Browsing by study line "Teologi och religionsforskning"

René Girardin filosofiassa ihmisen synnynnäinen perusominaisuus, kaiken oppimisen ja haluamisen lähtökohta on jäljittäminen eli mimeesis. Halun objekti ei ole haluamisen kannalta lainkaan oleellinen, vaan tuota kohdetta haluava todellinen tai kuvitteellinen toinen, jota Girard nimittää varhaisimmissa teoksissaan välittäjäksi (mediator) ja myöhemmin malliksi (model) tai kilpailijaksi (rival). Mallin ristiriitaiset kaksoisimperatiivit, double bind; ”jäljittele minua”; ”älä jäljittele minua” ovat samalla haluamisen este (obstacle). Freudin seksuaalisuus on Girardille vasta "viimeinen verho", jonka takaa paljastuu ihmisyyden synkkä perussalaisuus, mimeettisen halun kiihottama väkivalta. Girard uskoo, ettei ole olemassa perustarpeiden ulkopuolista väkivallatonta halua. Tämä tekee kulttuurisen järjestyksen saavuttamiseksi sijaisuhrista välttämättömän vastavuoroisen väkivallan ratkaisijana. Mysteerinä on uhraaminen, joka näyttää rikolliselta väkivallalta ja päinvastoin, mutta jossa uhri ei kosta. Latinalaisperäisissä kielissä uhri tarkoittaa pyhäksi tekemistä - sacrum facere. Vaikka väkivalta itsessään on pahaa, muuttuu se sijaisuhrimekanismin kautta yhteisöä suojelevaksi pyhäksi. Eläinmaailmassa uhrin ja saalistajan suhde kerran muodostuttuaan säilyy, mutta ihmisten suhteilla on eläimistä poiketen historia. Kosto on mahdollinen. Alkumurhan ensimmäinen ihmisuhri oli todennäköisesti vahinko. Tekijän anonymiteetistä johtuen, eli kun kukaan ei tunnusta, tunnemme tapahtuneesta kollektiivista syyllisyyttä. Uhrin satunnaisuus synnytti halun lopettaa väkivalta. Kaikki myöhemmät uhrit, muistuttavat meitä tuosta ensimmäisestä uhrista, tarkoituksenaan estää destruktiivinen väkivalta. Vaikka muistuma ei enää ole tietoinen, on se kuitenkin Girardin mukaan kaiken ritualisoidun uhritoimen taustalla. Väkivallan kääntäminen sijais-uhriin on tulosta eräänlaisesta jättiläismäisestä kollektiivisesta transferenssista, jossa uhri ottaa koko yhteisön paikan ja astuu sen tilalle. Uhrioperaation edellytyksenä on siis tietty uskonnollisuuden taustalla oleva hämärtynyt todellinen syy eli jäljittely ei tiedä mitä jäljittelee ja alkutapahtuma pysyy salaisuutena. Koska riitti on ennaltaehkäisevä, ei parantava, rituaaliuhri ei korvaa yhteisöä tai sen yksittäistä jäsentä vaan aina sijaisuhrin. Todellisen tapahtuman muistamiseksi järjestettävässä rituaali-uhraamisessa on kyse kaksoiskorvauksesta, jossa ensinnäkin yhteisö korvataan yhdellä sijaisuhrimekanismilla ja toisaalta alkuperäinen uhri korvataan uhrikelpoisella yhteisön ulkopuolisella, kostamaan kykenemättömällä riittiuhrilla. Ilman uhrimekanismin ja uskonnon tavoittelemaa yhteisön ytimen