää nuorisotyötä toteuttavassa Vamos-yksikössä. Tutkimus keskittyy Vamoksen yhteydessä toimivaan Vamos urapalvelut-hankkeeseen. Vamos urapalvelut-hanke on Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama, Vamos-yksikön sisällä toteutettu kolmivuotinen (2014-2016) hanke, jonka tarkoituksena on tukea nuoria työllistymisessä yksilöohjauksen keinoin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu osallisuuden käsitteen ympärille. Osallisuuden käsite suhteutuu osaksi hyvinvointiteorioita, hyvinvoinnin osa-alueena yhdessä vapauden kanssa. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Tutkimukseen osallistuneet ovat 21-29-vuotiaita Vamos urapalvelut-hankkeen asiakkaita. Tutkimusaineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Analyysissä yhdistyy sekä teoria- että aineistolähtöinen näkökulma. Tutkimusaineiston perusteella voidaan yhtäältä todeta nuorilla olevan työttömyydestä turhauttavia, olosuhteiden tuottamia rajoittavia, sekä syrjäyttäviä kokemuksia. Toisaalta työttömyyden kokemukset eivät ole pelkästään kielteisiä. Työllistymisen ohella omien voimavarojen tunnistaminen ja kunnioittaminen sekä itsetuntemus koetaan tärkeiksi, eikä esimerkiksi haluta tehdä itselle sopimatonta tai liian raskasta työtä oman hyvinvoinnin kustannuksella. Joissain tilanteissa töistä tai opiskeluista pois jättäytyminen on jopa parantanut yksilön hyvinvointia. Yhteiskunnallisen osallisuuden kokemukset voidaan tutkimusaineiston perusteella jakaa seuraavasti: päätöksentekoon osallistuminen (koettu vapaus päättää omista asioista sekä tarvittava tuki päätöksenteossa), kokemus kuulluksi tulemisesta sekä kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista. Tällaiset kokemukset parhaimmillaan vahvistavat yhteiskunnallista osallisuutta, ja toisaalta niiden puute voi heikentää yhteiskunnallista osallisuutta. Tutkimustulokset osoittavat, että vaikka työttömyys voi tuottaa osallisuutta heikentäviä kokemuksia, yksilö voi siitä huolimatta kokea olevansa osallinen yhteiskunnassa. Osallisuus on yksilöllistä ja yksilön itse määriteltävissä, eikä sitä näin ollen ole hedelmällistä määrittää yksittäisen tekijän, esimerkiksi työmarkkina-aseman perusteella. Tutkimustulokset osoittavat etsivän nuorisotyön ja Vamos-yksikön toiminnan vahvistaneen nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden kokemuksia. Etsivän nuorisotyön toiminta tarjoaa nuorille turvallisen ympäristön vahvistaa osallisuuden kokemuksia. Sosiaalityön kentällä etsivä nuorisotyö tarjoaa erityisen mahdollisuuden aktivoitua osalliseksi yhteiskuntaan niille nuorille, joiden polku työ- tai opiskeluelämään on tavanomaista monimutkaisempi tai joille nämä tavoitteet eivät ole realistisia tai ajankohtaisia. Nuorten aktivointi osaksi yhteiskuntaa on sekä nuorisososiaalityötä, että koko yhteiskuntaa koskettava, tärkeä tavoite. Tutkimusaiheeseen on mahdollista syventyä esimerkiksi toteuttamalla jatkotutkimus laajemmalla aineistolla ja jonkin muun instituution, kuin etsivän nuorisotyön piirissä. Aihetta voi edelleen tarkastella haastattelemalla nuoria jotka eivät ole tietyn palvelun piirissä, ja mahdollisesti vertailla tutkimustuloksia etsivän nuorisotyön piirissä olevia nuoria haastattelemalla saatuihin tutkimustuloksiin. Näin on mahdollista kartoittaa yhä laajempi kuva yhteiskunnallisen osallisuuden kokemuksista ja rakentumisesta laajemmassa kontekstissa kuin tietyn palvelun piirissä.

