Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Translation and Interpreting Communication"

Sort by: Order: Results:

  • Alvila, Annina (2022)
    Maisterintutkielmassani tarkastelen kääntäjien strategioita kolmessa Kalevalan englanninnoksessa. Etsin samalla vastausta siihen, toteutuuko uudelleenkäännöshypoteesi tämän runomuotoisen aineiston kohdalla. Toteutan tutkimukseni tapaustutkimuksena, jossa havainnoin Kalevalan seitsemännen runon kunkin käännöksen läheisyyttä (closeness) alkuteokseen. Lähestymistapani on aineistolähtöinen, eli havainnoitavat piirteet on valittu sen perusteella, mikä on määriteltävissä erityisen ominaiseksi juuri tälle tekstille. Tapaustutkimukseni jakautuu kahteen osaan tarkasteltavien piirteiden mukaan: ensimmäisessä osassa tarkastelen kääntäjien strategioita kussakin käännöksessä runomuodon tyypillisten piirteiden eli kalevalamitan, alkusoinnun ja kerron kohdalla, toisessa osassa taas Kalevalan rekisteristä tunnistamieni ominaispiirteiden kohdalla. Tutkimukselleni keskeisen teoriataustan muodostavat uudelleenkääntäminen ja uudelleenkäännöshypoteesi, sekä runojen kääntäminen. Erittäin keskeisiä ovat myös rekisterin sekä kulttuurisidonnaisten elementtien (culture-specific item, CSI) käsitteet. Tutkimustuloksista kuvastuu vahvasti toisaalta runomuotoisen tekstin kääntämisen erityinen haastavuus, ja toisaalta se, kuinka uudelleenkäännöshypoteesin toteutuminen aineistossa on sidoksissa tarkasteltaviksi valittuihin piirteisiin. Uudelleenkäännöshypoteesi kuitenkin toteutuu aineistossa sikäli, että tuoreimmissa käännöksissä ilmenee kääntäjien pyrkimys tuottaa uudelleen muitakin piirteitä kuin mitan trokeisuus, ja analyysin perusteella niiden voidaan nähdä olevan osin rakenteeltaan ja varsinkin rekisteriltään kokonaisvaltaisesti lähempänä alkuteosta. Kiinnostavaa on kuitenkin myös se, että näiden käännösten englannintajat ovat päätyneet etenkin runomuodoltaan hyvin erilaisiin ratkaisuihin.
  • Khodjaeva, Nigina (2022)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Nigina Khodjaeva Työn nimi: Suomen rikosoikeuden rikosnimikkeet ja niiden venäjänkieliset vastineet Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 41s. + liitteet 13s. + venäjänkielinen lyhennelmä 5s. Avainsanat: oikeustulkkaus, tulkkaus, rikosnimikkeet, rikosoikeus Ohjaaja tai ohjaajat: Pasanen Päivi Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto – Helda/E-thesis (opinnäytteet), ethesis.helsinki.fi Muita tietoja: Tiivistelmä: Oikeustulkkauksen tarve on kasvanut viime vuosina huomattavasti ulkomaalaisten määrän kasvaessa Suomessa. Tulkkauksen oikeudessa on oltava tarkka ja täsmällinen, jotta mahdollisilta virheiltä tai vääriltä tuomioilta vältyttäisiin. Sen vuoksi oikeustulkin on hallittava oikeuden kieli ja siihen liittyvät termit. Tämän työn aiheena on Suomen rikosoikeuden rikosnimikkeet ja niiden venäjänkieliset vastineet. Työssä tarkastellaan Suomen rikoslaissa olevia rikosnimikkeitä ja näiden määritelmiä. Analyysin kohteeksi on valittu 21 rikosnimikettä kolmesta ensimmäisestä rikoslain luvusta, joissa esiintyy rikosnimikkeitä. Pohjustuksena oikeudenkäynnin termien analyysille tämän työn alussa käsitellään Suomen oikeusjärjestelmää, oikeuskieltä ja sen kääntämistä ja tulkkaamista. Tutkimuksen menetelmä on käsiteanalyysi, jonka avulla selvitetään käsitteet, niiden määritelmät ja etsitään venäjänkieliset vastineet. Tutkimuksen teoriataustana toimii terminologian teoria eli oppi käsitteistä ja niitä kuvaavista termeistä. Tämän tutkimuksen aineistona on käytetty Tilastokeskuksen listaa rikosnimikkeistä vuodelta 2020 (Tilastokeskus > Luokitukset > Rikokset > Rikosnimikkeet 2020), Suomen rikoslaki (verkkosivu finlex.fi), Suomen rikosprosessioikeus (Virolainen, 2003), Venäjän Federaation rikoskoodeksi (verkkosivulla consultant.ru), Nykyaikaisen Venäjän juridinen terminologia (Bogdanov, 2006). Analyysin perusteella luodaan suomi-venäjä sanasto. Sanaston kohderyhmä on oikeustulkit, jotka työskentelevät Suomessa. Tämä tutkimustyö voi olla myös hyödyksi muille venäjän kielen tulkeille, kääntäjille ja muille alan termistöä käyttäville.
  • Laine, Jonna (2020)
    Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten tekstityskonventioiden noudattaminen ja noudattamatta jättäminen vaikuttaa tekstitetyn audiovisuaalisen teoksen vastaanottokokemukseen. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jonka kohteena on kaksi saksan kielen aikuisopiskelijaryhmää. Tavoitteenani on selvittää, huomaavatko ryhmät tekstityskonventioiden rikkomisen, millaisia puutteita he havaitsevat, häiritseekö rikkominen katselunautintoa tai ymmärtämistä ja kokevatko katsojat konventioita noudattavan tekstityksen laadukkaammaksi kuin konventioita rikkovan tekstityksen. Tutkimukseni pohjautuu Käännöstekstitysten laatusuosituksiin (2020). Tutkielmani teorialuvussa teen katsauksen tekstittämiseen kääntämisen lajina, erittelen tekstityskonventioita ja -perinnettä Suomessa sekä esittelen tutkimukseni pohjana olevat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Tämän jälkeen käyn läpi ruututekstien ja audiovisuaalisen kääntämisen vastaanottoa käsittelevää tutkimusta kuten Tuomisen (2012) ja Orrego-Carmonan (2006) tutkimuksia. Tutkimuksessa näytin yhdelle ryhmälle kerrallaan kaksi otetta saksankielisestä Netflix-sarjasta Criminal: Saksa (2019). Olin laatinut otteisiin suomenkieliset tekstitykset. Ryhmä A näki ensimmäisen elokuvaotteen tekstityksellä, joka noudatti tekstityskonventioita, ja toisen elokuvaotteen tekstityksellä, joka ei noudattanut konventioita. Ryhmä B näki otteet eri tekstityksillä niin, että ensimmäisen otteen tekstitys ei noudattanut tekstityskonventioita, mutta toisen otteen tekstitys noudatti. Katselun jälkeen keräsin tietoa heidän vastaanottokokemuksestaan kyselylomakkeella. Vastauksista käy ilmi, että tekstityskonventioiden vaikutus ryhmieni vastaanottokokemukseen oli oletettua pienempi. Kaikista vastaajista noin kolmasosa ilmoitti huomanneensa tekstityksissä konventioiden rikkomista. Eniten vastaajat havaitsivat liian lyhyitä taukoja repliikkien välissä sekä tuttujen merkintätapojen käyttämistä väärin tai käyttämättä jättämistä. Niistä vastaajista, jotka huomasivat konventioiden rikkomisen, suurin osa ilmoitti, että se ei haitannut heidän katselukokemustaan tai ymmärtämistään. Siihen, kokivatko katsojat konventioiden mukaiset tekstitykset laadukkaammiksi, ei tutkimukseni pohjalta pysty vastaamaan yksiselitteisesti: toisaalta katsojat ilmoittivat pitäneensä laadukkaana myös konventioita rikkovaa tekstitystä, mutta toisaalta he listasivat myöhemmin lomakkeessa laadukkaan tekstityksen ominaispiirteiksi sellaisia seikkoja, jotka puuttuivat konventioita rikkovasta tekstityksestä osittain tai kokonaan.
