Browsing by master's degree program "Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma"

Videopelien suosio on viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut huomattavasti valtayleisön parissa vapaa-ajan harrastuksena. Pelit ovat erittäin laaja kulttuurillinen aihealue ja niitä onkin tarkasteltu monen eri tieteenalan näkökulmasta. Käännöstieteessä videopelit lasketaan audiovisuaalisen kääntämisen kategoriaan. Kansainvälistymisen myötä videopelien kääntäminen on yleistynyt, jotta tuotteet saataisiin levitettyä mahdollisimman laajalle yleisölle. Videopelien kääntämisessä ei kuitenkaan ole kovin vakiintuneita konventioita olemassa. Perinteisiä ruututekstikonventioita ei videopeleissä tunnuta usein käytettävän. Tämä tutkielma tarkastelee videopelin kääntämistä. Tutkimusaineistona on 2010 julkaistun Heavy Rain -videopelin suomeksi lokalisoitu versio. Pelin tekstityksiä verrataan 2020 julkaistuun suomenkielisiä tekstityksiä koskevaan ohjekokoelmaan eli käännöstekstitysten laatusuosituksiin. Oletuksena on, että videopelin tekstitykset saattavat poiketa suurestikin laatusuosituksien konventioista. Tarkoitus on tutkia tapauksia, joissa pelin tekstitykset ovat ohjeiden mukaisia, mutta myös tapauksia, joissa ne eivät ole, ja pohtia syitä käännösratkaisuille. Aineiston analyysin perusteella pelin tekstitykset sekä rikkovat että eivät riko laatusuosituksia. Repliikkien lukuaikaa ohjeistavia konventioita rikotaan yli puolessa aineiston repliikeissä ja sitä vastoin pelin tekstitykset vaikuttavat laajalti olevan välimerkkien käyttöä sääntelevien konventioiden mukaisia. Konventioita luultavasti rikotaan videopelilokalisoinnin piirteiden takia. Aineiston perusteella ei ole kuitenkaan mahdollista määrittää tarkkoja syitä konventioiden rikkomiselle, vaan asian selvittäminen vaatisi jatkotutkimusta.

Euroopan unionin direktiivit ovat unionin jäsenmaille suunnattuja lainsäädäntöohjeita, joilla on sitovat tavoitteet. EU:n monikielisyysperiaatteen mukaisesti direktiivit käännetään kaikille unionin virallisille kielille, ja näin syntyneet kieliversiot ovat keskenään samanarvoisia eli ekvivalentteja. Tässä tutkielmassa käännöstieteen ekvivalenssikäsitettä hyödynnetään luontodirektiivin suomenkielisen ja saksankielisen version vertailussa, jossa etsitään kieliversioiden välisen pragmaattisen ekvivalenssin ilmenemismuotoja. Ekvivalenssin teoreettisena viitekehyksenä pidetään tutkielmassa Werner Kollerin ekvivalenssitypologiaa, jossa pragmaattinen ekvivalenssi muodostaa ekvivalenssikäsitteen yhden alakäsitteen. Pragmaattinen ekvivalenssi näkyy Kollerin mukaan siinä, miten tekstin vastaanottaja tulkitsee tekstin. Direktiivin vastaanottajana pidetään tässä tutkielmassa paitsi jäsenmaiden kansallisia lainsäätäjiä myös maiden toimivaltaisia viranomaisia. Perustuen pragmatismin perusajatukseen, että tiedolle ja teorialle syntyy varsinainen merkitys vasta, kun niitä sovelletaan oikeassa elämässä, tässä tutkielmassa katsotaan, että luontodirektiivi on tulkittava ja sovellettava konkreettisesti, ennen kuin sen sisältö voidaan ymmärtää todellisessa maailmassa. Kansallisten viranomaisten tulkinnat näkyvät niiden tuottamissa teksteissä, ja näitä tulkintoja pidetään tässä tutkielmassa pragmaattisen ekvivalenssin ilmenemismuotoina. Tutkimusmenetelmässä hyödynnetään Katharina Reißin ajatusmallia käännösprosessiin sisältyvistä, toisiinsa kytkeytyvistä tekstien alalajeista; direktiivitekstin, kansallisen