Browsing by master's degree program "Taloustieteen maisteriohjelma"

This thesis studies differences in income dynamics over the life cycle in Covid-19 sensitive occupations. Analysing life cycle incomes, its distributions and its different components can show significant differences in income dynamics between different genders and education levels. This research used a rich Finnish administrative dataset on incomes and other socioeconomic variables. The selected sample contained data from ages 28-60. A parametric estimation was applied to divide income dynamics into persistent and temporary parameters. Using the equally weighted minimum distance estimation, these parameters were solved on second moments of logarithmic incomes. The income processes were allowed to differ between genders and education. Within each gender and level of education, non-stationary in age and time and shocks of varying persistence were allowed. This thesis presents evidence of notable differences in income dynamics experienced by women and men in Covid-19 sensitive occupations in Finland. Men’s income paths are more persistent than those of women. Temporary shocks can affect incomes of women more than men, which for women is especially apparent amongst lower educated individuals and women aged 28-40. Moreover, both permanent and transitory parameters show heterogeneity by age and education levels. The results resemble the results of previous literature with different data and from different countries. When analysing the effects of Covid-19 pandemic, the results of this thesis do not provide unambiguous results. Income dynamics are similar between those working in all occupations and those working in Covid-19 sensitive occupations.

Hintavakauden saavuttamisesta on tullut keskuspankkien tärkeimpiä tehtäviä kaikkialla maailmassa, ja useat keskuspankit pyrkivät tiettyyn, hyvin määriteltyyn inflaatiotavoitteeseen. Samoin Euroopan keskuspankki pyrkii rahapolitiikallaan pitämään inflaation kahden prosentin tuntumassa. Inflaatiotavoite kuitenkin vaatii sen, että inflaatiota voidaan ennustaa mahdollisimman tarkasti. Koneoppimismetodeihin kuuluvat neuroverkkomallit ovat osoittautuneet olemaan monilla aloilla hyviä ennustemalleja. Inflaation ennustamisessa neuroverkkomallien tulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Aiempi tutkimus inflaation ennustamisesta on myös keskittynyt lähinnä Yhdysvaltojen ja muiden yksittäisten maiden inflaatioon. Tutkimusta ei ole myöskään tehty inflaation ennustamisesta eri suhdannetilanteissa neuroverkkomallien avulla. Tässä tutkielmassa tutkittiinkin neuroverkkomallin kykyä ennustaa inflaatiota koko euroalueella vuosien 2008-2009 taantuman aikana. Tutkielman aineistona käytettiin euroalueen harmonisoidusta kuluttajahintaindeksistä muodostettua inflaatioaikasarjaa vuosilta 1997-2010. Tutkielmassa epälineaarinen neuroverkko rakennettiin aiemmasta kirjallisuudesta vakiintuneella metodilla, jossa mallin valinta suoritettiin käyttämällä erillistä aineistoa. Valitulla mallilla simuloitiin aitoa ennustetilannetta käyttämällä euroalueen taantuman aikaista testiaineistoa. Ennusteet tehtiin myös taantuman jälkeiselle noususuhdanteelle, jotta eri suhdannetilanteita voitiin vertailla. Lisäksi samat ennusteet tehtiin ekonometriassa vakiintuneella lineaarisella mallilla, johon neuroverkkomallia verrattiin käyttämällä aiemmasta kirjallisuudesta tuttuja arviointikriteerejä ja tilastollisia testejä. Tutkielmassa selvisi, että neuroverkkomalli tuottaa hyvin tarkkoja ennusteita inflaatiolle kaikilla tutkielmassa käytetyillä ennusteväleillä. Neuroverkkomallin ennusteet ovat myös parempia, jos käytettävä aineisto on kausitasoitettu. Neuroverkkomalli tekee pienempiä ennustevirheitä noususuhdanteen aikana kuin taantumassa, mutta erot eri suhdannetilanteissa eivät ole kovin suuria. Neuroverkkomallin ennusteet eivät kuitenkaan poikkea yksinkertaisen lineaarisen mallin tekemistä ennusteista tilastollisesti merkitsevästi kummassakaan suhdannetilanteessa. Näin ollen neuroverkkomallin ei voida päätellä toimivan eri tavalla taloudellisessa taantumassa kuin muissa suhdannetilanteissa. Tutkielman tulosten perusteella neuroverkkomallia ei voida suositella keskuspankkien inflaatioennustemalliksi, koska mallin valinta ja testaaminen vievät yksinkertaista lineaarista mallia enemmän aikaa, mutta ennustetulokset eivät ole lineaarista mallia parempia. Tulokset antavatkin todisteita siitä, että inflaatio on euroalueella lineaarinen prosessi, jolloin epälineaariset mallit eivät tuota ennusteisiin lisähyötyä. Neuroverkkomallit voivat kuitenkin antaa hyvän työkalun keskuspankkien toiminnan arvioimiseen, koska niiden tuottamat ennusteet ovat tarkkoja pitemmillekin aikaväleille.