välttämätöntä väkivallattomuutta, ei olisi ihmisyyttäkään eikä inhimillisiä yhteisöjä. Uhrin kohtaama väkivalta on samalla tavoin turmiollista (maléfique) kuin mikä tahansa muukin väkivalta, mutta koska sen uskotaan katkaisevan vastavuoroisen väkivallan kierteen ja siten tuovan rauhan, sen on samalla myös siunauksellista (bénéfique) väkivaltaa. Kostolta suojautumisen voidaan luokitella kolmeen kategoriaan; 1) ennaltaehkäisy uhraamisen avulla 2) korjaavuudet; sovittelu, kaksintaistelut, joissa tärkeintä kostamaton uhri, ei syyllinen 3) oikeusjärjestelmä Luokitus on paitsi kehitysvaihe- myös tehokkuusjärjestyksessä. Uhrikriisissä uhraamisen katsotaan ”epäonnistuneen”, kun paha väkivalta ei korvaudukaan hyvällä vaan pysyy tahraavana. Tällöin turmiollinen väkivalta kohdistuu niihin, jotka uhraamisella olisi pitänyt säästää. Girard näkee, että Jeesuksen ja kristinuskon varsinainen sanoma oli ja on ihmisyhteisöjen kätketyn väkivaltarakenteen paljastaminen. Viattomana uhrina Jeesuksen ristinkuolema paljastaa uhrimekanismin valheellisuuden ja tuo esiin kristinuskon väkivallattomuuden väkivallan vaihtoehtona. Vaikka ristinuhrin kertomus on perinteisen uhrimallin mukainen, se samalla eroaa siitä oleellisesti, koska uhrimekanismi kyseenalaistetaan, myötätunto ja näkökulma on uhrin puolella. Tämän tutkimuksen tehtävänä analysoida edellä kuvattua teoriaa, sen käsitteistöä ja käsitteiden keskinäisiä riippuvuussuhteita. Tarkastelun painopiste on pyrkiä avaamaan mitä Girard tuolla väkivallan kontrollilla tarkoittaa, kuinka hän on tuohon päätelmäänsä päätynyt ja kuinka hän sitä puolustaa. Samoin tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, onko Girardin teoria yhtä kattava ajatusrakennelma kuin Freudin seksuaalisen kehityksen teoria. Tutkimuksen päälähteenä käytän Väkivalta ja pyhä -teosta, joka on ensimmäinen Girardilta suomennettu teos ja jota pidetään Girardin akateemisena päätyönä. Hänen myöhemmät teoksensa käsittelevät samaa mimeettisen halun teoriaa ja syntipukkimekanismia, vaihdellen ainoastaan painotusten ja teoriaa tukevien tekstimateriaalien suhteen. Teokset myös asteittain muuttuvat yhä apologeettisimmiksi, pyrkien sovittamaan kokonaisteoriaa yhteensopivaksi kristinuskon kanssa. Girardin myöhemmät teokset ovat silti myös mukana lähteinä. Girard on itse määritellyt ajattelussaan ja kirjoittamisessaan olleen kolme tähtihetkeä; ensimmäinen, kun hän löysi mimeettisen halun ja kilpailun, toisena löytönä syntipukkimekanismi ja kolmantena kun hän alkoi nähdä Raamatun ja kristilliset tekstien ainutlaatuisuuden syntipukkiteoriansa näkökulmasta. Tämän tutkielman rakenne noudattaa analyysissään samaa kehityskaarta, mukaillen lähteenä olevan pääteoksen päälukujen järjestystä.