  • Toppinen, Susanna (2023)
    Tutkin maisterintutkielmassani työsuojeluun liittyvien ohjeistuksien kuten terveys- ja turvallisuusriskien arvioinnin standardien ja tehdasalueella liikkuvien urakoitsijoiden työturvallisuudesta huolehtimiseen liittyvien EHS-standardien suomentamista. Sain Saint-Gobain Finland Oy:n EHS-osastolta käännöstoimeksiannon, jonka pohjalta toteutin tutkielmani. Käännöstoimeksiannon tavoitteena oli tuottaa toimiva, ammattimainen ja käyttäjäkeskeinen käännös EHS-osaston työsuojelustandardeista yhtiöön kuuluvien liikeyksiköiden käyttöön. Samalla sain mahdollisuuden soveltaa käyttäjäkeskeisen kääntämisen strategiaa ja tutkia ohjeistuksien kääntämisen erityispiirteitä mahdollisimman käytännönläheisesti. Maisterintutkielmassani pyrin selvittämään, mitä käännöstyössä on erityisesti otettava huomioon silloin, kun ohjeistus koskee työntekijöiden terveydelle ja hyvinvoinnille tärkeitä työsuojeluasioita kuten turvallisuusriskien arviointia ja työturvallisuuden vähimmäisvaatimuksia. Käännöstutkielmassa analysoin tekemiäni käännösratkaisuja käyttäjäkeskeisen kääntämisen näkökulmasta. Analyysimenetelmänä tutkin tekemiäni käännösratkaisuja lähilukuna ja etsin ranskankielisestä alkutekstistä ne elementit, jotka puoltavat käyttäjäkeskeisen kääntämisen tärkeyttä työohjeistuksien käännösstrategiana ja vaativat käyttäjäkeskeistä kääntämistä sujuvan kohdetekstin aikaansaamiseksi. Tutkin, miten työtapaturmia ja työperäisten sairauksien riskien arviointia tai urakoitsijoiden hallintaa koskevasta standardista saadaan mahdollisimman toimiva suomennos, joka osaltaan edistää työntekijöiden ja urakoitsijoiden turvallisuutta sekä esitän, mitkä elementit tai erityispiirteet käännösprojektissa vaativat erityisesti käyttäjäkeskeistä kääntämistä. Tutkimusaineiston analyysiosiossa esittelen kolmen eri työsuojeluun liittyvän ohjeistuksen käännösratkaisuja, jotka keskittyvät niiden sisältämiin englanninkielisiin ja ranskankielisiin lyhenteisiin, titteleihin, tuotenimiin ja niiden suomenkielisiin vastineisiin, vaaratasotaulukoihin, riskikaavoihin, ryhmäindikaattoreihin sekä vaarallisten aineiden (mm. kemiallisten aineiden) listauksiin. Käännöstutkielman aineiston suomentamisessa tilanne on ollut kaikin puolin optimaalinen: asiantuntija ovat olleet lähellä ja käytettävissä ja sain olla osana työsuojelun asiantuntijaryhmää. Pääsin konsultoimaan käännöksen vastaanottajiin kuuluvia henkilöitä eli käännöksen todellisia loppukäyttäjiä, joihin kuuluin myös itse epäsuorasti yrityksen toimihenkilönä ja työsuojeluvaltuutettuna. Keskityin omassa tutkimuksessani todellisiin loppukäyttäjiin, joilta sain suoraa palautetta ja apua käännösprosessin eri vaiheissa. Työntekijöiden turvallisuutta koskevien, velvoittavien työsuojeluohjeistuksien kääntämisessä tämä on mielestäni erityisen tärkeää, jotta työntekijöiden turvallisuus ei vaarannu puutteellisen tai harhaanjohtavan käännöksen takia. Tutkimuksen tuloksena voin todeta, että todellisten loppukäyttäjien konsultointi työsuojeluun kohdistuvien ohjeistuksien käännösprosessin eri vaiheissa oli suureksi avuksi – ilman työsuojelun asiantuntijoiden konsultointia ja kääntäjän pientä omakohtaista kokemusta työsuojelusta ja siihen liittyvästä vakiintuneesta terminologiasta käännöstyön toteutus olisi ollut paljon haastavampaa. Tekemäni käännösratkaisut olivat vaihdellen kotouttavia tai vieraannuttavia, mutta aina käyttäjäkeskeisiä.
  • Lantz, Julia (2022)
    Ruututekstit ovat kenties tutuin audiovisuaalisen kääntämisen muoto Suomessa, ja ne ovat vakiinnuttaneet asemansa jo vuosikymmeniä sitten. Teknologian kehityksen myötä myös harrastelijatekstittäminen on saanut yhä enemmän jalansijaa. Tämä tutkielma tarkastelee harrastelijatekstitysten piirteitä. Tutkimusaineistona on Megamind-animaatioelokuva, sen DVD-julkaisulta löytyvä suomenkielinen tekstitysraita sekä kolme harrastelijakäännöstä. Tarkoituksena on havainnoida millaisia ominaisuuksia tekstitystiedostot pitävät sisällään, ja miten ne noudattavat ruututekstikonventioita. Aineistosta löytyviä oivalluksia ja ongelmakohtia vertaillaan Käännöstekstitysten laatusuosituksissakin (2020) esiteltyihin ammattikääntämisen konventioihin sekä yleisiin harrastelijatekstitysten piirteisiin. Analyysi osoittaa, ettei mikään tarkastelluista harrastelijatekstityksistä ole virheetön. Virheet ovat pääasiassa kirjoitus- ja pilkkuvirheitä, mutta myös muutamia asiavirheitä voidaan löytää. Virheiden taustalla saattaa olla harrastelijakääntäjien kokemattomuus, mutta yhden käännöksen kohdalla virheet saattavat johtua virheellisesti litteroidusta lähdetiedostosta. Kääntäjien tulisikin luottaa lähdemateriaaliin eikä tekstitiedostoon, jonka virheettömyyttä ei voida taata. Tutkimusaineiston niukkuuden vuoksi yleispäteviä johtopäätöksiä harrastelijakäännösten laadusta on mahdotonta vetää. Tarkastellut käännökset noudattivat pääasiassa omia ohjeistuksiaan sekä alan yleisiä konventioita ja olivat täten tyydyttäviä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei koulutuksen ja kokemuksen tuomaa tietotaitoa voi korvata pelkällä harrastelijataustalla.