Tutkielmassa tehdään katsaus taitovaatimuksen tutkimukseen ja työn taitovaatimuksissa tapahtuneisiin muutoksiin Suomessa 2000-luvulla. Katsauksen tarkoituksena on ymmärtää, miten työn taitovaatimukset ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä teknologian kehityksen seurauksena ja miksi. Työn taitovaatimusten muutosta ja teknologian kehityksen roolia tässä muutoksessa on tärkeä ymmärtää, jotta muuttuvat taitovaatimukset voidaan parhaalla mahdollisella tavalla ottaa huomioon yhteiskunnan päätöksenteossa nyt ja tulevaisuudessa. Tarkastelen tutkielmassa kolmea eri työn taitovaatimusten muutosta kuvaavaa mallia. Nämä mallit ovat osaamista suosivan teknologian muutoksen malli, tehtäväpohjainen malli ja sosiaalisia taitoja korostava malli. Tutkielman rakenne on rakennettu tutkimuksen historian ympärille siten, että kussakin luvussa esitellään kronologisessa järjestyksessä kunakin ajanjaksona vallalla ollut malli työn taitovaatimusten muutoksesta ja sen taustatekijöistä. Teoreettisen osuuden lisäksi kussakin luvussa tarkastellaan taitovaatimusten muutosta myös empiiristen tulosten kautta. Ensimmäinen tutkielmassa esiteltävä malli on osaamista suosivan teknologian muutoksen malli. Mallissa teknologian muutoksen oletetaan olevan luonteeltaan osaamista suosivaa, mikä tarkoittaa, että se täydentää korkeataitoisten työntekijöiden työtä. Empiiriset havainnot näyttivät tukevan havaintoa, sillä koulutetun työvoiman kysynnän kasvu osui samaan aikaan teknologian nopean kehityksen kanssa. Mallin puutteena on, että se tarkastelee taitojen muutosta liian kapeasta näkökulmasta, eikä mallin avulla ole mahdollista tarkastella työllisyysvaikutuksia saman koulutustaustan omaavien välillä tai polarisaation ilmiötä. Osaamista suosivan teknologian muutoksen jälkeen vallalle nousi tehtäväpohjainen malli, jossa taitovaatimusten muutosta tarkastellaan työtehtävien kautta jaottelemalla työtehtävät rutiininomaisiin ja ei rutiininomaisiin tehtäviin ja fyysisiin ja analyyttisiin tai interaktiivisiin työtehtäviin. Tämän uuden jaottelun avulla huomattiin, että teknologian muutos näytti korvaavan etenkin rutiininomaisia työtehtäviä ja täydentävän analyyttisia ja ei rutiininomaisia työtehtäviä. Fyysisiin ja ei rutiininomaisiin työtehtäviin teknologian muutoksella ei näyttänyt juuri olevan vaikutusta. Teknologian nopea kehitys näyttää tuoreiden havaintojen valossa ajaneen myös tehtäväpohjaisen mallin ohi, sillä teknologian kykenee kasvavissa määrin automatisoimaan myös ei rutiininomaisia työtehtäviä. Tuoreimmassa tutkimuksessa onkin kasvavissa määrin korostettu sosiaalisten taitojen kasvavaa merkitystä työelämässä, sillä teknologia ei vielä tällä hetkellä kykene korvaamaan ihmistä monitahoisen sosiaalisen kanssakäymisen tilanteissa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on näyttää, miten koronapandemia vaikutti asuntomarkkinoihin vuosien 2019–2021 aikana. Asuntomarkkinoilla tapahtuneita muutoksia tarkastellaan sekä globaalisti, että paikallisesti Suomen näkökulmasta. Tutkimuksessa arvioidaan miten eri mekanismien kautta koronapandemian vaikutukset levisivät asuntomarkkinoille ja tätä kautta kotitalouksiin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet koronapandemian aiheuttaneen hyvin moniulotteisia vaikutuksia asuntomarkkinoihin. Tämä tutkimus keskittyy