lain ja viranomaisten tekstien katsotaan tutkielmassa muodostavan polun, jota pitkin ensimmäisenä laaditun direktiivitekstin viesti kulkee eteenpäin viranomaisten teksteihin saakka muuttuen abstraktista viestistä konkreettisemmaksi. Tutkimusaineistona käytetään luontodirektiivissä määriteltyjä termejä. Suomenkielisten ja saksankielisten termien denotatiivisia merkityksiä ja käyttökonteksteja muutamassa kansallisessa säädöksessä verrataan keskenään. Tämän jälkeen termien ja mahdollisten synonyymisten ilmaisujen esiintymisiä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten teksteissä analysoidaan viranomaisten tulkintojen ymmärtämiseksi. Tutkimuksessa selviää, että pragmaattinen ekvivalenssi ilmenee muun muassa suomenkielisten ja saksankielisten termien samantapaisena käyttämisenä samankaltaisissa virkkeissä sekä samankaltaisten termimuunnelmien ja termisynonyymien hyödyntämisenä. Lisäksi pragmaattinen ekvivalenssi näkyy, kun sekä suomenkieliset että saksankieliset termit toimivat viranomaisten teksteissä samalla tavalla siltoina direktiivin, kansallisten säädösten ja erilaisten kansallisten eliölajeja tai luontotyyppejä kokoavien luetteloiden välillä. Direktiivin termit yhdistetään maiden viranomaisten teksteissä myös vastaavanlaisella tavalla konkreettisiin laji-tai luontotyyppiesimerkkeihin.

Tämä tutkielma tarkastelee elokuvan Madagascar kulttuurisidonnaisten viittausten kohdalla käytettyjä käännösstrategioita. Lisäksi tutkielma tarkastelee elokuvan käännöksessä ilmeneviä eksplikoinnin esimerkkejä. Tutkielman teoreettinen viitekehys ja metodologia pohjautuu mm. Lawrence Venutin (1995) kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteeseen, Jan Pedersenin (2011) kielenulkoisten kulttuuriviittausten taksonomiaan sekä Candace Séguinot’n (1988) eksplikoinnin määritelmiin. Tutkimuskysymykseni on, millaisia käännösstrategioita elokuvan Madagascar kulttuurisidonnaisten viittausten kohdalla on käytetty, ja voiko käytettyjen käännösstrategioiden perusteella väittää, että käännöksessä on suosittu kotouttavaa tai vieraannuttavaa käännösstrategiaa. Lisäksi otan selvää, ilmeneekö elokuvan käännöksessä Séguinot’n (1988) määritelmien mukaista eksplikointia. Aineistosta nousi esille yksi keskeinen kulttuurisidonnaisten viittausten osa-alue: erisnimet. Erisnimiin sisältyvät maantieteelliset nimet, kutsumanimet sekä organisaatioiden nimet. Toinen kulttuurisidonnaisten viittausten osa-alue liittyy newyorkilaisuuteen, joka on keskeinen osa elokuvan päähenkilöiden identiteettiä. Näihin viittauksiin kuuluvat maininnat New Yorkin kaupunkikuvalle ominaisista liikkumisen muodoista sekä ruokakulttuurista. Aineiston tuloksista käy ilmi, että määrällisesti käytetyin käännösstrategia on säilytys. Erisnimien kohdalla on suosittu säilytystä ja virallista vastinetta. Newyorkilaisuuteen viittaavien ilmausten kohdalla on käytetty taas kulttuurillista korvausta. Näistä tuloksista ei kuitenkaan käy ilmi, että elokuvassa suosittaisiin vieraannuttavaa strategiaa, koska käännöksessä ilmenee kuitenkin paljon kotouttavia käännösratkaisuja silloinkin, kun lähdetekstilähtöinen vastine olisi ollut mahdollinen. Päähenkilöt ovat omaksuneet Stadin slangista ja Helsingin puhekielestä vaikutteita ottaneen puhetyylin, minkä voi itsessään katsoa olevan kotouttava strategia. Tulokset osoittavat myös, että elokuvan suomenkielisessä versiossa ilmenee jonkin verran eksplikointia, mutta myös sen vastaisia ilmentymiä.

