Browsing by discipline "Socialpolitik"
Now showing items 61-66 of 66
-
(2012)Elämäämme aikaa on kuvattu luovuuden aikakaudeksi. Termit kuten luova talous, luovat alat ja luova työ ovat yleistyneet ja samalla hakeneet muotoaan viimeisten vuosien aikana. Uudenlaista talouskasvua etsivät alueet, valtiot ja esimerkiksi Euroopan Unioni ovat lähteneet edistämään niin sanotun luovan talouden edellytyksiä. Suomessa niin sanottujen luovien alojen aseman edistämistä on perusteltu talouskasvun lisäksi sillä, että nämä alat ovat eräänlainen etujoukko, jolle ominaiset epäsäännölliset työskentelymuodot tulevat yleistymään muuallakin yhteiskunnassa. Tutkielman tavoitteena on tutkia luovuuskeskustelua ja luovia aloja tämän väitteen inspiroimana. Tarkoituksena on selvittää millaista luovilla aloilla työskentely on, missä määrin luovat alat ovat yhteiskunnallisen muutoksen edelläkävijöitä ja miten yhteiskuntamme suhtautuu luoviin aloihin. Luovaa työtä ja luovia aloja lähestytään tässä tutkielmassa yhteistoiminnan näkökulmasta. Aineistona työssä käytetään kymmentä puolistrukturoitua haastattelua, jotka suoritettiin kesällä 2011. Haastatellut toimivat erilaisissa luovien alojen osuuskunnissa tai muissa tiiviissä yhteistyömuodoissa eri puolella Suomea. Haastatteluissa tiedusteltiin muun muassa yhteistyöhön, henkilökohtaiseen osaamiseen ja jaksamiseen, sosiaaliturvaan ja luovaan talouteen ja luovuuteen liittyviä asioita. Aineisto analysoitiin temaattisella sisällönanalyysillä ja koodattiin Atlas.ti-ohjelmalla. Analyysi on teoriaohjaavaa, teoria ja tietyt valmiit käsitteet vaikuttivat koodauksen taustalla, mutta muuten koodaus pyrittiin tekemään aineiston ehdoilla. Aineiston perusteella on syytä olettaa, että väite luovien alojen etujoukkomaisuudesta pitää ainakin joillakin saroilla paikkansa. Haastatellut kokevat, että viime vuosina tapahtuneesta kehityksestä huolimatta suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä ja työvoimapalvelut eivät aina tunnista luovilla aloilla tehtävää työtä. Myös työssä viihtymistä kuvaavat tulokset tukevat kuvaa uudenlaisista työntekijöistä, jotka tietystä epävakaudesta ja mahdollisesta heikommasta korvauksesta huolimatta nauttivat työstään, koska se tarjoaa vapauden ja mahdollisuuden toteuttaa itseään. Toisaalta osa tuloksista madaltaa luovien alojen ja 'tavallisen' työn rajaa: myös luovaan työhön liittyy aineistossa rutiineja ja realiteetteja ja toisaalta luovien alojen osuuskunnat muistuttavat monilta lähtökohdiltaan ja käytännöiltään perinteisiä osuuskuntia. Yhteistyöhön on aineistossa lähdetty usein hyvin pragmaattisista syistä, mutta tästä huolimatta yhteistyöhön liittyy usein myös muita kuin taloudellisia tavoitteita. Muun muassa näistä syistä esimerkiksi osuuskuntamuotoinen yhteistyö koetaan myös luoville aloille sopivaksi työskentelymuodoksi. Haastattelutulosten ja aineistokirjallisuuden avulla syntyy kuva siitä, että julkishallinnon projekteista ja havaitusta kehityksestä huolimatta luovien alojen tilanne on Suomessa vielä monin osin epämääräinen. Kuva siitä mitä luova talous on, mitä sen tulisi olla ja miten sitä tulisi edistää, on vielä jossain määrin avoin. Luovuus on olennainen osa taloudessa ja työelämässä tapahtuvaa muutosta, mutta kehityksen keskeneräisyydestä johtuen on vielä liian varhaista sanoa, ansaitseeko se tietyissä yhteyksissä sille annetun paikan aikamme yleiskuvaajana.
