Browsing by study line "Sociology"

Aiemmassa muuttoliikettä ja integraatiota käsittelevässä empiirisessä ja teoreettisessa tutkimuskirjallisuudessa on peräänkuulutettu integraation tutkimista monipaikkaisena ja -ulotteisena ilmiönä ylirajaisesta näkökulmasta. Tämän tutkielman tarkoitus on käsitellä Suomessa pysyvästi asuvia, vähintään 50 vuotta täyttäneitä venäjänkielisiä siirtolaisia kyseisestä näkökulmasta. Tutkielmassa integraatio ymmärretään minkä tahansa ryhmän – siis myös ei-siirtolaisten – integraationa mihin tahansa sosiaaliseen järjestelmään. Tarkastelu kuitenkin rajataan aiemman tutkimus- ja teoriakirjallisuuden perusteella kolmeen sosiaaliseen järjestelmään tai integraation kohteeseen: Suomen valtayhteiskuntaan, venäjänkieliseen paikallisyhteisöön sekä ylirajaiseen tilaan. Ne eivät tarkoita lopullista tai tyhjentävää kokonaisuutta, mutta mahdollistavat perustellun rajauksen monipaikkaisen integraation empiiriseen ja kvantitatiiviseen tarkasteluun. Integraatiosta tarkastellaan myös neljää eri ulottuvuutta: rakenteellista, sosiaalista, kulttuurista ja identifikationaalista. Aineistona on vuonna 2019 CHARM-hankkeessa (Care, Health and Ageing of Russian-speaking Minority in Finland) kerätty ainutlaatuinen, määrällinen kyselyaineisto (N=1082), joka tarjoaa ensi kertaa väestöllisesti edustavaa tietoa ikääntyvistä siirtolaisista. Menetelmänä käytetään moniulotteista korrespondenssianalyysia (MCA) tarkastelemaan Suomen valtayhteiskuntaan suuntautuvan integraation, venäjänkieliseen paikallisyhteisöön suuntautuvan integraation sekä ylirajaisen integraation taustalla vaikuttavia piiloisia rakenteita. Valtayhteiskuntaan ja ylirajaiseen tilaan suuntautuvan integraation taustalta löydetään kaksi ulottuvuutta: konsonantti sekä dissonantti integraatio. Konsonantissa integraatiossa siirtolaisen identifikaatio on yhdenmukaista rakenteellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen integraation kanssa. Dissonantissa integraatiossa puolestaan havaitaan identifikationaalista erottautumista tai välimatkaa muusta integraatiosta. Lineaarisessa regressioanalyysissa perehdytään tarkemmin Suomen valtayhteiskuntaan suuntautuvan integraation konsonanttiin ja dissonanttiin ulottuvuuteen ja katsotaan, miten valitut taustatekijät – sukupuoli, ikä, maahanmuuton ajankohta, maahanmuuton peruste, asuinsijainti, tulot sekä koettu syrjintä – ovat yhteydessä niihin. Havaitaan, että naissukupuoli sekä varhaisempi maahantulon ajankohta ovat yhteydessä sekä konsonanttiin että dissonanttiin integraatioon valtayhteiskuntaan. Tulos voi selittyä sillä, että miehillä ja vähemmän aikaa maassa olleilla integraation taso on matalampi, ulottuvuudesta riippumatta. On myös mahdollista, että pidempi maassaoloaika moninaistaa integraatiopolkuja, mistä syystä se on positiivisessa yhteydessä kumpaankin ulottuvuuteen. Maahanmuuton perusteista perhesyistä muuttaminen on positiivisessa yhteydessä vain dissonanttiin integraatioon. Voi olla, että jos päätös muutosta ei välttämättä ole ollut oma vaan toisen perheenjäsenen, voi identifikationaalinen integraatio olla vähäisempää tai hitaampaa kuin rakenteellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen integraatio, mikä selittäisi tulosta. Syrjintä on negatiivisessa yhteydessä konsonanttiin integraatioon, mikä puolestaan saattaa selittyä sillä, että valtaväestön taholta koetun syrjinnän on aiemmissa tutkimuksissa havaittu lisänneen kielteisiä kokemuksia ja vähentäneen siksi identifikaatiota kielteiseksi koettua valtayhteiskuntaa kohtaan. Väestön moninaisuuden pitäisi olla yhteiskuntapolitiikan lähtökohta. Mikäli siirtolaisten integraatiota valtayhteiskuntaan halutaan yhteiskunnallisella tasolla tukea, on syytä tarkastella, onko sille joitain rakenteellisia esteitä tai syrjäyttäviä ominaisuuksia, jotka saattavat aiheuttaa osattomuutta. Mikäli näin on, voitaisiin kyseisiä rakenteita muuttaa inklusiivisimmiksi ja syrjintään puuttua. Omankieliseen yhteisöön kiinnittymistä ja ylirajaisen elämäntavan toteutumista on myös tärkeää tukea, sillä nämä eivät ole pois integraatiosta valtayhteiskuntaan. Pohjimmiltaan integraatio ja syrjimättömyys lisäävät siirtolaisten hyvinvointia ja osallisuutta.