Maisterintutkielmani käsittelee espanjankielisessä tv-sarjassa esiintyvien puhekielisyyksien suomenkielisiä käännöksiä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä puhekielen piirteitä tekstityksessä esiintyi tekstityksissä sekä kuinka suuri osa puhutteluilmauksista on käännetty. Selitän alussa joitain termejä, joita tutkielmassa käytetään, sekä esittelen tekstityksen laatusuositukset, eli ohjeet, joita hyvän tekstityksen tulee noudattaa. Luettelen myös useita keinoja, joilla kääntäjät tiivistävät sanomaa, jotta tekstitys mahtuisi ruudulle. Tämän jälkeen kirjoitan puhekielen illuusion luomisen keinoista, eli kerron, mitä keinoja yleisesti käytetään, jotta kirjoitettu dialogi kuulostaisi luontevalta puhutulta kieleltä. Katsoin viisi jaksoa meksikolaista tv-sarjaa Äitikaksikko (Madre solo hay dos), josta keräsin näytteitä dialogeista, joissa esiintyi puhekielisyyttä espanjaksi. Kirjoitin transkription puheesta, sekä kopioin suomenkielisen tekstityksen. Vertasin näitä tekstejä toisiinsa ja kirjasin, mitä puhekielen piirteitä ja puhutteluilmauksia havaitsin tekstityksessä, sekä mitä termejä ei ollut käännetty tai oli käännetty lähtötekstistä poikkeavasti.

Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tutkia kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämistä Uudessa testamentissa. Tavoitteena on selvittää, miten Uuden testamentin kulttuurisidonnaiset elementit on käännetty sellaisissa kohdissa, joissa Raamatun ajan kulttuuri ja nykyaikainen länsimainen kulttuuri poikkeavat toisistaan. Tuodaanko lähtökulttuurin erilaisuus esiin käännöksissä vai pyritäänkö ilmauksia sopeuttamaan nykylukijan arvoihin? Tutkielmassa keskitytään naisia ja juutalaisia käsitteleviin kohtiin. Tutkielmassa analysoidaan kolmea raamatunkohtaa. Analysoitavat kohdat ovat Matteuksen evankeliumin 23. luvun yhdeksäs jae (Matt. 23:9), Ensimmäisen Timoteuskirjeen toisen luvun jakeet 11–14 (1.Tim. 2:11–14) ja Johanneksen evankeliumin viidennen luvun jakeet 16–18 (Joh. 5:16–18). Näitä kohtia tarkastellaan kreikankielisessä lähtötekstissä (Nestle-Aland Novum Testamentum Graece 28. laitos) ja kahdessa saksankielisessä (Bibel in gerechter Sprache 2006 ja Lutherbibel 1984) ja kahdessa suomenkielisessä (UT2020 ja Kirkkoraamattu 1992) käännöksessä. Uuden testamentin ajan kulttuurin selvittämiseksi perehdytään kulttuuriantropologiseen tutkimukseen. Tarkoituksena on selvittää Uuden testamentin ajan ihmisten maailmankuvaa ja heille tärkeitä arvoja. Raamatun kulttuurikontekstin kääntämistä käsitellään tarkastelemalla useita käännösteorioita, joita hyödynnetään aineiston analyysissä. Tutkimuksessa havaittiin, että tekstiä muokattiin nykylukijan arvojen mukaiseksi eniten Bibel in gerechter Sprache -käännöksessä. Siinä on kahden raamatunkohdan käännöksissä lähtötekstistä ja toisista käännöksistä merkittävästi poikkeavia käännösratkaisuja. Tässä käännöksessä annetaan myös eniten perusteluja käännösratkaisuille. Aineiston toiset käännökset eivät vaikuta pyrkivän sopeuttamaan tekstiä nykylukijoiden arvojen mukaiseksi.