Tutkielmassani tarkastellaan 2000-luvulla kirjoitettua suomalaista detox-opaskirjallisuutta rituaalitutkimuksen, rituaalisen puhtauden tutkimuksen sekä modernin sekulaarin askeesin käsitteen valossa. Aineistona toimii neljä opasta, jotka kaikki ohjaavat lukijaansa lyhytaikaiseen ruokavalion muutokseen tavoitteenaan puhdistava vaikutus. Tutkimusmetodina tutkielmassani toimii teorialähtöinen sisällönanalyysi. Koostetun teoreettisen viitekehyksen pohjalta tunnistan aineistosta valittujen sisällöllisten teemojen esiintymistä. Tutkielmani selvittää, mitä Catherine Bellin rituaaliteorian rituaalisen ja rituaalinkaltaisen toiminnan piirteitä aineistossa esiintyy. Kategorioiden rungoksi muodostuvat erottautumisen, muodollisuuden, kaavamaisuuden, sääntökeskeisyyden, performanssin, menneisyyteen ja perinteisyyteen vetoamisen, sääntöjen ja muuttumattomuuden, vaikuttavuuden tavoittelun ja pyhän symboliikan kategoriat. Tutkimuksessa havaittiin, että aineiston oppaista on mahdollista löytää näitä piirteitä. Oppaiden välillä on vaihtelevuutta, eikä kaikista oppaista ole mahdollista tunnistaa kaikkia rituaalisen ja rituaalinkaltaisen toiminnan piirteitä. Lisäksi tutkielmassani analysoitiin, miltä aineisto näyttäytyy Mary Douglasin rituaalisen puhtauden käsitysten valossa. Tutkimuksessa havaittiin, että detoxin tarve voidaan nähdä kumpuavan kehon puhtaana pitämisen tarpeesta. Puhtaan ja lian kognitiiviset ja moraaliset ulottuvuudet ovat esillä oppaiden sisällöissä. Puhtaus vertautuu aineistossa käsityksiin terveellisyydestä. Rajanvedot sallittujen- ja ei sallittujen ruoka-aineiden ja aktiviteettien välillä voi ymmärtää yhteisön ja yksilön rajanvedoiksi ja kategorisoinneiksi, joilla yksilö ja yhteisö jäsentää maailmaansa ja vahvistaa identiteettiään. Tutkielmani myös selvitti, kuinka aineiston oppaat istuvat Julia Twiggin modernin sekulaarin askeesin määritelmään. Analyysissa havaittiin, kuinka detox-oppaiden rituaalin piirteet voi ymmärtää puhdistamiskäytännöiksi, joilla yksilö tavoittelee terveyttä ja irrottautumista ympäröivästä, saastuneesta maailmasta. Kehon ja oman toiminnan kontrollin tavoitteena voi ymmärtää olevan psykofyysisen ihanneminän saavuttaminen. Vertaaminen länsimaisen historiallisen askeesin kanssa myös osoitti, että käytänteistä on mahdollista löytää yhtymäkohtia kuten mielen ja tunteiden hallinnan tavoitteleminen. Pohdin myös, voivatko oppaat toimia mahdollisina modernin ihmisen merkityksen ja pyhän paikantajina. Analyysi osoitti, kuinka aineiston oppaissa esiintyvä puhtaus voidaan ymmärtää yhtenä mahdollisena tällaisena. Pyhän kategorian soveltaminen sekulaariin ilmiöön osoitti, kuinka moderni ihminen merkityksellistää ja jäsentää maailmaansa, vahvistaa identiteettiään ja erottaa itsensä muista. Tämä luo myös yhtymäkohtia historiallisen askeesin kanssa ja osittaa uskonnollisesti motivoituneen ja ei uskonnollisesti motivoituneen askeesin merkitysten samankaltaisuutta.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Sergei Bulgakovin sofiologisten näkemysten valossa hänen trinitaarista antropologiaansa. Systemaattisen analyysin kohteeksi on otettu erityisesti Bulgakovin kaksi käsitettä: Jumalihmisyys ja Sofia. Bulgakovin Sofiaa koskevat näkemykset kohahduttivat 1900-luvun venäläistä ja ortodoksista maailmaa, mistä johtuen Bulgakov myös tuomittiin harhaoppiseksi. Kriittiset äänet pitivät hänen sofiologisia tekstejään ongelmallisina, sillä ne tulkittiin Jumalan sisäisen elämän tuntemiseen johtavaksi. Tutkielmassa käydään läpi miten Bulgakovin kolminaisuusoppia koskevat sofiologiset sommitelmat sekä hänen ihmisyyttä katsastavat ajatukset nivoutuvat yhteen Jumalihmisyyden käsitteessä. Tutkimuksessa esitetään, että Sofian käsite sisältää Jumalan aktiivisen läsnäolon, jonka avulla ihminen partisipoi Jumalaan. Sofian kautta ihminen on myös tuleva tietoiseksi sekä siitä mitä Jumala on että miten Jumala on itseään. Bulgakovin teologiassa tämä tieto paljastaa paitsi kolminaisuuden sisäisen elämän myös luodun maailman ihanteellisen täyttymyksen tilan. Bulgakoville Jumala on intersubjektiivinen, absoluuttinen ja dynaaminen oleminen. Sen kukin hypostaasi omaksuu itsensä ja kolminaisuuden yhteisen olemuksen yhdessä toisten hypostaasien kanssa. Tapa, jolla Jumalan kolmiyhteinen oleminen ilmenee Sofiassa toimii myös niin ihmisen kuin luomakunnan tarkoituksenmukaisena päämääränä. Bulgakoville luodun maailman eli luodun Sofian jumalallistaminen (theosis) tapahtuu yhdessä Jumalan ja ihmisen vapaan tahdon synergistisessä ekonomiassa.