käsittelemään näitä vaikutuksia pääasiassa asuntorahoittamisen näkökulmasta. Tämän lisäksi koronapandemian vaikutuksia tarkastellaan asuntojen hintojen, etätyön, muuttoliikkeen sekä taloudellisen epätasa-arvon tasolla. Tutkimuksen teoreettinen osuus pohjautuu elinkaarimalliin, jota sovelletaan asuntomarkkinoille. Tutkimus toteutettiin hyödyntämällä laajasti kirjallisuutta liittyen koronapandemian vaikutuksiin Yhdysvaltojen asuntomarkkinoilla. Kansainvälistä tutkimusta täydennettiin Suomen Tilastokeskuksen datalla, sekä Helsingin Seudun Osuuspankin tarjoamalla asuntorahoituksen aineistolla. Aineisto kerättiin yhteystyössä Helsingin Seudun Osuuspankin edustajien kanssa niin, että yksittäisen henkilön tunnistaminen aineiston perusteella oli mahdotonta. Asuntorahoituksen laajasta aineistosta oli mahdollista nähdä kattavasti päivämäärän tarkkuudella Suomen pääkaupunkiseudun asuntomarkkinan yleinen kehitys sekä trendit. Aineisto tarjosi tiedon liittyen lainan kokoon, takaisinmaksuaikaan sekä asunnon tyyppiin. Tilastokeskuksen data-aineistoja käytettiin vahvistamaan tuloksia ja tuomaan esille sellaista tietoa Suomen asuntomarkkinoista, johon asuntorahoituksen aineisto ei vastannut. Tutkimusmenetelmänä hyödynnettiin aikasarja-analyysiä, jota sovellettiin tutkimuksen kaikkiin aineistoihin. Analyysin tarkoituksena oli näyttää miten asuntomarkkinat ovat Suomessa kehittyneet ennen koronapandemiaa ja sen aikana. Tutkimuksen aikajanaksi valikoituivat vuodet 2016–2021. Analyysin tuloksia verrattiin kansainvälisiin tutkimuksiin ja pyrittiin löytämään yhteisiä koronapandemian laukaisemia mekanismeja, jotka vaikuttivat asuntomarkkinoihin. Tutkimuksen tulokset Suomen asuntomarkkinasta ovat pääasiassa linjassa globaalin asuntomarkkinan kanssa, mutta myös eroavaisuuksia pystyttiin löytämään. Yhteistä Suomalaisessa ja globaalissa asuntomarkkinassa on asuntojen hintojen kasvu pandemian aikana. Mekanismit hintojen nousussa kuitenkin erosivat sillä Yhdysvalloissa kasvua tuki halventuneet rahoitusolosuhteet, kun taas Suomessa voitiin nähdä etenkin ensiasunnon ostajien kasvaneen kysynnän vaikuttaneen positiivisesti hintoihin. Lisäksi Suomessa hintoja tuki kasvanut kysyntä asuntolainoissa, joiden määrät sekä laina-ajat kasvoivat koronapandemian aikana. Keskeinen ero hintojen nousussa liittyi alueelliseen kehitykseen. Suomen pääkaupunkiseudulla hinnat kasvoivat eniten aivan Helsingin keskustassa, kun taas Yhdysvalloissa hintojen kasvu esikaupunkialueilla oli keskustoja nopeampaa. Keskeisenä tuloksena tutkimuksesta löytyi lisäksi se, että Suomessa sekä Yhdysvalloissa pandemia kiihdytti varallisuuseroja kasvattaen näin taloudellista epätasa-arvoa asuntovelallisten kotitalouksien välillä. Asuntomarkkinoilla tapahtuneet muutokset koronapandemian aikana olivat hyvin laajat ja koskettivat niin matala- kuin korkeatuloisia asuntovelallisia. Keskeiset mekanismit liittyivät makrovakaus– ja rahapolitiikan tekemiin muutoksiin, jotka tukivat asuntomarkkinoiden kasvua etenkin Yhdysvalloissa. Suomessa pandemian aiheuttamat vaikutukset eivät näkyneet yhtä vahvoina kuin Yhdysvalloissa. Koronapandemia kuitenkin muokkasi merkittävästi asuntomarkkinoita maailmanlaajuisesti. Pandemian vaikutukset tulevat näkymään etenkin kotitalouksien velkaantuneisuudessa sekä taloudellisessa tilanteessa vielä pitkän aikaa.