  • Pyyhtiä, Emma (2021)
    Maisterintutkielmani käsittelee kulttuurin kääntymistä tekstityksissä. Aineistoni koostuu negatiivisista ja toiseuttavista ilmauksista, jotka keräsin Outlander-sarjan ensimmäisen ja toisen kauden jaksoista. Analysoin, mikä erottaa skotlantilaisen ja englantilaisen toiseuttamisen keinoja, eli sitä, mihin toista koskeva kommentti tai kritiikki kohdistetaan. Tutkin myös kääntyvätkö nämä keinot suomenkielisiin tekstityksiin niin, että repliikin lausujan kansallisuus on mahdollista erottaa pelkän tekstityksen perusteella ilman kontekstia. Tutkimukseni on monimenetelmäinen: ensin keskityn kvalitatiiviseen sisällönanalyysiin, jonka osana on käännösten luokitus strategioittain, minkä jälkeen pyrin kyselytutkimuksen avulla selvittämään, kääntyykö kulttuuri tekstityksissä myös suomenkielisten vastaajien mielestä. Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat toinen, toiseus ja toiseuttaminen. Toinen on joku ulkopuolinen ja erilainen. Toiseus on toisen piirre, ja toiseuttaminen on tapa, jolla toinen erotetaan sisäryhmästä tai itsestä. Kyseessä on siis vastakkainasettelu, jossa toinen on usein syrjitty ja/tai alistettu. Tutkimuksessa selvisi, että skotlantilaisten ja englantilaisten toiseuttaminen on erilaista, ja tämä kulttuurinen ero välittyy myös käännetyissä tekstityksissä ilman kontekstia.
  • Surakka, Susanna (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan afrikkalaisamerikkalaisen englannin kääntämistä Helsingin puhekieleksi ja Stadin slangiksi teoksessa Precious (Sapphire 2010) ja sen suomennoksessa Precious – Harlemilaistytön tarina (suom. Kristiina Drews 2010). Tutkimuskysymykset ovat: Millaisten kielenpiirteiden avulla afrikkalaisamerikkalaista englantia on suomennettu Stadin slangiksi ja Helsingin puhekieleksi? Millaisten keinojen avulla puheen illuusio on luotu suomennokseen? Miten käännösratkaisut vaikuttavat karakterisaatioon? Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu muun muassa tutkielmassa tutkittavista autenttisista kielimuodoista: afrikkalaisamerikkalaisesta englannista, Helsingin puhekielestä ja Stadin slangista. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään fiktiivistä puhetta ja puheen illuusion keinoja suomenkielisessä kirjallisuudessa. Niin ikään teoreettinen viitekehys koostuu puhekielen ja murteen kääntämisen tutkimuksista sekä puhekielen ja murteen käännösstrategioista. Lopuksi teoriaosuudessa käsitellään karakterisaation keinoja erityisesti puheen kannalta. Tutkimusaineisto on rajattu lähdeteoksen ja suomennoksen ensimmäisiin lukuihin sekä Preciousin repliikkeihin ja kerrontaan. Tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen, ja aineistosta poimitaan esimerkkejä olennaisimmista afrikkalaisamerikkalaisen englannin, Stadin slangin ja Helsingin puhekielen piirteistä. Analyysissä esitetään lähtökielinen ja vastaava tulokielinen esimerkki, jotta kielenpiirteitä voidaan vertailla keskenään. Lisäksi esimerkeissä esiintyviä kielenpiirteitä analysoidaan puheen illuusion keinojen kannalta. Lopuksi analyysissa tarkastellaan kielenpiirteiden analyysin pohjalta Preciousin karakterisaation rakentumista suomennoksessa. Analyysin tulokset osoittivat, että afrikkalaisamerikkalaista englantia on suomennettu Helsingin puhekielen sanastollisilla, lauseopillisilla ja äänne- ja muotopiirteillä sekä Stadin slangin sanastollisilla piirteillä. Puheen illuusion luomiseen käytettiin Helsingin puhekielelle ja Stadin slangille ominaisia keinoja luontevasti ja luovasti, eikä lähdeteoksen puhekielisyyksiä imitoitu orjallisesti. Lisäksi Helsingin puhekielen kielenpiirteiden ja Stadin slangin sanaston käyttö tukivat Preciousin karakterisaatiota nuoresta henkilöstä, alemmasta yhteiskuntaluokasta ja kaupunkilaisuudesta.
  • Mäkilä, Katariina (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen Venäjän informaatiovaikuttamista ja sen yhteyttä uutiskääntämiseen. Tutkimuskysymyksenäni on, miten Venäjä aseellistaa verkkouutistekstejä venäjänkielisessä informaatiovaikuttamisessa strategisten narratiivien avulla. Rajauksena toimii uutiskääntäminen suomesta venäjään. Monitieteellinen tutkimusasetelma yhdistää käännöstieteen, journalismitutkimuksen ja sotataidon tutkimusta. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu pääkäsitteisiin informaatiovaikuttaminen, uutiskääntäminen ja strateginen narratiivi. Määrittelen aseellistamisen verkkouutiskäännösten yhteydessä informaatioympäristössä tapahtuvaksi informaatiovaikuttamiseksi tai sitä edeltäväksi toiminnaksi. Siinä uutiskäännökset otetaan vaikuttamisen kohteiksi ja välineiksi uutisvalikoinnin, käännösmanipulaation, narratiivimuutosten tai kuvitusvaihdosten avulla. Aineistolähteeksi on valittu venäläinen InoSMI-uutissivusto, joka kuuluu Venäjän valtioon kytkeytyvän mediayhtiön Russia Today portfolioon. Aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa (ks. esim. Spiessens &Van Poucke 2016) sivustoa on luonnehdittu journalistisen riippumattomuuden suhteen selkeän ongelmalliseksi muttei täysin propagandistiseksi. Tutkimusaineistona toimii käännöskorpus, joka on rajattu ajallisesti vuoteen 2021. Korpus käsittää InoSMI-sivuston 52 venäjänkielistä uutiskäännöstä sekä niiden suomalaismediassa julkaistut lähtötekstit, jotka on julkaistu suomeksi, ruotsiksi tai venäjäksi. Narratiivianalyysi keskittyy Venäjän strategisten narratiivien tunnistamiseen. Analyysin perusteella voidaan todeta, että informaation aseellistamista tapahtuu suurimmassa osassa kohdetekstejä. Aseellistaminen painottuu erityisesti narratiivimuutoksiin, joihin kytkeytyy käännösmanipulointia ja kuvitusvaihdoksia. Käännöskorpuksessa esiintyy kaikkia kuutta tutkimuskirjallisuudesta noussutta Venäjän strategista narratiivia: Suuren isänmaallisen sodan narratiivi, läntisen hegemonian narratiivi, EUrooppalaisen hegemonian narratiivi, Venäjän lähinaapuruston ja Ukrainan narratiivi, slaavien johtajuuden narratiivi ja ”normaalin” läntisen suurvallan narratiivi. Lisäksi olen tunnistanut kohdetekstikorpuksesta kaksi lisänarratiivia, joista toinen edustaa suomalaistoimittajia koskevaa kriittistä journalisminarratiivia ja toinen suomalaisvenäläisen yhteisen historian ja yhteyden narratiivia.