Sosiaalista mediaa hyödyntävistä naisten uraverkostoista on tullut suosittuja Suomessa, mutta niitä on ehditty tutkia vasta vähän. Tutkielma kysyykin, millaisesta ilmiöstä näissä ryhmissä on kyse. Kysymystä lähestytään käyttäen esimerkkinä lähes 34 000 jäsenen Facebook-ryhmää Ompeluseuraa, jossa naiset ja sukupuolivähemmistöt keskustelevat työelämään liittyvistä kysymyksistä. Ompeluseura on myös esimerkki siitä, miten vapaaehtoisilla ylläpitäjillä on keskeinen rooli verkkoyhteisöjen rakentajina. Viime vuosina ylläpitämisen tutkimus on keskittynyt sosiaalisen median alustojen vastuuseen sekä kaupalliseen moderointiin. Tutkielma paikkaa tätä aukkoa kysyessään, miten naisten uraryhmiä ylläpidetään sosiaalisessa mediassa ihmisen ja teknologian yhteistyössä. Tutkielman keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimi Jenny Preecen määritelmä verkkoyhteisöjen luonteesta. Tätä määritelmää täydennetään muun muassa Barry Wellmanin verkostotutkimukseen perustuvalla lähestymistavalla. Ompeluseuraa tarkastellaan osana sosiaalista mediaa hyödyntävää feminististä aktivismia käyttäen erityisesti Katie Blevinsin määritelmää sosiaalisen median feminististä tietoisuutta levittävistä yhteisöistä. Vapaaehtoista ylläpitämistä tarkastellaan hoivan logiikan käsitteen kautta. Käsite perustuu Annemarie Molin työhön, jota Minna Ruckenstein ja Linda Lisa Maria Turunen ovat kehittäneet tutkiessaan kaupallista moderointia. Hoivan logiikkaa noudattavassa ylläpitämisessä päätöksiä pohditaan vuorovaikutuksessa ajatellen yhteisön kulttuuria. Tutkielman aineistona toimivat Ompeluseuran perustajien, ylläpitäjien ja jäsenten teemahaastattelut. Analyysimenetelmänä toimi teemoittelu, jonka avulla pyrittiin tarkastelemaan erityisesti Ompeluseuran luonnetta, tavoitteita, ryhmän merkitystä haastateltaville, osallistumisen motiiveja sekä ylläpidon logiikkaa. Myös sukupuolen ja alustan merkitystä analysoitiin omina teemoinaan. Ompeluseuraa voi pitää luonteeltaan verkkoyhteisönä, joka on muovautunut yhteisen kiinnostuksen kohteen ympärille. Ryhmän jäsenet hakivat Ompeluseurasta vertaistukea ja tietoa. Vuorovaikutusta ohjasi vahvasti Nancy Baymin kuvaama ystävällisyyden etiikka, jossa jäsenet pyrkivät välttämään konflikteja. Ompeluseuraa voi pitää myös sosiaalista mediaa hyödyntävänä feminististä tietoisuutta levittävänä yhteisönä. Ryhmän selvä yhteinen tarkoitus oli tasa-arvon edistäminen työelämässä. Tähän pyrittiin erityisesti tukemalla yksilöitä, vaikka toiminnan toivottiin edesauttavan myös laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Vaikka voimaannuttamisen kohteena olivat yksilöt, ylläpitämisen kohteena oli yhteisö. Ylläpitämisen keskeiseksi tavoitteeksi oli muodostunut Ompeluseuran hyvähenkiseksi kuvaillun kulttuurin vaaliminen hoivan logiikan keinoja noudattaen. Myös jäsenet osallistuivat tähän hoivaamiseen aktiivisesti. Tutkielma laajentaa kuvaa erityisesti tavoista, joilla vapaaehtoiset ylläpitäjät hoivaavat yhteiskunnallista yhteisöä, joka ei ole järjestäytynyt. Feministisyys oli