Vuonna 2002 Bostonin katolista hiippakuntaa järkytti median julkaisemat uutiset katolisen kirkon hyväksikäyttötapauksista. Tapaukset liittyivät järjestelmälliseen salailuun, jonka tarkoituksena oli peittää tosiasia, että useat papit olivat seksuaalisesti hyväksikäyttäneet lapsia, Boston Globen lehden Spotlight-tiimi, julkaisi tästä aiheesta ensimmäiset artikkelit. Spotlight-ryhmän tutkimustyöstä tehtiin elokuva Spotlight. Elokuva keräsi paljon kommentteja niin puolesta kuin vastaan. Elokuvaa kommentoitiin paljon mediassa ja elokuvan voitettua parhaan elokuvan Oscar palkinnon joutui Katolinen kirkko kommentoimaan elokuvaa. Elokuvaan suhtauduttiin hyvin innokkaasti ja se sai kehuja mediassa sekä kirkolta. Kuitenkin kirkon puolelta kommentit pyrkivät suojelemaan kirkkoa ja nostamaan elokuvan ongelmakohtia esiin. Elokuva itsessään ei saanut raivoa aikaan ihmisissä vaan arkaluonteinen aihe. Instituution koettiin olevan mätä. Kirkolta vaadittiin muutoksia, selontekoa ja puhdasta rehellisyyttä hyväksikäyttöskandaaleihin liittyen. Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tarkastella Spotlight-elokuvan vaikutusta Yhdysvaltojen katolisessa kirkossa, katsojissa ja mediassa vuosien 2015-2016 aikana. Pyrin työssäni vastaamaan kysymykseen, miten elokuva vaikutti ihmisiin, kirkkoon ja mediaan. Lehdistötutkimukseni materiaalit ovat pääosin lehtiartikkeleita, jotka käsittelevät elokuvaa. Tuon tutkimuksessani esiin millainen apu The Boston Globe lehden Spotlight-tutkimusryhmällä oli elokuvan luomiseen ja siihen kuinka totuudenmukainen elokuvasta lopulta tuli. Pyrin tutkimaan myös, oliko vaikutus erilainen silloin kun tutkimusryhmä julkaisi artikkelinsa verrattuna siihen, kun elokuva tuli julki.