-
(2011)Työ on laajaan dokumenttiaineistoon, haastatteluihin ja havaintoihin perustuva living lab -tyyppisen tuotekehitysprosessin yksityiskohtainen kuvaus. Hankehistoriallisessa tapaustutkimuksessa on käytetty historiantutkimuksen menetelmiä. Vanhustenkeskuksessa toteutetun living lab -hankkeen lopputuloksena syntyi vanhusten liikkeitä monitoroiva hoitotyön apuväline: turvalattia. Living lab -tyyppisessä tuotekehittämisessä on keskeistä teknologian kehittäminen tuotteen todellisessa käyttöympäristössä siten, että käyttäjät osallistuvat aktiivisesti kehitystyön kaikkiin vaiheisiin. Tutkimuksessa hankkeen etenemistä ja turvalattiateknologian rakentumista tarkastellaan toimijaverkostoteorian ja yhteisöllisen oppimisen käsitteen tarjoamista näkökulmista. Tutkimuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, minkälaisia intressejä teknologian kehittämiseen osallistuvilla ryhmillä on ja minkälaisia konflikteja näiden intressien pohjalta syntyy. Lisäksi tarkastelun keskiössä on käyttäjien ja tuotekehittäjien välinen oppiminen, jonka mahdollistaminen ja edistäminen on living lab -kehittämisen päämäärä. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että käyttäjiltä saatu palaute on välttämätöntä käyttökelpoisen sosiaali- ja terveydenhuollon alan teknologian aikaansaamiseksi, ja turvalattian tapauksessa käyttäjäpalaute myös uudelleensuuntasi teknologisen järjestelmän innovaatioprosessia. Käyttäjien ja tuotekehittäjien yhteistyön myötä turvalattiaan kehitettiin joukko uusia toiminnallisuuksia ja käsitys tuotteen ydinominaisuuksista sekä hyötylupauksesta muuttuivat. Turvalattian tapaus osoittaa lisäksi yhteisöllisen oppimisen merkityksen innovaatioprosessissa sekä living lab -tyyppisen tuotekehittämisen potentiaalin näiden oppimisprosessien mahdollistajana ja kiihdyttäjänä. Tapaus myös valottaa sitä, kuinka monimutkainen toimintakenttä vanhustenhuolto on teknologian kehittämisen ja sen käyttöönoton näkökulmasta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että living lab -metodologian avulla voidaan ylittää joitakin geronteknologian kehittämiseen ja myös käyttöönottoon liittyviä haasteita.
-
(2012)Tutkimusten mukaan viheralueen määrä asuinympäristössä on yhteydessä asukkaiden hyvinvointiin. Luontomaisessa ympäristössä vietetyllä ajalla tai sillä, kuinka kaukana lähin viheralue sijaitsee on todettu olevan yhteys koetun terveyden ja hyvinvoinnin, stressistä toipumisen sekä fyysisen kunnon välillä. Vaikka aiheesta on kasvavassa määrin tutkimustietoa, ovat aikaisemmat tutkimukset keskittyneet pääasiassa työikäisen väestön tarkasteluun. Tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että viheralueiden terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä yhteys on voimakkain lapsilla ja vanhuksilla, jotka viettävät enemmän aikaa rajatulla alueella kodin läheisyydessä. Yhä suuremman osan ihmisistä asuessa kaupungeissa, joissa kosketus luontoon on ohuempi, on tärkeää tutkia, miten kaupunkien puistot ja muut viheralueet voivat vaikuttaa asukkaiden terveyteen ja hyvinvointiin. Tämän tutkimuksen tavoite on antaa lisää tietoa ikääntyneiden kaupunkiasukkaiden ajan vietosta kaupunkiviheralueilla. Tarkoitus on tutkia, mitkä tekijät ovat yhteydessä viheralueilla vierailuun, sekä tarkastella, onko ajanvietolla viheralueilla tai etäisyydellä lähimmälle viheralueelle yhteyttä koettuun elämänlaatuun. Tarkoitus on myös aineistolähtöisesti rakentaa teoreettisesti perusteltu malli vastanneiden elämänlaatuun vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen aineistona on Ikäinstituutin keräämä määrällinen kyselyaineisto. Aineisto kerättiin osana Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa Vanhuksen koti keskellä kaupunkia -projektia syksyllä 2008. Kysely lähetettiin kaikille Helsingin Kampinmalmin alueella kotonaan itsenäisesti asuville 75 vuotta täyttäneille henkilöille (N=1981). Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa ikääntyneiden arkiselviytymistä ja toimintakykyä. Kyselyyn vastasi 1395 henkilöä, 456 miestä ja 939 naista. Vastausprosentti oli 71 %. Tutkimusote on kvantitatiivinen, ja aineiston analysointimenetelminä ovat muuttujien väliset korrelaatioanalyysit, pääkomponenttianalyysi sekä lineaarinen regressioanalyysi. Tämän tutkimuksen tulokset ovat pääasiassa linjassa aiheen aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Näyttää siltä, että viheralueilla vierailu saattaa parantaa koettua elämänlaatua, ja mitä lähempänä lähin viheralue sijaitsee kotoa sitä useammin viheralueilla vieraillaan ylipäänsä. Etäisyyden lisäksi vastanneiden toimintakyky, yksinäisyyden kokeminen ja masentuneisuus ovat yhteydessä viheralueilla vierailuun. Masentuneisuus ja yksinäisyyden kokeminen näyttäisivät lientyvän mitä useammin vastanneet vierailevat viheralueilla. Tämä tulos on samansuuntainen kuin aikaisempien tutkimusten tulokset, joissa viheralueiden yhteys stressin ja uupumuksen helpottumiseen on todettu. Toisin kuin useissa muissa tutkimuksissa, ei etäisyydellä lähimmälle viheralueelle ollut tässä tutkimuksessa itsenäistä yhteyttä elämänlaatuun tai masentuneisuuden tai yksinäisyyden kokemiseen. Tämä saattaa johtua siitä, että etäisyydet lähimmälle viheralueelle olivat verrattain lyhyitä koko tutkimusalueella, eikä kunnollista vertailua alueen sisällä voitu toteuttaa.