keskeinen osa ryhmän luonnetta, mutta liian poliittisuuden pelättiin myös vaarantavan hoivan kohteen eli Ompeluseuran hengen. Hoiva oli tässä suhteessa monimutkaista tasapainoilua. Tutkielma täydentää myös kuvaa verkkoyhteisöjen ylläpitäjien, jäsenten ja alustan välisestä vuorovaikutuksesta. Facebook nähtiin Ompeluseuran synnyn ja kasvun mahdollistaja, mutta se loi myös haasteita hoivalle. Haastateltavat halusivat suojella ryhmää Facebookin kehnona pitämältään keskustelukulttuurilta. Alustan algoritmit taas näyttäytyivät arvaamattomana toimijana hoivan prosesseissa.

This thesis examines the effects of the legal framework of the indigenous peoples defined in the study on different aspects of the lives of the Kola Sámi living in the Kola Peninsula. In Russia, both the Constitution and Federal laws guarantee the protection of indigenous peoples’ way of life through various rights. Despite this, several scholars and the media have increasingly written about the challenges related to the realization of the rights of indigenous peoples, especially during the last decade. In this thesis, the effects of Sámi rights are examined by using the theory of legal pluralism, which takes into account the colonial nature of laws and their outcome. The data of the study consists of f interviews, 21 news articles and one podcast. Due to the restricting political atmosphere in Russia in 2022 and the research pressure on the Sámi people, the data has been compiled using different, mutually supporting and reinforcing qualitative methods. The research topic is approached with content analysis, which emphasizes the three main themes identified from the background literature, in light of which the effects of Sámi rights are discussed. These three themes are bureaucracy, environment and economy. In addition to the three main themes, the analysis identifies three different fields of influence of Sámi rights: control of rights through self-governance and self-determination; obstacles related to the pursuit of traditional livelihoods; and contradictions in the existence of rights de jure. The results show that the realization of Sámi rights is secondary to the interests of the state and local actors. The colonialist attitude of the Russian Federation towards its Arctic regions manifests itself in the primacy of the capitalist benefit of the Kola Peninsula at the expense of the rights and traditions of the Kola Sámi. The results show that during V. V Putin’s current administration, the nature of the rights of the Kola Sámi has become repressive and further limiting. In order to fulfill Arctic interests, the Sámi are controlled and assimilated through their legal framework. Obstacles and difficulties in the exercise of rights as well as harassments against the Kola Sámi contribute to the alienation of the population from their environment and traditions. Thus, in this thesis, the effects of Sámi rights are seen as intentional, oppressive and suppressing the population instead of their protection.