  • Rantala, Ella (2022)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee substantiivityylin siirtymistä verkko- ja markkinointitekstejä käännettäessä. Tutkielman tavoite on selvittää, kuinka paljon ja minkälaisia määritteisiä substantiivilausekkeita aineiston verkkoteksteissä esiintyy, mitä muita substantiivityylin piirteitä teksteissä on ja millaisin strategioin ne on käännetty. Tutkielma siis käsittelee sitä, missä määrin substantiivityylin piirteet siirtyvät käännöksiin. Substantiivityyli on keskeisessä osassa tutkimusta. Substantiivityylisissä teksteissä substantiivit kantavat suurimman osan tekstin merkityksestä. Substantiivityyliä esiintyy erityisesti akateemisissa teksteissä, virka- ja säädösteksteissä sekä erilaisten ilmiöiden kuvauksissa. Tutkielmassa tarkasteltavat substantiivityylin piirteet ovat määritteiset substantiivilausekkeet, nominalisoinnit, vaikeaselkoiset yhdyssanat, funktioverbirakenteet ja lauseenvastikkeet sekä partisiippimuodot. Tutkielman aineisto koostuu Mielen verkkosivuilta kerätyistä verkko- ja markkinointiteksteistä sekä niiden käännöksistä. Se kattaa 12 artikkelia ja artikkelinomaista pitkää tekstiä, jotka on jaettu analyysissä 5 ryhmään niiden aihepiirin mukaan. Tutkielman menetelmä on kontrastiivinen analyysi. Kielenilmiö kuvataan kummastakin tarkasteltavasta kielestä, jonka jälkeen kieliä voidaan verrata keskenään. Vertailtavien ilmiöiden yhteinen vertailuperusta on tämän tutkielman kohdalla substantiivityylin piirteet. Lisäksi analyysin apuna on käytetty Andrew Chestermanin esittelemiä syntaktisia käännösstrategioita. Analyysin perusteella voidaan sanoa, että substantiivityyli on siirtynyt suomenkielisiin teksteihin käännettäessä vain vähäisesti. Tarkastelemiani substantiivityylin piirteitä esiintyy teksteissä aihepiiristä riippumatta, kuitenkin saksankielisissä enemmän kuin suomenkielisissä. Substantiivien ja substantiivilausekkeiden eniten saama määrite on saksankielisissä teksteissä prepositiolauseke ja suomenkielisissä adjektiivimäärite. Käännösstrategioista käytetyin on kirjaimellinen käännös, mutta niissä ryhmissä, joissa substantiivityylin piirteitä on eniten, käytetyin strategia on yksikön vaihto eli esimerkiksi morfeemin vaihtuminen sanaan tai lausekkeeseen käännöksessä.
  • Ihatsu-Kivi, Minerva (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitkä kielelliset seikat vaikuttavat suomennetun auton käyttöohjeen selkeyteen ja ymmärrettävyyteen eli käytettävyyteen tutkimalla käyttöohjeen sanastoa ja lauserakenteita sekä sitä, miten passiivi ja aktiivi vaihtelevat, kun kuljettajalle annetaan ohjeita. Suomenkielisessä Seat Aronan käyttöohjekirjassa asioita ei ole ilmaistu suomen kielelle tyypillisellä tavalla. Siinä esiintyy runsaasti suomelle epätyypillisiä sanajärjestyksiä ja rektio-ongelmia eli vääriä sijamuotoja. Suomen- ja englanninkieliset termit vaihtelevat eikä niiden käyttö ole johdonmukaista. Mukaan on eksynyt myös paljon anglismeja, sekä ymmärrettäviä että käsittämättömiä. Lukijan puhuttelu on epäjohdonmukaista: käsketään sinutellen, puhutaan kuljettajasta tai käytetään passiivia. Suomennetusta käyttöohjeesta voisi saada käytettävämmän, kun siitä muokkaisi niin kieltä kuin asetteluakin sekä poistaisi turhaa toistoa ja epäolennaisuuksia. Vertaamalla suomennosta espanjan- ja englanninkielisiin versioihin selvisi, että mahdollisessa lähtötekstissäkin esiintyy samantyyppisiä käytettävyysongelmia. Käännettyjenkin käyttöohjeiden käytettävyyttä voisi lisätä niin, että käytettävyysnäkökulma otettaisiin huomioon jo siinä vaiheessa, kun kirjoitetaan ensimmäistä versiota ensimmäisellä kielellä.
  • Rautio, Patricia (2024)
    Tässä tutkielmassa perehdyn suomi–japani-kieliparin tulkkauksen erityispiirteisiin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset japanin kielen ominaisuudet aiheuttavat haasteita suomalaistaustaisille tulkeille ja minkälaisia kulttuurieroja tulkit kohtaavat tulkkaustilanteissa. Japanin kieli eroaa suomesta niin sanaston, kieliopin ja rakenteen tasolla kuin pragmaattisella ja kielen käyttötilanteisiin liittyvällä sosiolingvistisellä tasolla. Suomen ja japanin välisissä tulkkaustilanteissa tapahtuu myös kulttuurien kohtaamista. Koska tulkki on kielten ja kulttuurien välisen viestinnän ammattilainen, on tärkeää selvittää, millaisia kieleen ja kulttuuriin liittyviä seikkoja tulkkien on otettava huomioon tässä kieliparissa tulkatessaan. Toteutin tutkimuksen haastattelemalla neljää suomi–japani-tulkkia. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja ne olivat metodiltaan avoimia teemahaastatteluja. Kysymysrunko koostui taustakysymysten lisäksi kieleen ja kulttuuriin liittyvistä kysymyksistä sekä muutamasta lisäkysymyksestä. Haastattelut olivat keskustelunomaisia, eikä niissä noudatettu täysin samanlaista formaattia. Litteroin haastatteluaineiston ja käytin analyysin apuna teemaluokittelua. Tulkatessaan suomi–japani-kieliparissa tulkit kokevat haasteelliseksi muun muassa japanin kielen erilaisen sanajärjestyksen, subjektin puuttumisen, sanaston ja sen sisältämät lukuisat homonyymit, kiteytyneet (kohteliaisuus)fraasit ja erilaisen numerojärjestelmän. Japanissa verbi sijoitetaan virkkeen loppuun, ja koska verbi sisältää koko viestin kannalta keskeistä informaatiota, tulkit joutuvat odottamaan sitä ennen tulkkaamisen aloitusta. Japanin kielessä subjekti jätetään usein pois kuuntelijan päätellessä sen kontekstista, mikä ei ole tulkille aina helppoa. Vaikeita tulkattavia ovat myös kiinalaisperäiset kango-sanat, koska niitä on runsaasti ja niitä on vaikeaa erottaa toisistaan, sekä fraasit, joille ei löydy suomen kielessä vastineita. Haastateltavat eivät koe kulttuurieroja voimakkaiksi, eivätkä kulttuurierot vaikuta heidän mielestään merkittävästi tulkkaustilanteisiin. Kulttuurintuntemusta pidetään kuitenkin tärkeänä. Tulosten perusteella tärkeää on esimerkiksi huomioida japanilaiset kohteliaisuussäännöt, mikä konkretisoituu tulkeilla kohteliaisuusrekistereiden käyttönä ja joskus ilmaisutavan huolellisella valinnalla heidän tulkatessaan japaniin päin. Lisäksi tulkit törmäävät työssään kulttuurisiin käsitteisiin, joita saattaa olla vaikeaa tulkata.