Tutkielmassa tarkastellaan kulutuserojen toimivuutta taloudellisen eriarvoisuuden mittarina. Taloudellista eriarvoisuutta tarkastellaan länsimaissa ensisijaisesti tuloerojen pohjalta. Ei ole kuitenkaan konsensusta siitä, kuvaavatko tuloerot vai kulutuserot paremmin taloudellista eriarvoisuutta. Tutkielman pääkysymys on, kuinka hyvin kulutuserot toimivat taloudellisen eriarvoisuuden indikaattorina teorian ja käytännön tekijöiden näkökulmasta. Keskeisimpiä tavoitteita on muodostaa hyvä kokonaiskuva kulutuserotutkimuksesta ja selvittää kulutuserojen mittausmenetelmien vahvuudet, ongelmat ja haasteet. Lisäksi verrataan tulo- ja kulutuspohjaisten mittareiden kykyjä mitata taloudellista eriarvoisuutta ja tarkastellaan miten kulutuserot ovat kehittyneet suhteessa tuloeroihin. Tutkimusmenetelmänä käytetään kirjallisuuskatsausta, jossa syvennytään yhdysvaltalaisiin ja eurooppalaisiin kulutuseroja käsitteleviin artikkeleihin. Tutkielman alussa verrataan tulo- ja kulutuspohjaisten mittareiden kykyä mitata taloudellista eriarvoisuutta tarkastelemalla niiden heikkouksia ja vahvuuksia. Aihetta katsotaan sekä teorian että käytännöllisyyden näkökulmasta. Seuraavaksi tarkastellaan, miten kulutuseroja mitataan ja minkälaisia tuloksia tutkimuksissa on saatu. Ensin käsitellään perinteisiä kyselypohjaisia tutkimuksia ja tämän jälkeen vaihtoehtoisia datalähteitä ja mittausmenetelmiä hyödyntäviä tutkimuksia. Tarkastelun kohteena on erityisesti datan laatuun liittyvät tekijät. Tutkielmassa käsiteltyjen elinkaari- ja pysyvän tulotason hypoteesien mukaan kulutus on tuloja relevantimpi eriarvoisuuden tarkastelussa. Käytännöllisyyteen liittyvät tekijät ovat kuitenkin olleet teoriaa merkittävämmässä asemassa valittaessa näiden kahden väliltä. Kulutuspohjaisen eriarvoisuuden mittaamisen keskeisimpänä ongelmana on datan laatuun liittyvät tekijät. Huolta kulutusmenojen kyselytutkimuksien datan laadusta on herättänyt suuri ero kyselytutkimuksien ja kansantalouden tilinpidon perusteella laskettujen kokonaismenojen välillä. Datan laatua heikentävät käsiteltyjen artikkelien mukaan kulutusmenojen kyselytutkimuksien pienet otoskoot, tuloja epäyhtenäisemmät kulutuksen määritelmät tietoaineistoissa, kulutuksen ja menojen eroavuus, raportoinnin haasteellisuudesta sekä unohtamisesta johtuva tahaton yli- ja aliraportointi sekä erityisesti rikkaimpien kotitalouksien muita ryhmiä yleisempi aliraportointi. Tutkielmassa käsitellyt perinteiset kyselypohjaiset tutkimukset ja vaihtoehtoisia menetelmiä hyödyntävät tutkimukset antavat kulutuserojen kehityksestä hyvin erilaiset kuvat. Perinteisten kyselypohjaisten tutkimusten mukaan kulutuserojen kasvu on ollut huomattavasti tuloeroja maltillisempaa ja välillä niiden kehitys on jopa mennyt vastakkaisiin suuntiin. Vaihtoehtoisia menetelmiä hyödyntävien tutkimuksien mukaan kulutuserot ovat kasvaneet aiempaa luultua enemmän ja osan mukaan kulutuserojen kehitys on seurannut hyvinkin läheisesti tuloerojen