Tämän nuorisotutkimuksen kentälle asettuvan laadullisen tutkielman kohteena ovat koulua käymättömät nuoret. Koulua käymättömyydellä tarkoitetaan tässä tutkielmassa erittäin runsaita poissaoloja koulusta. Koulua käymättömyyden tarkastelujakso rajautuu peruskoulun viimeisille vuosiluokille (7.-9.). Koulupoissaoloja sivutaan useissa eri tieteenalojen tutkimuksissa ja niissä näkökulma koulua käymättömyyteen on usein yksilön ongelmista kumpuava; nuori asetetaan kouluun sopeutumattoman tai koulunkäynnistä kieltäytyvän toimijan rooliin. Tässä tutkielmassa aihetta tarkastellaan relationaalisemmin sosiaalisten suhteiden sekä muun muassa syrjäytymiskeskustelun kautta ja paneudutaan koulua käymättömyyden katveeseen jääneeseen näkökulmaan eli siihen, millaisia kokemuksia nuorilla itsellään on tapahtumien kulusta runsaiden koulupoissaolojen taustalla. Tutkielman teoreettinen viitekehys on sekä kasvatussosiologinen että kulttuurintutkimuksellinen. Tutkimusstrategisesti tutkielma noudattaa narratiivista tutkimusta, jonka mukaisesti yksilölliset, tarinoina kerrottavat kokemukset nähdään merkityksellisinä ja aineisto rakentaa todellisuutta. Aineisto koostuu seitsemän nuoren tarinasta, joita jäsennetään ensin sisällönanalyysilla, ja toiseksi nuorten kerronnasta rakennetaan kolme tyyppitarinaa narratiivisen kerronnan ulottuvuuden analyysilla. Tutkielman olennainen tulos on havainto, ettei koulua käymättömyys ole nuorten kertomuksissa keskiössä, vaan osa suurempaa kokonaisuutta, jota nimitetään tässä tutkielmassa kumulatiiviseksi marginaalisuudeksi. Analyysin mukaan yhteistä kaikille aineiston nuorten kertomuksille on prosessin eteneminen erilaisten marginaaliin työntävien ja siellä pitävien tekijöiden episodeina. Koulukiusatun tyyppitarinan, tuetta jääneen nuoren tyyppitarinan sekä peruskoulusta selviämisen sankaritarinan kautta pyritään luomaan ymmärrystä koulua käymättömien nuorten tarinoiden päämääristä sekä niitä vastustavia tekijöitä, joiden selättäminen olisi olennaista kouluun palaamiseksi.

Kysymys parisuhdeväkivallasta osana yleistä väkivalta-alttiutta tai erityisenä väkivallan muotona liittyy kahteen parisuhdeväkivaltaa tutkivaan tutkimussuuntaukseen, joiden käsitykset parisuhdeväkivallan luonteesta eroavat toisistaan. Sukupuolittuneen parisuhdeväkivallan tutkimussuuntauksen mukaan parisuhdeväkivalta on patriarkaaliseen sukupuolijärjestelmään perustuvan syyrakenteensa vuoksi erilainen ilmiö kuin muunlainen väkivalta, siinä missä konfliktilähtöisen parisuhdeväkivallan tutkimussuuntauksen mukaan parisuhdeväkivallan taustalla vaikuttavat samanlaiset kausaliteetit kuin muun tyyppisessä väkivallassa. Tämä tutkielma pyrkii empiirisesti koettelemaan näiden tutkimussuuntausten erilaisia näkemyksiä parisuhdeväkivallan luonteesta. Tutkielman aihe liittyy parisuhdeväkivallan tutkimussuuntausten lisäksi laajempaan kriminologiseen keskusteluun koskien sitä, tuleeko erilaisia rikollisuuden muotoja käsitellä yhtenäisenä ilmiönä vai ymmärtää toisistaan erillisiksi ilmiöiksi. Parisuhdeväkivallan ja yleisen väkivalta-alttiuden yhteyttä on tässä tutkielmassa tarkasteltu uhrinäkökulmasta. Aineistona on käytetty kansallisen rikosuhritutkimuksen (KRT) vuosien 2013–2017 yhdistettyä aineistoa (N = 31 314). Tutkimuskysymystasolla on haluttu selvittää, ovatko parisuhdeväkivallan ja muun väkivallan uhriksi joutuminen yhteydessä toisiinsa ja ovatko näiden väkivaltatyyppien riskitekijät samanlaisia. Sitä, ovatko parisuhdeväkivallan uhriksi joutumisen riskitekijät samoja naisille ja miehille, on tarkasteltu erikseen. Lisäksi on pyritty