Den centrala forskningsfrågan för avhandlingen är: 'Hur beskriver mödrar till barn med utvecklingsstörning sin situation i samhället och det bemötande de får i samhället i och med sitt föräldraskap?' Syftet med avhandlingen är att bidra med en större förståelse inom socialt arbete för den vardag mödrar till ungdomar med utvecklingsstörning lever i. I narrativa intervjuer har fem mödrar till ungdomar med utvecklingsstörning fått berätta om sin vardag under ungdomarnas uppväxt. I analysskedet har innehållsanalys tillämpats för att hitta centrala teman i mödrarnas berättelser. Den teoretiska referensramen utgår ifrån Lauri Rauhalas holistiska människosyn, teorier om socialt kapital samt Vilma Hänninens teori om skildringens kretslopp. Centrala teman som mödrarna tar upp i sina berättelser berör andra personers attityder gentemot barnet, det sociala kapitalet, kampen om att få familjelivet och relationer till syskonen att gå ihop men också hur mammorna känner av utanförskap i samhället när de inte känner samhörighet med andra föräldrar med barn i samma ålder. Flera av mödrarna beskriver en kontinuerlig kamp för barnens rättigheter i samhället. Flera av föräldrarna uttrycker en glädje över kamratstödet och gemenskapen med de personer som de kommit i kontakt med i och med att de delar liknande erfarenheter och upplevelser. De centrala teman som mödrarna diskuteras speglas i Lauri Rauhalas teori om holistisk människosyn.

Allt mer service och fler myndighetstjänster erbjuds idag över internet och teknologikunskap anses idag vara allmänbildning. Unga medborgare är relativt aktiva i IT-samhället, medan det samtidigt finns medborgargrupper som inte klarar av att använda datorn och internet på ett jämlikt sätt. Brist på kunskap eller tillgång till teknologi är ofta orsakerna till att en del medborgare inte använder dator och internet men det också kan handla om ett medvetet val. Äldre medborgare anses ofta vara en grupp som är i en ofördelaktig position i det teknologiserade samhället, dels för att de ofta har växt upp i ett samhälle utan datorer och kanske heller inte i arbetslivet använt datorer och därmed måste lära sig på äldre dagar att använda teknologi. I denna studie har jag undersökt hur äldre medborgare som har deltagit i dataundervisning vid lokala medborgarinstitut använder datorn och internet och jag lade speciellt fokus på elektroniska myndighetstjänster. Jag ville få en förståelse för vilka utmaningar äldre medborgare står inför vid internetanvändning och vid uträttande av ärenden över internet, samt få en bredare förståelse av vilka behov borde beaktas i större utsträckning vid planerandet och utvecklandet av e-tjänsterna. Jag valde att studera denna tematik, eftersom jag anser att den allt ökade andelen äldre medborgare är berättigade till samma service som andra i samhället. Jag ville i min studie få svar på forskningsfrågorna; hur aktiva och delaktiga är äldre medborgare i IT-samhället, vilka utmaningar står de äldre inför vid användning av internet och elektroniska tjänster, samt hur kan de äldres delaktighet i IT- samhället förbättras? Som teoretiska utgångspunkter i studien har jag använt mig av Baumans teori om konsumtionssamhället som beskriver det förändrade samhället var individen skall vara en konsumerande varelse med allt mindre sociala kunskaper då teknologin och elektroniken får en allt större roll. För att balansera Baumans breda teori har jag valt att som en andra teoretisk utgångspunkt använda mig av perspektivet digital divide som behandlar klyftor som det allt mer teknologiserade samhället skapar mellan olika områden och individer. Mitt empiriska material i studien består av observationer av en seniordatakurs vid ett lokalt medborgarinstitut samt kvalitativa intervjuer med sju äldre medborgare som har deltagit i datakurser. Som analysmetod har jag använt mig av innehållsanalys, eftersom jag fokuserar på respondenternas erfarenheter och kategorier och