kehitystä. Monia vaihtoehtoisia menetelmiä hyödyntäviä tutkimuksia on kuitenkin kritisoitu niiden kyvyttömyydestä korjata kyselytutkimuksiin liittyviä mittausvirheitä, mikä on ollut niiden lähtökohtainen tavoite. Kulutuksen ensisijaista käyttöä taloudellisen eriarvoisuuden mittaamisessa puoltaa erityisesti elinkaari- ja pysyvän tulotason hypoteesi. Tarkasteltujen artikkeleiden perusteella ongelmaksi muodostuu etenkin datan laatu, jota tulisi parantaa kasvattamalla otoskokoa ja kehittämällä itse kyselytutkimusta tarkemmaksi. Toinen vaihtoehto on kehittää rekisteripohjaisia menetelmiä, joissa kulutus lasketaan tulojen ja säästöjen perusteella käyttäen valtion eri rekisteri ja tietokantoja. Tällöin kulutuserojen mittaus olisi täysin riippumaton kyselytutkimuksista ja niihin liittyvistä ongelmista.

As of the 1980s, global poverty has witnessed a serious reduction. In numerous occasions, the reduction in poverty has been connected to an agrarian reform. A land reform is a type of agrarian reform which involves redistribution of land or changes in the legal framework for land administration. A large body of empirical studies have found that land reforms have proven to be a prominent tool in alleviating poverty. In this thesis, I examine the economic outcomes of the Finnish land reform of 1918. The reform enabled tenant farmers, which covered around half of the rural population, to buy their farms with a fraction of the market price. As my identification strategy, I use instrumental variables analysis, exploiting arguably exogenous variation in the regional distribution of tenants. I employ municipal level data from decennial agricultural censuses from 1910 to 1941. I find that the land reform increased capital intensity by around 23% in the two subsequent decades, which correspond to over third of the overall increase. Using a plain stochastic output model, I evaluate that this would signify a 14% increase in output at the farm level. Furthermore, I compute that the reform accelerated the structural transformation of agriculture toward dairy farming by 10 years. These effects are robust to controlling various municipal characteristics, such as natural conditions, population density and wealth. To confirm that the analysis does not simply capture dissimilarities in pre-reform development, I report baseline differences in municipal characteristics by regressing outcomes on the proportion of tenants with a cross-section for 1910. These findings question the traditional view that the Finnish land reform regressed progress in agriculture. They are in line with the evidence on economic benefits of land reforms. As a novel contribution, this thesis is able to show that the effects are persistent. The exact mechanism driving the results could not be distinguished. I suspect, that the causal channel operated either through the farmers' improved incentives or an access to collateralizable assets, both dependent on property rights.