-
(2016)The aim of this thesis is to investigate the role of voluntary work as a form of social capital, in the context of immigrants residing in Finland. The theoretical framework for this case study is that of social capital. The concept of social capital can be considered to occur on a personal, communal or at a societal level. In this research, the concept of social capital will be used according to Pierre Bourdieu’s (1986) perspective, which emphasises that the accumulation and benefits of social capital occur mainly on a personal level. Social capital can also be considered as a resource that promotes a person’s or a community’s abilities to function through the accumulation of social networks, which may reinforce the meaning of trust and understanding of societal norms. Therefore, it seems that the concept of social capital appears as a suitable approach to study the formation and accumulation of social capital whilst doing volunteering. Within this research, social capital is considered to consist of trust, reciprocity, friendships, participation and involvement in activities that foster the accumulation of social capital. This thesis is a qualitative case study about the effects of volunteering amongst immigrant participants. The data for this study consists of nine interviews, out of which five were immigrants who have entered Finland as asylum seekers. During the interviews the immigrant participants were asked to elaborate and reflect upon their personal experiences about taking part in volunteering activities whilst seeking asylum. The four others were expert interviews. The expert interviewees consist of individuals who either work or have worked with asylum seekers in the context of voluntary work. The gathered data is analysed by abductive content analysis. The findings of the research suggest that volunteering can have a positive impact on a personal wellbeing of an asylum seeker. The research show how volunteering can be a useful way to find meaningful activities whilst seeking asylum and a way for the asylum seekers to share and to use their skills. In addition, volunteering offers a great opportunity to become familiar with Finnish values and customs alike, in an environment that fosters reciprocity. In order to accumulate social capital in the context of volunteering, volunteers need to feel valued, be able to form friendships, and to be recognised as individuals. Therefore, volunteering can offer possibilities for asylum seekers to be actively involved in the Finnish society. The expert interviews allow one to understand the possible practical hindrances that might occur when planning volunteering activities. Within these interviews, it is also apparent that at times asylum seekers are not being recognised as potential volunteers. However, when possibilities for volunteering are available for asylum seekers, they are able to contribute as well as to gain personally benefit from volunteering. This study shows that the accumulation of social capital can be seen to have a positive impact on the social integration of an individual through the means of active volunteering. Furthermore, this thesis reinforces the idea that integration needs to be considered as a two-way process, where integration is studied as a phenomenon that is influenced by the prevailing societal level structures and policies, as well as the personal level preconceived ideas and attitudes of immigrants and Finnish people alike. The study provides information of the importance of taking into account the personal social level integration, when discussing immigrant integration policies and practices alike.