Tutkielman tavoitteena on tarkastella mediatulkkauksessa esiintyviä redundanssin käsittelyn strategioita sekä tulkkauksen lajin (mediatulkkauksen) että menetelmän (simultaanitulkkauksen) näkökulmasta kielisuunnassa suomi–ruotsi. Tutkimuksessa vertaillaan, miten lisäämisen ja tiivistämisen strategiat eroavat toisistaan ja miten nämä vaikuttavat redundanssin käsittelyyn. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat aiempi redundanssia, tulkkauksen tiivistämistä ja siihen lisäämistä käsittelevä käännöstieteellinen tutkimus. Tutkimusaineisto on kerätty Suomen valtioneuvoston Youtube-kanavalta ja Svenska Yle -verkkopalvelusta keväältä 2020. Tutkimusta varten litteroitiin yhteensä kolme videotaltioitua tulkkaustilaisuutta. Tässä aineistossa yleisimmät tiivistämisen strategiat olivat leksikaalisen tiedon poisto, pronominaalinen korvaaminen ja faattisten elementtien poisto, kun taas lisäämisstrategioista yleisimpiä olivat faattisten elementtien lisääminen, leksikaalisen tiedon lisääminen ja pronominaalisen tiedon lisääminen. Muita vähemmän käytettyjä tulkkausstrategioita olivat fokusoimattomien elementtien poistot ja lisäykset, lisätty ja poistettu toisto sekä metastrukturaalisten elementtien lisäykset ja poistot. Muutoksia esiintyi enemmän tulkkauksen lopussa verrattuna alkuun, mikä on selitettävissä tulkin kasvaneella kognitiivisella rasituksella ja siitä aiheutuneella kasvaneella epäröinnillä. Tutkimus osoittaa, että redundanssia on mahdollista sekä lisätä että poistaa tulkkauksessa ilman, että tiedon välittyminen häiriintyy. Viesti voidaan siis välittää silloinkin, kun siitä on poistettu tai siihen on lisätty tietoa. Sekä tiivistäminen että lisääminen tapahtuvat tietoisen valinnan kautta semanttis-pragmaattisena toimintana. Tutkimuksesta käy ilmi, että lisäämisen tulkkausstrategioiden käyttöä esiintyy sen verran, että lisäämistä voidaan pitää tietyiltä osin jopa välttämättömänä viestin välittymiseksi. Tiedostamalla tulkkauksen tiivistämisen ja lisäämisen strategiat ja sen, miten niiden tehokkaalla käytöllä voidaan hallita redundanssia tulkki voi sekä tehostaa tulkkaukseen kuluvaa aikaa että parantaa välitettävän viestin ymmärrettävyyttä.

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Nigina Khodjaeva Työn nimi: Suomen rikosoikeuden rikosnimikkeet ja niiden venäjänkieliset vastineet Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 41s. + liitteet 13s. + venäjänkielinen lyhennelmä 5s. Avainsanat: oikeustulkkaus, tulkkaus, rikosnimikkeet, rikosoikeus Ohjaaja tai ohjaajat: Pasanen Päivi Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto – Helda/E-thesis (opinnäytteet), ethesis.helsinki.fi Muita tietoja: Tiivistelmä: Oikeustulkkauksen tarve on kasvanut viime vuosina huomattavasti ulkomaalaisten määrän kasvaessa Suomessa. Tulkkauksen oikeudessa on oltava tarkka ja täsmällinen, jotta mahdollisilta virheiltä tai vääriltä tuomioilta vältyttäisiin. Sen vuoksi oikeustulkin on hallittava oikeuden kieli ja siihen liittyvät termit. Tämän työn aiheena on Suomen rikosoikeuden rikosnimikkeet ja niiden venäjänkieliset vastineet. Työssä tarkastellaan Suomen rikoslaissa olevia rikosnimikkeitä ja näiden määritelmiä. Analyysin kohteeksi on valittu 21 rikosnimikettä kolmesta ensimmäisestä rikoslain luvusta, joissa esiintyy rikosnimikkeitä. Pohjustuksena oikeudenkäynnin termien analyysille tämän työn alussa käsitellään Suomen oikeusjärjestelmää, oikeuskieltä ja sen kääntämistä ja tulkkaamista. Tutkimuksen menetelmä on käsiteanalyysi, jonka avulla selvitetään käsitteet, niiden määritelmät ja etsitään venäjänkieliset vastineet. Tutkimuksen teoriataustana toimii terminologian teoria eli oppi käsitteistä ja niitä kuvaavista termeistä. Tämän tutkimuksen aineistona on käytetty Tilastokeskuksen listaa rikosnimikkeistä vuodelta 2020 (Tilastokeskus > Luokitukset > Rikokset > Rikosnimikkeet 2020), Suomen rikoslaki (verkkosivu finlex.fi), Suomen rikosprosessioikeus (Virolainen, 2003), Venäjän Federaation rikoskoodeksi (verkkosivulla consultant.ru), Nykyaikaisen Venäjän juridinen terminologia (Bogdanov, 2006). Analyysin perusteella luodaan suomi-venäjä sanasto. Sanaston kohderyhmä on oikeustulkit, jotka työskentelevät Suomessa. Tämä tutkimustyö voi olla myös hyödyksi muille venäjän kielen tulkeille, kääntäjille ja muille alan termistöä käyttäville.