Tässä tutkielmassa tutkitaan, miten Suomen evankelis-luterilaisen kirkko näkyy Ylen verkkouutisissa vuonna 2022. Tavoitteena on teemoittelun avulla löytää ja jaotella ne keskeiset teemat, joihin kirkko on yhden vuoden aikana keskeisesti liittynyt. Kirkko käsittää tutkimusalueena kokonaiskirkon lisäksi myös kirkon seurakunnat, sen alla toimivat yhteisöt sekä kirkon ja seurakuntien työntekijät. Tutkimusaineistosta on selvitetty eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä, joiden perusteella on muodostettu yhteensä yhdeksän eri teemakategoriaa, joista myös tutkielman tutkimuskysymykseen vastaava analyysi rakentuu: Kirkon talous ja päätöksenteko, kirkon työ, tehtävät ja tapahtumat, seurakuntavaalit, samaa sukupuolta olevien vihkiminen ja seksuaalivähemmistöt kirkossa, käsityksiä, kannanottoja ja mielipiteitä kirkossa ja kirkosta, kirkon virassa, kirkon yhteisöt, kirkko rikoksen ja onnettomuuksien kohteena ja kirkko rakennuksena, kotina, tarinoissa ja historiallisena paikkana. Tutkimusaineisto sisältää yhteensä noin 400 vuoden aikana Ylen verkkosivuilta löytynyttä verkkouutista. Tutkimustulosten perusteella Yle tarjoaa kirkosta kokonaisuudessaan kattavan ja laajan kuvan. Edistyksellisenä voidaan nähdä suurimmaksi osaksi kirkon tekemä työ ja sen tehtävät tai muu kirkon edistämä yhteistyö sekä samaa sukupuolta olevien vihkimistä ja seksuaalivähemmistöjen paikkaa kirkossa koskeva uutisointi. Hankalana voidaan puolestaan verkkouutisten perusteella nähdä kirkon taloustilanne, jäsenkato, nuorten kiinnostus kirkkoa koskevissa asioissa, kirkon sisäiset oppikiistat tai muut ristiriidat, sen henkilöstön palkkaamiseen liittyvät erimielisyydet ja kirkon työntekijöiden rangaistava käytös. Yle on nostanut tärkeänä pitämänsä asiakokonaisuudet esiin. Toista medialähdettä Ylen verkkouutisten lisäksi lukemalla kuva kirkosta voisi monipuolistua ja myös eri asiat olisivat voineet olla kyseisissä uutisissa esillä. Siksi löydetyt tulokset eivät voi aukottomasti vastata kysymykseen siitä, millainen kirkko on, vaan se tarjoaa ainoastaan pintaraapaisun kirkon julkisesta kuvasta yhden median läpi katsottuna.

: Tutkielmassani tarkastelen mitä on systeemiajattelu ja miten se on kehittynyt. Systeemiajattelun aatehistoriaa tarkastelevassa luvussa osoitan, että systeemiajattelu on syntynyt täyttämään mekanistisen ajattelun jättämää epistemologista tyhjiötä. Tuon esille systeemiajattelun kannalta keskeisiä historiallisia ajattelijoita ja taitekohtia aina antiikista moderniin aikaan. Nykyään systeemiajattelua sovelletaan laajasti eri tieteenaloilla. Tutkielmassani keskityn systeemiajattelun yhteiskunnallisiin sovelluksiin. Yhteiskunnallinen systeemiajattelu tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan eri toiminnot nähdään avoimina systeemeinä ja niitä pyritään sekä tutkimaan sekä muuttamaan tästä lähtökohdasta käsin. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Mitä on systeemiajattelu ja miten se on kehittynyt? Tutkimustehtävänäni on tarkastella systeemiajattelun kannalta merkittäviä historiallisia taitekohtia. 