för att jag vill få en förståelse för deras verklighet. Jag har kategoriserat materialet under mina tre forskningsfrågor och lyft upp respondenternas utsagor utgående från teman de diskuterat och som kunde kategoriseras under det jag var intresserad att undersöka. I analysen uppstod nio olika teman under mina tre forskningsfrågor. Under min första forskningsfråga uppstod fyra teman; äldre som en aktiv grupp IT-användare, datorn som ett viktigt verktyg som underlättar livet, är vi för beroende av teknologin och de anhörigas roll som stöd. Under min andra forskningsfråga uppstod två teman: varierande jämlikhet i IT-samhället samt utmaningar som speciellt äldre står inför och under den sista forskningsfrågan uppstod tre teman: alla borde lära sig använda dator och internet, mer utbildning och bättre utrustning och utvecklingen fortsätter. Äldre verkar vara en aktiv grupp IT-användare som rekommenderar att alla kunde lära sig använda datorn och internet. Respondenterna påpekar att det finns vissa utmaningar som speciellt äldre står inför då de använder datorn och internet, främst fysiska hinder. Splittrade åsikter uppkom om jämlikheten i IT-samhället men den huvudsakliga åsikten var att ifall det finns intresse för inlärning så klarar alla av det.

I avhandlingen granskas tidigt föräldraskap bland unga inom barnskyddets eftervård. Idén bakom avhandlingen grundar sig i observationen att tidigt föräldraskap är ett mer allmänt förekommande fenomen bland unga som varit placerade eller omhändertagna jämfört med unga bland majoritetsbefolkningen. Tidigare studier visar att unga som varit klienter inom barnskyddet befinner sig i en sårbar situation överlag och speciellt i övergången till ett vuxet liv. Även tidigt föräldraskap ses ofta som en risk och som något som kan ha en marginaliserande inverkan på en ung persons framtidsutsikter. Unga föräldrar inom barnskyddets eftervård befinner sig därmed i en statistiskt sett utmanande position. Syftet med ifrågavarande avhandling är att beskriva erfarenheter och upplevelser av uppväxt, tidigt föräldraskap och socialt stöd bland unga föräldrar inom barnskyddets eftervård. Målsättningen är att forskningen skall bidra till en ökad förståelse för hur omständigheterna och förutsättningarna kan se ut hos unga föräldrar som har en bakgrund inom barnskyddet, en grupp som det för tillfället finns relativt lite kunskap om. Metodologiskt tillhör forskningen den kvalitativa forskningstraditionen. Det empiriska forskningsmaterialet består av åtta intervjuer med fem unga föräldrar. Av intervjumaterialet skapades fem individuella livsberättelser med hjälp av narrativ metod. Forskningen utgår från ett fenomenologiskt perspektiv och tar avstamp i teorier om socialt stöd. Forskningsetiska aspekter har varit centrala under hela forskningsprocessen samt i utarbetandet av forskningsrapporten. Forskningen visar att det finns ett stort behov av att tala om den egna uppväxten och föräldrablivandet bland unga inom barnskyddets eftervård. I livsberättelserna kom det tydligt fram att föräldrarna ville att deras barns barndom skulle bli annorlunda jämfört med hur deras egna barndom varit. Eftersom den egna barndomen präglats av missbruk och/eller konflikter kan det, att det ofta var den egna barndomsfamiljen och den egna mamman som utgjorde det största stödet då den unga själv fick barn, ses som ett av studiens intressantaste resultat. Resultatet visade att det bland de unga föräldrarna fanns en stark målmedvetenhet och en stor vilja att ha ett liv utan missbruk och våld. Alla önskade ett liv där de har en utbildning och ett arbete, en bostad och ett tryggt parförhållande och att deras barn skulle få en så normal uppväxt som möjligt. Därutöver visar forskningen att unga föräldrar inom barnskyddets eftervård har ett behov av stöd med låg tröskel. Bland föräldrarna fanns det en stark tilltro till rådgivningen och en vilja att träffa andra som befinner sig i samma situation.