Tutkin maisterintutkielmassani työsuojeluun liittyvien ohjeistuksien kuten terveys- ja turvallisuusriskien arvioinnin standardien ja tehdasalueella liikkuvien urakoitsijoiden työturvallisuudesta huolehtimiseen liittyvien EHS-standardien suomentamista. Sain Saint-Gobain Finland Oy:n EHS-osastolta käännöstoimeksiannon, jonka pohjalta toteutin tutkielmani. Käännöstoimeksiannon tavoitteena oli tuottaa toimiva, ammattimainen ja käyttäjäkeskeinen käännös EHS-osaston työsuojelustandardeista yhtiöön kuuluvien liikeyksiköiden käyttöön. Samalla sain mahdollisuuden soveltaa käyttäjäkeskeisen kääntämisen strategiaa ja tutkia ohjeistuksien kääntämisen erityispiirteitä mahdollisimman käytännönläheisesti. Maisterintutkielmassani pyrin selvittämään, mitä käännöstyössä on erityisesti otettava huomioon silloin, kun ohjeistus koskee työntekijöiden terveydelle ja hyvinvoinnille tärkeitä työsuojeluasioita kuten turvallisuusriskien arviointia ja työturvallisuuden vähimmäisvaatimuksia. Käännöstutkielmassa analysoin tekemiäni käännösratkaisuja käyttäjäkeskeisen kääntämisen näkökulmasta. Analyysimenetelmänä tutkin tekemiäni käännösratkaisuja lähilukuna ja etsin ranskankielisestä alkutekstistä ne elementit, jotka puoltavat käyttäjäkeskeisen kääntämisen tärkeyttä työohjeistuksien käännösstrategiana ja vaativat käyttäjäkeskeistä kääntämistä sujuvan kohdetekstin aikaansaamiseksi. Tutkin, miten työtapaturmia ja työperäisten sairauksien riskien arviointia tai urakoitsijoiden hallintaa koskevasta standardista saadaan mahdollisimman toimiva suomennos, joka osaltaan edistää työntekijöiden ja urakoitsijoiden turvallisuutta sekä esitän, mitkä elementit tai erityispiirteet käännösprojektissa vaativat erityisesti käyttäjäkeskeistä kääntämistä. Tutkimusaineiston analyysiosiossa esittelen kolmen eri työsuojeluun liittyvän ohjeistuksen käännösratkaisuja, jotka keskittyvät niiden sisältämiin englanninkielisiin ja ranskankielisiin lyhenteisiin, titteleihin, tuotenimiin ja niiden suomenkielisiin vastineisiin, vaaratasotaulukoihin, riskikaavoihin, ryhmäindikaattoreihin sekä vaarallisten aineiden (mm. kemiallisten aineiden) listauksiin. Käännöstutkielman aineiston suomentamisessa tilanne on ollut kaikin puolin optimaalinen: asiantuntija ovat olleet lähellä ja käytettävissä ja sain olla osana työsuojelun asiantuntijaryhmää. Pääsin konsultoimaan käännöksen vastaanottajiin kuuluvia henkilöitä eli käännöksen todellisia loppukäyttäjiä, joihin kuuluin myös itse epäsuorasti yrityksen toimihenkilönä ja työsuojeluvaltuutettuna. Keskityin omassa tutkimuksessani todellisiin loppukäyttäjiin, joilta sain suoraa palautetta ja apua käännösprosessin eri vaiheissa. Työntekijöiden turvallisuutta koskevien, velvoittavien työsuojeluohjeistuksien kääntämisessä tämä on mielestäni erityisen tärkeää, jotta työntekijöiden turvallisuus ei vaarannu puutteellisen tai harhaanjohtavan käännöksen takia. Tutkimuksen tuloksena voin todeta, että todellisten loppukäyttäjien konsultointi työsuojeluun kohdistuvien ohjeistuksien käännösprosessin eri vaiheissa oli suureksi avuksi – ilman työsuojelun asiantuntijoiden konsultointia ja kääntäjän pientä omakohtaista kokemusta työsuojelusta ja siihen liittyvästä vakiintuneesta terminologiasta käännöstyön toteutus olisi ollut paljon haastavampaa. Tekemäni käännösratkaisut olivat vaihdellen kotouttavia tai vieraannuttavia, mutta aina käyttäjäkeskeisiä.