arvioimaan, ovatko parisuhdeväkivallan uhriksi joutumisen riskitekijät selitettävissä yleisten kriminologisten teorioiden kautta ja missä määrin kriminologisen teoriakehyksen avulla on mahdollista selittää sukupuolten eriävää riskiä joutua parisuhdeväkivallan uhriksi. Analyysimenetelminä on käytetty multinomiaalista logistista regressioanalyysia, binääristä logistista regressioanalyysia sekä Karlson-Holm-Breen (KHB) -mediaatioanalyysia. Tutkimuksen tulosten perusteella parisuhdeväkivallan ja muun väkivallan uhriksi joutuminen ovat yhteydessä toisiinsa. Lisäksi parisuhdeväkivallan ja muun väkivallan uhriksi joutumisen riskitekijät ovat analyyseissa huomioitujen muuttujien osalta samanlaisia, ja nämä riskitekijät ovat selitettävissä kriminologisten teorioiden kautta. Tulosten perusteella parisuhdeväkivallan riskitekijät ovat naisille ja miehille pitkälti samoja. Mikään analyyseissa huomioitu parisuhdeväkivallan riskitekijä ei kuitenkaan mediaatioanalyysin tulosten perusteella selitä naisten miehiä suurempaa riskiä joutua parisuhdeväkivallan uhriksi. Tästä huolimatta sukupuolten välinen ero riskissä joutua parisuhdeväkivallan uhriksi on mahdollistaa selittää kriminologisten teorioiden kautta. Kokonaisuudessaan tulokset viittaavat kriminologisen teoriakehyksen hyödyllisyyteen parisuhdeväkivaltatutkimuksessa ja tukevat konfliktilähtöisen parisuhdeväkivallan näkökulman mukaista käsitystä parisuhdeväkivallasta osana yleistä väkivalta-alttiutta. Tämä on merkityksellistä myös rikoksentorjunnan näkökulmasta, sillä eri tutkimussuuntauksien ehdottamat politiikkasuositukset parisuhdeväkivallan vähentämiseksi voivat olla hyvin erilaisia. Käsitykset rikollisuuden syistä ohjaavat yhteiskuntapoliittista päätöksentekoa, joten parisuhdeväkivallan syyrakennetta koskeva tutkimus on tehokkaan rikoksentorjunnan kannalta tärkeää.

Tutkielma tarkastelee Al Jazeera Englishin ja BBC Newsin tuottamia uutisdiskursseja Välimeren pakolaistilanteesta ja rajojen rakentumisesta sen kontekstissa. Tutkielmani taustalla on EU:n viime vuosikymmeninä harjoittama rajapolitiikka sen ulkorajoilla, joka on ollut vahvasti mediatisoitu tapahtuma myös globaalisti. Unioni on myös ottanut konkreettisia askeleita turvapaikanhakijoiden tulon estämiseksi. Näistä yksi on EU:n ja Turkin yhteinen pakolaissopimus, jonka mukaan jokainen pakolainen, joka ylittää rajan Turkista Kreikkaan sääntöjen vastaisten keinoin, tullaan palauttamaan Turkkiin. Sopimus joutui koetukselle helmikuussa 2020, kun Turkki päätti olla estämättä turvapaikanhakijoiden pääsyä EU:n alueelle. Koska pakolaisuus ja siirtolaisuus ovat transnationaaleja ilmiöitä, ja koska kyse on ihmisistä maantieteellisten ja kulttuuristen alueiden rajoilla,haluan selvittää sitä, kenen ääni uutisoinnista kuuluu ja millaisia representaatiota se synnyttää? Tutkielmani pyrkii tuomaan kriittistä keskustelunavausta siihen, jääkö turvapaikan- hakijoiden ääni globaalin median tuottavuuden, eurooppalaisen syrjivän politiikan ja turvallistetun maailmanpolitiikan puristukseen. Tutkimuskysymykseni muodostuu tämän perusteella seuraavasti: Miten EU:n rajat ja Välimeren pakolaistilanne rakentuvat globaaleissa uutisdiskursseissa? Avaan tutkielmani teoreettista taustaa representaation ja diskurssin käsitteiden kautta. Nykyiset representaatiot mediassa ovat historiallisen prosessin tulos, jolle länsimainen imperialismi ja orientalismi on asettanut ehdot. Aineistoni puolestaan rajautuu yllä mainittuun uutistapahtumaan keväältä 2020: Turkin rajojen avaamiseen ja sitä seuranneisiin tapahtumiin. Se koostuu Al Jazeeran ja BBC Newsin