2. Miten ajattelun paradigman muutos kohti systeemisempää on vaikuttanut systeemiajattelun kehitykseen? ja 3. Kuinka systeemiajattelua sovelletaan käytännössä yhteiskunnallisen muutoksen tekemiseen? Metodini on systeeminen analyysi, jossa painotan systeemiajattelun käsitteistön analyysia. Käytän lähteenäni aihepiiriä koskevaa kirjallisuutta, erityisesti Capra ja Luigi Luisin teosta Systems View of Life. Tutkielmaani sisältyy tapausesimerkki Etelä-Intiasta, Andhra Pradeshin osavaltion julkisen koulutusjärjestelmän uudistamiseen tähtäävästä projektista, jossa työskentelin tutkijana keväällä 2023. Projekti nojasi systeemiajatteluun. Tehtäväni oli analysoida, millä tavoin systeemiajattelun filosofinen pohjakonstruktio näkyy kyseisen projektin käytännön toteutuksessa ja millaisia johtopäätöksiä tästä voidaan tehdä systeemiajattelun soveltamiseen yhteiskunnallisessa ongelmanratkaisussa. Tapausesimerkkiäni tutkin kvalitatiivisesti, ja pohjaan tutkimukseni projektin parissa tekemääni työhön, haastatteluihin ja projektin taustainstituutioiden kirjallisiin periaatteisiin. Näiden pohjalta esitän lopussa suosituksen siitä, millä tavoin systeemistä muutosta voitaisiin tehdä kestävästi ja vaikuttavasti.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää haastateltavien kokemuksia Tuomasmessuun ja – yhteisöön osallistumisesta. Tutkielman viitekehyksen muodosti aiemmin tehty tutkimus aiheeseen liittyvistä ilmiöistä. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, johon osallistui kahdeksan haastateltavaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Sen tuloksena kokemukset jakaantuivat messun hengellisen sisällön kokemuksiksi, yhteisöllisyyden- ja vuorovaikutuksen kokemuksiksi ja aistikokemuksiksi. Tutkielmassa selvisi, että kokemukset ovat moninaisia ja ne painottuvat kaikilla vastaajilla laaja-alaisesti messun sisällön ja erilaisten messussa tarjolla olevien toimijuuksien kautta kuten sekä yleinen aktiivinen osallistuminen messun eri osiin että toimiminen vapaaehtoistehtävissä. Messun hengellisen sisällön kokemuksissa korostuivat erityisesti nk. esirukousjakson kokemukset. Jakso on keskeinen ja normaalista jumalanpalveluksesta selvästi poikkeava ja luonteeltaan moniosainen tapahtuma. Vas-tauksista käy selkeästi ilmi, että rukousjakso tarjoaa osallistujille runsaasti erilaisia rooleja ja osallistumisen mahdollisuuksia. Saarnan, synnintunnustuksen ja ehtoollisen osalta sisällössä kokemuksina esille nousi erityisesti saarnojen monipuolisuus, vaihtuvat saarnaajat, synnintunnustuksen tärkeys ja paikka sekä ehtoollisen mer-kityksellisyys ja jopa korostettu ensisijaisuus. Yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen kokemus tuli jollakin tavalla esille kaikissa pääluokissa joko tekemisenä tai tekemisen kokemuksena tai kannanottona osallistavaan toimintatapaan. Maallikkous yhteisön vahvuutena mainitaan aineistossa useita kertoja eri yhteyksissä. Se tulee ilmi erityisesti vapaaehtoisuuden merkitystä korostettaessa. Aistikokemuksissa esille tuli erityisesti tilan ja liikkeen sekä musiikin kokemuksia. Tuomasmessun symbolit ja merkit liittyvät monilta osin tilaan ja liikkeisiin sekä musiikkiin. Kokemuksessa vastaajat kiinnittävät huomiota kirkkorakennukseen sekä esteettisenä että toiminnoiltaan sopivana ja hyvänä kokonaisuutena. Musiikkiin liittyvät kuvaukset olivat tunnerikkaita, ikään kuin musiikki kietoisi ympärilleen sekä sanoman että ihmiset. Tulokset vastaavat pääosiltaan aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia. Näyttää siltä, että Tuomayhteisön perus-tajien Tuomamessulle asettamat tavoitteet toteutuvat osallistujien kokemuksissa, ja ovat siten edelleen ajankoh-taisia ja perusteltuja.