Tämän tutkielman tavoitteena oli laatia kognitiivisesti saavutettava selkokielinen sanasto eli selkosanasto ja määritellä ne selkosanaston piirteet ja laatimiskäytänteet, joiden avulla selkosanastoista saadaan kognitiivisesti mahdollisimman saavutettava. Toisena tavoitteena oli verrata selkosanastoja ja niiden laadintaprosessia terminologisiin sanastoihin ja määritellä, miten terminologisen sanastotyön ohjeita tulee soveltaa selkosanastotyössä. Tutkielmassa määriteltiin selkosanaston kognitiivisen saavutettavuuden koostuvan hyväksyttävyydestä, luettavuudesta ja ymmärrettävyydestä. Kun kohderyhmätestaukseen osallistuvat informantit hyväksyvät selkosanastossa olevat luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen liitetyt piirteet, toteutuu sen kognitiivinen saavutettavuus. Tutkielman selkosanasto on laadittu yhteistyössä Selkeästi meille -hankkeen kanssa, jonka parissa toimivat kehitysvammaiset ihmiset saivat valita selkosanastoon tulleet sanat ja testata selkosanaston ensimmäisen version. Tutkielman keskiössä on selkosanaston kohderyhmä ja heidän mielipiteensä selkosanastosta, joten kutsunkin tutkielmassani esiteltävää sanastotyötä kohderyhmätietoiseksi selkosanastotyöksi. Tutkimusmenetelmäni oli sanastotyömenetelmän soveltaminen ja muokkaaminen selkosanastotyöhön soveltuvaksi kohderyhmätestaukseen osallistuvien informanttien antaman palautteen avulla. Selkosanaston sananselitysten kielellisiä ja visuaalisia piirteitä varten hain tietoa ja hyviä käytänteitä aiemmin laadituista selkokielisistä sanastoista. Tutkielmassa käytettiin apuna myös terminologisia koettimia, joiden avulla etsin niitä kielellisiä ilmauksia, joilla selkokielisissä materiaaleissa on selitetty termejä auki. Kohderyhmätestauksessa selkosanaston luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen liittyvät ominaisuudet hyväksyttiin, jolloin selkosanaston kognitiivisen saavutettavuuden voidaan sanoa toteutuvan. Tärkeimpiä luettavuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat värikuvat valkoista taustaa vasten sekä termiä ja sen määritelmää merkitsemässä olleet kysymysmerkki ja huutomerkki. Ymmärrettävyyteen vaikuttavista tekijöistä yksi tärkeimmistä oli kohderyhmätietoisen selkosanastotyön sananselitysstrategia, jossa sananselitys alkaa selitettävällä sanalla ja joka jatkuu verbillä olla tai tarkoittaa ja selitettävän sanan yläkäsitteellä, jos sellainen löytyy. Terminologisesta sanastotyöstä säilytettäviä asioita ovat esimerkiksi yläkäsitteen avulla selittäminen, termin esittäminen sanatietueessa perusmuodossaan sekä esimerkkien käyttö. Suurimpiin muutoksiin kuuluvat muun muassa sananselitysten aloittaminen isolla alkukirjaimella, niiden lopettaminen pisteeseen ja niiden aloittaminen selitettävällä sanalla. Käsitteen nimitystä ja määritelmää kutsutaan terminologisesta sanastotyöstä poiketen sanaksi ja sanan selitykseksi. Terminologisen sanastotyön ja selkosanastotyön työvaiheet ovat pitkälti samanlaiset, mutta selkosanastotyöhön lisänä ovat tulleet selkosanaston tason eli sen kognitiivisen saavutettavuuden määrittely ja kahden kohderyhmätestauksen toteutus.