  • Appelberg, Kristian (2022)
    Konekääntäminen on viime vuosina saanut yhä enemmän jalansijaa niin yhteiskunnassa yleisesti kuin ammattikääntäjienkin työssä. Tämä johtuu suurelta osin merkittävistä parannuksista konekäännösten laadussa, jonka on sanottu jo vastaavan ihmiskääntäjien tuottamaa laatua. Pintapuolisesti sujuvissa konekäännöksissä on kuitenkin usein vielä paljon parannettavaa. Nykyisellään tehokkaimmat syväoppiviin neuroverkkoihin perustuvat konekääntimet pitää räätälöidä, eli kouluttaa erikoiskielen lähtöteksteillä ja käännöksillä, jotta ne oppivat käyttämään vakiintuneita vastineita ja ilmaisutapoja. Tutkielma käsittelee OPUS-CAT-neuroverkkokääntimen räätälöintiä Suomen Pankin vuosien 2019 ja 2020 vuosikertomuksilla ja niiden käännöksillä sekä vertaillaan Suomen Pankin vuosikertomuksen 2021 ruotsinnosta räätälöidyllä konekääntimellä tuotettuun ruotsinnokseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten räätälöinti vaikuttaa konekäännökseen, kuinka konekäännin suoriutuu niistä vuosikertomuksen osista, joita ei löydy käännösmuistista, ja kuinka työlästä konekääntimen koulutus on. Tutkielman teorialuvussa käydään läpi käännösmuistien käyttöä, konekääntämisen historiaa ja viime vuosien kehitystä, konekäännösten laadunarviointia sekä neuroverkkokääntimen räätälöintiä yleisesti. Aineisto- ja menetelmäluvussa esitellään Suomen Pankin vuosikertomusta, vuosikertomusta tekstityyppinä sekä OPUS-CATin räätälöinnin työvaiheita. Lisäksi luvussa esitellään tutkielmassa käytettyä konekäännösten automaattista arviointimittaria (BLEU), manuaalisen arvioinnin pohjaksi muodostettua virheluokittelua sekä valittujen arviointitapojen soveltamista. Analyysin pohjalta voi todeta, että rajallisellakin aineistolla räätälöinti parantaa OPUS-CATilla tuotettujen konekäännösten ja Suomen Pankin kielipalveluiden tuottaman käännöksen vastaavuutta merkittävästi. Toisaalta analyysi osoittaa myös, että koulutusaineiston rajallisuus tulee vastaan jo yhdestä vuosikertomuksesta kerätyn kaksikielisen aineiston jälkeen, sillä konekäännösmallin jatkoräätälöinti toisesta vuosikertomuksesta kerätyllä aineistoilla ei enää paranna vastaavuutta suuresti. Työprosessin kuvauksesta käy myös ilmi, että OPUS-CAT-neuroverkkokääntimen räätälöinti on helppoa eikä vaadi suurta teknistä perehtyneisyyttä. Tutkielman johtopäätöksissä todetaan, että räätälöinnin optimoimiseksi aineiston keräys tulisi mahdollisuuksien mukaan ulottaa myös muihin keskuspankin julkaisuihin. Koska OPUS-CATin räätälöinnin voi kuitenkin tehdä suoraan käännösmuistiohjelmasta tuodulla tmx-tiedostolla, pelkällä edeltävän vuoden vuosikertomuksen käännökselläkin saa nopeasti ja helposti hyviä tuloksia.
  • Hannula, Satu (2023)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä, kielipari ruotsi ja suomi Tekijä: Satu Hannula Työn nimi: Suunnistusta kääntämisen eettisten periaatteiden johdattamana: Miten eettisyys näkyy modernin runon kääntäjien kokemuksissa, erityisesti kieliparissa ruotsi ja suomi? Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Syyskuu 2023 Sivumäärä: 52 s., liitteitä 2 kpl, ruotsinkielinen lyhennelmä 11 s. Avainsanat: Modernin runouden kääntäminen, runouden kääntämisen eettisyys, kulttuurin sisäinen kääntäminen Ohjaaja tai ohjaajat: Svetlana Probirskaja Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tarkastelen tutkielmassani modernin runouden kääntäjien kokemuksissa ilmeneviä eettisiä periaatteita, erityisesti kieliparissa ruotsi ja suomi. Ammattieettiset periaatteet ohjaavat eri ammateissa toimivia ihmisiä, niin myös kääntäjiä. Kääntämisen etiikkaa on tutkittu erityisesti deskriptiivisessä käännöstieteessä, ja tutkimuksen kohteena ovat olleet kääntäjät. Aineisto tutkielmassani on kahdenlainen ja koostuu sekä kääntäjien paratekstejä (alku- tai loppulauseita) että erilaisia julkaisuja, joissa kääntäjät kertovat kokemuksistaan käännöstyössä. Aineisto koostuu kuudesta eri nettihaulla saadusta julkaisusta, joista neljä on artikkeleita, yksi on haastattelu ja yksi on blogikirjoitus. Parateksteistä koostuva materiaali on Edith Södergranin kuuden runoteoksen suomentajien alku- tai loppulauseita. Kaksi aineiston kuudesta julkaisusta on muuta kieliparia kuin ruotsi ja suomi. Menetelmä tutkielmassani on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka toteutan kolmivaiheisena. Kolmivaiheisen analyysin avulla aineistosta löytyvä eettisyyteen viittaava materiaali jakautuu eri piirreluokkiin. Piirreluokitus nousee aineistosta, eikä menetelmässä käytetä valmista matriisia tai teoriaa. Analyysin perusteella aineisto jakaantuu kahteentoista eri piirreluokkaan, jotka ovat esiintyvyydeltään suuruusjärjestyksessä seuraavat: 1) Ammattitaito käännöstyössä 2) Runouden kääntämisen haasteellisuus 3) Suhde runouteen 4) Kirjailijan tekstien tunteminen 5) Runon tulkinta 6) Suhde lähtökieleen 7) Runouden puolesta tekeminen 8) Kollegiaalinen tuki 9) Suhde lähtö- ja kohdekieleen 10) Kääntäjän vapaus 11) Kriittisyys omaa työtä kohtaan 12) Suhde kohdekieleen. Tutkielman tulosten perusteella modernin runouden kääntäjien kokemuksissa eettisyys käännöstyössä näkyy aineistossa 134 alkuperäisilmauksessa. Eniten (49/134) eettisyys näkyi piirreluokassa Ammattitaito käännöstyössä. Tähän piirreluokkaan kuului sellaisia alkuperäisilmauksia, jossa kääntäjä kertoi esimerkiksi käyttäneensä käännöstyössä apunaan sanakirjoja tai taustakirjallisuutta. Vähiten eettisyys modernin runon kääntäjien kokemuksissa ilmenee piirreluokissa Kriittisyys omaa työtä kohtaan tai Suhde kohdekieleen (3/134). Tutkielman tuloksissa ilmeni myös, että kulttuurin sisäisessä kääntämisessä kieliparissa ruotsi ja suomi ei voitu osoittaa muista tuloksista merkittävästi poikkeavaa trendiä.