Tonttien tilastollisilla hinta-arvioilla on käyttöä arvostuspohjaisen hintaindeksin rakentamisessa sekä suurien tonttikauppojen hintojen jaottelemisessa kohteilleen. Tämä tutkimus laajentaa aikaisempaa tutkimusta asuintonttien hinnoista tutkimalla liike- ja toimistotonttien hintoja. Tutkimuksessa selvitetään, poikkeaako toimitilatonttien hinnat asuintonttien hinnoista. Lisäksi selvitetään mallien hinta-arvioiden tarkkuutta tonttien hintojen mallintamisessa. Tutkimus toteutetaan Maamittauslaitoksen kauppahintarekisterillä, joka sisältää tietoja Suomessa tehdyistä kiinteistö- ja tonttikaupoista. Tutkimuksessa tuodaan esille rekisteriaineiston rajauksessa käytetyt ehdot sekä aineiston tietojen täydentämiseen käytetyt aineistot ja menetelmät. Tutkimuksessa esitellään yksityiskohtaisesti tonttien hinta-arvioiden laskemiseen käytettävät mallit. Tonttien hintoja mallinnetaan lineaarisella mallilla sekä koneoppimismetodilla tehostetulla regressiopuu-mallilla. Malleissa käytetyt selittävät muuttujat on valittu rekisteriaineistosta aikaisempaa tutkimusta apuna käyttäen. Rekisteriaineiston pohjalta on mahdollista koota useita tekijöitä, joilla voidaan arvioida tontin neliöhintaa. Mallien pohjalta ei voida kuitenkaan yksiselitteisesti sanoa, että liike- ja toimistotontit olisivat lähtökohtaisesti arvokkaampia kuin asuintontit. Poikkeavien tonttikauppojen poistamisen jälkeen koneoppimismetodilla tehostetulla regressiopuu-mallilla voidaan arvioida asuintonttien hintoja 15 prosentin tarkkuudella noin kolmannekselle tonteista. Liike- ja toimistotonteille vastaava tarkkuus saadaan noin kuudennekselle toimitilatonteista. Tutkimuksen tuloksena suositellaan, että tonttien hintoja mallinnetaan koneoppismetodein tehostetuilla regressiopuilla lineaarisen mallin sijasta. Mallin hinta-arvioiden tarkkuuden parantamiseksi suositellaan aineiston kasvattamista aikaväliä laajentamalla ja erityisesti liike- ja toimistotonttien määrän lisäämistä tutkimusaineistoon. Lisäksi suositellaan maapohjan laatutekijöiden tarkempaa tutkimista tutkimusaineiston tonteille.

This thesis focuses on rational bubbles. Such bubbles belong to the indeterminacy school of economics, as they deviate economic models from equilibria determined by real economic factors. This topic is studied with an extensive literature review on theoretical and empirical research. Additionally, independent contributions provide new evidence and elaborate the topic further. The theoretical literature review begins afar to elaborate the classic Samuelson–Diamond–Tirolé model. However, this classical model is deterministic, dynamically inefficient and contractionary. Review of literature focus on models that overcome these three weaknesses. Particularly models with financial frictions are given much emphasis. Rational bubbles are explored better in the framework of a Martin–Ventura model. The Martin–Ventura model is similar to the classic model, but it overcomes classical weaknesses with stochasticity and financial frictions. This model is examined in close detail and simulated to show how rational bubbles can have both expansionary and contractionary effects in the Martin-Ventura model. Bubble detection is an inseparable part of bubble theory, and empirical literature review introduces different testing strategies. For example, variance bound, unit root, cointegration, instrument variable and switching-regime tests are discussed. However, many tests require data on many variables that are hard to observe, and nevertheless, the results are often ambiguous. The independent empirical work uses aggregate data of GDP, capital stock, consumption and wealth in the USA and Japan. The aggregate wealth is univariately tested for bubbles with the PSY test and autoregressive change in persistence tests. The multivariate real effects of prospective wealth bubbles are studied with vector autoregression. Similar univariate and multivariate approaches have been applied in other empirical studies, but in more specific setups. The literature review shows that rational bubbles are a diverse concept that is extendable to many models. Furthermore, such indeterminacies often improve the performance and plausibility of conventional (deterministic) models. The theoretical and empirical contributions are aligned and provide tentative bubble-supporting evidence in both countries. In light of the results, both economies, the USA and Japan, have accommodated economic bubbles during the last five decades.