Tekstiili- ja muotiala elää monen muun alan tavoin murrosvaiheessa. Suomessa kehitetään entistä ympäristöystävällisempiä ja teknisempiä tekstiilimateriaaleja, joiden saaminen kansainvälisille markkinoille on monelle yritykselle elintärkeää. Kansainvälistyminen tarkoittaa kuitenkin aina sitä, että tuotetietoa tarvitaan suomen lisäksi myös muilla kielillä. Kuluttaja haluaa lukea tuotetiedot omalla äidinkielellään, jotta hän ymmärtää tuotteen ominaisuudet ja pystyy vertailemaan tuotteita keskenään. Tuotekuvausten ja verkkosivujen kääntäminen useille kielille aiheuttaa verkkokauppiaille usein päänvaivaa, sillä monikieliselle tiedonhallinnalle ei välttämättä ole valmista prosessia. Monikielisen tiedonhallinnan prosessit vaihtelevat yrityksittäin, ja tuotetietojen kääntäminen on usein kallis ja monivaiheinen projekti, jonka lopputuloksena syntyvien käännösten laatu riippuu monesta tekijästä. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia tekstiilialan tuotekuvauksia ja niiden sopivuutta neuroverkkokonekääntämiseen, sillä neuroverkkokonekääntämisestä voisi olla tulevaisuudessa hyötyä myös suomalaisten yritysten käännösprosesseissa. Tutkielmassa esikoulutettu geneerinen neuroverkkokonekäännin Marian uudelleenkoulutettiin, jotta saataisiin selville, parantaako uudelleenkoulutus konekäännösten laatua. Aineistona käytettiin pientä rinnakkaiskorpusta, joka koostuu tunnettujen ulkoiluvaateyritysten tuotekuvausteksteistä ja joka on koottu tätä tutkielmaa varten yritysten verkkosivuilta. Tutkielman teoriaosuudessa esitellään tuotekuvauksia, niiden rakennetta sekä kielellisiä piirteitä ja tarkastellaan erilaisia tuotekuvauksia koskevia rajoituksia. Tuotekuvauksia tarkastellaan tutkielmassa erikoiskielenä ja vielä rajoitetummin minilektinä, jotta tarkastelu kattaisi useamman näkökulman. Lisäksi teoriaosuudessa esitellään neuroverkkokonekääntämistä ja sen tärkeimpiä teknologioita. Tutkielman tuloksena voidaan todeta, että esikoulutetun geneerisen neuroverkkokääntimen voi adaptoida erikoisalalle myös hyvin pienellä määrällä koulutusmateriaalia niin, että BLEU-pisteet nousevat jo heti ensimmäisen koulutusajon jälkeen. Suurin parannus tapahtui erikoisalan termeissä, jotka neuroverkkokonekäännin oppi tehokkaasti pienestä koulutusaineistosta huolimatta. Koulutusaineisto aiheutti kuitenkin myös ongelmia: tuotekuvausten hyvin rajoittunut kieli ja lyhyet virkkeet heikensivät konekääntimen laatua ja aiheuttivat käännössegmenttien lyhentymistä ja poistoja. Ongelmaa ei saatu kokonaan korjattua, mutta laatua pystyttiin parantamaan toistamalla uudelleenkoulutus niin, että esikoulutusmateriaalissakin mukana olleita segmenttejä lisättiin uudelleenkoulutusaineistoon. Tuotekuvaukset ja niiden neuroverkkokonekääntäminen tarjoavat runsaasti jatkotutkimusmahdollisuuksia, ja erikoisalakoulutetulle neuroverkkokonekääntimelle on varmasti kysyntää alati kasvavilla markkinoilla, kun käännöksiä toivotaan aikaisempaa nopeammilla aikatauluilla ja yhä edullisimmin kustannuksin.