  • Knuutila, Alexandra (2023)
    Kielensisäisten- eli ohjelmatekstitysten erityispiirteisiin kuuluu audiovisuaalisen teoksen multimodaalisuus eli se, että teos koostuu useiden moodien rakentamista merkityksistä. Tekstitykset ovat osa merkityskokonaisuutta, eikä niiden ole tarkoitus herättää ylimääräistä huomiota. Kirjoituksessa tietyt puheen elementit helposti korostuvat, minkä vuoksi jotkut niistä on syytä muotoilla eri tavalla kirjoitettuun muotoon. Yksi näistä on puhekielisyyden tekstittäminen. Puhekielisyyden tekstittäminen on tarkoituksenmukaista nimenomaan ohjelmatekstityksissä, koska puhekielisyys on tärkeä osa merkitysten muodostumista, ja ohjelmatekstitysten ensisijainen kohderyhmä on kuulovammaiset henkilöt, joilla ei ole riittävää pääsyä audiovisuaalisen teoksen, kuten televisio-ohjelman, äänimaailmaan. Ohjelmatekstitys kuuluu saavutettavuuspalveluihin, joista on säädetty laissa. Puhekielen poisjättäminen tekstityksistä muuttaisi henkilöhahmojen ulosantia ja sivuuttaisi merkittävän osan teoksen merkitysmaailmasta. Puhekielimäisyyttä ei voida kuitenkaan suoraan litteroida sellaisenaan, sillä kirjoitus on painokkaampaa kuin puhe kuultuna. Siksi puhekielen luomiseen tekstissä riittää tietyt puhekielimäiset piirteet äänne-, muoto-, sanasto- ja lausetasolla. Näiden piirteiden käytön toteutumista tutkin aineistoni Yle Areenassa julkaistun sarjan AIKUISET avulla. Olen litteroinut kahden jakson puhuttuja lausumia ja niitä vastaavat tekstitykset rivijakoineen. Tutkielman metodi on laadullinen aineistopohjainen kielentutkimus. Tutkimusaineiston perusteella sarjan tekstitykset on luotu yleisesti ja laajalevikkeisesti käytettyjen puhekielisten piirteiden mukaisesti. Ohjelmatekstitysten puhekielisyyden piirteet aineistossa on tuotettu siten, että ne antavat ensisijaiselle kohdeyleisölle tarvittavan illuusion siitä, miten dialogia käydään. Aineiston tekstitykset ovat kaiken kaikkiaan helposti luettavia ja tarkoituksenmukaisia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Poikkeuksissa ratkaisun takana voi olla tekstittäjän virhe, repliikin ajan tai tilan puutteellisuus taikka muu vastaava tekstittämisen haasteisiin liittyvä seikka. Eniten puhekielimäisyyttä on jätetty pois lausetasolta, mikä jälleen liittyy ajan ja tilan haasteisiin tekstityksessä.
  • Karjalahti, Netta (2020)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on tutkia urheilusukellukseen kuuluvan pelastussukelluksen terminologiaa ja selvittää, onko käsitteillä vastaavuuksia espanjan ja suomen välillä. Tutkimus keskittyy deskriptiiviseen terminologiaan, erikoiskielen käytön kuvaukseen. Työ on hyödyllinen niin lajin harrastajille kuin sukelluksen erikoiskielen kääntäjillekin. Työn teoriaosuudessa käsitellään eroja yleis- ja erikoiskielen välillä ja terminologian käsitteitä sekä sen historiaa. Työssä esitellään alan termitietueet ja käsitejärjestelmät sekä analysoidaan näiden termien käyttöä. Lopuksi esitellään tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset. Työn aineisto koostuu sukellusmanuaaleista löydetyistä termeistä ja Vapepan valiokunnan jäsenen ja etsintäsukelluksen valmiuskouluttajan haastattelun avulla saaduista termeistä. Joissakin tapauksissa myös suomalaiset lääkärioppaat ovat olleet tarpeellisia. Termit on poimittu sukellusmanuaaleista ensin käsin ja rajattu ne sitten urheilusukelluksen pelastusterminologian alueeseen kuuluviin termeihin. Käsitteille on muodostettu määritelmät ja termien käyttöä on analysoitu. Käsitteet on koottu käsitejärjestelmiin kuvaamaan käsitteiden suhdetta toisiinsa nähden. Tuloksista käy ilmi, että vaikka useilla käsitteillä espanjan ja suomen välillä on suorat vastaavuudet, on myös käsitteitä, joilta puuttuu kokonaan vastaavuus toisesta kielestä. Vedenalaisen etsinnän alalla käsitteillä ei aina ole suoria vastaavuuksia etsintäkuvioiden variaatiomahdollisuuksien vuoksi. Joissakin tapauksissa samoihin käsitteisiin viitataan eri termeillä. Fysiologian alalla käsitteet saattavat jakautua alakäsitteisiin eri tavalla kielten välillä, ja näin käsitteille ei aina ole suoraa vastaavuutta toisessa kielessä. Johtopäätökset osoittavat, että käsitteiden vaastaavuuksien puutteeseen kielten välillä on erilaisia ratkaisuja. Jos termille ei ole suoraa vastaavuutta, termiehdotuksen voi muodostaa lähteiden pohjalta tai toisessa kielessä esiintyvän termin käännöksellä. Jos käsite puuttu toisesta kielestä, puuttuvan termin voi korvata käännösehdotuksella, joka toimii tällöin käsitteen kuvauksena. Käsitteen voi myös luoda. Käsitteet voi jättää myös ilman suoraa vastaavuutta, jos toisesta kielestä löytyy käsite, joka kattaa yksin toisessa kielessä esiintyvien alakäsitteiden alan merkitykseltään laajempana. Tutkimus osoittaa, että toisinaan käsitteet voivat olla myös polyseemisia. Näissä tapauksissa yhdellä termillä voidaan viitata useaan eri käsitteeseen.