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää haastateltavien kokemuksia Tuomasmessuun ja – yhteisöön osallistumisesta. Tutkielman viitekehyksen muodosti aiemmin tehty tutkimus aiheeseen liittyvistä ilmiöistä. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, johon osallistui kahdeksan haastateltavaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Sen tuloksena kokemukset jakaantuivat messun hengellisen sisällön kokemuksiksi, yhteisöllisyyden- ja vuorovaikutuksen kokemuksiksi ja aistikokemuksiksi. Tutkielmassa selvisi, että kokemukset ovat moninaisia ja ne painottuvat kaikilla vastaajilla laaja-alaisesti messun sisällön ja erilaisten messussa tarjolla olevien toimijuuksien kautta kuten sekä yleinen aktiivinen osallistuminen messun eri osiin että toimiminen vapaaehtoistehtävissä. Messun hengellisen sisällön kokemuksissa korostuivat erityisesti nk. esirukousjakson kokemukset. Jakso on keskeinen ja normaalista jumalanpalveluksesta selvästi poikkeava ja luonteeltaan moniosainen tapahtuma. Vas-tauksista käy selkeästi ilmi, että rukousjakso tarjoaa osallistujille runsaasti erilaisia rooleja ja osallistumisen mahdollisuuksia. Saarnan, synnintunnustuksen ja ehtoollisen osalta sisällössä kokemuksina esille nousi erityisesti saarnojen monipuolisuus, vaihtuvat saarnaajat, synnintunnustuksen tärkeys ja paikka sekä ehtoollisen mer-kityksellisyys ja jopa korostettu ensisijaisuus. Yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen kokemus tuli jollakin tavalla esille kaikissa pääluokissa joko tekemisenä tai tekemisen kokemuksena tai kannanottona osallistavaan toimintatapaan. Maallikkous yhteisön vahvuutena mainitaan aineistossa useita kertoja eri yhteyksissä. Se tulee ilmi erityisesti vapaaehtoisuuden merkitystä korostettaessa. Aistikokemuksissa esille tuli erityisesti tilan ja liikkeen sekä musiikin kokemuksia. Tuomasmessun symbolit ja merkit liittyvät monilta osin tilaan ja liikkeisiin sekä musiikkiin. Kokemuksessa vastaajat kiinnittävät huomiota kirkkorakennukseen sekä esteettisenä että toiminnoiltaan sopivana ja hyvänä kokonaisuutena. Musiikkiin liittyvät kuvaukset olivat tunnerikkaita, ikään kuin musiikki kietoisi ympärilleen sekä sanoman että ihmiset. Tulokset vastaavat pääosiltaan aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia. Näyttää siltä, että Tuomayhteisön perus-tajien Tuomamessulle asettamat tavoitteet toteutuvat osallistujien kokemuksissa, ja ovat siten edelleen ajankoh-taisia ja perusteltuja.

Henkilön elämänkaaren tapahtumat, persoonallisuuden piirteet ja asenteet sekä ympäröivän yhteiskuntarakenteen vaikutus yksilön kokemukseen omista toimintamahdollisuuksistaan ovat kaikki mahdollisia selittäviä tekijöitä radikalisaatioprosessin taustalla. Ilmiön kokonaisvaltainen ymmärtäminen vaatii kuitenkin myös yksilön uskonnollisen ja ideologisen eetoksen itsenäisen vaikutuksen tarkastelua osana radikalisaatioprosessin muodostumista. Tässä tutkimuksessa analysoidaan uskonnollisen eetoksen vaikutusta selittävänä tekijänä. Tutkimuksessa tarkastellaan miten äärimmäinen uskonnollinen aatemaailma vaikuttaa yksilön alttiuteen omaksua radikaaleja ideoita sekä toteuttaa ekstremistisiä tekoja. Tässä tutkimuksessa käytettävä lähdeaineisto koostuu valtiollisista asiakirjoista. Kaikki analysoitavat asiakirjat liittyvät aiheiltaan Suomen valtion sisäiseen turvallisuuteen sekä radikalismin ja ekstremismin tematiikkaan. Tutkimusmetodina