uutisartikkeleista sekä niihin liitetyistä kuvista. Analyysimenetelmäksi valitsin diskurssianalyysin,jossa hyödynnän pääosin Carol Bacchin (2009) WPR-analyysimenetelmää (”mikä ongelman representoidaan olevan?”). WPR-analyysi perustuu ajatukseen siitä, että meitä ohjataan problematisointien kautta ja näitä problematisointeja tulee kyseenalaistaa ja tutkia niiden tuottamien vaikutusten ja representaatioiden kautta. Analyysini perusteella keskeinen “ongelman” representaatio, jota WPR-analyysi pyrkii selvittämään, on rajakontrollin poistuminen. Pakolaisuuden näkeminen ongelmana kohdemaille sekä rajan suojelun tärkeys eurooppalaisille viranomaisille, jotka olivat aineiston pinnan alla piilevät oletukset, johtivat siihen, että koko ilmiön ”ongelmaksi” muodostui rajakontrollin poistuminen ja siihen liitetty turvallistamisdiskurssi. Aineiston ”ongelma” ja sen ratkaisuehdotukset keskittyivät siten miltei yksinomaan siihen, miten pakolaisten tulo saadaan estettyä, ja hiljaisuudeksi jäi näin ollen se, että turvapaikanhakijat otettaisiin EU:hun. Sekä Al Jazeeran että BBC:n uutisdiskurssit ja niiden kautta syntyneet representaatiot ovat loppujen lopuksi samanlaisia, joskin ne rakennetaan eri keinoin kummassakin mediassa. Vallan vaikutus aineistossani vallitseviin diskursseihin ja niistä syntyneisiin representaatioihin on moniulotteinen. Ensinnäkin, turvapaikanhakijoiden oma ääni jää mediassa kuulumattomiin ja muodostaa heille ahtaan subjektiposition, jonka kautta heidät nähdään mediassa vain uhrina tai uhkana. Toiseksi, rajat näyttäytyvät turvallistettuina, valtaa tuottavina paikkoina, jossa väkivalta marginalisoituja vastaan normalisoituu. Viimeiseksi, uutisten tuottama koventunut rajadiskurssi naamioi alleen vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja valtioille kuuluvan vastuun oikeudesta hakea turva- paikkaa sekä inhimillisestä kohtelusta rajalla.

Yritysten vastuullisuus on yhä merkittävämmässä osassa julkisessa keskustelussa, ja yrityksiltä odotetaan vastuunkantoa sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristökysymyksiin liittyen. Yritysten on toimittava yhteiskunnan normien ja odotusten mukaisesti, jotta ne voivat säilyttää legitimiteettinsä ja varmistaa toimintansa jatkuvuuden. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan Suomessa toimivien pankkien yhteiskuntavastuuta ja selvitetään, miten ne legitimoivat raporteissaan vastuullisuustoimintaansa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös raportoinnissa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Näkökulma tutkimuksessa on diskursiivinen, ja teoreettisen viitekehyksen muodostavat yhteiskuntavastuun ja legitimiteetin käsitteet ja niistä tehty diskursiivinen tutkimus. Tutkimuksen aineistona on OP Ryhmän, Nordean ja Danske Bankin vuosien 2011 ja 2021 vastuullisuusraportit ja vuosikertomusten vastuullisuusosiot. Aineistoa analysoitiin Fairclough’n kriittisen diskurssianalyysin avulla, ja analyysin ja aineiston jäsentelyssä hyödynnettiin van Leeuwenin legitimoinnin argumentointistrategioita. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme keskeistä legitimoinnin argumentointistrategiaa, auktorisointi, rationalisointi ja normalisointi. Vastuullisuudesta raportoitaessa pankit viittaavat erilaisiin auktoriteetteihin, omaan asiantuntijuuteensa ja asiantuntijuuden tuomaan edelläkävijän rooliin sekä vastuullisuustoimista saatavaan yleiseen hyötyyn. Pankit pyrkivät esittämään vastuullisen toiminnan myös normaalina osana niiden jokapäiväistä liiketoimintaa ja strategiaa. Narratiivisuus ja moraalisiin arviointeihin viittaaminen toimivat legitimoinnissa yleisenä kehyksenä muille strategioille. Pankkien yhteiskuntavastuuta ohjaavat yhteiskunnan ja sidosryhmien odotukset sekä sääntelyssä tapahtuvat muutokset. Näiden odotusten ja muutosten myötä pankit ottavat raportoinnissaan yhä suurempaa roolia koko yhteiskunnan ja muiden yritysten ympäristövastuun edistämisessä. Muutoin pankkien yhteiskuntavastuun raportointi on kohtalaisen vakiintunutta ja yhtenäistä. Tutkimuksen havainnot ja tulokset tukevat aikaisempaa aiheesta tehtyä diskursiivista tutkimusta.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan pienten lasten vanhempien psyykkistä kuormittuneisuutta. Pääasiallisena tarkastelun kohteena on perherakenteen yhteys pienten lasten vanhempien psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Perherakenteen lisäksi tarkastelussa otetaan huomioon eroavaisuudet vanhempien sosiodemografisessa taustassa sekä yksinäisyyden kokemuksessa. Pienten lasten vanhempien psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden tutkiminen mahdollistaa tietoon perustuvan päätöksenteon sekä yhteiskunnallisten palvelurakenteiden kehittämisen lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Tutkimuksen aineisto on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttama ja 4-vuotiaiden lasten vanhemmille suunnattu FinLapset-tutkimuksen kyselyaineisto vuodelta 2018. Vanhemmat rekrytoitiin tutkimukseen lapsen laajan terveystarkastuksen yhteydessä lastenneuvolassa 1.2.–31.10.2018. Tiedonkeruussa oli mukana yhteensä 290 Manner-Suomen kuntaa ja aineisto koostuu yhteensä 10 737 vanhemman vastauksesta. Pienten lasten vanhempien psyykkistä kuormittuneisuutta mitattiin aineistossa Mental Health Inventory (MHI-5) -mittarin avulla. Vanhempien kokeman psyykkisen kuormittuneisuuden yhteyttä perherakenteeseen, muihin sosiodemografisiin taustaominaisuuksiin ja yksinäisyyden kokemukseen tarkasteltiin tutkimuksessa ristiintaulukoinnin sekä logististen regressioanalyysien avulla. Tutkimuksen mukaan yli kuusi prosenttia pienten lasten vanhemmista kertoo olevansa merkittävästi psyykkisesti kuormittuneita. Psyykkistä kuormittuneisuutta havaittiin useammin niillä vanhemmilla, jotka olivat perheensä ainoita aikuisia, iältään nuorempia, matalammin koulutettuja sekä työelämän ulkopuolella olevia. Yksinäiset vanhemmat kokivat usein myös merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta. Perherakenteen ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä oli havaittavissa selvä yhteys. Tämän yhteyden mukaan, pienten lasten vanhemmat uus- sekä yhden vanhemman perheissä osoittautuivat psyykkisesti kuormittuneemmiksi, kuin ydinperheiden vanhemmat. Yhden vanhemman perheiden kohdalla, vanhempien psyykkinen kuormittuneisuus osoittautui kuitenkin selvästi yleisimmäksi. Perherakenteen yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen oli selkeä myös silloin, kun huomioon oli otettu vanhemman muut sosiodemografiset taustaominaisuudet. Kun huomioon otettiin sosiodemografisten tekijöiden lisäksi myös yksinäisyyden kokemus, perherakenteen merkitys katosi ja yksinäisyyden tunteen yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen osoittautui vahvimmaksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat vanhempien tukemisen merkityksellisyyden psyykkisen kuormittuneisuuden ehkäisemisessä sekä heidän hyvinvointinsa tukena. Erityisesti yhden vanhemman perheiden vanhempien tukeminen sekä yleisesti vanhempien yksinäisyyden ehkäiseminen, voidaan nähdä tärkeänä psyykkisen kuormittuneisuuden ennaltaehkäisyssä pienten lasten vanhempien kohdalla.