  • Häppölä, Tiia (2021)
    Tämän maisterintutkielman päämääränä on tutkia, kuinka kulttuurisidonnaiset elementit on käännetty Disneyn Zootropolis-elokuvassa. Tärkeimpinä lähteinä ovat Fredric Chaume (2012) dubbausosiossa, Lawrence Venuti (1995) kotouttamisessa, Ritva Leppihalmeen teos (1997) alluusioiden kääntämisestä ja Jan Pedersenin (2011) teoria kielen ulkopuolisista kulttuuriviittauksista. Tutkielman materiaalina ovat Zootropoliksen alkuperäinen englanninkielinen versio ja sen suomenkielinen käännös. Elokuvassa esiintyvät kulttuurisidonnaiset elementit on listattu ja jaettu kuuteen kategoriaan: nimet, lempinimet ja haukkumanimet, puhuttelut, instituutiot, ammatit ja yhteiskunta, idiomit ja puhekielisyydet, yleinen kulttuuritietous ja viittaukset pop-kulttuuriin. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että kääntäjä ei ole noudattanut yhtä globaalia käännösstrategiaa, vaan jokainen kulttuurisidonnainen elementti on käännetty tilannekohtaisesti, välillä kotouttavalla ja välillä vieraannuttavalla strategialla. Käytetyimmät strategiat olivat tilannekohtainen korvaus ja suora käännös, jotka jakaantuivat melko tasaisesti eri kategorioiden kesken. Suurimmat erot olivat kategoriassa instituutiot, ammatit ja yhteiskunta, jossa suora käännös oli selkeästi yleisin strategia ja korvausta käytettiin hyvin vähän, sekä kategoriassa idiomit ja puhekielisyydet, jossa tilannekohtainen korvaus oli selkeästi yleisin ja suoraa käännöstä käytettiin todella vähän.
  • Jouhki, Mia (2022)
    Tässä tutkielmassa tutkin Walter Moersin romaanissa Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää (2001) esiintyvien nimien ja nimitysten kääntämistä saksasta suomeksi. Tutkimuskohteena on selvittää, millaisia käännösmenetelmiä suomennoksessa on käytetty ja onko suomentaja suosinut enemmän kotouttavaa vai vieraannuttavaa lähestymistapaa käännöksessään. Aineistonani toimii Moersin alkuperäinen saksankielinen romaani Die 13½ Leben des Käpt’n Blaubär (1999) sekä Marja Kyrön suomennos Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää (2001). Aineisto on muodostettu taulukoimalla molemmista teoksista kaikki romaanin sisäisessä sanakirjassa esiintyvät nimet ja nimitykset ja vertaamalla saksan- ja suomenkielisiä nimityksiä toisiinsa. Tutkimusmenetelmä on yhdistelmä Christiane Nordin (2003), Theo Hermansin (1998) ja Lincoln Fernandesin (2006) esittämiä käännösmenetelmiä. Vastaavaa menetelmää käytti aiemmin Kari Koliseva (2019) pro gradu -tutkielmassaan. Analyysissa käsittelen nimien ja nimitysten taustaa ja etymologiaa nostaen muutamia esimerkkejä jokaisesta käytetystä käännösmenetelmästä. Pohdin mahdollisia käytetyille käännösratkaisuille ja mietin, olisiko ratkaisulle vaihtoehtoja. Hypoteesini on, että suomennos suosii vieraannuttavia käännösmenetelmiä, sillä keksittyjen nimien ja nimitysten kääntäminen vaatii luovuutta ja kekseliäisyyttä, ja koska odotan suomen pienenä kielenä suosivan vieraannuttavia menetelmiä kotouttavia enemmän. Analyysissa käy ilmi, että kotouttavia käännösmenetelmiä oli suomennoksessa käytetty erittäin vähän, eli tulos vastasi hypoteesiani. Käännöslainojen osuus käytetyistä käännösmenetelmistä oli erittäin korkea, sillä iso osa aineiston nimityksistä koostui olemassa olevista, merkitystä kantavista sanoista, joilla oli olemassa suomenkielinen käännösvastine. Ei olisi siis kenties ollut tarkoituksenmukaista kääntää niitä muuten kuin kyseistä vastinetta hyödyntäen. Voisi olla kiinnostavaa verrata suomennosta vaikkapa englanninnokseen tai ottaa tutkimukseen mukaan loputkin nimitykset, ei vain romaanin sisäisessä sanakirjassa esiintyvät.
  • Saarinen, Pia (2023)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan valtioneuvoston kanslian kieliasiantuntijoiden (kääntäjien) kokemuksia ja näkemyksiä vuonna 2019 kanslian käännös- ja kielitoimialalla käyttöönotetun EU Council Presidency Translator konekääntimen (lyhyemmin Presidency Translator) käytöstä ja konekääntämisestä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia vaikutuksia Presidency Translatorin käytöllä kääntäjien mielestä on heidän työskentelyynsä ja miten kääntäjät toisaalta suhtautuvat konekääntimen käyttöön käännöstyössä ja konekääntämisen kasvavaan merkitykseen käännösalalla. Tutkielman teoriaosiossa taustoitetaan aihetta esittelemällä käännösteknologiaa ja konekääntämisen historiaa ja nykypäivää. Tavoitteena on muodostaa yleiskuva siitä, miten käännösteknologian kehitys on vaikuttanut käännösalaan ja sitä kautta kääntäjän toimenkuvaan. Teoriaosiossa tarkastellaan myös käännöstyön ergonomiaa ja sosioteknisiä haasteita, joita käännösteknologian käyttöön liittyy. Tutkimuksen kontekstin kuvaamiseksi teoriaosiossa esitellään lisäksi valtioneuvoston kanslian käännös- ja kielitoimialaa ja konekäännöshankkeita, joissa kanslia on ollut mukana. Tutkimus toteutettiin kaksiosaisena kyselynä, joka lähetettiin yhteensä 62:lle valtioneuvoston kanslian englannin ja ruotsin kääntäjälle tammi–helmikuussa 2020. Ensimmäisen osan vastausprosentti oli 68 % ja toisen osan 52 %. Aineistona on kyselyn avulla kerätty vastausaineisto. Kyselyn vastauksia analysoidaan neljässä osassa: vastaajien taustatiedot, Presidency Translatorin käyttö, Presidency Translatorin käytön vaikutukset työskentelyyn ja kääntäjien suhtautuminen konekääntämiseen. Analyysissa hyödynnetään teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysia. Analyysista käy ilmi, että Presidency Translatorin käytön keskeisin vaikutus kanslian kääntäjien työhön on työskentelyn nopeutuminen. Vaikutus perustuu siihen, että kääntäjä saa konekäännöksestä ideoita ja pohjan käännökselle, sekä siihen, että mekaaninen työ, kirjoitus, vähenee. Analyysissa todetaan, että kirjoittamisen vähenemisellä voi myös olla positiivinen vaikutus ergonomiaan. Lisäksi analyysissa havaitaan, ettei Presidency Translatorin käyttö keskimäärin kuormita kääntäjiä, vaan pikemminkin helpottaa kääntäjien työskentelyä, vaikka konekääntimen käyttöön joitain haasteita liittyykin. Analyysin perusteella valtioneuvoston kanslian kääntäjät suhtautuvat konekääntimen käyttöön käännöstyössä pääosin positiivisesti ja pitävät konekäännintä hyödyllisenä työkaluna. Suhtautuminen konekääntämisen yleistymiseen kääntäjän ammatin ja ammattiosaamisen kannalta on vaihtelevampaa, ja vastaajat näkevät kehityksessä samaan aikaan niin myönteisiä kuin kielteisiäkin puolia. Myönteisenä nähdään erityisesti konekääntimen hyödyllisyys käännösprosessissa. Vastaajissa aiheuttaa kuitenkin jonkin verran huolta kääntäjän ammatin arvostuksen ja kääntäjien ammattiosaamisen mahdollinen lasku tulevaisuudessa konekääntimien käytön yleistyessä. Enemmistö aihetta kommentoineista ei tosin usko, että konekääntimien käytön kasvu olisi uhka kääntäjän ammatille.