Prices of different products are followed by statistical offices in order to produce price indices. The quality of products is constantly changing due to creative destruction. When a product leaves market, its price is computed with a method called imputation. Recent studies in United States and France have found that use of imputation may lead to upward bias in inflation. Since price indices are used as deflators when calculating economic growth, such a bias would mean that some of the growth is missed. The aim of this thesis is to study whether such a bias exists in Finland and how large it is. In addition, the channels of innovation induced growth are studied in order to determine from where the potentially missed growth originates. Creative destruction has been incorporated into economic growth models in the early 1990s. In its centre, are firms at the microlevel that innovate and create new products and improve existing ones. It has been shown that it is a key element when economic growth is concerned. New products and improving quality of old varieties is, however, widely recognised problem for price indices. Sources of bias for price statistics has been studied a lot and the changing quality of products is one of the greatest of them. This thesis contributes to this field by recognising a new possible source of bias and its magnitude in Finnish economy. The model used in this thesis is from 2017 paper by Aghion, Bergeaud, Boppart, Klenow and Li. The model is a new keynesian DSGE model with exogenous innovation and it provides an accounting framework which enables the quantification of missing growth. The missing growth is estimated using a so-called market share approach, where market shares of incumbent and entrant producers are exploited to quantify the share of growth that is missed yearly. Another method, namely indirect inference, relies on simulation of the economic growth model. It infers the arrival rates and step sizes of different types of innovations: incumbent of innovation, creative destruction and new product varieties. The simulation also enables for finding the contributions of those innovation types for the economic growth. The contributions provide information on from which type of innovation the majority of growth comes. Both methods use data provided by Statistics Finland. They use micro level data on private enterprises in Finland during the years 1989 – 2016. The market share approach requires establishment level data and information on the revenue and employment. The indirect inference method uses the same data aggregated on firm level for the years 1993 – 2013. In addition, the simulation requires total factor productivity growth rate for the given years. The results suggest that 0.489 percentage points of growth has been missed yearly in Finland during the years 1989 – 2016 when calculated with revenue data. The missed growth was estimated to be 0.532 percentage points per year with employment data. The results are comparable in magnitude with the results from the United States and France. The magnitude has remained stable over the years. The indirect inference method suggests that most of the growth comes from incumbent own innovation: 59.3% in 1993 – 2003 and 57.8% in 2003 – 2013. The rest is due to creative destruction and new product varieties either by incumbents or entrants. If 0.5 percentage points of growth is missed every year, it would have had significant effects on the economy. For example, many social benefits are tied to price indices and over estimation of them would mean that the benefits have not risen as much as they should have. Given the systematic nature of the bias, the central bank should consider increasing its inflation target. The statistical offices that produce the price statistics may be able to lower the bias if they manage to keep up to date with incumbent own innovations, since the majority of growth is originating from it. Also chain linked index helps lowering the bias by updating the sample and weights on a yearly basis. Additional research is needed in order to find solutions to overcome the bias caused by creative destruction and imputation of missing prices.

Abstract Faculty: Social Sciences Program: Economics Line of study: General line Author: Juho Ivaska Name of work: Mitigating the Covid-19 shock – A simulation study on the cost compensation schemes of Finland, Norway and the United States Type of work: Master’s thesis Month and year: 11/2021 Number of pages: 43 Keywords: Corporate subsidies, Covid-19, Simulation Storage location: University of Helsinki library Abstract: During the Covid-19 pandemic, many countries implemented sizeable support programs for companies suffering from the pandemic. This thesis compares the effectiveness of the Business Cost Support of Finland, the Norwegian Business Compensation Scheme and the Paycheck Protection Program (PPP) of the USA in terms of mitigating pandemic effects on firm profitability, liquidity and solvency. All three programs are cost support schemes but they differ in what costs are covered and in their eligibility criteria. The comparison is executed by simulating the pandemic-induced turnover shock on Finnish enterprises under each support scheme. Statistics Finland’s detailed Financial statement data from 2019 provides the starting position for the simulation. The turnover shock is one year of length and assigned to firms based on their industry code. Effectiveness of the support schemes is measured by mitigation rate which describes the share of the effects of the pandemic that the scheme can mitigate. Additionally, the costs of the schemes are considered. This thesis finds that the Norwegian scheme was the most effective in decreasing the number of unprofitable firms as well as the number of firms with liquidity troubles. It ranks the highest in all but one measure even when adjusted by its second highest price. The Finnish scheme yielded the highest price-adjusted mitigation rate in average quick ratio but trailed the Norwegian scheme slightly in all other categories. The PPP was the most expensive of the support schemes and thus the least effective in all the profit and liquidity related measures. This thesis concludes that compensating fixed costs and targeting the support carefully were crucial in supporting the worst hit businesses for a reasonable price. The Finnish Business Cost Support fared well compared to its counterparts but allowing for higher and lower single support payments would have most likely increased its effectiveness. If the target of the scheme is maintaining employees on firm payrolls, a pure wage compensation scheme as the PPP yields better results.