on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Asiakirja-aineistoja on yhteensä viisi, joista vanhin on julkaistu vuonna 2018 ja uusin vuonna 2021. Uskonnollista radikalismia ja ekstremismiä käsittelevän asiakirja-aineiston sisältö linkittyy pääasiallisesti ääri-islamistiseen liikehdintään. Tästä syystä tämänkin tutkimuksen analyysi uskonnollisen elementin vaikutuksesta radikalisaatioprosessin osatekijänä keskittyy ääri-islamistisen eetoksen tarkasteluun. Toteutetun aineiston analyysin perusteella voidaan esittää uskonnollisen eetoksen kytkeytyvän osaksi tiettyjen yksilöiden radikalisaatioprosessia. Radikalisaation taustalla vaikuttaa maailmankuvien vastakkaisuudesta syntyvä konflikti ja tästä ristiriidasta muodostuva kokemus osattomuudesta. Aineiston analyysistä käy ilmi, kuinka uskonnolla perusteltua radikalismia ja ekstremismiä voidaan ennaltaehkäistä tehokkaimmin nimenomaisesti uskonnollisen koulutuksen ja vuoropuhelun lisäämisen kautta. Havaintoja alleviivaa myös löydös selittävien tekijöiden paradigman muutoksesta, jossa uskonnollinen eetos tai poliittinen ideologia voidaan hahmottaa itsenäisiksi osiksi yksilön radikalisaatioprosessia ja mahdollisesti jopa tekijöiksi, jotka selittävät muiden ilmiöön liittyvien sosiaalisten olosuhteiden muodostumisen.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan eri profeettateksteissä esiintyviä kuvauksia Jahvesta Israelin aviopuolisona, erityisesti niissä toistuviin avioeron- ja uudelleen avioitumisen kuvauksia. Kyseiset tekstit käyttävät retoriikassaan Pentateukin avioliittolakeja ja paikoitellen myös muinaisen Lähi-idän avioliittokäytänteitä. Tutkimuskysymykseni ovat: Missä määrin profeettatekstien kirjoittajat huomioivat Pentateukin avioliittolainsäädäntöä Jahven avioeroaja uudelleen avioitumista kuvauksissaan? Mitä metaforinen avioero ja uudelleen avioituminen tarkoittavat kussakin tekstissä? Tutkimusmetodina tarkastelen eri teksteissä esiintyviä avioliittolakeja ja käytäntöjä, sekä erottelen metaforien lähdepiirit niiden kohdepiireistä. Lähdepiiri on metaforan hyödyntämä vähemmän abstrakti kuva, jota käytetään kommunikoimaan vaikeammin ymmärrettävää abstraktia asiaa. Kohdepiiri on puolestaan vaikeammin ymmärrettävä abstrakti asia, johon metaforan lähdepiiri viittaa. Aiheen aiempi tutkimus on keskittynyt paljon itse avioliittoon tai on usein pyrkinyt lähestymään eri profeettatekstejä yhtenäisenä narratiivina. Lisäksi teksteissä toistuvat avioeron ja uudelleen avioitumisen teemat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tutkimistulokset osoittavat, että avioero ja uudelleen avioituminen toimivat pakkosiirtoa ja sieltä palaamista kommunikoivina metaforina. Avioeroon liittyvät myös Jahven ja Israelin välisen liiton rikkomista seuraavat kiroukset, joiden julistus on keskeinen osa tekstejä. Lisäksi lähes jokainen tarkasteltu teksti käyttää jotain Pentateukin avioliitolakia tai käytäntöä osana retoriikkaansa. Lait ja käytänteet toimivat osana metaforaa, joten niistä jää tekstin retoriikalle tarpeettomia piirteitä pois ja tekstit käyttävät niitä osana kunkin luvun laajempaa retoriikkaa. Kukin teksti hyödyntää sekä metaforia että lakeja osana argumentaatiota, eivätkä tekstien metaforat luo yhtenäistä narratiivia Jahvesta ja hänen metaforisesta vaimostaan. Pyrkimys nähdä tekstit yhtenäisenä narratiivina myös osoittautuu harhaanjohtavaksi.