  • Hanhisalo, Anneli (2020)
    Tämän tutkielman aiheena ovat Venäjän sosiaaliturvajärjestelmän rahamääräisten sosiaalietuuksien nimitykset, niiden suomenkieliset vastineet ja niiden takana olevien käsitteiden vertailu. Työssä tarkastellaan 30 Venäjän sosiaaliturvajärjestelmän termiä, jotka kuuluvat seuraaviin neljään ryhmään: eläke-etuuksiin, perhe-etuuksiin, työttömyysetuuksiin ja vammaisetuuksiin. Tarkasteluun on valittu termejä, jotka on kuvattu ja määritelty Venäjän keskeisessä sosiaaliturvalainsäädännössä. Sosiaaliturva on keskeinen osa Venäjän ja Suomen asukkaiden arkielämää, ja myös kääntäjät ja tulkit voivat joutua pohtimaan muun muassa sosiaalietuuksien ominaisuuksia ja nimityksiä eri kulttuureissa. Tutkimuksesta voikin olla hyötyä esimerkiksi auktorisoiduille kääntäjille, joiden on tunnettava venäläisten sosiaalietuuksien piirteet ja kyettävä tarjoamaan niille suomenkieliset vastineet. Lisäksi tutkimus voi hyödyttää sosiaalialan asiantuntijoita ja opiskelijoita, jotka ovat erikoistuneet Venäjään tai joita kiinnostaa sosiaaliturvajärjestelmien kontrastiivinen tarkastelu. Sosiaalietuuksien analyysiä pohjustetaan tarkastelemalla Suomen ja Venäjän sosiaaliturvajärjestelmien piirteitä ja osia sekä oikeuskielen ominaisuuksia ja sen kääntämistä. Tutkimuksen menetelmänä on terminologinen käsiteanalyysi, jonka avulla kartoitetaan etuuskäsitteiden ominaispiirteet, erotetaan käsitteet toisistaan ja selvitetään käsitteiden väliset suhteet. Tutkimuksen teoriataustan muodostavat terminologian teoria sekä käännöstiede, jonka osalta keskitytään pääasiassa vastinetyöhön ja käännösstrategioihin. Tutkimuksen aineistona toimii Venäjän ja Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö sekä sosiaalialan toimijoiden ja asiantuntijoiden tuottamat sanastot, verkkosivut ja esitteet. Tutkimuksen keskeisin havainto on se, että Venäjällä ja Suomessa on runsaasti sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä, jonka perusteella hyvin monenlaisten maissa käytössä olevien sosiaalietuuslajien vastaavuuden tarkastelu on verrattain ongelmatonta. Etenkin tarkastellut perhe-etuudet sekä maiden eläkejärjestelmät vastaavat pitkälti toisiaan, mutta Venäjän valtioneläkejärjestelmä on rinnastettavissa sekä Suomen julkisten alojen eläkkeisiin että kansaneläkejärjestelmään. Toisena keskeisenä havaintona voidaan pitää sitä, että sosiaalietuuksien vertailu on sinänsä haastavaa etuuksien tarkkarajaisuuden vuoksi. Etuuksien kohderyhmä ja myöntämisperusteet eroavat usein toisistaan eri maissa, jolloin yksittäinen venäläinen työttömyys- tai vammaisetuus voi vastata useaa suomalaista etuutta. Tämä ongelma on tutkimuksessani ratkaistu siten, että venäläisille sosiaalietuuksille on tarjottu pääasiassa muodollisia vastineita, joiden muodostamisessa on hyödynnetty vieraannuttavaa käännösstrategiaa. Tutkimukseen sisältyneen analyysin pohjalta on luotu suppea suomalais-venäläinen sosiaalietuussanasto, joka käsittää 30 Venäjän sosiaaliturvajärjestelmän käsitteen määritelmät ja suomenkieliset vastineet.
  • Riionheimo, Alina (2021)
    Tämän maisterintutkielman aihe on verkkokauppatekstien kääntäminen. Tutkimusaineistona käytän Zooplus-verkkokaupan saksankielistä ja suomenkielistä versiota. Zooplus on saksalainen eläintarvikkeita myyvä verkkokauppa, joka toimittaa tuotteita ympäri Eurooppaa (Zooplus 2020a.) Olen rajannut tutkimusaineistoni niin, että aineistossani on molemmista kieliversioista koiratarvikeosastolta 17 kategoriaa, alakategoriaa ja tuotesivua. Tutkin Zooplussan suomenkielisessä versiossa esiintyviä käännösratkaisuja ja sitä, miten mainostekstien kääntäminen ja lokalisointi näkyvät niissä Tutkielman alussa esittelen verkkokauppaa ja lemmikkieläimiä koskevaa lainsäädäntöä. Teoreettinen viitekehys koostuu mainostekstien kääntämisestä ja lokalisoinnista. Tutkimukseni perustuu kääntämisen deskriptiiviseen tutkimukseen, ja tutkimusmetodina on vertaileva tutkimusmetodi. Käännösratkaisuja tarkastelen Pymin (2016: 220) seitsenkategorisen käännösratkaisutypologian pohjalta. Aineistossa ilmenee neljään käännösratkaisutypologian pääkategoriaan kuuluvia ratkaisuja. Kaikkia teorialuvussa esiteltyjä mainostekstien kääntämiseen kuuluvia piirteitä ei esiinny aineistossa. Tähän luultavasti vaikuttaa se, että vaikka verkkosivut voivatkin olla yksi mainonnan muoto (Munday 2004: 199), eivät verkkokaupat edusta niin sanottuja perinteisiä mainoksia. Aineistossa esiintyy myös lokalisointiin liittyviä seikkoja. Verkkokauppatekstien kääntämisen tutkimusta voisi laajentaa vertaamalla useampia saman verkkokaupan kieliversioita keskenään. Toinen mahdollisuus olisi verrata useamman eri verkkokaupan suomenkielisiä versioita. Nämä verkkokaupat voisivat olla joko saman tai eri alan verkkokauppoja.