-
(2011)Tutkimuksessa tarkastellaan virtuaaliyhteisöllisyyttä, jossa jäsenten välinen vuorovaikutus tapahtuu verkon välityksellä ilman kasvokkaista kohtaamista. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, voiko virtuaaliyhteisöllisyys Internetin keskustelufoorumilla olla rinnastettavissa perinteiseen reaalimaailman yhteisöllisyyteen. Tutkimuksessa selvitetään, mikä tekee vuonna 2005 perustetusta keskustelufoorumi AustenForumista yhteisön, miten yhteisyyden tunne foorumilla syntyy ja miten käyttäjät itse kokevat AustenForumin yhteisönä. Tutkimuksen aineisto on kerätty 239 keskusteluketjusta, jotka aloitettiin AustenForumilla vuonna 2005, sekä seitsemän AustenForumin käyttäjän haastattelusta. Tutkimusmenetelmänä käytetään aineistolähtöistä, teorialähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Pelkästään verkossa tapahtuvan vuorovaikutuksen pohjalta syntyneeseen yhteisöllisyyteen on suhtauduttu tutkimuskirjallisuudessa sekä myönteisesti että kielteisesti. Osa tutkijoista näkee virtuaaliyhteisöllisyyden mahdollisuutena luoda erilaista yhteisöllisyyttä, toiset taas uskovat virtuaaliyhteisöllisyyden tuhoavan aidon yhteisöllisyyden ja pitävät sitä keinotekoisena kopiona aidosta, kasvokkaisesta yhteisöllisyydestä. Virtuaaliyhteisöllisyyttä on pidetty symbolisena ja kuviteltuna yhteisöllisyytenä perinteisen, toiminnallisen yhteisöllisyyden sijaan. AustenForum täyttää yhteisölle annetut tunnusmerkit ja kestää virtuaaliyhteisöihin kohdistuneen tavallisimman kritiikin. Yhteisyys muodostuu AustenForumilla käyttäjien välillä syntyneen yhteisöllisen toiminnan, samanhenkisyyden, ystävyyden, vuorovaikutuksen sekä ryhmäidentiteetin ja muista erottautumisen kautta. Käyttäjät itse kokevat kuuluvansa tiiviiseen yhteisöön, ja AustenForumilla on käyttäjilleen myös kodin merkityksiä. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että verkossa voi syntyä reaalimaailmaan rinnastettavaa yhteisöllisyyttä. Virtuaaliyhteisöllisyyden erottaa perinteisestä yhteisöllisyydestä vain kasvokkaisen vuorovaikutuksen puuttuminen. Se ei kuitenkaan tee yhteisöllisyydestä epäaitoa. Käsitteellä virtuaaliyhteisö ei siis voida viitata yhteisöllisyyden laatuun, vaan yhteisön jäsenten vuorovaikutuskanavaan.
-
(2012)This paper examines Hate Speech Regulation in the United States of America. It is not a paper that claims that there should not be any regulation of hate speech, nor does it claim that there should be more. This is not a free speech debate. The purpose of this paper is to offer an alternative perspective in the debate in which both sides have a valid point, yet nothing need change. In this perspective there may be a need for further regulation of hate speech in order to fill the gaps which exist in current American policy; however, gaps that are filled, informally, by the public. This paper begins by examining the regulation of speech that already exists within the Constitution of the United States and how its structure provides for the near impossibility of additional regulation. Despite this obstacle, additional regulation of hate speech in the United States remains a hot topic for debate. Arguments from both sides are outlined in order to gain a better understanding of the debate and where this new perspective fits into the argument. The paper progresses by describing a history of ‘hate’ in America from the perspective of race relations, one of the more visible forms of prejudice in America. From slavery and southern racism to modern day hate speech, this paper examines race relations in the United States in order to describe the effects it has had on U.S. politics such as Jim Crow laws, the Civil Rights Movement and finally the constitutional regulation of speech. It is the goal of this paper to provide evidence that the limitations of the US Constitution and the popular demand for more speech regulation have created the phenomenon of informal hate speech regulation. The theory for this paper was developed from my personal experiences as a minority and through research; more specifically, discovering the 2006 Times Magazine ‘person of the year’ article. The 2006 TIMES Magazine person of the Year was 'YOU.' Each individual was person of the year because, with the aid of new media technology, s/he had seized power from the few by taking control of his or her sources of information. That same year, a prominent senator and rising star candidate for president, George Allen not only lost his reelection but had essentially been forced out of politics by the ‘masses’ for having used hate speech on the campaign trail. This event is the main case study for this paper. Minor case studies, also presented in this paper, include other instances of political elite and staffers losing their positions or being forced out of politics all together by ‘average’ citizens for having used hate speech. The research of David Altheide presents an explanation of media power, how it is utilized and its potential to set agendas and shape not only opinions but society and culture as well. With the aid of his research, this paper demonstrates how the powerful few have been using media to influence and manipulate society for decades and describes the steps involved in accomplishing this. The theories of Kate Nash were then used to help describe how globalization has led to the nation-state no longer being the center of political activity. This paper then explains that new media, which maintains or even surpasses the power of traditional media and is perhaps the new center of political activity, has changed politics and how social change is accomplished. Finally, a method of Critical Discourse Analysis, developed by Thomas Huckin, is used to offer evidence of informal regulation of hate speech. His method uncovers the discursive techniques used by authors to manipulate their audience in order to shape social change. These discursive techniques are then applied to articles written about George Allen during his campaign. By outlining the manipulation in these articles and offering polling data during the campaign, this paper presents a solid argument that George Allen and the other ‘speech offenders’ are simply malefactors of informal hate speech regulation.
Now showing items 61-66 of 66