This study analyzes the experiences of poverty and work among Roma in the context of post-socialist Romania through the lens of Merton´s modes of adaptation to anomie and Bourdieu´s concepts of field, habitus, and capital. The purpose is to investigate Roma remembrance of work in the former communist regime and explore how they navigate socially within the framework of current anomic Romania. The method of qualitative interviews is used in this study. Six semi-structured interviews included one with three participants and ten short interviews were conducted between February 2020 and November 2021. The interviewees were selected based on the criterion of remembering life during socialist Romania. The results suggest former regime nostalgia with the experience of life for Roma as “better then” due to provision of work and housing. In contrast, experience of a current inept government unable to provide work for the poor was prevalent. The analysis shows how Roma´s racialized habitus and low levels of cultural capital i.e., education, collides with structural ethnic racism, preventing employment within anomic Romanian work fields, with the result of Roma travelling and working abroad. This study suggests experiences of poverty coping strategies in the forms of “innovative” and “ritualistic” Mertonian modes of adaptation to the macro anomic context. The former through begging in order to survive and the latter on projecting the social dynamic of the former socialist regime's provision of work for the poor onto the local NGO. Thus, relying on the same social dynamic by “ritual.” Contrary to racist discourses on Roma as “being lazy” and “not wanting to work” this study shows unanimous positive work values among Roma. It brings the thesis to the conclusion that willingness to work exists but a clash of preferred governance of Roma and the requirement of cultural capital and neoliberalist entrepreneurship, aggravated by the anomic state of Romania, prevents Roma from labor market integration and thus escaping poverty.

Tiivistelmä Tiedekunta: valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: sosiologia Tekijä: Hanna-Sisko Lehtolainen Työn nimi: Rakkauden simulaatio: hyperreaali romantiikka ja sukupuolen simulacra korealaisissa draamasarjoissa Työn laji: maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: toukokuu 2023 Sivumäärä: 76 s Avainsanat: romantiikka; simulaatio; hyperrealismi; simulacra Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella romantiikan ja sen kontekstissa sukupuolen simulaatiota romanttisessa korealaisessa draamasarjassa: millaisia simulacroja aineistosta oli löydettävissä ja millaisista semioottisista resursseista ne muodostuivat. Tutkielman teoreettinen käsitteistö nojasi Jean Baudrillardin teoriaan jälkimodernin yhteiskunnan hyperrealismista sekä sen tuottaman simulaation aikaansaamasta simulacrasta. Aineistona tässä maisterintutkielmassa toimi eteläkorealainen draamasarja Business Proposal vuodelta 2022. Korealaisten draamasarjojen teemallinen, juonellinen, sisällöllinen ja visuaalinen samankaltaisuus helpotti aineiston valikoimista edustavuuden näkökulmasta. Lisäksi kyseisen sarjan valintaa puolsi sen tuoreus ja laajalevikkisyys. Tutkimusmetodina hyödynnettiin sosiaalisemioottista analyysia eritoten diskurssin ja semioottisen resurssin käsitteiden kautta. Tutkimusaineistosta valittiin tarkemman analyysin kohteeksi tutkimuskysymykseen vastaamisen näkökulmasta saturoituneimmat sekvenssit ja kohtaukset. Analyysin tuottamat tutkimustulokset kertovat sarjan romantiikan olevan heteroromanttista ja nojaavan perinteiseen, miesvaltaiseen parisuhdemalliin. Henkilöhahmot muodostavat sukupuolisimulacroja ja romantiikan simulaatiota, jolla ei ole viittaussuhdetta elettyyn elämään. Romantiikka rakentuu vastakohtaisuudelle ja on sisällöltään ylenpalttista, todellisuutta intensiivisempää, so. hyperreaalia. Sarja myös samaistaa romantiikan kuluttamiseen ja visuaaliseen kauneuteen. Kyseisen kaltaisen kulttuurituotteen voi nähdä osana yhteiskunnan ja kulttuurin laajempaa kuvallistumista, jossa simulacran muodostama kokemusmaailma vetää ihmistä puoleensa eletyn elämän kustannuksella.